jotenkin feikki toi hilton-dokumentti

Jostain kumman syystä ihmiset ovat kautta historian pystyneet ottamaan itseään "niskasta kiinni" vaikeasta lapsuudesta huolimatta ja pystyvät parhaillaan kaikissa muissa paitsi hyvinvointivaltioissa. Jostain kumman syystä juuri sosiaaliturvan piirissä elävät elämän kolhimat ovat niitä, ketkä eivät kykene opiskeluun/työhön ts. ryhdistäytymiseen.Go figure.

Minusta dokumentti oli koskettava. Olen itse jäänyt ilman opiskelupaikkaa, työpaikkaa ja asuntoa. Aika oli masentavaa ja dokumentti kuvasi mielestäni hyvin juuri sitä oloa. Aika lipuu ohi ilman mitään merkitystä. Päivät maaten sängyssä, välillä hengähdystaukoa kurjalla lähiöparvekkeella seisoen, tupakkaa polttaen ja liikennettä katsoen.

Ei syrjäytyminen ole aina täynnä dramaattisia tapahtumia. Usein se on monelle suomalaiselle nuorelle juurikin tuota - toivottomuutta, syvää väsymystä ja elämän harmautta. Kun ei kelpaa kouluun eikä edes "paskimpiin" töihin mitä hakee, se lamauttaa.

Itselläni on nyt töitä, opiskelupaikka, koti, onnellinen ja toiveikas mieli. Löysin ihmisen joka tuki vaikeiden aikojen yli, rakasti ehdoitta ja tuki aidosti.

kysymys onkin siitä, että taustan ja ympäristön vuoksi puuttuu kyky kestää sitä vitutusta tai ymmärtää, että siitä on jotain hyötyä.

elämä on kiinni vain tässä hetkessä ja näköalattomuus tekee tunteen siitä, että tulevaisuus on samanlaista, teki mitä teki. saattaa olla myös, että huonot sosiaaliset taidot estää menemästä, vitutus syntyy siitä, että ei osaa toimia yhteiskunnassa.

kannattaa pitää mielessä noiden nuorten lähtökohdat, ei niiden vanhemmat ole välttämättä olleet kovin kiinnostuneita lastensa elämästä. se, millaiseen elämään kasvaa, vaikuttaa ihmiseen koko elämän. jotkut on tarpeeksi vahvoja ja kyvykkäitä tekemään muuta, mutta ei kaikki.

suomessa on jonkinlainen hyvinvointivaltio-harha, johon kuuluu koko ajan väittää, että kaikilla on samat mahdollisuudet, vaikka todellisuudessa niin ei ole. ei rahallinen tuki yhteiskunnalta yksin riitä, jos kaikki muu tuki ympäriltä puuttuu.

ainakin tuo dokumentti sai hetkeksi miettimään sitä, vaikka olikin kömpelösti tehty. 

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:54"]

- Hilton-elokuvan kaunis ydin on minun mielestäni siinä, että sellaiset ihmiset, joilla ei mene hirveän hyvin tässä yhteiskunnassa, niin he omalla kömpelöllä tavallaan huolehtivat toinen toisistaan ja välittävät toinen toisistaan, Suutari sanoo. 

tässä ylen sivulta suutarin oma näkemys elokuvansa ytimestä. elokuvaa on kuvattu kaksi talvea. miksi talvea, mitä kesässä oli vikana? ei tarpeeksi loskaista ja pimeää? ja miksi se noiden tapa huolehtia toisistaan on "kömpelö"? 

just sellaista hyvinvoivien holhoavaa ihmettelyä, että katso nyt ne tuolla slummissa noin kömpelösti yrittää jotain. 

[/quote]

Juuri tätä mäkin mietin, että on ihan tarkoitushakuisesti kuvattukin vain silloin kun on pimeää ja harmaata. Okei, ehkä dokkarin tekijällä tosiaan oli jotain taiteellisia päämääriä, ikävä kyllä sisällön ja syvyyden kustannuksella. Tavallaan tulee myös vähän sellainen olo ettei dokkarin tekijä usko päähenkilöiden tilanteiden olevan tarpeeksi rankkoja ns. sellaisenaan, vaan niitä pitää tehostaa tunkemalla dokkari niin täyteen synkkyyttä kuin vaan mahdollista. Dokkari ei siis vaikuta rehelliseltä, vaan se vaikuttaa siltä että siinä on hakemalla haettu tiettyä vaikutelmaa. Varmasti siis päähenkilöiden elämä oikeasti on ankeaa, en sitä kiellä. Kuitenkin juuri siksi onkin kummallista, että miksi dokkarin täytyy olla niin tekemällä tehdyn oloinen.

Olihan esim. Tonilla useampikin henkilö tukena. Samoin Miralla, jolle sossu järjesti joogaa ja asunnon. Oma tukihenkilö oli mukana.

Suomessa nuoria tuetaan todella paljon, ja yksin ei tarvitse jäädä.  Monelle koulunsa keskeyttäneelle järjestetään lukuisia tilaisuuksia jatkaa tai aloittaa uudelleen. Silti moni velloo vuodesta toiseen valittaen tuen puutetta.

Opettelisivat sietämään sitä vitutusta, niin mäkin olen joutunut tekemään. 

Minusta tosi hyvä. Ei mitään feikkiä.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 13:04"]

Minusta dokumentti oli koskettava. Olen itse jäänyt ilman opiskelupaikkaa, työpaikkaa ja asuntoa. Aika oli masentavaa ja dokumentti kuvasi mielestäni hyvin juuri sitä oloa. Aika lipuu ohi ilman mitään merkitystä. Päivät maaten sängyssä, välillä hengähdystaukoa kurjalla lähiöparvekkeella seisoen, tupakkaa polttaen ja liikennettä katsoen.

Ei syrjäytyminen ole aina täynnä dramaattisia tapahtumia. Usein se on monelle suomalaiselle nuorelle juurikin tuota - toivottomuutta, syvää väsymystä ja elämän harmautta. Kun ei kelpaa kouluun eikä edes "paskimpiin" töihin mitä hakee, se lamauttaa.

Itselläni on nyt töitä, opiskelupaikka, koti, onnellinen ja toiveikas mieli. Löysin ihmisen joka tuki vaikeiden aikojen yli, rakasti ehdoitta ja tuki aidosti.

[/quote]

Esim se nuorin kundi, oliko Toni, hänellähän oli asunto, mummo, äiti, tyttöystävä, opiskelupaikka, kavereita, eli ihan sitä kaikkea ja enemmänkin, mitä nyt parikymppisellä kundilla yleensäkin on. Mutta kun ei vittu huvita. Kun mä vaan vittu oon tällanen ja jos ei kelpaa, niin ei sit. Mikä sillä oli muka hätänä? Enkä väitä, ettei olisi isojakin ongelmia, mutta ei niitä tuossa dokkarissa esiin tuotu. Tyyppi vaikutti vain saamattomalta vässykältä jonka pitäisi vain ryhdistäytyä.

Miksi sen ääni oli mennyt?

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 12:30"]Enkä tosiaan edelleenkään kiellä laiskojen lusmujen olemassaoloa, mutta sitä kaikkitietävyyttä kritisoin, että ulkopuolinen voisi vieraastakin ihmisestä tuosta noin vaan sanoa, että jahas, siinä se vaan lusmuaa vaikka aivan hyvin voisi mennä töihin.

96

[/quote]Onko sinulla mitään mielipiteitä muista ihmisistä? Ja jos on, pohjautuvatko ne kaikki absoluuttiseen ja 100% varmistettuun tietoon?

Tuskin noiden dokkarissa kuvattujen ihmisten elämän suurin ongelma on se, että joku sivullinen pitää heitä lusmuna. Luulisin ainakin, en toki tiedä.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 10:47"]

Minua säälittävät enemmän ne sosiaalityöntekijät. Kotipoliisejahan he olivat, nuori äiti tulkitsi tilanteen ihan oikein. Ei heidän käynnistään näyttänyt olevan mitään iloa tai apua tuoreelle äidille, päinvastoin. Käynti maksoi kaikkineen vähintään 200 euroa - summa, jolla olisi saanut lapselle vaikka mitä hyvää. Nyt se sai aikaan vain pahan mielen ja masensi äitiä lisää. Sosiaalityöntekijöiden ja koko dokumentin tekijän ahdasmielisyys säälittää.

[/quote]Eli jos olisi annettu 200 euroa äidille, hän olisi hankkinut koko rahalla vaikka mitä hyvää lapselle? :D

Ärsyttää suunnattomasti sarjan henkilöt. Minäkin olen alkoholistiperheestä enkä ole saanut ns. hyviä eväitä elämään, mutta olen käynyt koulut, hoitanut ajallaan vuokran ja laskut ja pitänyt asuntoni siistinä. Omaa syytä tuollainen on. Saamattomia vässyköitä, joille on tarjottu mahdollisuuksia, mutta kun ei vaan kiinnosta. Tuo nainen nyt on asia erikseen, hänellä on selvästi pahoja mielenterveysongelmia.

Tekotaiteellista p*skaa, olisi pitänyt jättää katsomatta.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 15:00"]

Ärsyttää suunnattomasti sarjan henkilöt. Minäkin olen alkoholistiperheestä enkä ole saanut ns. hyviä eväitä elämään, mutta olen käynyt koulut, hoitanut ajallaan vuokran ja laskut ja pitänyt asuntoni siistinä. Omaa syytä tuollainen on. Saamattomia vässyköitä, joille on tarjottu mahdollisuuksia, mutta kun ei vaan kiinnosta. Tuo nainen nyt on asia erikseen, hänellä on selvästi pahoja mielenterveysongelmia.

Tekotaiteellista p*skaa, olisi pitänyt jättää katsomatta.

[/quote]

Ihmisillä voi olla aika erilaiset lähtökohdat jo ihan biologisestikin. Toiset kestävät esim. stressiä paremmin kuin toiset jne. Et sä voi oman selviytymisesi perusteella nostaa automaattisesti itseäsi muiden yläpuolelle. Uskon kyllä, että tuilla eläjissä on osa sellaisia, jotka vaan ovat saamattomia ja tottuneet siihen ettei tarvitse tehdä mitään. Kuitenkin ongelma on siinä, että kuka on sitten mikään sanomaan toiselle, että juuri hän kyllä pärjäisi jos vaan ei olisi saamaton vässykkä? Sitä on aika paha mennä ulkopuolisen sanomaan yhtään kenestäkään tuollaisia "totuuksia".

Mua oikeasti vähän järkyttää se, miten monille ihmisille tuntuu olevan niin ylivoimaista käsittää, että ihmisillä on eri kapasiteetti ja eri lähtökohdat selviytyä asioista. On kyllä aika umpimielinen ja pahasti omaan napaan niitattu näkökulma sellainen, että "kun mä olen selvinnyt tästä ja tästä niin kaikki jotka eivät ole selvinneet tosta ja tosta ovat vaan laiskoja ihan omasta syystään, ryhdistäytyisivät perkele".

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 13:04"]

Minusta dokumentti oli koskettava. Olen itse jäänyt ilman opiskelupaikkaa, työpaikkaa ja asuntoa. Aika oli masentavaa ja dokumentti kuvasi mielestäni hyvin juuri sitä oloa. Aika lipuu ohi ilman mitään merkitystä. Päivät maaten sängyssä, välillä hengähdystaukoa kurjalla lähiöparvekkeella seisoen, tupakkaa polttaen ja liikennettä katsoen.

Ei syrjäytyminen ole aina täynnä dramaattisia tapahtumia. Usein se on monelle suomalaiselle nuorelle juurikin tuota - toivottomuutta, syvää väsymystä ja elämän harmautta. Kun ei kelpaa kouluun eikä edes "paskimpiin" töihin mitä hakee, se lamauttaa.

Itselläni on nyt töitä, opiskelupaikka, koti, onnellinen ja toiveikas mieli. Löysin ihmisen joka tuki vaikeiden aikojen yli, rakasti ehdoitta ja tuki aidosti.

[/quote]

Esim se nuorin kundi, oliko Toni, hänellähän oli asunto, mummo, äiti, tyttöystävä, opiskelupaikka, kavereita, eli ihan sitä kaikkea ja enemmänkin, mitä nyt parikymppisellä kundilla yleensäkin on. Mutta kun ei vittu huvita. Kun mä vaan vittu oon tällanen ja jos ei kelpaa, niin ei sit. Mikä sillä oli muka hätänä? Enkä väitä, ettei olisi isojakin ongelmia, mutta ei niitä tuossa dokkarissa esiin tuotu. Tyyppi vaikutti vain saamattomalta vässykältä jonka pitäisi vain ryhdistäytyä.

[/quote]

Nimenomaan: mikä sillä oli hätänä muuta kuin totaalinen saamattomuus? Jos ei pysty edes ilmaista koulutusta itselleen hankkimaan siinä sivussa kun valtio kustantaa elämisen, niin pitäiskö katsoa sinne kuuluisaan peiliin? Mutistaan vaan pipo silmillä vittua. Miksi näiden tyyppien annetaan lahota kämpissään? 

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 13:27"]

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 12:30"]Enkä tosiaan edelleenkään kiellä laiskojen lusmujen olemassaoloa, mutta sitä kaikkitietävyyttä kritisoin, että ulkopuolinen voisi vieraastakin ihmisestä tuosta noin vaan sanoa, että jahas, siinä se vaan lusmuaa vaikka aivan hyvin voisi mennä töihin.

96

[/quote]Onko sinulla mitään mielipiteitä muista ihmisistä? Ja jos on, pohjautuvatko ne kaikki absoluuttiseen ja 100% varmistettuun tietoon?

Tuskin noiden dokkarissa kuvattujen ihmisten elämän suurin ongelma on se, että joku sivullinen pitää heitä lusmuna. Luulisin ainakin, en toki tiedä.

[/quote]

On minulla mielipiteitä ihmisistä, mutta olen aika varovainen tekemään yksittäisestä ihmisestä mitään kovin tanakoita päätelmiä, varsinkaan jos en tunne ihmistä läheisesti.

Kritisoin siis lähinnä sitä, kun täällä aina välillä kuulee näitä kommentteja että "kun minä olen selvinnyt niin pitäisi selvitä tuonkin, jos ei selviä niin on oma vikansa". Ihan tuollaisia päätelmiä ei minun mielestäni voisi tehdä. Jotakin vikaa tässä systeemissäkin on, kun se tuntuu vähän kannustavankin tuilla elämiseen työnteon sijaan. Pitäisi olla parempia keinoja aktivoimaan ihmisiä ennemmin kuin passivoimaan.

Minäkään en usko, että noiden ihmisten suurin ongelma on se, pitääkö joku sivullinen heitä lusmuna. En mielestäni niin sanonutkaan. Uskon, että täysverisiä lusmuja on tuilla eläjissä lopulta aika vähän (tämä siis on puhtaasti vain uskomukseni, en tiedä miten asia on). Veikkaan, että kovin moni hyvinvoiva ihminen ei lamaannu ja passivoidu vaan ihan mielellään tekee asioita.

96

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 13:51"]

Miksi sen ääni oli mennyt?

[/quote]

Siihen on joku syy, oisko ollu joku onnettomuus? Kävin katsomassa Hiltonin teatterissa, ja niihin aikoihin muistan lukeneeni jonkun haastattelun. Valitettavasti en muista tarkemmin. 

"Mua oikeasti vähän järkyttää se, miten monille ihmisille tuntuu olevan niin ylivoimaista käsittää, että ihmisillä on eri kapasiteetti ja eri lähtökohdat selviytyä asioista. On kyllä aika umpimielinen ja pahasti omaan napaan niitattu näkökulma sellainen, että "kun mä olen selvinnyt tästä ja tästä niin kaikki jotka eivät ole selvinneet tosta ja tosta ovat vaan laiskoja ihan omasta syystään, ryhdistäytyisivät perkele"."

Kyllä useammat ymmärtävät, että osalla on todella huonot lähtökohdat, ja sieltä ponnistaminen ei onnistu kaikilta. Tää dokkari kyllä osottaa sen, et ei näiden Hiltonissa asuvien elämä ainakaan parane siitä, että ne ei tee mitään muuta ku poltta röökiä ja kittaa kaljaa. Ei se kotona makaaminen edistä kenenkään mielenterveyttä, nimimerkillä kokemusta on. 

Paska dokumentti oli. Odotin jotain räväkämpää. Olen itse elänyt juuri tuollaista tai vielä tuostakin alhaisempaa elämää, vaikka ns. kermaperse olenkin, rikkaat vanhemmat, hyvä koti jne., mutta se ei estänyt minua vetämästä omaa elämääni täysin ojaan joskus ( meni luottotiedot, asunto ja vain päihderiippuvuus jäi). Mikään pään silitys tuohon ei auta, MUTTA se pitää tehdä sitten selväksi myös näille asianosaisille, että ei ole varaa tuhlata sitä elämää tälläiseen, eikä turvaverkkoa löydy loputtomiin yhteiskunnalta, vaan on tehtävä jotain jo itse, jos elämältä jotain haluaa -sillä ei siinä vaiheessa ole väliä enää, jos äiti on paistanut pelkkää makkaraa/kanaa uunissa lounaaksi. En kannata vastikkeellisia tukia tms. mutta jotain rajaa siihen jo, että muiden vastuulla koko tämä narkomaanipaska ym. loputtomasti ja tämän sanon entisenä ihan käyttäjänä. Yhteiskunta ei minua tästä jaloilleen nostanut, vaan tein itse ihan. Ja jokainen noista "junnuista" joutuu sen ihan itse tekemään myös, jos muuta haluaa elämässään kuin "hiltonin" -joka sekin kuitenkin jotain. Eipä säälittänyt lainkaan nämä ja kaikkein vähiten se röökiä vetänyt äidiksi tuleva pistepirkko, jolla ollut isin ja äidin kera ongelmia ja nyt omilla valinnoillaan tekee niitä vain lisää ja jatkaa samaa kierrettä itse, vaikka dokkarissa esiintyy ihan muuna.

Tuossa seinänaapurissa asuu yksin "hiltonlainen". Me olemme suht saman ikäisiä, nuorehkoja naisia. Kummallakaan ei ole peruskoulua kummempaa taustalla, työt lähinnä kesä/pätkätyötä jossain matalapalkka-alalla. Mikä meidät erottaa toisistamme?

Elämänkoulu.

Siinä missä minulla ei ole ollut vanhempia elossa vuosiin, naapurini kiroaa kun isänsä ei anna rahaa ja äitinsä on tyhmä. Minulla on traumaattisen lapsuuden vuoksi mielenterveysongelmia, mutten ole KOSKAAN käynyt toisen ihmisen kimppuun- naapurini asunnossa tapellaan, kiljutaan ja otetaan fyysistä kontaktia lattialla painimatsin merkeissä milloin kaverin, milloin poikakaverin kanssa. Minä yritän elää hiljaa ja rauhassa, naapuri senkun bilettää ja kaljottelee.

Kun kysyin hänen ikäänsä, en meinannut uskoa että hän on yhtä vanha kuin minäkin. Ja tuon dokkarin myötä tajuan nyt, miksi minulle sanottiin "se paikka ei ole sunlaisia varten", kun hain asuntoa tuolta Herttoniemestä...

Nyt kun olen hetken katsonut tuota, olen samaa mieltä. Turhan näytelty, jotenkin "taiteelliseksi" ohjattu ja epäaito angstileffa. Synkkääkin synkempi, ihan kuin näillä ihmisillä ei olisi ikinä elämässään ilon hiventä. Pikkuista vaille sosiaalipornomässäilyä.

Tykkäsin todella paljon enemmän kehitysvammaisten dokkarista Kovasikajuttu! Kertoi bändistä Pertti Kurikan Nimipäivät.