Alatiesynnytys ja sulkijalihaksen vauriot - KOKEMUKSIA?

Minulle tuli ensimmäisen lapsen (3300g) kohdalla vaikeimmat eli viidennen asteen repeämät. Repeämää korjattiin heti synnytyksen jälkeen leikkauksessa.

Minulla oli nuori hyvin kokematon kätilö. Ei leikannut välilihaa vaikka kokeneempi kollega sitä ehdotti. Paranemisessa kesti kauan, lisäksi söin muistaakseni kuukauden antibioottia. Pystyn pidättämään ulostetta, mutta joskus ilma saattaa hieman karata. Ei kuitenkaan niin, etten yhtään sitä hallitsisi. Olen tyytyväinen leikkaukseen, vaikka toki alapää tuntuu (ja näyttää) monelta osin täysin erilaiselta kuin ennen synnytystä.

Tosta jäi aika pahat henkiset traumat, en tiedä uskallanko enää koskaan synnyttää. Tosta on nyt 7 vuotta aikaa.

Niin ja vielä 82 jatkaa, että en usko että leikkaamalla olisi repeämää voitu siltikään estää.

Up

Nostelen tätä ketjua, koska itselläni todettiin nyt jälkikäteen, että sulkijalihaksessa yhdessä kohtaa lähinnä arpikudosta jäljellä.

Repesin pahasti ensimmäisessä synnytyksessä, mutta minut ommeltiin vain leikkurissa. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen toivuin hyvin ja ilmanpidätysongemat sekä kiire vessaan alkoivat vasta toisen synnytyksen jälkeen, jossa ei tullut repeämää ollenkaan. Synnytyksestä siis aikaa 1v4kk. Kävin gynellä jo aiemmin ja sain lähetteen fysioterapiaan, josta ei juuri hyötyä mielestäni ollut. Lähdin hakemaan toista mielipidettä ja sain lähetteen gastrokirurgille, joka totesi heti silmämääräisestikin, että sulkijalihas on vaurioitunut. Nyt odottelen aikaa gastroenterologian polille arvioon. Mieli on aika maassa ja tuntuu, että arkielämä on taiteilua näiden vaivojen kanssa muun muassa töissä ja sosiaalisissa tilanteissa. Iän myötähän nämä oireet vielä tulevat pahenemaan.

Minua kiinnostaa kaikki kokemukset aiheesta ja olisi kiva saada vertaistukea tähän masentavaan vammaan!

Vierailija kirjoitti:

Nostelen tätä ketjua, koska itselläni todettiin nyt jälkikäteen, että sulkijalihaksessa yhdessä kohtaa lähinnä arpikudosta jäljellä.

Repesin pahasti ensimmäisessä synnytyksessä, mutta minut ommeltiin vain leikkurissa. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen toivuin hyvin ja ilmanpidätysongemat sekä kiire vessaan alkoivat vasta toisen synnytyksen jälkeen, jossa ei tullut repeämää ollenkaan. Synnytyksestä siis aikaa 1v4kk. Kävin gynellä jo aiemmin ja sain lähetteen fysioterapiaan, josta ei juuri hyötyä mielestäni ollut. Lähdin hakemaan toista mielipidettä ja sain lähetteen gastrokirurgille, joka totesi heti silmämääräisestikin, että sulkijalihas on vaurioitunut. Nyt odottelen aikaa gastroenterologian polille arvioon. Mieli on aika maassa ja tuntuu, että arkielämä on taiteilua näiden vaivojen kanssa muun muassa töissä ja sosiaalisissa tilanteissa. Iän myötähän nämä oireet vielä tulevat pahenemaan.

Minua kiinnostaa kaikki kokemukset aiheesta ja olisi kiva saada vertaistukea tähän masentavaan vammaan!

Oletko saanut apua tähän?

Ilmeisesti myöhäisvaiheen korjausleikkauksia voidaan tehdä.

Mulla ei ole kolmesta synnytyksestä seurannut edes pissan karkailua ja aika nopeasti olen saanut alakerran entisekseen synnytyksistä. Veikkaan, että yleensä jos eka synnytys menee hyvin niin sitten menee seuraavatkin (ellei lapsi tule virhetarjonnassa). En tästä pidä kovaa meteliä kun se ei ole erityisesti mielen pääällä, että kroppa toimii normaalisti. Jos jotain elämää rajoittavaa vaivaa olisi tullut niin varmasti tekisin siitä kymmeniä aloituksia av:ssa. Tuon vuoksi av:sta saa helposti kuvan, että kaikki äidit kulkevat tenat housussa loppuelämänsä, koska se suuri enemmistö, joka ei revennyt, on repeämättömyydestään hiljaa.

Nuista pahemmista repeämisistä on todella vähän tietoa missään, tai vaikea löytää sen kokeneita.

Myöskään nuista sulkijalihaksen myöhaiskorjauksen kokemuksista

Minulla kolme synnytystä, joista ensimmäinen imukuppiavusteinen. Pissan karkailua ei ole, mutta ulosteen on. Se rajoittaa pahasti elämää. Kiva käydä lenkillä, kun välillä kaikki housuissa. Jos olen kaupungilla, on tiedettävä lähin vapaa vessa. Muuten käy huonosti. En ole nähnyt synnytykseeni liittyviä papereita, niin en tiedä repeämisistä. Episiotomiat tehtiin joka kerta ja viimeisen ansiosta tullut ylimääräinen reikä emättimen suulla leikattu auki. Arvatkaa hävettääkö ja itkettääkö! Mieskin huomauttanut kuinka ruma aukinainen aukko. On aika paha olo. Ja synnytykset tapahtuneet 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kolme synnytystä, joista ensimmäinen imukuppiavusteinen. Pissan karkailua ei ole, mutta ulosteen on. Se rajoittaa pahasti elämää. Kiva käydä lenkillä, kun välillä kaikki housuissa. Jos olen kaupungilla, on tiedettävä lähin vapaa vessa. Muuten käy huonosti. En ole nähnyt synnytykseeni liittyviä papereita, niin en tiedä repeämisistä. Episiotomiat tehtiin joka kerta ja viimeisen ansiosta tullut ylimääräinen reikä emättimen suulla leikattu auki. Arvatkaa hävettääkö ja itkettääkö! Mieskin huomauttanut kuinka ruma aukinainen aukko. On aika paha olo. Ja synnytykset tapahtuneet 90-luvulla.

Kannattaa hakeutua gastrokirurgille, ja tutkituttaa asia, myöhäiskorjauksesta saattaisi olla apua.

Alatiesynnytys venyttää alapäätä ja sen hermoja, mutta vastaavsti kiristää miehen hermoja, eli kokonaisuutena tilanne on stabiili!

Ihan kauheaa miten jotkut naiset edes uskaltavat synnyttää

Eikö se ole jo parisuhteellekin loppu jos tulee pahoja vaurioita alapäähän eikä siksi tee mieli s*ksiä.

Kiva varmaan sitten piereskellä samalla kun mies ottaa takaapäin puhumattakaan jos jotain muutakin haisevaa lurahtaa...

Onko tämmöiset yleisiä synnytysvaurioita?

Onko kenelläkään kokemusta synnytyksessä tulleesta hermovauriosta?

Sulkijalihakselle ei käynyt mitään, virtsankarkailua oli aluksi vähän, muttei elämää hankaloittavasti. Mitään ei revennyt eikä yhtään tikkiäkään synnytyksen takia tarvinnut laittaa.

Neljä alatiesynnytystä. Kaikki lapset yli 4 kg syntyessään. Eka synnytys imukuppiavusteisesti, loput ilman. Ekassa tehtiin imukupin takia episiotomia, lopuissa ei.

Ei minkään laista pidätyskyvyttömyyttä, ei sen enempää virtsan kuin ulosteenkaan. Mulla on Crohnin tauti joten ilmavaivoja ja löysää ulostetta on useinkin, mutta näiden pidättäminen ei kyllä tuota mitään ongelmia. Lisäksi kärsin jossain määrin yliaktiivisesta rakosta, eli pissahätä iskee äkkiä. Silti pystyn hyvin pidättämään.

Kuulun siis siihen onnekkaaseen ryhmään jolle synnytys ei ole jättänyt minkäänlaisia vaurioita.

Seksielämä on nautinnollista ja tuntuu vain paranevan.

mun ystävälle tuli hermovaurio synnytyksessä joka aiheuttaa isomman hädän pidätysvaikeutta. Leikkauksella tätä ei saada kuntoon

Miten elätte pidätysvaivojen kanssa?

miten työelämä ja sosiaaliset tilanteet