jotenkin feikki toi hilton-dokumentti

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:43"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:32"]

voi kun se vauva säälittää...

[/quote]

no niin, ja mä tiedän todellisuudessa muutaman juuri tuollaisen parin. likka lääkiksessä, tai sairaanhoitajana, ekonomi talousjohdossa pk-firmassa. enkä mitään koskaan oo niin paljoo ihmetellyt, kuin että mikä pitää parit vuodesta toiseen kiinni. kahdessa on myös lapsia, jotka ovat ihan ok.

Jep, mikään muu ei sitten säälitäkään. Luuserin prototyyppejä.

[/quote]Mua säälitti toi luuserin kanssa seurusteleva nainen. Onko huono itsetunto kun takertuu tuollaiseen saamattomaan hyypiöön?

[/quote]

Minusta tossa dokumentissa näkyi hyvin yhteiskunnan kädettömyys. Ei noi ongelmat sillä ratkea, että sossutantta käy sängynlaidalla sanomassa, että kyllä sun pitäis mennä kouluun. (eikä sillä, että myönnetään harkinnanvaraista) Pitäis kehittää ihan uusia työmuotoja.

Ja tollaset vuokratalokolossit pitäis lailla kieltää. Ongelmat vaan kasaantuu.

Tämä teksti on omistettu edelliselle Vierailijalle (29.10 klo 19:33 kommentoineelle ja miksei muillekin). Käytän nickiä Inka, jos kommentoin tähän myöhemmin lisää.

Kuten joistakin aiemmista viesteistä kävikin ilmi, niin ongelma on nimenomaan se turvaverkon puute. Rikkaan perheenkin vesa voi päätyä hunningolle. Hänkin voi luoda nahkansa rantojen Repaksi tai Raijaksi, mutta siihen rooliin fakkiutuminen ei ole yhtään niin todennäköistä kuin työttömien juoppojen vesalla.

Roolimallit opitaan ja omaksutaan enimmäkseen kotoa ja kasvuympäristöstä. Se on tieteellisesti todistettu ja käy ilmi myös tuosta dokumentista. Sanotaan ettei perheen perustaminen mielessä kannata ostaa halvan asuinalueen kalleinta taloa, vaan hyvämaineisen alueen edullisin talo. Pahinta on toisen tai jopa kolmannen polven työttömyys ja äidin mahassa peritty päihderiippuvuus. Tiesittekö, että pienellä vauvalla voi olla jo syntymästään lähtien vieroitusoireita huumeista?

Itsekin elin hyvin sekavan nuoruuden. Vietin osan nuoruudestani erilaisten nistien ja pyörän pölliöiden kämpillä. Useampi toverini veti piriä ja itsekin sitä kerran kokeilin. Kaljaa ja laattaa meni viikottain. Kolmesti heräsin putkasta ja poliisikuulusteluissakin tuli oltua parisen kertaa.

Vanhempani ovat alempaa työväenluokkaa. He ovat aina olleet rakastavia vanhempia ja he ovat edelleen yhdessä. Nuoruuteni sekoiluista huolimatta sain ensimmäisen ammattikouluni käytyä. Sen jälkeen muutin pois, yli 400km:n päähän, että sain aloittaa puhtaalta pöydältä. Siitä vuoden päästä paras ystäväni, jolla oli hajanainen perhe ja surullinen lapsuus, tappoi itsensä hukuttautumalla. Toinen sen aikainen ystäväni, hänellä perhekotitausta, on edelleen sekakäyttäjä, jonka nykyiseen elämään en ole rohjennut sen enempää perehtyä.

Se on totta, että dokumentin mäenlaskukohtaus oli ehkä päälle liimatun oloinen. Harva syrjäytynyt harrastaa liikuntaa, joka parantaa oloa. Ihmettelin myös sitä, ettei kukaan dokumentissa nähdyistä ollut lihava. Yleensä epäterveellisten elintapojen, kuten mielialalääkkeiden ja ruokailutottumusten myötä myös lihavuus korostuu. Se kuvaaminen vain talvisin oli myös hieman tarkoitushakuista.

Kumminkin koen, että pienistä puutteistaan huolimatta dokumentti oli uskottava ja tätä Suomessa yleistyvää ongelmaa avaava. Olisi mielenkiintoista tietää mitä kaikille dokumentin nuorille kuuluu nyt.

Kirjoitin edellisen tekstini Wordissa ja esikatselin sen täällä monta kertaa. Silti siihen tuli kamalan monet välilyönnit. En tehnyt niitä tahallani. Vielä esikatseluvaiheessa tekstissä oli vain kaksi välilyöntiä kappaleen lopussa. Sorry siis huono luettavuus!

T: Inka

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 11:18"]

No en ole säästynyt kolhuilta en. Miehen lapsuudessa äiti ryyppäsi, isä hakkasi ja vähän vanhempi isoveli piti huolta pienemmistään. Alkoholisteja edelleen, joihin emme yhteydessä ole. Omat vanhempani kouluttamattomia teinivanhempia ja aina on ollut rahasta pula. Lapsia monta ja muistan ahdistuksen, jota köyhyys tuotti elävästi. Viina ei onneksi vanhemmilleni maistunut ja tokkopa siihen olisi varaa ollutkaan. On kuollut sisarusta, toinen on viettänyt täysi-ikäseksi päästyään suuren osan aikuiselämäänsä joko narkaten tai vankilassa...Ja siinä vain kuules osa..

Ja silti; en koe että omassa elämässä pärjääminen olisi minulle tai miehelleni ollut hankalaa. Siina piirun alle parikymppisenä päätettiin, että koulut käydään ja että elämässä ei voi olla aina kivaa. Niin se vaan uurastamalla meni ja nuoruudessa muutamat kerran laskujen eräpäivät uudelleen sopien etc. että nyt kun ikää on n.30 elämä on mallillaan. Välit omiin vanhempiini ovat edelleen hyvät; he edelleen köyhiä pätkätyöläisiä, jotka suurimman osan elämästään olleet kortistossa ja nyt hieman päälle 50 vuotiaina odottavat pääsevänsä eläkeputkeen. Autan heitä mielelläni rahallisesti ja he taas vastavuoroisesti auttavat meitä muuten.

[/quote]

Minua risoo nämä tyypit, jotka eivät ymmärrä muita kun itsekin ovat pärjänneet. Jos lapsuutesi suurimmat "kärsimykset" ovat olleet köyhyys (todellakaan mitenkään vähättelemättä!) niin olet aika jäävi sanomaan muille mitään. Et sinä voi verrata itseäsi suoraan muihin. Jos sinulla on ollut aikuisia ihmisiä elämässä, jopa noinkin hyvät välit vanhempiisi niin se on oikeasti valtavan suuri apu elämässä! Olet saanut sellaisia eväitä pärjätä, mitä monikaan ei saa. Toki oma asenne vaikuttaa, mutta ei silloin kun lapsella/nuorella ei ole _mitään_ eväitä käsitellä tunteitaan, saatikka että tietäisi miten "pitää" elää. 
Ja itse dokkaria en ole katsonut. 

Kivoja ihmisiä, osan tunnen. Vähän hukassa joo ikäisikseen. Dokkaria en ole nähnyt.

Huvittavia noi viestit, joissa todetaan syrjäytyneet luusereiksi, koska eivät vaan pärjää, koska hei, mäkin pärjäsin, blah, blah.

Tunnen jonkin verran huostaanotettuja, koska tuttavaperhe on sijaisperhe. Tunnen esim. kaksi poikaa, joista kumpikaan ei osaa puhua normaalisti, eikä liikkua normaalisti, heillä ei ole normaalia aivotoimintaa. Molempia poikia on isä raiskannut, ja pahoinpidellyt ennen huostaanottoa koko niiden elämän.

Pitäisikö näiden poikien "vain pärjätä"?

Tunnen tytön, joka ei saanut käytyä koulua, koska alkoholistiäiti ei antanut ruokaa, hakkasi öisin kännissä, heitti välillä ulos rappukäytyvään nukkumaan jne. Tilanne päättyi huostaanottoon sen jälkeen, kun kyseinen äiti yritti puukottaa tytön kuoliaaksi eräs yö humalassa. Koko suku oli aina ollut äidin puolella (yleensä suku on aina sen alkoholistin, pahoinpitelijän, ongelmaisen vanhemman puolella) eli kyseinen tyttö ei saanut ikinä tukea mistään.

Nykyään tuolla tytöllä on lukio käytynä sijaisperheen ansiosta, mutta psyykkiset ongelmat jatkuvat edelleen, ehkä loppuelämän.

Jatkuva turvattomuus, raiskaukset, huono ravinto, pitkään jatkuva stressi, tekee sen ettei aivot kehity normaalisti. Elämästä tulee pelkkää selviytymistä, siitä on vaikeaa, joskus mahdotonta, enää saada aivotoimintaa normaaliksi, sellaiseksi, jossa kokee, että on tulevaisuus.

Masentuneilla ihmisillä ei ole mitään tulevaisuudenuskoa, tai kykyä tarttua asioista kiinni, koska ne yrittää vaan selvitä hengissä, ei selviytymistaistelua käyvä ihminen ajattele pitkälle tulevaisuuteen.

Ja jos jollakin käy mielessä, että näiden henkilöiden pitäisi vaan päästä yli tästä yms. niin ne aivot on tosiaan stressista muuttuneet, eikä se sen takia onnistu "vaan ottamalla itseä niskasta kiinni".

Kuinka moni teistä luuseria hokevista olisi edes hengissä tuollaisen lapsuuden jälkeen, koulut käytynä, elämässä kiinni? Vauvasta asti jatkuneen turvattomuuden, pahoinpitelyjen, nälän näkemisen, mahdollisen seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen (päihdeperheissä seksuaalinen hyväksikäyttö on erittäin yleistä).

Suomessa on todella paljon, todella hirveissä oloissa, eläviä lapsia.

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 12:17"]

Huvittavia noi viestit, joissa todetaan syrjäytyneet luusereiksi, koska eivät vaan pärjää, koska hei, mäkin pärjäsin, blah, blah.

[/quote]Ihan semanttisesta mielenkiinnosta kysyisin, miten sinä sitten määrittelet sanan "luuseri"?

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 12:17"]

Tunnen tytön, joka ei saanut käytyä koulua, koska alkoholistiäiti ei antanut ruokaa, hakkasi öisin kännissä, heitti välillä ulos rappukäytyvään nukkumaan jne. Tilanne päättyi huostaanottoon sen jälkeen, kun kyseinen äiti yritti puukottaa tytön kuoliaaksi eräs yö humalassa. Koko suku oli aina ollut äidin puolella (yleensä suku on aina sen alkoholistin, pahoinpitelijän, ongelmaisen vanhemman puolella) eli kyseinen tyttö ei saanut ikinä tukea mistään.

Jatkuva turvattomuus, raiskaukset, huono ravinto, pitkään jatkuva stressi, tekee sen ettei aivot kehity normaalisti. Elämästä tulee pelkkää selviytymistä, siitä on vaikeaa, joskus mahdotonta, enää saada aivotoimintaa normaaliksi, sellaiseksi, jossa kokee, että on tulevaisuus.

Masentuneilla ihmisillä ei ole mitään tulevaisuudenuskoa, tai kykyä tarttua asioista kiinni, koska ne yrittää vaan selvitä hengissä, ei selviytymistaistelua käyvä ihminen ajattele pitkälle tulevaisuuteen.

Ja jos jollakin käy mielessä, että näiden henkilöiden pitäisi vaan päästä yli tästä yms. niin ne aivot on tosiaan stressista muuttuneet, eikä se sen takia onnistu "vaan ottamalla itseä niskasta kiinni".

Suomessa on todella paljon, todella hirveissä oloissa, eläviä lapsia.

[/quote]

Kolahti. Todella kipeästi. Alkoholismi on aina hirveätä, mutta sitäkin esiintyy niin monessa muodossa, ettei pelkkä alkoholismi kerro mitään siitä, millaisissa oloissa lapsi elää. Meillä oli ihan arkipäivää, ettei ollut ruokaa, ainoastaan koulussa sai mutta siellä en halunnut käydä koska olin koulukiusattu, toisaalta kotona odotti juoppo äiti, joka usein viinaharhoissaan kulki perässä leipäveitsen kanssa kun ei muistanut kuka olen ja piti uhkana jne. Yöt valvottiin, kun äiti huusi ja meuskasi. Väkivalta oli ihan tavallista. Isä jätti heitteille, mutta 2000-luvun alussa sossu keskittyi siihen, että vanhempia suojeltiin, ei lapsia ja isäni oli ja on loistava manipuloija. Ja tämä on pieni katsaus minun elämästä. Mietin vuosia, että miksi en jaksanut, miksi muut jaksaa, kunnes tajusin että lähtokohdat ja olot elämässä ei ole kellään samanlaiset. On monia syitä, miksi minä en jaksanut ja joku muu jaksoi. 

Olen pahoillani kaikkien niiden puolesta, joita on pahoinpidelty ja kohdeltu kaltoin. On selvää, että heille selviytyminen on vaikeaa, osalle jopa mahdotonta. Mielelläni suon heille kaiken mahdollisen tuen ja avun, enkä itse ainakaan ajattele, että kenenkään tällaisen ongelmia ratkaistaisiin "ottamalla niskasta kiinni ja ryhdistäytymällä".

Samalla kuitenkin tiedän todella paljon nuoria, jotka eivät viitsi mitään. Eivät siis vain viitsi nousta ajoissa esim. heille järjestettyyn työssäoppimispaikkaan. Eiköhän nämä kommentit tällä palstalla koske etupäässä näitä nuoria?

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 16:04"]

Olen pahoillani kaikkien niiden puolesta, joita on pahoinpidelty ja kohdeltu kaltoin. On selvää, että heille selviytyminen on vaikeaa, osalle jopa mahdotonta. Mielelläni suon heille kaiken mahdollisen tuen ja avun, enkä itse ainakaan ajattele, että kenenkään tällaisen ongelmia ratkaistaisiin "ottamalla niskasta kiinni ja ryhdistäytymällä".

Samalla kuitenkin tiedän todella paljon nuoria, jotka eivät viitsi mitään. Eivät siis vain viitsi nousta ajoissa esim. heille järjestettyyn työssäoppimispaikkaan. Eiköhän nämä kommentit tällä palstalla koske etupäässä näitä nuoria?

[/quote]

Ongelma on kuitenkin se, että miten joku voi juuri jostakin tietystä ihmisestä sanoa, että hän kyllä pystyisi jos vaan yrittäisi. En siis kiellä sellaisten lusmujen olemassaoloa, mutta pidän ongelmallisena ihmisen "diagnosoimista" lusmuksi. Lisäksi olen taipuvainen ajattelemaan, että jos ihminen aivan aidosti voisi hyvin, hän luultavasti pyrkisi olemaan aktiivinen ja tekemään asioita sen sijaan, että eläisi minimituloilla jossain ankeassa luukussa röökiä poltellen.

Lisäksi aina, jos joku tulee viisastelemaan miten muidenkin pitää pärjätä kun hän on itsekin pärjännyt, koen tarpeelliseksi kommentoida. Ei sitä vertaamista vaan voi tehdä sillä tavalla, koska ihmiset ovat jo lähtökohdiltaan niin erilaisia. Osoittaa kyllä aina jonkinlaista yksinkertaisuutta ja/tai empatiakyvyn puutetta, jos ei tuota perusasiaa kykene ymmärtämään.

Rakentavinta olisi kai miettiä, miten ne joilla ehkä löytyisi kykyä tehdä jotakin saataisiin innostettua tekemään jotakin. Ja vielä, millä tavalla ne "kykenevät" voitaisiin löytää sieltä kykenemättömien seasta. Ei helppo homma...

Minua eniten alko vituttamaan se et tommoset ihmiset kyllä saa lapsia ihan tuosta noin vaan. Sit ne joilla olis oikeesti kykyjäkin kasvattaa ja pitää huolta ei saa omaa lasta vaikka miten toivois. Ois varmaan pitäny ryypätä ja pössyttellä niin sekin onnistus...

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 17:01"]

Ongelma on kuitenkin se, että miten joku voi juuri jostakin tietystä ihmisestä sanoa, että hän kyllä pystyisi jos vaan yrittäisi.

[/quote]Ei tietysti kellekään voi luvata, että jos yrität niin varmasti menestyt. Mutta kyllä omaan ennusteeseensa voi tekemisillään vaikuttaa. Siis todennäköisyyksiin. Aivan varmasti on v(al)ittu omaltakin kannalta huonoin tie, jos vaan pipo silmillä hoetaan että "vittu, ei mun kannata vittu käydä koulua kun sit oisin vittu 24 kun valmistun"

Ymmärrän syrjäytyneitä nuoria tiettyyn rajaan asti, sillä oikeastaan lähes jokaiselta taitaa löytyä taustalta jollain tavalla turvattomat vanhemmat. Jos ei kyse ole ollut päihde- tai mielenterveysongelmista tai aineellisesta niukkuudesta, niin vuorovaikutustaidoissa ja henkisen puolen turvallisuuden tunteen luomisessa on vanhemmilla ollut ongelmia. 

Mutta siinä vaiheessa, kun nämä nuoret käyttävät yhteiskunnan sosiaalitukia tupakkaan, alkoholiin, huumeisiin yms. tai hankkivat lapsia, vaikkei ole koulutusta tai työtä, ymmärrykseni ei enää riitä.

Ymmärrän syrjäytyneitä nuoria tiettyyn rajaan asti, sillä oikeastaan lähes jokaiselta taitaa löytyä taustalta jollain tavalla turvattomat vanhemmat. Jos ei kyse ole ollut päihde- tai mielenterveysongelmista tai aineellisesta niukkuudesta, niin vuorovaikutustaidoissa ja henkisen puolen turvallisuuden tunteen luomisessa on vanhemmilla ollut ongelmia. 

Mutta siinä vaiheessa, kun nämä nuoret käyttävät yhteiskunnan sosiaalitukia tupakkaan, alkoholiin, huumeisiin yms. tai hankkivat lapsia, vaikkei ole koulutusta tai työtä, ymmärrykseni ei enää riitä.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 13:00"]

Jostain kumman syystä ihmiset ovat kautta historian pystyneet ottamaan itseään "niskasta kiinni" vaikeasta lapsuudesta huolimatta ja pystyvät parhaillaan kaikissa muissa paitsi hyvinvointivaltioissa.

[/quote]

Minusta on hassua, kun vanhemmat ihmiset(oletan sinunkin olevan vähintään keksi-ikäinen) päivittelevät tätä, kuinka nykypäivänä on niin helppoa. Materialistisesti on, mutta muuten ei.

Oletko huomannut, että nyky-yhteiskunnassa on aivan eri tavalla paineita, jotka vielä kohdistuvat ihmiseen itseensä? Tarkoitan esimerkiksi ulkonäköpaineita. Ei koskaan ennen ole ollut niin ulkonäkökeskeisä kulttuuria kuin nykypäivänä. Ja vielä kun ulkonäkö on nuorille ihmisille usein se kipein kohta.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 00:20"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 13:00"]

Jostain kumman syystä ihmiset ovat kautta historian pystyneet ottamaan itseään "niskasta kiinni" vaikeasta lapsuudesta huolimatta ja pystyvät parhaillaan kaikissa muissa paitsi hyvinvointivaltioissa.

[/quote]

Minusta on hassua, kun vanhemmat ihmiset(oletan sinunkin olevan vähintään keksi-ikäinen) päivittelevät tätä, kuinka nykypäivänä on niin helppoa. Materialistisesti on, mutta muuten ei.

Oletko huomannut, että nyky-yhteiskunnassa on aivan eri tavalla paineita, jotka vielä kohdistuvat ihmiseen itseensä? Tarkoitan esimerkiksi ulkonäköpaineita. Ei koskaan ennen ole ollut niin ulkonäkökeskeisä kulttuuria kuin nykypäivänä. Ja vielä kun ulkonäkö on nuorille ihmisille usein se kipein kohta.

[/quote]

Jep, ja uskaltaisin väittää työelämänkin olevan vähän kovempaa. Töihin ei ihan pääse enää sillä, että kävelee firmaan sisään ja kysyy töitä. Vielä jos on esim. sairauden takia outoja aukkoja cv:ssä eikä osaa pyrkyrimäisesti myydä itseään niin voi olla hyvinkin hankalaa.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 00:32"]Töihin ei ihan pääse enää sillä, että kävelee firmaan sisään ja kysyy töitä. 

[/quote]Ei yleensä pääse ei. Mutta ei ainakaan siten, että linnoittautuu kotiinsa kittaamaan kaljaa eikä edes ota tarjottua ilmaista koulutusta vastaan.

Se Mira oli Hesarin jutun mukaan keskeyttänyt KOLME ilmaista koulutusta. Sille oli tarjottu terapiaa, ei mennyt sinnekkään. Sit se valitti, et ku yhteiskunta hyppyyttää luukuilla.

Etsivä nuorisotyön sijaan pitäis varmaan perustaa sellanen tukimuoto, jossa sossutäti tulee nuoren kotiin täyttämään sen puolesta kaikki lomakkeet, ettei vaan nuorelle tule sellainen olo, että häntä hyppyytetään. Eihän sellasta kestä.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 12:30"]

Oho, tiesin kyllä, että av-mammat on kaikki akateemisia, mutta että vielä elokuvakerronnan ammattilaisia ja dokumentaristeja?! On teillä ollut puuhaa, normaali yliopisto-opinnot ja taiteellinen siihen päälle vielä... huh ;)

[/quote]

Jaa nytkö se osui tonteille itse tekijäkin? Tässä ei ole kyse siitä, että katsoja olisi elokuvakerronnan ammattilainen vaan siitä, että "dokumentti" ei puhutellut. Se oli niin teennäinen, että taiteellinen arvo uppoaa ehkä kurssikaveriisi. Mikä kohdetyhmäsi siis oli? Pienen piirin taiteentuntijat vai TV-/ elokuvayleisö?

"Tavallisella ihmisellä" on mahdollisuus myös sanoa mitä mieltä on Edelfeltin taulusta tai Loirin laulusta ilman ainuttakaan itse pidettyä näyttelyä tai konserttia.

Terveisiä koulutuksen alemmilta portailta