Hoi, lapseton, joka et halua lapsia! Mikä siinä lapsiperhearjessa on niin kamalaa?

Vierailija kirjoitti:

Ethän edes voi kunnolla ymmärtää, mitä oikein pelkäät, kun sinulla ei ole asiasta kokemusta.

Ei tarvitse hypätä 10-kerroksisen talon katolta tietääkseen, että se tappaa.

Miten lapsiperhe-elämässä saa joka päivä neljä tuntia yksinoloa kotona? Sen verran kun ainakin tarvitsen lepoa ja latautumista varten.

Voi luoja ap, lopeta jo. Menepä nyt nauttimaan siitä satumaisesta lapsiperhearjesta ja lopeta jankkaaminen. Vanhemmuus on selvästikin vienyt järkesi ja empatiakykysi, kun et ymmärrä, että ihmiset ovat erilaisia. 

Lopetatko turhat aloitukset ja jankuttamisen, jos hankkiudun raskaaksi? Tosin sinun pitäisi sitten luvata myös huolehtia kupeitteni hedelmästä, koska en siihen itse kykene. Katsos, se on vastuullista ja aikuismaista käytöstä. 

Miksi tästä samasta aiheesta pitää jauhaa päivästä toiseen? Eikö vähitellen mene jakeluun, että vaikka sinä olit ääliö ja pilasit elämäsi kirkuvilla kakaroilla, kaikki eivät ole yhtä typeriä? Mene vaihteeksi vaikka pyyhkimään sen sinappikoneesi persettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan kokemusta kyllä. Olen nimittäin ollut lapsi lapsiperheessä.

Aikuisen pitäisi niistä lapsuustraumoista kyllä päästä eroon. Joko itse tai esim. Terapian tukemana.

Ei siihen tarvitse liittyä mitään traumoja. Ihan jo se tavallinen perhe-elämä iloineen ja suruineen riittää kokemukseksi.

Tää on kyllä ehkä se vuosisadan urpoin kommentti mitä olen lukenut. Ja kun siitä puuttuu aikuisen ajattelu ihan kokonaan. Jokainen aikuinen tekee siitä lapsiperhearjestaan omanlaisensa. Ei se vanhempien arki ole mikään pakkotoistettava juttu, herranen aika. Mutta jos on noin kypsymätön, niin parempi ollakin lapseton. 

Esimerkiksi sännöllisyys ruokailuissa ja nukkumisessa. Lapsettomanakin tiedän, millaisia lapset voivat olla väsyneinä ja nälkäisinä. Rytmin voi tehdä erilaiseksi kuin omassa lapsuudessa, mutta siitä on pakko pitää kiinni, ei nyt minuutilleen mutta suht tarkasti kuitenkin. Kyse ei siis varsinaisesti ole siitä miten tekee, vaan mitä se tekeminen on. Toki voi tehdä arjesta omanlaisensa ja pyykätä vaikka kolmelta aamuyöllä, mutta samaa paskaa se silti on.

Ei tosiaan ole traumoja perhe-elämästä, en vaan halua kokea sitä enää uudelleen. Eikö tämän tietäminen juuri ole "aikuisen ajattelua"?

Niin itseäsihän sinä et ruoki ollenkaan etkä nuku öitäsi? Samallahan se menee lapsikin. Toki jos sulla elämänhallinta on mallia pelaan pleikkaa yöt ja lämmitän pussinuudelit kun muistan, niin sitten ei ehkä hätää, että olisi puolisoakaan, jonka kanssa sitä lasta tehdä.

Ruokin itseni silloin kun huvittaa ja siten kuin huvittaa. Kukaan ei kärsi, vaikka jättäisin jonkun aterian kokonaan väliin, mutta jätäpä lapsi ilman päivällistä. Nukun silloin kun nukuttaa, ja vapaalla voin myös nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Kovin pienen lapsen ei voi antaa herätä itsekseen ja syödä aamupalaa silloin kun on nälkä. Ymmärrän, että ilman lapsia sinä pelaisit pleikkaa yöt ja lämmittäisit pussinuudelit kun muistat, mutta kaikki eivät halua samoja asioita, tässäkään suhteessa.

Miksei lapsettomalla voi olla kokemusta lapsista?

Itse teen töitä nuorten parissa ja sisaruksilla on lapsia kaikilla vähintään kolme ja jokaisen sisaruksen yhden lapsen kummi olen. Välit muutenkin lämpimät, sisarusten lapset käyvät viikotain kylässä ja kummilapset ovat yötäkin oikeastaan kerran kuussa. Jelppaan tarvittaessa sisaruksia lasten hoidossakin. Kyllä tässä on saanut olla tekemisissä niin vauvojen kuin teinienkin kanssa, en siis sanoisi itseäni kokemattomaksi velaksi! Mielestäni lapset eivät ole este harrastuksille, omalle elämälle tai matkoille. Hyvin nuo näyttää sisaruksillakin onnistuvan, toki etemporereissut jää pois, mutta kyllä omatkin vanhemmat matkasi paljon ympäri ämpäri me penskat kyydissä.

Silti en ikinä halua omia lapsia, koska rakastan (vähintäänkin lähes) täydellistä hiljaisuutta talossa _aina_, kun saavun töistä kotiin, ehkä peruja lapsuudesta, kun meitä lapsia oli 4 ja meteliä siis aina riitti enemmän ja vähemmän. Olen introvertti, oikeastaan erakko. Mies on myös samaa mieltä, vaikka lapsirakas hänkin. Teippaisinko lapsieni suut kiinni aina työpäiväni jälkeen ja jätän oman onnen nojaan etsimään ruokansa vaikka metsästä? Minua ei lapsiperhe-elämä kiinnosta henkilökohtaisesti, vaikka lapsien ja nuorten kanssa olenkin tekemisissä.

Miksi niin monesti vapaaehtoisen lapsettomuuden syistään kertovat ovat älykkäämmän oloisia, kuin nämä lasten hankinnan puolesta jankkaajat? Sikäli en kyllä ihmettele, että kansa senkun tyhmistyy, jos fiksut ei kauheasti lisäänny ja tyhmät sikiää hulluna.

Miksi tätä lapsettomuutta aina päivitellään. Täytyykin testata joskus kun joku kysyy, että hei oliko sulla lapsia ja kun vastaan, että ei niin selkeästi jäädään odottamaan sitä selitystä, että miksi ei. No sitten selityksen sijaan voisinkin kysyä itse että hei onkos sulla itselläsi sitten niitä lapsia, minkä jälkeen alan tivaamaan, että miksi ihmeessä sinä olet lapsia mennyt tekemään? Pelkäätkö jääväsi yksin? Oletko läheisriippuvainen? Onko elämäsi niin tyhjää, että pitää tehdä lapsia sinua viihdyttämään ja tuomaan sisältöä elämään.

Vierailija kirjoitti:

No kun milleniaalinaiset kuulemma saa burn outin jostain hiton sometykkäysten miettimisestä niin miten ihmeessä ne lapsia pystyisivät hoitamaan?

Nauroin ääneen.

M35

Mua kiinnostaisi tietää, että ettekö halua pikkulapsiarkea vai ylipäänsä lapsiarkea? Pienten kanssa on raskasta, mutta isompien kanssa mun mielestä aidosti tosi kivaa. Meillä lapset ovat nyt 7 ja 13 ja ihan mahtavat vuodet menossa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin monesti vapaaehtoisen lapsettomuuden syistään kertovat ovat älykkäämmän oloisia, kuin nämä lasten hankinnan puolesta jankkaajat? Sikäli en kyllä ihmettele, että kansa senkun tyhmistyy, jos fiksut ei kauheasti lisäänny ja tyhmät sikiää hulluna.

Samaa miettinyt. Ja sitten näillä jankkaajilla itsellään on sellainen käsitys vielä, että kakaran puskeminen alapäästä tekisi automaattisesti ihmisestä jotenkin kypsän ja älykkään.

Tarvitsen vähintään 8 tuntia katkeamatonta unta joka yö jotta pysyn järjissäni ja toimintakykyisenä enkä saa migreeniä, joka vetää minut vuoteeseen pimeään makuuhuoneeseen tai vessan lattialle oksentamaan. Haluan nukkua pitkään silloin kun minulla ei ole töitä. Haluan saunoa pitkän kaavan kautta ilman keskeytyksiä. Haluan nauttia koiraharrastuksistani, jotka täysipainoisesti toteutettuna vievät kaikkine tukitreeneineen ja lenkkeineen vähintään 2-3 tuntia vuorokaudessa, usein 4-5.

Minulle sosiaaliset tilanteet ja melu on myös suuri rasite. Työpäivästä selviän, treeneistä selviän, mutta niiden jälkeen olen täysin uupunut ja haluan olla hiljaisuudessa ja omassa rauhassa. Pahoittelut että lapsi ei sovi minulle.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi tietää, että ettekö halua pikkulapsiarkea vai ylipäänsä lapsiarkea? Pienten kanssa on raskasta, mutta isompien kanssa mun mielestä aidosti tosi kivaa. Meillä lapset ovat nyt 7 ja 13 ja ihan mahtavat vuodet menossa.

Veikö lapsen saanti lukutaidon ? Voi elämä.

Ei ehkä koske mua, mutta vastaanpa silti. En pelkää sitä lapsiarkea tmv, mutta lyhyesti raskaus saattais olla itselle hengenvaarallinen enkä oo valmis ottaa sitä riskiä. Adoptio ei oo mahollinen. Miehellä on kaksi lasta ja sen kautta saan toki kokea lapsiarkea.

Joo voisin ottaa 7 vuotiaan lapsen. Mutta mistä sellaisen saisi?

Ei ole varaa nyt ja epäilen ettei tulevaisuudessakaan. Lapsen takia en vaihda unelma-alaani parempipalkkaiseen, mutta en ala kelan rahoillakaan lasta elättämään.

En tunne seksuaalista vetoa raskaana oleviin naisiin, enkä halua hoitaa tai hoivata lapsia. Olisi aika tyhmää tuhota oma parisuhde jonkin noin tyhjänpäiväisen asian takia.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kaksi aikuista lasta ja täytyy sanoa, nyt olisin paljon onnellisempi jos olisin jäänyt lapsettomaksi. Meillä ihan tavallinen perhe, hyvin toimeentulevakin, mutta toisen lapsen ongelmat alkoivat yläasteella ja jatkuvat vaan. Hirveä stressi koko ajan, varsinkin kun puhelin soi tai tulee viesti: mitä nyt on tapahtunut? Yleensä ei mitään hyvää. Ja ollaan tuettu lasta ja tehty vaikka mitä, yritetty saada hoitoon ym. Nyt täysi-ikäisenä kusee kaikki asiansa eikä tietenkään hae hoitoa vaikka tarvitsisi. En tiedä kuinka monta vuotta tätä enää jaksaa. Oma elämä jää elämättä lapsen sotkuinen keskellä.

En ymmärrä miksi edes hankin lapsia, ei tämä ole ollut missään vaiheessa kovinkaan mukavaa. Lapsettomana olisi varmasti todella paljon helpompaa.

Mun veli oli myös oikea kauhukakara. Itsekin kärsin siitä, koska jouduin jakamaan saman huoneen sen hirviön kanssa. Siis se oli oikeasti kuin paholaisen riivaama. Ja jopa sanoi mulle palvovansa Saatanaa ja tappavansa mut sitten kun vanhemmat on kuolleet! Oli kiva nukkua sen kanssa samassa huoneessa..

Ehkä tämäkin kokemus vaikutti koska muistan säälineeni kovasti vanhempiani kun seurasin sivusta heidän taistelua veljeni kanssa ja jäin itse kilttinä tyttönä vähemmälle huomiolle, kun veli imi vanhemmista kaikki voimavarat. 

Tottakai hän sitten pani jonkun hölmön teinitytön paksuksi ja veljenpoikaani paljon hoidin kun ei veljestä ollut isäksi ja se äitikin oli joku ongelmanuori. Joka tosin ryhdistäytyi lapsensa takia, toisin kuin veljeni.

Veljenpoika onneksi oli tosi helppo ja kiltti lapsi ettei vanhempiinsa sentään tullut. Jos voisin tilaustyönä hankkia sellaisen lapsen kuin veljenpoikani, voisinkin hankkia lapsen. Mutta kun koskaan ei voi tietää mikä ongelmatapaus sieltä tulee. Meilläkin oli kuitenkin ihan hyvä normaali ydinperhe, että turha syyttää vanhempia huonosta kasvatuksesta. Ei kaikille lapsille vaan kukaan mahda mitään.

Olen paljon nähnyt muitakin joilla on ongelmalapsi ja kauheeta vääntämistä niiden kanssa.

Ei minulla ole mitään lapsia vastaan enkä inhoa niitä, mutta pitää vaan realistisesti ymmärtää, että lapsi voi olla ihan minkälainen tahansa, enkä ole valmis siihen. Olen melko varma, että ilman veljeäni olisin halunnut lapsen. Mutta minä vaan sain jo lapsena niin kauhean kuvan perhe-elämästä, että tuntuu taivaalliselta kun ei joudu kokemaan mitään sellaista. Elämässä on ihan tarpeeksi haasteita muutenkin. 

Ja se vaan ei riitä syyksi hankkia lapsia, että tarvitaan lisää veronmaksajia. Ei lapsia hankita rahantekokoneeksi maailmaan vaan koska halutaan tulla vanhemmaksi. Minulta se halu puuttuu kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi tietää, että ettekö halua pikkulapsiarkea vai ylipäänsä lapsiarkea? Pienten kanssa on raskasta, mutta isompien kanssa mun mielestä aidosti tosi kivaa. Meillä lapset ovat nyt 7 ja 13 ja ihan mahtavat vuodet menossa.

En halua ylipäätään lapsiarkea. Haluan asua ja elää yksin. Kumppanillakin on oltava oma koti lähietäisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kaksi aikuista lasta ja täytyy sanoa, nyt olisin paljon onnellisempi jos olisin jäänyt lapsettomaksi. Meillä ihan tavallinen perhe, hyvin toimeentulevakin, mutta toisen lapsen ongelmat alkoivat yläasteella ja jatkuvat vaan. Hirveä stressi koko ajan, varsinkin kun puhelin soi tai tulee viesti: mitä nyt on tapahtunut? Yleensä ei mitään hyvää. Ja ollaan tuettu lasta ja tehty vaikka mitä, yritetty saada hoitoon ym. Nyt täysi-ikäisenä kusee kaikki asiansa eikä tietenkään hae hoitoa vaikka tarvitsisi. En tiedä kuinka monta vuotta tätä enää jaksaa. Oma elämä jää elämättä lapsen sotkuinen keskellä.

En ymmärrä miksi edes hankin lapsia, ei tämä ole ollut missään vaiheessa kovinkaan mukavaa. Lapsettomana olisi varmasti todella paljon helpompaa.

Mun veli oli myös oikea kauhukakara. Itsekin kärsin siitä, koska jouduin jakamaan saman huoneen sen hirviön kanssa. Siis se oli oikeasti kuin paholaisen riivaama. Ja jopa sanoi mulle palvovansa Saatanaa ja tappavansa mut sitten kun vanhemmat on kuolleet! Oli kiva nukkua sen kanssa samassa huoneessa..

Ehkä tämäkin kokemus vaikutti koska muistan säälineeni kovasti vanhempiani kun seurasin sivusta heidän taistelua veljeni kanssa ja jäin itse kilttinä tyttönä vähemmälle huomiolle, kun veli imi vanhemmista kaikki voimavarat. 

Tottakai hän sitten pani jonkun hölmön teinitytön paksuksi ja veljenpoikaani paljon hoidin kun ei veljestä ollut isäksi ja se äitikin oli joku ongelmanuori. Joka tosin ryhdistäytyi lapsensa takia, toisin kuin veljeni.

Veljenpoika onneksi oli tosi helppo ja kiltti lapsi ettei vanhempiinsa sentään tullut. Jos voisin tilaustyönä hankkia sellaisen lapsen kuin veljenpoikani, voisinkin hankkia lapsen. Mutta kun koskaan ei voi tietää mikä ongelmatapaus sieltä tulee. Meilläkin oli kuitenkin ihan hyvä normaali ydinperhe, että turha syyttää vanhempia huonosta kasvatuksesta. Ei kaikille lapsille vaan kukaan mahda mitään.

Olen paljon nähnyt muitakin joilla on ongelmalapsi ja kauheeta vääntämistä niiden kanssa.

Ei minulla ole mitään lapsia vastaan enkä inhoa niitä, mutta pitää vaan realistisesti ymmärtää, että lapsi voi olla ihan minkälainen tahansa, enkä ole valmis siihen. Olen melko varma, että ilman veljeäni olisin halunnut lapsen. Mutta minä vaan sain jo lapsena niin kauhean kuvan perhe-elämästä, että tuntuu taivaalliselta kun ei joudu kokemaan mitään sellaista. Elämässä on ihan tarpeeksi haasteita muutenkin. 

Ja se vaan ei riitä syyksi hankkia lapsia, että tarvitaan lisää veronmaksajia. Ei lapsia hankita rahantekokoneeksi maailmaan vaan koska halutaan tulla vanhemmaksi. Minulta se halu puuttuu kokonaan. 

Kiitos että jaoit tämän tarinan. Se kosketti mua ja ymmärrän syvästi mikset lapsia halua. Vähän samoja mietteitä itsellä, vaikka onkin eri lähtökohdat.