Lue keskustelun säännöt.
Hoi, lapseton, joka et halua lapsia! Mikä siinä lapsiperhearjessa on niin kamalaa?
08.09.2020 |
Nomraalia elämäähän se on, iloineen ja suruineen. Ethän edes voi kunnolla ymmärtää, mitä oikein pelkäät, kun sinulla ei ole asiasta kokemusta. Oletko ajatellut, että tuntemattoman pelko ei välttämättä tarkoitakaan vapaaehtoista lapsettomuutta vaan sitä, että tarvitset lisää tietoa ja ymmärrystä?
Kommentit (227)
"et voi tietää"
No minäpä voin tietää; olen äiti. Tulin vahingossa aikoinaan raskaaksi. Lapsi muuttaa kohta omilleen. Nyt jos pitäisi matkustaa ajassa taaksepäin niin en haluaisi äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ne lapset.
Niin. Kummallista että joitain muitakin syitä pitäis väkisin keksiä. Tuntuu taas kerran että on vähän ymmärryskyvyssä puutteita.
Lasten varjolla yhteiskunta vie vanhemmilta itsenäisyyden. Nainen ei ole oikeutettu omaan kehoonsa ja raskausaikana sekä synnyttäessä häntä ei kunnioiteta. Kaikkea mitä vanhemmat tekevät, arvostellaan naapurien, opettajien ja muiden lapsiperheen vanhempien tahoilta.
Kaikkeen voi puuttua lasten hyvinvoinnin nimissä. Sukulaiset pakottavat yhteydenpitoon, koska omistavat osan lapsista.
Vallanpitäjille lapsiperhe on helppo hallittava, koska biologia saa varjelemaan omia lapsia ja suostumaan säyseiksi jäseniksi valmiista muoteista tuotettuun yhteiskuntaan.
Mikä lapsiperhearjessa on niin kamalaa? Kaikki.
Onko ap sinulla hevosia? Jos ei ole, miksi ei ole? Pelkäätkö tuntematonta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoinen aloitus, kyllähän ihmiset näitä asioita yleensä miettivät ihan kunnolla. Ja valitettavasti lapsi ei ole ihan sellainen asia, jota voisi vain kokeilla ja palauttaa, jos huomaa ettei olekaan kiinnostunut lapsiperhearjesta. Luulisin että suurin osa ihmisistä kyllä ymmärtää lapsiperhearjen olevan ihan tavallista elämää, mutta se ei ole vain sellaista elämää, joka tuntuisi heistä omalta. Ehkä enemminkin voisi kysyä miksi jotkut lapsia hankkineet tuntevat kovaa tarvetta tuputtaa vanhemmuuden ideaa niille, joita se ei kiinnosta? Miksi kaikkien pitäisi tehdä samanlaisia valintoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan kokemusta kyllä. Olen nimittäin ollut lapsi lapsiperheessä.
Aikuisen pitäisi niistä lapsuustraumoista kyllä päästä eroon. Joko itse tai esim. Terapian tukemana.
Ei siihen tarvitse liittyä mitään traumoja. Ihan jo se tavallinen perhe-elämä iloineen ja suruineen riittää kokemukseksi.
Tää on kyllä ehkä se vuosisadan urpoin kommentti mitä olen lukenut. Ja kun siitä puuttuu aikuisen ajattelu ihan kokonaan. Jokainen aikuinen tekee siitä lapsiperhearjestaan omanlaisensa. Ei se vanhempien arki ole mikään pakkotoistettava juttu, herranen aika. Mutta jos on noin kypsymätön, niin parempi ollakin lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kaksi aikuista lasta ja täytyy sanoa, nyt olisin paljon onnellisempi jos olisin jäänyt lapsettomaksi. Meillä ihan tavallinen perhe, hyvin toimeentulevakin, mutta toisen lapsen ongelmat alkoivat yläasteella ja jatkuvat vaan. Hirveä stressi koko ajan, varsinkin kun puhelin soi tai tulee viesti: mitä nyt on tapahtunut? Yleensä ei mitään hyvää. Ja ollaan tuettu lasta ja tehty vaikka mitä, yritetty saada hoitoon ym. Nyt täysi-ikäisenä kusee kaikki asiansa eikä tietenkään hae hoitoa vaikka tarvitsisi. En tiedä kuinka monta vuotta tätä enää jaksaa. Oma elämä jää elämättä lapsen sotkuinen keskellä.
En ymmärrä miksi edes hankin lapsia, ei tämä ole ollut missään vaiheessa kovinkaan mukavaa. Lapsettomana olisi varmasti todella paljon helpompaa.
Jätä aikuinen lapsi omilleen. Kaikkia ei voi pelastaa eikä varsinkaan sellaista joka ei itse sitä halua. Elämänhallintaongelmainen voi koko elämänsä ajan käyttää sinua hyväkseen jos sallit sen.
Vierailija kirjoitti:
Nomraalia elämäähän se on, iloineen ja suruineen. Ethän edes voi kunnolla ymmärtää, mitä oikein pelkäät, kun sinulla ei ole asiasta kokemusta. Oletko ajatellut, että tuntemattoman pelko ei välttämättä tarkoitakaan vapaaehtoista lapsettomuutta vaan sitä, että tarvitset lisää tietoa ja ymmärrystä?.
On paljon muitakin asioita joista en tiedä ja haluan ensin ottaa selvää. Voi olla että lapset tulevat sitten joskus myöhemmin. Voi olla ettei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kahden traumaattisen lapsuuden kokeneen vanhemman lapsi. Trauma oli heillekin annettu sukupolvisena taakkasiirtymänä. Myös minusta tuli traumatisoitunut lapsi, koska kaksi traumatisoitunutta ei kyennyt omien traumojensa takia hyvään vanhemmuuteen. Minut on nujerrettu täysin ja se on vaikuttanut aivan liikaa elämääni. Juuri ja juuri pysyn työkykyisenä, että voin elättää itseni, mutta vanhemmaksi minusta ei olisi. Ymmärrän oman traumani taustan, olen aloittanut traumaterapian, mutta en todellakaan halua ottaa sitä riskiä, että traumatisoisin viattoman lapsen. Lapsella on oikeus tasapainoiseen ja hyvään lapsuuteen.
Vastaus on helppo; Suomi on lapsivihamielinen. En saisi tarpeeksi tukia ja ilmaisia etuja ja ihailua ja etuoikeuksia. Viimeisimpänä pahin, en pääsisi edes bussiin ilmaiseksi enkä siten ulos ovestani ollenkaan. En voisi edes kauppaan mennä, kun bussilippu pitäisi maksaa. Ja kaupassa lapseni ei saisi urheilla ja purkaa ylimääräistä energiaansa tönimällä ja kaatamalla muita asiakkaita, eikä saisi edes nuoleskella ja puristella myytäviä tuotteita. Mikäli siis tähän palstaan uskomme.
En halua muuttua aivottomaksi ja avuttomaksi, sitä ne lapset vissiin aikaansaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoli ja vastuu.
T. varhaiskasvatuksen ope
Vierailija kirjoitti:
Onko ap sinulla hevosia? Jos ei ole, miksi ei ole? Pelkäätkö tuntematonta?
Olipa lapsellinen ja kerrassaan kehno vertaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä itseäni millään muotoa hyvänä äitinä. Minulla on useita eri mielenterveysongelmia ja lievä autismi.
Eiköhän teita kitisijöitä ole jo ihan tarpeeksi , ettei tartte muiden valintoja ihmetellä.Kaikki pitäis saada ilmatteeks ja sekään ei riitä .Lapsia tulisi ymmärtää , vaikka ette pysty heitä kasvattamaan , elättämään.Lopettakaa jo toi valitus ja toisten elämän ihmettely.Kaikki ei ole kerjäläisiä , luukulta luukulle.
Jaa. Minun lapsi olisi päätynyt huostaanottoihin yms. jos sellaisen olisin tieten tahtoen hankkinut. Onneksi oli älyä olla naimatta ympäriinsä kuin kani, ja hankkiutua vahingossa raskaaksi. Joten paska lapsuus lapselle, edessä ei sen seurauksena kovin hääppöistä tulevaisuutta, ja isot kustannukset yhteiskunnalle.
Ehkä kuitenkin oli parempi, että en hankkinut niitä. Vai mitä olette mieltä?
Ap:n aivot eivät selvästikään ymmärrä mitään muuta kuin pullantuoksuista lapsiperheonnea.
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei voi viettää vapaa-aikaansa mennen ja tullen niin kuin huvittaa. Minulla ei ole edes mitään vaativia huonekasveja, jotka eivät selviäisi viikkoa kastelematta.
Sama täällä, tosin luovuin toissa vuonna kasveistakin, koska etätyömahdollisuuden vuoksi minulla on mahdollisuus olla missä päin maailmaa tahansa, enkä halunnut jättää kasveja kuolemaan siksi aikaa, kun olen 1-3kk jossain muualla sorvin ääressä.
Lemmikkiäkään en ole ottanut, koska haluan olla kotonani yksin ilman, että joku tarvitsee minua selviytyäkseen.
Kun olen katsellut suomalaisia ohjelmia lapsiperhearjesta niin onhan se järkyttävää paskaa. Siinä ei ole yhtä ainoaa asiaa mitä kaipaisin. Jos lapsille saisi kustannettua hoitajan säännöllisesti ja kotiin siivoojan, niin sitten voisi kiinnostaa.
Minä periaatteessa haluisin olla äiti mutten tiedä olenko valmis menettämään vapauttani seuraavaksi 20 vuodeksi. Elämänmuutoksien tekeminen kävisi hankalaksi kun täytyisi ottaa huomioon lasten koulu, mahdolliset harrastukset ja ystäväsuhteet. En tähän mennessä elämääni (27v) ole tehnyt mitään radikaaleja muutoksia elämässäni, kovin tasaista on ollut mutta ahdistaa ajatuskin että mahdollisuus tähän vietäisiin. Toinen juttu että inhoan rutiineja, en esimerkiksi välttämättä jokapäivä tee ruokaa, syön mitä sattuu tai olen syömättä jne. Lapselle olisi pakko valmistaa kunnon ruokaa joka päivä. Eli tuntuu että lapsen kanssa elämä olisi pelkkiä rutiineja täynnä. Teen mm. kolmivuorotyötä, mikä sopii hyvin rutiinittomaan elämääni, sekin tuntuisi hankalalta yhdistää lapsiperhe-elämään, vapaat sattuu monesti arkipäiville eli kotona olisi pakko olla kun lapsella koulua jne.