Lue keskustelun säännöt.
Hoi, lapseton, joka et halua lapsia! Mikä siinä lapsiperhearjessa on niin kamalaa?
08.09.2020 |
Nomraalia elämäähän se on, iloineen ja suruineen. Ethän edes voi kunnolla ymmärtää, mitä oikein pelkäät, kun sinulla ei ole asiasta kokemusta. Oletko ajatellut, että tuntemattoman pelko ei välttämättä tarkoitakaan vapaaehtoista lapsettomuutta vaan sitä, että tarvitset lisää tietoa ja ymmärrystä?
Kommentit (227)
En usko olevani ainoa, mutta harvemmin näissä keskusteluissa tulee vastaan se mitä itse ajattelen. Eli mun mielestä tää elämä ei ole niin mukavaa, että haluaisin tehdä jonkun tänne samaa "tuomiota kärsimään". En usko että olen näkemykseni kanssa yksin. Ylipäänsä siis häiritsee uuden ihmisraukan tuominen tähän elämään. Ja kun itse kerran tänne on päädytty, niin haluan tehdä elämästäni mahdollisimman helppoa ja mukavaa ja yrittää ottaa se kaikki ilo irti, mikä elämässä on otettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä lapsista.
Siedän siskoni tyttöjä pari tuntia kerrallaan, kun on pakko. En haluaisi edes heidän kanssaan viettää pidempää aikaa.
Sinun kannattaa muistaa tämä sitten 40 vuoden kuluttua, kun ystäväsi ja sisaruksesi ovat jättäneet maallisen vaelluksensa ja sinulla on enää nuo siskosi tytöt jäljellä läheisistä.
Kyseinen henkilö ei pitänyt lapsista. 40 vuoden päästä siskontytöt ei ole enää lapsia. Heistä on kasvanut aikuisia ja silloin siihen pitääkö heistä vaikuttaa jo ihan muut asiat kuin ikä. MIkään ei myös takaa että sisarukset ja ystävät kuolisivat ennen häntä.
Ajatteliko hän että sisarentyttäret ilman muuta välittävät hänestä heti kun hän on avannut ovensa heille seljälleen, oltuaan 20 vuotta olematta tekemisissä heidän kanssaan? :D
Tässä tapauksessa ollaan oltu tekemisissä mutta ei vuorokausia putkeen. Kyllä minulla on sukulaisia jotka eivät ole olleet lapsena juurikaan tekemisissä kanssani ja silti ollaan aikuisina lähestytty. Sama myös toisin päin eli jotkut ovat hävinneet elämästäni aikuistettuani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä lapsista.
Siedän siskoni tyttöjä pari tuntia kerrallaan, kun on pakko. En haluaisi edes heidän kanssaan viettää pidempää aikaa.
Sinun kannattaa muistaa tämä sitten 40 vuoden kuluttua, kun ystäväsi ja sisaruksesi ovat jättäneet maallisen vaelluksensa ja sinulla on enää nuo siskosi tytöt jäljellä läheisistä.
Kyseinen henkilö ei pitänyt lapsista. 40 vuoden päästä siskontytöt ei ole enää lapsia. Heistä on kasvanut aikuisia ja silloin siihen pitääkö heistä vaikuttaa jo ihan muut asiat kuin ikä. MIkään ei myös takaa että sisarukset ja ystävät kuolisivat ennen häntä.
Ajatteliko hän että sisarentyttäret ilman muuta välittävät hänestä heti kun hän on avannut ovensa heille seljälleen, oltuaan 20 vuotta olematta tekemisissä heidän kanssaan? :D
Miksi kuvittelet, että kyseinen kirjoittaja alkaisi anella näitä siskonlapsia kavereikseen edes aikuisena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä lapsista.
Siedän siskoni tyttöjä pari tuntia kerrallaan, kun on pakko. En haluaisi edes heidän kanssaan viettää pidempää aikaa.
Sinun kannattaa muistaa tämä sitten 40 vuoden kuluttua, kun ystäväsi ja sisaruksesi ovat jättäneet maallisen vaelluksensa ja sinulla on enää nuo siskosi tytöt jäljellä läheisistä.
Kyseinen henkilö ei pitänyt lapsista. 40 vuoden päästä siskontytöt ei ole enää lapsia. Heistä on kasvanut aikuisia ja silloin siihen pitääkö heistä vaikuttaa jo ihan muut asiat kuin ikä. MIkään ei myös takaa että sisarukset ja ystävät kuolisivat ennen häntä.
On omituista, kun lähes tuntemattomat tädit ottavat yhteyttä, kun itse tarvitsevat jotain.
No se on kyllä omituista. Minuun ei ole koskaan kukaan tuntematon täti ottanut yhteyttä. Enkä ole itse ottanut yhteyttä kehenkään, ehkä minutkin voi jo nelikymppisenä laskea "tuntemattomaksi tädiksi".
No ei se nyt kovin kamalaa voi olla. Mutta kyse ei olekaan siitä että aktiivisesti olisin lapsiperhe-elämää vastaan ja julistaisin kaikille kuinka MINÄ en ainakaan osallistu mihinkään synnytystalkoisiin koska vihaan lapsia ja nönnönnöö prismaperhe öliöliöö. Asia on niin että mua ei vaan KIINNOSTA, samoin kun mua ei kiinnosta huovuttaminen, norjan kielen opiskelu tai supersankarileffat. En edes ajattele koko asiaa ennen kuin joku muu ottaa sen puheeksi. Silloin vasta muistan että niin joo, muahan ei tosiaan oo koskaan edes kiinnostanut tää juttu. Jännä miten se tuntuu olevan ongelma kaikille muille paitsi mulle itselleni. ¯\_(ツ)_/¯
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ihan tasan tarkkaan millaista lapsiperhearki on ja ei kiitos. En todellakaan halua mitään rääkyviä räkäposkia punteihini roikkumaan. Huostaan joutuisivat kuitenkin.
Perheeseeni kuuluu miehen kaksi lasta, joten minulla on kokemusta lapsiperhearjesta ja tiedän 100% varmasti, etten halua omia lapsia. Nuorempi oli vielä vaipoissa kun aloitettiin ja se toisen ihmisen eritteistä huolehtiminen oli todella vastenmielistä, siksi en osallistunutkaan siihen kuin äärimmäisessä pakkotilanteessa. Nyt kun ei ole vaipparallia on harrastusralli, mihin minunkin on pakko osallistua aikataulujen takia. Ja kiitos urheiluharrastusten, pyykkiä on valtavasti. Ja ruokaa saa kantaa kotiin jatkuvasti. Ja on ostettava luokkaretkisukkia. Pitää sietää kotona lasten kavereita, vaikka osa heistä on täysin kasvattamattomia ja rehellisesti sanottuna välillä tekisi mieli antaa kunnon selkäsauna. Selvyyden vuoksi, en vihaa miehen lapsia, he ovat perheeni jäseniä ja huolehdin heistä kyllä, mutta totuus on että elämä olisi paljon helpompaa kahden aikuisen taloudessa.