Läheisriippuvuudesta eroon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

On pettänyt aiemmissa suhteissaan mutta ei tietääkseni minua. On kuitenkin uhkaillut sillä(kin), tai sanotaanko niin, että kun hän sekavissa tiloissa "eroaa" minusta viesteillä, hän muistaa aina mainita kuinka aikoo jatkossa sekstailla muiden kanssa ja sanoo muutenkin kaikki mahdollisimman ikävät asiat. Viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan mahdotonta, enkä oikein tiedä, miksi olemme yhdessä. Minä olen (ollut) hänen kanssaan koska vihdoin hänet tavattuani tunsin, että joku voi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin mitä itselläni on annettavaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonosti pääasiassa miehen ailahtelevaisuuden ja muiden ongelmien takia, ja nykyään en edes usko, että mies olisi yhtä rakastunut minuun kuin alkuaikoina, vaikka itse taidan ollakin. Silloin alkuun mieleeni ei olisi voinut juolahtaakaan, että hän voisi haluta ketään muuta kuin minut, kaikki toiminta oli rakastuneen ihmisen toimintaa enkä jännittänyt, kun hän oli ulkona. Hän lähetteli pitkin iltaa kivoja viestejä ja ikävöi niissä minua ja ilmoitti, kun oli päässyt kotiin jne. Nykyään hän kertoo jo etukäteen, ettei sitten aio laittaa mitään viestejä. Jos viestejä kuitenkin alkaa tulla, ne tulee kurjissa humaltuneissa tunnelmissa, ja sisältö on minua tarkoituksella loukkaavaa.

Tämä kuulostaa ihan kauhealta. Silti ajattelen, että sen täytyy olla ohimenevää, ja että hän kyllä paranee ja palautuu takaisin omaksi itsekseen - ellei sitten ehdi tehdä jotain anteeksiantamatonta ennen sitä.

Tuo kuulostaa niin tutulta. Mulle kuulostaa, että hänen alkoholisminsa vain on edennyt tuohon vaiheeseen. Hän eroilee ja kieltäytyy laittamasta viestiä, koska tarvitsee aikaa ryypätä, ja haluaa salata sen laajuuden. Hän on kireä ja tyly, koska alkoholismi ajan kanssa tekee ihmisestä sellaisen. Alkoholismi aiheuttaa unettomuutta ja masennusta ja kaikkia mielialan häiriöitä. Tuolla kaikella ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, net ovat kaikki ilmentymää hänen ja alkoholin välisestä yhä kiihtyvästä suhteesta. paluuta takaisin päin ei ole, se aika on mennyttä, ja sitä ihmistä ei enää ole. Jos hän joskus raitistuisi, hän voi silti olla ikävä ihminen, ja voi silti ajatella sinusta ikävästi, ja antaa sen ihastuksensa jollekulle muulle.

Näin minulle kävi, mies kyllä raitistui, mutta ei minun kanssani. Minulle jäi osaksi vain muistot ja hänen loputon kauna. Näin kerran hänet uuden naisensa seurassa, ja hän hymyili ja hänen kasvonsa loistivat onnellisina. Tajusin siinä, että en ollut nähnyt häntä sellaisena enää vuosiin, ja nytkin vain siksi, että hän ei tiennyt, että olen lähistöllä. Minulle hän tulee olemaan ilkeä lopun ikää.

Tämä osui. Oma rikkinäinen suhteeni oli sellainen, jossa mies oli jo raitistunut. Hän nosti minut korkealle jalustalle heti suhteen alussa. En ollut kokenut sellaista aiemmin, joten en osannut varoa. Ajattelin vain että hän on voimakkaasti tunteva ihminen. Eksistään hän puhui ymmärtävään mutta samalla alentuvaan sävyyn. Yksi oli ollut patologisen mustasukkainen, toinen patologinen pettäjä, ja kolmas taas emotionaalisesti rajoittunut. Kysyin kyllä, miten mies arvioi oman käytöksensä vaikuttaneen suhteisiin, mutta hän onnistui kuulostamaan uskottavalta vastatessaan yrittäneensä kyllä tehdä kaikkensa ja tukea näitä kumppaneitaan heidän epävarmuuksissaan ja kriiseissään.

Vuoden kuluttua meidänkin suhteemme oli kääntynyt päälaelleen. Olin aiemmin enkeli, nyt itse paholainen. Olin kuulemma selvästi pahin kaikista hänen kumppaneistaan. Hän kohteli minua kaltoin, mutta ei sietänyt puolikastakaan kritiikin sanaa aiheesta. Aina kun kehtasin sanoa, ettei hänen kontrollointihalunsa ole ok ja että hän on mustasukkainen ilman syytä, olin paha ja itsekäs ihminen. Kun otin puheeksi, että parisuhteessa pitäisi voida puhua toiselle jos itseä huolettaa jokin, ilman että toinen raivostuu ja kostaa, olin kohtuuton. Eroaminenkaan ei onnistunut yhteisymmärryksessä, kuten kaikkien aiempien kumppanien kanssa on onnistunut. Hän halusi nähdä minut läpeensä pahana ihmisenä ja takuulla ajattelee niin edelleen.

Joku hänen eksänsä olisi voinut ajatella noin kuin sinä tuossa tekstissäsi, jos olisi nähnyt meidät yhdessä suhteen alkuvaiheessa. Minä taas voisin ajatella noin nyt, jos näkisin hänet uuden kumppaninsa kanssa (en tiedä onko sellaista). Ja tämä uusi kumppani siinä vaiheessa, kun hänestäkin on tehty hirviö, ja mies siirtynyt seuraavaan enkeliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

On pettänyt aiemmissa suhteissaan mutta ei tietääkseni minua. On kuitenkin uhkaillut sillä(kin), tai sanotaanko niin, että kun hän sekavissa tiloissa "eroaa" minusta viesteillä, hän muistaa aina mainita kuinka aikoo jatkossa sekstailla muiden kanssa ja sanoo muutenkin kaikki mahdollisimman ikävät asiat. Viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan mahdotonta, enkä oikein tiedä, miksi olemme yhdessä. Minä olen (ollut) hänen kanssaan koska vihdoin hänet tavattuani tunsin, että joku voi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin mitä itselläni on annettavaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonosti pääasiassa miehen ailahtelevaisuuden ja muiden ongelmien takia, ja nykyään en edes usko, että mies olisi yhtä rakastunut minuun kuin alkuaikoina, vaikka itse taidan ollakin. Silloin alkuun mieleeni ei olisi voinut juolahtaakaan, että hän voisi haluta ketään muuta kuin minut, kaikki toiminta oli rakastuneen ihmisen toimintaa enkä jännittänyt, kun hän oli ulkona. Hän lähetteli pitkin iltaa kivoja viestejä ja ikävöi niissä minua ja ilmoitti, kun oli päässyt kotiin jne. Nykyään hän kertoo jo etukäteen, ettei sitten aio laittaa mitään viestejä. Jos viestejä kuitenkin alkaa tulla, ne tulee kurjissa humaltuneissa tunnelmissa, ja sisältö on minua tarkoituksella loukkaavaa.

Tämä kuulostaa ihan kauhealta. Silti ajattelen, että sen täytyy olla ohimenevää, ja että hän kyllä paranee ja palautuu takaisin omaksi itsekseen - ellei sitten ehdi tehdä jotain anteeksiantamatonta ennen sitä.

Tuo kuulostaa niin tutulta. Mulle kuulostaa, että hänen alkoholisminsa vain on edennyt tuohon vaiheeseen. Hän eroilee ja kieltäytyy laittamasta viestiä, koska tarvitsee aikaa ryypätä, ja haluaa salata sen laajuuden. Hän on kireä ja tyly, koska alkoholismi ajan kanssa tekee ihmisestä sellaisen. Alkoholismi aiheuttaa unettomuutta ja masennusta ja kaikkia mielialan häiriöitä. Tuolla kaikella ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, net ovat kaikki ilmentymää hänen ja alkoholin välisestä yhä kiihtyvästä suhteesta. paluuta takaisin päin ei ole, se aika on mennyttä, ja sitä ihmistä ei enää ole. Jos hän joskus raitistuisi, hän voi silti olla ikävä ihminen, ja voi silti ajatella sinusta ikävästi, ja antaa sen ihastuksensa jollekulle muulle.

Näin minulle kävi, mies kyllä raitistui, mutta ei minun kanssani. Minulle jäi osaksi vain muistot ja hänen loputon kauna. Näin kerran hänet uuden naisensa seurassa, ja hän hymyili ja hänen kasvonsa loistivat onnellisina. Tajusin siinä, että en ollut nähnyt häntä sellaisena enää vuosiin, ja nytkin vain siksi, että hän ei tiennyt, että olen lähistöllä. Minulle hän tulee olemaan ilkeä lopun ikää.

Tätä oli tosi vaikea lukea itkemättä. Kiitos koko viestistä. 

Olen vuoden ajan kuvitellut, että vika on minussa. Tottakai se osin onkin, en ole minäkään täydellinen millään mittapuulla, mutta miehellä ei ole kaikki kunnossa. Olen miettinyt ja pyöritellyt, missä on alkuperäinen vika - onko se jonkinlaista narsismia (hänellä on joitain haavoittuvan tyypin ominaisuuksia), onko se alkoholismia (löytynee geeneistä), onko se traumaperäistä (erittäin ikäviä kokemuksia nuoruudessa) vai olenko minä niin hirveä ihminen kuin hän antaa jatkuvasti ymmärtää. En enää edes pysy kärryillä, mistä hän minua milloinkin syyttää. 

Et ole niin hirveä ihminen kuin tuo mies antaa ymmärtää. Kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitsekaan olla. Se, että pohdit ja olet huolestunut asiasta, jo kertoo että välität muista. Sen sijaan henkilö, joka syyttelee toista ihmishirviöksi, joko ei välitä, tai suorastaan haluaa pahaa, tai sitten on vain niin sekaisin itsensä kanssa että ei pysty ottamaan vastuuta omasta toiminnastaan ja sen seurauksista.

Voimia sinulle.

t. 342

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

On pettänyt aiemmissa suhteissaan mutta ei tietääkseni minua. On kuitenkin uhkaillut sillä(kin), tai sanotaanko niin, että kun hän sekavissa tiloissa "eroaa" minusta viesteillä, hän muistaa aina mainita kuinka aikoo jatkossa sekstailla muiden kanssa ja sanoo muutenkin kaikki mahdollisimman ikävät asiat. Viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan mahdotonta, enkä oikein tiedä, miksi olemme yhdessä. Minä olen (ollut) hänen kanssaan koska vihdoin hänet tavattuani tunsin, että joku voi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin mitä itselläni on annettavaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonosti pääasiassa miehen ailahtelevaisuuden ja muiden ongelmien takia, ja nykyään en edes usko, että mies olisi yhtä rakastunut minuun kuin alkuaikoina, vaikka itse taidan ollakin. Silloin alkuun mieleeni ei olisi voinut juolahtaakaan, että hän voisi haluta ketään muuta kuin minut, kaikki toiminta oli rakastuneen ihmisen toimintaa enkä jännittänyt, kun hän oli ulkona. Hän lähetteli pitkin iltaa kivoja viestejä ja ikävöi niissä minua ja ilmoitti, kun oli päässyt kotiin jne. Nykyään hän kertoo jo etukäteen, ettei sitten aio laittaa mitään viestejä. Jos viestejä kuitenkin alkaa tulla, ne tulee kurjissa humaltuneissa tunnelmissa, ja sisältö on minua tarkoituksella loukkaavaa.

Tämä kuulostaa ihan kauhealta. Silti ajattelen, että sen täytyy olla ohimenevää, ja että hän kyllä paranee ja palautuu takaisin omaksi itsekseen - ellei sitten ehdi tehdä jotain anteeksiantamatonta ennen sitä.

Tuo kuulostaa niin tutulta. Mulle kuulostaa, että hänen alkoholisminsa vain on edennyt tuohon vaiheeseen. Hän eroilee ja kieltäytyy laittamasta viestiä, koska tarvitsee aikaa ryypätä, ja haluaa salata sen laajuuden. Hän on kireä ja tyly, koska alkoholismi ajan kanssa tekee ihmisestä sellaisen. Alkoholismi aiheuttaa unettomuutta ja masennusta ja kaikkia mielialan häiriöitä. Tuolla kaikella ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, net ovat kaikki ilmentymää hänen ja alkoholin välisestä yhä kiihtyvästä suhteesta. paluuta takaisin päin ei ole, se aika on mennyttä, ja sitä ihmistä ei enää ole. Jos hän joskus raitistuisi, hän voi silti olla ikävä ihminen, ja voi silti ajatella sinusta ikävästi, ja antaa sen ihastuksensa jollekulle muulle.

Näin minulle kävi, mies kyllä raitistui, mutta ei minun kanssani. Minulle jäi osaksi vain muistot ja hänen loputon kauna. Näin kerran hänet uuden naisensa seurassa, ja hän hymyili ja hänen kasvonsa loistivat onnellisina. Tajusin siinä, että en ollut nähnyt häntä sellaisena enää vuosiin, ja nytkin vain siksi, että hän ei tiennyt, että olen lähistöllä. Minulle hän tulee olemaan ilkeä lopun ikää.

Tämä osui. Oma rikkinäinen suhteeni oli sellainen, jossa mies oli jo raitistunut. Hän nosti minut korkealle jalustalle heti suhteen alussa. En ollut kokenut sellaista aiemmin, joten en osannut varoa. Ajattelin vain että hän on voimakkaasti tunteva ihminen. Eksistään hän puhui ymmärtävään mutta samalla alentuvaan sävyyn. Yksi oli ollut patologisen mustasukkainen, toinen patologinen pettäjä, ja kolmas taas emotionaalisesti rajoittunut. Kysyin kyllä, miten mies arvioi oman käytöksensä vaikuttaneen suhteisiin, mutta hän onnistui kuulostamaan uskottavalta vastatessaan yrittäneensä kyllä tehdä kaikkensa ja tukea näitä kumppaneitaan heidän epävarmuuksissaan ja kriiseissään.

Vuoden kuluttua meidänkin suhteemme oli kääntynyt päälaelleen. Olin aiemmin enkeli, nyt itse paholainen. Olin kuulemma selvästi pahin kaikista hänen kumppaneistaan. Hän kohteli minua kaltoin, mutta ei sietänyt puolikastakaan kritiikin sanaa aiheesta. Aina kun kehtasin sanoa, ettei hänen kontrollointihalunsa ole ok ja että hän on mustasukkainen ilman syytä, olin paha ja itsekäs ihminen. Kun otin puheeksi, että parisuhteessa pitäisi voida puhua toiselle jos itseä huolettaa jokin, ilman että toinen raivostuu ja kostaa, olin kohtuuton. Eroaminenkaan ei onnistunut yhteisymmärryksessä, kuten kaikkien aiempien kumppanien kanssa on onnistunut. Hän halusi nähdä minut läpeensä pahana ihmisenä ja takuulla ajattelee niin edelleen.

Joku hänen eksänsä olisi voinut ajatella noin kuin sinä tuossa tekstissäsi, jos olisi nähnyt meidät yhdessä suhteen alkuvaiheessa. Minä taas voisin ajatella noin nyt, jos näkisin hänet uuden kumppaninsa kanssa (en tiedä onko sellaista). Ja tämä uusi kumppani siinä vaiheessa, kun hänestäkin on tehty hirviö, ja mies siirtynyt seuraavaan enkeliin.

Tutulta kuulostaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

On pettänyt aiemmissa suhteissaan mutta ei tietääkseni minua. On kuitenkin uhkaillut sillä(kin), tai sanotaanko niin, että kun hän sekavissa tiloissa "eroaa" minusta viesteillä, hän muistaa aina mainita kuinka aikoo jatkossa sekstailla muiden kanssa ja sanoo muutenkin kaikki mahdollisimman ikävät asiat. Viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan mahdotonta, enkä oikein tiedä, miksi olemme yhdessä. Minä olen (ollut) hänen kanssaan koska vihdoin hänet tavattuani tunsin, että joku voi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin mitä itselläni on annettavaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonosti pääasiassa miehen ailahtelevaisuuden ja muiden ongelmien takia, ja nykyään en edes usko, että mies olisi yhtä rakastunut minuun kuin alkuaikoina, vaikka itse taidan ollakin. Silloin alkuun mieleeni ei olisi voinut juolahtaakaan, että hän voisi haluta ketään muuta kuin minut, kaikki toiminta oli rakastuneen ihmisen toimintaa enkä jännittänyt, kun hän oli ulkona. Hän lähetteli pitkin iltaa kivoja viestejä ja ikävöi niissä minua ja ilmoitti, kun oli päässyt kotiin jne. Nykyään hän kertoo jo etukäteen, ettei sitten aio laittaa mitään viestejä. Jos viestejä kuitenkin alkaa tulla, ne tulee kurjissa humaltuneissa tunnelmissa, ja sisältö on minua tarkoituksella loukkaavaa.

Tämä kuulostaa ihan kauhealta. Silti ajattelen, että sen täytyy olla ohimenevää, ja että hän kyllä paranee ja palautuu takaisin omaksi itsekseen - ellei sitten ehdi tehdä jotain anteeksiantamatonta ennen sitä.

Tuo kuulostaa niin tutulta. Mulle kuulostaa, että hänen alkoholisminsa vain on edennyt tuohon vaiheeseen. Hän eroilee ja kieltäytyy laittamasta viestiä, koska tarvitsee aikaa ryypätä, ja haluaa salata sen laajuuden. Hän on kireä ja tyly, koska alkoholismi ajan kanssa tekee ihmisestä sellaisen. Alkoholismi aiheuttaa unettomuutta ja masennusta ja kaikkia mielialan häiriöitä. Tuolla kaikella ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, net ovat kaikki ilmentymää hänen ja alkoholin välisestä yhä kiihtyvästä suhteesta. paluuta takaisin päin ei ole, se aika on mennyttä, ja sitä ihmistä ei enää ole. Jos hän joskus raitistuisi, hän voi silti olla ikävä ihminen, ja voi silti ajatella sinusta ikävästi, ja antaa sen ihastuksensa jollekulle muulle.

Näin minulle kävi, mies kyllä raitistui, mutta ei minun kanssani. Minulle jäi osaksi vain muistot ja hänen loputon kauna. Näin kerran hänet uuden naisensa seurassa, ja hän hymyili ja hänen kasvonsa loistivat onnellisina. Tajusin siinä, että en ollut nähnyt häntä sellaisena enää vuosiin, ja nytkin vain siksi, että hän ei tiennyt, että olen lähistöllä. Minulle hän tulee olemaan ilkeä lopun ikää.

Tämä osui. Oma rikkinäinen suhteeni oli sellainen, jossa mies oli jo raitistunut. Hän nosti minut korkealle jalustalle heti suhteen alussa. En ollut kokenut sellaista aiemmin, joten en osannut varoa. Ajattelin vain että hän on voimakkaasti tunteva ihminen. Eksistään hän puhui ymmärtävään mutta samalla alentuvaan sävyyn. Yksi oli ollut patologisen mustasukkainen, toinen patologinen pettäjä, ja kolmas taas emotionaalisesti rajoittunut. Kysyin kyllä, miten mies arvioi oman käytöksensä vaikuttaneen suhteisiin, mutta hän onnistui kuulostamaan uskottavalta vastatessaan yrittäneensä kyllä tehdä kaikkensa ja tukea näitä kumppaneitaan heidän epävarmuuksissaan ja kriiseissään.

Vuoden kuluttua meidänkin suhteemme oli kääntynyt päälaelleen. Olin aiemmin enkeli, nyt itse paholainen. Olin kuulemma selvästi pahin kaikista hänen kumppaneistaan. Hän kohteli minua kaltoin, mutta ei sietänyt puolikastakaan kritiikin sanaa aiheesta. Aina kun kehtasin sanoa, ettei hänen kontrollointihalunsa ole ok ja että hän on mustasukkainen ilman syytä, olin paha ja itsekäs ihminen. Kun otin puheeksi, että parisuhteessa pitäisi voida puhua toiselle jos itseä huolettaa jokin, ilman että toinen raivostuu ja kostaa, olin kohtuuton. Eroaminenkaan ei onnistunut yhteisymmärryksessä, kuten kaikkien aiempien kumppanien kanssa on onnistunut. Hän halusi nähdä minut läpeensä pahana ihmisenä ja takuulla ajattelee niin edelleen.

Joku hänen eksänsä olisi voinut ajatella noin kuin sinä tuossa tekstissäsi, jos olisi nähnyt meidät yhdessä suhteen alkuvaiheessa. Minä taas voisin ajatella noin nyt, jos näkisin hänet uuden kumppaninsa kanssa (en tiedä onko sellaista). Ja tämä uusi kumppani siinä vaiheessa, kun hänestäkin on tehty hirviö, ja mies siirtynyt seuraavaan enkeliin.

On samaan aikaan sekä aivan hirveää että jotenkin lohdullista, että näin pilkulleen samanlaisia kokemuksia löytyy muiltakin. Olisin voinut kirjoittaa tämän. Olen toisinaan harkinnut, pitäisikö minun ottaa yhteyttä yhteen tai useampaan miehen eksään, mutta pelkään, että minua pidettäisiin ihan kahjona. Eiväthän he kaikki ehkä ole kokeneet täysin samoin kuin minä. Osalla on voinut olla vaikeaa päästä yli ja ehkei silloin kaipaa mitään yhteydenottoa aiheesta. Myös minä olen miehen sanoin pahin kaikista hänen naisistaan, vaikka häntä on menneisyydessä (hänen mukaansa) kohdeltu aivan järkyttävän huonosti. Meillä ei ole mitään sellaista, paitsi miehen päässä. 

Keskittyminen pitäisi siirtää miehen motiivien pohtimisesta omaan itseen. Miten sinä voit ja jaksat, mitä saat huonosta ihmissuhteesta? Kuinka pitkään aiot jatkaa, kun todennäköisyä on, ettei mies tule muuttumaan? Aiotko roikkua pienessä, mahdollisesti olemattomassa, toivonkipinässä ja antaa elämän mennä ohitse?

Minä tein niin, ohitin perheenperustamisvuodet läheisriippuvaisena ja onnettomana. Nyt olen alkanut nähdä selvemmin. Mieluummin yksin kuin enää koskaan tuollaisessa suhteessa. Ja on niitä hyviäkin miehiä olemassa, ehkä.minullekin :)

Älkää tuhlatko aikaa kuten minä tein. Sitä katuu lopun ikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

On pettänyt aiemmissa suhteissaan mutta ei tietääkseni minua. On kuitenkin uhkaillut sillä(kin), tai sanotaanko niin, että kun hän sekavissa tiloissa "eroaa" minusta viesteillä, hän muistaa aina mainita kuinka aikoo jatkossa sekstailla muiden kanssa ja sanoo muutenkin kaikki mahdollisimman ikävät asiat. Viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan mahdotonta, enkä oikein tiedä, miksi olemme yhdessä. Minä olen (ollut) hänen kanssaan koska vihdoin hänet tavattuani tunsin, että joku voi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin mitä itselläni on annettavaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonosti pääasiassa miehen ailahtelevaisuuden ja muiden ongelmien takia, ja nykyään en edes usko, että mies olisi yhtä rakastunut minuun kuin alkuaikoina, vaikka itse taidan ollakin. Silloin alkuun mieleeni ei olisi voinut juolahtaakaan, että hän voisi haluta ketään muuta kuin minut, kaikki toiminta oli rakastuneen ihmisen toimintaa enkä jännittänyt, kun hän oli ulkona. Hän lähetteli pitkin iltaa kivoja viestejä ja ikävöi niissä minua ja ilmoitti, kun oli päässyt kotiin jne. Nykyään hän kertoo jo etukäteen, ettei sitten aio laittaa mitään viestejä. Jos viestejä kuitenkin alkaa tulla, ne tulee kurjissa humaltuneissa tunnelmissa, ja sisältö on minua tarkoituksella loukkaavaa.

Tämä kuulostaa ihan kauhealta. Silti ajattelen, että sen täytyy olla ohimenevää, ja että hän kyllä paranee ja palautuu takaisin omaksi itsekseen - ellei sitten ehdi tehdä jotain anteeksiantamatonta ennen sitä.

Tuo kuulostaa niin tutulta. Mulle kuulostaa, että hänen alkoholisminsa vain on edennyt tuohon vaiheeseen. Hän eroilee ja kieltäytyy laittamasta viestiä, koska tarvitsee aikaa ryypätä, ja haluaa salata sen laajuuden. Hän on kireä ja tyly, koska alkoholismi ajan kanssa tekee ihmisestä sellaisen. Alkoholismi aiheuttaa unettomuutta ja masennusta ja kaikkia mielialan häiriöitä. Tuolla kaikella ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, net ovat kaikki ilmentymää hänen ja alkoholin välisestä yhä kiihtyvästä suhteesta. paluuta takaisin päin ei ole, se aika on mennyttä, ja sitä ihmistä ei enää ole. Jos hän joskus raitistuisi, hän voi silti olla ikävä ihminen, ja voi silti ajatella sinusta ikävästi, ja antaa sen ihastuksensa jollekulle muulle.

Näin minulle kävi, mies kyllä raitistui, mutta ei minun kanssani. Minulle jäi osaksi vain muistot ja hänen loputon kauna. Näin kerran hänet uuden naisensa seurassa, ja hän hymyili ja hänen kasvonsa loistivat onnellisina. Tajusin siinä, että en ollut nähnyt häntä sellaisena enää vuosiin, ja nytkin vain siksi, että hän ei tiennyt, että olen lähistöllä. Minulle hän tulee olemaan ilkeä lopun ikää.

Tätä oli tosi vaikea lukea itkemättä. Kiitos koko viestistä. 

Olen vuoden ajan kuvitellut, että vika on minussa. Tottakai se osin onkin, en ole minäkään täydellinen millään mittapuulla, mutta miehellä ei ole kaikki kunnossa. Olen miettinyt ja pyöritellyt, missä on alkuperäinen vika - onko se jonkinlaista narsismia (hänellä on joitain haavoittuvan tyypin ominaisuuksia), onko se alkoholismia (löytynee geeneistä), onko se traumaperäistä (erittäin ikäviä kokemuksia nuoruudessa) vai olenko minä niin hirveä ihminen kuin hän antaa jatkuvasti ymmärtää. En enää edes pysy kärryillä, mistä hän minua milloinkin syyttää. 

Ohis.

Muistan kun ex päissään paasasi, haukkui ja huusi miten pska nainen oon, mun syy kun on pakko juoda ja oon säälittävä huo. ra. Mm. En muista mitä kaikkea.

Itse otin tällä kertaa toisenlaisen asenteen, en antanut vaikuttaa, en itkenyt vaan kuuntelin ymmärtäväisenä. En kommentoinut mitenkään.

Sit ymmärtäväisenä sanoin että "voi rakas, ai kamala kuinka kauhean naisen sä olet saanut, mitä kaikkea oletkaan joutunut kärsimään! Mä en aio sun elämää pilata, pakkaan vaan tavarani ja pääset musta, kyllä sä löydät paljon paremman naisen kun minä."

Ex meni ihan hämilleen ja pitkä hiljaisuus kunnes keksi "niin tässäkin sä ajattelet vaan ja ainoastaan itseäsi!!!" :D

Se päihteiden kuolettama mieli käy ihan omaa rataansa. Varmasti sunkin miehes tietää, ettävika on itsessä mutta ei itse siedä sitä itsessään ja sen takia yrittää alistaa kaikin keinoin aivan mitä keksii.

Oletko kysynyt miksi hän pysyy sun kanssa kun olet niin pssska hänen mielestään? Miksi ihmeessä se pysyy sun kanssa kun ajattelee noin?

Pari kertaa myös mies mennyt ihan puihin kun otin eroamisuhkailun ihan asiallisesti tosissaan, totesin et "voi harmi, mutta jos sitä haluat" aloin etsimään jätesäkkiä ja ihan itse pakkaamaan kylmän viileästi miehen tavaroita valmiiks.

Meni hetkeksi hiljaiseksi kunnes huuto jatkuu "no kyllä mä tiesin että sä haluat musta eroon!!!" :D

Älä mene mukaan siihen, älä syytä itseäsi, ota kylmän viileästi, jos mies haluaa erota niin erotkaa sitten.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

On pettänyt aiemmissa suhteissaan mutta ei tietääkseni minua. On kuitenkin uhkaillut sillä(kin), tai sanotaanko niin, että kun hän sekavissa tiloissa "eroaa" minusta viesteillä, hän muistaa aina mainita kuinka aikoo jatkossa sekstailla muiden kanssa ja sanoo muutenkin kaikki mahdollisimman ikävät asiat. Viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan mahdotonta, enkä oikein tiedä, miksi olemme yhdessä. Minä olen (ollut) hänen kanssaan koska vihdoin hänet tavattuani tunsin, että joku voi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin mitä itselläni on annettavaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonosti pääasiassa miehen ailahtelevaisuuden ja muiden ongelmien takia, ja nykyään en edes usko, että mies olisi yhtä rakastunut minuun kuin alkuaikoina, vaikka itse taidan ollakin. Silloin alkuun mieleeni ei olisi voinut juolahtaakaan, että hän voisi haluta ketään muuta kuin minut, kaikki toiminta oli rakastuneen ihmisen toimintaa enkä jännittänyt, kun hän oli ulkona. Hän lähetteli pitkin iltaa kivoja viestejä ja ikävöi niissä minua ja ilmoitti, kun oli päässyt kotiin jne. Nykyään hän kertoo jo etukäteen, ettei sitten aio laittaa mitään viestejä. Jos viestejä kuitenkin alkaa tulla, ne tulee kurjissa humaltuneissa tunnelmissa, ja sisältö on minua tarkoituksella loukkaavaa.

Tämä kuulostaa ihan kauhealta. Silti ajattelen, että sen täytyy olla ohimenevää, ja että hän kyllä paranee ja palautuu takaisin omaksi itsekseen - ellei sitten ehdi tehdä jotain anteeksiantamatonta ennen sitä.

Tuo kuulostaa niin tutulta. Mulle kuulostaa, että hänen alkoholisminsa vain on edennyt tuohon vaiheeseen. Hän eroilee ja kieltäytyy laittamasta viestiä, koska tarvitsee aikaa ryypätä, ja haluaa salata sen laajuuden. Hän on kireä ja tyly, koska alkoholismi ajan kanssa tekee ihmisestä sellaisen. Alkoholismi aiheuttaa unettomuutta ja masennusta ja kaikkia mielialan häiriöitä. Tuolla kaikella ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, net ovat kaikki ilmentymää hänen ja alkoholin välisestä yhä kiihtyvästä suhteesta. paluuta takaisin päin ei ole, se aika on mennyttä, ja sitä ihmistä ei enää ole. Jos hän joskus raitistuisi, hän voi silti olla ikävä ihminen, ja voi silti ajatella sinusta ikävästi, ja antaa sen ihastuksensa jollekulle muulle.

Näin minulle kävi, mies kyllä raitistui, mutta ei minun kanssani. Minulle jäi osaksi vain muistot ja hänen loputon kauna. Näin kerran hänet uuden naisensa seurassa, ja hän hymyili ja hänen kasvonsa loistivat onnellisina. Tajusin siinä, että en ollut nähnyt häntä sellaisena enää vuosiin, ja nytkin vain siksi, että hän ei tiennyt, että olen lähistöllä. Minulle hän tulee olemaan ilkeä lopun ikää.

Tämä osui. Oma rikkinäinen suhteeni oli sellainen, jossa mies oli jo raitistunut. Hän nosti minut korkealle jalustalle heti suhteen alussa. En ollut kokenut sellaista aiemmin, joten en osannut varoa. Ajattelin vain että hän on voimakkaasti tunteva ihminen. Eksistään hän puhui ymmärtävään mutta samalla alentuvaan sävyyn. Yksi oli ollut patologisen mustasukkainen, toinen patologinen pettäjä, ja kolmas taas emotionaalisesti rajoittunut. Kysyin kyllä, miten mies arvioi oman käytöksensä vaikuttaneen suhteisiin, mutta hän onnistui kuulostamaan uskottavalta vastatessaan yrittäneensä kyllä tehdä kaikkensa ja tukea näitä kumppaneitaan heidän epävarmuuksissaan ja kriiseissään.

Vuoden kuluttua meidänkin suhteemme oli kääntynyt päälaelleen. Olin aiemmin enkeli, nyt itse paholainen. Olin kuulemma selvästi pahin kaikista hänen kumppaneistaan. Hän kohteli minua kaltoin, mutta ei sietänyt puolikastakaan kritiikin sanaa aiheesta. Aina kun kehtasin sanoa, ettei hänen kontrollointihalunsa ole ok ja että hän on mustasukkainen ilman syytä, olin paha ja itsekäs ihminen. Kun otin puheeksi, että parisuhteessa pitäisi voida puhua toiselle jos itseä huolettaa jokin, ilman että toinen raivostuu ja kostaa, olin kohtuuton. Eroaminenkaan ei onnistunut yhteisymmärryksessä, kuten kaikkien aiempien kumppanien kanssa on onnistunut. Hän halusi nähdä minut läpeensä pahana ihmisenä ja takuulla ajattelee niin edelleen.

Joku hänen eksänsä olisi voinut ajatella noin kuin sinä tuossa tekstissäsi, jos olisi nähnyt meidät yhdessä suhteen alkuvaiheessa. Minä taas voisin ajatella noin nyt, jos näkisin hänet uuden kumppaninsa kanssa (en tiedä onko sellaista). Ja tämä uusi kumppani siinä vaiheessa, kun hänestäkin on tehty hirviö, ja mies siirtynyt seuraavaan enkeliin.

Niin tuttua. Kaikki hänen eksänsä olivat jotenkin raivokkaita hulluja. Nyt hän on lokeroinut minut samaan. Väittää minun tehneen ja ajatelleen asioita joita en kyllä ole tehnyt ja ajatellut. Hän on vain päättänyt roolittaa minutkin nyt samaan hullun eksän rooliin. Hassua että kaikkien muiden eksieni kanssa olen aina ollut ystävällisissä väleissä. Tämä on sitten sellainen jonka kanssa emme ole samassa todellisuudessakaan.

Ehkä hänen täytyy selittää nähdä kaikki asiat jotenkin muuten kuin että hän itse mokasi. Niihin on löydyttävä syy ulkoa. Minulla on vikani ja olen tehnyt virheitä, mutta ne eivät kyllä ole niitä mistä hän minua syyttää. Ne eivät ole edes mitenkään minulle luonteenomaisia, ihan kuin hän puhuisi jostain ihan vieraasta ihmisestä.

Mun on vaan pakko päästää ihan kokonaan irti, sitä ihmistä ei oikein enää ole, ihan kuin olisi joku ottanut hänen paikkansa. Yhdenkin nuoruuden eksän kanssa joskus myohemmin puhuttiin ihan kaverillisesti, että mitä virheitä tuli tehtyä siinä suhteessa. Tämän exän kanssa asiat ei helpota ajan kanssa kun niistä etääntyy, vaan ne menee jollain sairaalla tavalla yhä pahemmiksi ja enemmän kieroon. Hänen päässä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

On pettänyt aiemmissa suhteissaan mutta ei tietääkseni minua. On kuitenkin uhkaillut sillä(kin), tai sanotaanko niin, että kun hän sekavissa tiloissa "eroaa" minusta viesteillä, hän muistaa aina mainita kuinka aikoo jatkossa sekstailla muiden kanssa ja sanoo muutenkin kaikki mahdollisimman ikävät asiat. Viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan mahdotonta, enkä oikein tiedä, miksi olemme yhdessä. Minä olen (ollut) hänen kanssaan koska vihdoin hänet tavattuani tunsin, että joku voi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin mitä itselläni on annettavaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonosti pääasiassa miehen ailahtelevaisuuden ja muiden ongelmien takia, ja nykyään en edes usko, että mies olisi yhtä rakastunut minuun kuin alkuaikoina, vaikka itse taidan ollakin. Silloin alkuun mieleeni ei olisi voinut juolahtaakaan, että hän voisi haluta ketään muuta kuin minut, kaikki toiminta oli rakastuneen ihmisen toimintaa enkä jännittänyt, kun hän oli ulkona. Hän lähetteli pitkin iltaa kivoja viestejä ja ikävöi niissä minua ja ilmoitti, kun oli päässyt kotiin jne. Nykyään hän kertoo jo etukäteen, ettei sitten aio laittaa mitään viestejä. Jos viestejä kuitenkin alkaa tulla, ne tulee kurjissa humaltuneissa tunnelmissa, ja sisältö on minua tarkoituksella loukkaavaa.

Tämä kuulostaa ihan kauhealta. Silti ajattelen, että sen täytyy olla ohimenevää, ja että hän kyllä paranee ja palautuu takaisin omaksi itsekseen - ellei sitten ehdi tehdä jotain anteeksiantamatonta ennen sitä.

Tuo kuulostaa niin tutulta. Mulle kuulostaa, että hänen alkoholisminsa vain on edennyt tuohon vaiheeseen. Hän eroilee ja kieltäytyy laittamasta viestiä, koska tarvitsee aikaa ryypätä, ja haluaa salata sen laajuuden. Hän on kireä ja tyly, koska alkoholismi ajan kanssa tekee ihmisestä sellaisen. Alkoholismi aiheuttaa unettomuutta ja masennusta ja kaikkia mielialan häiriöitä. Tuolla kaikella ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, net ovat kaikki ilmentymää hänen ja alkoholin välisestä yhä kiihtyvästä suhteesta. paluuta takaisin päin ei ole, se aika on mennyttä, ja sitä ihmistä ei enää ole. Jos hän joskus raitistuisi, hän voi silti olla ikävä ihminen, ja voi silti ajatella sinusta ikävästi, ja antaa sen ihastuksensa jollekulle muulle.

Näin minulle kävi, mies kyllä raitistui, mutta ei minun kanssani. Minulle jäi osaksi vain muistot ja hänen loputon kauna. Näin kerran hänet uuden naisensa seurassa, ja hän hymyili ja hänen kasvonsa loistivat onnellisina. Tajusin siinä, että en ollut nähnyt häntä sellaisena enää vuosiin, ja nytkin vain siksi, että hän ei tiennyt, että olen lähistöllä. Minulle hän tulee olemaan ilkeä lopun ikää.

Tämä osui. Oma rikkinäinen suhteeni oli sellainen, jossa mies oli jo raitistunut. Hän nosti minut korkealle jalustalle heti suhteen alussa. En ollut kokenut sellaista aiemmin, joten en osannut varoa. Ajattelin vain että hän on voimakkaasti tunteva ihminen. Eksistään hän puhui ymmärtävään mutta samalla alentuvaan sävyyn. Yksi oli ollut patologisen mustasukkainen, toinen patologinen pettäjä, ja kolmas taas emotionaalisesti rajoittunut. Kysyin kyllä, miten mies arvioi oman käytöksensä vaikuttaneen suhteisiin, mutta hän onnistui kuulostamaan uskottavalta vastatessaan yrittäneensä kyllä tehdä kaikkensa ja tukea näitä kumppaneitaan heidän epävarmuuksissaan ja kriiseissään.

Vuoden kuluttua meidänkin suhteemme oli kääntynyt päälaelleen. Olin aiemmin enkeli, nyt itse paholainen. Olin kuulemma selvästi pahin kaikista hänen kumppaneistaan. Hän kohteli minua kaltoin, mutta ei sietänyt puolikastakaan kritiikin sanaa aiheesta. Aina kun kehtasin sanoa, ettei hänen kontrollointihalunsa ole ok ja että hän on mustasukkainen ilman syytä, olin paha ja itsekäs ihminen. Kun otin puheeksi, että parisuhteessa pitäisi voida puhua toiselle jos itseä huolettaa jokin, ilman että toinen raivostuu ja kostaa, olin kohtuuton. Eroaminenkaan ei onnistunut yhteisymmärryksessä, kuten kaikkien aiempien kumppanien kanssa on onnistunut. Hän halusi nähdä minut läpeensä pahana ihmisenä ja takuulla ajattelee niin edelleen.

Joku hänen eksänsä olisi voinut ajatella noin kuin sinä tuossa tekstissäsi, jos olisi nähnyt meidät yhdessä suhteen alkuvaiheessa. Minä taas voisin ajatella noin nyt, jos näkisin hänet uuden kumppaninsa kanssa (en tiedä onko sellaista). Ja tämä uusi kumppani siinä vaiheessa, kun hänestäkin on tehty hirviö, ja mies siirtynyt seuraavaan enkeliin.

Niin tuttua. Kaikki hänen eksänsä olivat jotenkin raivokkaita hulluja. Nyt hän on lokeroinut minut samaan. Väittää minun tehneen ja ajatelleen asioita joita en kyllä ole tehnyt ja ajatellut. Hän on vain päättänyt roolittaa minutkin nyt samaan hullun eksän rooliin. Hassua että kaikkien muiden eksieni kanssa olen aina ollut ystävällisissä väleissä. Tämä on sitten sellainen jonka kanssa emme ole samassa todellisuudessakaan.

Ehkä hänen täytyy selittää nähdä kaikki asiat jotenkin muuten kuin että hän itse mokasi. Niihin on löydyttävä syy ulkoa. Minulla on vikani ja olen tehnyt virheitä, mutta ne eivät kyllä ole niitä mistä hän minua syyttää. Ne eivät ole edes mitenkään minulle luonteenomaisia, ihan kuin hän puhuisi jostain ihan vieraasta ihmisestä.

Mun on vaan pakko päästää ihan kokonaan irti, sitä ihmistä ei oikein enää ole, ihan kuin olisi joku ottanut hänen paikkansa. Yhdenkin nuoruuden eksän kanssa joskus myohemmin puhuttiin ihan kaverillisesti, että mitä virheitä tuli tehtyä siinä suhteessa. Tämän exän kanssa asiat ei helpota ajan kanssa kun niistä etääntyy, vaan ne menee jollain sairaalla tavalla yhä pahemmiksi ja enemmän kieroon. Hänen päässä.

Täysin samalta kuulostaa kuin omat kokemukseni. Oli hullua istua kuuntelemassa, kun toinen vaikeroi sitä että petän häntä ja aneli tunnustamaan sen, vaikka en ole koskaan pettänyt yhtäkään kumppaniani, ja olen sellainen luonteeltani ettei minulle tule edes mielitekoja tehdä niin, kun olen parisuhteessa.

Suhteen aikana oli toisinaan tilanteita, joissa mies sai mm. suhteettoman kohtauksen kun annoin hänelle jotain kritiikkiä. Hän saattoi esim. lopettaa minulle puhumisen ja alkaa puhua minusta jonkun mielikuvitushenkilön kanssa kolmannessa persoonassa (tämä oli aika pelottavaa), hävitä koko päiväksi jonnekin sanomatta sanaakaan tmv. Sitten jälkikäteen hän viittasi näihin tilanteisiin tyyliin: "Se kerta kun sinä aiheutit kamalan draaman paikassa X". Hänen mielessään minä olin siis syyllinen kaikkeen. Tajuan kyllä, että suhteissa kummankin osapuolen käytös vaikuttaa tilanteisiin, mutta olen ollut aiemmin terveissä suhteissa ja opetellut rakentavan kommunikointityylin jo kauan sitten. En ole voinut noin pahasti mennä vikaan tämän yhden miehen kanssa.

Lopulta yritin keskustella asioista siitä näkökulmasta, että mieskin tajuaisi itse olevansa meistä se osapuoli, jonka kaikki aiemmatkin suhteet olivat ollet katastrofeja. Minulle tällainen draama, manipulointiyritykset ja tolkuton vihoittelu oli aivan uutta. Tästä mies keksi, että minä olen manipulatiivinen, narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen, joka yrittää tuhota hänen itsetuntonsa. :/ Siinä vaiheessa totesin, että tämä suhde taitaa olla nyt nähty.

Asiat vain vääristyivät tämän miehen mielessä aivan loputtomasti todellisuuteen nähden, enkä minä voinut häntä parantaa. Alussa yritin parantaa rakastamalla ja ymmärtämällä, sitten loppuvaiheessa kun touhu meni aivan hulluksi, sanomalla suoraan mitä mieltä olen hänen käytöksestään ja mitä täytyy tapahtua jotta suhde voi jatkua. Mies aloitti suhteemme aikana terapian, mutta sai ilmeisesti terapeuttinsakin uskomaan minun olevan hirvittävä narsisti. Ainakin niin hän kertoi minulle terapeutin sanoneen. 

Jälkikäteen ajateltuna hyvä vain, että homma meni ihan hulluksi, koska siitä sain voimaa jättää tuon miehen. Haavoja parantelen osittain edelleen. Myönnän haaveilevani vieläkin siitä, että voisimme joku päivä jutella asiat halki ja saavuttaa yhteisymmärryksen siitä, mitä oikein tapahtui. Kaikkien muiden eksieni kanssa se on onnistunut, ja sellainen keskustelu on mielestäni hyvinkin parantavaa. Pitkäaikaisimmasta eksästäni tuli jopa hyvä ystäväni, kun saavutimme yhteisen näkemyksen siitä miksi suhde ei voinut jatkua. Pitäisi varmaan yrittää vain hyväksyä, että tämän ihmisen kanssa tuollainen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Luulen, että hänen minuutensa on niin hauras, että hänen on pakotettava kaikki virheet ja viallisuus itsensä ulkopuolelle ja nähtävä toinen osapuoli sysimustana, jotta hänen mielensä pysyy jotenkin koossa. Itselle kerrottuja valheita on kertynyt niin valtava massa, että varsinaiseen todellisuuteen sopeutuminen olisi ylivoimaista, eikä sitä voi siksi edes yrittää. Hän elää omassa todellisuudessaan varmaankin koko loppuelämänsä.

Olen joskus tykännyt paljon Myytinmurtajat-ohjelmasta, mutta nykyään menee aina kylmät väreet kun kuulen sen siinä käytetyn lausahduksen: "I reject your reality and substitute my own".

t. 342

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

On pettänyt aiemmissa suhteissaan mutta ei tietääkseni minua. On kuitenkin uhkaillut sillä(kin), tai sanotaanko niin, että kun hän sekavissa tiloissa "eroaa" minusta viesteillä, hän muistaa aina mainita kuinka aikoo jatkossa sekstailla muiden kanssa ja sanoo muutenkin kaikki mahdollisimman ikävät asiat. Viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan mahdotonta, enkä oikein tiedä, miksi olemme yhdessä. Minä olen (ollut) hänen kanssaan koska vihdoin hänet tavattuani tunsin, että joku voi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin mitä itselläni on annettavaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonosti pääasiassa miehen ailahtelevaisuuden ja muiden ongelmien takia, ja nykyään en edes usko, että mies olisi yhtä rakastunut minuun kuin alkuaikoina, vaikka itse taidan ollakin. Silloin alkuun mieleeni ei olisi voinut juolahtaakaan, että hän voisi haluta ketään muuta kuin minut, kaikki toiminta oli rakastuneen ihmisen toimintaa enkä jännittänyt, kun hän oli ulkona. Hän lähetteli pitkin iltaa kivoja viestejä ja ikävöi niissä minua ja ilmoitti, kun oli päässyt kotiin jne. Nykyään hän kertoo jo etukäteen, ettei sitten aio laittaa mitään viestejä. Jos viestejä kuitenkin alkaa tulla, ne tulee kurjissa humaltuneissa tunnelmissa, ja sisältö on minua tarkoituksella loukkaavaa.

Tämä kuulostaa ihan kauhealta. Silti ajattelen, että sen täytyy olla ohimenevää, ja että hän kyllä paranee ja palautuu takaisin omaksi itsekseen - ellei sitten ehdi tehdä jotain anteeksiantamatonta ennen sitä.

Tuo kuulostaa niin tutulta. Mulle kuulostaa, että hänen alkoholisminsa vain on edennyt tuohon vaiheeseen. Hän eroilee ja kieltäytyy laittamasta viestiä, koska tarvitsee aikaa ryypätä, ja haluaa salata sen laajuuden. Hän on kireä ja tyly, koska alkoholismi ajan kanssa tekee ihmisestä sellaisen. Alkoholismi aiheuttaa unettomuutta ja masennusta ja kaikkia mielialan häiriöitä. Tuolla kaikella ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, net ovat kaikki ilmentymää hänen ja alkoholin välisestä yhä kiihtyvästä suhteesta. paluuta takaisin päin ei ole, se aika on mennyttä, ja sitä ihmistä ei enää ole. Jos hän joskus raitistuisi, hän voi silti olla ikävä ihminen, ja voi silti ajatella sinusta ikävästi, ja antaa sen ihastuksensa jollekulle muulle.

Näin minulle kävi, mies kyllä raitistui, mutta ei minun kanssani. Minulle jäi osaksi vain muistot ja hänen loputon kauna. Näin kerran hänet uuden naisensa seurassa, ja hän hymyili ja hänen kasvonsa loistivat onnellisina. Tajusin siinä, että en ollut nähnyt häntä sellaisena enää vuosiin, ja nytkin vain siksi, että hän ei tiennyt, että olen lähistöllä. Minulle hän tulee olemaan ilkeä lopun ikää.

Tämä osui. Oma rikkinäinen suhteeni oli sellainen, jossa mies oli jo raitistunut. Hän nosti minut korkealle jalustalle heti suhteen alussa. En ollut kokenut sellaista aiemmin, joten en osannut varoa. Ajattelin vain että hän on voimakkaasti tunteva ihminen. Eksistään hän puhui ymmärtävään mutta samalla alentuvaan sävyyn. Yksi oli ollut patologisen mustasukkainen, toinen patologinen pettäjä, ja kolmas taas emotionaalisesti rajoittunut. Kysyin kyllä, miten mies arvioi oman käytöksensä vaikuttaneen suhteisiin, mutta hän onnistui kuulostamaan uskottavalta vastatessaan yrittäneensä kyllä tehdä kaikkensa ja tukea näitä kumppaneitaan heidän epävarmuuksissaan ja kriiseissään.

Vuoden kuluttua meidänkin suhteemme oli kääntynyt päälaelleen. Olin aiemmin enkeli, nyt itse paholainen. Olin kuulemma selvästi pahin kaikista hänen kumppaneistaan. Hän kohteli minua kaltoin, mutta ei sietänyt puolikastakaan kritiikin sanaa aiheesta. Aina kun kehtasin sanoa, ettei hänen kontrollointihalunsa ole ok ja että hän on mustasukkainen ilman syytä, olin paha ja itsekäs ihminen. Kun otin puheeksi, että parisuhteessa pitäisi voida puhua toiselle jos itseä huolettaa jokin, ilman että toinen raivostuu ja kostaa, olin kohtuuton. Eroaminenkaan ei onnistunut yhteisymmärryksessä, kuten kaikkien aiempien kumppanien kanssa on onnistunut. Hän halusi nähdä minut läpeensä pahana ihmisenä ja takuulla ajattelee niin edelleen.

Joku hänen eksänsä olisi voinut ajatella noin kuin sinä tuossa tekstissäsi, jos olisi nähnyt meidät yhdessä suhteen alkuvaiheessa. Minä taas voisin ajatella noin nyt, jos näkisin hänet uuden kumppaninsa kanssa (en tiedä onko sellaista). Ja tämä uusi kumppani siinä vaiheessa, kun hänestäkin on tehty hirviö, ja mies siirtynyt seuraavaan enkeliin.

Niin tuttua. Kaikki hänen eksänsä olivat jotenkin raivokkaita hulluja. Nyt hän on lokeroinut minut samaan. Väittää minun tehneen ja ajatelleen asioita joita en kyllä ole tehnyt ja ajatellut. Hän on vain päättänyt roolittaa minutkin nyt samaan hullun eksän rooliin. Hassua että kaikkien muiden eksieni kanssa olen aina ollut ystävällisissä väleissä. Tämä on sitten sellainen jonka kanssa emme ole samassa todellisuudessakaan.

Ehkä hänen täytyy selittää nähdä kaikki asiat jotenkin muuten kuin että hän itse mokasi. Niihin on löydyttävä syy ulkoa. Minulla on vikani ja olen tehnyt virheitä, mutta ne eivät kyllä ole niitä mistä hän minua syyttää. Ne eivät ole edes mitenkään minulle luonteenomaisia, ihan kuin hän puhuisi jostain ihan vieraasta ihmisestä.

Mun on vaan pakko päästää ihan kokonaan irti, sitä ihmistä ei oikein enää ole, ihan kuin olisi joku ottanut hänen paikkansa. Yhdenkin nuoruuden eksän kanssa joskus myohemmin puhuttiin ihan kaverillisesti, että mitä virheitä tuli tehtyä siinä suhteessa. Tämän exän kanssa asiat ei helpota ajan kanssa kun niistä etääntyy, vaan ne menee jollain sairaalla tavalla yhä pahemmiksi ja enemmän kieroon. Hänen päässä.

Mulla on vastaava kokemus, miehen kaikki eksät oli jotenkin hulluja tai muuten viallisia hänen mielestään, ja on itse jättänyt heidät kaikki. Nyt olen päässyt samaan sarjaan, paitsi että olen kuulemma kaikista pahin. Miehellä on lukuisia noin puolen vuoden - reilun vuoden suhteita eikä yhtään pitkää ihmissuhdetta takanaan, vaikka on jo keski-ikäinen. Jotain hänelle tapahtuu, ei ehkä uskallakaan sitoutua vaikka sitä tosi paljon oikeasti toivoo ja haluaa, ja uskon häntä tässä kyllä. Hän jätti minut viimein myös selvinpäin. Tosin puhelimessa, ja sanoi rakastavansa. Oli tullut terapiassa tähän tulokseen, että jättää minut kännissä koska ei uskalla tehdä sitä selvinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

On pettänyt aiemmissa suhteissaan mutta ei tietääkseni minua. On kuitenkin uhkaillut sillä(kin), tai sanotaanko niin, että kun hän sekavissa tiloissa "eroaa" minusta viesteillä, hän muistaa aina mainita kuinka aikoo jatkossa sekstailla muiden kanssa ja sanoo muutenkin kaikki mahdollisimman ikävät asiat. Viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan mahdotonta, enkä oikein tiedä, miksi olemme yhdessä. Minä olen (ollut) hänen kanssaan koska vihdoin hänet tavattuani tunsin, että joku voi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin mitä itselläni on annettavaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonosti pääasiassa miehen ailahtelevaisuuden ja muiden ongelmien takia, ja nykyään en edes usko, että mies olisi yhtä rakastunut minuun kuin alkuaikoina, vaikka itse taidan ollakin. Silloin alkuun mieleeni ei olisi voinut juolahtaakaan, että hän voisi haluta ketään muuta kuin minut, kaikki toiminta oli rakastuneen ihmisen toimintaa enkä jännittänyt, kun hän oli ulkona. Hän lähetteli pitkin iltaa kivoja viestejä ja ikävöi niissä minua ja ilmoitti, kun oli päässyt kotiin jne. Nykyään hän kertoo jo etukäteen, ettei sitten aio laittaa mitään viestejä. Jos viestejä kuitenkin alkaa tulla, ne tulee kurjissa humaltuneissa tunnelmissa, ja sisältö on minua tarkoituksella loukkaavaa.

Tämä kuulostaa ihan kauhealta. Silti ajattelen, että sen täytyy olla ohimenevää, ja että hän kyllä paranee ja palautuu takaisin omaksi itsekseen - ellei sitten ehdi tehdä jotain anteeksiantamatonta ennen sitä.

Tuo kuulostaa niin tutulta. Mulle kuulostaa, että hänen alkoholisminsa vain on edennyt tuohon vaiheeseen. Hän eroilee ja kieltäytyy laittamasta viestiä, koska tarvitsee aikaa ryypätä, ja haluaa salata sen laajuuden. Hän on kireä ja tyly, koska alkoholismi ajan kanssa tekee ihmisestä sellaisen. Alkoholismi aiheuttaa unettomuutta ja masennusta ja kaikkia mielialan häiriöitä. Tuolla kaikella ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, net ovat kaikki ilmentymää hänen ja alkoholin välisestä yhä kiihtyvästä suhteesta. paluuta takaisin päin ei ole, se aika on mennyttä, ja sitä ihmistä ei enää ole. Jos hän joskus raitistuisi, hän voi silti olla ikävä ihminen, ja voi silti ajatella sinusta ikävästi, ja antaa sen ihastuksensa jollekulle muulle.

Näin minulle kävi, mies kyllä raitistui, mutta ei minun kanssani. Minulle jäi osaksi vain muistot ja hänen loputon kauna. Näin kerran hänet uuden naisensa seurassa, ja hän hymyili ja hänen kasvonsa loistivat onnellisina. Tajusin siinä, että en ollut nähnyt häntä sellaisena enää vuosiin, ja nytkin vain siksi, että hän ei tiennyt, että olen lähistöllä. Minulle hän tulee olemaan ilkeä lopun ikää.

Tämä osui. Oma rikkinäinen suhteeni oli sellainen, jossa mies oli jo raitistunut. Hän nosti minut korkealle jalustalle heti suhteen alussa. En ollut kokenut sellaista aiemmin, joten en osannut varoa. Ajattelin vain että hän on voimakkaasti tunteva ihminen. Eksistään hän puhui ymmärtävään mutta samalla alentuvaan sävyyn. Yksi oli ollut patologisen mustasukkainen, toinen patologinen pettäjä, ja kolmas taas emotionaalisesti rajoittunut. Kysyin kyllä, miten mies arvioi oman käytöksensä vaikuttaneen suhteisiin, mutta hän onnistui kuulostamaan uskottavalta vastatessaan yrittäneensä kyllä tehdä kaikkensa ja tukea näitä kumppaneitaan heidän epävarmuuksissaan ja kriiseissään.

Vuoden kuluttua meidänkin suhteemme oli kääntynyt päälaelleen. Olin aiemmin enkeli, nyt itse paholainen. Olin kuulemma selvästi pahin kaikista hänen kumppaneistaan. Hän kohteli minua kaltoin, mutta ei sietänyt puolikastakaan kritiikin sanaa aiheesta. Aina kun kehtasin sanoa, ettei hänen kontrollointihalunsa ole ok ja että hän on mustasukkainen ilman syytä, olin paha ja itsekäs ihminen. Kun otin puheeksi, että parisuhteessa pitäisi voida puhua toiselle jos itseä huolettaa jokin, ilman että toinen raivostuu ja kostaa, olin kohtuuton. Eroaminenkaan ei onnistunut yhteisymmärryksessä, kuten kaikkien aiempien kumppanien kanssa on onnistunut. Hän halusi nähdä minut läpeensä pahana ihmisenä ja takuulla ajattelee niin edelleen.

Joku hänen eksänsä olisi voinut ajatella noin kuin sinä tuossa tekstissäsi, jos olisi nähnyt meidät yhdessä suhteen alkuvaiheessa. Minä taas voisin ajatella noin nyt, jos näkisin hänet uuden kumppaninsa kanssa (en tiedä onko sellaista). Ja tämä uusi kumppani siinä vaiheessa, kun hänestäkin on tehty hirviö, ja mies siirtynyt seuraavaan enkeliin.

Niin tuttua. Kaikki hänen eksänsä olivat jotenkin raivokkaita hulluja. Nyt hän on lokeroinut minut samaan. Väittää minun tehneen ja ajatelleen asioita joita en kyllä ole tehnyt ja ajatellut. Hän on vain päättänyt roolittaa minutkin nyt samaan hullun eksän rooliin. Hassua että kaikkien muiden eksieni kanssa olen aina ollut ystävällisissä väleissä. Tämä on sitten sellainen jonka kanssa emme ole samassa todellisuudessakaan.

Ehkä hänen täytyy selittää nähdä kaikki asiat jotenkin muuten kuin että hän itse mokasi. Niihin on löydyttävä syy ulkoa. Minulla on vikani ja olen tehnyt virheitä, mutta ne eivät kyllä ole niitä mistä hän minua syyttää. Ne eivät ole edes mitenkään minulle luonteenomaisia, ihan kuin hän puhuisi jostain ihan vieraasta ihmisestä.

Mun on vaan pakko päästää ihan kokonaan irti, sitä ihmistä ei oikein enää ole, ihan kuin olisi joku ottanut hänen paikkansa. Yhdenkin nuoruuden eksän kanssa joskus myohemmin puhuttiin ihan kaverillisesti, että mitä virheitä tuli tehtyä siinä suhteessa. Tämän exän kanssa asiat ei helpota ajan kanssa kun niistä etääntyy, vaan ne menee jollain sairaalla tavalla yhä pahemmiksi ja enemmän kieroon. Hänen päässä.

Mulla on vastaava kokemus, miehen kaikki eksät oli jotenkin hulluja tai muuten viallisia hänen mielestään, ja on itse jättänyt heidät kaikki. Nyt olen päässyt samaan sarjaan, paitsi että olen kuulemma kaikista pahin. Miehellä on lukuisia noin puolen vuoden - reilun vuoden suhteita eikä yhtään pitkää ihmissuhdetta takanaan, vaikka on jo keski-ikäinen. Jotain hänelle tapahtuu, ei ehkä uskallakaan sitoutua vaikka sitä tosi paljon oikeasti toivoo ja haluaa, ja uskon häntä tässä kyllä. Hän jätti minut viimein myös selvinpäin. Tosin puhelimessa, ja sanoi rakastavansa. Oli tullut terapiassa tähän tulokseen, että jättää minut kännissä koska ei uskalla tehdä sitä selvinpäin.

Jännä miten monella kuvio on ollut juuri tämä sama. Kuten joku tuossa sanoi aiemminkin, kamalaa ajatella että muutkin ovat joutuneet kärsimään samasta, mutta toisaalta jotenkin helpottaa tietää että tässä on näin selvä kaava. Se auttaa ajattelemaan, ettei tosiaan ollut kysymys omasta poikkeuksellisesta pahuudesta, vaikka nämä miehet niin väittivät.

t. 342

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

On pettänyt aiemmissa suhteissaan mutta ei tietääkseni minua. On kuitenkin uhkaillut sillä(kin), tai sanotaanko niin, että kun hän sekavissa tiloissa "eroaa" minusta viesteillä, hän muistaa aina mainita kuinka aikoo jatkossa sekstailla muiden kanssa ja sanoo muutenkin kaikki mahdollisimman ikävät asiat. Viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan mahdotonta, enkä oikein tiedä, miksi olemme yhdessä. Minä olen (ollut) hänen kanssaan koska vihdoin hänet tavattuani tunsin, että joku voi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin mitä itselläni on annettavaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonosti pääasiassa miehen ailahtelevaisuuden ja muiden ongelmien takia, ja nykyään en edes usko, että mies olisi yhtä rakastunut minuun kuin alkuaikoina, vaikka itse taidan ollakin. Silloin alkuun mieleeni ei olisi voinut juolahtaakaan, että hän voisi haluta ketään muuta kuin minut, kaikki toiminta oli rakastuneen ihmisen toimintaa enkä jännittänyt, kun hän oli ulkona. Hän lähetteli pitkin iltaa kivoja viestejä ja ikävöi niissä minua ja ilmoitti, kun oli päässyt kotiin jne. Nykyään hän kertoo jo etukäteen, ettei sitten aio laittaa mitään viestejä. Jos viestejä kuitenkin alkaa tulla, ne tulee kurjissa humaltuneissa tunnelmissa, ja sisältö on minua tarkoituksella loukkaavaa.

Tämä kuulostaa ihan kauhealta. Silti ajattelen, että sen täytyy olla ohimenevää, ja että hän kyllä paranee ja palautuu takaisin omaksi itsekseen - ellei sitten ehdi tehdä jotain anteeksiantamatonta ennen sitä.

Tuo kuulostaa niin tutulta. Mulle kuulostaa, että hänen alkoholisminsa vain on edennyt tuohon vaiheeseen. Hän eroilee ja kieltäytyy laittamasta viestiä, koska tarvitsee aikaa ryypätä, ja haluaa salata sen laajuuden. Hän on kireä ja tyly, koska alkoholismi ajan kanssa tekee ihmisestä sellaisen. Alkoholismi aiheuttaa unettomuutta ja masennusta ja kaikkia mielialan häiriöitä. Tuolla kaikella ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, net ovat kaikki ilmentymää hänen ja alkoholin välisestä yhä kiihtyvästä suhteesta. paluuta takaisin päin ei ole, se aika on mennyttä, ja sitä ihmistä ei enää ole. Jos hän joskus raitistuisi, hän voi silti olla ikävä ihminen, ja voi silti ajatella sinusta ikävästi, ja antaa sen ihastuksensa jollekulle muulle.

Näin minulle kävi, mies kyllä raitistui, mutta ei minun kanssani. Minulle jäi osaksi vain muistot ja hänen loputon kauna. Näin kerran hänet uuden naisensa seurassa, ja hän hymyili ja hänen kasvonsa loistivat onnellisina. Tajusin siinä, että en ollut nähnyt häntä sellaisena enää vuosiin, ja nytkin vain siksi, että hän ei tiennyt, että olen lähistöllä. Minulle hän tulee olemaan ilkeä lopun ikää.

Tämä osui. Oma rikkinäinen suhteeni oli sellainen, jossa mies oli jo raitistunut. Hän nosti minut korkealle jalustalle heti suhteen alussa. En ollut kokenut sellaista aiemmin, joten en osannut varoa. Ajattelin vain että hän on voimakkaasti tunteva ihminen. Eksistään hän puhui ymmärtävään mutta samalla alentuvaan sävyyn. Yksi oli ollut patologisen mustasukkainen, toinen patologinen pettäjä, ja kolmas taas emotionaalisesti rajoittunut. Kysyin kyllä, miten mies arvioi oman käytöksensä vaikuttaneen suhteisiin, mutta hän onnistui kuulostamaan uskottavalta vastatessaan yrittäneensä kyllä tehdä kaikkensa ja tukea näitä kumppaneitaan heidän epävarmuuksissaan ja kriiseissään.

Vuoden kuluttua meidänkin suhteemme oli kääntynyt päälaelleen. Olin aiemmin enkeli, nyt itse paholainen. Olin kuulemma selvästi pahin kaikista hänen kumppaneistaan. Hän kohteli minua kaltoin, mutta ei sietänyt puolikastakaan kritiikin sanaa aiheesta. Aina kun kehtasin sanoa, ettei hänen kontrollointihalunsa ole ok ja että hän on mustasukkainen ilman syytä, olin paha ja itsekäs ihminen. Kun otin puheeksi, että parisuhteessa pitäisi voida puhua toiselle jos itseä huolettaa jokin, ilman että toinen raivostuu ja kostaa, olin kohtuuton. Eroaminenkaan ei onnistunut yhteisymmärryksessä, kuten kaikkien aiempien kumppanien kanssa on onnistunut. Hän halusi nähdä minut läpeensä pahana ihmisenä ja takuulla ajattelee niin edelleen.

Joku hänen eksänsä olisi voinut ajatella noin kuin sinä tuossa tekstissäsi, jos olisi nähnyt meidät yhdessä suhteen alkuvaiheessa. Minä taas voisin ajatella noin nyt, jos näkisin hänet uuden kumppaninsa kanssa (en tiedä onko sellaista). Ja tämä uusi kumppani siinä vaiheessa, kun hänestäkin on tehty hirviö, ja mies siirtynyt seuraavaan enkeliin.

Niin tuttua. Kaikki hänen eksänsä olivat jotenkin raivokkaita hulluja. Nyt hän on lokeroinut minut samaan. Väittää minun tehneen ja ajatelleen asioita joita en kyllä ole tehnyt ja ajatellut. Hän on vain päättänyt roolittaa minutkin nyt samaan hullun eksän rooliin. Hassua että kaikkien muiden eksieni kanssa olen aina ollut ystävällisissä väleissä. Tämä on sitten sellainen jonka kanssa emme ole samassa todellisuudessakaan.

Ehkä hänen täytyy selittää nähdä kaikki asiat jotenkin muuten kuin että hän itse mokasi. Niihin on löydyttävä syy ulkoa. Minulla on vikani ja olen tehnyt virheitä, mutta ne eivät kyllä ole niitä mistä hän minua syyttää. Ne eivät ole edes mitenkään minulle luonteenomaisia, ihan kuin hän puhuisi jostain ihan vieraasta ihmisestä.

Mun on vaan pakko päästää ihan kokonaan irti, sitä ihmistä ei oikein enää ole, ihan kuin olisi joku ottanut hänen paikkansa. Yhdenkin nuoruuden eksän kanssa joskus myohemmin puhuttiin ihan kaverillisesti, että mitä virheitä tuli tehtyä siinä suhteessa. Tämän exän kanssa asiat ei helpota ajan kanssa kun niistä etääntyy, vaan ne menee jollain sairaalla tavalla yhä pahemmiksi ja enemmän kieroon. Hänen päässä.

Mulla on vastaava kokemus, miehen kaikki eksät oli jotenkin hulluja tai muuten viallisia hänen mielestään, ja on itse jättänyt heidät kaikki. Nyt olen päässyt samaan sarjaan, paitsi että olen kuulemma kaikista pahin. Miehellä on lukuisia noin puolen vuoden - reilun vuoden suhteita eikä yhtään pitkää ihmissuhdetta takanaan, vaikka on jo keski-ikäinen. Jotain hänelle tapahtuu, ei ehkä uskallakaan sitoutua vaikka sitä tosi paljon oikeasti toivoo ja haluaa, ja uskon häntä tässä kyllä. Hän jätti minut viimein myös selvinpäin. Tosin puhelimessa, ja sanoi rakastavansa. Oli tullut terapiassa tähän tulokseen, että jättää minut kännissä koska ei uskalla tehdä sitä selvinpäin.

Jännä miten monella kuvio on ollut juuri tämä sama. Kuten joku tuossa sanoi aiemminkin, kamalaa ajatella että muutkin ovat joutuneet kärsimään samasta, mutta toisaalta jotenkin helpottaa tietää että tässä on näin selvä kaava. Se auttaa ajattelemaan, ettei tosiaan ollut kysymys omasta poikkeuksellisesta pahuudesta, vaikka nämä miehet niin väittivät.

t. 342

Mua auttoi hirveästi kun lopulta tunnistin kaavan, josta olin lukenut aiemmin. En tunnistanut sitä vielä esim siinä vaiheessa, kun eka kerran pyysin raitistumaan, ja sitten sanoin että ero tulee ellei raitistu. Ja hän raitistui - puoleksi vuodeksi. Ja kierros nollaantui päässäni ja olin onnellinen, kunnes hiipimällä olimme taas samassa kanssa. Vasta kolmannella kerralla tajusin ettö tämäkin oli kaava.

Kaavaan kuuluu myös jossain vaiheessa alkaa syyttää omasta juomisesta vaimoa. Erityisesti että vaimo on ihan poikkeuksellisen kamala ihminen, ja siitä tämä kaikki itse asiassa johtuu. Sitten kaavaan kuuluu, että "muistat väärin" "tarvitset terapiaa" ja kaivetaan esiin vaimon menneisyys joka on luottamuksen hetkellä jaettu, mutta nyt sillä perustellaan miten vaimo on ongelma ja terapian tarpeessa. Ja liian monta kertaa kaikki tämä savuverho tarvitaan peittämään se, mihin mittakaavaan hänen oma päihdeongelma (mausteena sivusuhteet) on paisunut, sen peittämiseen ja hämäämiseen käytetään kaikki keinot. Häviäminen, kaveriviikonloput, harrasteporukan illanvietot, puhelimen akku loppu, piilopullot, pikavipit, taloustilin tyhjennys, eri säännöt rahan käytöstä perheessä, taloudellinen väkivalta, gaslighting ja manipulointi.

Up

Ah, oletteko ottaneet jo seuraantaan somessa Eevi Minkkisen, joka puhuu paljon läheisriippuvuudesta?

Up

Tässä hyvä kommentti muualta:

No. Don't date people for their potential. You either want to be with her as she is, or you don't.

Eli: ei pidä olla suhteessa siltä pohjalta, että se on ok kunhan jokin muuttuu. Jos asiat ei ole ok sellaisenaan, asiat ei ole ok. Suhde ei ole ok. Ei pidä olla ihmisen kanssa ajatellen, että hänessä on potentiaalia raitistua / olla rakastavampi / alkaa kuitenkin haluta naimisiin ja lapsia / jättää lopultakin vaimonsa / sanoa että olen hänen elämänsä nainen.

Tässä listasin miesystäväni käytöstä ja sen jälkeen tulikin kysymysmerkki, että mitä hemmettiä vielä teen tällaisen ihmisen kanssa. Siis hän piikittelee jatkuvasti huumorin varjolla luonnetta, ulkonäköä, ei näytä mitään tunteita, seksikin sellaista irrallista suoritusta, riidat on mun vika aina ja olen hullu, sekopää, pitäs mennä hoitoon etc lajia nämä haukkumiset. Jättää mut usein huomiotta esim. seurassa ja muutenkin jään heti kakkoseksi tuli mitä muuta ikinä, nyt aloittanut ignooraamisen, on mitä luultavimmin alkoholisti tai ainakin suurkuluttaja. Niin ja on jotain epämääräisiä naisystäviä, joiden kanssa viestittelee ainakin. Ei kerro itsestään juuri mitään, eikä ikinä keskusteluihin lähde mukaan vaan käskee olemaan hiljaa ja että taas draamailen turhia. Ei kehu, ei kiitä, ei lohduta, ei pyydä anteeksi. Että näin. Kamalalta tuntui tämä setti kirjoittaa ja nyt tiedän miksi voin niin huonosti ja ahdistun jo ennen tapaamista :( Ja tosiaan tapasin hänet keskellä kamalaa elämäntilannetta... Siksi varmaan jäin loukkuun jonkun sairaan manipuloinnin kautta. Nyt tässä mietin, että mikä saa ihmisen kohtelemaan toista tällä tavoin? Toki se, että olen tätä sietänyt, mutta syy sen takana? Onko hänellä nyt vahvempi ja varmempi olo kun on saanut mut epävarmaksi ja hallintaansa vai mitä hemmettiä?

Aika moni kirjoittaja hyötyisi googlaamalla sanan "narcissist". Itse olen ahminut Youtubessa Richard Grannonin  videoita ja vihdoin ja viimein nähnyt valon! Olen ihmetellyt 20 vuotta, mikä hel*vettiä meidän suhdetta vaivaa.

Jostain syystä narsisti-aiheiset juutuubijutut on suomeksi suureksi osaksi meuhkaavilta ja draamailevilta naisilta tai sitten reinotossumiehiltä.

Nämä Grannonin jutut on täysjärkisiä, toteavia ja eteenpäinohjaavia. Jos vaan englanti sujuu.

Suosittelen vilpittömästi! Nämä sekopäiset tyypit on kuitenkin käsittämättömän kaavamaisia ja se helpottaa kummasti kun itse ymmärtää mihin on sotkeutunut. Sitten voi jo tunnepuolella ottaa etäisyyttä, eikä tarvitse joka mutkassa itkeä.Seuraava askel on kerätä kamppeensa ja häipyä. Pitkin joustavin askelin taakseen katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä listasin miesystäväni käytöstä ja sen jälkeen tulikin kysymysmerkki, että mitä hemmettiä vielä teen tällaisen ihmisen kanssa. Siis hän piikittelee jatkuvasti huumorin varjolla luonnetta, ulkonäköä, ei näytä mitään tunteita, seksikin sellaista irrallista suoritusta, riidat on mun vika aina ja olen hullu, sekopää, pitäs mennä hoitoon etc lajia nämä haukkumiset. Jättää mut usein huomiotta esim. seurassa ja muutenkin jään heti kakkoseksi tuli mitä muuta ikinä, nyt aloittanut ignooraamisen, on mitä luultavimmin alkoholisti tai ainakin suurkuluttaja. Niin ja on jotain epämääräisiä naisystäviä, joiden kanssa viestittelee ainakin. Ei kerro itsestään juuri mitään, eikä ikinä keskusteluihin lähde mukaan vaan käskee olemaan hiljaa ja että taas draamailen turhia. Ei kehu, ei kiitä, ei lohduta, ei pyydä anteeksi. Että näin. Kamalalta tuntui tämä setti kirjoittaa ja nyt tiedän miksi voin niin huonosti ja ahdistun jo ennen tapaamista :( Ja tosiaan tapasin hänet keskellä kamalaa elämäntilannetta... Siksi varmaan jäin loukkuun jonkun sairaan manipuloinnin kautta. Nyt tässä mietin, että mikä saa ihmisen kohtelemaan toista tällä tavoin? Toki se, että olen tätä sietänyt, mutta syy sen takana? Onko hänellä nyt vahvempi ja varmempi olo kun on saanut mut epävarmaksi ja hallintaansa vai mitä hemmettiä?

Ajattelet, että hän jotenkin oikein keskittyy sinuun kun tekee sinulle sitä ja tätä.

Hän nimenomaan ei keskity sinuun lainkaan, ei hän tee noita sinulle, sinä vaan satut olemaan vyöhykkeellä, kun hän menee oman elämänsä läpi miettimättä muita.

Hän pikemmin on tekemättä asioita, joita oikeassa parisuhteessa tehdään, sellaisia jossa nähdään toinen, välitetään tästä, tehdään tälle asioita jotka ei hyödytä itseä vaan on hyväksi kumppanille.

Hän ei saa mitään voimajuttuja siitä mitä tekee sinulle, hän on niin rikki ja kyvytön ja keskittynyt itseensä, ja suojelemaan omaa haurauttaan ja kuvaansa itsestään, ettei kestä jos näyttää yhtään huonolta. Ja saat hänet näyttämään huonolta jos menestyt, varsinkin paremmin kuin hän, jos sun ystävät ja sukulaiset pitää häntä luuserina. Jos sinä säälit häntä tai huolehdit ja äidittelet.

Onhan paljon parempi hänen saada asiat näyttämään itselleen siltä, että hänellä voi olla jotain satunnaisia ongelmia, mutta sinä vasta se rikkinäinen sekopää ja ongelmakimppu olet. Sinä se olet joka on sekaisin, itkee hänen peräänsä ja draamailee. Eiköhän oikeastaan kaikki hänen sisäinen ahdistus ja ongelmat johdu sinusta.

Paras on jos ei sinun inhottavat sukulaiset ja kaverit ole sanomassa koko ajan, että jätä tuo luuseri. Mitä hekin tietävät.

Niin kauan kuin näyttelet oman roolisi tässä näytelmässä, sinun tehtävä on olla huono ja heikko ja sekopää, hänen rooli on kykenevä ja vahvempi ja se joka armosta pitää sekopään, koska, eihän nyt kukaan muu huolisi ja jaksaisi.

Ystäväni seurustelee juuri todella vaikean miehen kanssa. Hän on ihan vakuuttunut, että kaikki naiset pettää, ja koko ajan vahtii ja kuulustelee ystävääni. Olen tämän ystävän tuntenut 30 vuotta, ja suorempaa ja aidompaa ihmistä saa hakea. Mutta tämä mies ei näe tätä oikeaa ystävääni, vaan seurustelee jonkun sisäisen kauhunaisensa kanssa. Ilmeisesti aina uudestaan ja uudestaan. Olen nyt tutustunut vähän hänen "pettävään ja petolliseen" eksäänsä, joka on todella ihana ihminen, ja seurustellut nyt uuden kumppaninsa kanssa onnellisesti ja uskollisesti jo kymmenen vuotta. Sen sijaan tällä miehellä on vaikeuksia pysyä parisuhteessa, ja hän pilaa ne.

Kyllä ihmisen parisuhde-cv: kin jotain kertoo.