Alatiesynnytys ja sulkijalihaksen vauriot - KOKEMUKSIA?

Löysin linkit. Laitteen nimi on EPI-NO Delphine Plus ja myynnissä myös Suomessa.

http://www.pedihealth.fi/product/show/13/raskaus-synnytys-ja-naistentaudit/203/synnytysharjoitusvaline-epi-no-delphine-plus

Kannattaa kysyä omalta gynekologilta mielipidettä näiden käyttämisestä.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:16"]

Mutta hyvin harvinaistaha tuo kuitenkin on! Uskon, että kulkee suvussa, eli jos oma äiti ja äidin äiti on synnyttäneet normaalisti ilman komplikaatioita, niin turhaa nainen sitä omaa synnytystään stressaa. 

Minä kun odotin esikoistani, niin eräs tuttavani illanistujaisissa kertoi kaikenmaailman kauhujuttuja siitä kuinka sitä voi revetä pahasti ja kuinka mies ei enää nauti seksistä kun nainen on synnyttänyt ja nainen ei psyty pidätämään jne. Aivan ihme juttuja. Meidän suvussa kenelläkään ei ole olut moisia ongelmia. Minullakin nyt 4 lasta, viimeisestä synnytyksestä 2kk ja mitään pidätysongelmia ei ole ikinä ollut, vaikka lenkkeilynkin olen aloittanut 1kk synnytyksestä joka kerta. 

Tämä kyseinen pelottelija onkin sitten itse synnyttänyt kaikki mukulansa suunnitellulla sektiolla kun ei ole uskaltanut synnyttää normaalisti. Pakko sanoa, että hän on jäänyt paljosta paitsi! Kyllä se vauvan syntymä on vaan mieletön kokemus!

[/quote]

Miten sektio ja paitsijääminen vauvan syntymästä liittyy toisiinsa? Itse sain poikani sektiolla ja todellkin se oli maailman uskomattomin ja ihanin kokemukseni. Se, että vauva tulee alapäästä, ei tee millään tavalla kummallisempaa syntymän ihmeestä.

[/quote]

Kyllä se vaan kovin erilaista on, valitan. Eikä sillä, jokainen synnyttä miten itse haluaa ja kaikki eivät voi itsekään valita. Mutta minä olen kokenut molemmat ja se alateitse synnyttäminen ON vain ihmeellisempää. 

[/quote]

No on se tietysti erilaista, ihan kuin tässäkin keskustelussa käy ilmi. Eipä käy mua ainakaan kateeksi alapäästään synnyttäneitä :) 

Ja edelleenkin, mitään niin hienoa ei ole kun syntymän ihme, tuli se vauva sitten leikkauksella tai  alapäästä.

[/quote]

Otan kuitenkin mieluimmin hyvin menneen alatiesynnytyksen kuin ruman sektioarven.

Minulla repesi sulkijalihas imukuppisynnytyksessä. Olen pieni ja hoikka, mutta ei lapsikaan iso ollut. Voin sanoa, että vaikka synnytyksestä on jo vuosia, en tule koskaan palautumaan ennalleni tuosta vauriosta. Minulla ei ole pidätyskyvyttömyyttä, vaan ihan päinvastainen ongelma eli jatkuva ummetus, pitää syödä hirveitä määriä kuitua, että mitään saa tulemaan ja lisäksi krooninen haavauma peräaukossa. Kaikki alkoi tuosta repeämästä ja sen umpelusta. Niin karmealta kuin se kuulostaakin, mutta tähänkin on sopeutunut.

Mikä "ruma sektioarpi"? :D 

Mulla ei ainakaan näy mitään jälkeä, ensimmäisen vuoden näytti arvelta ja punoittikin (sekin tosin bikinirajan alla, niin sekään ei häirinnyt), mutta nyt 4 vuoden jäljeen vikasta sektiosta en löydä yhtäkään arpea enää vaikka hakemalla hakisin. :)

Sektio on kuitenkin toimenpide/leikkaus eikä sen jälkeen voi urheilla samalla tavoin kuin normaalin synnyttyksen jälkeen. Joillakin vatsa myös alkaa pussittamaan sektioarven päältä.

Tuosta pussittamisesta en tiedä, sillä olen hoikka ja näkymättömäksi parantunut arpi on tosiaan bikinirajan alla, ei vatsassa ollenkaan. Urheilen normaalisti ilman mitään pukamia tai virtsan-/ulosteen-/kaasunpidätysvaikeuksia, toki ekat 6kk muistaakseni piti välttää rankkaa salitreeniä, joten se ajan kävin lähinnä lenkillä, joogassa ja rennossa jumpassa.

Ensimmäinen lapseni painoin yli 4 kg. Synnytys oli nopea, mutta ponnistusvaihe kesti yli tunnin. Episiotomia tehtiin, mutta muista vaurioista ei kätilö maininnut. Muistan kuinka synnytystä seuraavana päivänä ihmettelin että kakka vain tuli yllättäen ilman sen kummempia ponnisteluja. Luulin sen kuuluvan asiaan enkä kehdannut keneltäkään mitään kysyä. Pikkuhiljaa aloin tajuta etten pysty pidättämään pieruja enkä juuri ulostettakaan. Asia tuntui aivan järkyttävältä. Neuvolassa jälkitarkastuksessakin uloste valui gynen tutkimusta tehtäessä (miettikää miltä minusta tuntui!!!) Hissukka neuvolalääkäri vaan ohjasi yksityiselle gynelle sen kummempaa kantaa ottamatta. Gynekologi ohjasi minut fysioterapeutille, jonka luona kävin vuosia - tuloksetta. Kaiken tämän lisäksi vatsani on todella herkkä enkä uskalla syödä juuri mitään, koska pelkään niitä katastrofaalisia hetkiä, jolloin paskat on housuissa. Töissä käyn normaalisti, mutta kärsin jatkuvasti ilmavaivoista ja niiden pidätyskyvyttömyys tietenkin tekee elämästä helvettiä. Yritän käydä myös jumpissa yms, mutta miettikääpä miltä tuntuu olla täydessä zumba-salissa ja tajuta että ilma kiertää mahassa etkä mahda sen tulolle mitään. Syön jatkuvasti Imodiumia pitääkseni ulosteen normaalina, sillä sen vielä pystyn pidättämään mutta hiemankin löysempää en.

Katkeruus nousee ajoittain esiin ja päivittäin harmittelen että näin kävi juuri minulle. Vauvan koko tiedettiin etukäteen, mutta gynekologi sanoi sen mahtuvan hyvin alateitse syntymään. Toisaalta en olisi ehkä sektioon suostunutkaan. Kai tällainen olisi voinut sattua vaikka vauva olisi ollut alle nelikiloinenkin.

Toivon hartaasti, että tähän vaivaan keksitään joskus hoitomuoto, sillä eittämättä iän myötä pidätyskyvyttömyys vain pahenee.

Tarkoitukseni ei ole peloitella ketään vaan rehellisesti kertoa, että näinkin huonosti voi käydä :(

Minulla on valitettavasti tästä kokemusta.

Sulkijalihas repesi miltei kokonaan, ja tämä oli toinen alatiesynnytykseni, lapsi oli pienehkö ja oli vielä ihan tavallinen luomusynnytys. Eli missä tahansa tilanteessa tällainen voi tapahtua. Tekivät korjausleikkauksen ja kesti varmaan kuusi kuukautta ennen kun en tuntenut kipua ja pystyin kunnolla pidättämään. Inkontinenssia ei tavallisissa tilanteissa varsinaisesti ole mutta jos tavara on vähän löysempää on löydettävä vessa ja äkkiä. :(

Jos joskus kolmannen lapsen saan aioin vaatia suunnitellun sektion. Ja jälkitarkastuksen tehnyt lääkäri sanoi ettei näissä tilanteissa enää alatiesynnytystä suositellakaan. Siitä voi tulla elämänpituinen ja vaikea inkontinenssi kun lihasta ei kahdesti voida hyvin korjata.

Viesti 66:n kirjoittaja jatkaa vielä sen verran, että kätilö ei tosiaankaan huomannut kuinka pahasti repesin, joten synnytyssairaalassa ei ole mitään tietoa vaurioistani.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 18:39"]

Viesti 66:n kirjoittaja jatkaa vielä sen verran, että kätilö ei tosiaankaan huomannut kuinka pahasti repesin, joten synnytyssairaalassa ei ole mitään tietoa vaurioistani.

[/quote]

Kätilö rupesi minuakin parsimaan kokoon mutta huomasi että jotain oli vialla. Ei ollut kuitenkaan varma ja siksi kutsui lääkärin arvioimaan tilanteen paremmin ja jep, suoraan synnytyspöydältä leikkaussaliin. Voi kamalaa kun eivät sun tilanteessa tätä huomanneet. :(

67

Muistakaa! Sen minkä nautinolla saatte te tuskalla synnytätte!

Monet kuvittelee miten ihanaa on  harrastaa seksiä ja kun ehkäisyä ei ole on tämä tulos.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 18:46"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 18:39"]

Viesti 66:n kirjoittaja jatkaa vielä sen verran, että kätilö ei tosiaankaan huomannut kuinka pahasti repesin, joten synnytyssairaalassa ei ole mitään tietoa vaurioistani.

[/quote]

Niinpä :(

Kätilö rupesi minuakin parsimaan kokoon mutta huomasi että jotain oli vialla. Ei ollut kuitenkaan varma ja siksi kutsui lääkärin arvioimaan tilanteen paremmin ja jep, suoraan synnytyspöydältä leikkaussaliin. Voi kamalaa kun eivät sun tilanteessa tätä huomanneet. :(

67

[/quote]

Mulla meni alatiesynnytyksessä ulompi sulkijalihas katki kokonaan. Pidätyskyky on valitettavasti jäänyt huonoksi, kun kakkoshätä iskee niin vessaan pitää mennä lujaa, välillä pierut karkailee vaikka synnytyksestä on puolitoista vuotta aikaa. Ennen mulla oli varsinainen seurapiirirakko mutta nykyisin toi virtsan pidättäminen on myös vaikeeta jos rakko täynnä.  Ainakin mun elämän tuo synnytys pilasi, en tule koskaan takaisin omaksi itsekseni fyysisesti puhumattakaan henkisistä traumoista. Ja eka synnytys siis oli kyseessä joten suurella todennäköisyydellä lapsiluku jää yhteen kun ei seksikään enää maistu ton ällöttävän ja kipuilevan alapään kanssa. Näitäpä ei paljon etukäteen mainosteta.

AP:n kysymykseen vastaus (muita en jaksa lukea). Neljä synnytystä takana, ei mitään pidätysongelmia vielä neljännenkään jälkeen. Eikä muitakaan ongelmia. 

pissanpidatys vaiva jai eika parane vaikka kuinka jumppaa lihasta. eli en mene trampoliiniin hyppimaan jos en ole juuri vessassa kaynyt. lapsi on nyt 11v. 

Vaivaan löytyy apua! Googlettakaa sakraalinen neuromodulaatio ja hakeutukaa pätevän ja asioista perillä olevan gastrokirurgin luo! Voin vinkata tarvittaessa muutaman pätevän kaverin. Rohkeasti vain, näitä vaivoja on monella, minullakin.

Musta on aika jännä, että täällä peukutetan ihan fiiliksissä sitä kun joku mamma valitsee sektion mielummin kuin oikean synnytyksen, ihan vaan sen takia kun ei halua arpia alapäähän. Eikös sektio ole aina vaarallisempi äidille ja vauvalle kuin normaali synnytys? Näin minä ainakin olen lukenut. Ja se, että vaarantaa lapsensa ihan vaan huvin vuoksi JOS vaikka sattuisi repeämään, kuulostaa minusta jälleen kerran aivan kauhealta. Ne on vamraan ne samat mammat sitten jotka pelastaisi tulipalostakin mielummin koiransa kun toisen vauva. MINÄ MINÄ  MINÄ, vauvasta viis. 

No hei 78, mä en ainakaan tällä jo kertaalleen hajonneella perseellä lähde alatiesynnytykseen. Ja ymmärrän hyvin että repeäminen pelottaa, hitto jos olisin ite tiennyt että saan pahat repeämät niin olisin pelännyt etukäteen ja vaatinut sektion. Tätä helvetillistä kokemusta en toivoisi pahimmalle vihamiehellekään! Jos joskus ihme tapahtuu ja pitäis uudestaan synnyttää niin suostun vain ja ainoastaan sektioon. Pienemmistäkin repeämistä saattaa jäädä pitkäaikaiset vaivat. Esimerkiksi seksielämä voi mennä pilalle. 

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 22:56"]

Musta on aika jännä, että täällä peukutetan ihan fiiliksissä sitä kun joku mamma valitsee sektion mielummin kuin oikean synnytyksen, ihan vaan sen takia kun ei halua arpia alapäähän. Eikös sektio ole aina vaarallisempi äidille ja vauvalle kuin normaali synnytys? Näin minä ainakin olen lukenut. Ja se, että vaarantaa lapsensa ihan vaan huvin vuoksi JOS vaikka sattuisi repeämään, kuulostaa minusta jälleen kerran aivan kauhealta. Ne on vamraan ne samat mammat sitten jotka pelastaisi tulipalostakin mielummin koiransa kun toisen vauva. MINÄ MINÄ  MINÄ, vauvasta viis. 

[/quote]

itseasiassa suunniteltu sektio on lapselle turvallisempi tapa syntya. toki seuraaville lapsille tulee enemman riskia, mutta jos on suunnitteilla vain yksi lapsi niin sektio on turvallisempi. aidille sektio on vaarallisempi infektioriskin ja verenvuodon takia

En halua lapsia, mutta minä kyllä ottaisin mielummin sektioarven kuin löysän pillun ja inkontinenssit tai edes riskiä niihin. Kai se alasynnytys tuntuu ihanalta jos ei enää muuten saa orkkuja koska aiemmat synnytykset on pilannut alapään!

Sektioarpiakin voi kai käsitellä laserilla, on se helpompaa kuin pillun korjaus anyway.