jotenkin feikki toi hilton-dokumentti

En jaksanut katsoa juuri alkua pidemmälle, kun sen yhden "istun kotona pimeässä verhot kiinni" -kähisijän puheesta ei saanut mitään selvää. Toivottavasti sen tyttöystävä on ymmärtänyt elämän realiteetit ja vaihtanut oikeaan mieheen. Mua niin säälitti, kun tyttö toisteli sitä syntymäpäiväänsä ja toivettaan lahjasta ja se urisija vain vittuili.

Surkeista surkein dokkari! Reindeerspotting oli moniulotteinen ja syrjäytyneitä kuvasi sata kertaa paremmin esim. Ylen sarja Sivuraiteilla. Tekotaiteellista kuraa, ei menty syvälle henkilöihin eikä ollut mitään punaista lankaa. Ihan kaduttaa, että uhrasin arvokasta aikaani tuollaisen katsomiseen.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 09:47"]

En jaksanut katsoa juuri alkua pidemmälle, kun sen yhden "istun kotona pimeässä verhot kiinni" -kähisijän puheesta ei saanut mitään selvää. Toivottavasti sen tyttöystävä on ymmärtänyt elämän realiteetit ja vaihtanut oikeaan mieheen. Mua niin säälitti, kun tyttö toisteli sitä syntymäpäiväänsä ja toivettaan lahjasta ja se urisija vain vittuili.

[/quote]

se tyttöhän oli varsinainen prinsessa. Miettikää, ei tuo mies saa rahaa kuin soskusta, joka meinaa n.400€ kuukauden menoihin. Tuo tyttö halusi syömään, lahjan, hohtokeilasn.. Ja baariin, miehen piikkiin tietysti. Tuohon saa menemään 100-200€ helposti! Eli puolet budjetista. Näinköhän..

minulle ei kuitenkaan jäänyt todellinen kuva näistä ihmisistä - olivatko kaikki näyttelijöitä? Tuo akka ansaitsisi suorituksestaan Oscarin.

Minusta dokkari oli koskettava. Olen sellaista elämää itsekin nähnyt, en itse elänyt. Mielestäni se pään hakkaaminen sänkyyn ym. kuvastaa todella hyvin sitä ahditusta, mikä tällä pojalla varmaan hetkittäin oli tosi kova. Itsekin olen nyt vähän huonossa kunnossa ja tuollainen ahdistus tuntui niin tutulta. En itse ole toki päätäni hakannut, mutta kun ahdistus on tosi kova, niin sen tunteen haluaa pois edes hetkeksi. Itsekin ajattelin silloin kun olin huonona ja ahdistuneena, ett tämä varmaan on se hetki, kun jotkut viiltelee itseään. Se tuska ja häpeän tunne on niin kova, ettei jaksa tehdä oikein mitään, mut olo on niin paha, ettei voi olla paikoillaankaan. Pakko siis vähän liikkua ja tuntea välillä jotain muuta, vaikka sitä fyysistä kipua, jotta kykenee saamaan sen ahdistuksen pois, edes hetkeksi.

Surullista, mutta totta että näistä ihmisistä harva kykenee tuosta elämäntavastaan päästämään irti. Mutta se mikä siinä oli ihanaa ja positiivista, oli se yhteisöllisyys ja ystävyys, mikä näkyi. Miten toisista kuitenkin pidettiin huolta, vaikka välillä olikin vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:32"]

voi kun se vauva säälittää...

[/quote]

Jep, mikään muu ei sitten säälitäkään. Luuserin prototyyppejä.

[/quote]

Minua säälittävät enemmän ne sosiaalityöntekijät. Kotipoliisejahan he olivat, nuori äiti tulkitsi tilanteen ihan oikein. Ei heidän käynnistään näyttänyt olevan mitään iloa tai apua tuoreelle äidille, päinvastoin. Käynti maksoi kaikkineen vähintään 200 euroa - summa, jolla olisi saanut lapselle vaikka mitä hyvää. Nyt se sai aikaan vain pahan mielen ja masensi äitiä lisää. Sosiaalityöntekijöiden ja koko dokumentin tekijän ahdasmielisyys säälittää.

Se elämä vaan on tuollaista monilla nuorilla ja vähän vanhemmillakin. Joskus vaan käy niin että elämä ei mene yhtään kuin olisi suunnitellut, vaikka yrittäisikin kuinka ja sitten tulee se hetki, kun tulee tyrittyä asiat niin huonoon jamaan, että siitä on vaikea enään nousta ja silloin revitään laskut ja ei välitetä mistään pätkääkään. Se on sitä kun masentuu ja ahdistuu. Elämä kun ei kaikkia kohtele niin hyvin, että näkee sitä valoa joka tunnelin päässä. Tuo kaikki voi lähteä hyvinkin pienestä ja kasautua isoksi p#skakasaksi josta ei noin vain lähdetä kouluun ja töihin.

Kaikilla ei ole ollut lapsena edes kotia, niin ei voi jokaista tämän kohtalon kokenutta syyttää laiskaksi ja saamattomaksi.

"Kyllä minulla on koulut käyty ja on vakituiset työpaikat, ottakaa mallia"....

Miettikää joskus muultakin kuin omalta kantilta.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:53"]

Juui tuo "hyväosainen" ei ymmärrä, että syrjäytyminen ei ole tuollaista. Elokuva saattaa tuntua aidolta ja riipaisevalta, jos istuu Artekin jakkaralla ja suunnittelee laittavansa pikkusiskonsa Fisher Pricet sairaalan lastenosastolle ja siten olevansa hyväntekijä ja ottavansa osaa heikoimpien elämään.

Vielä hän lämmittelisi käsiään reilun kaupan teenkupin kyljissä ja ostaisi lähiöäiti-ystävälleen pätkän elefanttiaitaa joululahjaksi.

Juuei. Kun on itse elänyt elokuvan tavoittelemaa arkea, tuo kuvaus aiheuttaa myötähäpeää. Rouva Burberry kumartuu tasollesi ja nyökyttelee, että mä niin tiedän miltä susta täytyy tuntua.

Ei kuulkaa. Ei toivoton ja luhistunut ihminen käy laskemassa pulkalla mäkeä ja jää naama hangessa makaamaan, kun on niin EPÄTOIVOINEN. Ei hän hakkaa metsässä risuja osoittaakseen  olemassaolonsa tuskaa kuin joku kalevalainen, alkukantainen Mies. Ei hän hakkaa päätään kerrossänkyyn, seinään kirjaimellisesti, kun taustalla oleva tyttö hyräilee päätöntä kehtolaulua lähiön yössä.

Jos elokuva olisi novelli, sen olisi kirjoittanut 26-vuotias syömishäiriöinen opettajaopiskelija, joka kouluttautuu samalla terapiakirjoittamisen ohjaajaksi ja purkaa omaa mieletöntä päänsisäistä maailmaansa älykköblogiinsa, jossa toiseuden tunne ja tuhannen vuoden jalo yksinäisyys jalostuisivat riikkapulkkiseksi.

[/quote] Nyt sinä olet väärässä. Tuo eläm'ä on juuri tuollaista, ei siihen tarvita mitään syytä eikä sitä tarvitse kuvata tuon kummemmin. Tuossa ei etsitty syitä, ei silitetty päätä, ei oltu toisen yläpuolella. Kuvattiin elämää ja arkea kaikessa tapahtumattomuudessaan. Minun nuori ystäväni asui tuolla kaksi vuotta ja koko talon ilmapiiri lamaannuttaa sitkeämmänkin olennon. Kaveri pääsi pois ja hänen ilonaiheenaan oli koira, joka vilahti kuvassa ulkona. Mutta siellä on ihmisiä joilla ei ole ilonaiheita paitsi rahapäivä, jolloin biletetään jonkun kämpässä. Minun mielestäni dokumentti täytti tehtävänsä eli osoitti että syrjäytymiseen ei ole vain yhtä tietä.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 09:34"]

No se pojan kanssa seurusteleva tyttö oli toki tarmokkaan oloinen; kolmet pääsykokeet ja työ siinä sivussa. Ilmeisesti luonteeltaan sellainen "projekti-ihminen", että tuo mieskin oli vain projekti. Ajatteli, että tarpeeksi kauan kun jankkaa, niin saa "pelastettua" miehen. Ajanhukkaa ja järjetöntä nuoruuden haaskaamista tuollainen. Oli sen oloinen tyttö, että olisi varmasti saanut tarmokkaamman, aktiivisemman ja tasapainoisemmankin miehen.

Ja se raskaaksi tullut tyttö. Itse olen 30v, naimisissa, koulutettu, vakinaisessa virassa ja on oma rivarin pätkä ja raha-asiat kunnossa. Esikoinen tasapainoinen ja mukava 3,5-vuotias. Odotan toista lastani (oli suunniteltu ja toivottu), elämän perushommat kunnossa, mutta silti vauvantuloon liittyy itselläni jopa lievää paniikkia siitä, miten elämä muuttuu ja miten pärjään. Tämä Hiltonin tyttö sen sijaan kiskoo röökiä ketjussa ja ei näytä päälle päin olevan juurikaan moksiskaan siitä, että lapsi tulee. Eihän se lapsen vika ole, että äiti ei ole osanunt ehkäistä. Miettimään se silti laittaa, että miten kevyesti jotkut voivat suhtautua niinkin isoon asiaan, kuin lapsen saaminen?

Ja sitten tämä isä, joka soitteli lapselleen ja "isi ostaa sulle puhelimen", "on niin kova ikävä, kun et ole käynyt" jne. Kamalaa kun pitää koittaa lahjoa lastaan ja syyllistää siinä sivussa. Tuollainen mies on isyyden irvikuva. Säälittävä tapaus. Ja sitten antaa lapsensa möykätä tyynyllä isäänsä päähän, kämpän parveke on oksennuksessa jne. Sääliksi käy taas lasta.

Jokaisen dokumentin henkilön takana sama vanha selitys; Huono lapsuus ja vanhemmat, siksi elämä on aikuisenakin paskaa. No ehkä se lapsuus tosiaan oli mitä oli (siihen ei voi enää vaikuttaa), mutta aikuinen ihminen on itse vastuussa tekemisistään. Ei paskoilla vanhemmilla voi selittää sitä, että ei sitten aikuisena saa itseään niskasta kiinni. Onhan se toki vaikeampaa, mutta itsestään kiinni.

[/quote]

Malliesimerkki kyvyttömyydestä ymmärtää.

On kovin helppoa syyllistää ihmisiä siitä, että he eivät pääse omille jaloilleen, Jos omat  perhesuhteet ovat ollet suht. terveet ja on itse säästynyt elämän kovimmilta kolhuilta.



Vähän niinkuin sanoisi vakavasti masentuneelle, että koita nyt piristyä ja ota vaan itseäs niskasta kiinni...

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:54"]

Olen vasta puolessa välissä, ja odotellut et alkaako tapahtumaan pian. Ei siis ilmeisesti ole odotettavissa. Kerrankin täysin samaa mieltä av-siskojen kanssa. Liian hosuva kamerakin.raskasta katsoa.

[/quote]

Se tapahtumattomuushan on ylsi tän dokumentin "pointeista".

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 10:11"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 09:47"]

En jaksanut katsoa juuri alkua pidemmälle, kun sen yhden "istun kotona pimeässä verhot kiinni" -kähisijän puheesta ei saanut mitään selvää. Toivottavasti sen tyttöystävä on ymmärtänyt elämän realiteetit ja vaihtanut oikeaan mieheen. Mua niin säälitti, kun tyttö toisteli sitä syntymäpäiväänsä ja toivettaan lahjasta ja se urisija vain vittuili.

[/quote]

se tyttöhän oli varsinainen prinsessa. Miettikää, ei tuo mies saa rahaa kuin soskusta, joka meinaa n.400€ kuukauden menoihin. Tuo tyttö halusi syömään, lahjan, hohtokeilasn.. Ja baariin, miehen piikkiin tietysti. Tuohon saa menemään 100-200€ helposti! Eli puolet budjetista. Näinköhän..

minulle ei kuitenkaan jäänyt todellinen kuva näistä ihmisistä - olivatko kaikki näyttelijöitä? Tuo akka ansaitsisi suorituksestaan Oscarin.

[/quote]

Ja se kundi ansaitsisi kunnon potkun perseelleen. Osasivatko ne vastata mitään fiksua, kun mamukundit kyselivät niiltä, että miksi ette ole töissä vaikka osaatte suomea? Että kyllä pitäisi tehdä töitä?

Ja sen toisen jätkän selitys jostain kunniasta. Voi ristus. Katsoisi peiliin, että paljonko siellä näkyy kunnioitusta muita kohtaan? Juuri nämä "mä oon tällainen ja jos en kelpaa niin vittu vedän päähän" -tyypit ovat kaikista pahimpia, uhmaikään jääneitä aikuisia ääliöitä. 

No en ole säästynyt kolhuilta en. Miehen lapsuudessa äiti ryyppäsi, isä hakkasi ja vähän vanhempi isoveli piti huolta pienemmistään. Alkoholisteja edelleen, joihin emme yhteydessä ole. Omat vanhempani kouluttamattomia teinivanhempia ja aina on ollut rahasta pula. Lapsia monta ja muistan ahdistuksen, jota köyhyys tuotti elävästi. Viina ei onneksi vanhemmilleni maistunut ja tokkopa siihen olisi varaa ollutkaan. On kuollut sisarusta, toinen on viettänyt täysi-ikäseksi päästyään suuren osan aikuiselämäänsä joko narkaten tai vankilassa...Ja siinä vain kuules osa..

Ja silti; en koe että omassa elämässä pärjääminen olisi minulle tai miehelleni ollut hankalaa. Siina piirun alle parikymppisenä päätettiin, että koulut käydään ja että elämässä ei voi olla aina kivaa. Niin se vaan uurastamalla meni ja nuoruudessa muutamat kerran laskujen eräpäivät uudelleen sopien etc. että nyt kun ikää on n.30 elämä on mallillaan. Välit omiin vanhempiini ovat edelleen hyvät; he edelleen köyhiä pätkätyöläisiä, jotka suurimman osan elämästään olleet kortistossa ja nyt hieman päälle 50 vuotiaina odottavat pääsevänsä eläkeputkeen. Autan heitä mielelläni rahallisesti ja he taas vastavuoroisesti auttavat meitä muuten.

Toisessa ketjussa joku mainitsi, että nämä ovat todellisia "kermaperseitä". Aamen! Dokumentti sai vaan ärsytyksen pintaan noita vätyksiä kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:00"]

Olisi kiva tietää kyllä mitä sille äidille ja vauvalle kuuluu. Uskon kyllä että tuollaista on, olen ollut mukana sellaisissa porukoissa ettei muuta tehdä kun tupakoidaan ja kitataan kaljaa ja valitetaan kaikesta epäreiluudesta mitä on maailmassa kohdattu. Mitään vikaa ei löydetä itsestä eikä pystytä tekemään muuta kun valittamaan ja heittämään jotain läppää.

[/quote]

puhuit meistä tässä ketjussa? mä en kyllä röökaa mutta myönnän että osuu. 

Hyvin tuo kai kuvasi sitä, ettei mitään tapahdu. Ei tänään eikä huomenna. Herättelevä leffa nuorten katsoa, onko se sossun tuella pleikan peluu ja kaljan juonti niin hieno tulevaisuus. Muillekin toki havainnollistaa miten pienestä syrjäytyminen on kiinni. Yleensä yksikin ihminen, ns. normaali ja kannustava aikuinen roolimalli riittää ohjaamaan elämän turvallisille perusurille. Jos vain on tätä ankeutusta ja normaaleja vastoinkäymisiä, passivoituu kuka tahansa ennen pitkää.

Taisi leffan tekijä herätä puolustamaan taidettaan.

Ei kukaan ole kieltänytkään etteikö syrjäyttyneen elämä olisi niin tapahtumaköyhää kuin "dokkarissa", mutta kun tuo oli huonosti kuvattu ja ohjattu! Se oli naiivi, pinnallinen, sen oloinen että tekijä ei tiedä yhtään aiheestaan. "Nyt sä voisit sitten hakata vaikka päätä seinään? Ettekste ahdistuneina just hakkaa päätä seinään?"

Ja sitten taas hyräillään ja istutaan selkä vasten kiviseinää. Ja on yö. Ja on räntää.

Maailman slummeissa ihmiset joutuu selviytymään parilla dollarilla päivä. Ja ne dollarit pitää itse hankkia...Suomessa tarjotaan joogaa ja uimahallia nuorelle tulevalle äidille, jolla alkava keuhkoahtauma ja rööki koko ajan suussa. 

Nuorille on vaikka kuinka mahdollisuuksia ja tukitoimenpiteitä, jos niihin viitsii tarttua ja sitoutua. Mutta kun mikään ei nappaa, kuten Toni dokkarissa sanoo. Onko syrjäytyminen totaalista näköalattomuutta, "tässä sitä nyt vaan ollaan kun ei muutakaan voi" eetosta? Toni naureskelee, että jos hän menee kouluun, on hän "vittu jotain 24 ku valmistuu". 

Vuodet menee vittu myös siellä kämpillä istuskellessa.

jos ne syrjäytymisen ongelmat olisikin niin helppoja ratkaista kuin sanomalla, että reipastupas nyt ja mene töihin, niin koko ongelmaa ei olisi.

se, että joku antaa periksi niin kuin nuo nuoret, lähtee siitä, että lapsuudesta asti elämisen malli on tuo, sosiaaliset suhteet ja taidot on puuttellisia ja ympärillä on muita samanlaisia. 

reindeer spotting toi tämän hyvin esille, sen pääosan nuoren liikkumista toivon ja toivottomuuden välillä on liikuttavaa katsoa. reindeer spottingin tekijä oli itsekin kai ollut huumeiden käyttäjä, jos en väärin muista.

ihmettelen, että tämä hilton on niin palkittu ja ylistetty, vaikka tekijän kyvyttömyys ymmärtää noita ihmisiä paistaa läpi. tuli juuri sellainen kauhistelva sosiaalitädin näkemys esille. "katsokaa nyt, ne hakkaa päätä seinään, eikä,istään tuu mitään."

oikeasti kenenkään todellisuudesta on vaikea ymmärtää mitään, jos ei sitä itse elä tai ole elänyt.

toisaalta, jos tekijän kärsivällisyys olisi riittänt ja omat taideambitiot olisi voinut siirtääsyrjää, olisi dokumentyi voinut kommentoimatta ja ohjaamatta vain seurata noitanuoria. nyt kurjuuden tunnelmaa oli hakemalla haettu. kauankohan tuota elokuvaa on tehty? luulen, ettäei kauaa, ja esimerkiksi versailles-dokumenttia oli tehty kaksi vuotta, siksi siihen tallentui myös kaiken hienouden romahtaminen.

- Hilton-elokuvan kaunis ydin on minun mielestäni siinä, että sellaiset ihmiset, joilla ei mene hirveän hyvin tässä yhteiskunnassa, niin he omalla kömpelöllä tavallaan huolehtivat toinen toisistaan ja välittävät toinen toisistaan, Suutari sanoo. 

tässä ylen sivulta suutarin oma näkemys elokuvansa ytimestä. elokuvaa on kuvattu kaksi talvea. miksi talvea, mitä kesässä oli vikana? ei tarpeeksi loskaista ja pimeää? ja miksi se noiden tapa huolehtia toisistaan on "kömpelö"? 

just sellaista hyvinvoivien holhoavaa ihmettelyä, että katso nyt ne tuolla slummissa noin kömpelösti yrittää jotain. 

ja siinä ketjuun kirjoittaneet on tavallaan oikeassa, että suomalainen syrjäytyminen on jotain muuta kuin todella köyhissä maissa. kuitenkin sesyrjäytyminen on todellista ja ongelma, mutta kuuntelemalla ihmisiä selviää, miten tuollainen syrjäytyminen rakentuu. nyt elokuva yritti värittää todellisuutta ja hakea jotain ällöä lohdullisuutta. 

Niin. Jos vähänkin vituttaa, ei mennä sinne kouluun, josta saisi paperit ammattiin, huom. ILMAISEKSI.