Lue keskustelun säännöt.
Kasvaako iso lapsi 6v jotenkin "vinoon", jos saa nukkua yöt äidin vieressä
02.09.2020 |
6-vuotias lapsi nukkui jo monta vuotta omassa sängyssä, josta kuitenkin tuli lähes joka yö viereen. Muutimme toiseen kotiin (sama paikkakunta) jolloin lapsi haki turvaa haluamalla tulla jo illalla äidin sänkyyn nukahtamaan. Huomasin että nukumme molemmat paremmin kun yöllisiä siirtymisiä ei tapahtunut ja niin jäimme perhepetiin.
Nyt kuitenkin terapeuttini sanoi että lapsi kannattaisi hänen oman kehityksensä vuoksi siirtää omaan sänkyyn ja huoneeseen. Että hän saattaa kehittää itselleen ajatuksen siitä että on jotenkin perheen/äidin "pikku mies" (olen yh), kun nukkuu ns miehen paikalla sängyssä.
Ajatus tuntui tosi häiritsevältä ja hämmentävältä. Olin ajatellut että lapsi tankkaa vieressä läheisyyttä ja turvaa illalla ja yöllä, ja siitä on hyvä lähteä sitten aamulla eskariin ja omiin seikkailuihin.
No, viime yönä laitoin lapsen sitten pitkästä aikaa omaan sänkyyn. Nukahtaminen oli vaikeaa, ja tuli yön aikana 3 kertaa viereen. Aivan katkonainen yö siis takana molemmilla.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Oon ymmärtänyt että on normaalia että lapset nukkuu vanhempien vieressä turvassa niin kuin eläimilläkin, mutta nytkö pilaankik tällä lapsen kehityksen??
Kommentit (297)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin näin että jos vain annat tyypin tulla viereen silloin kun tarvitsee niin se tarve orgaanisesti vähenee. Ihan sama mitä joku pepputulppainen kunnan "asiantuntija" sanoo. Sinä tunnet itsesi ja oman lapsesi parhaiten.
Symppaan tosi paljon pikkupoikia jotka on mukavia ja tarvitsee turvaa siltä yhdeltä ainoalta vanhemmalta.
Juuri näin ajattelin. Että kyllä lapsi siitä lähtee tankattuaan tarpeeksi läheisyyttä. Ainoan ongelmsn ajattelin olevan että jos muutetaan yhteen, miten pystyn taiteilemaan aikuisen miehen ja pikkumiehen tarpeiden välillä. Ap
Vai että silleen ajattleet. Persiilleen menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai annat lapsen nukkua vieressä niin kauan kuin haluaa. Ei vinksahda mihinkään suuntaan vaan on turvassa. Lähtee kyllä omaan petiin kun on kypsä siihenT. Kolme lasta kasvattanut
6 v joka tulee vanhempien viereen yöllä on epävarma ja pelokas ihmisen alku. Muutaman nähnyt sukulaisten perheissä. Toimin lastenhoitajana. Ei ole normaalia että lapsi ei pysty nukkumaan omassa sängyssään yön yli.
Jos nyt vielä murrosikäisenä haluaa niin sitten huolestuisin.
Minun mielestä 6v on jo niin ”iso”, että pitäisi jo osata nukkua vanhemman/vanhempien vieressä. Muutoin lapsesta kasvaa läheisriippuvainen.
Hyvä esimerkki on eräs poika, jonka kanssa olin samalla kurssilla lukiossa ja alkoi ala-asteella 10 vuoden iässä ”vieroittamisen” jälkeen kuseksimaan öisin housuun ja on muutenkin aika uusavuton tapaus. Mamman piti muutenkin olla aina lähettyvillä ja tavoiteltavissa.
Oli selvää, että kyseinen tyyppi keskeytti lukion.
Aika surkee tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä 6v on jo niin ”iso”, että pitäisi jo osata nukkua vanhemman/vanhempien vieressä. Muutoin lapsesta kasvaa läheisriippuvainen.
Hyvä esimerkki on eräs poika, jonka kanssa olin samalla kurssilla lukiossa ja alkoi ala-asteella 10 vuoden iässä ”vieroittamisen” jälkeen kuseksimaan öisin housuun ja on muutenkin aika uusavuton tapaus. Mamman piti muutenkin olla aina lähettyvillä ja tavoiteltavissa.Oli selvää, että kyseinen tyyppi keskeytti lukion.
Aika surkee tapaus.
Korjaan, siis nukkua ilman vanhempia
Mun poika siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan, kun aloitti koulun. Seuraavana kesänä tuli isänsä luota lomalta kotiin ja halusi pari viikkoa nukkua vieressä. Sen jälkeen on siis 8-vuotiaasta nukkunut omassa huoneessaan, nyt on jo lukiossa.... joskus on itse naureskellut, että miten niin kauan nukkui vieressä, eikä siitä pyhuta kaikille, koska jossain vaiheessa se oli noloa.
Pojalla on hyvä itsetunto ja on järkevä ja onnellinen lapsi ollut aina. Olen lukenut, että varsinkin poikien itsetunnolle tekee hyvää perhepedissä nukkuminen. Ne, jotka tuossa näkevät outoa tai väärää ovat itse tunnevammaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka tuossa näkevät outoa tai väärää ovat itse tunnevammaisia.
Tai ovat kasvaneet aikuisiksi.
Mun tyttö 9v nukkunut aina vieressä, ja on tosi sosiaalinen lapsi ja itsenäinen luonne, eli yökyläillyt säännöllisesti kavereilla ja sukulaisilla jo vuosia.
Nukkuu hyvin missä vaan ja omaa valtavan vahvan perusturvallisuuden tunteen.
Ne tyypit jotka eivät uskalla nukkua teini-ikäisenä kaverilla, kusevat sänkyyn ja keskeyttävät lukion ovat sellaisia jostain muusta syystä kuin siitä, että ovat nukkuneet vanhempien vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka tuossa näkevät outoa tai väärää ovat itse tunnevammaisia.
Tai ovat kasvaneet aikuisiksi.
Moro mitä pedôfiili? Eihän sinulle muuten tulisi edes mieleen nähdä tuossa mitään outoa, ellei oma mielesi olisi sairas.
Yäk.
Meidän lapsi nukkui 10-vuotiaaksi vanhempien kanssa. Joskus 4-5-vuotiaana oli kausi, että nukkui välillä omassa sängyssä, mutta se oli hyvin satunnaista.
10-vuotiaana lapselle selvisi, että tekevät koulun kanssa vuoden päästä 2,5 viikon ulkomaanreissun, jossa ollaan vieraassa perheessä. Ja ihan itse ajatteli tuossa kohtaa, että voisi olla hyvä alkaa harjoitella. Minkään valtakunnan ongelmaa siinä yksin nukkumisessa ei ollut, enempi itselleni oli vaikeaa totutella siihen, että menen yksin nukkumaan ja lapsi ei olekaan siellä sängyssä. (Miehellä oli tapana tulla nukkumaan vasta myöhemmin.) Ja luokkaretki meni hyvin, ei tullut siellä äitiä ikävä.
En ymmärrä miksi vanhempien kanssa nukkumisesta on tehty jotenkin niin suuri mörkö. Ei aikuisetkaan tykkää nukkua yksin, jos nukkumakaveri on tarjolla. Monilla nukkuu kissa tai koira samassa sängyssä eikä sitäkään varmaan terapeutti pidä pahana. Nukkuminen on sosiaalinen tapahtuma, yhdessä kivempaa kuin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyljessä kyhjäämien ja jatkuva uhdessäolo ole mitään läheisyyttä.
Läheisyys ja turvallisuus on psyykkistä. Ei sitä että äiti on kyljessä kiinni 24/7.
Ei kai kukaan koko aikaa nuku... Ollaan töissä/koulussa, harrastuksissa, kavereiden kanssa.
Ei mutta pointti on se että ei se läheisyys sillä synny että kyhjää kiinni. Se turvallisuus pitää antaa psyykkisesti!
Ja sitä turvallisuutta nimenomaan ei tule jos lapselle sälytwtään perheessä aikuisen rooli.
Ja näin käy hemmwtin usein yksinhuoltajien perheissä. Tai normiperhwissäkin joissa riidellään ennen eroa jne.
Eli jos lapsi näkee jo painajaisia jne ei se fyysinek läheisyys ole ratkaisu vaan psyykkisen turvan tarjoaminen.
No vaikkapa painajaisia näkevälle tai pimeää pelkäävälle vieressä tai samassa huoneessa nukkuminen on juurikin psyykkistä turvaa. Mitä itse tarkoitat psyykkisellä turvalla? Sinulla on ilmeisesti jokin huono kokemus yksinhuoltajasta itselläsi? Ei se tarkoita sitä että jokainen yksinhuoltaja käyttäisi lastaan jotenkin väärin. Kun antaa lapsen tämän niin halutessa nukkua vieressä, antaa nimenomaan lapsen olla lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä 6v on jo niin ”iso”, että pitäisi jo osata nukkua vanhemman/vanhempien vieressä. Muutoin lapsesta kasvaa läheisriippuvainen.
Hyvä esimerkki on eräs poika, jonka kanssa olin samalla kurssilla lukiossa ja alkoi ala-asteella 10 vuoden iässä ”vieroittamisen” jälkeen kuseksimaan öisin housuun ja on muutenkin aika uusavuton tapaus. Mamman piti muutenkin olla aina lähettyvillä ja tavoiteltavissa.Oli selvää, että kyseinen tyyppi keskeytti lukion.
Aika surkee tapaus.
Kertoiko hän siis sinulle tuon kaiken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö äiti pysty antamaan hereilläoloaikana riittävästi turvallisuutta, kun pitää makuuttaa isoa lasta vieressään. Onko lapsi muuten mustasukkainen äidistä, kun miesystää tulee käymään? Mitenkäs silloin nukutaan, lapsi välissä, vai? Äiti on tainnut suggeroida itsensä ja puhuu koko ajan vain turvallisuudesta. Kummalla vunksahtaa enemmän,äidillä vai lapsella. Miten se lapsi pärjää turvattomassa eskarissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä 6v on jo niin ”iso”, että pitäisi jo osata nukkua vanhemman/vanhempien vieressä. Muutoin lapsesta kasvaa läheisriippuvainen.
Hyvä esimerkki on eräs poika, jonka kanssa olin samalla kurssilla lukiossa ja alkoi ala-asteella 10 vuoden iässä ”vieroittamisen” jälkeen kuseksimaan öisin housuun ja on muutenkin aika uusavuton tapaus. Mamman piti muutenkin olla aina lähettyvillä ja tavoiteltavissa.Oli selvää, että kyseinen tyyppi keskeytti lukion.
Aika surkee tapaus.Kertoiko hän siis sinulle tuon kaiken?
Kuulin hänen serkultaan, joka oli silloinen paras ystäväni. Oli kuullut, kun poika oli tullut pentuna heillä käymään ja pojan äiti valitti hänen äidilleen miten raskasta on, kun 10v ei edes osaa käydä yöllä vessassa ja ei voi olla rauhassa pojasta.
Mun äitini on 10 lapsisesta perheestä ja koko perhe asui talossa, jossa oli kolme huonetta. (Tai oli siellä enemmänkin, mutta kahdessa muussa huoneessa asui alivuokralaiset, toisessa kokonainen perhe yhdessä huoneessa.) Ei takuulla nukkuneet kukin perheenjäsen omassa huoneessaan.
Ja jos ihmisen historiaa katsoo, ei yksin nukkumiseen ole ollut edes mahdollisuutta kuin viimeisimmillä sukupolvilla eikä suurella osaa ihmiskuntaa vieläkään. Vaikea siis uskoa, että ihmisen kehitys olisi yhtäkkiä riippuvainen siitä, että lapsi nukkuu omassa huoneessaan yksin.
Eräs alokas ei nukkunut armeijassa kolmeen ensimmäiseen yöhön silmäystäkään. Kertoi nukkuneensa koko ikänsä äidin vieressä ja nyt oli mahdoton nukkua. Sai kaksi vuotta lykkäystä ja kehotuksen vierottautua perhepedistä.
serkun kaiman tuvassa kirjoitti:
Eräs alokas ei nukkunut armeijassa kolmeen ensimmäiseen yöhön silmäystäkään. Kertoi nukkuneensa koko ikänsä äidin vieressä ja nyt oli mahdoton nukkua. Sai kaksi vuotta lykkäystä ja kehotuksen vierottautua perhepedistä.
Oliko se alokas 6-vuotias vai miten tuo liittyy aiheeseen?
Ei kasva kieroon. Meidän ainoa lapsi (poika) nukkui yöt äitinsä vieressä aina kun mieheni (pojan isä) oli yövuorossa. Tämä käytäntö jatkui noin 10 vuotiaaksi.. Hieno nuori mies pojasta tuli. Nyt 21v. Muutti vuosi sitten intin jälkeen 200km päähän opiskelemaan, asuu yksilössä ja nukkuu hyvin.
Juuri näin ajattelin. Että kyllä lapsi siitä lähtee tankattuaan tarpeeksi läheisyyttä. Ainoan ongelmsn ajattelin olevan että jos muutetaan yhteen, miten pystyn taiteilemaan aikuisen miehen ja pikkumiehen tarpeiden välillä. Ap