Lue keskustelun säännöt.
Kasvaako iso lapsi 6v jotenkin "vinoon", jos saa nukkua yöt äidin vieressä
02.09.2020 |
6-vuotias lapsi nukkui jo monta vuotta omassa sängyssä, josta kuitenkin tuli lähes joka yö viereen. Muutimme toiseen kotiin (sama paikkakunta) jolloin lapsi haki turvaa haluamalla tulla jo illalla äidin sänkyyn nukahtamaan. Huomasin että nukumme molemmat paremmin kun yöllisiä siirtymisiä ei tapahtunut ja niin jäimme perhepetiin.
Nyt kuitenkin terapeuttini sanoi että lapsi kannattaisi hänen oman kehityksensä vuoksi siirtää omaan sänkyyn ja huoneeseen. Että hän saattaa kehittää itselleen ajatuksen siitä että on jotenkin perheen/äidin "pikku mies" (olen yh), kun nukkuu ns miehen paikalla sängyssä.
Ajatus tuntui tosi häiritsevältä ja hämmentävältä. Olin ajatellut että lapsi tankkaa vieressä läheisyyttä ja turvaa illalla ja yöllä, ja siitä on hyvä lähteä sitten aamulla eskariin ja omiin seikkailuihin.
No, viime yönä laitoin lapsen sitten pitkästä aikaa omaan sänkyyn. Nukahtaminen oli vaikeaa, ja tuli yön aikana 3 kertaa viereen. Aivan katkonainen yö siis takana molemmilla.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Oon ymmärtänyt että on normaalia että lapset nukkuu vanhempien vieressä turvassa niin kuin eläimilläkin, mutta nytkö pilaankik tällä lapsen kehityksen??
Kommentit (297)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei eläimilläkään ne pennut enää kuusivuotiaina samassa pedissä nuku. Kasvatan koiria ja eläinten vaisto ohjaa tökkimään niitä poikasia/pentuja pesästä, ei käpertymään sinne.
Ettekö te näe joka kevät mm lintuemojen opettavan poikasiaan lentämään?
Lintuemot tuuppivat joo poikaset pesästä, siinä itsenäisen elämän kynnyksellä, eivät rakenna pesään lisäsiipeä hyvissä ajoin ennen sitä ja ala itsenäistää poikasia sinne kauan ennen kuin poikasilla on edellytyksiä nousta omille siivilleen. 6-vuotias ihmislapsi ei ole vielä itsenäisen elämän kynnyksellä, eikä yksin nukkuminen ole välttämätöntä oppia 6-vuotiaana jotta 18-vuotiaana osaa.
Linnut jättävät ne poikaset yksin jo hyvin pieninä.
Eikä se että lapsi nukkuu siellä omassa huoneessaan joka on jo olemassa vaadi lisäsiiven rakentamista.
Ja kyllä se sen oman tilan vaatii ja oman paikan perheessä, jotta se lapsi on 18-vuotiaana tervepäinen.
Nyt tuli se kuningasperustelu. Tehdään näin, kun linnutkin tekevät näin. Muuten ei tule lapsesta tervepäinen.
Pitääkö myös oksentaa safkat lapsen suuhun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi minun mielestäni nukkua, jos itse haluaa. Jos ei itse kuitenkaan ala siirtymään omaan sänkyyn esim. 10-vuotiaana, alkaisin siirtämään. Itse kuitenkin äitinä tiedät varmasti parhaiten ja kaikilla on omat tapansa asioissa.
Mutta jos lapsi ei osoita mitään merkkejä siirtymisestä, sinun pitää tehdä se. Ei ole hyväksi lapselle ikuisuuksia nukkua vanhempien vieressä, voi tulla muuten hyvin vaikea esim. yökyläilyt, leirit, omilleen muutto, armeija jne. Ja jos koulukaverit saavat tietää, saattaa joutua kiusatuksi asiasta.
Tuo koulukiusauskortti aina kummastuttaa minua, kun sitä käytetään niin oudoissa tilanteissa.
Itse pelkäsin hirveästi lapsena, että minua kiusattaisiin nukkumisjärjestelyistä, siksi pakotin itseni omaan huoneeseen. No ei kiusattu, ainoastaan nimestä, vaatteista ja puheviasta.
No tuo on sellainen asia, josta todellakin lapset voisivat kiusata. Yhteiskunnallinen normi kuitenkin on se, että lapset nukkuvat omissa vuoteissaan, eivätkä vanhemman vieressä, eivät ainakaan enää kouluiässä. Lapselle kannattaa ainakin sanoa, ettei sano miten nukkuu.
Minäkin ajattelin lapsena, että se on jokin iso yhteiskunnallinen normi. Aikuisena olen sitten huomannut, että yksi jos toinenkin on nukkunut vanhempansa vieressä, esimerkiksi oma serkkuni, muttei siitä paljon huudeltu.
Äitini muutti isän vierestä pois, ei minun vuokseni, vaan koska isä kuorsasi. Hän pelkäsi hirveästi, että joku kaverini näkee erilliset sängyt ja kertoo kotonaan. Siksi en saanut tuoda kavereita kylään. Näin jälkikäteen mietittynä; hei, ketä kiinnostaa? Tuskin enää nykypäivänä ketään.
Onneksi meidän eskarilainen ystävällisesti kertoo kaikille kylässä oleville kavereille "tää on äitin huone, se nukkuu täällä kun se kuorsaa" niin ei jää tilanne taustasyineen epäselväksi lapsen kavereiden perheissäkään :D
Hyvä kysymys. Sanoisin, että riippuu kokonaistilanteesta. Jos ongelmana on vaikeus itsenäistymisessä (kaikkialla ilmenevää ei ikätason mukaista riippuvuutta) tai muuta taustaongelmaa, josta et mainitse, voi terapeutti olla oikeassa. Jos kyse vaan tämän tilanteen aiheuttamasta tuen tarpeesta, niin ongelmaa tuskin on. Oma lapseni nukkui tuossa iässä usein vieressä. On nyt lääkkiksessä ja hyvin itsenäinen :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei eläimilläkään ne pennut enää kuusivuotiaina samassa pedissä nuku. Kasvatan koiria ja eläinten vaisto ohjaa tökkimään niitä poikasia/pentuja pesästä, ei käpertymään sinne.
Ettekö te näe joka kevät mm lintuemojen opettavan poikasiaan lentämään?
Kuusivuotias koira on ihmisen iässä jo keski-ikäinen. Tuskin ap:n lapsikaan viisikymppisenä äidin vieressä koisaa.
Meilläkin muuten kasvatettiin koiria, enkä kyllä ikinä muista emon tökkineen nukkuvia pentuja kauemmaksi. Sen sijaan kyllä ärähti, kun isommat pennut hereillä ollessaan kiusasivat.
Kennelliiton suositus luovutusiäksi on 7 viikkoa, niin mitä se tekee sitten ihmisen iässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele tekemään niin, että mies muuttaa joskus teille ja syrjäyttää sen lapsen äidin viereltä. Siinä on lapsella sellainen viha ja toivottomuus sitten päällä ja tulee purkamaan sen siihen mieheen, joka vei "äidin" lapselta.
Miten sitten suosittelisit tekemään? Koska on kyllä vakava suhde ja naimisiin meno ja yhteen muutto saattaa olla edessä jo vuoden sisällä. Ap
En ole tuo kenelle vastasit, mutta olisiko aivan mahdoton ajatus, että teillä olisi oikeasti erilliset makuuhuoneet jatkossakin, vaikka yhdessä asuisitte? Mies kuorsaa ja sinun lapsesi on vielä pieni. Muutaman vuoden päästä lapsi jo varmasti mielellään nukkuu omassa sängyssä. Lapselle vaikka mieluisat lakanat ja mukava patja, niin oma sänky voisi olla houkuttelevampi? Voisitte kuitenkin joustavasti vaihdella nukkumajärjestystä välillä, jos lapselle tulee lisäläheisyyden tarvetta tai haluatte nukkua miehen kanssa yhdessä tai kaikki rinnakkain? ps. terapeutti puhui ihan höpöjä nukkumisasiassa, kannattaa keskittyä keskusteluissa vain niihin asioihin, joiden vuoksi käyt terapiassa
Mulle tää sopisi hyvin, mutta mies ei koe tätä hyvänä ajatuksena, vaan kokee että lapsi vie sitten hänelle kuuluvan paikan, jos nukkuu minun vieressäni.
Minulla on aina ollut uniongelmia (ja Huom minut on siis lapsena laitettu omaan sänkyyn/huoneeseen "itsenäistymään" jo 1-2v). Vauvavuoden valvominen jäi päälle lapsen levottomien öiden takia ja mulle tuli vuosien unettomuus. Tällöin lapsi siis nukkui omassa sängyssään. Nyt kun lapsi nukkuu vieressä, nukun yöt pitkästä aikaa kuin tukki koska hän ei herätä öisin eikä ole liikennettä ja siirtymisiä. Jos lapsi harvoin herää painajaiseen, riittää kun ojennan käden silittämään ja molemmat nukahtavat heti uudestaan.
En aio jatkaa tätä ikuisesti, mutta nautin kyllä täysillä niistä hyvistä unista ja rauhallisista öistä mitä perhepeti on meille tuonut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on niin vinksahtanutta että kaikenmaailman miesten pitäisi olla äitien elämässä tärkeämpää kuin omien lasten! Mistä tallainen ajatusmalli tulee?
Ne on ihan luonnollisia rooleja. Omaa lasta ei pitäs pitää puolisona.
En pidä lasta puolisona, hän on lapsi ja teen parhaani että olisin hänelle hyvä äiti. Mutta suhteesta tulee väkisin tiivis, kun oon hoitanut häntä käytännössä yksin vauvasta asti. Kullakin on omat haasteensa, ja on helppo arvostella muita. Ap
Varmaan kaksi asiaa pitää erottaa: että onko äiti liian tukeutuva suhteessa lapseen vai lapsi äitiin. Ja mikä minkäkin tilanteen on aiheuttanut. On ihan normaalia isollekin lapselle hakea ajoittain esim. muutostilanteissa läheisyyttä, jolloin on täysin ok nukkua välillä vieressäkin. Mutta jos kaksin olon takia äiti-lapsisuhde on ns. epänormaalin symbioosissa ja äitikin ollut riippuvainen lapsen suhteen, niin silloin terapeutti on varmasti oikeassa, että itsenäistyminen pitää saattaa alulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele tekemään niin, että mies muuttaa joskus teille ja syrjäyttää sen lapsen äidin viereltä. Siinä on lapsella sellainen viha ja toivottomuus sitten päällä ja tulee purkamaan sen siihen mieheen, joka vei "äidin" lapselta.
Miten sitten suosittelisit tekemään? Koska on kyllä vakava suhde ja naimisiin meno ja yhteen muutto saattaa olla edessä jo vuoden sisällä. Ap
En ole tuo kenelle vastasit, mutta olisiko aivan mahdoton ajatus, että teillä olisi oikeasti erilliset makuuhuoneet jatkossakin, vaikka yhdessä asuisitte? Mies kuorsaa ja sinun lapsesi on vielä pieni. Muutaman vuoden päästä lapsi jo varmasti mielellään nukkuu omassa sängyssä. Lapselle vaikka mieluisat lakanat ja mukava patja, niin oma sänky voisi olla houkuttelevampi? Voisitte kuitenkin joustavasti vaihdella nukkumajärjestystä välillä, jos lapselle tulee lisäläheisyyden tarvetta tai haluatte nukkua miehen kanssa yhdessä tai kaikki rinnakkain? ps. terapeutti puhui ihan höpöjä nukkumisasiassa, kannattaa keskittyä keskusteluissa vain niihin asioihin, joiden vuoksi käyt terapiassa
Mulle tää sopisi hyvin, mutta mies ei koe tätä hyvänä ajatuksena, vaan kokee että lapsi vie sitten hänelle kuuluvan paikan, jos nukkuu minun vieressäni.
Minulla on aina ollut uniongelmia (ja Huom minut on siis lapsena laitettu omaan sänkyyn/huoneeseen "itsenäistymään" jo 1-2v). Vauvavuoden valvominen jäi päälle lapsen levottomien öiden takia ja mulle tuli vuosien unettomuus. Tällöin lapsi siis nukkui omassa sängyssään. Nyt kun lapsi nukkuu vieressä, nukun yöt pitkästä aikaa kuin tukki koska hän ei herätä öisin eikä ole liikennettä ja siirtymisiä. Jos lapsi harvoin herää painajaiseen, riittää kun ojennan käden silittämään ja molemmat nukahtavat heti uudestaan.
En aio jatkaa tätä ikuisesti, mutta nautin kyllä täysillä niistä hyvistä unista ja rauhallisista öistä mitä perhepeti on meille tuonut. Ap
Eli käytät omaa lastasi terapialelunasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele tekemään niin, että mies muuttaa joskus teille ja syrjäyttää sen lapsen äidin viereltä. Siinä on lapsella sellainen viha ja toivottomuus sitten päällä ja tulee purkamaan sen siihen mieheen, joka vei "äidin" lapselta.
Miten sitten suosittelisit tekemään? Koska on kyllä vakava suhde ja naimisiin meno ja yhteen muutto saattaa olla edessä jo vuoden sisällä. Ap
En ole tuo kenelle vastasit, mutta olisiko aivan mahdoton ajatus, että teillä olisi oikeasti erilliset makuuhuoneet jatkossakin, vaikka yhdessä asuisitte? Mies kuorsaa ja sinun lapsesi on vielä pieni. Muutaman vuoden päästä lapsi jo varmasti mielellään nukkuu omassa sängyssä. Lapselle vaikka mieluisat lakanat ja mukava patja, niin oma sänky voisi olla houkuttelevampi? Voisitte kuitenkin joustavasti vaihdella nukkumajärjestystä välillä, jos lapselle tulee lisäläheisyyden tarvetta tai haluatte nukkua miehen kanssa yhdessä tai kaikki rinnakkain? ps. terapeutti puhui ihan höpöjä nukkumisasiassa, kannattaa keskittyä keskusteluissa vain niihin asioihin, joiden vuoksi käyt terapiassa
Mulle tää sopisi hyvin, mutta mies ei koe tätä hyvänä ajatuksena, vaan kokee että lapsi vie sitten hänelle kuuluvan paikan, jos nukkuu minun vieressäni.
Minulla on aina ollut uniongelmia (ja Huom minut on siis lapsena laitettu omaan sänkyyn/huoneeseen "itsenäistymään" jo 1-2v). Vauvavuoden valvominen jäi päälle lapsen levottomien öiden takia ja mulle tuli vuosien unettomuus. Tällöin lapsi siis nukkui omassa sängyssään. Nyt kun lapsi nukkuu vieressä, nukun yöt pitkästä aikaa kuin tukki koska hän ei herätä öisin eikä ole liikennettä ja siirtymisiä. Jos lapsi harvoin herää painajaiseen, riittää kun ojennan käden silittämään ja molemmat nukahtavat heti uudestaan.
En aio jatkaa tätä ikuisesti, mutta nautin kyllä täysillä niistä hyvistä unista ja rauhallisista öistä mitä perhepeti on meille tuonut. Ap
Eli käytät omaa lastasi terapialelunasi.
Höpö höpö, terapian tarpeeni hoidan terapiassa. Hyvin nukkuminen on muuten edistänyt niitäkin asioita.
Mun mielestä olisi ihan hyvä selvittää, mikä aiheuttaa niitä mahd. pelkotiloja, ettei lapsi nuku omassa sängyssään. Kuusivuotias on jo kuitenkin aika iso. Pelaako liian rajuja pelejä? Katsooko liian pelottavia ohjelmia?
Ja olennaisin seikka lienee se, viettääkö vanhempi riittävästi aikaa lapsen kanssa, kun tämä on HEREILLÄ. Se läheisyys tulisi tankata valveilla ollessa.
Lapsi saattaa myös pomottaa tällä nukkumisasialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele tekemään niin, että mies muuttaa joskus teille ja syrjäyttää sen lapsen äidin viereltä. Siinä on lapsella sellainen viha ja toivottomuus sitten päällä ja tulee purkamaan sen siihen mieheen, joka vei "äidin" lapselta.
Miten sitten suosittelisit tekemään? Koska on kyllä vakava suhde ja naimisiin meno ja yhteen muutto saattaa olla edessä jo vuoden sisällä. Ap
En ole tuo kenelle vastasit, mutta olisiko aivan mahdoton ajatus, että teillä olisi oikeasti erilliset makuuhuoneet jatkossakin, vaikka yhdessä asuisitte? Mies kuorsaa ja sinun lapsesi on vielä pieni. Muutaman vuoden päästä lapsi jo varmasti mielellään nukkuu omassa sängyssä. Lapselle vaikka mieluisat lakanat ja mukava patja, niin oma sänky voisi olla houkuttelevampi? Voisitte kuitenkin joustavasti vaihdella nukkumajärjestystä välillä, jos lapselle tulee lisäläheisyyden tarvetta tai haluatte nukkua miehen kanssa yhdessä tai kaikki rinnakkain? ps. terapeutti puhui ihan höpöjä nukkumisasiassa, kannattaa keskittyä keskusteluissa vain niihin asioihin, joiden vuoksi käyt terapiassa
Mulle tää sopisi hyvin, mutta mies ei koe tätä hyvänä ajatuksena, vaan kokee että lapsi vie sitten hänelle kuuluvan paikan, jos nukkuu minun vieressäni.
Minulla on aina ollut uniongelmia (ja Huom minut on siis lapsena laitettu omaan sänkyyn/huoneeseen "itsenäistymään" jo 1-2v). Vauvavuoden valvominen jäi päälle lapsen levottomien öiden takia ja mulle tuli vuosien unettomuus. Tällöin lapsi siis nukkui omassa sängyssään. Nyt kun lapsi nukkuu vieressä, nukun yöt pitkästä aikaa kuin tukki koska hän ei herätä öisin eikä ole liikennettä ja siirtymisiä. Jos lapsi harvoin herää painajaiseen, riittää kun ojennan käden silittämään ja molemmat nukahtavat heti uudestaan.
En aio jatkaa tätä ikuisesti, mutta nautin kyllä täysillä niistä hyvistä unista ja rauhallisista öistä mitä perhepeti on meille tuonut. Ap
Eli käytät omaa lastasi terapialelunasi.
Höpö höpö, terapian tarpeeni hoidan terapiassa. Hyvin nukkuminen on muuten edistänyt niitäkin asioita.
No sit sulla on toikin menny ihan puihin.
Minua huvittaa, kun todella monessa perheessä yli 10v varhaisteinitkin tykkää nukkua äidin vieressä, jos isä on vaikka matkoilla. Ja se on ihan ok.
Mutta jos yh:lla on iso parisänky eikä miesystävää, niin silloin vieressä nukkuminen on jotenkin outoa?
Molemmissa tapauksissa lapsella myös oma huone ja oma sänky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele tekemään niin, että mies muuttaa joskus teille ja syrjäyttää sen lapsen äidin viereltä. Siinä on lapsella sellainen viha ja toivottomuus sitten päällä ja tulee purkamaan sen siihen mieheen, joka vei "äidin" lapselta.
Miten sitten suosittelisit tekemään? Koska on kyllä vakava suhde ja naimisiin meno ja yhteen muutto saattaa olla edessä jo vuoden sisällä. Ap
En ole tuo kenelle vastasit, mutta olisiko aivan mahdoton ajatus, että teillä olisi oikeasti erilliset makuuhuoneet jatkossakin, vaikka yhdessä asuisitte? Mies kuorsaa ja sinun lapsesi on vielä pieni. Muutaman vuoden päästä lapsi jo varmasti mielellään nukkuu omassa sängyssä. Lapselle vaikka mieluisat lakanat ja mukava patja, niin oma sänky voisi olla houkuttelevampi? Voisitte kuitenkin joustavasti vaihdella nukkumajärjestystä välillä, jos lapselle tulee lisäläheisyyden tarvetta tai haluatte nukkua miehen kanssa yhdessä tai kaikki rinnakkain? ps. terapeutti puhui ihan höpöjä nukkumisasiassa, kannattaa keskittyä keskusteluissa vain niihin asioihin, joiden vuoksi käyt terapiassa
Mulle tää sopisi hyvin, mutta mies ei koe tätä hyvänä ajatuksena, vaan kokee että lapsi vie sitten hänelle kuuluvan paikan, jos nukkuu minun vieressäni.
Minulla on aina ollut uniongelmia (ja Huom minut on siis lapsena laitettu omaan sänkyyn/huoneeseen "itsenäistymään" jo 1-2v). Vauvavuoden valvominen jäi päälle lapsen levottomien öiden takia ja mulle tuli vuosien unettomuus. Tällöin lapsi siis nukkui omassa sängyssään. Nyt kun lapsi nukkuu vieressä, nukun yöt pitkästä aikaa kuin tukki koska hän ei herätä öisin eikä ole liikennettä ja siirtymisiä. Jos lapsi harvoin herää painajaiseen, riittää kun ojennan käden silittämään ja molemmat nukahtavat heti uudestaan.
En aio jatkaa tätä ikuisesti, mutta nautin kyllä täysillä niistä hyvistä unista ja rauhallisista öistä mitä perhepeti on meille tuonut. Ap
Miksi ihmeessä koskaan vakituisesti nukkuisit kovaäänisesti kuorsaavan miehen vieressä, jos kuorsaus vie sinulta hyvät yöunet?
Mies on tosi itsekäs, jos oman unikaverin halussaan ei välitä, jos unikaveri sen seurauksena ei pysty nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele tekemään niin, että mies muuttaa joskus teille ja syrjäyttää sen lapsen äidin viereltä. Siinä on lapsella sellainen viha ja toivottomuus sitten päällä ja tulee purkamaan sen siihen mieheen, joka vei "äidin" lapselta.
Miten sitten suosittelisit tekemään? Koska on kyllä vakava suhde ja naimisiin meno ja yhteen muutto saattaa olla edessä jo vuoden sisällä. Ap
En ole tuo kenelle vastasit, mutta olisiko aivan mahdoton ajatus, että teillä olisi oikeasti erilliset makuuhuoneet jatkossakin, vaikka yhdessä asuisitte? Mies kuorsaa ja sinun lapsesi on vielä pieni. Muutaman vuoden päästä lapsi jo varmasti mielellään nukkuu omassa sängyssä. Lapselle vaikka mieluisat lakanat ja mukava patja, niin oma sänky voisi olla houkuttelevampi? Voisitte kuitenkin joustavasti vaihdella nukkumajärjestystä välillä, jos lapselle tulee lisäläheisyyden tarvetta tai haluatte nukkua miehen kanssa yhdessä tai kaikki rinnakkain? ps. terapeutti puhui ihan höpöjä nukkumisasiassa, kannattaa keskittyä keskusteluissa vain niihin asioihin, joiden vuoksi käyt terapiassa
Mulle tää sopisi hyvin, mutta mies ei koe tätä hyvänä ajatuksena, vaan kokee että lapsi vie sitten hänelle kuuluvan paikan, jos nukkuu minun vieressäni.
Minulla on aina ollut uniongelmia (ja Huom minut on siis lapsena laitettu omaan sänkyyn/huoneeseen "itsenäistymään" jo 1-2v). Vauvavuoden valvominen jäi päälle lapsen levottomien öiden takia ja mulle tuli vuosien unettomuus. Tällöin lapsi siis nukkui omassa sängyssään. Nyt kun lapsi nukkuu vieressä, nukun yöt pitkästä aikaa kuin tukki koska hän ei herätä öisin eikä ole liikennettä ja siirtymisiä. Jos lapsi harvoin herää painajaiseen, riittää kun ojennan käden silittämään ja molemmat nukahtavat heti uudestaan.
En aio jatkaa tätä ikuisesti, mutta nautin kyllä täysillä niistä hyvistä unista ja rauhallisista öistä mitä perhepeti on meille tuonut. Ap
Eli käytät omaa lastasi terapialelunasi.
Höpö höpö, terapian tarpeeni hoidan terapiassa. Hyvin nukkuminen on muuten edistänyt niitäkin asioita.
Terapeuttisi on eri mieltä.
Sinä paikkaat omia traumojasi ja omia ongelmiasi lastasi käyttäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa, kun todella monessa perheessä yli 10v varhaisteinitkin tykkää nukkua äidin vieressä, jos isä on vaikka matkoilla. Ja se on ihan ok.
Mutta jos yh:lla on iso parisänky eikä miesystävää, niin silloin vieressä nukkuminen on jotenkin outoa?
Molemmissa tapauksissa lapsella myös oma huone ja oma sänky.
Et tajua mikä ero on sillä että nukkuu joskus kuin että nukkuu 365 yötä vuodessa?
Ja siellä perusperheessä on selkeästi aikuiset ja lapset. Yksinhuoltajan perheessä on vain sitten yksi ns aikuinen ja sitten se alaikäinen josta leipoutuu pseudo-aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Tämäkin on niin vinksahtanutta että kaikenmaailman miesten pitäisi olla äitien elämässä tärkeämpää kuin omien lasten! Mistä tallainen ajatusmalli tulee?
Ne on ihan luonnollisia rooleja. Omaa lasta ei pitäs pitää puolisona.
Mitä ihmettä tämäkin nyt tarkoittaa? Ai jos nukkuu jonkun vieressä niin luulee sitä puolisoksi? Tai pitää lapsestaan huolta ja tärkeimpänä ihmisenä elämässään niin sitä pitää puolisona? Vai mitä? En ymmärrä sinua lainkaan. Ajatusmaailma on aivan sekaisin jos oma lapsi ei ole se tärkein!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Tämäkin on niin vinksahtanutta että kaikenmaailman miesten pitäisi olla äitien elämässä tärkeämpää kuin omien lasten! Mistä tallainen ajatusmalli tulee?
Ne on ihan luonnollisia rooleja. Omaa lasta ei pitäs pitää puolisona.
Mitä ihmettä tämäkin nyt tarkoittaa? Ai jos nukkuu jonkun vieressä niin luulee sitä puolisoksi? Tai pitää lapsestaan huolta ja tärkeimpänä ihmisenä elämässään niin sitä pitää puolisona? Vai mitä? En ymmärrä sinua lainkaan. Ajatusmaailma on aivan sekaisin jos oma lapsi ei ole se tärkein!
Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää ja taitaa olla turhaa tästä enempää puhuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hoidatte jokapäiväisen seksin.
Onko lapset mukana toiminnassa vai... miten?Minä en luopuisi suhteessa parhaasta asiasta mistään syystä.
N. 47
paneeko miehesi sua kun nukut vai miten nukkuminen ja seksi liittyy toisiinsa?
Ei pane kun nukun.
Yleensä hän tyydyttää minut suulla tai muin tavoin ennen yhdyntää, tämä ennen nukkumaanmenoa.
En onnistuisi jos lapsemme olisi silloin samassa sängyssä.N. 47
Eli myönnät itsekin ettei tämä liittynyt nukkumiseen mitenkään. Miksi siis kyselet tyhmiä?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ihminen ainoa nisäkäs mikä alkaa eristämään pientä poikasta turvaa tuovasta laumasta yöksi?
Meillä muksut saavat nukkua vieressä ilman muuta. Vähän on ahdasta niinä öinä kun naisystäväkin on paikalla, mutta sopu sijaa antaa. Kivahan siinä on yhdessä mennä nukkumaan, kerrata päivän tapahtumat ja jutustella hetki leppoisasti.
Vanhin lapsi on alkanut tekemään siirtymää omaan huoneeseen, eikä jää enää joka yöksi viereen. Kyllä ne lapset oman tilan ottavat oman tarpeensa mukaan.
Useimmat kyllä mieltävät koko kodin oman perheesnä/laumansa tilaksi, jossa sitten nukutaan joko samassa tai omassa sopessa. Monesti nukkumatilat on vaikka 2- kerroksisessa talossa samassa kerroksessa. Ja usein lapset myös menevät ennen vanhempia nukkumaan, joten saattaisivat herätä jos vanhempi tulee myöhemmin samaan huoneeseen nukkumaan. Ja sitten tietenkin vielä aikuisten väliset jutut, jonka vuoksi erilliset makuuhuoneet on ihan kiva juttu. :)
Ei meillä erilliset huoneet tarkoita eristämistä ja samaan huoneeseen saa kyllä tulla, jos vaikka näkee painajaisia, on kipeä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele tekemään niin, että mies muuttaa joskus teille ja syrjäyttää sen lapsen äidin viereltä. Siinä on lapsella sellainen viha ja toivottomuus sitten päällä ja tulee purkamaan sen siihen mieheen, joka vei "äidin" lapselta.
Miten sitten suosittelisit tekemään? Koska on kyllä vakava suhde ja naimisiin meno ja yhteen muutto saattaa olla edessä jo vuoden sisällä. Ap
En ole tuo kenelle vastasit, mutta olisiko aivan mahdoton ajatus, että teillä olisi oikeasti erilliset makuuhuoneet jatkossakin, vaikka yhdessä asuisitte? Mies kuorsaa ja sinun lapsesi on vielä pieni. Muutaman vuoden päästä lapsi jo varmasti mielellään nukkuu omassa sängyssä. Lapselle vaikka mieluisat lakanat ja mukava patja, niin oma sänky voisi olla houkuttelevampi? Voisitte kuitenkin joustavasti vaihdella nukkumajärjestystä välillä, jos lapselle tulee lisäläheisyyden tarvetta tai haluatte nukkua miehen kanssa yhdessä tai kaikki rinnakkain? ps. terapeutti puhui ihan höpöjä nukkumisasiassa, kannattaa keskittyä keskusteluissa vain niihin asioihin, joiden vuoksi käyt terapiassa
Mulle tää sopisi hyvin, mutta mies ei koe tätä hyvänä ajatuksena, vaan kokee että lapsi vie sitten hänelle kuuluvan paikan, jos nukkuu minun vieressäni.
Minulla on aina ollut uniongelmia (ja Huom minut on siis lapsena laitettu omaan sänkyyn/huoneeseen "itsenäistymään" jo 1-2v). Vauvavuoden valvominen jäi päälle lapsen levottomien öiden takia ja mulle tuli vuosien unettomuus. Tällöin lapsi siis nukkui omassa sängyssään. Nyt kun lapsi nukkuu vieressä, nukun yöt pitkästä aikaa kuin tukki koska hän ei herätä öisin eikä ole liikennettä ja siirtymisiä. Jos lapsi harvoin herää painajaiseen, riittää kun ojennan käden silittämään ja molemmat nukahtavat heti uudestaan.
En aio jatkaa tätä ikuisesti, mutta nautin kyllä täysillä niistä hyvistä unista ja rauhallisista öistä mitä perhepeti on meille tuonut. Ap
Olisiko tarve työstää tätä ajatusta "lapsi vie sitten hänelle kuuluvan paikan, jos nukkuu minun vieressäni" ennen kuin muutatte yhteen? Ei ole ihan tervettä [mustasukkaisuus/kateus lapsen ja äidin suhteesta], että aikuinen mies ajattelee näin. Tuo saattaa laajentua koskemaan montaa muutakin mitä sinä ja lapsesi teette tai olette tekemättä, jos mies kokee jäävänsä ulkopuoliseksi. Ainakin on selvää, että et voi hyvin jos mies ei hoida kuorsaustaan kuntoon. Keskustelkaa...
On eri asia jos lapsi itse kärsii virtsanpidätysongelmista kuin se että äiti on laiska ja läheisriippuvainen.