KUinka ihmeessä saan 9v.lukihäiriöiselle opetettua englantia?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:54"]

Voi pyhä sylvi, ei se mihinkään muutu, että kielen opiskelu vaatii työtä opiskelijalta. Toki koulu antaa välineita, mutta oppilas tekee työn, jos tekee. Tasan eivät käy onnen lahjat. Joidenkin on tehtävä enemmän työtä oppiakseen, joidenkin vähemmän. Mikään kikka kolmonen ei auta. kuten tuossa edellä kirjoittikin lukihäiriön kokenut ja sen kanssa selvinnyt. 15. TIETENKIN kannattaa pyytää koululta apua MUTTA työltä ei sillä välty.

[/quote]

No onko ap ilmaissut, että lapsi ei ole halukas tekemään töitä asian eteen? Mielestäni ap ilmaisi avuttomuutta vaikean työn edessä ja hakee siihen apukeinoja. Sekö sitten on väärin?

[/quote]

Kuka sanoi, että se on väärin? Ei kukaan.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:59"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:36"]

Erityisopetusta voi toki pyytää, mutta se ei auta, jos oppilas ei ole valmis tekemään työtä. Lukihäiriö on kompensoitava työllä. Se myös lievenee paljolla työllä.

[/quote]

Ei siinä pelkkä työ auta. Se työ on myös tehtävä oikein. Sitä varten opetajan pitäisi opettaa oikein.

Mut tosiasiahan on, että aineenopettajan pedagogikinen koulutus on vuoden mittainen, ja voi olla todi vanhentunutta. Ymmärrän, että et ole tahallasi estämässä lapsen oppimista asenteinesi, et varmaan vaan tiedä paremmin.

[/quote]

Kenelle oikein puhut? En ole enkunope. Ihan tavallinen äiti, joka on lapsistaan nähnyt, miten kokeissa menestys riippuu lapsen tekemän työn määrästä. 

[/quote]

Ja oletettavasti vain tavallisten lasten tavallinen äiti, joka ei oikeasti ymmärrä lukihäiriöstä hötkäsen pölähtävää?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:03"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:54"]

Voi pyhä sylvi, ei se mihinkään muutu, että kielen opiskelu vaatii työtä opiskelijalta. Toki koulu antaa välineita, mutta oppilas tekee työn, jos tekee. Tasan eivät käy onnen lahjat. Joidenkin on tehtävä enemmän työtä oppiakseen, joidenkin vähemmän. Mikään kikka kolmonen ei auta. kuten tuossa edellä kirjoittikin lukihäiriön kokenut ja sen kanssa selvinnyt. 15. TIETENKIN kannattaa pyytää koululta apua MUTTA työltä ei sillä välty.

[/quote]

No onko ap ilmaissut, että lapsi ei ole halukas tekemään töitä asian eteen? Mielestäni ap ilmaisi avuttomuutta vaikean työn edessä ja hakee siihen apukeinoja. Sekö sitten on väärin?

[/quote]

Kuka sanoi, että se on väärin? Ei kukaan.

[/quote]

No niin. Ja sitten vaan jankutetaan, että vaatii työtä, työtä, työtä. Miten tämä ap:ta muka auttaa? Ne kikkakolmoset vaan usein auttaa lukihäiriöisiä, kun ne joku lapselle antaa ja opettaa niitä käyttämään. Niitä ap:n lapsi tarvitsee ja niitä pitää koulusta saada.

Itse opin paljon englantia katsomalla jenkki tv sarjoista, monissa on aika helppoa englantia. Ja nykyään voi ostaa dvd ja katsella vaikka englannin kielisellä tekstillä ja välillä suomenkielisellä tekstillä. Näin ainakin karttuu sanavarasto. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:03"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:59"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:36"]

Erityisopetusta voi toki pyytää, mutta se ei auta, jos oppilas ei ole valmis tekemään työtä. Lukihäiriö on kompensoitava työllä. Se myös lievenee paljolla työllä.

[/quote]

Ei siinä pelkkä työ auta. Se työ on myös tehtävä oikein. Sitä varten opetajan pitäisi opettaa oikein.

Mut tosiasiahan on, että aineenopettajan pedagogikinen koulutus on vuoden mittainen, ja voi olla todi vanhentunutta. Ymmärrän, että et ole tahallasi estämässä lapsen oppimista asenteinesi, et varmaan vaan tiedä paremmin.

[/quote]

Kenelle oikein puhut? En ole enkunope. Ihan tavallinen äiti, joka on lapsistaan nähnyt, miten kokeissa menestys riippuu lapsen tekemän työn määrästä. 

[/quote]

Ja oletettavasti vain tavallisten lasten tavallinen äiti, joka ei oikeasti ymmärrä lukihäiriöstä hötkäsen pölähtävää?

[/quote]

Yhdellä kolmesta lapsestani on todettu lukihäiriö. Hän on saanut erityisopelta vinkkejä JA on motivoitunut tekemään työtä. Niinpä hän pärjää koulussa ihan kivasti myös lukuaineissa. Lukihäiriötä on toki vaikeampaa ja lievempää, mutta kaikki lukihäiriöiset voivat omalla työllään lieventää ongelmaa.

Mulla oli lapsena sama ongelma, lukihäiriö ja englannin kielen oppiminen hirveän hankalaa ja lisäksi ei se englanti tuossa iässä tärkeältä taikka kiinnostavalta tuntunutkaan, mutta isäni muutamana iltana viikossa antoi minulle sanastosta alueen mitkä piti opetella ja niin kauan niitä piti jankata että ne osasin, isukki tietysti ``kuulusteli´´ sanat.

Nyt olenkin sitten suorittamassa opiskeluun liittyvää työssäoppimista ulkomailla ihan sujuvalla englannilla.

Kyllä se siitä :)

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:35"]

Uskokaa pois, oppilaan on tehtävä työ. Ei äidin, ei opettajan, ei erikoisopettajan. Oppilaan. 

[/quote]

Tässä taas asiaa siteeraa " asiantuntija" jolla itsellään ei ole keskittymishäiriöistä, lukihäiriöistä, huonosta omantoiminnanohjauksesta kärsivää lasta.

Kun lapsi ei osaa itse ohjata omaa toimintaa ja/tai keskittyä pitkään mihinkään asiaan, on todella tyhmää ja lyhytnäköistä hylätä lapsi itsekseen oppimiseen ja uusien asioiden opetteluun.

Lasta pitää tukea ja opastaa lapsen OMIEN tuen tarpeiden mukaisesti.

Jos lapsi ei kykene oppimaan itsekseen tehokkaasti ja hyvällä itseohjauksella, niin silloin aikuisen pitää auttaa ja tukea lasta läksyissä, kokeisiin lukemisessa, ja ylipäätään koulunkäynnissä.

Tarkennan vielä, että kyseessä ei ole laiskuus tai saamattomuus, vastuun vierittäminen koulunkäynnistä aikuiselle, vaan lapsen tukeminen niissä asioissa missä lapsi tarvitsee tukea. Kyseessä ei ole siis tavallinen, normi lapsi vaan erityislapsi, joka tarvitsee tukitoimia pärjätäkseen koulussa kuten tavallinen lapsi.

Lukihäiriöistä ei välttämättä auta yhtään vaikka jankkaisi sanoja sata kertaa edestakaisin. Kun kirjaimet menevät sekaisin niin ei siinä auta vaikka niitä lukisi kuinka monta kertaa. Järkeviltä vinkeiltä tuntui nuo, että kuuntelette englanninkielisiä juttuja yhdessä ja arkisten juttujen ja leikin kautta opettelette sanoja. Tai vaikka kirjoitatte esineiden nimiä lapuille ja niitä lappuja sitten kiinnitetään ko esineisiin kotona.

Koulussa on varmasti edes joinakin päivinä erityisopettaja käymässä, kysy ap häneltä lisäapuja.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:36"]

Erityisopetusta voi toki pyytää, mutta se ei auta, jos oppilas ei ole valmis tekemään työtä. Lukihäiriö on kompensoitava työllä. Se myös lievenee paljolla työllä.

[/quote]

Ei siinä pelkkä työ auta. Se työ on myös tehtävä oikein. Sitä varten opetajan pitäisi opettaa oikein.

Mut tosiasiahan on, että aineenopettajan pedagogikinen koulutus on vuoden mittainen, ja voi olla todi vanhentunutta. Ymmärrän, että et ole tahallasi estämässä lapsen oppimista asenteinesi, et varmaan vaan tiedä paremmin.

[/quote]

Olen englannin aineenopettaja. Minua tämä lukihäiriöisen opiskelijan kielen opiskelu koskettaa jo siksikin, että miehelläni on lukihäiriö. Koulussahan kukaan ei tietenkään kiinnittänyt siihen mitään huomiota silloin aikoinaan, hän ei edes tiennyt lukihäiriöstään ennen kuin tapasi minut, piti vaan itseään huonona oppijana.

Minä taas tunnistin hänen lukihäiriönsä aika pian, sillä parhaalla kaverillani lukiossa oli todettu lukihäiriö ja aina välillä hänen kanssa yhdessä tehtiin läksyjä. Miehellä ihan samat lukemis- ja oppimisvaikeus"oireet" kuin tällä kaverilla.

Aineenopen koulutuksessa ei todellakaan anneta mitään välineitä näiden erilaisten oppijoiden kohtaamiseen ja opettamiseen. Ei mitään. Tai ei ainakaan annettu n. 5 vuotta sitten. Nyt olen itse kiinnostunut aiheesta, kun mies pitäisi saada oppimaan edes auttava peruskielitaito, että pärjäisi matkoilla ilman, että minun tarvitsisi kaikessa olla tulkkina. Ja muutenkin. Haluaisin opettajanakin kyetä auttamaan ihan kaikkia oppijoita.

Sinulle, ap, haluaisin vain sanoa, että hyvä, kun olet kiinnostunut lapsesi oppimisesta! En usko, että eläköityvällä opella riittää aikaa ja intoa enää paneutua lukihäiriöongelmaan, kehottaisin sinua itseäsi hankkimaan tietoa asiasta ja auttamaan lasta oppimaan kieltä. Kyllä sinä siihen pystyt! Siitä kertoo jo se, että sinulla on oikea asenne. Toista se oli miehelläni - hänen äitinsä kommentti oli vaan (kun tästä juteltu), että heidän lapset nyt vaan ei olleet kovin hyviä koulussa, ei sille mitään voi, vissiin vähän tyhmiä. Piste. Kaikilla lapsillaan ollut lukihäiriö. Jos äiti olisi vähän viitsinyt ottaa asioista selvää, niin olisi hänenkin lapsensa ehkä pärjänneet koulussa pikkuisen paremmin...

Alakoulussa englantia on vaan 2 tuntia/vko. Ei siinä vielä kieltä opi. Kertaus on oppimisen äiti. Opiskelkaa pieniä hetkiä kerrallaan - 10 min, max 20 min. Laittakaa kello soimaan, kun on 20 min vielä 10 min jäljellä, se motivoi, kun tietää, että kohta tehdään taas muuta.

Kokeilkaa eri tekniikoita kerrata asioita. Kerratkaa opeteltua ensin tunnin päästä, seuraavana päivänä, viikon päästä ja katsokaa sitten kuukauden kuluttua, kuinka paljon lapsi muistaa. Sitten kasaan ydinosa siitä, mikä päässyt unohtumaan ja opettelette sitä asiaa uudelleen.

http://www.starfall.com/

tosi kiva nettisivu

Minulla on vaikea lukihäiriö, englannin oppiminen oli aikoinaan tosi vaikeaa. Oleellisinta on minusta lukihäiriön kuntouttaminen: siitä todella voi parantua tai vaikeudet helpottua huomattavasti. Pitkä matka oli niistä sanakokeiden nelosista eximiaan pitkästä englannista ja yliopisto-opinnoissa pärjäämiseen. Kyllä kannatti!

Harjoittelua ja sinnikkyyttä tarvitaan paljon. Täällä on annettu vaihtelevia niksejä. Minusta kannattaisi hakeutua ammattilaisen ohjaukseen tässä asiassa, mikä toimii yhdellä, ei välttämättä sitten autakaan toiselle.

Summa summarum: työtä vaatii, mutta mahdollista on lukihäiriöisenkin oppia englantia. Ammattilaisten ja äidin apu auttaa, lapsen on tehtävä työ. Sitkeyttä! :)

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 19:35"]

Uskokaa pois, oppilaan on tehtävä työ. Ei äidin, ei opettajan, ei erikoisopettajan. Oppilaan. 

[/quote]

Tässä taas asiaa siteeraa " asiantuntija" jolla itsellään ei ole keskittymishäiriöistä, lukihäiriöistä, huonosta omantoiminnanohjauksesta kärsivää lasta.

Kun lapsi ei osaa itse ohjata omaa toimintaa ja/tai keskittyä pitkään mihinkään asiaan, on todella tyhmää ja lyhytnäköistä hylätä lapsi itsekseen oppimiseen ja uusien asioiden opetteluun.

Lasta pitää tukea ja opastaa lapsen OMIEN tuen tarpeiden mukaisesti.

Jos lapsi ei kykene oppimaan itsekseen tehokkaasti ja hyvällä itseohjauksella, niin silloin aikuisen pitää auttaa ja tukea lasta läksyissä, kokeisiin lukemisessa, ja ylipäätään koulunkäynnissä.

Tarkennan vielä, että kyseessä ei ole laiskuus tai saamattomuus, vastuun vierittäminen koulunkäynnistä aikuiselle, vaan lapsen tukeminen niissä asioissa missä lapsi tarvitsee tukea. Kyseessä ei ole siis tavallinen, normi lapsi vaan erityislapsi, joka tarvitsee tukitoimia pärjätäkseen koulussa kuten tavallinen lapsi.

[/quote]

Tietenkin lasta pitää tukea ja opastaa, mutta lapsen on myös tehtävä työtä. Paljon. Tyän tekeminen ei ole ikävää vaan palkitsevaa. Sitä voi tehdä pieninä palasina. Eri kerroilla eri tavalla. Mutta työtä on tehtävä. 

En muista kuka oli kyseessä, mutta eräs nykyään kirjailija (yhäkin lukihäiriöinen!) oli löytänyt sanojen maailman sarjakuvista. Kuinka hyvin lapsesi pystyy lukemaan Aku Ankkoja vaikkapa? Jos suomeksi niiden lukeminen sujuu, voi englantiakin niistä opetella kun hankkii tai lainaa kirjastosta. Lapsellekin miellyttävämpi tapa opetella kun on hauska tarina ja ne kuvat tukena.

Läheiselläni on lukihäiriö ja vieraiden kielten oppimisvaikeus. Tämä tarkoittaa sitä että hän ei yksinkertaisesti opi vieraita kieliä. Ruotsia hän osaa neljä sanaa ja englantia muutaman sanan enemmän. Silti hänellä on useita ammattitutkintoja ja pärjää englannillaan mm. nettimaailmassa. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 21:39"]

En muista kuka oli kyseessä, mutta eräs nykyään kirjailija (yhäkin lukihäiriöinen!) oli löytänyt sanojen maailman sarjakuvista. Kuinka hyvin lapsesi pystyy lukemaan Aku Ankkoja vaikkapa? Jos suomeksi niiden lukeminen sujuu, voi englantiakin niistä opetella kun hankkii tai lainaa kirjastosta. Lapsellekin miellyttävämpi tapa opetella kun on hauska tarina ja ne kuvat tukena.

[/quote]

Jos sitten kuitenkin joku sanastoltaan helpompi sarjis ensin... Oletko katsonut Akkarien englantia? Paljon slangisanoja, lyhenteitä... Joskus aikuisellekin englannin taitajalle vaikeita ymmärtää.

Läheiseni ei siis ole antanut vaikeuksiensa masentaa. Englantia hän on oppinut ymmärtämään mm. netin avulla. Käydessämme ulkomailla hän on myös rohkeasti yrittänyt puhua englantia ihan arkisissa tilanteissa. Koen että tämä on auttanut häntä käyttämään kieltä rohkeammin. 

tuo 36 kirjoittaja

olen 25 v nainen ja miulla on englanti ollut haastavaa lukihäiriön takia aina ja edelleenkin. ei se että pitäisi niitä sanoja opetella ulkoa ne oppii jotenkuten, mutta se kirjoittaminen. pitää katsoa kirjain kirjaimelta miten jokin sana kirjoitetaan että sen saa tuhrattua paperille oikein ja tämäkin mallista, koska ei mitään hajua mitä tulee jos sen kuulee.

onneksi jotain helppoja sanoja on jo tässä vaiheessa oppinut.

 opiskelemisesta tuli inhottavaa juurikin nuiden sanakokeiden takia kun aina sai kirjoitettua vain pari sanaa ja yksin istua uusimassa koetta, ja vaikka kuinka yritti niin ei kuitenkaan osanut.

edelleen inhoan yli kaiken englantia vaikka sitä haluttaisi osata.

monet muutkin aineet olivat haastavia, kuten äidinkieli omine kommervenkkeineen.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 20:46"]

Minulla on vaikea lukihäiriö, englannin oppiminen oli aikoinaan tosi vaikeaa. Oleellisinta on minusta lukihäiriön kuntouttaminen: siitä todella voi parantua tai vaikeudet helpottua huomattavasti. Pitkä matka oli niistä sanakokeiden nelosista eximiaan pitkästä englannista ja yliopisto-opinnoissa pärjäämiseen. Kyllä kannatti!

[/quote]  mikä oli kuntotus?

Minulla on lukihäiriö ja englanti oli koulussa vaikein aine.

Tähän astiset kommentoijat ovat siinä oikeassa, että työtä on tehtävä 2-3X enemmän kuin tavallisen oppijan.

Itselleni oli apua sanojen kirjoittamisesta, jolloin oikea kirjoitusasu jäi visuaaliseen muistiin. Kirjoitin suttupapereille sanakokeen sanat esim 10 kertaa peräkkäin, saman sanan aina yhdelle viivalle. Lisäksi katselin ja katselen vieläkin elokuvia ilman tekstitystä. Kun saman elokuvan katsoo kolmatta kymmenettä kertaa, on mieleen tarttunut uusia sanoja ja ilmauksia.

Nykyään aikuisena treenaan englanninkielisten tekstien lukemista 1-3h päivässä. Takana on yliopistotutkinto jossa 90% materiaalista oli englannin kielistä.