jotenkin feikki toi hilton-dokumentti

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:32"]

voi kun se vauva säälittää...

[/quote]

Jep, mikään muu ei sitten säälitäkään. Luuserin prototyyppejä.

[/quote]Mua säälitti toi luuserin kanssa seurusteleva nainen. Onko huono itsetunto kun takertuu tuollaiseen saamattomaan hyypiöön?

Just tollasiksi kuvittelen ne tilanteet kun sossut tulee katsomaan tilannetta. Tääläkään ikinä ei äidit muka tajua että miksi heidän perheitään epäillään.. Ja tossa dokumentissakin kaikki näki minkä takia ne sinne tuli varmistamaan, että kaikki ok.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:39"]

Toi laskujen repiminen on jotain niin käsikirjoitettua..

[/quote]Hienosti isä opettaa lapselleen että laskut kuuluu repiä, aikuisten juomia kuuluu juoda, parvekkeelle kuuluu oksentaa ja jättää se siivoamatta. Tulee surku lapsen puolesta, joka saa tuollaiset opit elämälleen.

Käsikirjoitettuja tilanteita kaikki tyynni. Soskutätikin oikein parodia kauahuiveineen ja rilleineen. Ei uponnut hetkeäkään.

Samoista lähtökohdista voi hankkia koulutuksen ja duunin ja elämän, kivankin. Mutta pitää tehdä töitä. 

Olen vasta puolessa välissä, ja odotellut et alkaako tapahtumaan pian. Ei siis ilmeisesti ole odotettavissa. Kerrankin täysin samaa mieltä av-siskojen kanssa. Liian hosuva kamerakin.raskasta katsoa.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:39"]

Toi laskujen repiminen on jotain niin käsikirjoitettua..

[/quote]Hienosti isä opettaa lapselleen että laskut kuuluu repiä, aikuisten juomia kuuluu juoda, parvekkeelle kuuluu oksentaa ja jättää se siivoamatta. Tulee surku lapsen puolesta, joka saa tuollaiset opit elämälleen.

[/quote]

tätä on kautta aikojen Suomessa tapahtunut niiiin paljon. Ettekö te arkielämässänne tiedosta ja tunne luissanne ja ytimissänne sitä? Kyllä minä tunnen ihan arjessakin elämäntuskaa kaikkien kärsivien lasten, syrjittyjen, köyhien, sairaiden ja heikoilla olevien takia. Itse olen ns. hyväosainen, mutta en minä onnellinen voi olla, kun tiedän, että maailmassa on miljoonia ja miljoonia lapsia, jotka kärsivät. Miljoonia ja miljoonia aikuisia, joilla on paha olo, nälkä, vilu, turvaton olo. Minä koen sen maailman ahdistuksen joka hetki. Älkää pitäkö hyväosaisuuttanne, onnellisuuttanne, terveyttänne, rauhaa tai hyviä ihmissuhteita itsestäänselvyytenä. Olkaa kiitollisia tästä hetkestä. Tulevasta ei kukaan tiedä.

episodin nettisivulla on arvostelu hiltonista, joka on samoilla linjoilla meidän vauva-kriitikkojen kanssa. käsikirjoitettu dokumentti, joka onnistuuvain raapaisemaan pintaa. 

tuli ikävä tirkistelyfiilis, kun kohteita on kuvattu noin tarkoitushakuisesti. muistan, ettei joutilaat-elokuva kainuulaisnuorista tehnyt muhun myöskään vaikutusta. 

jotenkin suutarin oma ajattelu paistaa läpi liikaa, en osaa selittää paremmin. koko ajan on tietoinen, että tässä sitä nyt katsotaan puhuttelevaa dokumenttia syrjäytyneistä. 

Hys hiljaa! Älkää kertoko ihan kaikille kultalusikka ahterissa syntyneille että tuo ei ehkä olekaan niin totta. Joku saattaa jopa miettiä miten voisi auttaa tuollaista elämää eläville (no joo, en usko että tuollaisen katsomisella tulee olemaan oikeasti mitään seurauksia). Tai ainakin puolen sekunnin ajan yrittäisi ymmärtää että köyhimmistä oloista tuleva (lapsi) on kanssa ihminen

Olisi kiva tietää kyllä mitä sille äidille ja vauvalle kuuluu. Uskon kyllä että tuollaista on, olen ollut mukana sellaisissa porukoissa ettei muuta tehdä kun tupakoidaan ja kitataan kaljaa ja valitetaan kaikesta epäreiluudesta mitä on maailmassa kohdattu. Mitään vikaa ei löydetä itsestä eikä pystytä tekemään muuta kun valittamaan ja heittämään jotain läppää.

Äiti oli jossain ylen ohjelmassa esiintymässä "entisenä syrjäytyneenä". Eli ilmeisesti ihan hyvin, pääsi takaisin yhteiskuntaan kun tuli raskaaksi, näin kuvaili elämäänss.

dokumentin ongelma ei ole se, etteikö siinä näytettyä elämääviettäisi moni ja siksi tietenkin elokuvakin on tärkeä. mutta jotenkin tuossa ei päästä sisälle noiden ihmisten maailmaan eikä kerrota mitään olennaista. laskujen repiminen ja pään hakkaaminen sängynpäätyyn on liian laskelmoitia samoin kuin hyräily ja metsässä istuskelu. 

hyvä vertaus oli että suutari on kuin riikka pulkkinen. 

Ikävä kyllä täytyy olla samaa mieltä, itsekin odotin kovasti tuolta dokumentilta kun verrattiin Reindeerspottingiin. Eikä tosiaan ole noiden nuorten vika tuon dokumentin huonous. Sinänsä en epäile etteikö tosiaan tuollaista elämää monet viettäisi, mutta dokumentti vaikuttaa niin kovin tarkoitushakuiselta ja jopa mässäilevältä eikä kovinkaan aidolta. Esimerkiksi se Tubettajat-dokumentti tai Whore's Glory ovat molemmat paljon aidomman tuntuisia. Tässä Hiltonissa kai on tarkoitus näyttää nuorten elämää "sellaisenaan" mutta kuitenkin tarkoitushakuisesti kuvataan vain pimeässä ja jotenkin oikein maksimoidaan sitä kurjuutta elokuvallisin keinoin.

Olisin kaivannut sitä, että päähenkilöt olisivat päässeet avautumaan ja kertomaan enemmän (en toki tiedä olisivatko halunneetkaan tehdä niin), niin että dokkariin olisi tullut jotakin syvyyttä. Nyt se oli vaan sitä kurjuudella mässäilyä. Varmaan ihan tahallaan ollaan pidetty kuvauksista vapaata niinä päivinä kun on paistanut aurinko, ettei vahingossakaan tulisi yhtäkään positiivista pilkahdusta mukaan dokumenttiin.

myös versaille's dokumentti oli hieno.

ja hyvänä esimerkkinä taitavasti tehdystä dokumentista muistan vuosia sitten näytetyn dokumentin transseksuaalista, jota katsoin aiheeseen ennakkoluuloisesti suhtautuneen veljeni kanssa. elokuvan lopussa veli sanoi, että "ymmärrän mä nyt tuotakin". 

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:39"]

Toi laskujen repiminen on jotain niin käsikirjoitettua..

[/quote]Hienosti isä opettaa lapselleen että laskut kuuluu repiä, aikuisten juomia kuuluu juoda, parvekkeelle kuuluu oksentaa ja jättää se siivoamatta. Tulee surku lapsen puolesta, joka saa tuollaiset opit elämälleen.

[/quote]

tätä on kautta aikojen Suomessa tapahtunut niiiin paljon. Ettekö te arkielämässänne tiedosta ja tunne luissanne ja ytimissänne sitä? Kyllä minä tunnen ihan arjessakin elämäntuskaa kaikkien kärsivien lasten, syrjittyjen, köyhien, sairaiden ja heikoilla olevien takia. Itse olen ns. hyväosainen, mutta en minä onnellinen voi olla, kun tiedän, että maailmassa on miljoonia ja miljoonia lapsia, jotka kärsivät. Miljoonia ja miljoonia aikuisia, joilla on paha olo, nälkä, vilu, turvaton olo. Minä koen sen maailman ahdistuksen joka hetki. Älkää pitäkö hyväosaisuuttanne, onnellisuuttanne, terveyttänne, rauhaa tai hyviä ihmissuhteita itsestäänselvyytenä. Olkaa kiitollisia tästä hetkestä. Tulevasta ei kukaan tiedä.

[/quote]

No just mitä jeesustelua taas. 

Juui tuo "hyväosainen" ei ymmärrä, että syrjäytyminen ei ole tuollaista. Elokuva saattaa tuntua aidolta ja riipaisevalta, jos istuu Artekin jakkaralla ja suunnittelee laittavansa pikkusiskonsa Fisher Pricet sairaalan lastenosastolle ja siten olevansa hyväntekijä ja ottavansa osaa heikoimpien elämään.

Vielä hän lämmittelisi käsiään reilun kaupan teenkupin kyljissä ja ostaisi lähiöäiti-ystävälleen pätkän elefanttiaitaa joululahjaksi.

Juuei. Kun on itse elänyt elokuvan tavoittelemaa arkea, tuo kuvaus aiheuttaa myötähäpeää. Rouva Burberry kumartuu tasollesi ja nyökyttelee, että mä niin tiedän miltä susta täytyy tuntua.

Ei kuulkaa. Ei toivoton ja luhistunut ihminen käy laskemassa pulkalla mäkeä ja jää naama hangessa makaamaan, kun on niin EPÄTOIVOINEN. Ei hän hakkaa metsässä risuja osoittaakseen  olemassaolonsa tuskaa kuin joku kalevalainen, alkukantainen Mies. Ei hän hakkaa päätään kerrossänkyyn, seinään kirjaimellisesti, kun taustalla oleva tyttö hyräilee päätöntä kehtolaulua lähiön yössä.

Jos elokuva olisi novelli, sen olisi kirjoittanut 26-vuotias syömishäiriöinen opettajaopiskelija, joka kouluttautuu samalla terapiakirjoittamisen ohjaajaksi ja purkaa omaa mieletöntä päänsisäistä maailmaansa älykköblogiinsa, jossa toiseuden tunne ja tuhannen vuoden jalo yksinäisyys jalostuisivat riikkapulkkiseksi.

hienosti kuvattu, nro 37. 

se todellinen tyhjyys ja toivottomuus ei tarvitse mitään tehostekeinoja. muutenkin dokumenttien idea on näyttää ihmiset sellaisina kuin ne on ja antaa puhua mitä puhuvat. ihmettelin tuota käsikirjoitusjuttua kyllä dokumentissa. selvästi myös noita oli käsketty tekemään asioita ja puhumaan tiettyjä juttuja keskenään. ja se hyräily..

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:43"]

Jep, mikään muu ei sitten säälitäkään. Luuserin prototyyppejä.

[/quote]Mua säälitti toi luuserin kanssa seurusteleva nainen. Onko huono itsetunto kun takertuu tuollaiseen saamattomaan hyypiöön?

[/quote]Muakin ihmetytti. Ihan siistin ja tarmokkaan oloinen, sievä työssäkäyvä tyttö, joka oli pyrkimässä oikeustieteelliseen. Ja takertunut tuollaiseen tyyppiin, ja haluaisi vielä "edetä suhteessa" sen kanssa. Sokeutta vai läheisriippuvuutta?

No se pojan kanssa seurusteleva tyttö oli toki tarmokkaan oloinen; kolmet pääsykokeet ja työ siinä sivussa. Ilmeisesti luonteeltaan sellainen "projekti-ihminen", että tuo mieskin oli vain projekti. Ajatteli, että tarpeeksi kauan kun jankkaa, niin saa "pelastettua" miehen. Ajanhukkaa ja järjetöntä nuoruuden haaskaamista tuollainen. Oli sen oloinen tyttö, että olisi varmasti saanut tarmokkaamman, aktiivisemman ja tasapainoisemmankin miehen.

Ja se raskaaksi tullut tyttö. Itse olen 30v, naimisissa, koulutettu, vakinaisessa virassa ja on oma rivarin pätkä ja raha-asiat kunnossa. Esikoinen tasapainoinen ja mukava 3,5-vuotias. Odotan toista lastani (oli suunniteltu ja toivottu), elämän perushommat kunnossa, mutta silti vauvantuloon liittyy itselläni jopa lievää paniikkia siitä, miten elämä muuttuu ja miten pärjään. Tämä Hiltonin tyttö sen sijaan kiskoo röökiä ketjussa ja ei näytä päälle päin olevan juurikaan moksiskaan siitä, että lapsi tulee. Eihän se lapsen vika ole, että äiti ei ole osanunt ehkäistä. Miettimään se silti laittaa, että miten kevyesti jotkut voivat suhtautua niinkin isoon asiaan, kuin lapsen saaminen?

Ja sitten tämä isä, joka soitteli lapselleen ja "isi ostaa sulle puhelimen", "on niin kova ikävä, kun et ole käynyt" jne. Kamalaa kun pitää koittaa lahjoa lastaan ja syyllistää siinä sivussa. Tuollainen mies on isyyden irvikuva. Säälittävä tapaus. Ja sitten antaa lapsensa möykätä tyynyllä isäänsä päähän, kämpän parveke on oksennuksessa jne. Sääliksi käy taas lasta.

Jokaisen dokumentin henkilön takana sama vanha selitys; Huono lapsuus ja vanhemmat, siksi elämä on aikuisenakin paskaa. No ehkä se lapsuus tosiaan oli mitä oli (siihen ei voi enää vaikuttaa), mutta aikuinen ihminen on itse vastuussa tekemisistään. Ei paskoilla vanhemmilla voi selittää sitä, että ei sitten aikuisena saa itseään niskasta kiinni. Onhan se toki vaikeampaa, mutta itsestään kiinni.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 01:45"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 00:32"]Töihin ei ihan pääse enää sillä, että kävelee firmaan sisään ja kysyy töitä. 

[/quote]Ei yleensä pääse ei. Mutta ei ainakaan siten, että linnoittautuu kotiinsa kittaamaan kaljaa eikä edes ota tarjottua ilmaista koulutusta vastaan.

[/quote]

Se mitä minä tuolla tarkoitin ei liittynyt suoraan noihin dokkarin ihmisiin vaan siihen, että nykyään on hirveät paineet, jotka voivat saada heikommat lamaantuntumaan. Vaikuttaa siltä, että jos on vähänkin vajaakuntoisempi niin voi olla aika vaikea saada töitä.

Enkä minä tässä sitä puolustele, että töihin tai opiskeluun kykenevien olisi ihan ok maata kotona ja nostaa rahaa kun ei vaan nappaa. Sitä vaan yritän painottaa, että kaikkitietävä ulkopuolinen ei välttämättä olekaan niin kaikkitietävä kuin luulee olevansa. Ensinnäkin vaikka joku sanoisikin "olisin v-ttu 24 ku valmistuisin" (mikä myös minusta kuulostaa näin 30-vuotiaana opiskelijana melko erikoiselta), niin kukaan meistä kaikkitietävistä ei oikeasti kuitenkaan tiedä mitä siellä on oikeasti takana. Emme me voi yksittäisten kommenttien perusteella mitään kokonaisvaltaisia johtopäätöksiä tehdä ihmisistä.

Kirjoitin tuossa jo aikaisemminkin siitä, että haaste olisi tunnistaa ne, joita vaan pitäisi "potkia" aktivoitumaan niistä, joilla on oikeasti ongelmia jotka heitä rajoittavat ja mitä niille ongelmille voi tehdä (mutta ongelmat vaan eivät ehkä tule esiin jos kanssaihmisetkin jo valmiiksi tuomitsevat että senkin lusmu luuseri).