Mitä "muka-kivoja" asioita tiedät, jotka koet käytännössä tylsiksi tai epämukaviksi
Mä aloitan: Leffassa käynti. Aina ajattelen, miten ihana olisi istua herkuttelemassa ja katsomassa uutta leffaa. Käytännössä ne äänitehosteet on aivan liian kovalla, jopa tulpat päässä. Ihmiset puhuu, rapistelee tai maiskuttaa. Jostain syystä ne paremmatkin istuimet on epämukavia. Hinta on kova, enkä ikinä koe oloani hyväksi leffassa käynnin jälkeen.
Toinen on aamupala sängyssä. Hirveintä koskaan, kun joku herättää syntymäpäivänä ja tuo tarjottimella kahvit ja kroissantit sänkyyn. En edes tiedä mistä aloittaisin valitusvirteni tän asian kohdalla. Muruista, joita löytyy lopulta koko sängystä? Kahvikupista, joka ei oikein mahdu minnekään, ja keikkuu epävakaasti sylissä olevalla tarjottimella? Asennosta, joka on jotain istuvan ja makaavan välillä, eikä sovellu syömiseen mitenkään? Vai kenties siitä tosiasiasta, että en halua tunkea suuhuni pullaa heti saatuani silmät auki, vaan herätä ensin. Silti tämä tuntuu ajatuksena niin kivalta, mutta ei vain toimi.
Kommentit (845)
Vierailija kirjoitti:
Luin tätä ketjua naureskellen, että "kylläpäs ihmiset harmistuu, kun heidän lempparihommistaan ei tykätä" ja sitten luin miten jotkut inhoavat kylpemistä ja harmistuin 😀
Off topic -vinkki: osta semmoinen lautahimmeli joka laitetaan ammeen poikki ja jolle voi asettaa esim. iPadin, kännykän, kirjan tai sen viinilasin. Kirjaa varten jätetään valot päälle. Itse otan niin kuumia kylpyjä kuin mahdollista - miksi muuten japanilaiset olisivat niin kauniita - ja suihkuttelen sitten sen hikoilun jälkeen itseni taas puhtaaksi.
ps. varo pudottamasta kännykkää ammeeseen. been there, done that. osta se lauta
Muuten ok, mutta lukekaa siellä kylvyssänne omia kirjoja. Kirjaston kirjassa se kosteus näkyy. Voidaan joutua jopa poistamaan ihan uusi kirja kun joku on sen kuumakylvettänyt - on inhottavan näköinen, aivan kuin joku olisi käännellyt niitä sivuja märin käsin. Yök.
Vierailija kirjoitti:
Shoppailu kivijalkakaupoissa. Pukkarit täynnä pölyä, epäimarteleva valaistus peilin edessä, musiikit täysillä, kiljuvia lapsia, koot saman ketjuliikkeen vaatteissa menee miten sattuu.
Mitään hyvää ei löydy ja tulee kuuma, jano ja huono olo siellä ympäriinsä tavatessa. Sitten jos olet etukäteen katsonut netistä jotain kivan näköistä vaatetta, löydät sen sieltä kaupasta ja huomaat, että se onkin ihan surkea rätti joka on melkein valmiiksi nuhjuinen jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija[quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hierojalla käynti. Käyn suunnilleen kerran kuussa hierotuttamassa yläselän, hartiat ja niskat. Selän ja hartioiden hieronta tuntuu aika tylsältä. Lisäksi välillä tulee huono olo selkälihaksia käsitellessä. Ainut missä tuntuu sellaista kivaa makeaa kipua on niskojen ja erityisesti kallonpohjan hieronta, sitä voisin kuunnella vaikka kuinka kauan.
Hieronnan jälkeinen uninen, hönttö olo ei minusta ole mukava, lähinnä ärsyttävä.[/quoteÖööööö :DDD voisit kuunnella hierontaa??? :'D
Ehkä kyseisen viestin kirjoittajan pitäisi tsekata ASMR. ;)
-eri
Öööö no olen kuunnellut asmr:ää vuosia, mutta miten v...ssa hierontaa kuunnellaan?! :DD
Kylläpä sinua ihmetyttää. Voisiko vaikka olla väärä sana joutunut jos puhelimella kirjoitettu? Kuunnella=tunnustella esim?
Meilläpäin kuunnella-verbiä käytetään ihan yleisesti niissä tilanteissa kun joku ikään kuin pysähtyy paikalleen ja keskittyy johonkin tiettyyn tunteeseen, yleensä nautinnollisesti. En edes tiedä mitä muuta sanaa siitä voisi käyttää... Koirat kuuntelevat kun niitä rapsutetaan jne. Ettekö muka oikeasti ole ikinä törmänneet kehotukseen "kuuntele kehoasi"? Ei siinä piereskelystä ole kyse.
Ei todellakaan ole yleiskieltä. Älä yleistä jotain teidän perheen mukakieltå koskemaan muita!
Älä huuda. Meilläkin suvussa puhutaan kuuntelemisesta tuossa merkityksessä, siis perinteisen kuuntelemisen lisäksi. Itä-Suomesta olen.
Ei se silti yleiskieltä ole. Ainakaan kielitoimisto ei tuollaista merkitystä tunne.
Nähtävyyksien kiertely ulkomailla. Useimmat niistä ei aiheuta mitään erikoisia tuntemuksia eikä niiden töllötys paikan päällä tunnu miltään huikealta elämykseltä. Kun ympärillä poukkoilee satoja muita turisteja, kokemus on oikeastaan vain rasittava ja se kohde näytti muutenkin paremmalta kuvissa.
Seurustelu. Kaiken oman panostuksen jälkeen lopputulemana on sohvan nurkassa möllöttävä, jalkapalloa TV:stä tuijottava mies vaatimuksineen.
Naurujooga työporukassa. Pitäisi olla hillittömän hauskaa kun joku yrittää tekohörähtelyllä lietsoa naurunpuuskia, mutta itseä ei naurata. Jotkut hohottaa ihan pissat housussa, itse yritän siinä sitten kohteliaisuudesta tekonauraa tai edes hymähdellä mukana salaa kelloa vilkuillen. Pisin kolme varttia evör.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trooppiset lomakohteet. Kuvissa nättejä, joo, mutta käytännössä se helvetillinen kuumuus tekee lomasta nauttimisen mahdottomaksi, kun ilmastoitu hotellihuone on ainoa paikka, missä on hyvä olla. Näiden maiden muista ongelmista nyt puhumattakaan.
Mitähän he*vettiä nyt taas? :D
Trooppiseen kohteeseen mennään juurikin sen lämmön vuoksi, voi kerrankin lämpöisellä biitsillä nauttia kylmää kaljaa jne.
Ehkä sinun kannattaisi suunnata reissusi enemmänkin pohjoiseen, jos palella haluat.Ei palella tarvi, mutta yli 25 asteen lämpö on kidutusta (paitsi saunassa). Suomen kesä on aika ihanteellinen, lämpötila siinä 20 pintaan. Mutta yksilöllistähän tämä on, joillakin suomalaisillakin tuntuu olevan eteläiset geenit. Ehkä ne on sieltä saatukin, vanhempien lomareissuilla...
Mitä helvettiä? Onko suomalaisten kropissa jotain vikana jos jo normaali 25 tuntuu kuumalta? Käykää lääkärissä. Ihmistä ei ole suunniteltu alle 20 asteeseen.
Tiedän lämpimien maiden ihmisiä jotka vihaavat liikaa kuumuutta. Ei heidänkään kotimaissaan kestetä kuumuutta sen paremmin, kuulemma.
Tunnen trooppisesta maasta tänne pohjoismaihin töihin hakeutuneen ihmisen. Syynä oli LIIAN KUUMA SÄÄ.
Oi, minäkin tiedän! Eräs tutuntuttu perulainen pariskunta sai tarpeekseen maansa köyhyydestä, kuumuudesta ja korruptiosta ja hankkiutumalla hankkiutui Suomeen. Mies on kokkina ja vaimo lähihoitajana, asuvat pikku rivarinpäädyssä lapsineen ja narkkaavat talvea ja kylmyyttä :D Lähinnä perulaisia sukulaisia varten oleva Instagram on täynnä talvisia kuvia mm. oman pihan lintulaudasta, jolla ruokkivat pikkulintuja. Menevät heti ensimmäisestä pakkaspäivästä ulos, ja lapset ovat koulunsa parhaimpia hiihtäjiä. Itsekin talvisena sieluna ymmärrän heitä täysin, en ikinä vaihtaisi talvea ja riittävän kylmiä Suomen lämpötiloja mihinkään.
Vastaus itse aiheeseen: Kaikki festarit, konsertit, taidennäyttelyiden avajaiset yms. Vihaan ryysiksiä ja jatkuvaa tuupiskelua, ja yhä enenevässä määrin olen alkanut vihata ihmisten kyvyttömyyttä nauttia hetkestä. Koko ajan on joku riemuidiootti nenäkarvojaan kuvaamassa kaikille 48 seuraajalleen. Kuka se täällä heittikiään että Hohto 2 alkaisi parissa päivässä, no, mä aina pelkään että tönivät ja tuupiskelevat tilannetajuttomat selfie-somettajat herättävät mun sisäisen Teksasin moottorisahamurhaajan!
Lahjojen saaminen. Liikaa pettymyksiä. Ajatushan on se tärkein, joten pitäkää rahanne.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöllisyys. Haluan olla kotonani rauhassa.
Yhteisöllisyys tuntuu olevan kaunisteltu kiertoilmaisu kyttäämiselle, rajattomuudelle ja sosiaaliselle paineelle. Harva paikka tai yhteisö, joka yhteisöllisyyttä kovasti painottaa, on tuntunut aidosti sellaiselta. Siis semmoiselta, että jokainen pääsee kantamaan kortensa kekoon jollain tapaa ja on arvokas omana itsenään.
Luin läpi, koko ketjun, kun jo alkoi niin erikoisesti ja minulla on teille kaikille nyt myös analyysi:
Olette ihmisvihaajia
Nimittäin se on noiden kaikkien yhteinentekijä.
Toinen analyysi joka tulee mieleen on että olette älykkäitä, liian älykkäitä, kyseisiin vanhoihin asioihin
Jos joku keksii kolmannenkin teorian...antaa palaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Somen käyttäminen. Veikkaan, että aika moni haluaisi olla ilman, mutta ei muka voi. Kauheinta ei ole muovi-ihoiset kaunottaret instassa, twerkkaavat teinit tiktoissa, eikä edes facen kirppareilla tappelevat mummot vaan se sietämätön feikkilässytys linkedinissä.
Linkedin ja twitter. Ei juma mitä pätemistä ja lässytystä. En kykene käyttää enää kumpaakaan. 😂
Ah joku muukin vihaa näitä. Linkkari on pahin, sitä yritin vähän seurailla ja kasvattaa verkostoja aiemmin kun haaveilin uramuuvista mutta ahdistuin siitä täysin avoimesta itsensä kehumisesta ja saavutuksista brassailusta. Uh en pysty. Oikeastaan lopetin uuden työn hakemisen LinkedInin takia kun ammatillinen itsetunto oli ihan pohjamudissa muiden erinomaisuuden seurailun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Baareissa ryypiskely.
Ja sekin aika outoa että baarissa käyvät sanovat sen olevan selvänä aivan hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Koen useimmat asiat elämässä kivoiksi ja mukaviksi.
Mikse ap ja muut eivät tunne?
Liian helppoa on ollut elämä teillä.
Aijaa, minusta elämän useimpien asioiden kivaksi ja mukavaksi tunteminen on sen merkki että on liian helppo elämä. Yhtä helvettiä ja kärsimystähän tämä oikeasti on.
t. sivustaseuraaja
Työpaikan "virkistyspäivä"
Kerran vuodessa hippaa hyppäämällä tai joogaamalla ei parane minkään työyhteisön paska yhteishenki eikä työkyky!
- Ihmisten kanssa oleminen yleisesti
- Sukujuhlat
- Spesifimpänä juttuna yleisön härnääminen keikoilla. "Noniin hei nyt kaikki laulaa mukana, eikö je! Sitten vähän käsiä yhteen ja tanssijalka vipattamaan! Laulakaa mukana nyt oikeesti! Kai nyt kaikki osaa Suklaasydämen sanat!? Rohkeesti vaan!" Laula itse, berkelettos sentään - sitä varten sinä siellä olet.
Intialainen päänhieronta - aah niin rentouttavaa itsensä hemmottelua.. EI. Saatat olla siinä kampaajan piinapenkissä, kun päähäsi kaadetaan voimakkaasti haisevaa öljyä ja sitten hentoja suortuviasi venytellään ja päänahkaa runtataan edestakaisin.
Vietät seuraavat viikot yrittäen epätoivoisesti saada öljyä hiuksistasi ja tukkasi kuivuu korpuksi.
Läpänheittokeskustelu. Sellainen, ettei puhuta mistään oikeasta asiasta vaan diipadaapaata.
Sama. Tiedän kyllä käykö vaate minulle vai ei.
Rintsikat on pahin. Siksi on hyvä, että nykyisin tavarataloissa on aika siedettävät valikoimat. Erikoisliikkeissä aina myyjä änkeää väittämään ja neuvomaan.
Aikoinaan kun asuin Lappeenrannassa (on tosi kauan aikaa, joten kukaan ei leimaudu) ja olin ensimmäistä kertaa raskaana, jouduin tietenkin menemään sellaiseen palvelukauppaan.
Rinnat tursusivat ja tuskanhikeä pukkasi, kun semmoinen vanhempi myyjärouva yritti tunkea sinne sovituskoppiin "auttamaan". Sanoin lopulta, että jos en saa sovittaa rauhassa en osta mitään. - Sain sekä rauhani että hyvät rintsarit :D