Miksi ei kihloihin/naimisiin mutta lapsia voi hankkia

Mieheni kosi minua ja olemme menossa pian naimisiin. Ei lapsia. Minulle oli tärkeää, että lupaudumme toisillemme loppuelämäksi. Se, että mies kosi minua, kertoo että hän todella haluaa olla minun kanssani. Se toi turvallisuudentunnetta ja lisäsi rakkautta. En voisi alkaa tekemään lasta sellaisen miehen kanssa, joka ei pysty lupautumaan olemaan kanssani. Minulle tulisi olo, että mies ei ole ihan täysin varma meidän suhteesta.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 16:55"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 16:00"]

Avoliitossa me joka aamu uudelleen päätämme rakastaa vapaaehtoisesti toisiamme.

'Naimisissa on pakko olla, kun on kerran sanottu tahdon

Avoliitossa rakastumme joka päivä uudelleen, koska joudumme joka päivä miettimään, tahdommeko vielä tänäänkin, koska yhdessä ei ole pakko olla

Avoliittossa ollaan siis puhtaasta rakkaudesta

[/quote]

:-D Ei helvetti mitä paskaa!

[/quote]

Ehkä paskaa, mutta totta. Avoliitto on vapaa suhde, missä ollaan vapaaehtoisesti. Kun ei ole pallo jalassa, on joka aamu aloitettava niin, että vieläkö tänään rakastan ja tahdon.

Naimisissa olet vankilassa, missä ollaan vain siksi, kun niin on tapana

[/quote]

Niinpä, avoliitossa ollaan asennoiduttu siihen, että jonain päivänä ei nappaakaan ja on sitten helppoa lähteä lätkimään.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 16:55"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 16:00"]

Avoliitossa me joka aamu uudelleen päätämme rakastaa vapaaehtoisesti toisiamme.

'Naimisissa on pakko olla, kun on kerran sanottu tahdon

Avoliitossa rakastumme joka päivä uudelleen, koska joudumme joka päivä miettimään, tahdommeko vielä tänäänkin, koska yhdessä ei ole pakko olla

Avoliittossa ollaan siis puhtaasta rakkaudesta

[/quote]

:-D Ei helvetti mitä paskaa!

[/quote]

Ehkä paskaa, mutta totta. Avoliitto on vapaa suhde, missä ollaan vapaaehtoisesti. Kun ei ole pallo jalassa, on joka aamu aloitettava niin, että vieläkö tänään rakastan ja tahdon.

Naimisissa olet vankilassa, missä ollaan vain siksi, kun niin on tapana

[/quote]

:D

Eli avoliitossa sitoudutaan päiväksi kerrallaan? Toinen ei osaa sanoa nappaako ensi viikolla enää, joten siksi avoliitto? Ei varmaan kannata varailla lomia kovin pitkälle :D

Molemmissa omat hyvät puolensa. Mä vain en itse itseäni osaa kuvitella menevän naimisiin, kihloihin ehkä. Mutta sen tiedän että lapsia haluan. Toiseen voi sitoutua ilman että tarvitsee olla rinkuloita sormessa. Tiedänpä yhden avioparinkin, jotka erosivat vain sen takia että puolison lapset eivät saisi kuoleman sattuessa toisen omaisuutta. Ja ovat siis edelleen muuten yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 17:16"]

Ihmiset sopikoon keskenään miten haluavat sitoutua, mutta kun itselleen avioliitto on tärkeä niin kyllä se satuttaisi jos kumppani sanoisi että on täysin turha juttu. Jos se "pelkkä paperinpala" on toiselle tärkeä niin mikä estää kumppania avioitumasta?

[/quote]

Kerroin miehelle, että ei merkkaa mulle mitään, mutta jos hän ja anoppi tahtovat, niin voidaan mennä naimisiin ( varsinkin jos mun ei tarvitse mitään asian eteen tehdä). Loppui painostus siihen.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 15:33"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 14:35"]

Avioliitto ei tosiaan ole mikään paperinpala, tai vähätuloisemman yritys kiristää parempituloista. Se on laillinen sopimus, mikä takaa tietyt asiat kun liitto päättyy. On todella naiivia kuvitella, että "ei me huonekaluista aleta tappelemaan" tai että "ei meidän lapset ole taloa myymässä alta". Mitä tahansa voi tapahtua, ja silloin on parempi olla lakipykälät tiedossa.

Paljon vaikeampi siitä pitkästä avoliitosta on erota, kun ei ole mitään todisteita siitä kuka on ostanut ja maksanut ja tienannut yhteiseen talouteen mitäkin. Toinen on hoitanut kotia ja lapsia 15 vuotta, ja jääkin siihen ilman mitään taloudellista turvaa ja tuloja. Tilanteita voi olla satoja missä se "paperinpalanen" olisi taannut tasavertaiset olosuhteet kummallekin puolisolle.

Ei avioliittoon tarvitse suhtautua sen kummemmin kuin vaikkapa keskinäiseen työsopimukseen. Allekirjoituksella ja sopimuksella varmistetaan se, että jos hankaluuksia tulee, kumpikin tietää mitä laissa sanotaan ja sen mukaan toimitaan.

[/quote]

Kuka idiootti mies elättää lehmää kotiin 15 vuotta, kun se muka hoitaa lapsia

Semmoisen lehmän kans ei kannata naimisiin mennäkään. Olisi kyllä pallo jalassa, kun tämmöinen läski lehmä makaisi kotona tekemättä töitä ja sitten eroaisi ja veísi päälle puolet miehen tienaamasta omaisuudesta.

En yhtään ihmettele, että joidenkin naisten kanssa ei kukaan mies menekään naimisiin, Kai sellaista laiskapaska lehmää hiukan varookin

[/quote]

Miten olet ajattellut järjestellä omien lastesi hoidon, jos erehdyt lisääntymään jonkun kanssa? Todennäköisesti et taida päästä edes siihen tekovaiheeseen, mikä on hyvä, sillä kaltaistasi asosiaalista luuseriainesta ei tarvita Suomeen lisää.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 15:33"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 14:35"]

Avioliitto ei tosiaan ole mikään paperinpala, tai vähätuloisemman yritys kiristää parempituloista. Se on laillinen sopimus, mikä takaa tietyt asiat kun liitto päättyy. On todella naiivia kuvitella, että "ei me huonekaluista aleta tappelemaan" tai että "ei meidän lapset ole taloa myymässä alta". Mitä tahansa voi tapahtua, ja silloin on parempi olla lakipykälät tiedossa.

Paljon vaikeampi siitä pitkästä avoliitosta on erota, kun ei ole mitään todisteita siitä kuka on ostanut ja maksanut ja tienannut yhteiseen talouteen mitäkin. Toinen on hoitanut kotia ja lapsia 15 vuotta, ja jääkin siihen ilman mitään taloudellista turvaa ja tuloja. Tilanteita voi olla satoja missä se "paperinpalanen" olisi taannut tasavertaiset olosuhteet kummallekin puolisolle.

Ei avioliittoon tarvitse suhtautua sen kummemmin kuin vaikkapa keskinäiseen työsopimukseen. Allekirjoituksella ja sopimuksella varmistetaan se, että jos hankaluuksia tulee, kumpikin tietää mitä laissa sanotaan ja sen mukaan toimitaan.

[/quote]

Kuka idiootti mies elättää lehmää kotiin 15 vuotta, kun se muka hoitaa lapsia

Semmoisen lehmän kans ei kannata naimisiin mennäkään. Olisi kyllä pallo jalassa, kun tämmöinen läski lehmä makaisi kotona tekemättä töitä ja sitten eroaisi ja veísi päälle puolet miehen tienaamasta omaisuudesta.

En yhtään ihmettele, että joidenkin naisten kanssa ei kukaan mies menekään naimisiin, Kai sellaista laiskapaska lehmää hiukan varookin

[/quote]

Miten olet ajattellut järjestellä omien lastesi hoidon, jos erehdyt lisääntymään jonkun kanssa? Todennäköisesti et taida päästä edes siihen tekovaiheeseen, mikä on hyvä, sillä kaltaistasi asosiaalista luuseriainesta ei tarvita Suomeen lisää.

[/quote]

No en todellakaan maannut viittätöista vuotta kotona miehen elätettävänä.

Ensin olen hommannut itselleni ammatin ja työpaikan. Saimme miehen kanssa 2 lasta. Olin äitiyslomat kummastakin ja menin töihin. Mies oli hoitovapaalla kummastakin puoli vuotta.

Ja kyllä, minä olen tienannut perheeseen rahaa ihan samalla tavalla, kuin mies. Miehen ei ole tarvinnut raataa pitkää työpäivää, että saisi vaimonsa elätettyä, kun vaimo haluaa leikkiä kotirouvaa lasten varjolla 15 vuotta ja olla kotona.

Ja olen edelleen sitä  mieltä, että toivottavasti kukaan mies ei sorru tuollaiseen laiskaan lehmään, joka odottaa, että kun saa miehen, voi lopettaa työnteon, eikä tarvitse ammattia hommata. Kyllä mies elättää hänet tänne kotiin.  Sitten haetaan eroa ja ollaan kieli pitkällä viemässä puolta miehen perinnöistä ja omaisuudesta

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 18:56"]

Molemmissa omat hyvät puolensa. Mä vain en itse itseäni osaa kuvitella menevän naimisiin, kihloihin ehkä. Mutta sen tiedän että lapsia haluan. Toiseen voi sitoutua ilman että tarvitsee olla rinkuloita sormessa. Tiedänpä yhden avioparinkin, jotka erosivat vain sen takia että puolison lapset eivät saisi kuoleman sattuessa toisen omaisuutta. Ja ovat siis edelleen muuten yhdessä.

[/quote]

Typerä pari. Testamentin voi tehdä helpommin, mihin lisää kohdan, että lasten puolisoilla ei ole osuutta perintöön.

Hahahaa, voiko joku olla todella niin tyhmä, että eroaa mieluummin, eikä osaa tehdä testamenttia. Taitaa olla joku vajakkipari, jos ei ihan perusasiat ole kunnossa.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 14:44"]

No onhan se ihan älyttömän naurettavaa pelleilyä ap:n mieheltä. Voi jessus... en ikinä tekisi tuommoisen vätyksen kanssa lasta! 

Avioliitto on kuulkaa niin pikkujuttu hoitaa nykyisin. Esteettömyystodistukset ja sit maistraattiin, sieltä saa todistajatkin. Sit voi palata katsomaan kotiin telkkaa. 

[/quote]

Liian vaivalloista... mä odottelen edelleen sitä päivää kun sen voi tehdä netissä rekisteröitymällä... samalla kun jättää veroilmoituksen.

Jaa, en minä ainakaan mieheni kanssa naimisiin mene. Isäksi se on silti ihan hyvä mies, kyllä sen kanssa voi lapsen tehdä.

Olen avoliitossa mieheni kanssa ja meille on tulossa ensimmäinen lapsi ensi kesänä. Me emme todennäköisesti menossa naimisiin koskaan, koska kummallakaan ei ole siihen tarvetta. Moni avioliiton kannattaja kertoo kannattavansa avioliittoa taloudellisten syiden vuoksi. Testamentillä pystyy hoitamaan omaisuden jakamisensa haluamansa tavalla. Testamentilla voi myös vaikuttaa siihen, ettei lasten puolisoilla ole oikeutta perintöön. Ilman tätä, omaisuus voi vaihtaa ns. sukua. Perintäverotuksessa lapsellisia avopuolisoita kohdellaan kuten aviopuolisoitakin. Vakuutuksiin voi laittaa edunsaajaksi puolison nimen.

Olemme tasa-arvoisessa parisuhteessa ja meillä on erillinen mutta yhteiskäytössä oleva omaisuus. Minusta olisi hirveää olla liitossa, jossa olisi joku epämääräinen yhteisomistajuus, jossa toinen maksaa kiinteää omaisuutta ja toinen juoksevia kuluja. En ikinä voisi suostua moiseen. No entäs se leskeneläke? Uskon, ettei sitä 30 vuoden kuluttua enää ole.  Jos kolmikymppisenä heittää veivinsä henkivakuutus on muutenkin taloudellisesti kannattavempi. Olit sitten avo- tai avioliitossa, jokainen on vastuussa omasta elatuksestaan. Joidenkin mielestä tämä on kylmää ja laskelmoivaa toimintaa, mutta itse en voisi kuvitella mitään muuta tapaa olla suhteessa.

Joku kirjoitti, että avoliitosta on vaikeampi lähteä. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin logiikkaan tämä perustuu? Kumpi tahansa voi lähteä menemään, milloin huvittaa. Avioeron voi hoitaa netissä. Meille molemmille yhteinen lapsi on loppuelämän sitoutuminen. 

Avoliitto on ihan hyvä tapa elää, eikä sitä tarvitse pelätä. Jos avomieheni välttämättä haluaisisi naimisiin, niin tekisin sen hänen vuoseen, luonnolisesti avioehdon kera. Mutta kannattaa jutella näistä asioista sen puolison kanssa. Jos haluaisin naimisiin ennen lapsia, en alkaisi lasta yrittämään ennen sitä. Ap:n miehen kaltainen sitten joskus vetkoilu vaikuttaa kyllä tekosyyltä. Ennen kuin alatte lasta tosissaan yrittämään niin puhukaa nämä asiat halki ja poikki. Te ette nyt selvästikään ymmärrä toisianne, ja teidän liiton sitoutumisen aste tulisi selvittää kunnolla, ennen kuin se lapsi on siinä. Yleissääntönä kannattaa muistaa, että jokainen liitto päättyy, joten niitä asioita kannattaa vähän miettiä etukäteen. 

Nosto

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 12:13"]

Olemme tasa-arvoisessa parisuhteessa ja meillä on erillinen mutta yhteiskäytössä oleva omaisuus. Minusta olisi hirveää olla liitossa, jossa olisi joku epämääräinen yhteisomistajuus, jossa toinen maksaa kiinteää omaisuutta ja toinen juoksevia kuluja. En ikinä voisi suostua moiseen. 

[/quote]

Avioliitto kun solmitaan, niin ei siinä kuules sovita, että toinen maksaa kiinteää omaisuutta ja toinen juoksevia kuluja. Yhteisomistajuus ei ole epämääräinen. Avioehdolla voi helposti rajata, mitä omaisuutta katsotaan yhteisenä, mitä omana. Meillä AVIOliitossa maksetaan yhdessä kiinteää omaisuutta ja juoksevia kuluja suhteessa ansioihin. Kumpikin osallistuu yhtä paljon ja kaikki on YHTEISTÄ. 

Kyllä aviolliitolla on minulle ennenkaikkea henkinen merkitys. Mies haluaa sitoutua elämään kanssani lopun ikäänsä (tai ainakin avioeroon saakka ;-D). Ainakin tulee mietittyä yhdessä SOPIMUS, jonka mukaan molemmat elävät. Yhteinen sukunimikin vaikuttaa siihen yhteenkuuluvuuden tunteeseen, että olemme perhe. Meillä muuten otettiin minun sukunimeni perheellemme yhteiseksi nimeksi ja olemme avioliitossa ihan tasa-arvoisia molemmat. Moderni avioliitto ei ole ihan sama mitä joskus 30-luvulla.

Minusta tuntuu, että aika moni avoliitossa elävä A) pelkää jostain syystä avioitumista (vanhempien avioero, huonot kokemukset, pelot, väärät uskomukset), B) salaa haluaa naimisiin, mutta puoliso ei halua tai ei tajua kosia C) jättävät kaiken muutenkin elämässään kaiken "herran haltuun" (en tarkoita uskonnollisessa mielessä), kun ei ole pakko miettiä näitä tärkeitä elämänasioista niin kyllä kaikki siitä lutviutuu kun ei nyt mitään häitäkään jaksaisi D) odottaa koko ajan "sitä oikeaa" jostain takavasemmalta, jonka kanssa avioituisi suin päin. Hyvin hyvin hyvin harvalla on perusteltu, pohdiskeltu syy elää vain avoliitossa, joka ei sitten sido yhtään mihinkään.

Mitä itse olen keskustellut tuttavamiesten kanssa, niin ei se avioliitto ole yleensä se kynnyskysymys, vaan ne häät itsessään: vaikka olisi vain pienet häät, niin rahaa palaa, aikaa menee suunnitteluun ja hössöttämiseen. Morsiamet ´kun haluavat, että päivä on ikimuistoinen ja ainutlaatuinen ;)

Kaikille siis vinkiksi, jos mies ei halua naimisiin, niin kannattaa kysyä, sopisiko se, että käydään pikaisesti maistraatissa ja sen jälkeen kahdestaan vaikka syömään, jos jotenkin pitää juhlistaa. Jos tämä ei taas naiselle käy, niin voidaan miettiä,että nainen ei haluakaa naimisiin.

Miten ne liittyvät toisiinsa? Miehesi haluaa lapsen muttei juridista avioliittosopimusta sinun kanssasi. Kaksi eri asiaa.

Naimisiinmenolla ei nykypäivänä ole paljoa merkitystä

Miksi haluaisin mennä naimisiin ? Mitä merkitystä on yhdellä paperin palalla ?

No ei ole merkitystä, mutta tuntuu oidolta että haluaa kanssani lapsen muttei avioliittoa (vielä ainakaan). Jos ei ole siis varma minusta niin miksi ihmeessä haluaa minun kanssa lapsen?

Jos sinä haluat naimisiin ja mies ei, kysy mieheltä itseltään, miksi ei halua. Vaikea meidän on vastata.

Ehkä mies ei tajua/tiedosta lapsen sitovuutta.

Ehkä miestä ei kiinnosta avioliitto instituutiona.

Ehkä miehelle tuli paniikki kun pitäisi sitten järjestää ikimuistoinen kosinta tai tajusi että ne poikamiespäivät ei enää palaa.

Kysy mieheltäsi??