Lue keskustelun säännöt.
Hoi, lapseton, joka et halua lapsia! Mikä siinä lapsiperhearjessa on niin kamalaa?
08.09.2020 |
Nomraalia elämäähän se on, iloineen ja suruineen. Ethän edes voi kunnolla ymmärtää, mitä oikein pelkäät, kun sinulla ei ole asiasta kokemusta. Oletko ajatellut, että tuntemattoman pelko ei välttämättä tarkoitakaan vapaaehtoista lapsettomuutta vaan sitä, että tarvitset lisää tietoa ja ymmärrystä?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parasta viikonlopussa on, kun saan mennä kaveriporukalla miten tykkään. Voi lähteä baariin, pelaamaan lautapelejä, olla myöhään ulkona ja nukkua pitkään. Ystävät on suurin henkireikäni enkä ikinä haluaisin joutua siihen asemaan (kuten kaikki äidiksi tulleet ystäväni), että ystäviä näkee normaalin 1-2krt viikossa sijaan 1-2 kuukauden välein.
Todella pahasti aamu-unisena en selviäisi siitä väsymyksestä, joka seuraisi lapsen mukana, kun pitäisi herätä niin jumalattoman aikaisin vapaapäivinä ja lomillakin.
Toisin sanoen, rakastan elämääni näin. Miksi ehdon tahdoin haluaisin pilata sen lapsella?N33
Arveletko sen pysyvän muuttumattomana sillä ettet hanki lapsia?
Käypä joskus rannalla, niin näet, mitä raskaus tekee muuten hoikan ja sievän pari-kolmikymppisen naisen keholle.
M33
'
Ja tässä sitten miehisen syvällinen näkökulma tähän topiciin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse olen omia reilusti nuorempia pikkusisaruksia hoitanut paljonkin kun äitimme on ollu kännissä (joka viikonloppu) tms. Ja en vaan kestä sitä stressiä toisesta ihmisestä, vieläkin murehdin omista pikkusisaruksista, että miten pärjäävät elämässä, ovat kohta jo täysi-ikäisiä.
Ja ylipäätään se, että ei voi vaikka töiden jälkeen vaan lysähtää sohvalle jotain sarjaa katsomaan kun on aivan poikki, vaan täytyy hoitaa ruokahommia perheelle, huolehtia läksyistä, harrastuksista yms. Ja sitten lomat ja vapaa-aika, ei itseäni kiinnostele kauheasti juosta huvipuistoissa tai eläinpuistoissa tai istua rannalla vahtimassa lapsia tuntikausia. Tämä on oma valintani ja miksi pitäisi yrittää väkisin jotain, mikä ei kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
En pelkää lapsiperhearkea. Vihaan, inhoan ja halveksin lapsia.
Charming.
Minä en pelännyt ennenkuin saatin lapsi, mitään. Nyt on onnettomuus toisensa perään kolkuttanut ovea. Äidin terveys romahti ja lapsellakin on sairaus. Koti on vankilani.
Jokaisen nuoren pitäis katsoa ainakin yks ”Supernanny Suomi” jakso. Sitten voi miettiä haluaako lapsia vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsiperhearki jenkkilässä näyttää ainakin ohjelmien perusteella paljon kiinnostavammalta kuin suomalaisten lapsiperhearki. Osaako joku vastata?
Koska kyseessä on TV-ohjelma, joka on konseptoitu, käsikirjoitettu/toimitettu ja editoitu. On valittu mikä näkökulma otetaan ja mitä halutaan näyttää.
Ei kerrota esim. sairausvakuutusten merkityksistä, koulutuksen tai lastenhoidon kalleudesta tai alueellisesta eriarvoisuudesta. Ihan kaiken saa näyttämään joko taivaalta tai helvetiltä kunhan tekee oikeat tuotannolliset ratkaisut.
Sitä ei voi perua, esimerkiksi jos lapsi ei olisikaan halunnut syntyä. Itsekään en olisi halunnut. Eli toivon että omat vanhempani olisivat pelänneet lapsiperhearkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaus katoaa ja rahaa palaa. Miehelläni on koira, ja en jaksaisi vuodesta toiseen huolehtia edes siitä, mitä koiran hoito vaatii eli ruokintaa ja lenkittämistä kolmesti päivässä, joten luulen, että myös lapsipakottajat ovat onnellisia, että tajuan olla hankkimatta lapsia. Jo pelkkä koira tulisi minulle niin kalliiksi, että harmittaisi ne muut asiat, josita raha on pois, ja lapseen menee vielä paljon enemmän.
Muutimme siis yhteen, kun mies omisti jo koiran, ja vuoden asumisen jälkeen minulle oli selvää, että jos joskus uusi koira tulee, sen omistaa ja hoitaa yksin mies kuten tämänkin. Tykkään hoitaa omat hommani omalla ajallaan ja kotityöt hoituvat kyllä, mutta joskus mies on muutamia päiviä poissa, ja minulle jo se on äärimmäisen stressaavaa, että ei voi pyöriä viikonloppuna sängyssä puoleenpäivään vaan joutuu nousemaan, koska koira tahtoo pihalle. Ja juuri kun on saanut työt sujumaan, pitää keskeyttää hommat taas siinä viiden maissa ja lähteä metsään. Koskaan et voi olla kotona yksin, vaan koira seuraa perässä, kerjää kun teen itselleni ruokaa, tulee jalkojen juureen tutisemaan ukkosella ja muistuttaa muutenkin koko ajan läsnäolostaan. Jos tämä aiheuttaa minulle ajoittain ahdistusta, luulen, että mielenterveyteni pettäisi lapsen myötä.
Minä en asu Suomessa, joten lasten hankinta hirvittää siitä aiheutuvien kustannusten vuoksi. Toinen meistä joutuisi jäämään vuosiksi kotiin, koska päivähoito on niin kallista. Myös koulu tulee valita huolella. Lastaan ei voi laittaa mihin tahansa lähikouluun, sillä väärin valittu koulu voi pahimmillaan pilata lapsen tulevaisuuden. Ja koulukin tietysti maksaa.
Minulla ei ole varaa lapseen, sillä mielestäni olisi vastuutonta hankkia lapsi sellaisessa tilanteessa, jossa en pystyisi antamaan hänelle parasta mahdollista koulutusta ja siten tulevaisuutta. En myöskään haluaisi jäädä vuosikausien yliopisto-opintojen jälkeen kotiin, ja tiedän, että mieheni ei suostuisi jäämään (tässä maassa kotiin jäävä on yleensä äiti).
Suomessa voisin asiaa harkita, kun on ilmainen koulutus, päivähoito-oikeus ja vanhemmuuteen liittyy vähemmän sukupuolista epätasa-arvoa. Suomessa asuvat, olkaa kiitollisia siitä mitä teillä on!
Paluu ei kuitenkaan minun kohdallani ole tällä hetkellä ajankohtaista, sillä asiaan liittyy niin paljon tekijöitä, etten voisi mitenkään lähteä Suomeen vain jotta saisin lapsen ja hänelle palvelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni jotain on pielessä ellei halua lapsia mutta löytyy kumppani jota rakastaa ja taloudellinen tilanne sallisi lapsen. Täysin luonnollista että silloin halutaan lapsia.
Sellainen selitys että haluaa olla vapaa pitämään hauskaa ja matkustamaan on vähän outo, kukaa enää 40 vuotiaana bilettää ja matkustelee kuin teini? Ehtiihän sitä nauttia vapaudesta ensin ja tehdä lapset vaikka 35 vuotiaana.
Todennäköisin syy on varmaan se ettei oikeasti haluta olla kumppanin kanssa loppuelämää, kyseessä kulissisuhde tai vain ollaan yhdessä koska yksinäisyys (tai se mitä muut ajattelevat) pelottaa liikaa.
Tai sitten ihan tuntemattoman pelko, nähty tv-sarjoja kauhukakaroista ja vaikeista synnytyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jotain on pielessä ellei halua lapsia mutta löytyy kumppani jota rakastaa ja taloudellinen tilanne sallisi lapsen. Täysin luonnollista että silloin halutaan lapsia.
Sellainen selitys että haluaa olla vapaa pitämään hauskaa ja matkustamaan on vähän outo, kukaa enää 40 vuotiaana bilettää ja matkustelee kuin teini? Ehtiihän sitä nauttia vapaudesta ensin ja tehdä lapset vaikka 35 vuotiaana.
Todennäköisin syy on varmaan se ettei oikeasti haluta olla kumppanin kanssa loppuelämää, kyseessä kulissisuhde tai vain ollaan yhdessä koska yksinäisyys (tai se mitä muut ajattelevat) pelottaa liikaa.
Tai sitten ihan tuntemattoman pelko, nähty tv-sarjoja kauhukakaroista ja vaikeista synnytyksistä.
No entäs ihan sitten vaan se, ettei pidä lapsista? Ajattelisin lapsella olevan oikeus syntyä haluttuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperheelliset valittavat koko ajan miten rankkaa on ja ei jaksa. Turvaverkkoja ei ole tai ne on kaukana.
Itse en halua päätyä samanlaiseksi valittajaksi, joka jaksaa nauttia elämästä vasta siinä vaiheessa kun lapset on 5-10 vuotiaita.
En halua myöskään päätyä rajoittamaan puolisoni menoja sen takia kun en yksin pärjää tai "pärjää".
Niin kauan kun on riski ylläoleviin, en halua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jotain on pielessä ellei halua lapsia mutta löytyy kumppani jota rakastaa ja taloudellinen tilanne sallisi lapsen. Täysin luonnollista että silloin halutaan lapsia.
Sellainen selitys että haluaa olla vapaa pitämään hauskaa ja matkustamaan on vähän outo, kukaa enää 40 vuotiaana bilettää ja matkustelee kuin teini? Ehtiihän sitä nauttia vapaudesta ensin ja tehdä lapset vaikka 35 vuotiaana.
Todennäköisin syy on varmaan se ettei oikeasti haluta olla kumppanin kanssa loppuelämää, kyseessä kulissisuhde tai vain ollaan yhdessä koska yksinäisyys (tai se mitä muut ajattelevat) pelottaa liikaa.
Tai sitten ihan tuntemattoman pelko, nähty tv-sarjoja kauhukakaroista ja vaikeista synnytyksistä.
No entäs ihan sitten vaan se, ettei pidä lapsista? Ajattelisin lapsella olevan oikeus syntyä haluttuna.
En minäkään pidä muiden lapsista mutta täysin eri asia jos rakastamansa kumppanin kanssa tekee lapsen. Ehkä et oikeasti rakasta kumppaniasi ja teillä vain kulissisuhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suunnilleen kaikki. Olen introvertti erakkoluonne.
M31
Kissa on hyvä vaihtoehto, siitä on vähemmän vaivaa kuin lapsesta. Kun ei ole omia lapsia, niin voi keskittyä huoletta omiin harrastuksiinsa ilman että siitä kukaan kärsisi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jotain on pielessä ellei halua lapsia mutta löytyy kumppani jota rakastaa ja taloudellinen tilanne sallisi lapsen. Täysin luonnollista että silloin halutaan lapsia.
Sellainen selitys että haluaa olla vapaa pitämään hauskaa ja matkustamaan on vähän outo, kukaa enää 40 vuotiaana bilettää ja matkustelee kuin teini? Ehtiihän sitä nauttia vapaudesta ensin ja tehdä lapset vaikka 35 vuotiaana.
Todennäköisin syy on varmaan se ettei oikeasti haluta olla kumppanin kanssa loppuelämää, kyseessä kulissisuhde tai vain ollaan yhdessä koska yksinäisyys (tai se mitä muut ajattelevat) pelottaa liikaa.
Tai sitten ihan tuntemattoman pelko, nähty tv-sarjoja kauhukakaroista ja vaikeista synnytyksistä.
Jos kyse on tässä nyt mikä on luonnollista, niin miksi h*lvetissä Suomessakin jätetään lapsia heitteille, heitä pahoinpidellään sekä fyysisesti, että henkisesti yms. Eikö vanhemman _luonnollisen_ hoivavietin pitäisi taata se, ettei näin käy ja lasta hoivataan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parasta viikonlopussa on, kun saan mennä kaveriporukalla miten tykkään. Voi lähteä baariin, pelaamaan lautapelejä, olla myöhään ulkona ja nukkua pitkään. Ystävät on suurin henkireikäni enkä ikinä haluaisin joutua siihen asemaan (kuten kaikki äidiksi tulleet ystäväni), että ystäviä näkee normaalin 1-2krt viikossa sijaan 1-2 kuukauden välein.
Todella pahasti aamu-unisena en selviäisi siitä väsymyksestä, joka seuraisi lapsen mukana, kun pitäisi herätä niin jumalattoman aikaisin vapaapäivinä ja lomillakin.
Toisin sanoen, rakastan elämääni näin. Miksi ehdon tahdoin haluaisin pilata sen lapsella?N33
Arveletko sen pysyvän muuttumattomana sillä ettet hanki lapsia?
Käypä joskus rannalla, niin näet, mitä raskaus tekee muuten hoikan ja sievän pari-kolmikymppisen naisen keholle.
M33
'
Ja tässä sitten miehisen syvällinen näkökulma tähän topiciin.
Ei minulla mitään sen kummempaa syvällistä sanottavaa asiasta ole. Mutta on ihan naurettavaa väittää, että muutama liikakilo olisi se pääasiallinen naisen viehättävyyteen vaikuttava fyysinen muutos, joka raskaudesta voi seurata. Eivät lapastissit tai roikkuva vatsanahka jumpalla tai laihiksella parane.
M33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan kokemusta kyllä. Olen nimittäin ollut lapsi lapsiperheessä.
Sinulla siis kokemusra vanhempiesi lapsena olosta, mutta ei vanhempana olosta.
Itse en ole samanlainen vanhempi kuin äitini eikä mieskään muistuta isäänsä, eikä meidän arkemme ole samanlaista kuin omat lapsuutemme.
Olen eri, mutta olin niin tyytyväinen kun pääsin eroon siitä perhe-elämästä ja asumaan omilleni. Vanhempani ja sisarukseni pitivät hirveää älämölöä koko ajan, minä en siedä meteliä. En myöskään nauttinut siitä ainaisesta levottomasta touhuamisesta, halusin olla rauhassa tältä helvetin perhe-elämältä jo aika nuorena. En pitänyt tavallisista riehuvista kovaäänisistä lapsista pienenäkään. Miksi ihmeessä siis ottaisin riskin ja synnyttäisin itselleni perheen jos perhe-elämä tuntuu lähinnä kaoottiselta ja rauhattomalta ja keskimääräinen normaali lapsi on mielestäni ominaisuuksiltaan hiton rasittava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jotain on pielessä ellei halua lapsia mutta löytyy kumppani jota rakastaa ja taloudellinen tilanne sallisi lapsen. Täysin luonnollista että silloin halutaan lapsia.
Sellainen selitys että haluaa olla vapaa pitämään hauskaa ja matkustamaan on vähän outo, kukaa enää 40 vuotiaana bilettää ja matkustelee kuin teini? Ehtiihän sitä nauttia vapaudesta ensin ja tehdä lapset vaikka 35 vuotiaana.
Todennäköisin syy on varmaan se ettei oikeasti haluta olla kumppanin kanssa loppuelämää, kyseessä kulissisuhde tai vain ollaan yhdessä koska yksinäisyys (tai se mitä muut ajattelevat) pelottaa liikaa.
Tai sitten ihan tuntemattoman pelko, nähty tv-sarjoja kauhukakaroista ja vaikeista synnytyksistä.
Jos kyse on tässä nyt mikä on luonnollista, niin miksi h*lvetissä Suomessakin jätetään lapsia heitteille, heitä pahoinpidellään sekä fyysisesti, että henkisesti yms. Eikö vanhemman _luonnollisen_ hoivavietin pitäisi taata se, ettei näin käy ja lasta hoivataan?
Nyt puhut päihdeongelmista, ei liity tähän asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jotain on pielessä ellei halua lapsia mutta löytyy kumppani jota rakastaa ja taloudellinen tilanne sallisi lapsen. Täysin luonnollista että silloin halutaan lapsia.
Sellainen selitys että haluaa olla vapaa pitämään hauskaa ja matkustamaan on vähän outo, kukaa enää 40 vuotiaana bilettää ja matkustelee kuin teini? Ehtiihän sitä nauttia vapaudesta ensin ja tehdä lapset vaikka 35 vuotiaana.
Todennäköisin syy on varmaan se ettei oikeasti haluta olla kumppanin kanssa loppuelämää, kyseessä kulissisuhde tai vain ollaan yhdessä koska yksinäisyys (tai se mitä muut ajattelevat) pelottaa liikaa.
Tai sitten ihan tuntemattoman pelko, nähty tv-sarjoja kauhukakaroista ja vaikeista synnytyksistä.
Minä olen onnellisesti naimisissa, mutta en halua lapsia. En juo alkoholia, en ole koskaan harrastanut biletystä enkä erityisemmin matkustele. Haluan vain elää rauhallista kotielämää. Enemmänkin lapsia haluavilla on tuollaiset vaiheet, että kun ei saada enää mitään irti teinielämästä, pitää tehdä lapsia ettei tulisi tylsää.
Miksi lapsiperhearki jenkkilässä näyttää ainakin ohjelmien perusteella paljon kiinnostavammalta kuin suomalaisten lapsiperhearki. Osaako joku vastata?