KUinka ihmeessä saan 9v.lukihäiriöiselle opetettua englantia?

En ymmärrä näitä vastaajia, jotka jankkaa, että jos lapselle jokin asia on vaikea, ei ole reilua, jos hän joutuu käyttämään sen opetteluun kauemmin aikaa kuin muut. Haloo?!

Ei, se ei ole reilua. Elämä harvoin on reilua. Se on vaan hyväksyttävä.

Mulle lukuaineet oli helppoja. Käsitöissä ja liikunnassa olin auttamattoman kömpelö. Että sain jotkut sukat neulottua, mulla meni varmaan 3 kertaa enemmän aikaa kuin niillä, jotka oli näppäriä. Mutta sukat sain minäkin lopulta aikaiseksi, työn ja tuskan (ja monien purettujen kerrosten) jälkeen.

Jos lapsella on vaikkapa lukihäiriö, niin kyllä, jos hän haluaa oppia englantia, hänen on käytettävä siihen enemmän aikaa ja vaivaa kuin sellaisen lapsen, jolla ei ole lukihäiriötä. Siitäkin huolimatta, vaikka käyttöön otettaisiin tässäkin keskustelussa lueteltuja apukeinoja.

Miktä ovat vaihtoehdot? Vaihtoehto a) lapsi ei opettele englantia ollenkaan. Vaihtoehto b) lapsi opettelee englantia vähän,muttei silti pärjää siinä. Vaihtoehto c) lapsi opettelee englantia paljon, pärjää siinä paremmin kuin vaihtoehdoissa a tai b muttei välttämättä yhtä hyvin kuin sellainen lapsi, jolla ei lukihäiriötä.

Omista henkilökohtaisista esteistään huolimatta sitä voi pärjätä. Itsestä kiinni, pärjääkö hyvin, huonosti vai ei ollenkaan. On niitä, jotka menettää molemmat jalkansa ja puskee vaikka läpi harmaan kiven oppiakseen proteeseilla laskettelemaan ja kiipeilemään vuorilla. On niitä, joilla on molemmat terveet jalat, mutta kaatuvat pikkuisen ekalla yrittämällä laskettelurinteessä tai lyövät varpaansa kiveen vuoripolulla ja eivät sitten halua enää edes yrittää, kun ovat niin huonoja.

Kyse on useimmiten asenteista ja tahdosta. Jos lapsesi ei tarvitse englantia elämässään ja saa siitä vapautuksen, hyvä. Mutta on myös vaihtoehtoja, joissa ei mennä siitä, missä aita on matalin.

Miehelläni on keskivaikea lukihäiriö. Lukeminen, kirjoittaminen, vieraat kielet ovat hänelle haasteita. Tällä hetkellä hän tekee tekniikan alan väitöskirjaa. Mikään ei ole mahdotonta, jos oikein haluaa. Muistakaa Helen Keller!

62 olen kanssasi täysin samaa mieltä. Ja itsellänikin on lukihäiriö. Jos koulussa mukautetaan oppiaineita sulkeutuu moni ovi edestäpäin!

Tärkeää on että lapsi tietää miksi oppiminen on hänelle vaikeampaa. Itse sain takoa päätäni seinään ilman apuja, koska lukihäiriöni (vaikka keskivaikea onkin) todettiin vasta lukiossa. Tein niin paljon töitä, että sain kompensoitua ongelmiani.

63 Mukautettu oppimäärä on vain joskus pakko. Lapsellani on äidinkielessään ruotsissa mukautettu oppimäärä, ja silti numero on vain 6. Poika on nyt viidennellä luokalla, ja toivon totisesti, että se mukautus saataisiin joskus hänen todistuksestaan pois. Todistuksesta löytyy lukuaineista myös ysejä. Eli pojalla on mahdollisuudet oppimiseen, mutta esim. konstia siihen, miten lapsi oppisi kuulemaan kirjaimet oikein, ja kirjoittamaan sanat oikein ei ole löytynyt. Hän voi samassa tekstissä kirjoittaa yhden sanan kymmenellä eri tavalla väärin, eli todella on haastavaa.

Töitä lapsen oppimisen eteen meillä tehdään niin paljon, että me vanhemmatkin väsymme. Ja kaiken huipuksi, lukihäiriö löytyy kaikilta kolmelta pojaltamme. Esikoisella se paljastui vasta lukioon siirryttäessä ja on siis lievempi, samoin kuopuksen lukihäiriö on lievä, mutta keskimmäisellä erittäin vaikea. Esikoisella on myös keskittymishäiriö, eli töitä lasten opiskelujen eteen on tehty tunteja päivässä. Välillä on ihan loppu - ja lapsenkin elämään pitää mahtua muutakin kuin koulu.

Ketju on jo yhdeksän vuotta vanha, mutta päädyin tänne etsiessäni vinkkejä englannin opettamiseen luki-häiriöiselle. Täällä moni ehdottaa, että pitäisi ottaa yhteyttä erityisopettajaan. Meillä vain on kova pula heistä, eikä lapseni koulussa ole kuin kiertävä erityisopettaja, joka on lapseni luokalla tunnin viikossa matikantunnilla.

Kolmannelle menevä lapseni on tehostetussa tuessa (ollut jo eskarista lähtien, koska hänellä on myös puheen tuottamisen ongelma, joka on vähentynyt niin hienosti, että nykyisin puuttuu enää vain ärrä), mutta tehostettu tuki ei näy kouluarjessa mitenkään. Kokeet hän tekee toisinaan kouluavustajan kanssa eri huoneessa, mutta kouluavustaja ei tue häntä millään tavoin. Käskee vain itse miettimään vastaukset.

Ekaluokalla lapsen erityisopettajana toimi tavallinen luokanopettaja, joka ei tiennyt erityisopettamisesta mitään. Tokaluokalla tämä opettaja siirtyi hänen luokanopettajakseen, ja tajusin tilanteen vasta silloin. Luki-häiriö on hänelle vain kehittymättömyyttä, ja hän ehdotti lapsen jättämistä luokalleen, jotta lapsesta tulisi "koulukypsempi". Olen asiasta suorastaan raivoissani. Lapsi on innokas koululainen, tekee ahkerasti läksyjä, mutta lukeminen takkuilee ja kirjoittamisessa tulee kirjainheittoja ja geminaattavirheitä. Hän on tyystin koulukypsä, mutta hänellä on luki-häiriö. Se ei poistu luokan kertaamalla. Viittä vaille eläkeikäinen opettaja vain ei halua tehdä mitään asialle. Häneltä ei saa kerta kaikkiaan mitään tukea lapselle.

Luokalle jättämisen syinä opettaja piti luki-häiriön lisäksi rumia käsitöitä (voi hel**ari, opettaja sanoi tämän suoraan lapsen kuullen). Minä opetin lapselle hiirenhännän virkkauksen, koska opettaja ei häntä saanut oppimaan. Minä ostin jättikokoisen koukun ja paksua lankaa, opetin käsiotteen, näytin mallia. Lapsi oppi viidessä minuutissa. Kun tekniikka oli hallussa, siirryimme pienempään koukkuun ja tavalliseen lankaan. Lapsi oli riemuissaan, mutta koulussa olikin jo siirrytty seuraavaan asiaan, eikä palautetta oppimisesta tullut opettajalta lainkaan.

Matikassa lapsella on e-kirja. Tehtävänannot ovat siinäkin niin outoja, että minunkin pitää välillä miettiä, mitä ihmettä tehtävässä on tarkoitus tehdä. Geometria ja osa kertotaulusta sujuu leikiten, mutta joidenkin numeroiden kertotaulu takkuilee. Opettaja pakotti lapen tekemään joka päivä kertotaulukokeen, siitä pääsi läpi vain osaamalla jokaisen laskun. Lopulta lapsi kieltäytyi menemästä kouluun, koska hänellä oli jo kahden numeron kertotaulut sotkussa ja se jokapäiväinen koe oli aina edessä. Siinä kohtaa otin yhteyttä opettajaan ja sanoin, että minun lapseni ei tee enää ensimmäistäkään nopeuskoetta kertotaulussa. 

Englanti sujuu lapsella hyvin suullisesti. Hän osaa kaikki opetellut asiat, kuten värit, eläimet, vaatteet, huonekalut ja harrastukset. Opettajan mielestä lapsi ei voi pärjätä luki-häiriön takia kolmannella, jolla englannin opiskelu alkaa tosissaan.

Yläkoulussa maluki-häiriöinen saa käyttää laskinta; tärkeintä on osata oikea laskutapa ja kaava. Äidinkielessä hän lukee selkokirjoja. Vieraissa kielissä hänellä on samanlainen koe mutta siinä on kirjoitettu vaihtoisia sanoja laatikkoon, josta pitää valita oikea ja osata mallista kirjoittaa se vastaukseen oikein. Myös muissa aineissa tehtävät ovat usein tällä tavoin helpotettuja. Kirjoitushäiriöisille pidetään suullisia kokeita erillisessä tilassa, jossa avustaja lukee tehtävät ääneen ja kirjoittaa vastaukset oppilaan puolesta. Lisäksi yläkoulussa pidetään oppitunneilla tarkoin huoli siitä, että toiminta muuttuu 10–15 minuutin välein jollain tavoin, jotta keskittymis- ja pitkäjänteisyysvaikeuksia ei tule. Keinoja on monia – miksi niitä ei käytetä alakoulussa?

Nuorimmainen sai 12-vuotiaana lukihäiriö-diagnoosin ja 13- vuotiaana asperger- diagnoosin, add- oireita myös.

Kielet ovat haastavia, mutta kovalla työllä välttäviä tuloksia on saavutettu.

Lapsi kirjoittaa opeteltavat sanat ja lukee niitä ääneen.

Vanhempi kuulustelee sanat sekä suomeksi, että toisin päin.

Kuutonenhan se englanti silti on, mutta parempi sekin kuin viitonen tai se, että annettaisiin tavoutteissa periksi ja siirtyisi mukautettuun.

Kävivät numerot alakoulussa parempinakin, mutta nyt kun vaatimukset kasvoivat, numerot laskivat.

Harmittaa aikuisena kun kukaan ei kiinnittänyt huomiota lukihäiriöön. Aikuisena iso työ opetella kieliä. Hyvä kun olet kiinnostunut lapsesi oppimisesta.