Lue keskustelun säännöt.
Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun
Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun
ja silloinkin oli turvallista ja mukavaa ja töitä. Nyt on viety turvallisuus, työt, ostovoima, hyvinvointi, koulutuksen taso romahtanut pisa-pisteillä mitattuna, luokkakoot järkkyjä, opiskeluturvallisuus etenkin pk-seudulla romahtanut jne. Jotenkin surullista miten nopeasti Suomi on ajettu alas.
Kommentit (1210)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kyllä hauska.
”Nykyään taitaa perusopetuksen ryhmän keskikoko olla alle 20.”
”Ei ole. Mistä sinä näitä höpöjuttujasi raavit?”
”Täältä raadin höpöjuttujani eli ministeriön virallisista tilastoista.”
”Miltä vuodelta tuo on? Ja kai sinä käsität, mikä on keskiarvo?”
”Jos viitsisit edes napauttaa linkin auki, löytäisit vastauksen kysymykseesi. Siellä on usean vuoden tilastot.”
”Mikä on tuorein vuosi?”Keskustele siinä sitten näiden kanssa.
Eli puppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kyllä hauska.
”Nykyään taitaa perusopetuksen ryhmän keskikoko olla alle 20.”
”Ei ole. Mistä sinä näitä höpöjuttujasi raavit?”
”Täältä raadin höpöjuttujani eli ministeriön virallisista tilastoista.”
”Miltä vuodelta tuo on? Ja kai sinä käsität, mikä on keskiarvo?”
”Jos viitsisit edes napauttaa linkin auki, löytäisit vastauksen kysymykseesi. Siellä on usean vuoden tilastot.”
”Mikä on tuorein vuosi?”Keskustele siinä sitten näiden kanssa.
Eli puppua
Pelkäätkö sinä jotenkin opetusministeriön sivun avaamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen.
Koskas tällainen oppikoulu oli? 60-luvulla? Minun aikanani ei ole koskaan mikään noista maksanut, 70-luvun lapsi olen.
Kirjoitin 84. Kirjat ja ruoka maksoi. Kunta tarjosi ystävällisesti kyydin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen.
Koskas tällainen oppikoulu oli? 60-luvulla? Minun aikanani ei ole koskaan mikään noista maksanut, 70-luvun lapsi olen.
Kirjoitin 84. Kirjat ja ruoka maksoi. Kunta tarjosi ystävällisesti kyydin.
Mikä oppikoulu mahtoi tuossa 1980-luvun puolella toimia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen.
Koskas tällainen oppikoulu oli? 60-luvulla? Minun aikanani ei ole koskaan mikään noista maksanut, 70-luvun lapsi olen.
Kirjoitin 84. Kirjat ja ruoka maksoi. Kunta tarjosi ystävällisesti kyydin.
Mikä oppikoulu mahtoi tuossa 1980-luvun puolella toimia?
Pelkäätkö tarkistaa Opetusministeristä?
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään.
Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat.
Tämähän se ongelma on! Ns. apu on pelkkää puhuttamista, kartoitetaan huolia ja keksitään niitä vielä lisää, jotta saataisiin taas aihetta uuteen palaveriin ja uuteen puhetulvaan. Meilläkin huolet ovat sellasia, joille ei kovin paljoa voi tehdä, esim. lapsen kokema yksinäisyys koska ei ole sukua lähellä ja kavereita/harrastuksia ei pikkupaikkakunnalla paljoa ole. Siitä sitten pitäisi istua ja puhua ja puhua ja puhua, mitä se ketään hyödyttää! Muutto hyödyttää, mutta kun kysyn muuttoavustusta niin ei voi luvata pitää puhua taas jonkun muun kanssa joka päättää. Älytöntä rahan haaskausta tuputtaa kallispalkkaista perhetyöntekijää, mutta vuokravakuutta ja muuttoautoa toiselle paikkakunnalle pitää anoa polvillaan.
"mee töihi" eli hanki parempi työpaikka! Ei köyhällä ole varaa lapsia tehdä, eli älä tee jos olet köyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen.
Koskas tällainen oppikoulu oli? 60-luvulla? Minun aikanani ei ole koskaan mikään noista maksanut, 70-luvun lapsi olen.
Kirjoitin 84. Kirjat ja ruoka maksoi. Kunta tarjosi ystävällisesti kyydin.
Mikä oppikoulu mahtoi tuossa 1980-luvun puolella toimia?
Pelkäätkö tarkistaa Opetusministeristä?
Ohis
Luotan ihan Wikipediaan, jonka mukaan viimeiset koulut siirtyivät peruskoulujärjestelmään vuonna 1977. Tietty jos ystävämme on käynyt lukiota yli seitsemän vuotta tai ollut välillä työelämässä, hän on pystynyt välttymään peruskoululta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään.
Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat.
Tämähän se ongelma on! Ns. apu on pelkkää puhuttamista, kartoitetaan huolia ja keksitään niitä vielä lisää, jotta saataisiin taas aihetta uuteen palaveriin ja uuteen puhetulvaan. Meilläkin huolet ovat sellasia, joille ei kovin paljoa voi tehdä, esim. lapsen kokema yksinäisyys koska ei ole sukua lähellä ja kavereita/harrastuksia ei pikkupaikkakunnalla paljoa ole. Siitä sitten pitäisi istua ja puhua ja puhua ja puhua, mitä se ketään hyödyttää! Muutto hyödyttää, mutta kun kysyn muuttoavustusta niin ei voi luvata pitää puhua taas jonkun muun kanssa joka päättää. Älytöntä rahan haaskausta tuputtaa kallispalkkaista perhetyöntekijää, mutta vuokravakuutta ja muuttoautoa toiselle paikkakunnalle pitää anoa polvillaan.
Sen avun koko idea on työllistää ne virkamiehet.
Ei auttaa oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen.
Hassu sivujuonne tuo oppikoulu tässä keskustelussa. Kaikki 70-luvulla syntyneet ja melkein kaikki 70-luvulla kouluun menneet kuitenkin ovat käyneet peruskoulun. Veljeni meni kouluun 1972, peruskouluun.
Rinnakkaiskoulujärjestelmä oli jo tuolloin auttamattoman vanhanaikainen ja veteli viimeisiään.
Nyt kyllä hävettää 70-luvulla syntyneenä. Okei, veljesi meni vuonna 72 peruskouluun eli paljastat samalla, että asuitte Lapissa. Eikö edes veli kertonut, miten sai aloittaa ensimmäisten joukossa hienon peruskoulun? Helsingissä se alkoi vasta vuonna -77. Aloituksessa verrattiin 70- luvun tilanteeseen, ei silloin syntyneisiin.
Voi ei, nyt paljastit että asuit Helsingissä! Hävettääkö nyt?
Muuten emme asuneet Lapissa.
En ole koskaan asunut Helsingissä. Asuinpaikkakunta ei hävetä, mutta hävettää tietämättömyys oman synnyinajan tapahtumista. Oppikoulua en ole itsekään käynyt, mutta sentään siitä jotakin tiedän.
Tuskin muuten olet edes edellisen kirjoittaja.
Minä olen tässä johdonmukaisesti kertonut, että veljeni meni peruskouluun 1972, emmekä todellakaan ole Lapista. Ihmettelisin suuresti, jos tähän joku tulisi väliin valehtelemaan tällaisesta asiasta.
Sinulle taitaa olla jotenkin vaikeaa myöntää olevasi väärässä.
Peruskoulu tuli eri aikoina käyttöön eri kunnissa. Itse olen käynyt vuonna 1971 1 lkn kansakoulua ja 2lkn jo sitten peruskoulussa. Miehen kotikunnassa oli peruskoulu jo v 71 kun hän aloitti koulun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään.
Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat.
Tämähän se ongelma on! Ns. apu on pelkkää puhuttamista, kartoitetaan huolia ja keksitään niitä vielä lisää, jotta saataisiin taas aihetta uuteen palaveriin ja uuteen puhetulvaan. Meilläkin huolet ovat sellasia, joille ei kovin paljoa voi tehdä, esim. lapsen kokema yksinäisyys koska ei ole sukua lähellä ja kavereita/harrastuksia ei pikkupaikkakunnalla paljoa ole. Siitä sitten pitäisi istua ja puhua ja puhua ja puhua, mitä se ketään hyödyttää! Muutto hyödyttää, mutta kun kysyn muuttoavustusta niin ei voi luvata pitää puhua taas jonkun muun kanssa joka päättää. Älytöntä rahan haaskausta tuputtaa kallispalkkaista perhetyöntekijää, mutta vuokravakuutta ja muuttoautoa toiselle paikkakunnalle pitää anoa polvillaan.
Miksi yhteiskunnan pitäisi mielestäsi kustantaa teille vuokravakuus ja muuttokulut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään.
Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat.
Tämähän se ongelma on! Ns. apu on pelkkää puhuttamista, kartoitetaan huolia ja keksitään niitä vielä lisää, jotta saataisiin taas aihetta uuteen palaveriin ja uuteen puhetulvaan. Meilläkin huolet ovat sellasia, joille ei kovin paljoa voi tehdä, esim. lapsen kokema yksinäisyys koska ei ole sukua lähellä ja kavereita/harrastuksia ei pikkupaikkakunnalla paljoa ole. Siitä sitten pitäisi istua ja puhua ja puhua ja puhua, mitä se ketään hyödyttää! Muutto hyödyttää, mutta kun kysyn muuttoavustusta niin ei voi luvata pitää puhua taas jonkun muun kanssa joka päättää. Älytöntä rahan haaskausta tuputtaa kallispalkkaista perhetyöntekijää, mutta vuokravakuutta ja muuttoautoa toiselle paikkakunnalle pitää anoa polvillaan.
Miksi yhteiskunnan pitäisi mielestäsi kustantaa teille vuokravakuus ja muuttokulut?
Miksi yhteiskunnan pitää kustantaa tuhansia turhia höpöhöpötätejä suojatyöpaikoille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään.
Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat.
Tämähän se ongelma on! Ns. apu on pelkkää puhuttamista, kartoitetaan huolia ja keksitään niitä vielä lisää, jotta saataisiin taas aihetta uuteen palaveriin ja uuteen puhetulvaan. Meilläkin huolet ovat sellasia, joille ei kovin paljoa voi tehdä, esim. lapsen kokema yksinäisyys koska ei ole sukua lähellä ja kavereita/harrastuksia ei pikkupaikkakunnalla paljoa ole. Siitä sitten pitäisi istua ja puhua ja puhua ja puhua, mitä se ketään hyödyttää! Muutto hyödyttää, mutta kun kysyn muuttoavustusta niin ei voi luvata pitää puhua taas jonkun muun kanssa joka päättää. Älytöntä rahan haaskausta tuputtaa kallispalkkaista perhetyöntekijää, mutta vuokravakuutta ja muuttoautoa toiselle paikkakunnalle pitää anoa polvillaan.
Miksi yhteiskunnan pitäisi mielestäsi kustantaa teille vuokravakuus ja muuttokulut?
Vuokratkaa asunto lafkalta, jossa ei peritä vakuutta tai sitten ottaa se palvelu joka maksaa vakuuden puolestasi ja itse lyhennät sitä 17 e kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään.
Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat.
Tämähän se ongelma on! Ns. apu on pelkkää puhuttamista, kartoitetaan huolia ja keksitään niitä vielä lisää, jotta saataisiin taas aihetta uuteen palaveriin ja uuteen puhetulvaan. Meilläkin huolet ovat sellasia, joille ei kovin paljoa voi tehdä, esim. lapsen kokema yksinäisyys koska ei ole sukua lähellä ja kavereita/harrastuksia ei pikkupaikkakunnalla paljoa ole. Siitä sitten pitäisi istua ja puhua ja puhua ja puhua, mitä se ketään hyödyttää! Muutto hyödyttää, mutta kun kysyn muuttoavustusta niin ei voi luvata pitää puhua taas jonkun muun kanssa joka päättää. Älytöntä rahan haaskausta tuputtaa kallispalkkaista perhetyöntekijää, mutta vuokravakuutta ja muuttoautoa toiselle paikkakunnalle pitää anoa polvillaan.
Miksi yhteiskunnan pitäisi mielestäsi kustantaa teille vuokravakuus ja muuttokulut?
Miksi yhteiskunnan pitää kustantaa tuhansia turhia höpöhöpötätejä suojatyöpaikoille?
He tekevät siinä töitä ja ansaitsevat palkkanssa. Vähäjärkiset kun eivät näköjään osaa itse elämäänsä järjestää. Kakarasi on yhtä yksinäinen uudella paikkakunnallakin. Näiden sosiaalitätien verorahoilla teikäläisenkn tuet maksetaan. Mihin katosi se kamala parku siitä, ettei ole työpaikkoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään.
Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat.
Tämähän se ongelma on! Ns. apu on pelkkää puhuttamista, kartoitetaan huolia ja keksitään niitä vielä lisää, jotta saataisiin taas aihetta uuteen palaveriin ja uuteen puhetulvaan. Meilläkin huolet ovat sellasia, joille ei kovin paljoa voi tehdä, esim. lapsen kokema yksinäisyys koska ei ole sukua lähellä ja kavereita/harrastuksia ei pikkupaikkakunnalla paljoa ole. Siitä sitten pitäisi istua ja puhua ja puhua ja puhua, mitä se ketään hyödyttää! Muutto hyödyttää, mutta kun kysyn muuttoavustusta niin ei voi luvata pitää puhua taas jonkun muun kanssa joka päättää. Älytöntä rahan haaskausta tuputtaa kallispalkkaista perhetyöntekijää, mutta vuokravakuutta ja muuttoautoa toiselle paikkakunnalle pitää anoa polvillaan.
Miksi yhteiskunnan pitäisi mielestäsi kustantaa teille vuokravakuus ja muuttokulut?
Miksi yhteiskunnan pitää kustantaa tuhansia turhia höpöhöpötätejä suojatyöpaikoille?
He tekevät siinä töitä ja ansaitsevat palkkanssa. Vähäjärkiset kun eivät näköjään osaa itse elämäänsä järjestää. Kakarasi on yhtä yksinäinen uudella paikkakunnallakin. Näiden sosiaalitätien verorahoilla teikäläisenkn tuet maksetaan. Mihin katosi se kamala parku siitä, ettei ole työpaikkoja?
Niin. Se ns työ on sitä että keksitään miten näytetään työtätekeviltä.
Oikeaa työtä se ei ole.
Ja minä en ole eläissäni saanut mitään sosiaalitukia. Oikeita töitä teen ja maksan tuon hölmöyden. Mieluummin maksaisin sen muuttotuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen.
Koskas tällainen oppikoulu oli? 60-luvulla? Minun aikanani ei ole koskaan mikään noista maksanut, 70-luvun lapsi olen.
Kirjoitin 84. Kirjat ja ruoka maksoi. Kunta tarjosi ystävällisesti kyydin.
Mikä oppikoulu mahtoi tuossa 1980-luvun puolella toimia?
Pointti ei ole koulun nimessä vaan siinä että se oli maksullista. Oletko an kirjolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään.
Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat.
Tämähän se ongelma on! Ns. apu on pelkkää puhuttamista, kartoitetaan huolia ja keksitään niitä vielä lisää, jotta saataisiin taas aihetta uuteen palaveriin ja uuteen puhetulvaan. Meilläkin huolet ovat sellasia, joille ei kovin paljoa voi tehdä, esim. lapsen kokema yksinäisyys koska ei ole sukua lähellä ja kavereita/harrastuksia ei pikkupaikkakunnalla paljoa ole. Siitä sitten pitäisi istua ja puhua ja puhua ja puhua, mitä se ketään hyödyttää! Muutto hyödyttää, mutta kun kysyn muuttoavustusta niin ei voi luvata pitää puhua taas jonkun muun kanssa joka päättää. Älytöntä rahan haaskausta tuputtaa kallispalkkaista perhetyöntekijää, mutta vuokravakuutta ja muuttoautoa toiselle paikkakunnalle pitää anoa polvillaan.
Miksi yhteiskunnan pitäisi mielestäsi kustantaa teille vuokravakuus ja muuttokulut?
Miksi yhteiskunnan pitää kustantaa tuhansia turhia höpöhöpötätejä suojatyöpaikoille?
He tekevät siinä töitä ja ansaitsevat palkkanssa. Vähäjärkiset kun eivät näköjään osaa itse elämäänsä järjestää. Kakarasi on yhtä yksinäinen uudella paikkakunnallakin. Näiden sosiaalitätien verorahoilla teikäläisenkn tuet maksetaan. Mihin katosi se kamala parku siitä, ettei ole työpaikkoja?
Niin. Se ns työ on sitä että keksitään miten näytetään työtätekeviltä.
Oikeaa työtä se ei ole.
Ja minä en ole eläissäni saanut mitään sosiaalitukia. Oikeita töitä teen ja maksan tuon hölmöyden. Mieluummin maksaisin sen muuttotuen.
No mistäs muualta nämä idiootit ja luuserit kävisi apua ruikuttamassa. Kyllä niiden kuuntelu töistä käy.
Vierailija kirjoitti:
Sen avun koko idea on työllistää ne virkamiehet.
Ei auttaa oikeasti.
Ei, vaan sen avun tarkoitus on opettaa ihmiset ratkaisemaan itse ongelmansa.
Jos lapsi on yksinäinen, se ei ole veronmaksajien vastuulla maksaa muuttoautoa teille, jotta hän voisi saada kavereita.
Pahinta köyhyyttä on henkinen köyhyys ja sitä ei korjaa mikään määrä rahaa.
🇺🇦🇮🇱
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen avun koko idea on työllistää ne virkamiehet.
Ei auttaa oikeasti.
Ei, vaan sen avun tarkoitus on opettaa ihmiset ratkaisemaan itse ongelmansa.
Jos lapsi on yksinäinen, se ei ole veronmaksajien vastuulla maksaa muuttoautoa teille, jotta hän voisi saada kavereita.
Pahinta köyhyyttä on henkinen köyhyys ja sitä ei korjaa mikään määrä rahaa.
Ei ole vaan ns avun tarkoitus on työllistää höpöhöpötätejä.
Mitä vähemmän on lapsia, sitä enemmän jeksitään näille soffalla kaffittelujoille puheenaiheita.
Tämä ketju on kyllä hauska.
”Nykyään taitaa perusopetuksen ryhmän keskikoko olla alle 20.”
”Ei ole. Mistä sinä näitä höpöjuttujasi raavit?”
”Täältä raadin höpöjuttujani eli ministeriön virallisista tilastoista.”
”Miltä vuodelta tuo on? Ja kai sinä käsität, mikä on keskiarvo?”
”Jos viitsisit edes napauttaa linkin auki, löytäisit vastauksen kysymykseesi. Siellä on usean vuoden tilastot.”
”Mikä on tuorein vuosi?”
Keskustele siinä sitten näiden kanssa.