Alatiesynnytys ja sulkijalihaksen vauriot - KOKEMUKSIA?

Vierailija kirjoitti:

No aiheutti se jonkinlaista sulkijalihaksen palautuvaa vauriota: kaasuja ei pystynyt pidättämään ollenkaan useampaan kuukauteen, mikä oli noloa (ristiäiset, neuvolat ym!) ja löysän kakan kanssa tuli _tosi_ kiire vessaan :) Onneksi palautui kuitenkin. Ultralla tarkistettiin, ettei ole sulkijalihakset irtipoikki.

Minulla oli sama muutaman kuukauden. Itkin jo että tähänkö elämä nyt jäi, mutta nyt on 4kk synnytyksestä ja kokonaan parantunut.

Vierailija kirjoitti:

Kolmannessa synnytyksessä  viisi vuotta sitten peräaukon sulkijalihaksista ulompi repesi kokonaan, sisempi onneksi vain lähes poikki. Vauriot toki korjattiin heti leikkauksessa, mutta muistona siitä jäi suolistokaasujen pidätyskyvyttömyys. On muuten noloakin nolompi vaiva.

Minulla vammaa ei havaittu synnytyksessä. Pierua ei pystynyt pidättämään mutta eikun jumppaa jumppaa jumppaa vaan kunnes oho ei tuollainen vaurio junpalla parane.

Kiva kun pierua ei pysty pitämään ja olen opettaja yläkoulussa.

Näistä puhuminen on muuten pelottelua hyshys ei saa puhua. Naisten pidätyskyky ei ole tärkeä, alatiesynnytys on vaikka sillä imukupilla revittynä on se kumma kun ei meinata alakautta saada ulos!

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mun äitini, nyt 64-vuotias, on revennyt tosi pahasti kun minä synnyin 40 vuotta sitten. Sulkijalihasta on yritetty korjata leikkauksissa ainakin 3 kertaa, mutta ei siitä tuu mitään. Pidätyskyky on likimain nolla eli kun tulee paskahätä, niin tavara on housuissa miltei saman tien. Aivan kamalaa. Yhtään pidempää kävelymatkaa ei voi tehdä ja vieraissa paikoissa pitää tsekata vessan sijainti ihan ensimmäisenä. Kyllähän tuo elämänlaatua laskee tosi roimasti. Eniten ihmettelen sitä, ettei lihasta saa mitenkään korjattua kun nykyään tehdään vaikka millaisia korjausleikkauksia.

Niin tuo on käsittämätöntå. Sukupuolenvaihdosleikkauksia tehdään ja vaikka mitä mutta naisen ah maailman luonnollisimmassa asiassa revennyttä peräreikää eikä vaginaa saada korjattua. On kyllä ihme ja nämä ovat hyvin yleisiä vammoja eli yksi sadasta synnyttäjästä eli riski on todella suuri ja loppuelämä pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmannessa synnytyksessä  viisi vuotta sitten peräaukon sulkijalihaksista ulompi repesi kokonaan, sisempi onneksi vain lähes poikki. Vauriot toki korjattiin heti leikkauksessa, mutta muistona siitä jäi suolistokaasujen pidätyskyvyttömyys. On muuten noloakin nolompi vaiva.

Minulla vammaa ei havaittu synnytyksessä. Pierua ei pystynyt pidättämään mutta eikun jumppaa jumppaa jumppaa vaan kunnes oho ei tuollainen vaurio junpalla parane.

Kiva kun pierua ei pysty pitämään ja olen opettaja yläkoulussa.

Näistä puhuminen on muuten pelottelua hyshys ei saa puhua. Naisten pidätyskyky ei ole tärkeä, alatiesynnytys on vaikka sillä imukupilla revittynä on se kumma kun ei meinata alakautta saada ulos!

Onko sinulla tarkistettu ultralla vaurio?

Nää on semmosia asioita joista ei paljon puhuta. Sanotaan vaan että on normaalia synnytyksen jälkeen mutta vaikuttaakin koko loppuelämään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mun äitini, nyt 64-vuotias, on revennyt tosi pahasti kun minä synnyin 40 vuotta sitten. Sulkijalihasta on yritetty korjata leikkauksissa ainakin 3 kertaa, mutta ei siitä tuu mitään. Pidätyskyky on likimain nolla eli kun tulee paskahätä, niin tavara on housuissa miltei saman tien. Aivan kamalaa. Yhtään pidempää kävelymatkaa ei voi tehdä ja vieraissa paikoissa pitää tsekata vessan sijainti ihan ensimmäisenä. Kyllähän tuo elämänlaatua laskee tosi roimasti. Eniten ihmettelen sitä, ettei lihasta saa mitenkään korjattua kun nykyään tehdään vaikka millaisia korjausleikkauksia.

Niin tuo on käsittämätöntå. Sukupuolenvaihdosleikkauksia tehdään ja vaikka mitä mutta naisen ah maailman luonnollisimmassa asiassa revennyttä peräreikää eikä vaginaa saada korjattua. On kyllä ihme ja nämä ovat hyvin yleisiä vammoja eli yksi sadasta synnyttäjästä eli riski on todella suuri ja loppuelämä pilalla.

Vaikka näin yleistä pahat synnytysvauriot ja repeämät niin siltikään ei näistä paljoa puhuta eikä

Mistään oikeasti saa tukea, etenkään vertaistukea. Mutta kukapa näistä vaivoista haluaisi hirveästi yleisesti huudella, on sen verran noloa ja intiimiä...

Karkaako myös löysempi uloste vai pelkästää ilma?

Voi sen verran kunnioittaa toisen pyyntöä, että vastaa ensimmäisessä viestissä esitettyihin kysymysiin. Ihan normaalien käytöstapojen vuoksi vaikka. Nuo alatie-sektioväännöt on lisäksi käyty tälläkin palstalla jo miljoonia kertoja.

Vierailija kirjoitti:

Voi sen verran kunnioittaa toisen pyyntöä, että vastaa ensimmäisessä viestissä esitettyihin kysymysiin. Ihan normaalien käytöstapojen vuoksi vaikka. Nuo alatie-sektioväännöt on lisäksi käyty tälläkin palstalla jo miljoonia kertoja.

Aloitusteksti on jo vanha. Jotku haluaa uudestaan kysellä samoja asioita, koska valitettavasti nämä vaivat/asiat ovat joillekin ajankohtaisia. Henkisesti raskaita asioita käsitellä ja elämä niiden kanssa tuskaa. Koko naiseus muuttuu. Ja se pitäisi vain hyväksyä.

Tämä palsta on aika hiljainen.

Varmasti myös sektiosta ja sen haitoista on myös aloituksia, mutta tällä palstalla puidaan alatiesynnytyksen riskeistä ja sen aiheuttamista pahoista vaurioista.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 20:08"]

Jessus sentään. Onneksi ei tarvitse tällaistkaan miettiä. Näitä pitäisi puhua terveystiedossa, niin tyttöjä ei johdettaisi harhaan "siunatusta tilasta".

Mitä tarkoitat???

 

eniten ärsyttää asiasta kuin asiasta keskusteltaessa nämä "mitä tarkoitat" kyselijät

voi olla myös ihan hiljaa jos ei ymmärrä tai seurata miten keskustelu etenee

sit jos näille kyselijöille vastaa ei heitä kiinnosta kuunnella vaan jatkaa uusilla heitoilla esim "perustele"

Synnytin esikoisen, iso vauva 4,7 kiloa. 1h40 min ponnistus. Ei näkyviä vaurioita mutta pidätysvaivoja kylläkin. Tutkittu ultralla, mitään ei ole rikki, eli hermovaurio.

Nyt mennyt puolivuotta eikä parantumista ole tapahtunut. Joten varmaankin tässä on totuttava elämään tämän vaivan kanssa.

Kirjoittelin aiemmin tähän ketjuun ja ajattelin tulla kertomaan, että mulle tehtiin jälkikorjausleikkaus melkein 2v viimeisimmästä synnytyksestä. Vaikka nuo jälkikorjaukset kai useinkin onnistuvat huonosti niin mulla on nyt kaksi vuotta jo ollut paljon parempi tilanne. Ilmankarkailua ei ole ollut ollenkaan ja vessaankin olen ehtinyt hyvin. Pientä toiminnallista ongelmaa suolen tyhjenemisessä on, mutta sosiaalinen haitta on pienentynyt huomattavasti kun ei ole ilmankarkailua. Vaihdevuosi-iässä ja ajan myötä todennäköisesti tulokset heikkenevät, mutta yritän olla kiitollinen jokaisesta hyvästä päivästä ja toivon, että tähän vaivaan vielä joskus keksitään joku hyvä hoito. Tsemppiä kaikille pidätysvaivoista kärsiville. Hakekaa apua vaivoihin ja muistakaa, että ette ole yksin!

Minulla oli noin puoli vuotta toisen lapsen syntymisestä virtsan karkailua vain hyppiessä. On kuitenkin hyvä muistaa, että keholla kestää kauan palautua raskaudesta, onhan kestänyt 9kk valmistautua sitä varten. Itseäni harmittaa nuoruudessa harrastettu anaaliseksi, josta taas jäi pidätysvauriot. Muuten raskauksista ei jäänyt mitään vaurioita.

Jos epäilee tällaista lievää sulkijalihaksen vauriota osaako gynekologi katsoa tilannetta vai täytyykö varata suoraan gastrokirurgille aikaa?

Luulen et sain toisen lapseni synnytyksessä jonkinlaisen lievän vamman, sillä satunnaisesti ilma karkaa ja välillä peräaukon seudulla on outoa paineen tunnetta. Ponnistusvaihe oli pitkä (merkattu tunti papereihin, mutta todellisuudessa ainakin 2 h olin täysin auki). Lapsi oli iso, 4620g ja tätä en tiennyt synnyttämään lähtiessä. Tämä oli toinen synnytykseni, ensimmäinen meni oppikirjojen mukaan ja palauduin hyvin. Eli ei kannata tuudittautua ajatukseen että toinen tulee helposti jos ensimmäinen synnytys oli helppo. Sitähän kaikki toitottelivat ennen toisen lapsen synnytystä.

Onko kenelläkään kokemusta onnistuuko tällaisen vaurion jälkeen uusi raskaus? Vai aiheuttaako raskaus ylimääräistä painetta lihaksistoon ja voi mahdollisesti pahentaa vaivaa? Haaveena olisi saada vielä kolmas lapsi perheeseen, mutten olisi kyllä valmis menettämään pidätyskykyäni..