Suomen kielen kummallisuuksia
Oletteko huomanneet ilmauksia, jotka ovat järjettömiä tai vähintäänkin outoja. Itse voin luetella muutamia:
1. "Tulla äidiksi toista kertaa, tai isäksi toista kertaa". Käsittääkseni henkilöstä tulee äiti tai isä vain kerran ja toisen lapsen syntymän aikoihin hän on tätä jo valmiiksi.
2. "Puolet enemmän tai kaksi kertaa enemmän." Henkilö siis tarkoittaa tuplamäärää eli yhden kerran enemmän alkuperäiseen nähden (200-prosenttinen määrä). Puolet enemmän olisi 150- ja kaksi kertaa enemmän 300-prosenttinen määrä.
3. "Harrastaa seksiä." Onko seksi jokin harrastus? Tulee mieleen, että joku henkilö voisi ilmoittaa harrastavansa puutarhanhoitoa, pianonsoittoa ja seksiä.
Kommentit (360)
Vierailija kirjoitti:
3. "Harrastaa seksiä." Onko seksi jokin harrastus?
Voihan se olla harrastus siinä missä golfaus tai lautapelit yms. Aktiiviset harrastajat toki kuuluvat johonkin lajin harrastuskerhoon tai -yhdistykseen.
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astevaihtelun katoaminen uusista sanoista on hauska ilmiö. Jos minulla on tupa, istun tuvassa. Mutta jos minulla on mopo, en aja movolla vaan mopolla.
Sitä en ymmärrä, miksi vanhat sanat ilves ja kirves taipuvat eri tavalla: kukaan ei kerro nähneensä metsässä ilveen tai pilkkoneensa puita kirveksellä.
Ei hitto mä repesin kun ajattelin et joku hakkaa puita ilveksellä :'D oon kai vähän hasu?
Kuka on niin hassu että taivuttasi ilves muuksi kuin ilveksen siis näin ilveksen. Eikö teillä ole kielitajua ja taitoa ollenkaan?.
Kirves. Otan kirveen ja hakkaan halkoja. Puita pilkotaan kirveellä. Ihan selvää..
Olette vissiin niin nuoria ettei ole kielitaito kehittynyt.
Löin kiveeni kiveen.
Vierailija kirjoitti:
Lentokone
Miksi auto on auto eikä ajokone?
Miksi vene on vene eikä vesiajokone?
Kun kahvikone tekee kahvia, tekeekö partakone partaa?
Vierailija kirjoitti:
Sairas - sairaampi - kuollut ;-)
Hyvä - parempi - paras - parhaampi - parhain
Tulin juuri Latviasta. Riiattaritta meni.
Olin siellä psykiatrien kokouksessa. Oli kiire satamaan, joten tiedustelin voisinko hetken päästä päästä päästä puhumaan. Sumu yllätti matkalla, joten en erottanut lautasta lautasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astevaihtelun katoaminen uusista sanoista on hauska ilmiö. Jos minulla on tupa, istun tuvassa. Mutta jos minulla on mopo, en aja movolla vaan mopolla.
Sitä en ymmärrä, miksi vanhat sanat ilves ja kirves taipuvat eri tavalla: kukaan ei kerro nähneensä metsässä ilveen tai pilkkoneensa puita kirveksellä.
Ei hitto mä repesin kun ajattelin et joku hakkaa puita ilveksellä :'D oon kai vähän hasu?
Kuka on niin hassu että taivuttasi ilves muuksi kuin ilveksen siis näin ilveksen. Eikö teillä ole kielitajua ja taitoa ollenkaan?.
Kirves. Otan kirveen ja hakkaan halkoja. Puita pilkotaan kirveellä. Ihan selvää..
Olette vissiin niin nuoria ettei ole kielitaito kehittynyt.Löin kiveeni kiveen.
Koska nuoret eivät lue kirjoja, kielitaju ei kehity. Tämä näkyy myös toimittajilla, joiden pitäisi olla kielenkäytön ammattilaisia. Tavallisia suomen kielen sanoja ei osata taivuttaa. Kielioppi otetaan englannista, joka on uskomattoman epälooginen kieli.
Vierailija kirjoitti:
Lähdetään tai mennään sieneen, marjaan.
Ollaan pöydässä, ollaan heinässä, mennään kalaan. Kyse lähellä olemisesta/ tekemisen toistosta.
Vierailija kirjoitti:
Kurkku. Kyllä oli ulkomaalaisella ihmettelemistä kun söimme kurkkua ja kurkku oli kipeä.
Vihannesta tarkoittava kurkku-sana on laina ruotsista. Ruumiinosaa tarkoittava kurkku on omakielinen. Kyseessä homonymia, monimerkityksisyys, samalla sanalla eri merkityksiä. Samoin kuin esim. voi (rasva), hän voi (voida), voi (huudahdus).
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju opettajille. Ovat poissa muista ketjuista korjaamasta kielioppia ja kirjoitusasua.
Kiva, että sinäkin olet täällä. Lue nyt tarkkaan ja opettele ulkoa.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai-sana sisältää epäilyksen kai...
Se onkin tottakai vain kevyt heitto ilman perusteluja. Vakuuttelua hölmömmälle.
Vierailija kirjoitti:
Peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä.
Suomi, kuten yleensä suomalais-ugrilaiset kielet, on agglutinoiva kieli, samoin on eskimo. Eskimossa tosin liitetään yhteen ilmauksia, jotka suomessakin olisivat monilauseisia virkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Kaurimäen Hamlet liikemaailmassa-leffasta: Petelius on kyökissä ja huomaa, kuinka piika leikkaa valtavaa kinkkua. Hän sanoo tälle: Kinkkua, anna minun (Ham, let =Hamlet).
Okei, olen äikänope.
Mutta tuossa oli kyse englannista, vai mitä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa "käydään töissä". Vähän sellainen olo että moro moro, tulinpas tänne kääntymään ja palkan voitte sitten lyödä tohon käteen, kiitos. Muualla vastataan "teen töitä".
Mutta kun käydään töissä tai ollaan työssä, se ilmaisee kiinteää yhteyttä työhön, intensiivisyyttä. Samoin kun ollaan marjassa, kalassa, heinässä, istutaan pöydässä. Muuten: tehdään töitä ilmaisee osittaista tekemistä (partitiivin yksi merkitys), tosin myös jatkuvaa tekemistä (partitiivin toinen merkitys). Näin suomen kielessä. mallia ei kannata ottaa muista kielistä, tulee sotkua ja kielen köyhtymistä.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 14:49"]
Olet niin väärässä. Rahka taipuu rahka:rahkan. Kirjoitiko folion tahallan väärin?
[/quote]
mun mielestä sen voi taivuttaa kummin vaan mut rahkan kuulostaa kömpelöltä... samalla logiikalla kuin sana rihkama niin se on niin että siihen lisätään vain n perään eli rihkaman ei rihkanman :)))) ei kukaan sano että rihkanman.... folio on vähän niin kuin haltija eli riippuu kirjotusasusta et kummin se kirjotetaan niin se voi tarkottaa kahta eri asiaa jos kirjottaa erinlailla...
Höpö, höpö. Et voisi olla enemmän väärässä.
Vierailija kirjoitti:
-Ei millään pahalla,mutta...
Voiko tuon lauseen jälkeen enään kehua tai sanoa kauniisti?Miksi se on:-ei millään pahalla,kun sen jälkeen yleensä sanotaan rumasti/haukkuvasti/tylysti.
Kyllä se on vaan pahalla.
Vai toimiiko nämä:
Ei millään pahalla,mutta sulla on kaunis auto.
Ei millään pahalla,mut sulla on tukka kauniisti tänään.
Ei toimi..
Ei kuulu kielitieteeseen mitään eikä suomen kielen outouksiin, kyseessä psykologinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 01:00"]
Juicen biisi ryvetetty kyyhkynen, jossa lauletaan : läpi tulen ja jään. Mutta kumpaakohan tossa tarkotetaan?
[/quote]
Kyseessä eivät oole substantiivit "tuli" ja "jää" vaan verbit "tulla" ja "jäädä". Juicella oli tuo ainutlaatuinen tapa käyttää suomen kielen synonyymisanoja.
Tauskin upeaa lyriikkaa laulussa niin minä sinulle kuulun. Läpi tulen ja jään, minä tulen ja luoksesi jään.
Vierailija kirjoitti:
tiili tiilen
hiili hiilen
siili siilin
viili viilin
Suurin osa i-loppuisista sanoista taipuu kuten siili: siilin, ne ovat uusia lainasanoja. Muut taivutustyypit ovat vanhempaa perua. Niissä perusmuoto on esimerkiksi voinut olla e-loppuinen, vesi: veden; *vete.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähdetään tai mennään sieneen, marjaan.
Ollaan pöydässä, ollaan heinässä, mennään kalaan. Kyse lähellä olemisesta/ tekemisen toistosta.
Arkinen puhekieli on erilaista kuin virallinen kirjoitettu tai puhuttu kieli. Tärkeintä on ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Tietenkin kielioppi olisi hyvä osata.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="27.10.2013 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 15:31"]
meri - merta - meressä ja veri - verta - veressä (eikä mertä tai vertä) vaikka kieli - kieltä - kielessä, sieni - sientä - sienessä
En ole löytänyt kirjallisuudesta selitystä tuohon vokaaliharmonian poikkeukseen noissa kahdessa sanassa.
[/quote]
Kaikista yksinkertaisin selitys tälle on se, että sekä e että i ovat etuvokaaleja (e, i, y, ä, ö), ja kun niitä on jo kaksi yhdessä sanassa, loppuosakin päättyy etuvokaaliin : )
Etu- ja takavokaaleilla voi monia "kummallisuuksia" täältäkin selittää. Lähes kaikissa sanoissa kun on vain toisia - eli siis esimerkiksi miksi sana "yöllä" ei voisi olla "yölla".
Vokaaliharmonian sääntö on, että jos etutavussa a, o, u, taivutusmuodossa on a ja jos ä, ö, y, taivutusmuodossa on ä, mutta i ja e ovat neutraaleja: taivutusmuodossa voi olla a tai ä, kuitenkin tavallisesti valitaan ä.
[/quote]
Ei siinä olekaan mitään kummallista, että useimmat taivutusmuodot päättyvät etuvokaaliin. Sääntö nimittäin sanoo, että jos sanavartalossa on
A P o n h o m o