Lue keskustelun säännöt.
Jos tietäisit saavasi vammaisen lapsen, harkitsisitko adoptiota?
07.09.2020 |
Harkitaan miehen kanssa toista lasta. Molemmilla ikää yli 40v. Mies haluaa lasta enemmän kuin mä eikä tunnu ihan ymmärtävän riskejä. Itseäni pelottaa raskauden/synnytyksen komplikaatiot ja lisäksi pelottaa ihan h****tisti vammaisen lapsen mahdollisuus. En halua enkä aio viettää koko loppuelämää omaishoitajana.
Tehtäisiin toki kaikki sikiödiagnostiikat ja seulat, mukaan lukien verestä otettava nipt. En kuitenkaan varmaan pystyisi tekemään aborttia jos lapsi olisi vammainen niin suunnittelen, että antaisin hänet sitten adoptioon joillekin vanhemmille, jotka haluaa vauvan vammasta huolimatta.
Mies ei innostu adoptiosta. Enkä ole siis vielä edes raskaana. Mutta tietääkö joku voiko lapsen antaa jo vauvana adoptioon vamman takia siltä varalta että niin kävisi? Tietenkin kaikki voi mennä hyvinkin.
Kommentit (186)
En voisi harkita adoptiota, koska vammainen lapsi tarvitsee enemmän äitiään kuin normilapsi. Jotenkin pelkään, että vieras vanhempi ei pystyisi rakastamaan lastani samalla tapaa kuin itse rakastan.
Minulla on cp-vammainen lapsi. Oli aikoja, jolloin olin täysin lopussa ja tuli mietittyä, miten voi selvitä. Silloin tuli mietittyä adoptiotakin, mutta huomasin, ettei se ole vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voisi harkita adoptiota, koska vammainen lapsi tarvitsee enemmän äitiään kuin normilapsi. Jotenkin pelkään, että vieras vanhempi ei pystyisi rakastamaan lastani samalla tapaa kuin itse rakastan.
Minulla on cp-vammainen lapsi. Oli aikoja, jolloin olin täysin lopussa ja tuli mietittyä, miten voi selvitä. Silloin tuli mietittyä adoptiotakin, mutta huomasin, ettei se ole vaihtoehto.
154. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi.
En antaisi adoptioon, hän olisi minun lapseni ja hoitaisin häntä itse. Abortin tekisin kyllä jos vammaisuus selviäisi raskauden alkupuolella.
Ymmärrät varmaan, että nelikymppisellä on ylipäätään melko huonot mahdollisuudet enää tulla raskaaksi tai synnyttää elävää lasta?
Vierailija kirjoitti:
En antaisi adoptioon, hän olisi minun lapseni ja hoitaisin häntä itse. Abortin tekisin kyllä jos vammaisuus selviäisi raskauden alkupuolella.
Ymmärrät varmaan, että nelikymppisellä on ylipäätään melko huonot mahdollisuudet enää tulla raskaaksi tai synnyttää elävää lasta?
Höpö höpö, olen synnyttänyt kolme lasta +40v kaikki täysin terveitä, hyvin koulussa ym menestyviä, isä syntymien aikana +50v.
Vierailija kirjoitti:
En antaisi adoptioon, hän olisi minun lapseni ja hoitaisin häntä itse. Abortin tekisin kyllä jos vammaisuus selviäisi raskauden alkupuolella.
Ymmärrät varmaan, että nelikymppisellä on ylipäätään melko huonot mahdollisuudet enää tulla raskaaksi tai synnyttää elävää lasta?
Ymmärrän, mutta meidän suvussa on useampi nainen saanut nuorimman lapsen vielä 40+
Minä toivon etten tulisi enää raskaaksi. Ehkä pitäisi käydä jossain hedelmällisyyskokeissa, vaikka mieheltä salaa, niin tietäisi vähän miten suuri riski raskaudelle on. Mitään vaihdevuosioireita en valitettavasti ole vielä havainnut
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi adoptioon, hän olisi minun lapseni ja hoitaisin häntä itse. Abortin tekisin kyllä jos vammaisuus selviäisi raskauden alkupuolella.
Ymmärrät varmaan, että nelikymppisellä on ylipäätään melko huonot mahdollisuudet enää tulla raskaaksi tai synnyttää elävää lasta?
Ymmärrän, mutta meidän suvussa on useampi nainen saanut nuorimman lapsen vielä 40+
Minä toivon etten tulisi enää raskaaksi. Ehkä pitäisi käydä jossain hedelmällisyyskokeissa, vaikka mieheltä salaa, niin tietäisi vähän miten suuri riski raskaudelle on. Mitään vaihdevuosioireita en valitettavasti ole vielä havainnut
Ap
Minun äitini sai lapsen luomusti yli nelikymppisenä, mutta minä jouduin turvautumaan 35-vuotiaana hedelmöityshoitoihin. Se, että joku muu saa lapsia yli 40-vuotiaana ei poista sitä tosiasiaa että suurin osa naisista ei enää tule raskaaksi siinä iässä.
Voithan salaa käyttää ehkäisyä jos asia vaivaa niin paljon? Paras olisi tietysti jos voisit puhua asiasta rehellisesti miehen kanssa ja kertoa ettet kertakaikkiaan halua lasta. Niin monessa muussakin perheessä toimitaan ettei enempää lapsia hankita jos toinen on kovasti sitä vastaan. Ei mies voi pakottaa sinua lisääntymään. Eikö hänen kanssaan voi puhua järkevästi?
Onhan se lapsellekin tosi kurja tilanne ettei vanhempi ole häntä halunnut ja toivonut hartaasti ettei hän olisi syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi adoptioon, hän olisi minun lapseni ja hoitaisin häntä itse. Abortin tekisin kyllä jos vammaisuus selviäisi raskauden alkupuolella.
Ymmärrät varmaan, että nelikymppisellä on ylipäätään melko huonot mahdollisuudet enää tulla raskaaksi tai synnyttää elävää lasta?
Ymmärrän, mutta meidän suvussa on useampi nainen saanut nuorimman lapsen vielä 40+
Minä toivon etten tulisi enää raskaaksi. Ehkä pitäisi käydä jossain hedelmällisyyskokeissa, vaikka mieheltä salaa, niin tietäisi vähän miten suuri riski raskaudelle on. Mitään vaihdevuosioireita en valitettavasti ole vielä havainnut
ApMinun äitini sai lapsen luomusti yli nelikymppisenä, mutta minä jouduin turvautumaan 35-vuotiaana hedelmöityshoitoihin. Se, että joku muu saa lapsia yli 40-vuotiaana ei poista sitä tosiasiaa että suurin osa naisista ei enää tule raskaaksi siinä iässä.
Voithan salaa käyttää ehkäisyä jos asia vaivaa niin paljon? Paras olisi tietysti jos voisit puhua asiasta rehellisesti miehen kanssa ja kertoa ettet kertakaikkiaan halua lasta. Niin monessa muussakin perheessä toimitaan ettei enempää lapsia hankita jos toinen on kovasti sitä vastaan. Ei mies voi pakottaa sinua lisääntymään. Eikö hänen kanssaan voi puhua järkevästi?
Onhan se lapsellekin tosi kurja tilanne ettei vanhempi ole häntä halunnut ja toivonut hartaasti ettei hän olisi syntynyt.
Voi puhua järkevästi, mutta tästä lapsiasiasta on kehittynyt miehelle ihan pakkomielle. Että se on pakko saada ja yrittää koko ajan nyt heti ja täysillä kun ikää tulee. Vielä ehtii!
Mutta siis mies on tehnyt vuokseni isoja myönnytyksiä, esim. asutaan sillä paikkakunnalla, missä minä haluan asua. Hän itse haluaisi asua maalla 400 km päässä Helsingistä, mutta minun vuokseni on taipunut asumaan täällä. Tulee sellainen olo että pakotan hänet asumaan paikassa jossa hän ei halua ja sitten vielä kieltäydyn lapsesta. Muitakin asioita ollaan tehty mun pääni mukaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salaa en todellakaan ala mitään ehkäisyä käyttämään, vaikka ehkä joku kierukka onnistuisi. Kyllä parisuhteessa pitää pelata avoimin kortein. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eihän se vamma yleensä ole syntyessä tiedossa vaan selviää myöhemmin, kun lapsi ei kehity kuten ikäisensä. Diagnoosin saaminen voi viedä aikaa jopa vuosia. Siinäkö vaiheessa tuuppaat lapsen ulos perheestä ja kotoa?
Just tämä! Meillä kymmenen apgar pisteen poika, joka kehittyi 1,5 vuotiaaksi ihan normaalisti. Myöhemmin todettiin autismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatellut, että se terve vauva tai lapsi voi myös vammautua. Antaisitko esikoisesi adoptioon, jos hän jäisi vaikka auton alle ja vammautuisi liikuntakyvyttömäksi loppu iäkseen?
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että se terve vauva tai lapsi voi myös vammautua. Antaisitko esikoisesi adoptioon, jos hän jäisi vaikka auton alle ja vammautuisi liikuntakyvyttömäksi loppu iäkseen?
En, vaan sitten hoitaisin häntä vaikka loppuelämäni. Kuten tossa jossain aiemmin jo sanoin, oman lapsen vammautumiseen en oletettavasit pystyisi vaikuttamaan, mutta siihen pystyn vaikuttamaan, hankinko lisää lapsia vaikka olen jo sellaisessa iässä, että kaikki riskit ovat nousseet. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkän isän halun perusteella ei kannata tehdä lapsia. Kevyin perustein ei kannata lähteä siihen hommaan.
No ap, oletko jo keskustellut miehesi kanssa vakavasti aiheesta? Pidä oma kantasi äläkä suostu painostuksen alla vauvantekoon koska itse et sitä halua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tähän taida olla helppoa ratkaisua. Jonkinlainen pariterapia voisi olla paikallaan, nyt olette jumiutuneet pattitilanteeseen.
En nyt ole päässyt selvyyteen, että etkö halua ollenkaan lasta, vaikka tervettäkin, vai etkö halua lasta koska siihen liittyy riskejä sekä sinulle että lapselle.
Niin tai näin, vaikea nähdä miten tuossa tilanteessa olisi mahdollista päätyä järkevään kompromissiin, jompi kumpi kuitenkin joutuu luopumaan omasta toiveestaan.
Itse olen sitä mieltä, että ei lapsia jos jompi kumpi on varma ettei halua. Toisaalta keneltäkään ei lasta voi kieltää, kehottaisin lapsettomassa liitossa miettimään että kannattaisiko lähteä ja etsiä kumppani jonka kanssa toiveet kohtaavat. Teillä kuitenkin on jo lapsi, joten hänen tarpeet menevät muiden edelle, eikä kotia kannata hajottaa turhan takia.
Lapsiin liittyvät päätökset ovat suurin asia elämässä. Työpaikat, talot, puolisot jne. voivat vaihtua mutta lapsi on eri asia.
Toivottavasti löydätte jonkin järkiratkaisun. Aina tietysti on mahdollista että luonto päättää puolestanne.
Vierailija kirjoitti:
No ap, oletko jo keskustellut miehesi kanssa vakavasti aiheesta? Pidä oma kantasi äläkä suostu painostuksen alla vauvantekoon koska itse et sitä halua!
Kuukautiset olivat päivän pois ja tein raskaustestin. Tulosta odotellessa oli sellainen kylmä hiki etten muista koska viimeksi. Mielessä pyöri vaan se työn määrä, minkä tervekin vauva/lapsi teettää ja oli sellainen olo että jos nyt oon raskaana, menetän kaiken vapauden. Eli ei, en taida haluta sitä vauvaa ollenkaan 😥. Testi oli nega, onneksi. Ap
No en todellakaan hylkäisi lastani. Miksei hän sa isi saada oman äidin rakkautta huolimatta vammaisuudestaan? Teidän ei varmaan kannata lapsia tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ap, oletko jo keskustellut miehesi kanssa vakavasti aiheesta? Pidä oma kantasi äläkä suostu painostuksen alla vauvantekoon koska itse et sitä halua!
Kuukautiset olivat päivän pois ja tein raskaustestin. Tulosta odotellessa oli sellainen kylmä hiki etten muista koska viimeksi. Mielessä pyöri vaan se työn määrä, minkä tervekin vauva/lapsi teettää ja oli sellainen olo että jos nyt oon raskaana, menetän kaiken vapauden. Eli ei, en taida haluta sitä vauvaa ollenkaan 😥. Testi oli nega, onneksi. Ap
Hm, siis päivän myöhässä, ei pois.. Ap
Jos se olisi heti alussa varmaa niin abortin tekisin, en muuten myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Jos se olisi heti alussa varmaa niin abortin tekisin, en muuten myöhemmin.
Ap ei pysty tekemän aborttia
Juuri näin ajattelen. Oon nähnyt riittävästi sekä lievästi että erittäin vaikeasti vammautuneita ja ymmärrän, että lievä liikuntavamma ei olennaisesti estä hyvää elämää. Vaikea autismi tai muu kehitysvamma vie koko perheen kaikki voimavarat tulevien x vuoden ajalta, mahdollisesti koko loppuelämän.
Mieheni ei usko että riskit toteutuu, varmaan ajatuksena että pitää saada se toinen lapsi vielä kun veljellekin (10v nuorempi) tuli. Ei ymmärrä tai halua ymmärtää niitä riskejä mitä siitä tulisi mulle tai vauvalle. Eikä se lapsi häntä yhtään nuoremmaksi tee, sama keski-ikäinen on silloinkin.
Ap