Lue keskustelun säännöt.
Hoi, lapseton, joka et halua lapsia! Mikä siinä lapsiperhearjessa on niin kamalaa?
08.09.2020 |
Nomraalia elämäähän se on, iloineen ja suruineen. Ethän edes voi kunnolla ymmärtää, mitä oikein pelkäät, kun sinulla ei ole asiasta kokemusta. Oletko ajatellut, että tuntemattoman pelko ei välttämättä tarkoitakaan vapaaehtoista lapsettomuutta vaan sitä, että tarvitset lisää tietoa ja ymmärrystä?
Kommentit (227)
Lähtökohtaisesti homma toimii yleensä niin, että jonkin asian haluamista pitää perustella ennemmin kuin haluamattomuutta. Tuntuu hyvin erikoiselta joutua perustelemaan sitä, miksi ei halua jotain, koko kysymys on suorastaan absurdi, myös silloin kun kyse on jostain, mitä enemmistö haluaa. Miksi "en vain koe minkäänlaista halua lisääntymiseen ja jälkeläisten rakastamiseen ja kasvattamiseen" ei riitä vastaukseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kyllä omalla kohdallani ainakaan ole kyse mistään tuntemattoman pelosta. Ja olen kyllä seurannut lapsiperheen elämää sivusta ihan tarpeeksi todetakseni etten todellakaan halua alkaa moiseen.
Ensinnäkin, lapset ällöttävät minua. Tietenkään en sitä kellekään lapselle tuo ilmi, eihän se heidän vikansa ole, mutta en pysty syömään lasten kanssa samassa pöydässä ja sukulaislasten vierailun jälkeen desinfioin koko kodin lattiasta kattoon. Lapsissa ällöttää ihan se pelkkä olemus ja epähygieenisyys (kaivavat nenää, suurin osa ei varmasti osaa pestä käsiä kunnolla, jne). Ja joo, tiedän että on myös epähygieenisiä aikuisia. Lisäksi lapset haisevat pahalle. Muistaakseni täällä on keskusteltu asiasta aiemmin ja muutkin tunnistivat tietynlaisen "lasten hajun"? Sen haistaa lapsiperheiden kodissa, paikoissa joissa käy lapsia ja se tulee jopa omaan kotiini silloin harvoin jos täällä käy lapsia.
Toiseksi, vaikka eletään vuotta 2020 niin silti suurin vastuu lapsista ja kotitöistä kasautuu naisen harteille. En suostu sellaiseen, lisäksi en todellakaan aio ikinä olla raskaana ja synnyttää. Haluan että kotonani on siistiä ja hiljaista. Vierailemieni lapsiperheiden kodeissa on kamalaa se, että niitä leluja on joka paikassa (nekin muuten ällöttävät minua) ja hiljaista on vain silloin kun lapset nukkuvat tai ovat poissa kotoa. Ja aina on hirveä härdelli. Minä en ihan yksinkertaisesti kestäisi sitä.
Sinänsä mikään "ylisuorittaminen" ei ole syynä siihen miksi en aio hankkia lapsia. Joku harrastuksiin kuskaaminen, mokkapalojen leipominen tai vanhempainilloissa käyminen tms ei kuulosta pahalta (uskon kyllä että se todellisuudessa varmasti on rankkaa), vaan ihan sellainen perus vanhemmuus ei kiinnosta. Ei kiinnosta lukea iltasatuja, leikkiä tai ihmetellä ulkona jotain kärpässieniä Se vain yksinkertaisesti olisi kamalaa. Kauhea sepostus tuli, mutta aloittaja kysyi ja minä vastasin parhaani mukaan. Siitä sitä tietoa ja ymmärrystä lisää.
Miksi pitää tyrkyttämällä tyrkyttää lapsiperhe-elämää ihmisille jotka eivät lapsia halua??? En kyllä tajua! Meillä on 2 lasta koska halusimme lapsia. Mutta ei muiden tarvitse lapsia tehdä jos eivät halua. Sama jos joku random olisi tullut meitä kieltämään ettei saa lapsia haluta kun minäkään en halua.
En mä nyt oikein tiedä näin muutaman lapsen tehneenä, että mitä iloa nämä lapsihullut saa siitä perhe-elämästä. Kellekään en suosittele ja lähinnä säälin niitä joilla koko paska on vasta alussa.
Ei siinä mikään pelota, mutta kun ei myöskään kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, ettei voi viettää vapaa-aikaansa mennen ja tullen niin kuin huvittaa. Minulla ei ole edes mitään vaativia huonekasveja, jotka eivät selviäisi viikkoa kastelematta.
Vierailija kirjoitti:
On ihan kokemusta kyllä. Olen nimittäin ollut lapsi lapsiperheessä.
Aikuisen pitäisi niistä lapsuustraumoista kyllä päästä eroon. Joko itse tai esim. Terapian tukemana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kuule ap. Lapsista ei ole paljoa kokemusta, mutta siitä on kyllä kokemusta, mitä on olla 24 h/vrk vastuussa toisesta!
Omaishoitajuus on ohi, en halua enää samanlaista vastuuta.
En pelkää lapsiperhearkea. Vihaan, inhoan ja halveksin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan kokemusta kyllä. Olen nimittäin ollut lapsi lapsiperheessä.
Aikuisen pitäisi niistä lapsuustraumoista kyllä päästä eroon. Joko itse tai esim. Terapian tukemana.
Ei siihen tarvitse liittyä mitään traumoja. Ihan jo se tavallinen perhe-elämä iloineen ja suruineen riittää kokemukseksi.
Mikä siinä on vaikea ymmärtää että ihmiset pitävät eri asioista. Nykyään saa ihan itse päättää miten elää. Elä ja anna toisten elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä ketjut, joissa omien vanhempien auttaminen koetaan kauheana ja siitä ollaan valmiita laskuttamaan omia vanhempia.
Samalla täällä selitetään kuinka lapset ovat vanhuuden tuki ja turva, mutta kun näitä vanhempien vihaketjuja lukee, ei voi kuin ihmetellä kuinka joku haluaa lapsia kun itse suhtautuu noin vihamielisesti omiin vanhempiinsa. Samoin tulee käymään heille - heidän lapsensa kokevat heidät vastenmieliseksi taakaksi, koska onhan oma elämä jne.
Pahan ketju vain jatkuu.
Sama on pistänyt silmään.
Varmaankin ne lapset, jos niitä ei kerta halua. Mieti, jos et halua vaikka koiria, etkä tykkää niistä ja sulle annettais väkisin hoidettavaksi 3 koiraa, joiden ympärillä koko sun arki sitten pyörii. Ymmärrätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos alkais siitä, että en välitä seksistä, enkä halua lihoa (raskaus) enkä varsinkaan repiä alapäätäni riekaleiksi jonkun loppuelämäni pilaavan tyypin takia. Ehkä tämä riittää.
Vierailija kirjoitti:
On ihan kokemusta kyllä. Olen nimittäin ollut lapsi lapsiperheessä.
Sinulla siis kokemusra vanhempiesi lapsena olosta, mutta ei vanhempana olosta.
Itse en ole samanlainen vanhempi kuin äitini eikä mieskään muistuta isäänsä, eikä meidän arkemme ole samanlaista kuin omat lapsuutemme.
Vierailija kirjoitti:
Jos alkais siitä, että en välitä seksistä, enkä halua lihoa (raskaus) enkä varsinkaan repiä alapäätäni riekaleiksi jonkun loppuelämäni pilaavan tyypin takia. Ehkä tämä riittää.
Miksi itse koet pilaavasi vanhempiesi elämän?
- rahan riittäminen. Pitää tienata todella hyvin, että rahat riittää ylläpitämään lapsia. Harrastukset, vaatteet, päivähoito kaikki maksaa. Haluan pitää tietyn elintason olipa lapsia tai ei.
- aikaiset aamuherätykset ja oman unen puute. En kestä montaa yötä, jos nukun huonosti. Migreenikkona yöunet ovat minulle tärkeitä, että migreeni pysyy hallinnassa.
- parisuhteen onnellisuus ja miten se kestää, kun on lapsia? Elämme mieheni kanssa onnellista elämää, mutta miten ruuhkavuodet ja pienten lasten kanssa elämä syö parisuhdetta?
- työelämä: vakityötä ei ole kaikille saatavilla, ymmärrän täysin miksi ihmiset ei halua lapsia, jos on vain pätkätöitä ja määräaikaisuuksia.
- työelämän vaativuus/ perhe- elämän vaativuus; työpaikalla kun olet päivän, niin sen jälkeen pitäisi alkaa riemusta kiljuen lähteä leikkipuistoon ja viemään harrastuksiin? Tarvitsen aikaa palautumiseen.
Siinäpä muutama syy, miksi mietin haluanko koskaan omia lapsia tai korkeintaan yhden.
Vierailija kirjoitti:
Minusta parasta viikonlopussa on, kun saan mennä kaveriporukalla miten tykkään. Voi lähteä baariin, pelaamaan lautapelejä, olla myöhään ulkona ja nukkua pitkään. Ystävät on suurin henkireikäni enkä ikinä haluaisin joutua siihen asemaan (kuten kaikki äidiksi tulleet ystäväni), että ystäviä näkee normaalin 1-2krt viikossa sijaan 1-2 kuukauden välein.
Todella pahasti aamu-unisena en selviäisi siitä väsymyksestä, joka seuraisi lapsen mukana, kun pitäisi herätä niin jumalattoman aikaisin vapaapäivinä ja lomillakin.
Toisin sanoen, rakastan elämääni näin. Miksi ehdon tahdoin haluaisin pilata sen lapsella?N33
Arveletko sen pysyvän muuttumattomana sillä ettet hanki lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta parasta viikonlopussa on, kun saan mennä kaveriporukalla miten tykkään. Voi lähteä baariin, pelaamaan lautapelejä, olla myöhään ulkona ja nukkua pitkään. Ystävät on suurin henkireikäni enkä ikinä haluaisin joutua siihen asemaan (kuten kaikki äidiksi tulleet ystäväni), että ystäviä näkee normaalin 1-2krt viikossa sijaan 1-2 kuukauden välein.
Todella pahasti aamu-unisena en selviäisi siitä väsymyksestä, joka seuraisi lapsen mukana, kun pitäisi herätä niin jumalattoman aikaisin vapaapäivinä ja lomillakin.
Toisin sanoen, rakastan elämääni näin. Miksi ehdon tahdoin haluaisin pilata sen lapsella?N33
Arveletko sen pysyvän muuttumattomana sillä ettet hanki lapsia?
Käypä joskus rannalla, niin näet, mitä raskaus tekee muuten hoikan ja sievän pari-kolmikymppisen naisen keholle.
M33
En aio tuoda lasta tähän elämään missä itse elän. Pätkätyöstä toiseen ja välillä pitkiä aikoja työttömänä. Se olisi jatkuvaa pennin venytystä jotta saisin lapselle kaiken mitä hän tarvitsee. Itse pystyn kyllä elämään näin mutta jos lapsi haluaisi vaikka harrastaa jotain niin en ala ruinaamaan mitään harkinnanvaraisia tukia tai toisaalta katsomaan vierestä kun hän ei pystyisi osallistumaan siihen johtuen rahapulasta. Tiedän miltä tuo rahattomana olo tuntuu lapsesta.
t. köyhän perheen lapsi.