Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä "muka-kivoja" asioita tiedät, jotka koet käytännössä tylsiksi tai epämukaviksi
Mä aloitan: Leffassa käynti. Aina ajattelen, miten ihana olisi istua herkuttelemassa ja katsomassa uutta leffaa. Käytännössä ne äänitehosteet on aivan liian kovalla, jopa tulpat päässä. Ihmiset puhuu, rapistelee tai maiskuttaa. Jostain syystä ne paremmatkin istuimet on epämukavia. Hinta on kova, enkä ikinä koe oloani hyväksi leffassa käynnin jälkeen.
Toinen on aamupala sängyssä. Hirveintä koskaan, kun joku herättää syntymäpäivänä ja tuo tarjottimella kahvit ja kroissantit sänkyyn. En edes tiedä mistä aloittaisin valitusvirteni tän asian kohdalla. Muruista, joita löytyy lopulta koko sängystä? Kahvikupista, joka ei oikein mahdu minnekään, ja keikkuu epävakaasti sylissä olevalla tarjottimella? Asennosta, joka on jotain istuvan ja makaavan välillä, eikä sovellu syömiseen mitenkään? Vai kenties siitä tosiasiasta, että en halua tunkea suuhuni pullaa heti saatuani silmät auki, vaan herätä ensin. Silti tämä tuntuu ajatuksena niin kivalta, mutta ei vain toimi.
Kommentit (845)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustaminen. Nauttiiko joku oikeasti lentämisestä?
Olen matkustanut aika monta kertaa lentämättä.
Muutenkin matkanteko ei ole se pääasia, vaan se perillä olo. Tuskin kukaan menee lennolle vain sen lentokoneessa olon vuoksi.
Nobel sille, joka keksii toimivan hiukkassiirtimen. Oltaisiin vain pisteessä a tai b.
Olen varmaan ufo, mutta pidä eniten juuri siitä matkustamisesta. Voisin istua viikkokaupalla bussissa, junassa, lentsikassa tai ajaa omalla autolla ympäriinsä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu:
"Pääsen kehittämään itseäni, opin paljon uutta ja mielenkiintoista jännillä kursseilla, nautin akateemisesta vapaudesta, jne"
--> väännän hikistä gradua jo ties kuinka monennetta vuotta
Oletkohan asettanut riman liian korkealle. Kannataa ajatella, että pääasia, että se menee läpi, vaikka vain approllakin.
Lisään tähän vielä, että itse en saanut aikoinaan nuorena gradua valmiiksi, kun kuvittelin että sen pitää olla jotenkin maailmaamullistava ja vähintään eximia piti saada. Sitten jouduinkin nelikymppisenä palaamaan yliopistolle tekemään sen, kun aina harmitti olla gradua vaille valmis. Tehtyäni sen ihmetytti, miten vähän työtä ja aikaa se loppujen lopuksi vaati, kun vaan ryhtyi kirjoittamaan.
Joo, paras gradu on kirjoitettu gradu!
Sama pätee muuhunkin kirjoittamiseen: suurin ero kirjailijoiden ja muiden välillä on, että se kirjailija on istunut persiilleen kirjoittamaan vähintään sadan päivän ajaksi. (Tutkimusten mukaan ihmisten yleisin haave on kirjan kirjoittaminen.)
Telttailu, mökkeily, kauneushoitolassa käynti, kynsistudiossa käynti, kampaaja.
Eikö kukaan ole vielä sanonut ulkomailla asuminen. Sitten kun ulkomailla on asuttu tarpeeksi pitkään aikuisena, eikä enää kiinnosta bilettäminen, ulkomailla asumisesta tulee ihan tavallista arkea, jossa elämää haittaa esim. byrokratia, säätila, kielitaidottomuus, aikataulujen pitämättömyys, oli kyse junasta tai putkimehestä, ja varsinkin se, että päästäkseen Suomeen pitää lentää lentokoneella. Ja entäs sitten, kun haluat vaihtaa maata. Maahan sisään muuttamisen paperisota ei ole mitään verrattuna siihen, että yrität lopettaa kaikki sopimukset ja ilmoitat asiallisesti kaikille mahdollisille viranomaisille, että muutat pois maasta. Silti vielä kolmen vuoden jälkeen verottaja itkee veroilmoituksen perään, vaikka olet sinne jo muutaman kerran kirjattuna kirjeenä papereita maahanpoismuutosta lähettänyt.
No nyt joku sanoo, että miten niin kielitaidottomuus, opettele kieltä. No, alkeet tietysti oppiikin työnantajan järjestämällä kurssilla, mutta kun työtehtävät alkavat viedä enemmän aikaa, työpaikan kieli on englanti ja kotona puhutaan suomea, ei vaan enää 10 tunnin (+työmatkat) jälkeen jaksa lähteä kielikurssille eikä varsinkaan tehdä tarvittavia kotitehtäviä. Sitten yrität sitä kohdemaan kieltä käyttää näissä muka-ihanissa kivijalkakaupoissa, niin sulle vastataan englanniksi - tietysti vasta eteesi kiilanneiden paikallisten jälkeen.
Onneksi pääsen kohta pois.
Treffit first time. Inhottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatteiden sovittaminen ilman aikomustakaan ostaa. Vaatteiden sovittaminen on yhtä helvettiä. En tee sitä ellei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Riparit ovat kummallisia. Olisin kuollut kauhusta tuollaisesta leikistä ja varmaan karannut paikalta tai oksentanut. Meillä laitettiin siveästi pariskunta menemään leikisti naimisiin. Oikeasti. Hääkakun leikkausta myöten.
En tiedä vieläkään mitään typerämpää. Oikeasti, ei ne prinsessajuhlat ja häät ole kaikista elämän tarkoitus.
Mitä hemmettiä, mitä tuolla yritettiin saavuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Baari-illat aikuisena. Nyt tytöt lähdetään ulos, ei oo pitkään aikaan tullu käytyä missään!
Klo 20:00 - "Miksiii mä suostuin tähän, ei jaksa"
Klo 21:00 - "No yritän juoda vähän, otetaan parit ennen baariin lähtöä"
Klo 21:30 - "Ei helkutti kun väsyttää..."
Klo 22:00 - "Oisinpa nukkumassa, miksi en oo edes hiprakassa?"
Klo 23:00 - "Onpas täällä paskaa musiikkia. Miksi nuo ukot tuijottaa?"
Klo 23:30 - "Voi ei, Peppi on ihan kännissä, koko ilta menee siitä huolehtiessa, haluan kotiin"
Klo 01:30 - "Ok Peppi, menehän nukkumaan, minä jätän sut tähän sohvalle ja menen kotiin"
Klo 07:00 - "Never again, en saanut edes unta kunnolla."
Tulee ihan nuoruus mieleen. Lisäksi vanhat ukot jotka yrittävät iskeä kännissä ja änkeä tyttöporukkaan jututtamaan kielloista huolimatta niin tavanomainen baarikokemus olisi siinä. Kyllästyin n. 25-vuotiaana lopullisesti ja sen jälkeen on pysytty kotona tai ruokaravintolassa.
parisuhde. mielikuvat ovat mahtavia. aiheesta on tehty tuhansia elokuvia. totuus on karumpi. jatkuvaa tappelua, käsittämättömiä mielialan muutoksia, ainaista valitusta siivoamisesta, ei seksiä, kiukuttelua, nalkutusta, painostusta lapsen hankintaan, ero, puolen ommaisuuden menetys, elatusmaksut, puoliso myrkyttää lasten mielet elatusmaksujen maksajaa vastaan ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Trooppiset lomakohteet. Kuvissa nättejä, joo, mutta käytännössä se helvetillinen kuumuus tekee lomasta nauttimisen mahdottomaksi, kun ilmastoitu hotellihuone on ainoa paikka, missä on hyvä olla. Näiden maiden muista ongelmista nyt puhumattakaan.
Siksi en ikinä matkustaisikaan moisiin lomakohteisiin. En keksi turhempaa käyttöä rahalle. Sen sijaan esim. Alaskaan menisin mielelläni (kuuma toki joskus sielläkin, ei aina).
Työpaikan (virkistyspäivä tai pikkujoulut) pelit ja leikit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ole vielä sanonut ulkomailla asuminen. Sitten kun ulkomailla on asuttu tarpeeksi pitkään aikuisena, eikä enää kiinnosta bilettäminen, ulkomailla asumisesta tulee ihan tavallista arkea, jossa elämää haittaa esim. byrokratia, säätila, kielitaidottomuus, aikataulujen pitämättömyys, oli kyse junasta tai putkimehestä, ja varsinkin se, että päästäkseen Suomeen pitää lentää lentokoneella. Ja entäs sitten, kun haluat vaihtaa maata. Maahan sisään muuttamisen paperisota ei ole mitään verrattuna siihen, että yrität lopettaa kaikki sopimukset ja ilmoitat asiallisesti kaikille mahdollisille viranomaisille, että muutat pois maasta. Silti vielä kolmen vuoden jälkeen verottaja itkee veroilmoituksen perään, vaikka olet sinne jo muutaman kerran kirjattuna kirjeenä papereita maahanpoismuutosta lähettänyt.
No nyt joku sanoo, että miten niin kielitaidottomuus, opettele kieltä. No, alkeet tietysti oppiikin työnantajan järjestämällä kurssilla, mutta kun työtehtävät alkavat viedä enemmän aikaa, työpaikan kieli on englanti ja kotona puhutaan suomea, ei vaan enää 10 tunnin (+työmatkat) jälkeen jaksa lähteä kielikurssille eikä varsinkaan tehdä tarvittavia kotitehtäviä. Sitten yrität sitä kohdemaan kieltä käyttää näissä muka-ihanissa kivijalkakaupoissa, niin sulle vastataan englanniksi - tietysti vasta eteesi kiilanneiden paikallisten jälkeen.
Onneksi pääsen kohta pois.
Pätee myös yliopiston vaihto-oppilasvuoteen. Odotin siltä aivan liikaa ja kuvittelin sen jotenkin muuttavan elämäni. Tähän vaikutti myös, se että yliopistolla vanhat vaihtarit kertoivat yksi toisensa jälkeen vaihtovuoden mullistaneen heidän elämänsä.
Saavuin odotuksia täynnä kalseaan laitosmaiseen opiskelijataloon, joka oli hyvin kaukana kauniisti sisustetusta yksiöstäni Suomessa. Huoneet oli sisutettu 90-luvun odotushuoneen tyyliin ja lattialla oli länttejä täynnä oleva kokolattiamatto. Vuokra oli tästä huolimatta kolminkertainen omaan opiskelijayksiööni verrattuna. Opiskelijoita ei viranomaisten ja henkilökunnan taholta kohdeltu aikuisina ollenkaan, vaan teineinä. Opetuksen taso oli myös Suomeen verrattuna lukiotasoa, vaikka toisessa EU-maassa olinkin. Eli tason olisi voinut luulla olevan sama. Kaikessa oltiin myös äärimmäisen joustamattomia. Tapasin kyllä mukavia ihmisiä, mutta ei heistä mitään elinikäisiä sydänystäviä tullut.
Alkuihmetyksen jälkeen hyvin nopeasti arki palasi ja elämä oli perin samanlaista kuin kotona.
Vaihtovuosi ei tosiaan ollut minulle mikään elämää mullistava kokemus. Ihan tavallinen vuosi muiden opiskeluvuosien joukossa.
Teltassa nukkuminen. Mihinkään ei voi nojata, joten jutteleminen on vaikeaa. Aamulla heräät ja kaikki vaatteet ja petot ovat kosteita. Tai sitten aurinko porottaa suoraan kankaan läpi ja olet hikimärkä. Syöminen nuotiolla on hankalaa ja kaikki on kosteaa, joten takamuksesi kastuu. Hiuksesi ovat rasvaiset ja haisevat savulle. Äkkiä kamppeet mukaan ja autoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Jumppa ym. ryhmäliikunta. Hiki haisee ja joutuu katselemaan ihmisiä epämukavissa asennoissa äheltämässä.
- Villasukat. Liian kuumat ja kutittaa. Yöh.
- Koiran omistaminen.
Rakastan ryhmäliikuntaa. En koskaan katso toisten jumppajien ähellystä, vaan keskityn seuraamaan ohjaajaa. Kaikki näyttää hyvältä ja sujuvalta :)
Villasukat: Laitan ne heti kotiin päästyäni jalkaan, ah ihanaa. Ei kutita, kun on oikeanlainen lanka.
Koiran omistaminen: Lähes parasta, mitä ihminen voi omistaa!
Olet outo.
Yhdessä syöminen. Haluan syödä yksin.
Risteily. Ensin odotat sitä, irtiotto arjesta rentoa menoa. Todellisuus on jonoja,jatkuvaa kävelyä laivan käytävällä etsien hyttiä,hissiä,ravintolaa,kauppaa. Buffetissa taas jonoa, joku jumittaa edessä tai kävelee päin kun olet kahvikupin kanssa liikkeellä.
Illalla tylsää istumista laivan yökerhossa kunhan ensin olet saanut
istumapaikan jostain nurkasta mistä ei näe mitään. Kaikki hyvät paikat
viety jo kun laiva on vielä satamassa.
Jos olis ilmaista niin ehkä mutta kun pitää vielä maksaa tosta.
SUP-lautailu, huonepakopelit, työ...
Vierailija kirjoitti:
Koen useimmat asiat elämässä kivoiksi ja mukaviksi.
Mikse ap ja muut eivät tunne?
Liian helppoa on ollut elämä teillä.
Toasiassa SINUN elämäsi on ollut liian helppoa, koska koet kaiken niin mukavaksi, etkä edes osaa tuntea empatiaa toisia kohtaan, jotka ovat erilaisia kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
parisuhde. mielikuvat ovat mahtavia. aiheesta on tehty tuhansia elokuvia. totuus on karumpi. jatkuvaa tappelua, käsittämättömiä mielialan muutoksia, ainaista valitusta siivoamisesta, ei seksiä, kiukuttelua, nalkutusta, painostusta lapsen hankintaan, ero, puolen ommaisuuden menetys, elatusmaksut, puoliso myrkyttää lasten mielet elatusmaksujen maksajaa vastaan ym
Tuollaista parisuhde voi pahimmillaan olla, jos puolisosi on narsisti tai sosiopaatti.
Myös oikeasti onnellisia pareja on olemassa. Itselle parisuhde on vaatinut kyllä kovaa työtä, mutta palkinnoksi olen saanut hellyyttä, iloa ja tukea vaikeissa tilanteissa.
Mutta eihän se mitään ruusuilla tanssimista joka päivä ole. Useimmat romanttiset elokuvatkin loppuvat siihen kun mennään yhteen, koska olisi antikliimaksi jos näytettäisiin pariskunta sitten Prismassa ostoksilla ja siivoamassa kotia.
Alue: Aihe vapaa
Työt