KUinka ihmeessä saan 9v.lukihäiriöiselle opetettua englantia?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:35"]

Uskokaa pois, oppilaan on tehtävä työ. Ei äidin, ei opettajan, ei erikoisopettajan. Oppilaan. 

[/quote]

Tässä taas asiaa siteeraa " asiantuntija" jolla itsellään ei ole keskittymishäiriöistä, lukihäiriöistä, huonosta omantoiminnanohjauksesta kärsivää lasta.

Kun lapsi ei osaa itse ohjata omaa toimintaa ja/tai keskittyä pitkään mihinkään asiaan, on todella tyhmää ja lyhytnäköistä hylätä lapsi itsekseen oppimiseen ja uusien asioiden opetteluun.

Lasta pitää tukea ja opastaa lapsen OMIEN tuen tarpeiden mukaisesti.

Jos lapsi ei kykene oppimaan itsekseen tehokkaasti ja hyvällä itseohjauksella, niin silloin aikuisen pitää auttaa ja tukea lasta läksyissä, kokeisiin lukemisessa, ja ylipäätään koulunkäynnissä.

Tarkennan vielä, että kyseessä ei ole laiskuus tai saamattomuus, vastuun vierittäminen koulunkäynnistä aikuiselle, vaan lapsen tukeminen niissä asioissa missä lapsi tarvitsee tukea. Kyseessä ei ole siis tavallinen, normi lapsi vaan erityislapsi, joka tarvitsee tukitoimia pärjätäkseen koulussa kuten tavallinen lapsi.

[/quote]

Tietenkin lasta pitää tukea ja opastaa, mutta lapsen on myös tehtävä työtä. Paljon. Tyän tekeminen ei ole ikävää vaan palkitsevaa. Sitä voi tehdä pieninä palasina. Eri kerroilla eri tavalla. Mutta työtä on tehtävä. 

[/quote]

Oliko kukaan edellä tätä asiaa epäillyt? Noup! Joten sinun tulkintasi aiheesta oli, että kun lasta ohjataan vieritetään oppimisen vastuu lapselta aikuiselle, tai että lapsi ulkoistaa oppimisen aikuiselle.

En mitenkään tullut tähän johtopäätökseen em viesteistä.

Lasta tukemalla ja auttamalla ei vieritetä sitä vastuuta mihinkään, eikä oteta lapselta oppimisen työtä pois. Mutta jättämällä lapsi ilman apua, tukea ja toiminnanohjausta erityislapsi jää yksin oppimisvaikeuksiensa kanssa.  Asia olisi vähän sama, kuin aikuiselle annettaisiin uusi työtehtävä ilman työohjeita. Oppiminen olisi sitten sellaista nollatasoista hyvin pitkään, rämpimistä, kyyneleitä ja tuskaa, mutta jos vierellä olisi mentori, joka neuvoisi mihin pitää nyt keskittyä, mikä on tärkeää ja mikä ei niin tärkeää, mitä pitää tänään harjoitella ja katsoisi työskentelyn perään, selittäisi kun tekisi virheen, niin oppiminen olisi vaan niin paljon helpompaa, vähemmän tuskaisaa, ja koko ajan olisi tarvittaessa kannustaja vierellä tsemppaamassa.

Oppimisvaikeksista kärsivää lasta ei saa hylätä yksin oppimiselle, vaan auttaa, tukea ja seurata lapsen koulunkäyntiä, läksyja ja kokeisiin harjoittelua.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lukemisen_erityisvaikeus

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 21:58"]

Minulla on lukihäiriö ja englanti oli koulussa vaikein aine.

Tähän astiset kommentoijat ovat siinä oikeassa, että työtä on tehtävä 2-3X enemmän kuin tavallisen oppijan.

Itselleni oli apua sanojen kirjoittamisesta, jolloin oikea kirjoitusasu jäi visuaaliseen muistiin. Kirjoitin suttupapereille sanakokeen sanat esim 10 kertaa peräkkäin, saman sanan aina yhdelle viivalle. Lisäksi katselin ja katselen vieläkin elokuvia ilman tekstitystä. Kun saman elokuvan katsoo kolmatta kymmenettä kertaa, on mieleen tarttunut uusia sanoja ja ilmauksia.

Nykyään aikuisena treenaan englanninkielisten tekstien lukemista 1-3h päivässä. Takana on yliopistotutkinto jossa 90% materiaalista oli englannin kielistä.

[/quote]

Kiva että sinulle löytyi hyvä tapa, kikkakolmonen, joita tässä on niin henkeen ja vereen vastustettu.

Itseäni otaa vakavasti aivoon tämä työtä työtä -hokeminen. Siksi, koska sillä voidaan tehdä erittäin paljon  pahaa, vaikka toki hyvää tarkoitetaan. Se vain on niin, että kun se työtapa on väärä, sillä voi lapsen väsyttää ihan piippuun.

Oma lapseni on vaikeasti lukihäiriöinen. Kirjoitin sivulla 1 hänen englanninopetuksestaan. Hänen taustansa on malliesimerkki siitä kuinka asiat voivat mennä pieleen. Ekaluokalla oppiminen ei lähtenyt käyntiin ja sai tukiopetusta. Tokaluokalla tehtiin lukitestit ja ongelma paljastui. Alkoi aivan hervoton prässääminen, koska lukihäiriöisen täytyy tehdä PALJON TÖITÄ.

Töitä tehtiin toka ja kolmasluokka. Kotona luettiin treenattiin kokeiltiin. Koulussa tukiopetusta tukiopetuksen perään. Kolmannen luokan lopussa lapsi ei enää jaksanut, psykologin mielestä koki burn-outin. Että näin. Kannattiko? Ei.

Neljännelle lapsi siirtyi erityisluokalle ja on nyt kuudennella. Tämä aika erityiskoulussa on mennyt itsetunnon ja omanarvontunnon nostamiseen, sekä oikeiden oppimistapojen etsimiseen. Yksi on vieläkin oppimatta: minä osaan. Hän ei edelleenkään koe voivansa osata yhtään itään, koska kokemusta siitä ei ensi kouluvuosinaan saanut valtavasta työstä huolimatta.

Että jos on mahdollista kenenlään lapsen välttää tämä polku, niin hyvä on. Ne oikeat tavat pitää löytää, ettei lasta rasiteta loppuun. Väitän, että minun lapseni ei tästä selviä ennalleen ikinä. Iloisesta ekaluokkalaisesta tehtiin väellä ja voimalla väsynyt ja loppuunkulutettu ihminen.

Ei lukihäiriöisellä välttämättä mitään keskittymisvaikeutta tai toiminnan ohjauksen häiriötä ole!!!

En ole minkäänlainen asiantuntija, mutta jos lapsella on vaikka jotain lempikappaleita englanninkielisiä, niin voisit etsiä niiden sanat netistä, ja suomentaa, opetella ja lauleskella niitä yhdessä. Tai laulaa lastenlauluja. Käy vaikka ruokasanasyoa läpi kun laitat ruokaa tai leivot, värejä kun ripustat pyykkiä, lukusanoja kun katat pöytää tms. Jos poika oppii hyvän suullisen taidon, sillä pärjää jo pitkälle elämässä.

Oma kohtuu hyvä englanninkielentaitoni perustuu siihen, että kotona oloaikana mulla oli MTV päällä, luin englanninkielisiä teinilehtiä ja Babysitters club kirjoja. Tämä oli aikana ennen nettiä. 

Voin sanoa, että työntekeminen on vittumaista, vaikeaa ja ikävää, kun joudut tekemään suhteettoman paljon työtä suhteettoman huonoilla tuloksilla. Harjoittelussa nimittäin motivoi se, että se tuntuu riittävän helpolta/haastavalta, ja että tuloksiakin olisi nähtävissä harjoittelusta... Jos tekee töitä hartiavoimin, ja tulokset heikkoja, niin kyllä sanon, että se syö sisältä ja motivaatio painuu nollaan. Ei ole kivaa harjoitella kun lopputulos kokeesta on silti esim. 5 tai 6! Lisäksi harjoittelua ei motivoi se, että vaikka kuinka yrittäisi niin aina tuntuu yhtä vaikealta se uuden oppiminen.

Otetaampa esimerkki Liisa ja Leena. Liisa lukee kerran, kaksi kokeisiin ja vetää niistä 10-, ja Leena lukee samaan kokeeseen 10 kertaa ja saa 5+. Luuletko että Leena jaksaa kovin pitkään yksin tsempata itseään, varsinkin kun opeteltava aine tuntuu vaikeaselkoiselta ja hämärältä? No ei todellakaan, vaan ilman perheen tukea ja kannustusta Leena kohta luovuttaa, kun kovasti töitä tekemällä ei siltikään tulokset ole juurikaan näkyvissä. Mutta jos Leenan vanhemmat kannustavat ja auttavat koulussa, niin saattaa olla että Leena voi saadakin kovan työn jälkeen kokeesta 6 ½-7. Juurikin esim .englannissa mikä on Leenalle vaikein aine koulussa.

Huhuu, Ap! Mitäs tuumaat? :)

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 22:10"]

Ei lukihäiriöisellä välttämättä mitään keskittymisvaikeutta tai toiminnan ohjauksen häiriötä ole!!!

[/quote]

Joo, mutta monellapa on! Esim. omalla lapsellani. Edellä siis kerrottu omasta lapsestani se esimerkki! 

Ap tässä! Kiitos ihanista vastauksista, tuli välillä ihan tippa silmään. Jotkut eivät taas selvästikään ymmärtäneet oppimisvaikeuksista hölkäsen pöläystä, mutta ei se mitään.

Lapsi on testattu koulupsykologin toimesta viime keväänä, eli tokaluokan loppuvaiheilla. Taustalla on ollut puheen kehityksen viivästymä, jonka vuoksi ramppasimme pari vuotta puheterapiassa. Ongelma on kuulon tasaisessa hahmottamisessa, kirjain-äänne-vastaavuuden harjoittelu oli haastavaa, ja nyt sitten lapsi on ihmeissään enkun kanssa. Lisäksi työmuisti on armottoman lyhyt, joten ne sanat eivät tahdo tankkaamalla mennä päähän, vaan pitää tosiaan keksiä kaikkia muistikikkoja.

Lapsi on testien ansiosta oikeutettu tehostettuun tukeen, mutta erityisope on koululla vain 3 päivänä viikossa, eikä silloin ole enkkua. Pienryhmässä opiskellaan äikkää ja matikkaa. Matikka on aina sujunut hyvin, mutta arvatenkin sanalliset esimerkit voivat aiheuttaa tepposet.

Kotona olen tarkkana, että tehtävät ja läksyt tehdään. Se vaatii sen, että istun vieressä ja ohjaan. En siis tee tehtäviä lapsen puolesta, mutta puheterapia-ajoilta tiedän kyllä, miten häntä on ohjattava.

Jotain tuloksia olemme saaneet aikaan, koska äikän, ympän ja matikankokeista lapsi on saanut 8-8,5. Ympän kokeisiin valmistauduimme siten, että luin hänelle kappaleet ääneen ja tein kysymyksiä. Lukunopeus on sen verran hidas, että emme olisi ehtineet mitään muuta.

Lapsella on kyllä selvästi jokin henkinen kynnys enkun oppimiseen. Hän on puhellut apeana, että eihän hän voi sitä oppia, kun ei osaa muutakaan kunnolla. Onneksi nuo koetulokset kohensivat itsetuntoa. Lisäksi olen vannonut hänelle, että selviämme tästä yhdessä, kuten aiemmistakin vaikeuksista, enkä jätä häntä oman onnensa nojaan.

Tässä apua, kannttaa ottaa yhteyttä ja saada apua, ohjeita...

Pyysin meidän koululle asianuntijat kertomaan vanhempainiltaan Heron toiminnasta. Moni vanhempi ei oikein miellä lapsensa mahdollisesta lukihäiriötä, mutta alkaa huomata kun on kerrottu mistä on kyse. 

Koulun kykyyn huomata lukihäiriöinen ei voi aina luottaa. Opettajat eivät ole saaneet koulutusta tähän asiaan.

http://www.lukihero.fi/

ja jos omalla paikkakunnallanne toimii jokin ns. alajärjestö niin kannattaa olla yhteydessä ja kuulua porukkaan. Auttavat saamaan lapselle keiken mitä voi että opiskelu sujuu.

Tässä yksi esimerkki

http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/?page_id=455

Olen opettanut selaista lasta joka ei vielä neljäsluokkalaisenakaan osanut yhtään lukea eikä kirjoittaa, suomessa syntynyt, suomalainen. 

Hän oli normaaliluokalla, edennyt siihen asti luokalta toiselle koska ei olisi auttanut jättää luokalle.

Vuodessa sain hänet lukemaan ja kirjoittamaan. Psykologin kanssa yhteistyössä, mm. aivojumppaa aina ennen kuin aloitettiin.

http://www.kinesiologia.fi/index.php?page=aivojumppa

En ole lukenut koko ketjua, mut kummipojalle tehtiin lukihäiriön takia henkilökohtainen opintosuunnitelma ja sen myötä hän sai vapautuksen englannista. Englannin opiskelu oli liian stressaavaa, koska niin vaikeeta ja pääpaino on kuitenkin se, et oppii oman äidinkielensä. Ei kaikki välttämättä tarvitse aikuisena englantia.

Ap:tä en osaa auttaa, tuotakin vaivaa näyttää olevan erilaista. Oma tytär on 2 kielinen ja lukihäiriöinen mutta se ilmenee ainoastaan suomen kielen kaksoiskonsonanteissa ja -vokaaleissa. Englanti, ranska ja ruotsi ihan ok ikäistensä tasolla. Samoin ongelmia sanallisten matemaattisten tehtävien ymmärtämisessä - kuten äidilläänkin lapsena. Joku hahmotusjuttu joka onneksi helpotti vanhemmiten

Up!

Tuota työnteon hokemista kuulee yleensä ihmisiltä, jotka (peitellysti) ovat sitä mieltä että oppimishäiriöt ovat laiskuutta.

Ongelma on siinä että lapsen pitäisi ehtiä ja jaksaa sen työn tekemisen lisäksi elää myös ihan tavallista lapsen elämää.

Koulun tempo on suunniteltu tavislapsen mukaan, eikä oppimishäiriöinen lapsi jaksa jos kaikki vapaa-aika menee sen tavikselle helpon oppimissisällön hedelmättömään tankkaamiseen.

Mulla on 11-vuotias lukihäiriöinen poika, joka osaa erittäin hyvin englantia. Kirjoittaminen voi olla todella vaikeaa, me emme hirmuisesti kiinnitä siihen lukemiseen edes huomiota.

Meidän lapsi on oppinut englantia kuulemalla, eli kappaleet luetaan hänelle. Lapsi katsoo paljon ohjelmia Disney chanelilta ja pelaa Playstation pelejä, joissa puhuttuna kielenä on englanti.

Joidenkin sanakokeiden pitäminen lukihäiriöiselle lapselle on ihan älytöntä puuhaa.

Materiaalia saattaa löytyä lainattavaksi myös Celia -kirjastosta, siellä on siis materiaalia myös lukihäiriöisille.

Lapseni äidinkieli on ruotsi, ja hänen toinen vieraskielensä on englanti - sitä on siis opiskeltu nyt vuoden ajan neljänneltä luokalta alkaen.

56 lisää vielä, että meillä lapsen lukihäiriö on erittäin vaikea, näkyy ruotsin kirjoittamisessa, suomen kirjoittamisessa ja englannin kirjoittamisessa. Näkyy lukunopeudessa. Näkyy myös kun lauseessa on vaikea sana, kaikki luettu unohtuu, kun lapsi jää tankkaamaan sitä yhtä sanaa - meillä siis lukuläksyt luetaan lapselle - varmistetaan oppiminen, sillä älyssä pojalla ei ole mitään vikaa. Näkyy myös matematiikan tekstitehtävien vaikeutena. Lukuaineista poika voi saada vaikka kympin. Meillä lapsi saa täydentää tehtäviä suusanallisesti ja tämä oikeus on myös englannin kokeissa - eli lapsi saattaa tietää oikean sanan, muttei osaa sitä kirjoittaa. Oleellisempaa mielestäni on kuitenkin se puhuttu kieli kuin kirjoitettu kieli.

Lukihäiriöisyys ei ole tyhmyyttä tai laiskuutta. Lukihäiriö ei laske älykkyysosamäärää, siksi opetussisältöjä ei kannata karsia liikaa työläyden takia. Lukihäiriöinen voi opiskella vaikka lääkäriksi (toki se vaatii älyn lisäksi työtä 2x enemmän kuin tavikselta), joka ei oikein onnistu, jos englanti tai muut tärkeät oppiaineet ovat olleet mukautetut.

Lukihäiriöstä on eniten haittaa alakoulun aikana. Noina hankalina vuosina lapsen pitäisi löytää ne keinot, joilla hän oppii. Seuraavan kerran vaikeuksia tulee lukion kirjoituksissa ja yliopiston opinnoissa (jos pyrkii sinne lääkikseen) kun anatomia opiskellaan latinaksi.

Itselläni on lukihäiriö ja matematiikan oppimisvaikeus. Tästä huolimatta takana on yliopistotutkinto. Miten selvisin: Lukemista alakoulusta alkaen joka päivä, kirjoittamista tunti päivässä, aivojen treenaamista piirtämällä, leikkimällä jne. Yliopistossa tein tosiaan tupla tuntimäärät hankalien kurssien eteen. Olin alakoulussa luokan huonoin matematiikassa ja äidinkielessä, kirjoitin kuitenkin laajastamatikasta eksimian ja äidinkielestä ämmän. Englanti oli vaikeinta ja siitä sain arvosanaksi C.

Minulla on 52:sen kanssa samaan tapaan käsitys siitä, että jos vieraan kielen oppiminen on kohtuuttoman hankalaa, voi siitä lukihäiriön perusteella anoa vapautusta. Kannattaa ottaa selvää!

yksinkertainen keino: leikkaa paperista kirjaimet ja lapsi tekee niistä sanat sinun kyselyn mukaan.

Eli kyselet sanakokeisiin kahtena-kolmena päivänä max 30min kerrallaan mutta useampaan otteeseen päivästä.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:46"]

Minulla on vaikea lukihäiriö, englannin oppiminen oli aikoinaan tosi vaikeaa. Oleellisinta on minusta lukihäiriön kuntouttaminen: siitä todella voi parantua tai vaikeudet helpottua huomattavasti. Pitkä matka oli niistä sanakokeiden nelosista eximiaan pitkästä englannista ja yliopisto-opinnoissa pärjäämiseen. Kyllä kannatti!

[/quote]  mikä oli kuntotus?

[/quote]

Kysyttiin tuosta kuntoutuksesta. Lukiopettaja laati harjoitteluohjelman, se oli tietokonepohjainen. Treenasin sitä vuoden verran useamman kerran viikossa.

Ne ekapelijutut on varmaan pienemmille lapsille samanlaisia, rahalla saa. Hero-keskuksesta saanee tietoa näistä, voi ostaa kotiin?

Ihan alusta asti oleellista oli oma asennoitumiseni: lukiongelmat estivät minua näyttämästä todellisia kykyjäni. Tankkasin ja tankkasin, kaikillla mahdollisilla tavoilla. Englanninkielisten artikkelien lukeminen on edelleen vaikeaa ja hidasta, mutta viimeisimpänä helpotuksena on ipad, jolta onkin helpompi lukea, ei sekoa katse. Teen merkinnät suoraan pdf:ään.