Miksi ei kihloihin/naimisiin mutta lapsia voi hankkia

On sillä naimisiinmenolla merkitystä. Nimittäin ihan selvää laillista merkitystä.

- Mukana tulee lesken asumisoikeus yhteisessä asunnossa

- leskeneläke

- tasinko-oikeus (jos ei ole avioehtoa)

- elatusvelvollisuus aviopuolisoa kohtaan

Ajattellaan vaikka, että olet avoliitossa, ja puolisosi kuolee. Perintö menee vainajan lapsille, joita voi olla teidän yhteiset, vainajan aikaisemmat tai vainajan salaiset muksut. No jos yksi muksu vaatii perintöä jakoon, niin se on pistettävä jakoon, vaikka se vaatisi yhteisen asunnon myyntiä pesänjakajan voimalla. Mutta jos olitte naimisissa, aviolesken asumisoikeus turvaa oikeutesi olla jakamatta asuntoa. Sillä on merkitystä myös vainajan perillisille, koska lesken asumisoikeus pienentää heidän maksamaansa perintöveroa. Tässa asiassa avopuolisoa ja vainajan lapsia ei kohdella tasaveroisesti avioleskeen verrattuna.

Äitini saa leskeneläkettä n. 500 euroa/kk. Sen avulla hän selviytyy laskuistaan. Oma työeläke on todella pieni, koska oli kotiäitinä välillä.

Äitini sai myös ilman perintöveroa henkivakuutuksesta 35.000 euroa, koska aviopuolisoa ja lapsia kohdellaan henkivakuutuksen perintöveron osalta hyvin lempeästi.

Tasinko-oikeus: jos ei ole avioehtoa, joka sulkee pois kuoleman ja erotilanteen, vähävaraisempi leski/avioerossa saa tasinkoa, jolla kuolin/eropesän varat tasapainotetaan, joten jos on elellyt avopuolisona puolisonsa omistamassa talossa ilman tuloja, niin aika pohjalle tippuu, toimeentulotuelle ja jäljelle voi jäädä ns. tuulen huuhtoma p....no tässäkin on laissa nykyään se 5 vuoden avoliittolaki, oikeus vaatia hyvitystä, mutta sitä täytynee vaatia oikeudessa ja se maksaa. Monellako on varaa ja halua lähteä siihen, verrattuna juristin kirjoittamaan avioeron osituspaperiin, joka on useimmiten aika nopea toimitus muutamalla satalappusella?

Vaikkain tämä pykälä tuntuu 100 vuoden takaiselta, niin laissa löytyy myös elatusvelvollisuus aviopuolisoa kohtaan. Eli perheessä ei saa olla erilainen elintaso. Avoliitossa saa...ja yhä vielä vaan tälläkin palstalla saa lukea, miten avovaimot makselee juoksevia menoja ja mies se makselee avoliitossa itselleen taloa, kunnes löytää sen oikean...

Ap. älä tee lasta. Ei tuo mies halua naimisiin sitten joskus. Se on luultavasti vätys. Miksi ostaa lehmä, jos saa maitoa helpommallakin?

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:59"]

Ap. älä tee lasta. Ei tuo mies halua naimisiin sitten joskus. Se on luultavasti vätys. Miksi ostaa lehmä, jos saa maitoa helpommallakin?

[/quote]

Jee!!!!!!!!!! Nyt se tuli!

Mulla oli juuri hauska keskustelu lapsuudenkaverin kanssa. Hän kertoi kuinka sekä hänellä, että molemmilla veljillään on ero takanaan. Kysyi miten meillä: sanoin, että minä olen ollut puolisoni kanssa yhdessä 17 vuotta, siskolla tulee täyteen 23 ja veljelläkin jo 14. Emme vain koskaan ehtineet naimisiin asti.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 14:01"]

Mulla oli juuri hauska keskustelu lapsuudenkaverin kanssa. Hän kertoi kuinka sekä hänellä, että molemmilla veljillään on ero takanaan. Kysyi miten meillä: sanoin, että minä olen ollut puolisoni kanssa yhdessä 17 vuotta, siskolla tulee täyteen 23 ja veljelläkin jo 14. Emme vain koskaan ehtineet naimisiin asti.

[/quote]

Miten niin ei ehdi naimisiin? Miksi se on niin iso ponnistus?

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 14:01"]

Mulla oli juuri hauska keskustelu lapsuudenkaverin kanssa. Hän kertoi kuinka sekä hänellä, että molemmilla veljillään on ero takanaan. Kysyi miten meillä: sanoin, että minä olen ollut puolisoni kanssa yhdessä 17 vuotta, siskolla tulee täyteen 23 ja veljelläkin jo 14. Emme vain koskaan ehtineet naimisiin asti.

[/quote]

Tässä sen näkee. Avoliittolainen on vahingoniloinen toisten eroista. 

Ja ei, se että olet ollut jonkun kanssa 23 vuotta meinaa sitä, että ero ei tulisi sinullekin. Mutta toivottavasti naimisissa ollut ystäväsi ei pidä sitä hauskana ja tule hihkumaan sitä nettipalstalle

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:59"]

On sillä naimisiinmenolla merkitystä. Nimittäin ihan selvää laillista merkitystä.

- Mukana tulee lesken asumisoikeus yhteisessä asunnossa

- leskeneläke

- tasinko-oikeus (jos ei ole avioehtoa)

- elatusvelvollisuus aviopuolisoa kohtaan

Ajattellaan vaikka, että olet avoliitossa, ja puolisosi kuolee. Perintö menee vainajan lapsille, joita voi olla teidän yhteiset, vainajan aikaisemmat tai vainajan salaiset muksut. No jos yksi muksu vaatii perintöä jakoon, niin se on pistettävä jakoon, vaikka se vaatisi yhteisen asunnon myyntiä pesänjakajan voimalla. Mutta jos olitte naimisissa, aviolesken asumisoikeus turvaa oikeutesi olla jakamatta asuntoa. Sillä on merkitystä myös vainajan perillisille, koska lesken asumisoikeus pienentää heidän maksamaansa perintöveroa. Tässa asiassa avopuolisoa ja vainajan lapsia ei kohdella tasaveroisesti avioleskeen verrattuna.

Äitini saa leskeneläkettä n. 500 euroa/kk. Sen avulla hän selviytyy laskuistaan. Oma työeläke on todella pieni, koska oli kotiäitinä välillä.

Äitini sai myös ilman perintöveroa henkivakuutuksesta 35.000 euroa, koska aviopuolisoa ja lapsia kohdellaan henkivakuutuksen perintöveron osalta hyvin lempeästi.

Tasinko-oikeus: jos ei ole avioehtoa, joka sulkee pois kuoleman ja erotilanteen, vähävaraisempi leski/avioerossa saa tasinkoa, jolla kuolin/eropesän varat tasapainotetaan, joten jos on elellyt avopuolisona puolisonsa omistamassa talossa ilman tuloja, niin aika pohjalle tippuu, toimeentulotuelle ja jäljelle voi jäädä ns. tuulen huuhtoma p....no tässäkin on laissa nykyään se 5 vuoden avoliittolaki, oikeus vaatia hyvitystä, mutta sitä täytynee vaatia oikeudessa ja se maksaa. Monellako on varaa ja halua lähteä siihen, verrattuna juristin kirjoittamaan avioeron osituspaperiin, joka on useimmiten aika nopea toimitus muutamalla satalappusella?

Vaikkain tämä pykälä tuntuu 100 vuoden takaiselta, niin laissa löytyy myös elatusvelvollisuus aviopuolisoa kohtaan. Eli perheessä ei saa olla erilainen elintaso. Avoliitossa saa...ja yhä vielä vaan tälläkin palstalla saa lukea, miten avovaimot makselee juoksevia menoja ja mies se makselee avoliitossa itselleen taloa, kunnes löytää sen oikean...

Ap. älä tee lasta. Ei tuo mies halua naimisiin sitten joskus. Se on luultavasti vätys. Miksi ostaa lehmä, jos saa maitoa helpommallakin?

[/quote]

Minulla ja avomiehelläni on suurin piirtein samat tulot eikä kumpikaan olisi oikeutettu leskeneläkkeeseen ( saat tienata tosi vähän, jotta sitä saisit) . Asunnosta olemme tehneet oston myötä keskinäisen testamentin kuoleman varalta, tosin tuntuu aika uskomattomalta, että kumpikaan lapsistamme olisi toista meistä heittämässä kodittomaksi.

Minkä takia minulla on aina sellainen olo, että avioliittoa puolustavat ihmiset ovat niitä, jotka haluaisivat vain hyötyä rahallisesti toisen suuremmista tuloista?

Valitettavasti "mitä merkitystä on yhdellä paperin palalla?"- ajattelu on laajentunut tarkoittamaan juuri sitä "mitä merkitystä on sitoutua toisen ihmisen kanssa perheeksi?".

Jos ei itseltään pysty mitään vaatimaan, on sitten helppo jättää toinen lapsineen päivineen ihmissuhderaunion keskelle. Mitä merkitystä millään viime kädessä onkaan? Tärkeintä on, ettei "lukita" itseään mihinkään, mistä ei helposti päästä eroon tarpeen vaatiessa. Onko se hyvä olosuhde saattaa lapsia tähän maailmaan? Avioliiton ehkä merkittävin alkuperäinen tarkoitus oli nimenomaan turvata lasten asema.

Ja vielä: Miehet jotka sanovat avioliitosta - ei nyt vaan myöhemmin - eivät tule koskaan olemaan "valmiita". Kysymys on vain tyypillisestä tilanteen väistelystä.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 14:08"]

Minulla ja avomiehelläni on suurin piirtein samat tulot eikä kumpikaan olisi oikeutettu leskeneläkkeeseen ( saat tienata tosi vähän, jotta sitä saisit) . Asunnosta olemme tehneet oston myötä keskinäisen testamentin kuoleman varalta, tosin tuntuu aika uskomattomalta, että kumpikaan lapsistamme olisi toista meistä heittämässä kodittomaksi.

Minkä takia minulla on aina sellainen olo, että avioliittoa puolustavat ihmiset ovat niitä, jotka haluaisivat vain hyötyä rahallisesti toisen suuremmista tuloista?

[/quote]

No täällä yksi naimisissa oleva jonka motiivi ei ollut raha vaan rakkaus.

Itse asiassa naimisiin ei kannata hinkua miehen kanssa,kuka ei halua. On helpompaa ero sitten tai jos se tulee.

Esim. mieheni asui avoliitossa ja hänellä on yksi lapsi. Minut tavattuaan hän jätti avokkinsa.

Saimme asiat helpommin hoidettua, kun he eivät olleet naimisissa ja mieskin sai omansa pois kodista jakamattomana.

Joten älkää pakottako miestä naimisiin, koska ero on paljon helpompi ja kivuttomampi, kun on avoliitossa. Ei tarvitse kuin pakata tavarat ja jättää avain pöydälle. Ei mitään omaisuuden jakamisia yms.

Ai niin,  mies kosi minua pian tapaamisen jälkeen ja menimmekin sitten aika pikaisesti vihille. Onneksi mies ei ollut suostunut avokkinsa painostukseen aiemmin, vaan odotti, että tapaa naisen, kenen kanssa haluaa tämän ratkaisevan askeleen ottaa

Mua kyllä huvittaa tuo lehmämaito-ajattelu. Sehän viittaa täysin aikaan, jolloin esiaviollinen seksi ja lisääntyminen oli paheksuttavaa. Ei se arki ja perhe-elämä nyt kuitenkaan ole mitenkään helpompaa sille miehellekään, vaikka parisuhteen muoto olisikin avoliitto. Eikä se eroaminenkaan sen helpompaa oikeasti ole.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:52"]

Minäkään en halua naimisiin. Mies on kosinut viidesti. Lapsiakin on kolme ja vanhin lukiossa. En osaa pitää avioliittoa minään...

[/quote]

Taidat olla vähän yksinkertainen..

[/quote]

Ehkä olen yksinkertainen, mutta en ymmärrä miksi pitäisi. Olen perinyt rahaa ja olen kouluttautunut, joten rahan takia ei ainakaan tarvitse. Rakkauden osoituksena vihille meno on aika vanhanaikainen.

Minulle, eronneen vanhempien lapselle, avioliitto oli tärkeä asia. Joten ilmoitin sen aikoinaan miehellekin että jos lapsia haluat niin en tee niitä avioliiton ulkopuolella. Ja olin jo reippaasti yli kolmikymppinen. Mies kosi minua yllättävän nopeasti.... naimisiin mentiin kuitenkin ihan salaa maistraatissa -sekin minun toiveestani- en halunnut mitään pippaloita, mulle se vaan oli tärkeä juttu.

Eli jos ap koet että kihloissa olo tai naimisiinmeno on sinulle tärkeää niin älä nyt ainakaan ala niitä lapsia tekemään ennen kuin toiveesi on toteutunut.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:39"]

Miehillä on jokin tarve pihdata sitä avioliittolupausta. Mikä onkaan kauniimpi ele kuin lupautua ja sitoutua toiseen loppuelämäkseen? Miksi siitä halutaan tinkiä?  Miksi ihmiset eivät voisi edes yrittää elää avioliittolupauksen mukaisesti?Vapauden ihannointi ja sitoutumiskammo ovat päivän sana, joka ei ole tietääkseni tehnyt mistään ihmissuhteesta tai perheestä sinällään onnellisempia. Aina voi nostaa kytkintä, kun alkaa a) kyllästyttää b) ahdistaa c) ruoho vihreämpää aidan toisella puolella d) ensimmäinen iso vastoinkäyminen (niitähän elämässä riittää). Jos ihminen ei löydä itsestään halua jakaa elämäänsä toisen kanssa, pärjätköön omillaan.

[/quote]

En mä kyllä tiedä yhtään perhettä josta se avioliittokaan olis tehnyt sen onnellisempaa. Onnessa on kai kyse ihmisistä, ei paperinpalasta.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:55"]

Kun eroatte, pääsette paljon helpommalla, kun ei tarvitse alkaa ositussotkuihin. Riittää että saatte huoltajuusasiat hoitumaan.

[/quote]

ositus sotkut on vielä pahempia kun yhdessä on kerätty omaisuutta 15 vuotta eikä enää tiedetä mikä on kenenkin :) avoliitossa myös 5 vuoden jälkeen toisen taloudellinen turvaaminen on pakko ja ositussotkut siinäkin vaiheessa :)

Mies on ensin luvannut avioliiton ja nyt perääntyy, mutta lapsi on ok? 

Nykyään erotaan niin paljon ja helposti, joten ei tosiaan kannata mennä naimisiin. Voihan sitä jonkun rinkulan panna sormeen, jos se muka jotain muuttaa.

Mutta avoliitoista murto-osa kestää ja avioliitoistakin vain puolet, joten miksi turhaan vaivaantua naimisiin. Ei tarvitse hakea eroa yms. kun on avoliitossa

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:55"]

Kun eroatte, pääsette paljon helpommalla, kun ei tarvitse alkaa ositussotkuihin. Riittää että saatte huoltajuusasiat hoitumaan.

[/quote]

ositus sotkut on vielä pahempia kun yhdessä on kerätty omaisuutta 15 vuotta eikä enää tiedetä mikä on kenenkin :) avoliitossa myös 5 vuoden jälkeen toisen taloudellinen turvaaminen on pakko ja ositussotkut siinäkin vaiheessa :)

Mies on ensin luvannut avioliiton ja nyt perääntyy, mutta lapsi on ok? 

[/quote]

Kyllä 15 vuoden jälkeenkin ero on sitä, että kumpikin ottaa omansa ja sillä selvä- Jos asunto ja auto on naisen nimillä, ne on naisen avoeron jälkeenkin. Ei mies niistä puolta vie,jos ne eivät ole hänen nimillään.

Ja kuka alkaa huonekaluista tappelemaan

Onnessa on kysymys ihmisistä, ei paperista..mutta on sillä paperillakin hiukan merkitystä. Itselle ei olisi tullut mieleenkään alkaa lapsia hankkimaan ilman avioliittoa. Jos mies ensin sitoutuu minuun voi olla että sitoutuu koko perheeseen.

Minusta mies joutuu outoon valoon jos haluaa lapsen muttei naimisiin. Missä mättää, ehkä on pikkasen helpompi lähteä jos ei satu nainen enää kiinnostamaan. En tekisi lasta tuollaiselle miehelle. Omaa miestä ei kyllä tarvinnut kosimaan pyytää, se oli itsestään selvää kun perheeksi aiottiin.

Ei oole ihan sama olla perhe jossa ei olla naimisissa, tehdään vaan lapsia, ehkä yhden jos toisenkin kanssa, helpompaa niin, onhan se niin nähty nykyisin kun ihmisillä on lapsia eri isien/äitien kanssa eikä avioliitosta eikä siitä toisesta usein tietoakaan. Kuka siihen haluaa ruveta.

Kyllä mun nähdäkseni se, että kosii toista ja menee naimisiin juuri tuon lain suoman turvan vuoksi, on rakkauden teko, eikä yritys hyötyä rahallisesti toisesta. Halu turvata toisen elämä, jos itselle sattuu jotain. Siinä vaiheessa kun itkee toisen kuolemaa, raha-asiat tuntuvat aivan helvetin raskailta ja ylivoimaisilta järjestää. Aina vaan parempi, jos niitä on ajateltu jo ennen kuin tapahtuu jotain.

Terv.  33, naimisissa, se varakkaampi puoliso (avioehto ainoastaan avioeron varalle)

Siskoni jätettiin hoitovapaalla...avoliitto. Kyllä avioliitolla on oikeasti merkitystä.

se lehmäjuttuhan täällä heitetään aina, ajattelin olla kerrankin ensimmäinen...

Menin naimisiin lähinnä puolisoni mieliksi. Olen nainen, puolisoni mies. Suhteemme on kuolemaan asti kestävä joka tapauksessa, koska meillä on yhteisiä lapsia. Kaikille naimisiinmeno ei ole iso juttu, joillekin on.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:39"]

Miehillä on jokin tarve pihdata sitä avioliittolupausta. Mikä onkaan kauniimpi ele kuin lupautua ja sitoutua toiseen loppuelämäkseen? Miksi siitä halutaan tinkiä?  Miksi ihmiset eivät voisi edes yrittää elää avioliittolupauksen mukaisesti?Vapauden ihannointi ja sitoutumiskammo ovat päivän sana, joka ei ole tietääkseni tehnyt mistään ihmissuhteesta tai perheestä sinällään onnellisempia. Aina voi nostaa kytkintä, kun alkaa a) kyllästyttää b) ahdistaa c) ruoho vihreämpää aidan toisella puolella d) ensimmäinen iso vastoinkäyminen (niitähän elämässä riittää). Jos ihminen ei löydä itsestään halua jakaa elämäänsä toisen kanssa, pärjätköön omillaan.

[/quote]

En mä kyllä tiedä yhtään perhettä josta se avioliittokaan olis tehnyt sen onnellisempaa. Onnessa on kai kyse ihmisistä, ei paperinpalasta.

[/quote]

En nyt tiedä onnellisempaa.

Mutta olen onnellinen, että meillä on ihanat muistot siitä, kuinka haaveilimme naimisiinmenosta ja sitten päätimme mennä kihloihin. Se jännitys, kun ostettiin sormusta ja juhlittiin kahdestaan kihlausta. Se miehen kyynel, kun halasi ja sanoi, että rakastaa ja on onnellinen, kun suostun hänen vaimoksi.

Kun meidät vihittiin rannalla, se tunnelma. Se ilta sen jälkeen, kun lähdimme häämatkalle.

Niin ihania muistoja, joita muistelemme yhdessä elämämme yksinä hienoimpina tapahtumina.

Pois en antaisi noita muistoja. En sitä mahanpohjassa tuntuvaa jännitystä, kun odotimme rannalla vihkijää. Kuinka katsoin miestäni silmiin ja hän kuiskasi, että rakastaa minua ja on onnellinen, kun kohta olen hänen vaimo.

Ei se elämäämme ole muuttanut, mutta pois en antaisi näitä muistoja ja en usko, että onnellisempiakaan olisimme, jos olisimme jättäneet naimisiinmenon väliin.

Nainen, naimisissa 26 vuotta