Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille. 

ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin?  Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.

Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen. 

Koskas tällainen oppikoulu oli? 60-luvulla? Minun aikanani ei ole koskaan mikään noista maksanut, 70-luvun lapsi olen.

Kirjoitin 84. Kirjat ja ruoka maksoi. Kunta tarjosi ystävällisesti kyydin.

Mikä oppikoulu mahtoi tuossa 1980-luvun puolella toimia?

Pointti ei ole koulun nimessä vaan siinä että se oli maksullista. Oletko an kirjolla?

Olen utelias. Olen aina kuvitellut, että perusopetuksen maksuttomuus kirjattiin lakiin peruskoulu-uudistuksen yhteydessä.

Lukiokirjat toki maksoivat, ja useimmissa kunnissa myös kyyti maksoi. Mutta lukio onkin sitten eri asia.

Nykyään valitetaan ihan kaikesta, jopa siitäkin , mitä saa "ilmaiseksi" .On lapsilisät koulu-päivähoito ruokailut .Matkat kustannetaan ja kaikenmaailman tukia , tukien päälle !Aina pitäisi vaan enempi saada , ajattelematta mistä  / tai kuka maksaa.Autolla pääsee , ennen penskat sentään pyöräilivät harrastuksiin.Köyhienkin lapsukaiset vaatii samoja juttuja, kun varakkaittenkin .Ei sitten päätä ei häntää , vaatimuksissa.Älkää hankkiko niitä lapsukaisia jos on niin paha olla ja kaikki pitäisi yhteiskunnan kustantaa.Kasvata kersas itse ja elätä myöskin.

Marin lähettää etelän kankkulankaivoihin 7000 miljoonaa ja saa takaisin 3000 miljoonaa epämääräisiin puuhasteluprojekteihin. Tällaiseen idiotismiin Suomen rahat menevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään. 

Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat. 

Tämähän se ongelma on! Ns. apu on pelkkää puhuttamista, kartoitetaan huolia ja keksitään niitä vielä lisää, jotta saataisiin taas aihetta uuteen palaveriin ja uuteen puhetulvaan.  Meilläkin huolet ovat sellasia, joille ei kovin paljoa voi tehdä, esim. lapsen kokema yksinäisyys koska ei ole sukua lähellä ja kavereita/harrastuksia  ei pikkupaikkakunnalla paljoa ole.  Siitä sitten pitäisi istua ja puhua ja puhua ja puhua, mitä se ketään hyödyttää! Muutto hyödyttää, mutta kun kysyn muuttoavustusta niin ei voi luvata pitää puhua taas jonkun muun kanssa joka päättää. Älytöntä rahan haaskausta tuputtaa kallispalkkaista perhetyöntekijää, mutta vuokravakuutta ja muuttoautoa toiselle paikkakunnalle pitää anoa polvillaan.  

Miksi yhteiskunnan pitäisi mielestäsi kustantaa teille vuokravakuus ja muuttokulut?

Vuokravakuus ensinnäkään ei ole rahaa. Se on pelkkä paperi, joka meillä on jo olemassa nykyisessäkin kunnassa. Lisäksi olisimme muuttamassa edullisempaan kuntaan, jossa asuminen on halvempaa.  Muuttoavustus on 120 euroa, joka kattaa auton vuokran sekä polttoaineen osittain, mutta mietin että sillä ei taatusti saa montaa tuntia "palvelua" eli tyhjänjauhamista. Ja koska viranomaisella palkkakulut tuosta tyhjän puhumisesta ovat joka tapauksessa korkeat ja ikuiset, jos ei kukaan tee mitään. Ei se puhemylly ilmaiseksi käy, viranomaisella pitää olla iso palkka.  Olisi kiva tietää sen höpöttämisen tuntiveloitus kaikkine sivukuluineen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille. 

ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin?  Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.

Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen. 

Hassu sivujuonne tuo oppikoulu tässä keskustelussa. Kaikki 70-luvulla syntyneet ja melkein kaikki 70-luvulla kouluun menneet kuitenkin ovat käyneet peruskoulun. Veljeni meni kouluun 1972, peruskouluun.

Rinnakkaiskoulujärjestelmä oli jo tuolloin auttamattoman vanhanaikainen ja veteli viimeisiään.

Nyt kyllä hävettää 70-luvulla syntyneenä. Okei, veljesi meni vuonna 72 peruskouluun eli paljastat samalla, että asuitte Lapissa. Eikö edes veli kertonut, miten sai aloittaa ensimmäisten joukossa hienon peruskoulun? Helsingissä se alkoi vasta vuonna -77. Aloituksessa verrattiin 70- luvun tilanteeseen, ei silloin syntyneisiin.

Voi ei, nyt paljastit että asuit Helsingissä! Hävettääkö nyt?

Muuten emme asuneet Lapissa.

En ole koskaan asunut Helsingissä. Asuinpaikkakunta ei hävetä, mutta hävettää tietämättömyys oman synnyinajan tapahtumista. Oppikoulua en ole itsekään käynyt, mutta sentään siitä jotakin tiedän.

Tuskin muuten olet edes edellisen kirjoittaja.

Minä olen tässä johdonmukaisesti kertonut, että veljeni meni peruskouluun 1972, emmekä todellakaan ole Lapista. Ihmettelisin suuresti, jos tähän joku tulisi väliin valehtelemaan tällaisesta asiasta.

Sinulle taitaa olla jotenkin vaikeaa myöntää olevasi väärässä.

Peruskoulu tuli eri aikoina käyttöön eri kunnissa. Itse olen käynyt vuonna 1971 1 lkn kansakoulua ja 2lkn jo sitten peruskoulussa. Miehen kotikunnassa oli peruskoulu jo v 71 kun hän aloitti koulun.

Mä olen aloittanut vuonna -75 kansakoulun Turussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään. 

Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat. 

Tämähän se ongelma on! Ns. apu on pelkkää puhuttamista, kartoitetaan huolia ja keksitään niitä vielä lisää, jotta saataisiin taas aihetta uuteen palaveriin ja uuteen puhetulvaan.  Meilläkin huolet ovat sellasia, joille ei kovin paljoa voi tehdä, esim. lapsen kokema yksinäisyys koska ei ole sukua lähellä ja kavereita/harrastuksia  ei pikkupaikkakunnalla paljoa ole.  Siitä sitten pitäisi istua ja puhua ja puhua ja puhua, mitä se ketään hyödyttää! Muutto hyödyttää, mutta kun kysyn muuttoavustusta niin ei voi luvata pitää puhua taas jonkun muun kanssa joka päättää. Älytöntä rahan haaskausta tuputtaa kallispalkkaista perhetyöntekijää, mutta vuokravakuutta ja muuttoautoa toiselle paikkakunnalle pitää anoa polvillaan.  

Miksi yhteiskunnan pitäisi mielestäsi kustantaa teille vuokravakuus ja muuttokulut?

Miksi yhteiskunnan pitää kustantaa tuhansia turhia höpöhöpötätejä suojatyöpaikoille?

He tekevät siinä töitä ja ansaitsevat palkkanssa. Vähäjärkiset kun eivät näköjään osaa itse elämäänsä järjestää. Kakarasi on yhtä yksinäinen uudella paikkakunnallakin. Näiden sosiaalitätien verorahoilla teikäläisenkn tuet maksetaan. Mihin katosi se kamala parku siitä, ettei ole työpaikkoja?

Tämänkö opit yliopistossa?  Paljonko tuon oppiminen maksoi yhteiskunnalle? 

Nykyään rikkaat on rikkaita ja loput keskituloisia joko työtä tekemällä tai avustuksilla. Kaikki rahat kuluu elämiseen ja elättämiseen. 70luvulla luokkaerot oli paljon selvemmät ja oltiin kiitollisia jos jotain saatiin avustuksina nyt niitä avustuksia pidetään ansaittuina

Vierailija kirjoitti:

Nykyään rikkaat on rikkaita ja loput keskituloisia joko työtä tekemällä tai avustuksilla. Kaikki rahat kuluu elämiseen ja elättämiseen. 70luvulla luokkaerot oli paljon selvemmät ja oltiin kiitollisia jos jotain saatiin avustuksina nyt niitä avustuksia pidetään ansaittuina

Tämä. -70-luvulla ihmisiä hävetti hakea ja saada avustuksia. Koulussa sen sossun vaatelapun saajilla oli uudemmat vaatteet kuin muilla. Muistan kysyneeni isältä, miksi me ei haettu sitä avustusta vaikka meillä ei ollut varaa esim. Uusiin talvikenkiin jalan kasvaessa. Isä totesi, että muut tarvitsevat sitä avustusta enemmän eikä ikinä tukea haettu vaikka siihen oltaisiin oltu oikeutettuja. Nimimerkillä liikavarpaat kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään rikkaat on rikkaita ja loput keskituloisia joko työtä tekemällä tai avustuksilla. Kaikki rahat kuluu elämiseen ja elättämiseen. 70luvulla luokkaerot oli paljon selvemmät ja oltiin kiitollisia jos jotain saatiin avustuksina nyt niitä avustuksia pidetään ansaittuina

Tämä. -70-luvulla ihmisiä hävetti hakea ja saada avustuksia. Koulussa sen sossun vaatelapun saajilla oli uudemmat vaatteet kuin muilla. Muistan kysyneeni isältä, miksi me ei haettu sitä avustusta vaikka meillä ei ollut varaa esim. Uusiin talvikenkiin jalan kasvaessa. Isä totesi, että muut tarvitsevat sitä avustusta enemmän eikä ikinä tukea haettu vaikka siihen oltaisiin oltu oikeutettuja. Nimimerkillä liikavarpaat kiittää.

Onneksi näin ei ole enää.

Minulta kuoli isä 1976 ja me ei sitten haettu mitään avustuksia. Sen sijaan jouduin menemään töihin, jättämään koulun kesken. Kävin lukion ja yliopiston sitten kokopäivätyön ohella ja sainkin ekan burnoutin 28-vuotiaana, nähden siinä välissäkin välillä nälkää.

Hassu sivujuonne tuo oppikoulu tässä keskustelussa. Kaikki 70-luvulla syntyneet ja melkein kaikki 70-luvulla kouluun menneet kuitenkin ovat käyneet peruskoulun. Veljeni meni kouluun 1972, peruskouluun.

Rinnakkaiskoulujärjestelmä oli jo tuolloin auttamattoman vanhanaikainen ja veteli viimeisiään.[/quote]

Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla käytiin kansakoulua ja oppikoulua kevääseen 1977 asti. Vuonna 1972 koulunsa aloittaneet kävivät neljä luokkaa kansakoulua, jonka jälkeen pyrittiin oppikouluun. Jos todistusarvosanat eivät riittäneet, piti osallistua pääsykokeisiin. Yksityisiin oppikouluihin siirtyneet olivat oppikoulun ensimmäisellä 1976-77. Vuodesta 1977 alkaen he noudattivat oppikoulun opetussuunnitelmaa koulunsa loppuun asti, ensin peruskoulua korvaavassa keskikoulussa ja sitten lukiossa. Oppikoulussa oli lukukausimaksut, kaikki kirjat ja materiaalit hankittiin itse. Lisäksi kouluruokailu oli maksullista, mutta vapaaehtoista. Vähävaraiset saattoivat anoa lukukausimaksutonta vapaaoppilaspaikkaa. Vuoden 1977 jälkeen peruskoulua korvaavassa keskikoulussa maksut poistuivat. Moni ikäpolvi ehti olla ekaluokkalaisia koulu-urallaan kolme kertaa, ensin kansakoulussa, sitten oppikoulussa ja lopuksi vielä lukiossa. Aiempi oppikoulun luokkanumerointi 1 - 8 muuttui vuonna 1977 keskikoulun luokilla 2 - 5 samanlaiseksi kuin peruskoulujärjestelmässä eli 6 - 9 ja lukioluokilla oppikoulun 6 - 8 luokat olivat uudistuksen jälkeen nykytapaan 1 - 3. Kaikki kansakoulut muuttuivat peruskouluiksi syksyllä 1977 ja silloiset oppilaat jäivät kouluihin 6. luokkaan asti. Kansakouluissa oli tilanahtautta ja entisiin yksityisiin oppikouluihin tuli uusia oppilaita vasta 1979, kun uutta peruskoulun opetussuunnitelmaa noudattavat oppilaat siirtyivät ylä-asteelle. Viimeinen kokonaan vanhan kansa-oppikoulujärjestelmän läpikäynyt ikäluokka kirjoitti ylioppilaaksi 1984.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään. 

Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat. 

Tämähän se ongelma on! Ns. apu on pelkkää puhuttamista, kartoitetaan huolia ja keksitään niitä vielä lisää, jotta saataisiin taas aihetta uuteen palaveriin ja uuteen puhetulvaan.  Meilläkin huolet ovat sellasia, joille ei kovin paljoa voi tehdä, esim. lapsen kokema yksinäisyys koska ei ole sukua lähellä ja kavereita/harrastuksia  ei pikkupaikkakunnalla paljoa ole.  Siitä sitten pitäisi istua ja puhua ja puhua ja puhua, mitä se ketään hyödyttää! Muutto hyödyttää, mutta kun kysyn muuttoavustusta niin ei voi luvata pitää puhua taas jonkun muun kanssa joka päättää. Älytöntä rahan haaskausta tuputtaa kallispalkkaista perhetyöntekijää, mutta vuokravakuutta ja muuttoautoa toiselle paikkakunnalle pitää anoa polvillaan.  

Miksi yhteiskunnan pitäisi mielestäsi kustantaa teille vuokravakuus ja muuttokulut?

Vuokravakuus ensinnäkään ei ole rahaa. Se on pelkkä paperi, joka meillä on jo olemassa nykyisessäkin kunnassa. Lisäksi olisimme muuttamassa edullisempaan kuntaan, jossa asuminen on halvempaa.  Muuttoavustus on 120 euroa, joka kattaa auton vuokran sekä polttoaineen osittain, mutta mietin että sillä ei taatusti saa montaa tuntia "palvelua" eli tyhjänjauhamista. Ja koska viranomaisella palkkakulut tuosta tyhjän puhumisesta ovat joka tapauksessa korkeat ja ikuiset, jos ei kukaan tee mitään. Ei se puhemylly ilmaiseksi käy, viranomaisella pitää olla iso palkka.  Olisi kiva tietää sen höpöttämisen tuntiveloitus kaikkine sivukuluineen. 

Kyllä täällä itsensä elättävien maailmassa vuokravakuus onnimenomaan rahaa. Joko maksetaan vuokranantajalle suoraan tai sitten ko raha talletetaan tilille, joka pantataan vuokranantajalle. Yleensä suuruudeltaan 2 n kkn vuokra. Toki sossurotille ilmeisesti riittää kunnan/kelan sitoomus vuokranmaksusta.

Vierailija kirjoitti:

Marin lähettää etelän kankkulankaivoihin 7000 miljoonaa ja saa takaisin 3000 miljoonaa epämääräisiin puuhasteluprojekteihin. Tällaiseen idiotismiin Suomen rahat menevät.

Suomen vastuut on se n. 3,3 miljardia kun huomioidaan se itse saatava tuki. Kuitenkin tuo on vakuuksia eli rahaa ei lähetetä yhtään mihinkään vaan komissio ottaa lainaa ja Suomi takaa oman osuutensa siitä. Tätä rahaa ei Suomessa nyt ole, sitä ei lähetetä mihinkään eikä sille siis voi kehitellä vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään. 

Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat. 

Tämähän se ongelma on! Ns. apu on pelkkää puhuttamista, kartoitetaan huolia ja keksitään niitä vielä lisää, jotta saataisiin taas aihetta uuteen palaveriin ja uuteen puhetulvaan.  Meilläkin huolet ovat sellasia, joille ei kovin paljoa voi tehdä, esim. lapsen kokema yksinäisyys koska ei ole sukua lähellä ja kavereita/harrastuksia  ei pikkupaikkakunnalla paljoa ole.  Siitä sitten pitäisi istua ja puhua ja puhua ja puhua, mitä se ketään hyödyttää! Muutto hyödyttää, mutta kun kysyn muuttoavustusta niin ei voi luvata pitää puhua taas jonkun muun kanssa joka päättää. Älytöntä rahan haaskausta tuputtaa kallispalkkaista perhetyöntekijää, mutta vuokravakuutta ja muuttoautoa toiselle paikkakunnalle pitää anoa polvillaan.  

Miksi yhteiskunnan pitäisi mielestäsi kustantaa teille vuokravakuus ja muuttokulut?

Vuokravakuus ensinnäkään ei ole rahaa. Se on pelkkä paperi, joka meillä on jo olemassa nykyisessäkin kunnassa. Lisäksi olisimme muuttamassa edullisempaan kuntaan, jossa asuminen on halvempaa.  Muuttoavustus on 120 euroa, joka kattaa auton vuokran sekä polttoaineen osittain, mutta mietin että sillä ei taatusti saa montaa tuntia "palvelua" eli tyhjänjauhamista. Ja koska viranomaisella palkkakulut tuosta tyhjän puhumisesta ovat joka tapauksessa korkeat ja ikuiset, jos ei kukaan tee mitään. Ei se puhemylly ilmaiseksi käy, viranomaisella pitää olla iso palkka.  Olisi kiva tietää sen höpöttämisen tuntiveloitus kaikkine sivukuluineen. 

Kyllä täällä itsensä elättävien maailmassa vuokravakuus onnimenomaan rahaa. Joko maksetaan vuokranantajalle suoraan tai sitten ko raha talletetaan tilille, joka pantataan vuokranantajalle. Yleensä suuruudeltaan 2 n kkn vuokra. Toki sossurotille ilmeisesti riittää kunnan/kelan sitoomus vuokranmaksusta.

Niin me muut ajattelemme sen vakuuden olevan tosi iso raha. Se voi olla kolmisenkin tuhatta euroa. Toisille se on vaan paperi, kun mitään ei itse makseta elämisestä ja vielä valitetaan kun perhetyötä tarjotaan elämänhallinnan korjaamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marin lähettää etelän kankkulankaivoihin 7000 miljoonaa ja saa takaisin 3000 miljoonaa epämääräisiin puuhasteluprojekteihin. Tällaiseen idiotismiin Suomen rahat menevät.

Suomen vastuut on se n. 3,3 miljardia kun huomioidaan se itse saatava tuki. Kuitenkin tuo on vakuuksia eli rahaa ei lähetetä yhtään mihinkään vaan komissio ottaa lainaa ja Suomi takaa oman osuutensa siitä. Tätä rahaa ei Suomessa nyt ole, sitä ei lähetetä mihinkään eikä sille siis voi kehitellä vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia.

Kyllähän Suomi myös lyhentää sitä alinaa, eikä pelkästään takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään rikkaat on rikkaita ja loput keskituloisia joko työtä tekemällä tai avustuksilla. Kaikki rahat kuluu elämiseen ja elättämiseen. 70luvulla luokkaerot oli paljon selvemmät ja oltiin kiitollisia jos jotain saatiin avustuksina nyt niitä avustuksia pidetään ansaittuina

Tämä. -70-luvulla ihmisiä hävetti hakea ja saada avustuksia. Koulussa sen sossun vaatelapun saajilla oli uudemmat vaatteet kuin muilla. Muistan kysyneeni isältä, miksi me ei haettu sitä avustusta vaikka meillä ei ollut varaa esim. Uusiin talvikenkiin jalan kasvaessa. Isä totesi, että muut tarvitsevat sitä avustusta enemmän eikä ikinä tukea haettu vaikka siihen oltaisiin oltu oikeutettuja. Nimimerkillä liikavarpaat kiittää.

Onneksi näin ei ole enää.

Minulta kuoli isä 1976 ja me ei sitten haettu mitään avustuksia. Sen sijaan jouduin menemään töihin, jättämään koulun kesken. Kävin lukion ja yliopiston sitten kokopäivätyön ohella ja sainkin ekan burnoutin 28-vuotiaana, nähden siinä välissäkin välillä nälkää.

Kauheeta:-(

https://yle.fi/uutiset/3-8334381

Te ette kyllä köyhyydestä  tiedä yhtikäs mitään. Ei 70-luvulla mitään ihmeempää köyhyyttä ollut. Toisilla oli niukempaa ja toisilla meni ihan hyvin. Töitä oli jokaiselle joka tahtoi töitä tehdä. Kyllä se todellinen köyhyys ja pula-aika ovat olleet paljon ennen 70-lukua. Köyhempää ja kurjempaa nyt on.

Itse menin pienellä sisä-suomalaisella paikkakunnalla kouluun 1.- luokalle vuonna 1975. Ja peruskouluun. Kävin 1-6-luokat pientä maalaiskyläkoulua, jossa aina kaksi luokkaa yhdessä, oppilaita noin 30, opettajia 3 + kiertävä enkunope. Omalla luokallani 7-8 oppilasta. Tämäkin koulu lakkautettiin kokonaan ajat sitten. Liekö lapsia koko kylillä enää ollenkaan, mutta voin taata, että jos on, heillä luokkakoot kasvaneet, kun joutuvat kaikki käymään kuntakeskuksessa, eli alueenainoassa opinahjossa.

Vierailija kirjoitti:

Lasten palvelut on nykyään olemattomat.

Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...

nyt vassarihallitus ja lukio ja ammattikoulu ilmaiset alkaa elokuussa.

Akuutti hätä pääsee hammashoitoon julkiselle että terv.kesk.

Tartun tuohon, että lapsiperheille ei ole palveluita. Kirjoitan helsinkiläisen lähiön näkökulmasta.

Alueella toimii peruskoulu ja lukio, myös ruotsinkielinen ala-aste. Ala-asteella on kolmen eri järjestäjän iltistä, omat lapset kävivät kaksi vuotta vaikka esikoisen aikaan ei ollut vielä sitä pakkoa tarjota tokaluokkalaisille.

Koululla on orkesteri, kuoro, koriskerho, däbäkerho jne. Kaikki maksuttomia.

Etäopetuksen aikaan kaikki halukkaat saivat koulusta läppärin kotiin, meilläkin oli koulun läppäri,

Puistossa on puistoruokailu, kirjastossa on vaikk mitä toimintaa lapsiperheille. Samoin nuorisotalolla koululaisille.

Lapsiperheet saavat kiireettömiinkin aikoihin hyvin aikoja terveyskeskukseen. Viimeksi soitin lapsen korvavaikusta, sain ajan 30 minuutin päähän, ok, varmaan joku peruutusaika, mutta silti.

Musta ainakin Helsingissä lasten palvelut on tosi hyvin järjestettyjä.