Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun

Länsimaat voisivat näyttää esimerkkiä siinä, että nyt tämä talouden ja elintason kasvu riittää.

"Jos kaikki eläisivät kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,8 maapalloa."

(WWF)

Apn aloitus ei lainkaan pidä paikkansa. Kahden työssä käyvän aikuisen perhe kyllä pärjää. Jos on hoitanut asiansa niin huonosti, että on toisten maksamien sosiaalitukien varassa, ei elintaso voi tietenkään olla kovin korkea.

Vierailija kirjoitti:

Suomen taloudella menee perinteisesti heikosti juuri kotimaisen kysynnän heikkouden takia. Meillä on paljon ihmisiä, jotka hilloaa kaikki rahansa eivätkä siten kuluta absoluuttisen minimin lisäksi mitään. Ei siinäkään ole mitään järkeä, että ns. keskiluokka himmailee kirpputorien ja punalapputuotteiden parissa, vaikka heidän pitäisi kantaa vastuu kotimarkkinakysynnästä. Köyhäily on noidankehä, josta ei hyödy taloudellisesti lopulta kukaan.

Toisaalta tietenkin kulutuksen minimointi voi olla ympäristön kannalta mitä parhain vaihtoehto.

Kierrätys on ekologisin vaihtoehto. Samalla oma talous pysyy hallinnassa. Ihmisten pitäisi oppia säästämään ja olemaan omavaraisia. Katso 10v päähän: on hyvä olla velaton ja oma kassa kunnossa. Vielä on lukuisia talouskriisejä luvassa, mm.velkapommien takia (kotitaloudet, yritykset, kunnat, valtiot)

Miksi keskuspankkien korot on negatiivisia tai nollaa. Ja mitä se tarkoittaa velan osalta ja osakkeiden arvon osalta seuraavan 50 vuoden osalta.

Eikö negatiivinen velan korko tarkoita sitä että velan antaja maksaa velkaantujalle sen velan otosta.

Se taas että miten luodaan reilu kulutuskysyntä talousjärjestelmään, joka palvelee kaikkia ja luontoa.

Ehkä tekoäly ja robotit pakottaa ostovoimakorjatun perustulon.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse viettänyt lapsuuteni Itä-Suomessa 1980-luvulla. Kaveripiirissä oli paljon duunarien lapsia, ja muistan miten näiden isät kävivät työmailla ”etelässä” (tarkoittaa pääkaupunkiseutua) ja Neuvostoliitossa. Viikonloppuisin sitten isät tulivat kotiin perheidensä luo. Moni myös muutti työn perässä toiselle paikkakunnalle.

Nykyään ihmiset eivät voi muuttaa, koska ”lasten koulut ja harrastukset”. Siellä työmailla kiertävät virolaiset ja puolalaiset. En moiti ketään, totean vain.

Silloin niissä töissä tienasi hemmetin hyvin. Minunkin isä oli töissä komennuksella Neuvostoliitossa, ja vain siksi että palkka oli huomattavan suuri kotimaahan verrattuna. Kerro missä enää olisi näin? Kun muutit toiselle paikkakunnalle sai molemmat vanhemmat heti töitä, nyt jos toinen vain saa, ei muutto kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille. 

Sellaista oppikoulun luokkaa oli helppo opettaa, kun kaikki puhuivat ja kirjoittivat samaa kieltä. Porukka jäi luokalle, jos ei oppinut, joten taso opiskelussa säilyi ja oli korkeatasoista. Oppikouluun piti pyrkiä. Ei sinne kaikki päässeet.

Höpöhöpö, jos lapsiperhe Suomessa on köyhä silloin on vikaa kulutus tottumuksista. Tuet on kyllä todella ruhtinaalliset lapsiperheille .

Vierailija kirjoitti:

Länsimaat voisivat näyttää esimerkkiä siinä, että nyt tämä talouden ja elintason kasvu riittää.

"Jos kaikki eläisivät kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,8 maapalloa."

(WWF)

Tuo väite on kummallinen. Maapallolla ei olisi ylikansoitusta, jos kaikki tekisivät 1,4 lasta niin kuin suomalaiset. Suomalaiset kompensoivat omat hiilipäästönsä. Me asumme harvassa ja meillä on metsää. Kierrätys ja jätteenkäsittely toimii. Kylmä pitkä talvi vaatii lämmitystä ja siitä emme voi tinkiä.

Vierailija kirjoitti:

Miten rahat ei riitä vanhustenhoitoon? No ehkä siksi että 1970 Suomessa oli yli 70 vuotiaita 250 000. Nykyään niitä on 874 000.

https://www.stat.fi/til/vaerak/2019/vaerak_2019_2020-03-24_tie_001_fi.h…

Tämä on totta ja unohtuu usein. Vielä mun lapsuudessa 70-ja 80-luvuilla viisikymppiset miehet kuolivat sydänkohtauksiin, ja useimmilla kuusikymppisillä oli tekarit.

Yli 70-vuotias oli tutiseva vanhus.

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö, jos lapsiperhe Suomessa on köyhä silloin on vikaa kulutus tottumuksista. Tuet on kyllä todella ruhtinaalliset lapsiperheille .

Mitkä ihmeen tuet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse viettänyt lapsuuteni Itä-Suomessa 1980-luvulla. Kaveripiirissä oli paljon duunarien lapsia, ja muistan miten näiden isät kävivät työmailla ”etelässä” (tarkoittaa pääkaupunkiseutua) ja Neuvostoliitossa. Viikonloppuisin sitten isät tulivat kotiin perheidensä luo. Moni myös muutti työn perässä toiselle paikkakunnalle.

Nykyään ihmiset eivät voi muuttaa, koska ”lasten koulut ja harrastukset”. Siellä työmailla kiertävät virolaiset ja puolalaiset. En moiti ketään, totean vain.

Silloin niissä töissä tienasi hemmetin hyvin. Minunkin isä oli töissä komennuksella Neuvostoliitossa, ja vain siksi että palkka oli huomattavan suuri kotimaahan verrattuna. Kerro missä enää olisi näin? Kun muutit toiselle paikkakunnalle sai molemmat vanhemmat heti töitä, nyt jos toinen vain saa, ei muutto kannata.

Työssäkäynti ylipäätään ei kannata samalla tavalla kuin tuolloin. Se, mistä se johtuu, on poliittinen kysymys, johon jokaisella on puoluekannasta riippuen oma vastauksensa.

Mutta se on vain fakta, että lapsuudessani 1980-luvulla monet pienten lasten isät olivat reissutöissä, ja osa lapsista jopa asui isovanhempien kanssa, koska vanhemmilla tai yksinhuoltajavanhemmalla oli töitä muualla.

Osittain kyse on siitä, että lapset saatiin nuorempana, eikä elämä ollut sillä tavalla valmis kuin useimmilla nykypäivän vanhemmilla. Osittain kyse on priorisoinnista. Reissutyö (ja raha) nähtiin tuolloin tärkeämpänä tehtävänä miehelle kuin arjen pyörittäminen. Toki 80-luvulla oli myös pehmoisiä, jotka osallistuivat synnytyksiinkin, mutta marginaalissa he olivat ainakin Itä-Suomessa.

T. Se jota kommentoit.

No ei ainakaan meillä 70-luku mitään köyhää ollut. Asuttiin rivarissa Helsingissä, faija ajoi mersulla ja ulkomailla käytiin tiheään vaikka mutsi ei käynyt edes töissä. Oli mootoripyöriä, iso kesämökki, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla syntyneenä ja nykyisenä lapsiperheellisenä on sanottava, että pötyä. Ei silloin ennen syöty salaattia talvella, matkailtu oletusarvoisesti lomilla tai kuskattu lapsia iltaisin autolla harrastuksiin. Koska raha.

Itsekin olen 70-luvulla syntynyt, mutta omat lapset ovat onneksi jo isoja. Voin vain kuvitella, millaista olisi lapsiperhearki nykyisin kun ei ole varaa edes autoon. Ja kuka oletusarvoisesti matkustelee nykyisinkään? Omassa tuttavapiirissä on mm. yksi koodari, yksi rehtori ja yksi lukion lehtori, ja näistä ainoastaan tuolla lehtorilla on varaa matkustella (on lapseton).

Kyllä tosi moni lapsiperhekin matkustelee! Asuuko nuo kuvaamasi henkilöt jossain Hesan keskustassa jos ei ole varaa matkailuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse viettänyt lapsuuteni Itä-Suomessa 1980-luvulla. Kaveripiirissä oli paljon duunarien lapsia, ja muistan miten näiden isät kävivät työmailla ”etelässä” (tarkoittaa pääkaupunkiseutua) ja Neuvostoliitossa. Viikonloppuisin sitten isät tulivat kotiin perheidensä luo. Moni myös muutti työn perässä toiselle paikkakunnalle.

Nykyään ihmiset eivät voi muuttaa, koska ”lasten koulut ja harrastukset”. Siellä työmailla kiertävät virolaiset ja puolalaiset. En moiti ketään, totean vain.

Silloin niissä töissä tienasi hemmetin hyvin. Minunkin isä oli töissä komennuksella Neuvostoliitossa, ja vain siksi että palkka oli huomattavan suuri kotimaahan verrattuna. Kerro missä enää olisi näin? Kun muutit toiselle paikkakunnalle sai molemmat vanhemmat heti töitä, nyt jos toinen vain saa, ei muutto kannata.

Työssäkäynti ylipäätään ei kannata samalla tavalla kuin tuolloin. Se, mistä se johtuu, on poliittinen kysymys, johon jokaisella on puoluekannasta riippuen oma vastauksensa.

Mutta se on vain fakta, että lapsuudessani 1980-luvulla monet pienten lasten isät olivat reissutöissä, ja osa lapsista jopa asui isovanhempien kanssa, koska vanhemmilla tai yksinhuoltajavanhemmalla oli töitä muualla.

Osittain kyse on siitä, että lapset saatiin nuorempana, eikä elämä ollut sillä tavalla valmis kuin useimmilla nykypäivän vanhemmilla. Osittain kyse on priorisoinnista. Reissutyö (ja raha) nähtiin tuolloin tärkeämpänä tehtävänä miehelle kuin arjen pyörittäminen. Toki 80-luvulla oli myös pehmoisiä, jotka osallistuivat synnytyksiinkin, mutta marginaalissa he olivat ainakin Itä-Suomessa.

T. Se jota kommentoit.

70 -luvulla ei ollut vaihtoehtoja. Ei tullut toimeentulotukea, jos ei huvittanut lähteä reissutöihin. Miesten rooli perheissä oli muutenkin perinteisempi. Miehet kävivät töissä ja elättivät perheensä, rakensivat talot ja rassasivat autonsa itse. Naisetkin kävivät töissä, mutta naisten palkat olivat olemattomia verrattuina miesten palkkoihin.

ap ei taida ymmärtää mitään köyhyydestä. on sosiaali pelleltä jäänyt joku matka lentämättä koronan takia kun noita äly pierujaan kirjoittelee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse viettänyt lapsuuteni Itä-Suomessa 1980-luvulla. Kaveripiirissä oli paljon duunarien lapsia, ja muistan miten näiden isät kävivät työmailla ”etelässä” (tarkoittaa pääkaupunkiseutua) ja Neuvostoliitossa. Viikonloppuisin sitten isät tulivat kotiin perheidensä luo. Moni myös muutti työn perässä toiselle paikkakunnalle.

Nykyään ihmiset eivät voi muuttaa, koska ”lasten koulut ja harrastukset”. Siellä työmailla kiertävät virolaiset ja puolalaiset. En moiti ketään, totean vain.

Silloin niissä töissä tienasi hemmetin hyvin. Minunkin isä oli töissä komennuksella Neuvostoliitossa, ja vain siksi että palkka oli huomattavan suuri kotimaahan verrattuna. Kerro missä enää olisi näin? Kun muutit toiselle paikkakunnalle sai molemmat vanhemmat heti töitä, nyt jos toinen vain saa, ei muutto kannata.

Työssäkäynti ylipäätään ei kannata samalla tavalla kuin tuolloin. Se, mistä se johtuu, on poliittinen kysymys, johon jokaisella on puoluekannasta riippuen oma vastauksensa.

Mutta se on vain fakta, että lapsuudessani 1980-luvulla monet pienten lasten isät olivat reissutöissä, ja osa lapsista jopa asui isovanhempien kanssa, koska vanhemmilla tai yksinhuoltajavanhemmalla oli töitä muualla.

Osittain kyse on siitä, että lapset saatiin nuorempana, eikä elämä ollut sillä tavalla valmis kuin useimmilla nykypäivän vanhemmilla. Osittain kyse on priorisoinnista. Reissutyö (ja raha) nähtiin tuolloin tärkeämpänä tehtävänä miehelle kuin arjen pyörittäminen. Toki 80-luvulla oli myös pehmoisiä, jotka osallistuivat synnytyksiinkin, mutta marginaalissa he olivat ainakin Itä-Suomessa.

T. Se jota kommentoit.

70 -luvulla ei ollut vaihtoehtoja. Ei tullut toimeentulotukea, jos ei huvittanut lähteä reissutöihin. Miesten rooli perheissä oli muutenkin perinteisempi. Miehet kävivät töissä ja elättivät perheensä, rakensivat talot ja rassasivat autonsa itse. Naisetkin kävivät töissä, mutta naisten palkat olivat olemattomia verrattuina miesten palkkoihin.

70-luvulla oltiin mammonan perään. Piti saada se talo, mökki, auto ja muu elintaso.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten rahat ei riitä vanhustenhoitoon? No ehkä siksi että 1970 Suomessa oli yli 70 vuotiaita 250 000. Nykyään niitä on 874 000.

https://www.stat.fi/til/vaerak/2019/vaerak_2019_2020-03-24_tie_001_fi.h…

Tämä on totta ja unohtuu usein. Vielä mun lapsuudessa 70-ja 80-luvuilla viisikymppiset miehet kuolivat sydänkohtauksiin, ja useimmilla kuusikymppisillä oli tekarit.

Yli 70-vuotias oli tutiseva vanhus.

Ei ihan. Isovanhempien vanhemmista naispuoliset olivat vielä elossa, kun minä synnyin 70-luvulla, toinen kuoli reilu kahdeksankymppisenä ja toinen 95-vuotiaana 70- ja 80-luvun taitteissa, isoisotätini eli 99-vuotiaaksi. Ei siis ollut harvinaista pitkäikäisyys naisillakaan. Vastaavasti oma isoäitini eli 85-vuotiaaksi eli ei mene noin lyhyellä aikavälillä tuo muutos muuta kuin miesten suhteen. En ole siis tavannut yhtäkään isoisoisääni ja molemmat isoisäni kuolivat reilu seitsemänkymppisinä.

Elinikä on toki pidentynyt, mutta tuo määrä ei johdu vain siitä tai edes pääasiassa siitä vaan tietenkin suurista ikäluokista, jotka nyt ovat eläkkeellä. Tällä hetkellä syntyy alle puolet suurten ikäluokkien määrästä eli perusmatikalla tulevaisuudessa ollaan pulassa ja pitkään. Oli helppo rakentaa Suomesta hyvinvointivaltiota, kun veronmaksajia riitti suurten ikäluokkien tullessa täysi-ikäisiksi. Nyt sen sijaan veronmaksajista on suorastaan pulaa, huoltosuhde lähenee jo sitä, että yksi työssäkäyvä elättää kahta siipeilijää. Ei vika ole pelkästän suurissa ikäluokissa, jotka tosiaan ovat veronsa maksaneet vaan ihan meissä kaikissa ikäluokissa, jotka olemme jättäneet lapsenteon vähemmälle. Nykyiset lapsentekoikäiset ehkä suurimpina syyllisinä, sillä vuonna 2019 syntyi pienin ikäluokka ikinä Suomen historiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse viettänyt lapsuuteni Itä-Suomessa 1980-luvulla. Kaveripiirissä oli paljon duunarien lapsia, ja muistan miten näiden isät kävivät työmailla ”etelässä” (tarkoittaa pääkaupunkiseutua) ja Neuvostoliitossa. Viikonloppuisin sitten isät tulivat kotiin perheidensä luo. Moni myös muutti työn perässä toiselle paikkakunnalle.

Nykyään ihmiset eivät voi muuttaa, koska ”lasten koulut ja harrastukset”. Siellä työmailla kiertävät virolaiset ja puolalaiset. En moiti ketään, totean vain.

Silloin niissä töissä tienasi hemmetin hyvin. Minunkin isä oli töissä komennuksella Neuvostoliitossa, ja vain siksi että palkka oli huomattavan suuri kotimaahan verrattuna. Kerro missä enää olisi näin? Kun muutit toiselle paikkakunnalle sai molemmat vanhemmat heti töitä, nyt jos toinen vain saa, ei muutto kannata.

Työssäkäynti ylipäätään ei kannata samalla tavalla kuin tuolloin. Se, mistä se johtuu, on poliittinen kysymys, johon jokaisella on puoluekannasta riippuen oma vastauksensa.

Mutta se on vain fakta, että lapsuudessani 1980-luvulla monet pienten lasten isät olivat reissutöissä, ja osa lapsista jopa asui isovanhempien kanssa, koska vanhemmilla tai yksinhuoltajavanhemmalla oli töitä muualla.

Osittain kyse on siitä, että lapset saatiin nuorempana, eikä elämä ollut sillä tavalla valmis kuin useimmilla nykypäivän vanhemmilla. Osittain kyse on priorisoinnista. Reissutyö (ja raha) nähtiin tuolloin tärkeämpänä tehtävänä miehelle kuin arjen pyörittäminen. Toki 80-luvulla oli myös pehmoisiä, jotka osallistuivat synnytyksiinkin, mutta marginaalissa he olivat ainakin Itä-Suomessa.

T. Se jota kommentoit.

70 -luvulla ei ollut vaihtoehtoja. Ei tullut toimeentulotukea, jos ei huvittanut lähteä reissutöihin. Miesten rooli perheissä oli muutenkin perinteisempi. Miehet kävivät töissä ja elättivät perheensä, rakensivat talot ja rassasivat autonsa itse. Naisetkin kävivät töissä, mutta naisten palkat olivat olemattomia verrattuina miesten palkkoihin.

70-luvulla oltiin mammonan perään. Piti saada se talo, mökki, auto ja muu elintaso.

Ei niitä kaikilla ollut. Minun vanhempani asuivat vuokralla rintamamiestalon yläkerrassa kun synnyin. Äitiysloma oli 3kk, äiti palasi heti töihin ja teki yli tunnin työmatkaa pienipalkkaisen konttorityön perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille. 

Sellaista oppikoulun luokkaa oli helppo opettaa, kun kaikki puhuivat ja kirjoittivat samaa kieltä. Porukka jäi luokalle, jos ei oppinut, joten taso opiskelussa säilyi ja oli korkeatasoista. Oppikouluun piti pyrkiä. Ei sinne kaikki päässeet.

Oppikoulut oli maksullisia ja köyhät jäi ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten rahat ei riitä vanhustenhoitoon? No ehkä siksi että 1970 Suomessa oli yli 70 vuotiaita 250 000. Nykyään niitä on 874 000.

https://www.stat.fi/til/vaerak/2019/vaerak_2019_2020-03-24_tie_001_fi.h…

Tämä on totta ja unohtuu usein. Vielä mun lapsuudessa 70-ja 80-luvuilla viisikymppiset miehet kuolivat sydänkohtauksiin, ja useimmilla kuusikymppisillä oli tekarit.

Yli 70-vuotias oli tutiseva vanhus.

Ei ihan. Isovanhempien vanhemmista naispuoliset olivat vielä elossa, kun minä synnyin 70-luvulla, toinen kuoli reilu kahdeksankymppisenä ja toinen 95-vuotiaana 70- ja 80-luvun taitteissa, isoisotätini eli 99-vuotiaaksi. Ei siis ollut harvinaista pitkäikäisyys naisillakaan. Vastaavasti oma isoäitini eli 85-vuotiaaksi eli ei mene noin lyhyellä aikavälillä tuo muutos muuta kuin miesten suhteen. En ole siis tavannut yhtäkään isoisoisääni ja molemmat isoisäni kuolivat reilu seitsemänkymppisinä.

Elinikä on toki pidentynyt, mutta tuo määrä ei johdu vain siitä tai edes pääasiassa siitä vaan tietenkin suurista ikäluokista, jotka nyt ovat eläkkeellä. Tällä hetkellä syntyy alle puolet suurten ikäluokkien määrästä eli perusmatikalla tulevaisuudessa ollaan pulassa ja pitkään. Oli helppo rakentaa Suomesta hyvinvointivaltiota, kun veronmaksajia riitti suurten ikäluokkien tullessa täysi-ikäisiksi. Nyt sen sijaan veronmaksajista on suorastaan pulaa, huoltosuhde lähenee jo sitä, että yksi työssäkäyvä elättää kahta siipeilijää. Ei vika ole pelkästän suurissa ikäluokissa, jotka tosiaan ovat veronsa maksaneet vaan ihan meissä kaikissa ikäluokissa, jotka olemme jättäneet lapsenteon vähemmälle. Nykyiset lapsentekoikäiset ehkä suurimpina syyllisinä, sillä vuonna 2019 syntyi pienin ikäluokka ikinä Suomen historiassa.

Suomesta on luotu lapsiperheiden helvetti.

Lapsivihamielinen ja äitivihamielinen kyttäävä ja lyttäävä Stasi-yhteiskunta.

Nykyään pääsee ulkomaille niin halvalla, että se ei kerro elintasosta mitään. Muutamalla satasella saa viikonloppureissun lentoineen ja hotelleineen esim. Prahaan. Jopa työttömät reissaavat.

Mun lapsuudessa matkustelu oli hirveän hintaista. Oltiin yli keskiverron tienaava perhe, mutta niin vaan minäkin pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ulkomaille 12-vuotiaana.

Meillä oli kaksi autoa ja iso omakotitalo. Meitä pidettiin jopa varakkaina.

Silti harrastukset olivat tyyliin pianon soittaminen ja seurakunnan jumppa. Vaatteita en saanut melkein ikinä, äiti ompeli paljon.

Ruoka oli silakkapihvejä ym.