Onko esihenkilöissä keskimääräistä enemmän koulukiusaajia?

Johtajissa on enemmän psykopaatteja joten vastaus on kyllä ja sitä enemmän mitä korkeammalle organisaatiossa mennään.

Esimieheksi eteneminen vaatii yleensä tiettyä häikäilemättömyyttä ja kykyä asettaa oma etu toisten edun edelle. Nämä ovat tyypillisiä koulukiusaajan ominaisuuksia, siinä missä koulukiusatun ominaisuuksia ovat arkuus, syrjäänvetäytyvyys ja huono itseluottamus.

Meidän organisaatiossa esihenkilöinä on ihmisiä joilla ei ole substanssiosaamista. Osa on oikeasti tyhmiä, ovat edenneet urallaan ties mistä syystä muttei ainakaan osaamisen perusteella. Näihin mahtuu kiusaajiakin.

Ongelmat lakaistaan maton alle ja niihin ei saa puuttua jos puutut joudut itse ongelmiin. Kokemusta on.

Jotenkin tämän palstan perusteella kouluissa on vain kiusaajia ja kiusattuja. Itse muistelisin että koulussa oli muutama kiusaamistapaus, mutta suurin osa ei koskaan ollut kumpaakaan. 

T. johtotehtävissä, ei koskaan kiusannut eikä kiusattu 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tämän palstan perusteella kouluissa on vain kiusaajia ja kiusattuja. Itse muistelisin että koulussa oli muutama kiusaamistapaus, mutta suurin osa ei koskaan ollut kumpaakaan. 

T. johtotehtävissä, ei koskaan kiusannut eikä kiusattu 

Suurin osa kiusaamisista jää piiloon ja kaikki luulevat olevansa ainoa kiusattu vaikka todellisuudessa monia muitakin kiusataan.

Vierailija kirjoitti:

Johtajissa on enemmän psykopaatteja joten vastaus on kyllä ja sitä enemmän mitä korkeammalle organisaatiossa mennään.

Totta!

Vierailija kirjoitti:

Meidän organisaatiossa esihenkilöinä on ihmisiä joilla ei ole substanssiosaamista. Osa on oikeasti tyhmiä, ovat edenneet urallaan ties mistä syystä muttei ainakaan osaamisen perusteella. Näihin mahtuu kiusaajiakin.

Ongelmat lakaistaan maton alle ja niihin ei saa puuttua jos puutut joudut itse ongelmiin. Kokemusta on.

Tiedän saman. Narsistiset esimiehet ajattelevat rahaa ja nauttivat alaisten kiusaamisesta sekä nöyryyttämisestä. Samaa tekevät kotona puolisolle ja lapsille. Hyi olkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän organisaatiossa esihenkilöinä on ihmisiä joilla ei ole substanssiosaamista. Osa on oikeasti tyhmiä, ovat edenneet urallaan ties mistä syystä muttei ainakaan osaamisen perusteella. Näihin mahtuu kiusaajiakin.

Ongelmat lakaistaan maton alle ja niihin ei saa puuttua jos puutut joudut itse ongelmiin. Kokemusta on.

Tiedän saman. Narsistiset esimiehet ajattelevat rahaa ja nauttivat alaisten kiusaamisesta sekä nöyryyttämisestä. Samaa tekevät kotona puolisolle ja lapsille. Hyi olkoon.

Suomessa on suosiossa tällainen jo ääneen lausuttukin mentaliteetti, jonka mukaan *empatia ei sovi - valitse tähän mieleinen ympäristö-* Työelämään/politiikkaan/johtotehtäviin/kasvatukseen/ihmissuhteisiin/younameit.

Vierailija kirjoitti:

Meidän organisaatiossa esihenkilöinä on ihmisiä joilla ei ole substanssiosaamista. Osa on oikeasti tyhmiä, ovat edenneet urallaan ties mistä syystä muttei ainakaan osaamisen perusteella. Näihin mahtuu kiusaajiakin.

Ongelmat lakaistaan maton alle ja niihin ei saa puuttua jos puutut joudut itse ongelmiin. Kokemusta on.

Muuten kuulostaa epäterveeltä työyhteisöltä mutta tuo eka lause on idioottimainen.

Ei esihenkilöllä tarvitsekaan olla osaamista siitä työstä mitä alaiset tekee, hänellä tulisi olla osaamista JOHTAMISESTA. Riittää että hänellä on kyky oppia riittävällä tasolla mitä hänen tiiminsä tekee, mitkä ovat heidän vahvuutensa ja heikkoutensa ja miten tiimin tekeminen liittyy muihin organisaation tehtäviin.

Olen ollut kolmessa eri roolissa työelämässä: työntekijänä, asiantuntijana sekä esihenkilönä. Paljon on tullut nähtyä. Minulla on ollut todella hyviä esihenkilöitä, reiluja ja oikeudenmukaisia. Kovat/ikävät päätökset kyllä kestää, kunhan ne perustellaan ja ollaan rehellisiä. Sitten on ollut esihenkilöitä, jotka eivät esim halua tehdä päätöksiä tai haluavat miellyttää kaikkia. Jos haluaa edetä korkealla, se vaatii halua edetä, osaamista ja tiettyä häikäilemättömyyttä.

Työntekijänä minulla on ollut ihania ja upeita kollegoita. Sitten on ollut kamalia, kyynisiä, selkäänpuukottavia sekä erittäin ennakkoluuloisia, joita on myös vaikea johtaa, koska heiltä vastalauseet on tyyliin täällä ei saa sanoa mitään- luokkaa.

Joten kyllä, on loistavia työntekijöitä ja hyviä esihenkilöitä. Ja on myös huonoja esihenkilöitä sekä huonoja työntekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän organisaatiossa esihenkilöinä on ihmisiä joilla ei ole substanssiosaamista. Osa on oikeasti tyhmiä, ovat edenneet urallaan ties mistä syystä muttei ainakaan osaamisen perusteella. Näihin mahtuu kiusaajiakin.

Ongelmat lakaistaan maton alle ja niihin ei saa puuttua jos puutut joudut itse ongelmiin. Kokemusta on.

Muuten kuulostaa epäterveeltä työyhteisöltä mutta tuo eka lause on idioottimainen.

Ei esihenkilöllä tarvitsekaan olla osaamista siitä työstä mitä alaiset tekee, hänellä tulisi olla osaamista JOHTAMISESTA. Riittää että hänellä on kyky oppia riittävällä tasolla mitä hänen tiiminsä tekee, mitkä ovat heidän vahvuutensa ja heikkoutensa ja miten tiimin tekeminen liittyy muihin organisaation tehtäviin.

Ja tämän takia esim. Nokia ryssi matkapuhelinpuolen. Vastassa oli alan pioneeri Jobs jolla oli myös visioita.

Voi hyvää päivää näitä juttuja taas.

Esihenkilöksi, päälliköiksi tai johtotasolle pyrkii ja pääsee koulutetut ja edes jollain tasolla älykkäät tai nokkelaälyiset ihmiset jotka ovat valmiita tai joilla on valmiuksia ottaa vastuuta ja nähdä laaja-alaisemmin asioita.

Se että on jossakin noissa rooleissa ei tee kenestäkään kiusaajaa.

Se että johdetaan, määrätään ja valvotaan (tarvittaessa puututaan napakastikin epäkohtiin) ei ole kiusaamista.

Johtotasolla ei ole tsrve ollakaan sellaista substanssiosaamista kun on työntekijällä.

Eihän se nyt hyvänen aika mene niin että esim toimitusjohtajan tai alue- tai lty johtajan pitää osata kaikki se mitä organisaatiossa alaspäin tehdään.

Johtaminen ja asioiden hallinnointi on oma osaamisalueensa.

Yritys muodostuu erilaisista ja eri alojen osaajista joita johtaa johtamisen ammattilainen.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää näitä juttuja taas.

Esihenkilöksi, päälliköiksi tai johtotasolle pyrkii ja pääsee koulutetut ja edes jollain tasolla älykkäät tai nokkelaälyiset ihmiset jotka ovat valmiita tai joilla on valmiuksia ottaa vastuuta ja nähdä laaja-alaisemmin asioita.

Se että on jossakin noissa rooleissa ei tee kenestäkään kiusaajaa.

Se että johdetaan, määrätään ja valvotaan (tarvittaessa puututaan napakastikin epäkohtiin) ei ole kiusaamista.

Johtotasolla ei ole tsrve ollakaan sellaista substanssiosaamista kun on työntekijällä.

Eihän se nyt hyvänen aika mene niin että esim toimitusjohtajan tai alue- tai lty johtajan pitää osata kaikki se mitä organisaatiossa alaspäin tehdään.

Johtaminen ja asioiden hallinnointi on oma osaamisalueensa.

Yritys muodostuu erilaisista ja eri alojen osaajista joita johtaa johtamisen ammattilainen.

Kyllä on teknologiapuolelta lukuisia esimerkkejä kun pavunlaskijat ovat ajaneet koko yrityksen seinään. Ei voi olla oikeaa visiota suunnasta jos ei ole alan kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän organisaatiossa esihenkilöinä on ihmisiä joilla ei ole substanssiosaamista. Osa on oikeasti tyhmiä, ovat edenneet urallaan ties mistä syystä muttei ainakaan osaamisen perusteella. Näihin mahtuu kiusaajiakin.

Ongelmat lakaistaan maton alle ja niihin ei saa puuttua jos puutut joudut itse ongelmiin. Kokemusta on.

Muuten kuulostaa epäterveeltä työyhteisöltä mutta tuo eka lause on idioottimainen.

Ei esihenkilöllä tarvitsekaan olla osaamista siitä työstä mitä alaiset tekee, hänellä tulisi olla osaamista JOHTAMISESTA. Riittää että hänellä on kyky oppia riittävällä tasolla mitä hänen tiiminsä tekee, mitkä ovat heidän vahvuutensa ja heikkoutensa ja miten tiimin tekeminen liittyy muihin organisaation tehtäviin.

Komppaan tätä. Liian usein tiimeistä nostetaan se paras asiantuntija tiimin esimieheksi ikään kuin palkinnoksi. Tässä on monia ongelmia. Ensimmäinen on se että henkilöllä voi olla todella huonot johtamisen taidot, toinen ongelma on että siitä itse tekemisestä lähtee valtavasti osaamista pois, se esimies ei yleensä kylläkään niitä tiimin töitä ehdi tekemään, vaikka haluaisi. ja kolmas on että tiimin dynamiikka kärsii kun yksi tiimin sisältä ylenee esimieheksi. Kaikenlaista katkeruutta ja kateutta yms epätervettä henkeä voi syntyä tiimin sisälle.

Koulumaailmassa kaikkia kiusataan, osa vaan jotenkin pystyy nielemään ne, vaikka ahdistaa mennä sinne kouluun. Paljon jään piiloon.

En tiedä esihenkilöiden koulukiusaamistaustasta, mutta aika monella esihenkilöllä on liian lyhyt pinna ja vetävät helposti herneen nenäänsä jos ei tanssita heidän pillinsä mukaan. Monet koulutetut nuoret pyrkivät ja pääsevät vähän liian kokemattomina esimiestehtäviin vaikka eivät ole vielä kypsiä toimimaan tällaisessa tehtävässä. Nuoret esimiehet eivät osaa kuunnella alaisiaan eivät kykene ottamaan kritiikkiä vastaan, kiukustuvat helposti, paiskivat ovia, huutavat kurkku suorana ja mullittelevat viiko toisensa jälkeen ja ovat enemmän koomillisia kuin vakuuttavia. Vanhemman polven esimiehistä monet ovat taas todella kostonhimoisia ja auttakoon jos jos heistä kantautuu negatiivista palautetta ylemmälle taholle.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää näitä juttuja taas.

Esihenkilöksi, päälliköiksi tai johtotasolle pyrkii ja pääsee koulutetut ja edes jollain tasolla älykkäät tai nokkelaälyiset ihmiset jotka ovat valmiita tai joilla on valmiuksia ottaa vastuuta ja nähdä laaja-alaisemmin asioita.

Se että on jossakin noissa rooleissa ei tee kenestäkään kiusaajaa.

Se että johdetaan, määrätään ja valvotaan (tarvittaessa puututaan napakastikin epäkohtiin) ei ole kiusaamista.

Johtotasolla ei ole tsrve ollakaan sellaista substanssiosaamista kun on työntekijällä.

Eihän se nyt hyvänen aika mene niin että esim toimitusjohtajan tai alue- tai lty johtajan pitää osata kaikki se mitä organisaatiossa alaspäin tehdään.

Johtaminen ja asioiden hallinnointi on oma osaamisalueensa.

Yritys muodostuu erilaisista ja eri alojen osaajista joita johtaa johtamisen ammattilainen.

Johtajana pitää olla häikäilemätön. Muuten alkaa tuntea syyllisyyttä irtisanotuista. Juttelin kerran naisen kanssa, jonka tytär oli Nokialla töissä esihenkilönä ja hän ahdistui potkujen antamisesta niin paljon, että irtisanoi itsensä, myi omaisuutensa ja muutti miehensä kanssa Vietnamiin.

Tuskinpa esihenkilöt vaivautuvat menemään kiusaamaan kouluihin.

Esihenkilöt ovat oppineet hyödyntämään muita. Jos huomaavat, että pääsevät hyödyntämään ilman että toiset voivat tehdä asialle mitään, voivat nauttia tilanteesta. Siitä dynamiikka usein saa pontta.

Vierailija kirjoitti:

Esimieheksi eteneminen vaatii yleensä tiettyä häikäilemättömyyttä ja kykyä asettaa oma etu toisten edun edelle. Nämä ovat tyypillisiä koulukiusaajan ominaisuuksia, siinä missä koulukiusatun ominaisuuksia ovat arkuus, syrjäänvetäytyvyys ja huono itseluottamus.

Olen samaa ja eri mieltä. Olin itse todella rajusti koulukiusattu peruskoulussa. Nyt esihenkilötehtävissä. En koe, että tulisi asettaa omaa etua muiden edelle vaan jopa päinvastoin. En koe myöskään, että tulisi olla häikäilemätön edetäkseen. Mutta koen kyllä että tulee olla tietyllä tavalla "pyrkyri". Pitää osata tuoda itseään esille, jotta jää mieleen. Ja tämä vaatii hyvän itsetunnon. En ole itse edennyt sen takia, että olisin päättänyt olla pyrkyri. Mutta jälkeen päin olen ymmärtänyt, että isossa organisaatiossa hukkuu massaan ellei uskalla tuoda itseään esille. Tämä ei tietenkään tarkoita mitään minäminä-asennetta vaan esimerkiksi sitä, että olen ollut itse hyvin aktiivinen muiden auttaja, joka on näyttäytynyt sitten hyvänä.