Lue keskustelun säännöt.
Kasvaako iso lapsi 6v jotenkin "vinoon", jos saa nukkua yöt äidin vieressä
02.09.2020 |
6-vuotias lapsi nukkui jo monta vuotta omassa sängyssä, josta kuitenkin tuli lähes joka yö viereen. Muutimme toiseen kotiin (sama paikkakunta) jolloin lapsi haki turvaa haluamalla tulla jo illalla äidin sänkyyn nukahtamaan. Huomasin että nukumme molemmat paremmin kun yöllisiä siirtymisiä ei tapahtunut ja niin jäimme perhepetiin.
Nyt kuitenkin terapeuttini sanoi että lapsi kannattaisi hänen oman kehityksensä vuoksi siirtää omaan sänkyyn ja huoneeseen. Että hän saattaa kehittää itselleen ajatuksen siitä että on jotenkin perheen/äidin "pikku mies" (olen yh), kun nukkuu ns miehen paikalla sängyssä.
Ajatus tuntui tosi häiritsevältä ja hämmentävältä. Olin ajatellut että lapsi tankkaa vieressä läheisyyttä ja turvaa illalla ja yöllä, ja siitä on hyvä lähteä sitten aamulla eskariin ja omiin seikkailuihin.
No, viime yönä laitoin lapsen sitten pitkästä aikaa omaan sänkyyn. Nukahtaminen oli vaikeaa, ja tuli yön aikana 3 kertaa viereen. Aivan katkonainen yö siis takana molemmilla.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Oon ymmärtänyt että on normaalia että lapset nukkuu vanhempien vieressä turvassa niin kuin eläimilläkin, mutta nytkö pilaankik tällä lapsen kehityksen??
Kommentit (297)
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltajan äiti. Meillä isosiskoni omaksui jo varhain "perheen aikuisen roolin", eikä siitä ole koskaan seuranntu mitään hyvää.
Aikuisen tehtävä on olla aikuinen. Ja lapsella on oikeus olla lapsi.
Missään tapauksessa tuo kuvio ei ole terve. Ja nimenomaan henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
No, ei se aikuisen rooli siitä tule, että nukkuu äidin vieressä. Eiköhän se siskollasikin tullut jostain ihan muusta.
Jos ap:n lapsi nyt vaan tarvitsee sen turvan, niin antaa olla. Jossain vaiheessa kyllä lampsii omaan sänkyyn peitto kainalossa, että ”äiti nyt Mä taidan siirtyä mun omaan huoneeseen nukkumaan”.
Kyllähän tuommoisia kausia ihmiselle tulee.
Kumma terapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
S. Freud kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vaikea uskoa tätä, kuulostaa niin typerältä tuo terapeutin näkemys että voiko olla tottakaan.
Oletko kuullut Oidipus-kompleksista?
Eikös oidipuskompleksi kuulu alle viisivuotiaan kehitykseen. 6-vuotias on hieman vanha potemaan sitä.
Sanoisin näin että jos vain annat tyypin tulla viereen silloin kun tarvitsee niin se tarve orgaanisesti vähenee. Ihan sama mitä joku pepputulppainen kunnan "asiantuntija" sanoo. Sinä tunnet itsesi ja oman lapsesi parhaiten.
Symppaan tosi paljon pikkupoikia jotka on mukavia ja tarvitsee turvaa siltä yhdeltä ainoalta vanhemmalta.
Eihän tuossa mitään ongelmaa ole, jos äiti ja lapsi asuvat kahdestaan. Jos miesystävä muuttaa samaan huusholliin, tilanne on vähän eri.
Ihmeellisiä ennakkoluuloja taas täällä. Minä olen lapsena nukkunut perhepedissä. Perheeni ei ollut mikään hippiperhe, mutta yhdessä nukkuminen kuului syystä tai toisesta yhteiseen perhekulttuuriin. Minä en kasvanut vinoon ja nyt aikuisena pystyn nukkumaan missä vaan. Käyn esim. toistuvasti vaeltamassa yksin ja nukun yksin teltassani kuin herrankukkarossa, vaikka joidenkin mielestä mun pitäisi pelätä vaikka mitä. ...Niin ja toisaalta minulla ei ole ongelmia nukkua isossakaan porukassa ja ylipäätään unenlahjani ovat aina olleet hyvät. En keksi mitään järkevää syytä, miksi minun pitäisi tuupata lapseni yksin nukkumaan jos kerran haluaa nukkua yhdessä meidän aikuisten kanssa. Eikö tähän asiaan voisi suhtautua maanläheisesti ja käytännönläheisesti. Tuntuu, että niinkin luonnollisesta ja arkisesta asiasta kuin nukkuminen tehdään väkisin outo symbolinen riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä ennakkoluuloja taas täällä. Minä olen lapsena nukkunut perhepedissä. Perheeni ei ollut mikään hippiperhe, mutta yhdessä nukkuminen kuului syystä tai toisesta yhteiseen perhekulttuuriin. Minä en kasvanut vinoon ja nyt aikuisena pystyn nukkumaan missä vaan. Käyn esim. toistuvasti vaeltamassa yksin ja nukun yksin teltassani kuin herrankukkarossa, vaikka joidenkin mielestä mun pitäisi pelätä vaikka mitä. ...Niin ja toisaalta minulla ei ole ongelmia nukkua isossakaan porukassa ja ylipäätään unenlahjani ovat aina olleet hyvät. En keksi mitään järkevää syytä, miksi minun pitäisi tuupata lapseni yksin nukkumaan jos kerran haluaa nukkua yhdessä meidän aikuisten kanssa. Eikö tähän asiaan voisi suhtautua maanläheisesti ja käytännönläheisesti. Tuntuu, että niinkin luonnollisesta ja arkisesta asiasta kuin nukkuminen tehdään väkisin outo symbolinen riitti.
Olitko yksinhuoltajan lapsi? Oletko yksinhuoltaja?
No tuskin nyt noin pieni.Enempi olisin huolissani vaikka viidesluokkalaisesta,joka on jatkuvasti äidissä kiinni. Pelot ym.traumat sitten erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä ennakkoluuloja taas täällä. Minä olen lapsena nukkunut perhepedissä. Perheeni ei ollut mikään hippiperhe, mutta yhdessä nukkuminen kuului syystä tai toisesta yhteiseen perhekulttuuriin. Minä en kasvanut vinoon ja nyt aikuisena pystyn nukkumaan missä vaan. Käyn esim. toistuvasti vaeltamassa yksin ja nukun yksin teltassani kuin herrankukkarossa, vaikka joidenkin mielestä mun pitäisi pelätä vaikka mitä. ...Niin ja toisaalta minulla ei ole ongelmia nukkua isossakaan porukassa ja ylipäätään unenlahjani ovat aina olleet hyvät. En keksi mitään järkevää syytä, miksi minun pitäisi tuupata lapseni yksin nukkumaan jos kerran haluaa nukkua yhdessä meidän aikuisten kanssa. Eikö tähän asiaan voisi suhtautua maanläheisesti ja käytännönläheisesti. Tuntuu, että niinkin luonnollisesta ja arkisesta asiasta kuin nukkuminen tehdään väkisin outo symbolinen riitti.
Olitko yksinhuoltajan lapsi? Oletko yksinhuoltaja?
Olin yksinhuoltajan lapsi, mutta en itse ole yksinhuoltaja. Meillä on valtava perhepeti jonne mahtuisi vielä pari lasta ja mummot ja papatkin mukaan. Itse suhtaudun yhdessä nukkumiseen vähän kuten yhdessä syömiseen. En käsitä esim. sitä, miksi siihen aina liitetään joku seksuaalinen aspekti ja kummastellaan, että missä vanhemmat sitten harrastavat seksiä jne. Meidän intiimielämä hoituu vierashuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä ennakkoluuloja taas täällä. Minä olen lapsena nukkunut perhepedissä. Perheeni ei ollut mikään hippiperhe, mutta yhdessä nukkuminen kuului syystä tai toisesta yhteiseen perhekulttuuriin. Minä en kasvanut vinoon ja nyt aikuisena pystyn nukkumaan missä vaan. Käyn esim. toistuvasti vaeltamassa yksin ja nukun yksin teltassani kuin herrankukkarossa, vaikka joidenkin mielestä mun pitäisi pelätä vaikka mitä. ...Niin ja toisaalta minulla ei ole ongelmia nukkua isossakaan porukassa ja ylipäätään unenlahjani ovat aina olleet hyvät. En keksi mitään järkevää syytä, miksi minun pitäisi tuupata lapseni yksin nukkumaan jos kerran haluaa nukkua yhdessä meidän aikuisten kanssa. Eikö tähän asiaan voisi suhtautua maanläheisesti ja käytännönläheisesti. Tuntuu, että niinkin luonnollisesta ja arkisesta asiasta kuin nukkuminen tehdään väkisin outo symbolinen riitti.
Olitko yksinhuoltajan lapsi? Oletko yksinhuoltaja?
Olin yksinhuoltajan lapsi, mutta en itse ole yksinhuoltaja. Meillä on valtava perhepeti jonne mahtuisi vielä pari lasta ja mummot ja papatkin mukaan. Itse suhtaudun yhdessä nukkumiseen vähän kuten yhdessä syömiseen. En käsitä esim. sitä, miksi siihen aina liitetään joku seksuaalinen aspekti ja kummastellaan, että missä vanhemmat sitten harrastavat seksiä jne. Meidän intiimielämä hoituu vierashuoneessa.
Ei täällä ole siihen liitetty seksuaalista aspektia vaan se, että se lapsi ei ole lapsen asemassa perheessä, vaan hänestä leivotaan aikuista paria sille yksinhuoltajalle.
Ja tämä on ollut myös se terapeutin huoli. Lapsen rooli perheessä ja se, että se menee sekaisin. Se luo turvattomuutta ja on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvussani on yksi perhe, jonka lapsi nukkui vanhempiensa välissä teiniksi asti. Hänellä oli kyllä koko ajan oma huone. Minulla on se käsitys, että vanhemmat olisivat halunneet hänen siirtyvän omaan sänkyynsä jo huomattavasti aiemmin. Lopulta asia tuli kai esille jossain terveystarkastuksessa tms. ja siellä alettiin sitten sanoa, että sellainen ei voi jatkua. Tavan muuttaminen ei käynyt ihan helposti, vaan lopulta tarvittiin jotain perheneuvolaa tms. (En tiedä asian yksityiskohtia, kun tämän perheen lapsi on minua jotain 15 v. vanhempi.) Ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti hänestä lopulta tuli.
Muistan, kuinka luokallani oli yläasteella tyttö, joka ei ollut juuri ollut öitä poissa kotoa, eikä koskaan ilman vanhempia. Pakko sanoa, että se oli aika myötähäpeää herättävää, kun järjestin ysiluokkalaisena pyjamabileet, mutta hän ei jäänyt toisten tavoin yöksi, vaan hänen vanhempansa hakivat hänet joskus iltakymmeneltä kotiin. Kun meillä oli myöhemmin samana vuonna leirikoulu, hän oli hyvin ahdistunut ja itkuinen iltaisin, ja soitteli vanhemmilleen ja tarvitsi paljon tukea. Kyseinen tyttö oli muuten tosi reipas tyyppi, eikä mikään erityistarpeinen. Vanhemmat olivat tehneet aikamoisen karhunpalveluksen tytölle, kun eivät olleet totuttaneet häntä suurempaan omatoimisuuteen, ja se sitten näkyi avuttomuutena lähemmäs täysi-ikäisen elämässä.
Uskoisin, että aika muuttaa tämän asian, eli lapsi haluaa itse alkaa nukkumaan omassa sängyssään viimeistään kouluikäisenä, mutta napakka voi olla, jos näyttää siltä, että haluaa jatkaa tapaa pitkälle kouluikään.
Nukuin itse usein vanhempien sängyssä parivuotiaaksi, mutta sitten sain pikkuveljen. Ei olisi tullut mitään, jos olisimme molemmat könynneet joka yö vanhempiemme sänkyyn. Vanhempani sanoivat meille, että kaikki saavat parhaat unet omassa sängyssä. Jos näimme painajaisia, äiti tuli ja peitteli meidät omaan sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä ennakkoluuloja taas täällä. Minä olen lapsena nukkunut perhepedissä. Perheeni ei ollut mikään hippiperhe, mutta yhdessä nukkuminen kuului syystä tai toisesta yhteiseen perhekulttuuriin. Minä en kasvanut vinoon ja nyt aikuisena pystyn nukkumaan missä vaan. Käyn esim. toistuvasti vaeltamassa yksin ja nukun yksin teltassani kuin herrankukkarossa, vaikka joidenkin mielestä mun pitäisi pelätä vaikka mitä. ...Niin ja toisaalta minulla ei ole ongelmia nukkua isossakaan porukassa ja ylipäätään unenlahjani ovat aina olleet hyvät. En keksi mitään järkevää syytä, miksi minun pitäisi tuupata lapseni yksin nukkumaan jos kerran haluaa nukkua yhdessä meidän aikuisten kanssa. Eikö tähän asiaan voisi suhtautua maanläheisesti ja käytännönläheisesti. Tuntuu, että niinkin luonnollisesta ja arkisesta asiasta kuin nukkuminen tehdään väkisin outo symbolinen riitti.
Olitko yksinhuoltajan lapsi? Oletko yksinhuoltaja?
Olin yksinhuoltajan lapsi, mutta en itse ole yksinhuoltaja. Meillä on valtava perhepeti jonne mahtuisi vielä pari lasta ja mummot ja papatkin mukaan. Itse suhtaudun yhdessä nukkumiseen vähän kuten yhdessä syömiseen. En käsitä esim. sitä, miksi siihen aina liitetään joku seksuaalinen aspekti ja kummastellaan, että missä vanhemmat sitten harrastavat seksiä jne. Meidän intiimielämä hoituu vierashuoneessa.
Ei täällä ole siihen liitetty seksuaalista aspektia vaan se, että se lapsi ei ole lapsen asemassa perheessä, vaan hänestä leivotaan aikuista paria sille yksinhuoltajalle.
Ja tämä on ollut myös se terapeutin huoli. Lapsen rooli perheessä ja se, että se menee sekaisin. Se luo turvattomuutta ja on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
No oma kokemukseni ei todellakaan ollut tuollainen. Nukuin äitini vieressä ja se oli maailman luonnollisinta. Yhdessä nukkuminen on valtavan luonnollista ja paljon vinksahtaneempaa on liittää siihen tuollaisia outoja ennakkoluuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sillä terapeutilla on pari piuhaa sekaisin itsellään, jos 6-vuotiaasta tulee heti mieleen seksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä ennakkoluuloja taas täällä. Minä olen lapsena nukkunut perhepedissä. Perheeni ei ollut mikään hippiperhe, mutta yhdessä nukkuminen kuului syystä tai toisesta yhteiseen perhekulttuuriin. Minä en kasvanut vinoon ja nyt aikuisena pystyn nukkumaan missä vaan. Käyn esim. toistuvasti vaeltamassa yksin ja nukun yksin teltassani kuin herrankukkarossa, vaikka joidenkin mielestä mun pitäisi pelätä vaikka mitä. ...Niin ja toisaalta minulla ei ole ongelmia nukkua isossakaan porukassa ja ylipäätään unenlahjani ovat aina olleet hyvät. En keksi mitään järkevää syytä, miksi minun pitäisi tuupata lapseni yksin nukkumaan jos kerran haluaa nukkua yhdessä meidän aikuisten kanssa. Eikö tähän asiaan voisi suhtautua maanläheisesti ja käytännönläheisesti. Tuntuu, että niinkin luonnollisesta ja arkisesta asiasta kuin nukkuminen tehdään väkisin outo symbolinen riitti.
Olitko yksinhuoltajan lapsi? Oletko yksinhuoltaja?
Olin yksinhuoltajan lapsi, mutta en itse ole yksinhuoltaja. Meillä on valtava perhepeti jonne mahtuisi vielä pari lasta ja mummot ja papatkin mukaan. Itse suhtaudun yhdessä nukkumiseen vähän kuten yhdessä syömiseen. En käsitä esim. sitä, miksi siihen aina liitetään joku seksuaalinen aspekti ja kummastellaan, että missä vanhemmat sitten harrastavat seksiä jne. Meidän intiimielämä hoituu vierashuoneessa.
Ei täällä ole siihen liitetty seksuaalista aspektia vaan se, että se lapsi ei ole lapsen asemassa perheessä, vaan hänestä leivotaan aikuista paria sille yksinhuoltajalle.
Ja tämä on ollut myös se terapeutin huoli. Lapsen rooli perheessä ja se, että se menee sekaisin. Se luo turvattomuutta ja on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
No oma kokemukseni ei todellakaan ollut tuollainen. Nukuin äitini vieressä ja se oli maailman luonnollisinta. Yhdessä nukkuminen on valtavan luonnollista ja paljon vinksahtaneempaa on liittää siihen tuollaisia outoja ennakkoluuloja.
Äsken sanoit ettei äitisi ollut yksinhuoltaja. Oliko vai eikö?
Voi että, yksi parhaista ja turvallisimmista lapsuusmuistoistani on se, että pääsin aina halutessani vanhempieni viereen nukkumaan. En minä sinne vanhempien sänkyyn enää teini-ikäisenä juossut, mutta 10- vuotiaanakin vielä monta kertaa viikossa. Nyt meillä on mieheni kanssa kolme lasta, ja kaikki saavat tulla viereen aina kun haluavat.
Meillä lapsi nukkui varmaankin jotain kuusivuotiaaksi perhepedissä. Luulisinpa että joskus ennenvanhaan oli aika tavallista että koko perhe nukkui samassa tuvassa ja vähän miten sattui. Omat huoneet lapsille eivät ole varmasti kuuluneet ihan jokaisen perheen arkeen.
No aika vinksahtanuthan siitä sitten tuli, eli on nyt teini-iässä ;) Ei muuten todellakaan nuku enää samassa sängyssä.
Siis hänhän on vielä ihan pieni! Jos ajattelen, että minut olisi 6-vuotiaana laitettu pois vanhempien vierestä, varmasti olisi surku tullut ja vaikuttanut enemmän kehitykseen. Nukuin varmasti 10-12 vanhaksi ainakin ajoittain jomman kumman vanhemman vieressä. Voiko turvallisempaa ja rauhoittavampaa unta ollakaan. Eroperheen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun alat seurustella? Nukkuuko lapsi silloinkin samassa sängyssä?
Lapsi saattaa hyvinkin nukkua ap:n vierellä vielä silloinkin, kun itse seurustelee.
Sekopää rais.kaaja tulossa. Norman Bates II
Mikähän oli Bateseilla toi nukkumapuoli...