Läheisriippuvuudesta eroon

Suosittelen omasta kokemuksesta lämpimästi lukemaan kokeneen terapeutti Tommy HELLSTENin kirjoja, ehkä varsinkin vanhempia kirjoja 90- ja 00-luvuilta, jolloin hän enemmän keskittyi läheisriippuvuuteenkin, ja vanhemmat kirjat lienevät tosi edullisiakin nyt. Erittäin rohkaisevia, oivaltavia ja puhuttelevia kirjoja. Antavat myös ajatuksia miten asennoitua ja toimia eri tavalla kuin tähän asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vinkistä, katsoin tuon Gretan youtube-videon High value woman.

Mulle kävi juuri noin! Se on juuri miten löysin kunnon miehen.

Eli, hän periaatteessa sanoo, että kun nainen käyttäytyy kuin kynnysmatto, kaikki miehet kävelee hänen yli. Kun nainen tekee kaiken, ei pidä itseään minkään arvoisena, ei vaadi eikä odota mitään, niin häntä kohdellaan juuri niin. Greta coachasi asiakasta, että käyttäydy kolme kuukautta kuin "high value woman" mies alkoi jahdata häntä enemmän ja tehdä kaikenlaisia lupauksia -mutta niistä ei edelleenkään seurannut tekoja. Hän kysyi-minulla on kuitenkin tunteita tätä miestä kohtaan, mitä teen. Greta totesi, että olet jo saanut häneltä parasta käytöstä mitä häneltä on antaa, ja se silti ei ole tarpeeksi, ansaitset edelleen parempaa. Greta kehotti, että ala tavata muita miehiä, ei harrastaaksesi seksiä, mutta nähdäksesi miten muut miehet käyttäytyy ja kohtelee sinua. Tuo nainen teki niin, mutta jatkuvasti kaipaili sitä renttuaan, ja vertaili häneen. Kunnes. Vastaan tuli mies, joka ehdotti deittejä, piti ne kaikki, ei ollut kertaakaan epäluotettava eikä katoillut. Oli kaiken kaikkiaan kunnioittava ja huomaava, ja luotettava. Nainen ihmetteli, että jo neljännellä treffeillä mies halusi, että he lakkaisivat deittaamasta muita.

Mulle nimittäin kävi juuri näin! En hakenut seurustelua eikä seksiä, mutta ajattelin että mun täytyy saada ajatukset pois mun "väärästä miehestä". En ollut kyllä yhtään varautunut tuohon mieheen, joka tuli vastaan. Aiemmin olisin varmaan ajatellut ettei ole mun tyyppiä. Enkä edes halunnut löytää ketään. Mutta mun oli pakko myöntää, että hän oli todella hyvä mies. Ja komeakin, ja raitis, ja liikunnallinen ja hyväkuntoinen. Itse asiassa mun oli vaikea uskoa, että tuollainen mies oli ihastunut minuun, ja kohteli minua valtavan hyvin.

Hän sai aiemmat suhdeviritelmäni näyttämään kiukuttelevilta, epäkypsiltä, laiskoilta ja hyväksikäyttäviltä mieslapsilta.

Oikeastaan valinta oli ihan selvä, halusin uskaltaa oppia hänestä enemmän. Ja kaikki mitä opin, sai kunnioittamaan häntä enemmän. Jos hän lupasi korjata jotain, hän tuli heti seuraavana päivänä työkalujen kanssa, ja teki sen saman tien. Ei mitään itsetehostusta, ei pitänyt sitä minään, ei huokaillut miten raskas homma on, ei suunnitellut kaksi kuukautta ja jättänyt lopulta kesken. Ei odottanut minulta yhtään mitään vastineeksi. Hänelle se ei ollut kummempaa kuin kaupassa käynti.

Uskomaton kaveri. Hän avasi minulle ovia, auttoi takkia, kantoi ostokseni, laittoi minulle ruokaa, nousi aamulla keittämään meille kahvia... Ja se ei ollut mikään esitys, eikä se lakannut. Jos lähdimme yhdessä baariin, hän ei ottanut liikaa, ja kun halusin lähteä, lähdimme heti ja hän otti meille taksin.

Hän oli valtava kontrasti aiemmin tuntemiini miehiin. Ei puhettakaan, että tyytyisin enää vähempään. Mieluummin olisin yksin, kuin enää yhdenkään selittelijän kanssa.

Mulle on käynyt kuten sinulle eli olen löytänyt miehen, joka on mielestäni monessakin mielessä minulle liian hyvä. Hän on ollut minuun vuosia ihastunut ja olen torjunut hänet monta kertaa ollakseni erilaisten minua huonosti kohtelevien miesten kanssa. Viimeisimmän ihastukseni kariuduttua olin aivan totaalisen paskana ja päätin olla yksin. Kuinka ollakaan, tämä kunnollinen kaveri ilmaantui taas eteeni ja halusi yrittää suhdetta. Kerroin avoimesti tilanteestani ja siitä, että pelkään olevani liian hajalla ja siten suhteeseen kelpaamaton. Mies halusi yrittää ja nyt olemme olleet yhdessä jo pitkään.

*Kaikki on muuten hyvin mutten tunne häntä kohtaan minkäänlaista himoa. Seksiä on mutten saa siitä mitään enkä kaipaa sitä. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa miehestä mutten silti tunne olevani ihastunut.* Huolimatta siitä, että hän kohtelee minua paremmin kuin kukaan aiemmista miesystävistäni. Tunnen pohjatonta väsymystä elämästäni elämästä ja olen kuin haavoittunut, kuolemaa odottava eläin piiloon vetäytyneenä.

Takana myös vuosikaudet terapiaa, joku varmaan ulkopuolisen avun hankkimista ehdottaisi. Terapia ei ole auttanut kuin keventämään lompakkoa.

Vastaukseni ei nyt ehkä ihan osu ketjun otsikkoon, mutta oletko ajatellut, että *kaikkea* ei välttämättä voi yhdessä ja samassa ihmisessä löytää? En nyt tarkoita, että kenenkään pitäisi tyytyä ankeaan vaihtoehtoon jos sellainen vain on tarjolla, mutta ehkä jotain rauhaa voi löytää siitä ajatuksesta, että omat odotukset pitkälle parisuhteelle voivat olla jollain tavalla epärealistisia. Ja lista odotuksista pitää rakentaa tärkeysjärjestykseen. Jollekin turvallinen ja tylsä kaveripuoliso on sata kertaa toivotumpi vaihtoehto kuin perhosia vatsassa jonkun hiukankaan epäluotettavan tai itsekkään tyypin kanssa. Niinkuin itsekin olet kokenut. Ehkä ne vatsanpohjan perhoset pitää itse yrittää löytää sen tylsän puolison kanssa eri tavalla. Ihastuksentunne, jota itsestään etsii, voi olla (ja varmaan onkin) toisenlaista kun siihen ei sekoitu pelonsekainen jännitys! 

Mitä epätyydyttävään seksielämään tulee, niin minusta se on erillinen asia tuon ihastuksenpuutteen kanssa. Seksielämästä voi puhua yhdessä ja sitä voi kehittää! Se voi olla alati muuttuvaa ja tyydytys voi löytyä ajan kanssa vaikka puoliso ei muuksi muuttuisikaan. 

Minä olin vuosia naimisissa tylsän ja turvallisen miehen kanssa. Lopulta minun oli pakko erota, kun ihastuin toiseen niin palavasti, etten päässyt siitä yli. Olin kaivannut vuosia sitä ihastunutta oloa, että joku kohtelisi minua kuin Naista, näkisi minut kauniina ja haluttavana. Suoraan sanottuna haksahdin. Tuo ihastus syveni suhteeksi ja siinä suhteessa löysin itsestäni läheisriippuvuuden. Ihastus, rakastaminen ja seksi oli polttavan kuumaa tuon miehen kanssa mutta hän kohteli minua epäreilusti ja oli jatkuvassa tunteiden vuoristoradassa, maanantaisin saatoimme suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja torstaisin hän jätti minut, lauantaisin halusi taas seksiä ja sunnuntaisin makasimme uupuneina sängyssä koko päivän. Ja taas alusta. Ex-aviopuolisoani en ole koskaan ikävöinyt, mutta pakko myöntää, että se turvallisuus ja tasaisuus oli silti jonkun arvoista, vaikka perhoset puuttuivatkin.

Up

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onnistun pilaamaan muijani illat vaikka en edes ole paikalla. Jätän sen kerran viikossa ja palaan sitten muina miehinä takaisin. Emme tapaa muutamaan päivään vaikka se asuu tossa ihan vieressä. Vapaailtoina lähden baariin, ja tiedän että se eukko miettii siellä kotona sydän syrjällään mitä tällä kertaa tapahtuu. Ehkä soitan kännissä ja haastan riitaa ja jätän sen lopulta? Tai ehkä pokaankin jonkun uuden? Mutta siellä se vaan odottelee, että palaan reissultani, ja jos oon hyvällä tuulella saatan kohdella sitä ihan mukavasti. Mutta toisaalta sekin että vaan haukun ja haastan riitaa tuntuu riittävän. Ei sen eteen tarvi nähdä paljon vaivaa. 

T.mies

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Ap moi.

Onpa ihana, et ketju on jatkunut, lämmittää!

En olis kaksi viikkoa sit uskonut et jatkuu vielä, varovaisesti toivoin muutamaa viestiä. Muistan että mua pelotti ja hävettikin alkaa puhumaan julkisesti ja palaute pelotti kovasti. Mietin että olisko se päihdelinkki ollut parempi paikka, mut tää tais mennä ihan oikein jos tätä kautta useampi muukin on alkanut pohtia tilannettaan.

Ja ihan mahtavaa, että muutkin tulee kaapista ja rohkaistunut hakemaan apuakin jolla mahdollisesti koko loppuelämän suunta muuttuu niin paljon paremmaksi, tulee tosi hyvä mieli : )

En oikein tiedä mitä hain aloituksella, mutta olen saanut paljon uskoa ja rohkaisua, kuten ilmeisesti moni muukin. Mun puolesta täällä saa ihan rohkeasti avautua.

Toivottavasti tää jatkuu ja myöhemminkin joku muukin saa apua tästä. Tää on tainnut oikeasti olla monille muillekin tärkeää.

Kiitos <3

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Ap moi.

Onpa ihana, et ketju on jatkunut, lämmittää!

En olis kaksi viikkoa sit uskonut et jatkuu vielä, varovaisesti toivoin muutamaa viestiä. Muistan että mua pelotti ja hävettikin alkaa puhumaan julkisesti ja palaute pelotti kovasti. Mietin että olisko se päihdelinkki ollut parempi paikka, mut tää tais mennä ihan oikein jos tätä kautta useampi muukin on alkanut pohtia tilannettaan.

Ja ihan mahtavaa, että muutkin tulee kaapista ja rohkaistunut hakemaan apuakin jolla mahdollisesti koko loppuelämän suunta muuttuu niin paljon paremmaksi, tulee tosi hyvä mieli : )

En oikein tiedä mitä hain aloituksella, mutta olen saanut paljon uskoa ja rohkaisua, kuten ilmeisesti moni muukin. Mun puolesta täällä saa ihan rohkeasti avautua.

Toivottavasti tää jatkuu ja myöhemminkin joku muukin saa apua tästä. Tää on tainnut oikeasti olla monille muillekin tärkeää.

Kiitos <3

Ap

Kiitos itsellesi tärkeästä avauksesta <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

On pettänyt aiemmissa suhteissaan mutta ei tietääkseni minua. On kuitenkin uhkaillut sillä(kin), tai sanotaanko niin, että kun hän sekavissa tiloissa "eroaa" minusta viesteillä, hän muistaa aina mainita kuinka aikoo jatkossa sekstailla muiden kanssa ja sanoo muutenkin kaikki mahdollisimman ikävät asiat. Viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan mahdotonta, enkä oikein tiedä, miksi olemme yhdessä. Minä olen (ollut) hänen kanssaan koska vihdoin hänet tavattuani tunsin, että joku voi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin mitä itselläni on annettavaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonosti pääasiassa miehen ailahtelevaisuuden ja muiden ongelmien takia, ja nykyään en edes usko, että mies olisi yhtä rakastunut minuun kuin alkuaikoina, vaikka itse taidan ollakin. Silloin alkuun mieleeni ei olisi voinut juolahtaakaan, että hän voisi haluta ketään muuta kuin minut, kaikki toiminta oli rakastuneen ihmisen toimintaa enkä jännittänyt, kun hän oli ulkona. Hän lähetteli pitkin iltaa kivoja viestejä ja ikävöi niissä minua ja ilmoitti, kun oli päässyt kotiin jne. Nykyään hän kertoo jo etukäteen, ettei sitten aio laittaa mitään viestejä. Jos viestejä kuitenkin alkaa tulla, ne tulee kurjissa humaltuneissa tunnelmissa, ja sisältö on minua tarkoituksella loukkaavaa.

Tämä kuulostaa ihan kauhealta. Silti ajattelen, että sen täytyy olla ohimenevää, ja että hän kyllä paranee ja palautuu takaisin omaksi itsekseen - ellei sitten ehdi tehdä jotain anteeksiantamatonta ennen sitä.

Up

Paljon ajatuksia herää tästä ketjusta.

Voisiko toisia kohdella hyvin ja auttaen joutumatta hyväksikäytetyksi.

Voisiko parisuhde olla ihan vaan hyvä. Sellainen, jossa sovitaan asioista ja on kaikin puolin hyvä olla. Jossa autetaan toista ja saadaan myös itse apua.

Voisiko seksikin olla sellaista, että se vaan tuntuu hyvältä. Onko jollain oikeasti sellaista?

Varmaan tällaisia suhteita on missä toista ei käytetä hyväksi , mutta me jotka olemme lapsuudesta asti tottuneet narsistiseen käytökseen ja pidämme sitä normaalina tarvitsemme herätyksen , joku tulee ja sanoo " hei , tuo ei ole oikein miten sinua kohdellaan ". Kun tämän kuulee ja sisäistää sen ja alkaa hakeen apua niin silloin läheisriippuvaisen parantuminen alkaa.  Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Paljon ajatuksia herää tästä ketjusta.

Voisiko toisia kohdella hyvin ja auttaen joutumatta hyväksikäytetyksi.

Voisiko parisuhde olla ihan vaan hyvä. Sellainen, jossa sovitaan asioista ja on kaikin puolin hyvä olla. Jossa autetaan toista ja saadaan myös itse apua.

Voisiko seksikin olla sellaista, että se vaan tuntuu hyvältä. Onko jollain oikeasti sellaista?

Mun rikkinäisessä suhteessani seksi on suunnilleen se paras asia. Se on aidosti parempaa kuin kenenkään muun kanssa ikinä, siis minut huomioivaa, lämmintä ja kaunista, juuri sellaista josta minä nautin ja mies samaten. Kontrasti miehen muihin sekoiluihin on ihan jäätävä.

Vierailija kirjoitti:

Paljon ajatuksia herää tästä ketjusta.

Voisiko toisia kohdella hyvin ja auttaen joutumatta hyväksikäytetyksi.

Voisiko parisuhde olla ihan vaan hyvä. Sellainen, jossa sovitaan asioista ja on kaikin puolin hyvä olla. Jossa autetaan toista ja saadaan myös itse apua.

Voisiko seksikin olla sellaista, että se vaan tuntuu hyvältä. Onko jollain oikeasti sellaista?

On, mulla on nyt sellaista. On aika epätodellinen olo, ihan kuin olisi elänyt mustavalkoisessa maailmassa ja nyt olisi nähnyt eka kertaa väreissä.

Jostain syystä aina annoin tilaisuuden, ajatellen, että hän vain teki virheen, en saa olla liian vaativa. Mutta, kun olin valitsemassa elämänkumppania, silloin nimen omaan pitää olla vaatimuksia.

Voi olla että sen valinnan pääsee tekemään vain kerran, että kuka on sun lastesi isä ja lastenlastesi isoisä. Nyt kun olen äiti, olisi pitänyt ajatella sitä noin päin: päästäisinkö tuon tyypin mun lasteni elämään, jos se ei olisi niiden isä? Joku isäpuoli joka kännää, huutaa, katoilee, pettää, juo perheen rahat, lähtee baariin tai makaa krapulassa kaiket viikonloput? Jos mä kirjoittaisin tänne, että olen tavannut tällaisen miehen ja ajattelin esitellä sen lapsilleni, niin todella tulisi lunta tupaan. Niin miksi se tyyppi olisi yhtään sen kelvollisempi heidän isäksi.

En tiedä miksi en osannut ajatella itsestäni niin huolehtivaisesti ja arvostavasti, että olisin ajatellut, ettei sillä tyypillä ole myöskään asiaa mun elämään.

Tiedättekö, mulla varmaan ei ollut kokemusta paremmasta, ei mallia. Mä ajattelin, että kaikilla miehillä on jossain määrin näitä samoja virheitä! Nyt mä ekan kerran konkreettisesti tajuan, mikä on esimerkin voima. Jos mulla olisi ollut malleja tavallisista, luotettavista ja rakastavista miehistä, olisin ajatellut että tämä ei ole kelvollinen yksilö. Mutta kaikki mitä hän teki, oli mulle jossain määrin tavallista, tuttua ja arkipäiväistä, eikä kavahduttanut, pisti vain vähän pettyneesti ja alistuneesti huokaisemaan. Ja ajattelemaan, että sellaisia miehet vaan on, ja se on hyväksyttävä, jos meinaa saada parisuhteen ja perheen.

Rima on aivan, todella liian matalalla. Ja itsetunto. Tämä nyt on parasta mitä mulle on luvassa, turha kuvitella muuta. Ota tai jätä. Kai tää nyt menettelee, onhan tässä hyviäkin puolia.

Ja niin sitä päätyy kurjistuvaan kierteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

On pettänyt aiemmissa suhteissaan mutta ei tietääkseni minua. On kuitenkin uhkaillut sillä(kin), tai sanotaanko niin, että kun hän sekavissa tiloissa "eroaa" minusta viesteillä, hän muistaa aina mainita kuinka aikoo jatkossa sekstailla muiden kanssa ja sanoo muutenkin kaikki mahdollisimman ikävät asiat. Viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan mahdotonta, enkä oikein tiedä, miksi olemme yhdessä. Minä olen (ollut) hänen kanssaan koska vihdoin hänet tavattuani tunsin, että joku voi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin mitä itselläni on annettavaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonosti pääasiassa miehen ailahtelevaisuuden ja muiden ongelmien takia, ja nykyään en edes usko, että mies olisi yhtä rakastunut minuun kuin alkuaikoina, vaikka itse taidan ollakin. Silloin alkuun mieleeni ei olisi voinut juolahtaakaan, että hän voisi haluta ketään muuta kuin minut, kaikki toiminta oli rakastuneen ihmisen toimintaa enkä jännittänyt, kun hän oli ulkona. Hän lähetteli pitkin iltaa kivoja viestejä ja ikävöi niissä minua ja ilmoitti, kun oli päässyt kotiin jne. Nykyään hän kertoo jo etukäteen, ettei sitten aio laittaa mitään viestejä. Jos viestejä kuitenkin alkaa tulla, ne tulee kurjissa humaltuneissa tunnelmissa, ja sisältö on minua tarkoituksella loukkaavaa.

Tämä kuulostaa ihan kauhealta. Silti ajattelen, että sen täytyy olla ohimenevää, ja että hän kyllä paranee ja palautuu takaisin omaksi itsekseen - ellei sitten ehdi tehdä jotain anteeksiantamatonta ennen sitä.

Kuvitellaan, että herttainen 17v sukulaistyttö on ensimmäisessä suhteessaan, ja kertoo että poikaystävä on etenkin kännissä ilkeä ja uhkailee toistuvasti jättämisellä ja muisten tyttöjen panemisella..

Minkälaisia neuvoja antaisitte?

....

Hiljaisuuden on loputtava, ei se ole pelkästään se (miesten) käytös, vaan myös yleiset asenteet ja häpeän ilmapiiri, joka hyväksyy agression osaksi parisuhdetta, joka vielä valitettavan usein pahenee fyysiseksi väkivallaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

On pettänyt aiemmissa suhteissaan mutta ei tietääkseni minua. On kuitenkin uhkaillut sillä(kin), tai sanotaanko niin, että kun hän sekavissa tiloissa "eroaa" minusta viesteillä, hän muistaa aina mainita kuinka aikoo jatkossa sekstailla muiden kanssa ja sanoo muutenkin kaikki mahdollisimman ikävät asiat. Viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan mahdotonta, enkä oikein tiedä, miksi olemme yhdessä. Minä olen (ollut) hänen kanssaan koska vihdoin hänet tavattuani tunsin, että joku voi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin mitä itselläni on annettavaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonosti pääasiassa miehen ailahtelevaisuuden ja muiden ongelmien takia, ja nykyään en edes usko, että mies olisi yhtä rakastunut minuun kuin alkuaikoina, vaikka itse taidan ollakin. Silloin alkuun mieleeni ei olisi voinut juolahtaakaan, että hän voisi haluta ketään muuta kuin minut, kaikki toiminta oli rakastuneen ihmisen toimintaa enkä jännittänyt, kun hän oli ulkona. Hän lähetteli pitkin iltaa kivoja viestejä ja ikävöi niissä minua ja ilmoitti, kun oli päässyt kotiin jne. Nykyään hän kertoo jo etukäteen, ettei sitten aio laittaa mitään viestejä. Jos viestejä kuitenkin alkaa tulla, ne tulee kurjissa humaltuneissa tunnelmissa, ja sisältö on minua tarkoituksella loukkaavaa.

Tämä kuulostaa ihan kauhealta. Silti ajattelen, että sen täytyy olla ohimenevää, ja että hän kyllä paranee ja palautuu takaisin omaksi itsekseen - ellei sitten ehdi tehdä jotain anteeksiantamatonta ennen sitä.

Oon pettäny aikaisempia naisiani, ehkä tätä nykystänikin, mutta en viitti näin suoraan sanoa. Kuitenkin uhkailen muitten muijien panemisella, ja siitähän se menee aina pois tolaltaan. Etenkin kännissä tulee laiteltua aika veemäisiä viestejä mutta aina se antaa anteeksi, kun alan leperrellä. Viimeinen kuukausi on ollu aika paha, oiskohan se sittenkin lähdössä? Alkuaikoina tuli leperreltyä enemmänkin, eikä riitaa ollu niin paljon. Nyt laittelen viestiä vaan kännissä kun vituttaa. Mutta onhan se aika ärsytävä ämmä, että kyllähän se ne viestit ansaitsee. Jos se käyttäytys vähän paremmin, ni varmaan tulis käytyä siellä enemmän. 

T.mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

On pettänyt aiemmissa suhteissaan mutta ei tietääkseni minua. On kuitenkin uhkaillut sillä(kin), tai sanotaanko niin, että kun hän sekavissa tiloissa "eroaa" minusta viesteillä, hän muistaa aina mainita kuinka aikoo jatkossa sekstailla muiden kanssa ja sanoo muutenkin kaikki mahdollisimman ikävät asiat. Viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan mahdotonta, enkä oikein tiedä, miksi olemme yhdessä. Minä olen (ollut) hänen kanssaan koska vihdoin hänet tavattuani tunsin, että joku voi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin mitä itselläni on annettavaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonosti pääasiassa miehen ailahtelevaisuuden ja muiden ongelmien takia, ja nykyään en edes usko, että mies olisi yhtä rakastunut minuun kuin alkuaikoina, vaikka itse taidan ollakin. Silloin alkuun mieleeni ei olisi voinut juolahtaakaan, että hän voisi haluta ketään muuta kuin minut, kaikki toiminta oli rakastuneen ihmisen toimintaa enkä jännittänyt, kun hän oli ulkona. Hän lähetteli pitkin iltaa kivoja viestejä ja ikävöi niissä minua ja ilmoitti, kun oli päässyt kotiin jne. Nykyään hän kertoo jo etukäteen, ettei sitten aio laittaa mitään viestejä. Jos viestejä kuitenkin alkaa tulla, ne tulee kurjissa humaltuneissa tunnelmissa, ja sisältö on minua tarkoituksella loukkaavaa.

Tämä kuulostaa ihan kauhealta. Silti ajattelen, että sen täytyy olla ohimenevää, ja että hän kyllä paranee ja palautuu takaisin omaksi itsekseen - ellei sitten ehdi tehdä jotain anteeksiantamatonta ennen sitä.

Tuo kuulostaa niin tutulta. Mulle kuulostaa, että hänen alkoholisminsa vain on edennyt tuohon vaiheeseen. Hän eroilee ja kieltäytyy laittamasta viestiä, koska tarvitsee aikaa ryypätä, ja haluaa salata sen laajuuden. Hän on kireä ja tyly, koska alkoholismi ajan kanssa tekee ihmisestä sellaisen. Alkoholismi aiheuttaa unettomuutta ja masennusta ja kaikkia mielialan häiriöitä. Tuolla kaikella ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, net ovat kaikki ilmentymää hänen ja alkoholin välisestä yhä kiihtyvästä suhteesta. paluuta takaisin päin ei ole, se aika on mennyttä, ja sitä ihmistä ei enää ole. Jos hän joskus raitistuisi, hän voi silti olla ikävä ihminen, ja voi silti ajatella sinusta ikävästi, ja antaa sen ihastuksensa jollekulle muulle.

Näin minulle kävi, mies kyllä raitistui, mutta ei minun kanssani. Minulle jäi osaksi vain muistot ja hänen loputon kauna. Näin kerran hänet uuden naisensa seurassa, ja hän hymyili ja hänen kasvonsa loistivat onnellisina. Tajusin siinä, että en ollut nähnyt häntä sellaisena enää vuosiin, ja nytkin vain siksi, että hän ei tiennyt, että olen lähistöllä. Minulle hän tulee olemaan ilkeä lopun ikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäyvä puoliso pilaa myös ns. tavalliset illat. Olen kirjoittanut tähän ketjuun miehestäni, joka melkein viikottain jättää minut ja palaa sitten takaisin. En tiedä, onko hän masentunut, ahdistunut vai kenties jollain tapaa "vakavammin" mielenterveysongelmainen... Tänään on sovitusti päivä, kun emme tapaa.  Emme tapaa myöskään huomenna emmekä ylihuomenna, vaikka asumme lähekkäin ja olisi kaikki mahdollisuudet nähdä ihan miten huvittaa. Hän käyttää tällaiset tilaisuudet AINA siihen, että menee baariin. Niin tänäänkin. Hän on ollut nyt viitisen päivää huonolla tuulella ja siten minulla on kauhea jännitys päällä, mitä siellä baarissa nyt sitten tapahtuu. Onko tämä se ilta, kun hän on mennyt sinne ilman lietsomaansa esiriitaa, mutta silti päättää jättää minut yöllä viestillä. Tai ihastuu toiseen yhtä palavasti ja nopeasti kuin minuun aikanaan, ailahtelevainen kun on. Miksi minä odotan kotona häntä? Miksi minä odotan, milloin hän taas suo minulle paikkani valtaistuimellaan sen sijaan, että haukkuisi elämänvalintojani tai persoonaani?

Onko sulla mitään muuta elämää? Kuinka sä viestit aikaasi, kun olit sinkku?

Jos tiedät, että ette tule näkemään niin kehittele itsellesi tekemistä, ei sun tarvii odottaa.

Tottakai mulla on muuta elämää, mutta työt, harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteettini sijoittuvat päiväaikaan. Myöhään illalla ja yöllä minulla siis on aikaa odotella unettomana... En edes halua keksiä mitään muuta tekemistä yömyöhään vaan haluan vaalia terveitä elämäntapoja eli nukkua kunnolla, mutta valitettavasti tällä historialla unensaanti on usein vaikeaa, kun jännittää, mitä yö tai aamu tuo tullessaan. Jos en olisi läheisriippuvainen, en tietenkään odottelisi valveilla. Siksi olen päätynyt lukemaan ja kirjoittamaan tähän ketjuun.

Onko mies siis pettänyt ja pelkäät sitä? Vai vaan yleistä ahdistusta?

Laita puhelin äänettömälle, etkä vilkuile sitä yötä vasten ollenkaan, vasta kun kello soi ja sittenkin sä voit ihan hyvällä omallatunnolla olla lukematta viestejä, jos ne uhkaa sun mielenrauhaa. Mies voi kyllä odottaa skitsoamisineen.

Keskity rauhoittamaan itsesi iltaisin, jos jotain tapahtuisikin niin ei ole sun vika, eikä sun vastuulla, sun ei pidä pelätä.

Joskus nää retkut ihan oikeastikin vaan istuu ringissä juomassa kaljaa ja jopa ikävöivät naisiaan ja puhuu hyvääkin heistä, ne vaan ei tajua siitä kertoa, eikä siellä aina ikäviä tapahdu.

Sun täytyy vaan työntää se pois mielestäsi, se kyllä onnistuu kun päätät niin.

Tuntuu inhottavalta sun tilanne.

On pettänyt aiemmissa suhteissaan mutta ei tietääkseni minua. On kuitenkin uhkaillut sillä(kin), tai sanotaanko niin, että kun hän sekavissa tiloissa "eroaa" minusta viesteillä, hän muistaa aina mainita kuinka aikoo jatkossa sekstailla muiden kanssa ja sanoo muutenkin kaikki mahdollisimman ikävät asiat. Viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan mahdotonta, enkä oikein tiedä, miksi olemme yhdessä. Minä olen (ollut) hänen kanssaan koska vihdoin hänet tavattuani tunsin, että joku voi rakastaa yhtä paljon takaisin kuin mitä itselläni on annettavaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonosti pääasiassa miehen ailahtelevaisuuden ja muiden ongelmien takia, ja nykyään en edes usko, että mies olisi yhtä rakastunut minuun kuin alkuaikoina, vaikka itse taidan ollakin. Silloin alkuun mieleeni ei olisi voinut juolahtaakaan, että hän voisi haluta ketään muuta kuin minut, kaikki toiminta oli rakastuneen ihmisen toimintaa enkä jännittänyt, kun hän oli ulkona. Hän lähetteli pitkin iltaa kivoja viestejä ja ikävöi niissä minua ja ilmoitti, kun oli päässyt kotiin jne. Nykyään hän kertoo jo etukäteen, ettei sitten aio laittaa mitään viestejä. Jos viestejä kuitenkin alkaa tulla, ne tulee kurjissa humaltuneissa tunnelmissa, ja sisältö on minua tarkoituksella loukkaavaa.

Tämä kuulostaa ihan kauhealta. Silti ajattelen, että sen täytyy olla ohimenevää, ja että hän kyllä paranee ja palautuu takaisin omaksi itsekseen - ellei sitten ehdi tehdä jotain anteeksiantamatonta ennen sitä.

Tuo kuulostaa niin tutulta. Mulle kuulostaa, että hänen alkoholisminsa vain on edennyt tuohon vaiheeseen. Hän eroilee ja kieltäytyy laittamasta viestiä, koska tarvitsee aikaa ryypätä, ja haluaa salata sen laajuuden. Hän on kireä ja tyly, koska alkoholismi ajan kanssa tekee ihmisestä sellaisen. Alkoholismi aiheuttaa unettomuutta ja masennusta ja kaikkia mielialan häiriöitä. Tuolla kaikella ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, net ovat kaikki ilmentymää hänen ja alkoholin välisestä yhä kiihtyvästä suhteesta. paluuta takaisin päin ei ole, se aika on mennyttä, ja sitä ihmistä ei enää ole. Jos hän joskus raitistuisi, hän voi silti olla ikävä ihminen, ja voi silti ajatella sinusta ikävästi, ja antaa sen ihastuksensa jollekulle muulle.

Näin minulle kävi, mies kyllä raitistui, mutta ei minun kanssani. Minulle jäi osaksi vain muistot ja hänen loputon kauna. Näin kerran hänet uuden naisensa seurassa, ja hän hymyili ja hänen kasvonsa loistivat onnellisina. Tajusin siinä, että en ollut nähnyt häntä sellaisena enää vuosiin, ja nytkin vain siksi, että hän ei tiennyt, että olen lähistöllä. Minulle hän tulee olemaan ilkeä lopun ikää.

Tätä oli tosi vaikea lukea itkemättä. Kiitos koko viestistä. 

Olen vuoden ajan kuvitellut, että vika on minussa. Tottakai se osin onkin, en ole minäkään täydellinen millään mittapuulla, mutta miehellä ei ole kaikki kunnossa. Olen miettinyt ja pyöritellyt, missä on alkuperäinen vika - onko se jonkinlaista narsismia (hänellä on joitain haavoittuvan tyypin ominaisuuksia), onko se alkoholismia (löytynee geeneistä), onko se traumaperäistä (erittäin ikäviä kokemuksia nuoruudessa) vai olenko minä niin hirveä ihminen kuin hän antaa jatkuvasti ymmärtää. En enää edes pysy kärryillä, mistä hän minua milloinkin syyttää.