Lue keskustelun säännöt.
Anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja rajat.
Anopilla on tapana tulla kylään miten sattuu, etukäteen ilmoittamatta. Ja USEIN! Jonkin verran on tuota onnistuttu vähentämään ihan sillä, että on pidetty kiinni jo sovituista menoistamme, eli ei olla anopin yllätysvierailun takia jätetty väliin mitään, vaan pahoiteltu, että ollaan jo sovittu menevämme tänään muualle ja siihen on ollut anopin tyytyminen, vaikka ajaa meille viidenkymmenen kilometrin päästä. Mitäs ei ilmoita ja kysy sopiiko. Mutta silti tulee kylään pari kolme kertaa viikossa ja olettaa, että aina on tarjottavaa valmiina ja ollaan valmiita seurustelemaan. Missään ei vahingossakaan auta.
Nyt on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsensa pian meille syntymässä ja pelkään, että sama meno jatkuu ja entisestään pahenee, emmekä saa hetken rauhaa vauvan kanssa. Minähän varmaan anopin mielestä voin ottaa vieraita vastaan milloin vain, kun olen äitiyslomalla, ja anoppi on todella innoissaan vauvasta. Itse haluaisin kuitenkin ihan kaikessa rauhassa tutustua vauvaan, enkä kaipaa ketään vieraita ainakaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Enkä jatkossakaan halua, että meille pamahdetaan kylään tuosta vain. Pienen vauvan kanssa saa valvoa ihan tarpeeksi ja varmasti koetan nukkua päiväunetkin kun vauva nukkuu, mutta miten se onnistuu, jos anoppi tunkee kylään ilmoittamatta harva se päivä!
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sitä anoppia sietää ja antaa tutustua vauvaan. Vielä tulee aika jolloin haluaisit että joku edes hetken olisi vauvan kanssa jotta saisit omaa aikaa/parisuhdeaikaa/päästä lääkäriin/mitä vain...
Ai jaa.
Lastenhoitajan saa rahalla. Ei hoitoa varten tarvitse mielenterveyttään menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi heittäytyy marttyyriksi: "on se kun ei saa ainoan lapsensa luo tulla milloin haluaa"
Tähän voi tällä ainoalla lapsella olla vain yksi vastaus: "ei saa niin".
Vierailija kirjoitti:
Mies puhumaan äidilleen, että on sovittava ja ilmoitettava tulostaan.
Siis mistä alapeukkuja 2?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies puhumaan äidilleen, että on sovittava ja ilmoitettava tulostaan.
Siis mistä alapeukkuja 2?
Mahdollisesti siitä, kun keskustelussa on jo käynyt ilmi, että mies on tuota tehnyt, eikä se ole mitään auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmilla tuntuu muutenkin olevan jotenkin omituinen etuoikeus lapsenlapsiinsa. Kummina ja toisen vanhemman sisaruksena olisin tahtonut olla mukana vauvojen ja taaperoiden elämässä, ja ihan kaipasin heitä alkuaikoina. Melkein itkin välillä ikävästä. Mutta aina siellä oli jompi kumpi mummoista hoitamassa, aina. Enkä viitsinyt tunkeilla, ilmoittaa että tuun silloin ja silloin, tahtoisin viettää aikaa pikkuisen kanssa. Ne harvat tilaisuudet olivat ihania, saada leikkiä ja jutella pikkuisen kanssa, paijata ja pitää sylissä.
Mummoille lapset olivat kuin joku huvittava pelle ja lelu, jota heilutellaan ilmassa ja jonka jutuille ja touhuille nauretaan vedet silmissä. Mä olisin näin lapsettomana halunnut tutustua pikkuisen maailmaan, kokea sitä hänen kanssaan, ja opetella samalla hoitamaan pikkuista, olla näin vanhemmillekin apuna. Mutta ei. Isovanhempien pilalle lellimistä lapsista tuli kiukkuisesti vaativia kärsimättömiä, levottomia riiviöitä, joihin minulla ei ole mitään kontaktia. Sittemmin kyllä hoitoapu olisi varmaan kelvannut. Olen väistellyt koko aihetta. Pitäkööt tunkkinsa. Nauttikoot kasvatuksensa hedelmistä.
noin ne sukupolvien traumat yms. tavallaan siirtyvät seuraaville sukupolville. Isovanhemmat ymmärrettävästikin ilahtuvat lapsen lapsista, ja haluavat omasta mielestään antaa vain parasta heille. Seurauksena voi olla kalliiden lahjojen, rahan ja herkkujen liiallista antamista, periksiantamista ja passaamista vähän kaikessa mahdollisessa. Lässytetään ja mairitellaan ja lallatellaan ja riehutaan ja kaikkea, mutta ei edelleenkään osata tarjota sitä mitä lapsi melkein kipeimmin tarvitsee: aitoa läsnäoloa. Kohtaamista.
Isovanhemmille on voinut jäädä tietämättäänkin vähä huono omatunto siitä, kun silloin kun he saivat omat lapsensa, he olivat nuoria, kiireisiä, välillä väsyneitä tai äkäisiä, eivät oikein voineet tai osanneet pysähtyä nauttimaan lapsistaan jne. Lapsenlapsien tultua he saavat ihan kuin vielä uuden tilaisuuden ns. olla vanhempi. Usein isovanhemmat ovatkin niin käsittämättömän kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä lastenlastensa kanssa, että se voi tuntua ihan hämmentävältä heidän omien aikuisten lastensa mielestä. He muistavat, että heitä kohtaan vanhemmat eivät olleet noin hyviä mitä nyt ovat lapsen lapsiaan kohtaan.
Mutta se kohtaaminen ja läsnäolo, aito kuunteleminen ja keskusteleminen - sitä on vaikeampi oppia. Ja silloin sitä ei osaa opettaa eteenpäinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se on AINA vaimon anoppi? Miksi kukaan koskaan ei valita omista vanhemmistaan? Oletteko kaikki niin esimerkillisen hyvistä ja ihanista perheistä joissa kaikki aina on sujunut ja sujuu kuin silkkiä vaan?
Oletteko kysyneet mitä mieltä miehenne ja lapsen isä on OMASTA anopistaan?
Onko nyt niin, että poikalasten äidit on tulevia kauheita hirviöanoppeja kaikki tyynni? Ja tyttälasten niitä ihania mummoja?
En kyllä allekirjoita en todellakaan!
No ei ne toisen lapset ole myöskään lapsettomien leluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on AINA vaimon anoppi? Miksi kukaan koskaan ei valita omista vanhemmistaan? Oletteko kaikki niin esimerkillisen hyvistä ja ihanista perheistä joissa kaikki aina on sujunut ja sujuu kuin silkkiä vaan?
Oletteko kysyneet mitä mieltä miehenne ja lapsen isä on OMASTA anopistaan?
Onko nyt niin, että poikalasten äidit on tulevia kauheita hirviöanoppeja kaikki tyynni? Ja tyttälasten niitä ihania mummoja?
En kyllä allekirjoita en todellakaan!
Ihan samaa mietin lukiessani tätä ketjua. Tuntuu siltä, että joku suhteellisuudentaju on nyt kadoksissa, kun on vain yksi ainoa rotu, KARMEA anoppi, joka ei osaa tehdä mitään oikein.
Luulen, että se oma äiti alistuu kaikkeen, mitä tytär, sanoo, käskee ja määrää. Tämä prinsessa-syndrooman näkyy useiden aikuistenkin naisten käyttäytymisessä.
Äidit sanovat olevansa aikuisten tyttäriensä kavereita ja vierestä katsottuna tytär käyttäytyy huonosti, määräilevästi ja halveksivasti äitiään kohtaan.
Luulen, että tässä on lähdössä jo jokin asenneongelma. Jos tämä hirmuanoppi on mustasukkainen pojastaan, taitaa miniäkin olla mustis anopin ja aviomiehensä äiti-poika suhteesta.
Nyt näistä minöistä tulee superhyviä anoppeja tulevaisuudessa omille miljöölleen, kun he osaavat välttää kaikki oman anopin tekemät virheet.
Osa näistä anopeista kyllä käyttäytyy huonosti, sen myönnän. Olen itse pääkaupunkiseudulta, eikä meillä edes oma äitini tullut käymään kysymättä, sopiiko, vaikka en ollut vielä perheellinen. Maalla on ollut sellaisia tapoja. Nämä anopit taitavat ovat ehkä näin tottuneet lapsuuden kodissaan toimimaan.
Osalla näistä miniöistäkin on kyllä tosi moukkamaiset tavat kirjoituksista päätellen.
T. Kolmen miniä anoppi, ei ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on AINA vaimon anoppi? Miksi kukaan koskaan ei valita omista vanhemmistaan? Oletteko kaikki niin esimerkillisen hyvistä ja ihanista perheistä joissa kaikki aina on sujunut ja sujuu kuin silkkiä vaan?
Oletteko kysyneet mitä mieltä miehenne ja lapsen isä on OMASTA anopistaan?
Onko nyt niin, että poikalasten äidit on tulevia kauheita hirviöanoppeja kaikki tyynni? Ja tyttälasten niitä ihania mummoja?
En kyllä allekirjoita en todellakaan!
Ihan samaa mietin lukiessani tätä ketjua. Tuntuu siltä, että joku suhteellisuudentaju on nyt kadoksissa, kun on vain yksi ainoa rotu, KARMEA anoppi, joka ei osaa tehdä mitään oikein.
Luulen, että se oma äiti alistuu kaikkeen, mitä tytär, sanoo, käskee ja määrää. Tämä prinsessa-syndrooman näkyy useiden aikuistenkin naisten käyttäytymisessä.
Äidit sanovat olevansa aikuisten tyttäriensä kavereita ja vierestä katsottuna tytär käyttäytyy huonosti, määräilevästi ja halveksivasti äitiään kohtaan.
Luulen, että tässä on lähdössä jo jokin asenneongelma. Jos tämä hirmuanoppi on mustasukkainen pojastaan, taitaa miniäkin olla mustis anopin ja aviomiehensä äiti-poika suhteesta.
Nyt näistä minöistä tulee superhyviä anoppeja tulevaisuudessa omille miljöölleen, kun he osaavat välttää kaikki oman anopin tekemät virheet.
Osa näistä anopeista kyllä käyttäytyy huonosti, sen myönnän. Olen itse pääkaupunkiseudulta, eikä meillä edes oma äitini tullut käymään kysymättä, sopiiko, vaikka en ollut vielä perheellinen. Maalla on ollut sellaisia tapoja. Nämä anopit taitavat ovat ehkä näin tottuneet lapsuuden kodissaan toimimaan.
Osalla näistä miniöistäkin on kyllä tosi moukkamaiset tavat kirjoituksista päätellen.
T. Kolmen miniä anoppi, ei ongelmia
No miksiköhän anopeista kirjoitellan ketjuun joka käsittelee anoppeja? Siinä sitä on pohtimista vähemmän älykkäälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Ihan yhtä lailla se miehen anoppi on vieras. Nuo luettelemasi ovat sukua, eivät perhettä. Siinä on sävyero. On vieläpä erottelu perhe, lapsuudenperhe, lähisuku, suku.
Se ydinperhe on silti ydinperhe. Siellä ei muut huseeraa rajatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä tulee aika jolloin kaipaatte anopin vierailuja mutta kukaan ei tule. Olisko vain helpointa sanoa anopille, että soitellaan ja varmistetaan ettei teillä ole muita suunnitelmia silloin, kun anoppi haluaa tulla. Riitaa tuosta asiasta ei kannata tehdä. Anoppisi on varmaan elänyt sen ajan jolloin voitiin vain mennä kylään eikä tarvinnut ilmoitella. Tietyysti anoppisi haluaa olla mukana teidän elämässä, eihän ole tarkoituskaan vieraannuttaa perhettä?. Seuraavan kerran, kun hän tulee annat anopille vähän hommaa, pyyyät vaikka auttamaan suursiivouksessa tai mattojen pesussa.. ei taia vähään aikaan tulla kun suunnittelet taas jotain isoa urakkaa hhänen päänmenoksi. Ei vauvan tutustumiseen erityistä aikaa tarvita, tutustut siihen kyllä ihan tarpeeksi. Synnytyksen jälkeen sitä kuitenkin palautuu aika nopeaa jos ei mitään komplikaatioita satu. Älkää ottako mitään paineita mistään vieraista muutenkaan, kukaan ei oota vastasynnyttäneeltä äidiltä mitään juhlakestityksiä, se joka tulee tuo omaat eväät mukana.. äläkä missään nimessä sotke miehesi ja anoppisi väliä, sinä siinä käsit kuitenkin. Me naiset emme aina ymmärrä noita äitinen ja poikien sympioosia, se vain on niin , että äideillä ja poikiilla on erityinen suhde. Minun mieheni on ainut poika ja olen oppinut elämään sen kanssa. Minulla myös yksi veli suuren sisarkatraan keskellä ja veli on ollut äidille aina kaikki kaikessa, mutta me olemme olleet myös vaikka erilailla. Muistkaa , tulee aika jolloin anoppeja ei enää ole, arvostakaa heitä vaikka heistä on välillä riesaakin. T. Anoppinsa ja äitinsä menettänyt
Mä kun laitoin stopin sille, ettei anoppi ole tervetullut päivittäin kolmea kertaa haukkumaan ja mitätöimään minua, niin anoppi suuttui niin, ettei tule enää ollenkaan. Aivan mahtavaa, ettei sitä narsistista ihmispersettä ole tarvinnut nähdä viimeisen parin vuoden aikana kuin vahingossa pari kertaa! En ole kaivannut, enkä tule häntä kaipaamaan. Eikä tuo siippakaan näytä pistävän pahaksi, vaikka äitiänsä ei näy meillä. Jos yksi sana pitäisi valita välirikkoa kuvaamaan, sana olisi helpotus. Mielenterveydensä kustannuksella ei tarvitse sietää saati arvostaa ketään. Edes anoppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Ei minun äitini kuulu perheeseeni, äitini kuuluu lapsuudenperheeseeni ja on lasteni sukulainen, isoäiti.
Eikä myöskään mieheni äiti kuulu perheeseeni vaan hän on jäsen mieheni lapsuudeperheessä ja lasteni sukulainen, isoäiti.
Kun kumpi vain isoäiti tulee kotiini, hän tulee vieraaksi ei kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Tää kummallinen kilpaileminen on muuten myös ihan sikarasittavaa. ”Saako toinen isoäiti jotain enemmän?” ”Onnistuinko varmasti nyt pohauttamaan kalliimman joululahjan?” ”Miksi toi saa aina ja minä en koskaan?”
Ihan hirvittävän raskasta pyörittää ruuhkavuosissa sitä perhettä ja koko ajan millimetrimitan kanssa jakaa osuuksia isovanhemmille. Voisiko lapsellisempaa olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Tää kummallinen kilpaileminen on muuten myös ihan sikarasittavaa. ”Saako toinen isoäiti jotain enemmän?” ”Onnistuinko varmasti nyt pohauttamaan kalliimman joululahjan?” ”Miksi toi saa aina ja minä en koskaan?”
Ihan hirvittävän raskasta pyörittää ruuhkavuosissa sitä perhettä ja koko ajan millimetrimitan kanssa jakaa osuuksia isovanhemmille. Voisiko lapsellisempaa olla?
Niin on! Aluksi kun esikoinen oli vastasyntynyt, tuli ihan huono omatunto kun anoppi syyllisti siitäkin, että vauva oli ollut hereillä kun oltiin kylässä minun vanhemmillani mutta oli nukahtanut koppaansa kun mentiin anopille kylään.
Eli minun äitini oli nähnyt vauvaa hereillä pidempään kuin anoppi ja anoppi syyllisti siitä. Vauva olisi pitänyt anopin mukaan nipistää hereille heti.
Aluksi jopa salailtiin sitä jos oltiin nähty minun vanhempiani kunnes järki voitti ja ymmärrettiin miehen kanssa, että anoppini on aikuisena itse vastuussa tunteistaan ja saa vapaasti loukkaantua ihan mistä haluaa ja se ei meille kuulu lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Tää kummallinen kilpaileminen on muuten myös ihan sikarasittavaa. ”Saako toinen isoäiti jotain enemmän?” ”Onnistuinko varmasti nyt pohauttamaan kalliimman joululahjan?” ”Miksi toi saa aina ja minä en koskaan?”
Ihan hirvittävän raskasta pyörittää ruuhkavuosissa sitä perhettä ja koko ajan millimetrimitan kanssa jakaa osuuksia isovanhemmille. Voisiko lapsellisempaa olla?
Meillä toinen anoppi saa kiilareita, kun on vielä työelämässä ja toinen anoppi onkin jo eläkkeellä ja ”saa koko ajan enemmän”. En tajua edes mitä hän kuvittelee sen toisen saavan mutta aina kun hänellä on vapaata, alkaa hirveä painostus, että hänenKIN pitää saada olla lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Tää kummallinen kilpaileminen on muuten myös ihan sikarasittavaa. ”Saako toinen isoäiti jotain enemmän?” ”Onnistuinko varmasti nyt pohauttamaan kalliimman joululahjan?” ”Miksi toi saa aina ja minä en koskaan?”
Ihan hirvittävän raskasta pyörittää ruuhkavuosissa sitä perhettä ja koko ajan millimetrimitan kanssa jakaa osuuksia isovanhemmille. Voisiko lapsellisempaa olla?
Niin on! Aluksi kun esikoinen oli vastasyntynyt, tuli ihan huono omatunto kun anoppi syyllisti siitäkin, että vauva oli ollut hereillä kun oltiin kylässä minun vanhemmillani mutta oli nukahtanut koppaansa kun mentiin anopille kylään.
Eli minun äitini oli nähnyt vauvaa hereillä pidempään kuin anoppi ja anoppi syyllisti siitä. Vauva olisi pitänyt anopin mukaan nipistää hereille heti.Aluksi jopa salailtiin sitä jos oltiin nähty minun vanhempiani kunnes järki voitti ja ymmärrettiin miehen kanssa, että anoppini on aikuisena itse vastuussa tunteistaan ja saa vapaasti loukkaantua ihan mistä haluaa ja se ei meille kuulu lainkaan.
Meillä anoppi kokee, että kun mun lapset viettävät aikaa mun äidin kanssa, niin se aika on jotenkin anopilta pois. Jos mun äiti ostaa lapsille jotain, niin anoppi ostaa tai laajasta kätköstään tuo vastaavan tuotteen. Mieluusti vähän isomman. Jos sattuvat samaan aikaan meille, niin mun lapset eivät saisi olla mun äidin sylissä ollenkaan. Mun isän sylissä lapset saavat olla, mutta mun äidin saama huomio on anopilleni myrkkyä. Kovin on kateellista ja katkeraa sorttia muutenkin. Kovasti haukkuu mua selän takana, ei näe yhtään vikaa siinä, että puuttuu meidän elämäämme jatkuvasti. Ilmeisesti kokee, että mä olen tosi tyhmä ja tarvitsen opastusta, koska olen ihmisenä kovin erilainen kuin anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Anteeksi nyt mutta eikö se isä nimenomaan edusta sitä oman sukunsa historiaa, tapoja ja kulttuuria? Ja äiti omansa?
He sitten yhdessä muodostavat oman perheensä perinteet.
Mikä ihmeen invaasio sinne perheeseen juuri anopin pitäisi päästä tekemään? Sekö että esim meillä väkisin tungetaan uskovaisuutta, vaikka en minä, eikä mies kuuluta kirkkoon? Vai se että keksitään itse perinteitä, ommellaan kastemekko ja sitten se onkin yhtäkkiä ”suvun kastemekko”? Molempia on meillä yritetty. Ja mm kummallisia ihmeversioita lastenkutsuista, joita ei kuitenkaan ikinä ole aiemmin vietetty.
Hei ap, jos olet vielä linjoilla niin tule toki kertomaan, miten tilanne on nyt viiden vuoden aikana kehittynyt! Kuka näitä ikivanhoja ketjuja tänne oikein jaksaa nostella?
Kannattaa sitä anoppia sietää ja antaa tutustua vauvaan. Vielä tulee aika jolloin haluaisit että joku edes hetken olisi vauvan kanssa jotta saisit omaa aikaa/parisuhdeaikaa/päästä lääkäriin/mitä vain...