Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä "muka-kivoja" asioita tiedät, jotka koet käytännössä tylsiksi tai epämukaviksi
Mä aloitan: Leffassa käynti. Aina ajattelen, miten ihana olisi istua herkuttelemassa ja katsomassa uutta leffaa. Käytännössä ne äänitehosteet on aivan liian kovalla, jopa tulpat päässä. Ihmiset puhuu, rapistelee tai maiskuttaa. Jostain syystä ne paremmatkin istuimet on epämukavia. Hinta on kova, enkä ikinä koe oloani hyväksi leffassa käynnin jälkeen.
Toinen on aamupala sängyssä. Hirveintä koskaan, kun joku herättää syntymäpäivänä ja tuo tarjottimella kahvit ja kroissantit sänkyyn. En edes tiedä mistä aloittaisin valitusvirteni tän asian kohdalla. Muruista, joita löytyy lopulta koko sängystä? Kahvikupista, joka ei oikein mahdu minnekään, ja keikkuu epävakaasti sylissä olevalla tarjottimella? Asennosta, joka on jotain istuvan ja makaavan välillä, eikä sovellu syömiseen mitenkään? Vai kenties siitä tosiasiasta, että en halua tunkea suuhuni pullaa heti saatuani silmät auki, vaan herätä ensin. Silti tämä tuntuu ajatuksena niin kivalta, mutta ei vain toimi.
Kommentit (845)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kampaajalla käynti. Monet naiset pitävät sitä hemmotteluhoitona, minä en. Tuoli on todella epämukava, viitta hiostaa. Paksu pitkä tukka, värjäys kestää ikuisuuden. Salongissa on kova melu, föönit huutavat ja taustalla huonoista pikkukaiuttimista kaupallisen radiokanavan sitämätöntä lätinää ja mainosvirtaa. Pesupaikalla saa katsoa pölyisiä ilmastointiputkia puoli tuntia kivun yltyessä niskassa. Kampaamossa parasta on lopputulos.
Sama juttu kauneushoitolan hemmotteluhoidot. Britsi on epämukava. Taustalla sietämätöntä panhuilumusiikkia ryyditettynä kiinalaisella viululla ja meren kohinalla. Hoitaja hinkkaa naamaan rasvan toisensa jälkeen ja samalla moittii asiakasta siitä, kun ei ole kuorittu ja käytetty seerumia ja siitä, ettei asiakas joka aamu puhdista ihoaan. Välillä hoitaja jättää aineen vaikuttamaan naamalle ja häviää paikalta, jolloin asiakas makaa pumpulilaput silmillä eikä tiedä, paljonko aikaa on kulunut ja montako panhuilukappaletta vielä pitää kestää, ennen kuin hoito jatkuu. Hoidon jälkeen mustapäät ovat poissa ja iho on ihanan siisti. Viikon päästä mustapäät ovat palanneet ja 150 euron hoidon vaikutusta ei enää näy.
Onko mieleesi juolahtanut, ettei kosmetologi lämpimikseen suosittele säännöllistä ihon kuorintaa ja aamupuhdistusta? Kuorinta poistaa ihon pinnasta kuollutta ihosolukkoa, joka jää huokosen päälle tulpaksi, ihon alta tuleva tali jää tulppaan jumiin ja tummuu ulkopuolelta tulevan lian vuoksi mustapääksi. Seerumi taas parantaa ihon kosteustasapainoa, jolloin ihon ei tarvitse ryhtyä talin liikatuotantoon pitääkseen ihon pinta kosteutettuna. Ja aamupuhdistus pesee kasvoilta yön aikana kasvoille kertynyttä talia, pölypunkkeja, hoitoainejäämiä jne.
Että ehkä on tavallaan turha itkeä mustapäiden paluuta, jos ei ole noudattanut saamiaan ihonhoito-ohjeita.
Tämä on luultavasti sattumaa tai geenieni vaikutusta, mutta pesen naamani suihkun yhteydessä suihkusaippualla ja laitan kosteusvoidetta joskus kun jaksan ja muistan. Minulla ei ole ainuttakaan finniä tai mustapäätä ja ihmiset kehuvat ihoani usein ja kyselevät mitä tuotteita käytän. Sen sijaan kavereillani, jotka kuorivat naamansa kolmesti viikossa, tunkevat sen täyteen kaiken maailman Himalajan etanoiden perärauhasseerumeita ja pahimmassa tapauksessa maksavat kosmetologille "hoidosta", on kaikilla iho-ongelmia...
Mietipä joku akne teinillä.
Kyllä ! Paljon tulee geeneissä, mutta itse voi vaikuttaa. Hoitamaton iho kyllä iskee päälle, esim 50 vuotiaana voi nähdä.
Tai ei.Olen 65 v, en ole ihmeemmin ihoani hoidellut, kosmetologilla en ole käynyt koskaan, enkä käy. Kaikki kyselevät mitä tuotteita käytän kun ihoni on niin ihana ja tasainen, tyttäreni ”kiroilee” kun ei ole perinyt minun ihoani. Veljensä on.
Miehet perii pitkät ripset ja kiharat hiukset. On se niin väärin.
Miehelläni on paksut, tummaruskeat luonnonkiharat. Kumpikin tytär sai minun ohuet,piikkisuorat, maantienväriset hiukseni mutta sitten pikkuveljestä tuli kunnon kiharapää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaukana asuvien, perheellisten kavereiden tapaaminen.
Menet yhdeksi yöksi, kätevää niin ei tarvitse varata hotellia. Ehditään jutella kunnolla illasta.
Lapset ehtivät näyttäytyä, sitten heidät passitetaan nukkumaan. Noin puolen tunnin-tunnin rumbna jälkeen kaveri voi viimein rauhoittua viinilasin ja herkkujen äärelle. Jutellaan menneistä, nauretaan samat vanhat vitsit läpi. Muistatko sen oepttajan ja entäs se Helsingin reissu, hihhih, oltiin niin nuoria ja viattomia. Menet hyvällä mielellä nukkumaan sohvalle.
Aamulla herätys klo 6, kun lapset heräävät metelöimään ja hyppäävät päälle. Valvottiin illalla myöhään ja nukuttaa. Kaveri, joka on totunut valvomiseen, tarjoilee pirteänä kahvia. Lapset vinkuvat koko ajan tekemistä ja huomiota, joten jutteleminen käy vaikeaksi. Kaveri laittaa lapsille pyörimään kovaäänisen piirretyn, jonka aikana voidaan sitten vähän jutella, jos saadaan toisen puheesta selvää.
Jutun juurta ei kuitenkaan välttämättä löydy, koska ne vanhat muistot on käyty jo läpi. Sitten mietitään, mitä muille luokkatovereile kuuluu. Tiesitkö että Hannalla on kuusi lasta ja Masa muutti Afrikkaan. Annella on menestyvä kosmetiikkayritys. Kuka olisi uskonut, kun sillä oli niin huono ihokin ja Hannahan vihasi lapsia. Joku vanha opettaja on kuollut, se vanha tervaskanto, muistatko miten se hermostui jos kukaan ei osannut kokeissa. Oi niitä aikoja.
Lopuksi halitaan ja toistellaan, miten ihanaa oli nähdä taas, ensi vuonna uusiksi. Voitaisiin katsoa jos joku muukin pääsisi ja varattais vaikka yhteinen risteily tai muu reissu. (Tämä ei toteudu koskaan, koska kaikilla on lomat eri aikaan ja kaikki haluavat matkustella omankin perheen kesken.)
Jälkeenpäin mietit, miksi edes menit, kun käteen ei jää muuta kuin vanhat muistot ja päänsärky.
Vierailija kirjoitti:
Ravintolassa syöminen.
Täynnä odottelua ja hälinää. En jaksa istua syömässä pitkään ja hartaasti, vaan syöminen on itselleni suoritus joka tehdään nopeasti, mutta ei kuitenkaan hotkien. Syön mieluummin kotona ilman hälinää ja ilman odottelua.
Ja saat huonompaa ruokaa kuin kotona ja maksat siitä vielä naurettavan paljon. Mä käyn juuri tästä syystä hyvin harvoin ravintoloissa. Itse tehty on vaan niin paljon parempaa. En tajua miten huonoja raaka-aineitakin ravintoloissa käytetään.
Työpaikan kahvihetket. Jo etukäteen hermostuttaa ketä vastapäätä joudut istumaan, yrität rentoutua mutta odotat vain sitä että pääset taas työn ääreen ja ajoissa kotiin. Yrität olla kiinnostunut ihmisistä joiden kanssa ei.oikeasti muuta yhteistä kun työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija[quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hierojalla käynti. Käyn suunnilleen kerran kuussa hierotuttamassa yläselän, hartiat ja niskat. Selän ja hartioiden hieronta tuntuu aika tylsältä. Lisäksi välillä tulee huono olo selkälihaksia käsitellessä. Ainut missä tuntuu sellaista kivaa makeaa kipua on niskojen ja erityisesti kallonpohjan hieronta, sitä voisin kuunnella vaikka kuinka kauan.
Hieronnan jälkeinen uninen, hönttö olo ei minusta ole mukava, lähinnä ärsyttävä.[/quoteÖööööö :DDD voisit kuunnella hierontaa??? :'D
Ehkä kyseisen viestin kirjoittajan pitäisi tsekata ASMR. ;)
-eri
Öööö no olen kuunnellut asmr:ää vuosia, mutta miten v...ssa hierontaa kuunnellaan?! :DD
Kylläpä sinua ihmetyttää. Voisiko vaikka olla väärä sana joutunut jos puhelimella kirjoitettu? Kuunnella=tunnustella esim?
Meilläpäin kuunnella-verbiä käytetään ihan yleisesti niissä tilanteissa kun joku ikään kuin pysähtyy paikalleen ja keskittyy johonkin tiettyyn tunteeseen, yleensä nautinnollisesti. En edes tiedä mitä muuta sanaa siitä voisi käyttää... Koirat kuuntelevat kun niitä rapsutetaan jne. Ettekö muka oikeasti ole ikinä törmänneet kehotukseen "kuuntele kehoasi"? Ei siinä piereskelystä ole kyse.
Ei todellakaan ole yleiskieltä. Älä yleistä jotain teidän perheen mukakieltå koskemaan muita!
Älä huuda. Meilläkin suvussa puhutaan kuuntelemisesta tuossa merkityksessä, siis perinteisen kuuntelemisen lisäksi. Itä-Suomesta olen.
Lomailu ulkomailla. Ihan käsittämättömän epämukavaa! Ensin pitää matkustaa lentokentälle, usein jo ennen sianpieremää. Kentällä jonotetaan yhteen paikkaan, sitten toiseen ja sitten vielä kolmanteen. Lentokoneessa on ahdasta ja epämukavaa ja perillä kohteessa jonotellaan taas. Sen jälkeen alkaa matka hotellille joka on tietenkin aina jossain kaukana, harvoin selviää vartin matkalla koska lähellä ei ole mitään kunnollista hotellia :D hotellilla on minun tuurillani aina joku ongelma huoneen kanssa, yleensä sitä ei ole vielä siivottu ja menee ainakin pari tuntia että se on valmis. On nälkä ja jano ja haluaisin jo vaihtaa vaatteet ja viruttaa jalat koska ne ovat ihan turvoksissa matkustamisesta. Kun huoneeseen pääsee niin äkkiä vaatteet vaihtoon ja syömään. Aamulla heräät puolialastomana siihen että siivoojat ovat oven takana huhuilemassa.
En yhtään tykkää, onneksi sitä ei ole mikään pakko tehdä jos ei halua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kampaajalla käynti. Monet naiset pitävät sitä hemmotteluhoitona, minä en. Tuoli on todella epämukava, viitta hiostaa. Paksu pitkä tukka, värjäys kestää ikuisuuden. Salongissa on kova melu, föönit huutavat ja taustalla huonoista pikkukaiuttimista kaupallisen radiokanavan sitämätöntä lätinää ja mainosvirtaa. Pesupaikalla saa katsoa pölyisiä ilmastointiputkia puoli tuntia kivun yltyessä niskassa. Kampaamossa parasta on lopputulos.
Sama juttu kauneushoitolan hemmotteluhoidot. Britsi on epämukava. Taustalla sietämätöntä panhuilumusiikkia ryyditettynä kiinalaisella viululla ja meren kohinalla. Hoitaja hinkkaa naamaan rasvan toisensa jälkeen ja samalla moittii asiakasta siitä, kun ei ole kuorittu ja käytetty seerumia ja siitä, ettei asiakas joka aamu puhdista ihoaan. Välillä hoitaja jättää aineen vaikuttamaan naamalle ja häviää paikalta, jolloin asiakas makaa pumpulilaput silmillä eikä tiedä, paljonko aikaa on kulunut ja montako panhuilukappaletta vielä pitää kestää, ennen kuin hoito jatkuu. Hoidon jälkeen mustapäät ovat poissa ja iho on ihanan siisti. Viikon päästä mustapäät ovat palanneet ja 150 euron hoidon vaikutusta ei enää näy.
Onko mieleesi juolahtanut, ettei kosmetologi lämpimikseen suosittele säännöllistä ihon kuorintaa ja aamupuhdistusta? Kuorinta poistaa ihon pinnasta kuollutta ihosolukkoa, joka jää huokosen päälle tulpaksi, ihon alta tuleva tali jää tulppaan jumiin ja tummuu ulkopuolelta tulevan lian vuoksi mustapääksi. Seerumi taas parantaa ihon kosteustasapainoa, jolloin ihon ei tarvitse ryhtyä talin liikatuotantoon pitääkseen ihon pinta kosteutettuna. Ja aamupuhdistus pesee kasvoilta yön aikana kasvoille kertynyttä talia, pölypunkkeja, hoitoainejäämiä jne.
Että ehkä on tavallaan turha itkeä mustapäiden paluuta, jos ei ole noudattanut saamiaan ihonhoito-ohjeita.
Tämä on luultavasti sattumaa tai geenieni vaikutusta, mutta pesen naamani suihkun yhteydessä suihkusaippualla ja laitan kosteusvoidetta joskus kun jaksan ja muistan. Minulla ei ole ainuttakaan finniä tai mustapäätä ja ihmiset kehuvat ihoani usein ja kyselevät mitä tuotteita käytän. Sen sijaan kavereillani, jotka kuorivat naamansa kolmesti viikossa, tunkevat sen täyteen kaiken maailman Himalajan etanoiden perärauhasseerumeita ja pahimmassa tapauksessa maksavat kosmetologille "hoidosta", on kaikilla iho-ongelmia...
"Himalajan etanoiden perärauhasseerumi" :D
Olen samanlainen, että pesen kasvot jollakin suihkusaippualla ja iho on aina ollut hyvä. Rasvokaan en käytä, ellei huulet ole rohtuneet pakkasessa.
Kerran jossakin kauppakeskuksessa joku myyjä antoi rasvanäytteen käteeni. Kiitin ja yritin jatkaa matkaa, mutta hän pysäytti ja otti käsivarresta kiinni ja tarjosi jotakin ilmaista käsihoitoa. Tiesin mitä siitä seuraisi, mutta jotenkin en kehdannut kieltäytyä.
Hän hieroi voidetta käteeni ja käski tunnustella miltä se tuntuu. "Eikö tunnukkin ihanan sileältä?" En huomannut eroa.
Hän siitä sitten tarjoamaan ihonhoito settiä, jossa oli kuulemma vaikka mitä Kuolleenmeren mutaa, kamelin nenäkarvoja ja lepakon sielu. Setti oli kuulemma nyt tarjouksessa vain 500 euroa! (Olin opiskelija ja tilillä 200 euroa)
Hän varmaan näki kauhistuneen ilmeeni, kun lisäsi, että saisin ostaa vaikka erikseen jonkun purkeista. (200e kappale). Vastasin, etten käytä mitään rasvoja. Hän sanoi, että kyllä sinun olisi jo aika opetella. Kuuluisi olla jo ruutinia ikäiselläsi naisella.
.......kiitos ja näkemiin. XD
.
Ai kamala. En ole hetkeen nauranut NÄIN paljon. Huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Jouluperinteet. Siis sellainen "täydellisen joulun" rakentaminen. Ajatuskin puistattaa.
Minusta se on ajatuksena ihana, mutta oikeasti ei jaksa ja lopulta turhautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaukana asuvien, perheellisten kavereiden tapaaminen.
Menet yhdeksi yöksi, kätevää niin ei tarvitse varata hotellia. Ehditään jutella kunnolla illasta.
Lapset ehtivät näyttäytyä, sitten heidät passitetaan nukkumaan. Noin puolen tunnin-tunnin rumbna jälkeen kaveri voi viimein rauhoittua viinilasin ja herkkujen äärelle. Jutellaan menneistä, nauretaan samat vanhat vitsit läpi. Muistatko sen oepttajan ja entäs se Helsingin reissu, hihhih, oltiin niin nuoria ja viattomia. Menet hyvällä mielellä nukkumaan sohvalle.
Aamulla herätys klo 6, kun lapset heräävät metelöimään ja hyppäävät päälle. Valvottiin illalla myöhään ja nukuttaa. Kaveri, joka on totunut valvomiseen, tarjoilee pirteänä kahvia. Lapset vinkuvat koko ajan tekemistä ja huomiota, joten jutteleminen käy vaikeaksi. Kaveri laittaa lapsille pyörimään kovaäänisen piirretyn, jonka aikana voidaan sitten vähän jutella, jos saadaan toisen puheesta selvää.
Jutun juurta ei kuitenkaan välttämättä löydy, koska ne vanhat muistot on käyty jo läpi. Sitten mietitään, mitä muille luokkatovereile kuuluu. Tiesitkö että Hannalla on kuusi lasta ja Masa muutti Afrikkaan. Annella on menestyvä kosmetiikkayritys. Kuka olisi uskonut, kun sillä oli niin huono ihokin ja Hannahan vihasi lapsia. Joku vanha opettaja on kuollut, se vanha tervaskanto, muistatko miten se hermostui jos kukaan ei osannut kokeissa. Oi niitä aikoja.
Lopuksi halitaan ja toistellaan, miten ihanaa oli nähdä taas, ensi vuonna uusiksi. Voitaisiin katsoa jos joku muukin pääsisi ja varattais vaikka yhteinen risteily tai muu reissu. (Tämä ei toteudu koskaan, koska kaikilla on lomat eri aikaan ja kaikki haluavat matkustella omankin perheen kesken.)
Jälkeenpäin mietit, miksi edes menit, kun käteen ei jää muuta kuin vanhat muistot ja päänsärky.
Tämä oli niin osuva. Minulla on ystävä, jolla on paljon nuoremmat lapset kuin minulla. Vanha lapsuudenystävä. Itselläni lapset ovat yläasteella ja lukiossa, hänellä 4-ja 2-vuotiaat. En oikein jaksaisi käydä kylässä kun lapset pyörivät siinä koko ajan kun yritetään jutella. Kaverin miehellä ei sen vertaa pelisilmää, että viihdyttäisi lapsia edes vartin että saataisiin jutella. Ei, Jenna-Eerika esittelee prinsessa-asuaan ja Jonne-Ilmari vetää kilarit kun ei saa enää keksiä. En vaan jaksa sitä säheltämistä ja sitä, että jutut ja koko tilanne pyörii niiden lasten ympärillä. En ole niiden lasten takia siellä ja ne on nähty jo. Haluaisin viettää aikaa ystäväni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaukana asuvien, perheellisten kavereiden tapaaminen.
Menet yhdeksi yöksi, kätevää niin ei tarvitse varata hotellia. Ehditään jutella kunnolla illasta.
Lapset ehtivät näyttäytyä, sitten heidät passitetaan nukkumaan. Noin puolen tunnin-tunnin rumbna jälkeen kaveri voi viimein rauhoittua viinilasin ja herkkujen äärelle. Jutellaan menneistä, nauretaan samat vanhat vitsit läpi. Muistatko sen oepttajan ja entäs se Helsingin reissu, hihhih, oltiin niin nuoria ja viattomia. Menet hyvällä mielellä nukkumaan sohvalle.
Aamulla herätys klo 6, kun lapset heräävät metelöimään ja hyppäävät päälle. Valvottiin illalla myöhään ja nukuttaa. Kaveri, joka on totunut valvomiseen, tarjoilee pirteänä kahvia. Lapset vinkuvat koko ajan tekemistä ja huomiota, joten jutteleminen käy vaikeaksi. Kaveri laittaa lapsille pyörimään kovaäänisen piirretyn, jonka aikana voidaan sitten vähän jutella, jos saadaan toisen puheesta selvää.
Jutun juurta ei kuitenkaan välttämättä löydy, koska ne vanhat muistot on käyty jo läpi. Sitten mietitään, mitä muille luokkatovereile kuuluu. Tiesitkö että Hannalla on kuusi lasta ja Masa muutti Afrikkaan. Annella on menestyvä kosmetiikkayritys. Kuka olisi uskonut, kun sillä oli niin huono ihokin ja Hannahan vihasi lapsia. Joku vanha opettaja on kuollut, se vanha tervaskanto, muistatko miten se hermostui jos kukaan ei osannut kokeissa. Oi niitä aikoja.
Lopuksi halitaan ja toistellaan, miten ihanaa oli nähdä taas, ensi vuonna uusiksi. Voitaisiin katsoa jos joku muukin pääsisi ja varattais vaikka yhteinen risteily tai muu reissu. (Tämä ei toteudu koskaan, koska kaikilla on lomat eri aikaan ja kaikki haluavat matkustella omankin perheen kesken.)
Jälkeenpäin mietit, miksi edes menit, kun käteen ei jää muuta kuin vanhat muistot ja päänsärky.
Tämä oli niin osuva. Minulla on ystävä, jolla on paljon nuoremmat lapset kuin minulla. Vanha lapsuudenystävä. Itselläni lapset ovat yläasteella ja lukiossa, hänellä 4-ja 2-vuotiaat. En oikein jaksaisi käydä kylässä kun lapset pyörivät siinä koko ajan kun yritetään jutella. Kaverin miehellä ei sen vertaa pelisilmää, että viihdyttäisi lapsia edes vartin että saataisiin jutella. Ei, Jenna-Eerika esittelee prinsessa-asuaan ja Jonne-Ilmari vetää kilarit kun ei saa enää keksiä. En vaan jaksa sitä säheltämistä ja sitä, että jutut ja koko tilanne pyörii niiden lasten ympärillä. En ole niiden lasten takia siellä ja ne on nähty jo. Haluaisin viettää aikaa ystäväni kanssa.
Outoa, jos silti menet sinne kaverisi luokse. Minä tapaan ystäviäni vapaa-ajan merkeissä ilman perhettä. Käydään pitsalla tai taidenäyttelyssä. Yhden ystäväni kanssa kävin vuosittain kahdestaan Tallinnassa v. 2005-2012. Oli hauskaa ja rentouttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaukana asuvien, perheellisten kavereiden tapaaminen.
Menet yhdeksi yöksi, kätevää niin ei tarvitse varata hotellia. Ehditään jutella kunnolla illasta.
Lapset ehtivät näyttäytyä, sitten heidät passitetaan nukkumaan. Noin puolen tunnin-tunnin rumbna jälkeen kaveri voi viimein rauhoittua viinilasin ja herkkujen äärelle. Jutellaan menneistä, nauretaan samat vanhat vitsit läpi. Muistatko sen oepttajan ja entäs se Helsingin reissu, hihhih, oltiin niin nuoria ja viattomia. Menet hyvällä mielellä nukkumaan sohvalle.
Aamulla herätys klo 6, kun lapset heräävät metelöimään ja hyppäävät päälle. Valvottiin illalla myöhään ja nukuttaa. Kaveri, joka on totunut valvomiseen, tarjoilee pirteänä kahvia. Lapset vinkuvat koko ajan tekemistä ja huomiota, joten jutteleminen käy vaikeaksi. Kaveri laittaa lapsille pyörimään kovaäänisen piirretyn, jonka aikana voidaan sitten vähän jutella, jos saadaan toisen puheesta selvää.
Jutun juurta ei kuitenkaan välttämättä löydy, koska ne vanhat muistot on käyty jo läpi. Sitten mietitään, mitä muille luokkatovereile kuuluu. Tiesitkö että Hannalla on kuusi lasta ja Masa muutti Afrikkaan. Annella on menestyvä kosmetiikkayritys. Kuka olisi uskonut, kun sillä oli niin huono ihokin ja Hannahan vihasi lapsia. Joku vanha opettaja on kuollut, se vanha tervaskanto, muistatko miten se hermostui jos kukaan ei osannut kokeissa. Oi niitä aikoja.
Lopuksi halitaan ja toistellaan, miten ihanaa oli nähdä taas, ensi vuonna uusiksi. Voitaisiin katsoa jos joku muukin pääsisi ja varattais vaikka yhteinen risteily tai muu reissu. (Tämä ei toteudu koskaan, koska kaikilla on lomat eri aikaan ja kaikki haluavat matkustella omankin perheen kesken.)
Jälkeenpäin mietit, miksi edes menit, kun käteen ei jää muuta kuin vanhat muistot ja päänsärky.
Tämä oli niin osuva. Minulla on ystävä, jolla on paljon nuoremmat lapset kuin minulla. Vanha lapsuudenystävä. Itselläni lapset ovat yläasteella ja lukiossa, hänellä 4-ja 2-vuotiaat. En oikein jaksaisi käydä kylässä kun lapset pyörivät siinä koko ajan kun yritetään jutella. Kaverin miehellä ei sen vertaa pelisilmää, että viihdyttäisi lapsia edes vartin että saataisiin jutella. Ei, Jenna-Eerika esittelee prinsessa-asuaan ja Jonne-Ilmari vetää kilarit kun ei saa enää keksiä. En vaan jaksa sitä säheltämistä ja sitä, että jutut ja koko tilanne pyörii niiden lasten ympärillä. En ole niiden lasten takia siellä ja ne on nähty jo. Haluaisin viettää aikaa ystäväni kanssa.
Outoa, jos silti menet sinne kaverisi luokse. Minä tapaan ystäviäni vapaa-ajan merkeissä ilman perhettä. Käydään pitsalla tai taidenäyttelyssä. Yhden ystäväni kanssa kävin vuosittain kahdestaan Tallinnassa v. 2005-2012. Oli hauskaa ja rentouttavaa.
No ei se nyt niin outoa ole. Välimatka 300 km ja toisella pienet lapset.
Vierailija kirjoitti:
Matkustaminen. Nauttiiko joku oikeasti lentämisestä?
No, silloin kun vielä sai matkustaa...
Oikeasti tykkäsin siitä lento-osuudesta. Enimmäkseen muutoin toivoin, että reissu olisi lusittu ja vain pääsisin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Tyhy-päivät
Mulle "osuu" aina vapaapäivä tai on muita "ihan pakollisia" töitä, joita "ei voi" siirtää. :D
Vierailija kirjoitti:
Pi**un nuoleminen. Haavekuvissa se on mahlan makua, kukkaistuoksuja, hymyä, yhteistä nautintoa...todellisuudessa silli tuoksahtaa vahvasti, suolahappo maistuu, pidättelet yökkäysrefleksiä ja lasket sekunteja.
Ilmeisesti muistelet jotain tilapäissuhdetta ravintolasta tai pariskunnan iltatoimiin (tai aamu-tai päivä-) ei kuulu huolellinen, tulevat yhteiset harrastukset huomioiva peseytyminen.
Alue: Aihe vapaa
Moni onkin sanonut leffassa käynnin. Nykyään saa valita itse paikkansa kuvaruudulta, mutta ei voi tietää millaisia ihmisiä saa viereensä. Haiseeko vierustoveri hieltä, mussuttaako popcornia koko leffan ajan kovalla äänellä, istuuko takana teinejä jotka haluavat pistää jalat istuimesi päälle...
Leffassa käymisen ongelma on siinä, että sitä tilannetta ei voi mitenkään hallita. Itse kyllä saatan hurmautua elokuvasta niin, että kaikki muu unohtuu. JOS se on tarpeeksi hyvä.
Mutta eihän se leffa ole edes välttämättä hyvä. Ei voi tietää ennen kuin näkee. Jos elokuva on täysi pettymys, koko leffassa käynti on pilalla. Yhtä hyvin olisi vonut istua kotisohvalla katselemassa Netflixiä.