Lue keskustelun säännöt.
Läheisriippuvuudesta eroon
Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa päihderiippuvaisen kanssa ja ilmeisen sairastunut itsekin. Miehet on mennyt ja tullut miten haluaa, aina otin takaisin ja yritin uskoa vaan hyvää, hoivasin ja koitin parantaa itseni unohtaen. Suhteissa henkistä ja fyysistä väkivaltaakin, olen antanut alistaa itseni aika täydellisesti.
Mulle on aina tärkeintä toisen hyvä olo, itsellä ei niin väliä. Suurimman osan suhteiden ajasta olen ollut masentunut kohtelun takia, silti aina kun toinen on vain pyytänyt anteeksi olen asettanut hänet elämäni keskiöön, kunnes mua satutetaan taas ja sen jälkeen uusiksi. Unohdan aina itseni, en oikein muista edes mistä joskus nautin ja mitkä mun omat mielipiteet on, myötäillen ja joustan ihan liikaa.
Tää on sairasta!
Onko joku eheytynyt tästä? Millä tavoin opetella, että oma elämä on tärkein ja itse arvokas?
Kommentit (592)
Ap:lle tai tietysti muillekkin "alistujille", joka olen itsekkin ollut.
Mitä syyllisyyttä pidät poissa tuolla aikuisten ihmisten hoitamisella, auttamisella(ilman että kukaan edes pyytää), antamalla ja antamalla.
Siitä tulee hyvä olo, koska se pitää jonkun perustavaalaatuaan olevan syyllisyyden poissa, joka on vieläkin kamalampi olotila kuin se uhrina olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle tai tietysti muillekkin "alistujille", joka olen itsekkin ollut.
Mitä syyllisyyttä pidät poissa tuolla aikuisten ihmisten hoitamisella, auttamisella(ilman että kukaan edes pyytää), antamalla ja antamalla.
Siitä tulee hyvä olo, koska se pitää jonkun perustavaalaatuaan olevan syyllisyyden poissa, joka on vieläkin kamalampi olotila kuin se uhrina olo.
Mä tunnistan häpeän. Olen häpeällä kasvatettu. Jatkuva riittämättömyyden tunne. Mä olen sijoituslapsi, enkä ole kokenut vanhempien rakkautta ja hyväksyntää lainkaan. Joku huonouden tunne. Ja perimmäinen lohduttomuus ja yksinäisyys, joka on pidettävä loitolla. Vaikka sitten takertumalla johonkuhun. Ainakin on muuta ajateltavaa, kuin miten tyhjä ja yksin olen.
Sillä, että tuot esiin sanallisesti joka kerta kun sua loukataan tai kohdellaan huonosti. Jos vähänkään tuntuu huonolta, mietit että onko tämä asia ok vai onko kumppani tai joku muu ylittänyt sun rajat jollain tavalla. Tätä kun toistaa ja harjoittelee, niin huomaa jonain päivänä puuttuvansa sellaisiin juttuihin jotka aiemmin jäi täysin huomiotta. Kun rajat voimistuvat, myös sisälläsi oleva viha voimistuu. Mutta se ei ole huono asia ja se on ohimenevää. Ja sen avulla ympäristö ymmärtää alkaa kohdella sua eri tavalla kuin aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle tai tietysti muillekkin "alistujille", joka olen itsekkin ollut.
Mitä syyllisyyttä pidät poissa tuolla aikuisten ihmisten hoitamisella, auttamisella(ilman että kukaan edes pyytää), antamalla ja antamalla.
Siitä tulee hyvä olo, koska se pitää jonkun perustavaalaatuaan olevan syyllisyyden poissa, joka on vieläkin kamalampi olotila kuin se uhrina olo.
Syyllisyys siitä, ettei ole täydellinen?
Vierailija kirjoitti:
Sillä, että tuot esiin sanallisesti joka kerta kun sua loukataan tai kohdellaan huonosti. Jos vähänkään tuntuu huonolta, mietit että onko tämä asia ok vai onko kumppani tai joku muu ylittänyt sun rajat jollain tavalla. Tätä kun toistaa ja harjoittelee, niin huomaa jonain päivänä puuttuvansa sellaisiin juttuihin jotka aiemmin jäi täysin huomiotta. Kun rajat voimistuvat, myös sisälläsi oleva viha voimistuu. Mutta se ei ole huono asia ja se on ohimenevää. Ja sen avulla ympäristö ymmärtää alkaa kohdella sua eri tavalla kuin aikaisemmin.
Koettu. Tervetuloa samanaikainen sisäinen konflikti ja ulkoinen muun maailman kanssa. Olo on tosiaan vihainen lähes koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä, että tuot esiin sanallisesti joka kerta kun sua loukataan tai kohdellaan huonosti. Jos vähänkään tuntuu huonolta, mietit että onko tämä asia ok vai onko kumppani tai joku muu ylittänyt sun rajat jollain tavalla. Tätä kun toistaa ja harjoittelee, niin huomaa jonain päivänä puuttuvansa sellaisiin juttuihin jotka aiemmin jäi täysin huomiotta. Kun rajat voimistuvat, myös sisälläsi oleva viha voimistuu. Mutta se ei ole huono asia ja se on ohimenevää. Ja sen avulla ympäristö ymmärtää alkaa kohdella sua eri tavalla kuin aikaisemmin.
Koettu. Tervetuloa samanaikainen sisäinen konflikti ja ulkoinen muun maailman kanssa. Olo on tosiaan vihainen lähes koko ajan.
Taitaa olla jo 20 vuotta mennyt aika vihaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä paras ketju ikinä! Sain sitten vihdoin varattua ajan terapeutille ja päättäny aloittaa uuden loppuelämän :) Lisäksi nukuin viime yön hyvin ensimmäistä kertaa vuosiin ja olo on sisäisesti levollisempi kuin aikoihin, olen saanut niiiiiiiiin voimakkaan heräyksen omaan käytökseeni ja siihen raivoon, katkeruuteen, epävarmuuteen ja itseinhoon mikä sisälläni asuu. Asunut lapsuuden pahoinpitelyistä ja lyttäämisestä lähtien, joka sai minut uskomaan, että olen huono. Siis täysin kelpaamaton yksilö, turha, vahinko, siis sysipaska ihminen. Sen hyväksyminen ois tavoitteena, että olen oikeasti ihan hyvä tällaisena, ei mun tarvi saada ketään sitä enää todistelemaan. Eikä tarvi aina miellyttää, auttaa, kuunnella, suorittaa...oon ihan hyvä vain minuna.
Mulla ollu vielä se huono juttu, että olen aina ollut varautunut outo kummajainen ja sitten nämä parisuhteet ollu koko elämä, kärjistettynä. Siksi sitä on sietänyt vaikka ja mitä, tai oikeastaan ihan kaiken, koska vaihtoehto on sitten se totaalinen yksinäisyys. Enkä ole siihen ollut valmis. Nyt sitten opettelen ensin sietämään tätä totaalista yksinäisyyttä ja ehkä sen jälkeen olen valmis johonkin muuhun, ilman että henkisesti ripustaudun toiseen samantien ja kipuilen sen jälkeen koko ajan pysyykö hän siinä vai ei. Olen ollut oikein alkoholistin unelmakumppani, varmaan mun otsassa vilkkuu neonvaloilla "annetaan hyväksikäytettäväksi" ja nyt olen vakaasti päättänyt löytää off-näppäimen tuolla saakelin valolle! Ja laittaa tilalle "annetaan rakastettavaksi hyvään kotiin" <3
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä paras ketju ikinä! Sain sitten vihdoin varattua ajan terapeutille ja päättäny aloittaa uuden loppuelämän :) Lisäksi nukuin viime yön hyvin ensimmäistä kertaa vuosiin ja olo on sisäisesti levollisempi kuin aikoihin, olen saanut niiiiiiiiin voimakkaan heräyksen omaan käytökseeni ja siihen raivoon, katkeruuteen, epävarmuuteen ja itseinhoon mikä sisälläni asuu. Asunut lapsuuden pahoinpitelyistä ja lyttäämisestä lähtien, joka sai minut uskomaan, että olen huono. Siis täysin kelpaamaton yksilö, turha, vahinko, siis sysipaska ihminen. Sen hyväksyminen ois tavoitteena, että olen oikeasti ihan hyvä tällaisena, ei mun tarvi saada ketään sitä enää todistelemaan. Eikä tarvi aina miellyttää, auttaa, kuunnella, suorittaa...oon ihan hyvä vain minuna.
Mulla ollu vielä se huono juttu, että olen aina ollut varautunut outo kummajainen ja sitten nämä parisuhteet ollu koko elämä, kärjistettynä. Siksi sitä on sietänyt vaikka ja mitä, tai oikeastaan ihan kaiken, koska vaihtoehto on sitten se totaalinen yksinäisyys. Enkä ole siihen ollut valmis. Nyt sitten opettelen ensin sietämään tätä totaalista yksinäisyyttä ja ehkä sen jälkeen olen valmis johonkin muuhun, ilman että henkisesti ripustaudun toiseen samantien ja kipuilen sen jälkeen koko ajan pysyykö hän siinä vai ei. Olen ollut oikein alkoholistin unelmakumppani, varmaan mun otsassa vilkkuu neonvaloilla "annetaan hyväksikäytettäväksi" ja nyt olen vakaasti päättänyt löytää off-näppäimen tuolla saakelin valolle! Ja laittaa tilalle "annetaan rakastettavaksi hyvään kotiin" <3
Hienoa, onneksi olkoon!
Minä olen käynyt nyt yli vuoden terapiassa ja kyllä se auttaa. Pienin askelin mutta kuitenkin. Olen elänyt yksin 1,5 vuotta. En ole vieläkään valmis uuteen suhteeseen, mutta uskallan jo haaveilla sellaisesta. Toistaiseksi siis vain haaveilen. Olen päättänyt että en ala deittailla uudelleen ennen kuin taloudellinen tilanteeni ja paikkani työelämässä ovat niin vakaalla pohjalla, että en ainakaan siitä aiheutuvan epävarmuuden takia jää toimimattomaan suhteeseen.
t. Ketjuun joskus aiemmin kirjoittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja, että sain hyviä neuvoja teiltä. Heikolla hetkelläni mietin jo palaamista mielettömään suhteeseen alkoholistin kanssa, mutta annoitte hyviä neuvoja ja palautitte mut maan pinnalle. Kirjoitin tuon 278:n. Erityisesti 281:n vastaus toisti ne asiat, joita olen itsekin ajatellut. Aika on vaan ilmeisesti kullannut muistot ja heikkona hetkenä unohdin. Kiitos myös ap:lle. Vastauksesi vahvisti myös omia ajatuksiani. Ja kiitos kaikille muillekin korvaamattomasta tuesta. Tänään jaksan uuteen päivään paremmin.
Tässä vielä ajatuksia kommenteista:
En usko siihen, että kukaan oikeasti muuttaa elämäntapaansa tai itseään ikinä toisen vaatimuksesta. Kyllä sen täytyy aina lähteä omasta halusta, omasta tarpeesta --> Tästä olen täysin samaa mieltä. Olin vain jostain lukenut, että joku alkoholisit oli ymmärtänyt lopettaa tällaisessa tilanteessa. Sitten päätäni sekoitti myös ajatus siitä, että alkoholismi on sairaus, eikä kukaan itselleen sitä valitse, tai päätä tulla alkoholistiksi.
Hän siis valitsee alkoholin, siis oikeasti valitsemalla valitsee. --> Olen käyttänyt täsmälleen samoja sanoja hänen kanssaan keskustellessa. Ja siis todellakin, hän saa alkoholista jotain, mitä minun kanssa ei saa.
Halusin kai sanoa että rakkaus ei katso onko ihminen edes oikea sinulle, tai sopiva, hän voi jo olla naimisissa, eikä kaikkien "väärien" kanssa pidäkään ryhtyä yksiin, mutta se voi silti olla rakkautta. --> Mun puoleltani tämä oli kai rakkautta, mutta ei toiselta. Siksi ei tämä tunteeni ei ole vaalimisen arvoinen. Sitäpaitsi kun oikein tarkkaan yritän miettiä, että mitä minä siinä miehessä rakastin, niin en pysty oikein erittelemään asioita. Mutta sen pystyn sanomaan, että mistä en pidä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vinkistä, katsoin tuon Gretan youtube-videon High value woman.
Mulle kävi juuri noin! Se on juuri miten löysin kunnon miehen.
Eli, hän periaatteessa sanoo, että kun nainen käyttäytyy kuin kynnysmatto, kaikki miehet kävelee hänen yli. Kun nainen tekee kaiken, ei pidä itseään minkään arvoisena, ei vaadi eikä odota mitään, niin häntä kohdellaan juuri niin. Greta coachasi asiakasta, että käyttäydy kolme kuukautta kuin "high value woman" mies alkoi jahdata häntä enemmän ja tehdä kaikenlaisia lupauksia -mutta niistä ei edelleenkään seurannut tekoja. Hän kysyi-minulla on kuitenkin tunteita tätä miestä kohtaan, mitä teen. Greta totesi, että olet jo saanut häneltä parasta käytöstä mitä häneltä on antaa, ja se silti ei ole tarpeeksi, ansaitset edelleen parempaa. Greta kehotti, että ala tavata muita miehiä, ei harrastaaksesi seksiä, mutta nähdäksesi miten muut miehet käyttäytyy ja kohtelee sinua. Tuo nainen teki niin, mutta jatkuvasti kaipaili sitä renttuaan, ja vertaili häneen. Kunnes. Vastaan tuli mies, joka ehdotti deittejä, piti ne kaikki, ei ollut kertaakaan epäluotettava eikä katoillut. Oli kaiken kaikkiaan kunnioittava ja huomaava, ja luotettava. Nainen ihmetteli, että jo neljännellä treffeillä mies halusi, että he lakkaisivat deittaamasta muita.Mulle nimittäin kävi juuri näin! En hakenut seurustelua eikä seksiä, mutta ajattelin että mun täytyy saada ajatukset pois mun "väärästä miehestä". En ollut kyllä yhtään varautunut tuohon mieheen, joka tuli vastaan. Aiemmin olisin varmaan ajatellut ettei ole mun tyyppiä. Enkä edes halunnut löytää ketään. Mutta mun oli pakko myöntää, että hän oli todella hyvä mies. Ja komeakin, ja raitis, ja liikunnallinen ja hyväkuntoinen. Itse asiassa mun oli vaikea uskoa, että tuollainen mies oli ihastunut minuun, ja kohteli minua valtavan hyvin.
Hän sai aiemmat suhdeviritelmäni näyttämään kiukuttelevilta, epäkypsiltä, laiskoilta ja hyväksikäyttäviltä mieslapsilta.Oikeastaan valinta oli ihan selvä, halusin uskaltaa oppia hänestä enemmän. Ja kaikki mitä opin, sai kunnioittamaan häntä enemmän. Jos hän lupasi korjata jotain, hän tuli heti seuraavana päivänä työkalujen kanssa, ja teki sen saman tien. Ei mitään itsetehostusta, ei pitänyt sitä minään, ei huokaillut miten raskas homma on, ei suunnitellut kaksi kuukautta ja jättänyt lopulta kesken. Ei odottanut minulta yhtään mitään vastineeksi. Hänelle se ei ollut kummempaa kuin kaupassa käynti.
Uskomaton kaveri. Hän avasi minulle ovia, auttoi takkia, kantoi ostokseni, laittoi minulle ruokaa, nousi aamulla keittämään meille kahvia... Ja se ei ollut mikään esitys, eikä se lakannut. Jos lähdimme yhdessä baariin, hän ei ottanut liikaa, ja kun halusin lähteä, lähdimme heti ja hän otti meille taksin.Hän oli valtava kontrasti aiemmin tuntemiini miehiin. Ei puhettakaan, että tyytyisin enää vähempään. Mieluummin olisin yksin, kuin enää yhdenkään selittelijän kanssa.
Mulle on käynyt kuten sinulle eli olen löytänyt miehen, joka on mielestäni monessakin mielessä minulle liian hyvä. Hän on ollut minuun vuosia ihastunut ja olen torjunut hänet monta kertaa ollakseni erilaisten minua huonosti kohtelevien miesten kanssa. Viimeisimmän ihastukseni kariuduttua olin aivan totaalisen paskana ja päätin olla yksin. Kuinka ollakaan, tämä kunnollinen kaveri ilmaantui taas eteeni ja halusi yrittää suhdetta. Kerroin avoimesti tilanteestani ja siitä, että pelkään olevani liian hajalla ja siten suhteeseen kelpaamaton. Mies halusi yrittää ja nyt olemme olleet yhdessä jo pitkään.
Kaikki on muuten hyvin mutten tunne häntä kohtaan minkäänlaista himoa. Seksiä on mutten saa siitä mitään enkä kaipaa sitä. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa miehestä mutten silti tunne olevani ihastunut. Huolimatta siitä, että hän kohtelee minua paremmin kuin kukaan aiemmista miesystävistäni. Tunnen pohjatonta väsymystä elämästäni elämästä ja olen kuin haavoittunut, kuolemaa odottava eläin piiloon vetäytyneenä.
Takana myös vuosikaudet terapiaa, joku varmaan ulkopuolisen avun hankkimista ehdottaisi. Terapia ei ole auttanut kuin keventämään lompakkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä paras ketju ikinä! Sain sitten vihdoin varattua ajan terapeutille ja päättäny aloittaa uuden loppuelämän :) Lisäksi nukuin viime yön hyvin ensimmäistä kertaa vuosiin ja olo on sisäisesti levollisempi kuin aikoihin, olen saanut niiiiiiiiin voimakkaan heräyksen omaan käytökseeni ja siihen raivoon, katkeruuteen, epävarmuuteen ja itseinhoon mikä sisälläni asuu. Asunut lapsuuden pahoinpitelyistä ja lyttäämisestä lähtien, joka sai minut uskomaan, että olen huono. Siis täysin kelpaamaton yksilö, turha, vahinko, siis sysipaska ihminen. Sen hyväksyminen ois tavoitteena, että olen oikeasti ihan hyvä tällaisena, ei mun tarvi saada ketään sitä enää todistelemaan. Eikä tarvi aina miellyttää, auttaa, kuunnella, suorittaa...oon ihan hyvä vain minuna.
Mulla ollu vielä se huono juttu, että olen aina ollut varautunut outo kummajainen ja sitten nämä parisuhteet ollu koko elämä, kärjistettynä. Siksi sitä on sietänyt vaikka ja mitä, tai oikeastaan ihan kaiken, koska vaihtoehto on sitten se totaalinen yksinäisyys. Enkä ole siihen ollut valmis. Nyt sitten opettelen ensin sietämään tätä totaalista yksinäisyyttä ja ehkä sen jälkeen olen valmis johonkin muuhun, ilman että henkisesti ripustaudun toiseen samantien ja kipuilen sen jälkeen koko ajan pysyykö hän siinä vai ei. Olen ollut oikein alkoholistin unelmakumppani, varmaan mun otsassa vilkkuu neonvaloilla "annetaan hyväksikäytettäväksi" ja nyt olen vakaasti päättänyt löytää off-näppäimen tuolla saakelin valolle! Ja laittaa tilalle "annetaan rakastettavaksi hyvään kotiin" <3
Wau! Ihana kuulla, että ketjusta on ollut apua. Paljon voimia tulevaan, pitkä mutta kannattava prosessi edessä..
t.muutaman vastauksen kirjoittanut
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollu vielä se huono juttu, että olen aina ollut varautunut outo kummajainen ja sitten nämä parisuhteet ollu koko elämä, kärjistettynä. Siksi sitä on sietänyt vaikka ja mitä, tai oikeastaan ihan kaiken, koska vaihtoehto on sitten se totaalinen yksinäisyys. Enkä ole siihen ollut valmis. Nyt sitten opettelen ensin sietämään tätä totaalista yksinäisyyttä ja ehkä sen jälkeen olen valmis johonkin muuhun, ilman että henkisesti ripustaudun toiseen samantien ja kipuilen sen jälkeen koko ajan pysyykö hän siinä vai ei. Olen ollut oikein alkoholistin unelmakumppani, varmaan mun otsassa vilkkuu neonvaloilla "annetaan hyväksikäytettäväksi" ja nyt olen vakaasti päättänyt löytää off-näppäimen tuolla saakelin valolle! Ja laittaa tilalle "annetaan rakastettavaksi hyvään kotiin" <3
Samaistun tähän tekstiin täysin. Olen valitettavasti noudattanut tuota kaavaa varhaiseen keski-ikään asti. Mutta vähitellen tuntuu kuin jokin alkaisi muuttua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollu vielä se huono juttu, että olen aina ollut varautunut outo kummajainen ja sitten nämä parisuhteet ollu koko elämä, kärjistettynä. Siksi sitä on sietänyt vaikka ja mitä, tai oikeastaan ihan kaiken, koska vaihtoehto on sitten se totaalinen yksinäisyys. Enkä ole siihen ollut valmis. Nyt sitten opettelen ensin sietämään tätä totaalista yksinäisyyttä ja ehkä sen jälkeen olen valmis johonkin muuhun, ilman että henkisesti ripustaudun toiseen samantien ja kipuilen sen jälkeen koko ajan pysyykö hän siinä vai ei. Olen ollut oikein alkoholistin unelmakumppani, varmaan mun otsassa vilkkuu neonvaloilla "annetaan hyväksikäytettäväksi" ja nyt olen vakaasti päättänyt löytää off-näppäimen tuolla saakelin valolle! Ja laittaa tilalle "annetaan rakastettavaksi hyvään kotiin" <3
Samaistun tähän tekstiin täysin. Olen valitettavasti noudattanut tuota kaavaa varhaiseen keski-ikään asti. Mutta vähitellen tuntuu kuin jokin alkaisi muuttua :)
Minulla on nyt vihdoin se rakastava, hyvä koti. En silti tunne oloani onnelliseksi. Olen siis päässyt ison askeleen eteenpäin mutten osaa siitä nauttia. Olen jo viisikymppinen eli toivo taitaa olla menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollu vielä se huono juttu, että olen aina ollut varautunut outo kummajainen ja sitten nämä parisuhteet ollu koko elämä, kärjistettynä. Siksi sitä on sietänyt vaikka ja mitä, tai oikeastaan ihan kaiken, koska vaihtoehto on sitten se totaalinen yksinäisyys. Enkä ole siihen ollut valmis. Nyt sitten opettelen ensin sietämään tätä totaalista yksinäisyyttä ja ehkä sen jälkeen olen valmis johonkin muuhun, ilman että henkisesti ripustaudun toiseen samantien ja kipuilen sen jälkeen koko ajan pysyykö hän siinä vai ei. Olen ollut oikein alkoholistin unelmakumppani, varmaan mun otsassa vilkkuu neonvaloilla "annetaan hyväksikäytettäväksi" ja nyt olen vakaasti päättänyt löytää off-näppäimen tuolla saakelin valolle! Ja laittaa tilalle "annetaan rakastettavaksi hyvään kotiin" <3
Samaistun tähän tekstiin täysin. Olen valitettavasti noudattanut tuota kaavaa varhaiseen keski-ikään asti. Mutta vähitellen tuntuu kuin jokin alkaisi muuttua :)
Minulla on nyt vihdoin se rakastava, hyvä koti. En silti tunne oloani onnelliseksi. Olen siis päässyt ison askeleen eteenpäin mutten osaa siitä nauttia. Olen jo viisikymppinen eli toivo taitaa olla menetetty.
Osaatko sanoa, mistä tuo johtuu? Kuitenkin lopulta onnellisuuteen pääsemiseksi tarvitaan sisäistä rauhaa. Sitä ei voi ulkoisilla asioilla saavuttaa, luulisin. Vain tekemällä töitä oman pään sisällä.
Toisaalta ajattelen, että onni ei ole sellainen tila, joka olisi päällä koko ajan, vaan se tulee hetkittäin. Tavallinen elämä on sitä tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vinkistä, katsoin tuon Gretan youtube-videon High value woman.
Mulle kävi juuri noin! Se on juuri miten löysin kunnon miehen.
Eli, hän periaatteessa sanoo, että kun nainen käyttäytyy kuin kynnysmatto, kaikki miehet kävelee hänen yli. Kun nainen tekee kaiken, ei pidä itseään minkään arvoisena, ei vaadi eikä odota mitään, niin häntä kohdellaan juuri niin. Greta coachasi asiakasta, että käyttäydy kolme kuukautta kuin "high value woman" mies alkoi jahdata häntä enemmän ja tehdä kaikenlaisia lupauksia -mutta niistä ei edelleenkään seurannut tekoja. Hän kysyi-minulla on kuitenkin tunteita tätä miestä kohtaan, mitä teen. Greta totesi, että olet jo saanut häneltä parasta käytöstä mitä häneltä on antaa, ja se silti ei ole tarpeeksi, ansaitset edelleen parempaa. Greta kehotti, että ala tavata muita miehiä, ei harrastaaksesi seksiä, mutta nähdäksesi miten muut miehet käyttäytyy ja kohtelee sinua. Tuo nainen teki niin, mutta jatkuvasti kaipaili sitä renttuaan, ja vertaili häneen. Kunnes. Vastaan tuli mies, joka ehdotti deittejä, piti ne kaikki, ei ollut kertaakaan epäluotettava eikä katoillut. Oli kaiken kaikkiaan kunnioittava ja huomaava, ja luotettava. Nainen ihmetteli, että jo neljännellä treffeillä mies halusi, että he lakkaisivat deittaamasta muita.Mulle nimittäin kävi juuri näin! En hakenut seurustelua eikä seksiä, mutta ajattelin että mun täytyy saada ajatukset pois mun "väärästä miehestä". En ollut kyllä yhtään varautunut tuohon mieheen, joka tuli vastaan. Aiemmin olisin varmaan ajatellut ettei ole mun tyyppiä. Enkä edes halunnut löytää ketään. Mutta mun oli pakko myöntää, että hän oli todella hyvä mies. Ja komeakin, ja raitis, ja liikunnallinen ja hyväkuntoinen. Itse asiassa mun oli vaikea uskoa, että tuollainen mies oli ihastunut minuun, ja kohteli minua valtavan hyvin.
Hän sai aiemmat suhdeviritelmäni näyttämään kiukuttelevilta, epäkypsiltä, laiskoilta ja hyväksikäyttäviltä mieslapsilta.Oikeastaan valinta oli ihan selvä, halusin uskaltaa oppia hänestä enemmän. Ja kaikki mitä opin, sai kunnioittamaan häntä enemmän. Jos hän lupasi korjata jotain, hän tuli heti seuraavana päivänä työkalujen kanssa, ja teki sen saman tien. Ei mitään itsetehostusta, ei pitänyt sitä minään, ei huokaillut miten raskas homma on, ei suunnitellut kaksi kuukautta ja jättänyt lopulta kesken. Ei odottanut minulta yhtään mitään vastineeksi. Hänelle se ei ollut kummempaa kuin kaupassa käynti.
Uskomaton kaveri. Hän avasi minulle ovia, auttoi takkia, kantoi ostokseni, laittoi minulle ruokaa, nousi aamulla keittämään meille kahvia... Ja se ei ollut mikään esitys, eikä se lakannut. Jos lähdimme yhdessä baariin, hän ei ottanut liikaa, ja kun halusin lähteä, lähdimme heti ja hän otti meille taksin.Hän oli valtava kontrasti aiemmin tuntemiini miehiin. Ei puhettakaan, että tyytyisin enää vähempään. Mieluummin olisin yksin, kuin enää yhdenkään selittelijän kanssa.
Mulle on käynyt kuten sinulle eli olen löytänyt miehen, joka on mielestäni monessakin mielessä minulle liian hyvä. Hän on ollut minuun vuosia ihastunut ja olen torjunut hänet monta kertaa ollakseni erilaisten minua huonosti kohtelevien miesten kanssa. Viimeisimmän ihastukseni kariuduttua olin aivan totaalisen paskana ja päätin olla yksin. Kuinka ollakaan, tämä kunnollinen kaveri ilmaantui taas eteeni ja halusi yrittää suhdetta. Kerroin avoimesti tilanteestani ja siitä, että pelkään olevani liian hajalla ja siten suhteeseen kelpaamaton. Mies halusi yrittää ja nyt olemme olleet yhdessä jo pitkään.
Kaikki on muuten hyvin mutten tunne häntä kohtaan minkäänlaista himoa. Seksiä on mutten saa siitä mitään enkä kaipaa sitä. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa miehestä mutten silti tunne olevani ihastunut. Huolimatta siitä, että hän kohtelee minua paremmin kuin kukaan aiemmista miesystävistäni. Tunnen pohjatonta väsymystä elämästäni elämästä ja olen kuin haavoittunut, kuolemaa odottava eläin piiloon vetäytyneenä.
Takana myös vuosikaudet terapiaa, joku varmaan ulkopuolisen avun hankkimista ehdottaisi. Terapia ei ole auttanut kuin keventämään lompakkoa.
Mä jäin miettimään tota, että seksiä on, mutta et saa siitä mitään. Mulla seksi oli keino saada ihailua, ja sain kiksejä siitä että olin haluttu ja mulla oli valtaa. Mutta meni kauan tajuta, etten mä itse asiassa himonnut, enkä saanut orgasmiakaan. Ostin seksillä hyväksyntää, ja se kyllä asia pitkälti meinasi tappaa kaikki halut minussa.
Tämä voi nyt kuulostaa oudolta äläkä pahastu, ei ehkä sovi sulle ollenkaan. Mutta mulle ja meille oli aika mullistava yksi kokeilu. Nimittäin mies aidosti haluaa, että nautin. Sovittiin, että mä olenkin se dominoiva osapuoli. Muhun ei saa koskea ellen erikseen pyydä tai käske. Minä saan tehdä mitä haluan. Saan tehdä tai olla tekemättä, juuri kuten haluan. Saan lopettaa just milloin haluan, tosta vaan.
Se on vienyt seksistä suorittamisen ja miellyttämisen pakon. Minä en suorita mitään enkä miellytä ketään, vaan minua miellytetään. Eli, ei seksiä jos en saa siitä mitään, ja aika paljonkin seksiä josta vain minä saan. Varmasti pelasti meidän seksielämän ja parisuhteen.
On tämä säälittävää. Yks viesti ja kaikki romahti taas. Kun sais jotain vastauksia edes, niin sais rauhan ja vois hyväksyä ja itsekin siirtyä eteenpäin.
Jouduin ottamaan rauhoittavan ja silti tuntuu kuolemalta. Miksei se voi sanoa että haluaa eteenpäin, ei mitään vastausta miksi. Miksi ei edes yhtä puhelua. Olinko mä itse niin kamala. Eikö sillä ole velvollisuutta olla rehellinen. Eikö sen pidä ottaa vastuuta mistään? Mä seisoin aina sen rinnalla ja se vie mun miehen. Kuka jättää toisen kärsimään tiedottomuuden kun tietää itsekin tekevänsä haittaa.
Miksi olen tässä taas.
Ap[/quote]
Siihen kuoppaan pitää kävellä monta kertaa, ennen kuin oppii, joten älä vaivu epätoivoon. Olen ollut samassa tilanteessa. Vastausta et tule saamaan, tai vastaus oikeastaan on tuo "täkyjen" heittely, oletko vielä olemassa häntä varten, ja kun näytät, että olet, niin hän voi taas vetäytyä. Valitse itsesi tällä kertaa.
Seksistä sen verran, että miksi sitä keskittyy vain siihen, että mies on tyytyväinen. Feikkailee ja esittää, ei missään vaiheessa pysähdy sanomaan, että "hei, tee näin" tai "toi ei tunnu hyvältä". Ei keskity siihen mitä itse haluaa ja miltä itsestä tuntuu. Jos rehellisesti joku asento on suoraan sanoen epämukava, niin sanoisi niin. Menee ihan samaan sarjaan kuin tyhmille vitseille nauraminen.
Vierailija kirjoitti:
Seksistä sen verran, että miksi sitä keskittyy vain siihen, että mies on tyytyväinen. Feikkailee ja esittää, ei missään vaiheessa pysähdy sanomaan, että "hei, tee näin" tai "toi ei tunnu hyvältä". Ei keskity siihen mitä itse haluaa ja miltä itsestä tuntuu. Jos rehellisesti joku asento on suoraan sanoen epämukava, niin sanoisi niin. Menee ihan samaan sarjaan kuin tyhmille vitseille nauraminen.
Ei tämä mies tunnu oppivan. Ehkä ei sitten rakasta? Tämän parempaa tuskin minulle on tarjolla (kokeiltu on ja ihan liikaakin). Siksi tuntuu siltä, että pitää olla tyytyväinen "ihan kivaan". Ei kaikille ole tarjolla "täydellisiä" kumppaneita. Olen mieluummin kaverillisessa suhteessa kuin yksin.
Ja jo etukäteen kiitos ei ohjeille ryhtyä sosiaaliseksi. Kun on introvertti eikä ole onnistunut saamaan naispuolisia ystäviä puoleen vuosisataan, pitää varmaan hyväksyä tilanne. Moni asia on kuitenkin muuttunut hirvittävän paljon paremmaksi verratessani aiempiin suhteisiini.
Tämä on ehkä paras ketju ikinä. Kiitos teille.