Kesäkuiset 2014

Mulla neuvolalääkäri oli rv36 ja sillon oli jo "kiinnittynyt" ja pää alhaalla. Mutta vasta nyt lähteny sf-käyrä laskuun (39+). Kohdunsuu oli rv36 2cm jäljellä, ehkä hitusen pehmennyt ja 1,5 auki. (Toista siis odottelen). Limatulppa lähti käsittääkseni muutama päivä tuon lääkärin jälkeen eli siitä on jo 3vk ja ei siis kertonut mitään lähestyvästä synnytyksestä vaikka kovasti toivoin että se "fakta" että edeltää synnytystä 1-10vrk pitäis paikkansa :/ LA siis ensi viikolla, kipeitä supistuksia on päivittäin ja monta kertaa jo aatellu että NYT mutta loppuvat yleensä tunnissa, korkeintaan parissa ja kivuttomiaki vielä enemmän. ÄRSYTTÄVÄÄ!! :P

Painoa on täällä nyt noin +13kg (esikoiselta tuli kaikkiaan 16kg muistaakseni ja niistä jäi 5kg :/ ) toiveena oliskin karistaa nyt nämä kaikki ja mielellään myös ne edelliset 5kg seuraavan vuoden aikana. Tuntu olevan tosi tiukassa ne raskauskilot meikäläisessä kun +10 oli vielä vuosi esikoisen syntymästä ja sitten sain ne 5kg ja sitten olikin jo melkein aika alkaa odottaa kakkosta..

JANELANE: mä jäin esikoiselta kans tuollai "tyhjän päälle" kun opiskelin ensin ammattikoulun, sitten olin vuoden töissä 3vk kesälomalla ja opiskelin ammattikorkeassa ja opiskeluvuodet tein kans töitä kaikki lomat ja paljon myös viikonloppuja. Sillon tuntu ihan järjettömältä jäädä ihan yks kaks kotiin ilman mitään muuta odotettavaa kuin vauva (2kk olin kotona ennen kuin esikoinen syntyi) ja töihin palasin kun lapsi oli 1v5kk ja olin nyt vuoden töissä (jouluna 3vk lomalla kun oli katko töistä) kunnes taas jäin 1kk ennen äippälomaa kotiin kun työt loppui. Siihe menee aikansa ennen kun tottuu, mutta kyllä teki hyvää se "pakko katko" töistä ja opiskelusta silloin. :)

38+5 menossa, yöunet jäänyt vähiin ja turhauttavaa on kun supistelee välillä ja välillä tuntuu ettei mitään tapahdu. Jotkut supistukset on kipeitä. Tänään on taas neuvolakäynti. Toivottavasti ensi viikolla syntyisi tää pieni.

Mullakin yöt ihan tuskaa. Missään asennossa ei oo hyvä nukkua kun vatsa on niin valtavan suuri, eilisessä mittauksessa oli sf-mitta 37cm! Ei edes näy taulukossa :D Kipeitä supistuksia ei ole ollut, harjoitussuppareita vaan. Kunpa mäkin "pääsisin" kokemaan noita kipeitä suppareita, oikeesti oikein toivoo, että alkaisi kunnolla sattua ja paikat aukeilemaan!

37+6

Kyl ne kipeet supparit viel ehtii tulla. :) Tulevat silloin kun niitä vähiten odottaa. Neuvolassa sanottiin että vaavi on laskeutunut ja sf-mitta näytti 35 cm. Kiloja kaiken kaikkiaan tullut 5, eli vähällä olen onneksi päässyt. 

Katem no sä olet säästynyt raskauskiloilta! Toi 5kg lähtee jo heti synnärillä :)

Mä jo luulin eilen illalla/yöllä, että lähtö tulee kun sattui alaselkään tosi kovin, sellaista menkkamaista jomottelua monta tuntia. Sitten kun yritin mennä nukkumaan niin ei siitä tullut mitään kun alkoi tulla harjoitussuppareita. Eipä siinä mitään kun ei ne satu, tuntuu vaan hieman ilkeältä kun vatsa ja kohtu kiristelee. Kun ne vain jatkui ja jatkui lepäilystä huolimatta niin aloin pistää ylös aikoja kun uusi kiristys alkaa, tulivat about 5 min välein. Parin tunnin päästä kuitenkin nukahdin ja aamulla kun heräsin niin ei enää mitään alaselkäkipuja eikä harjoitussuppareita :D Eli ilmeisesti pelkkää treeniä vielä vaan!

38+2

Hinnii, sullakin suppareita hyvin :) Mulla vähän samanlaista välillä miettii et onko nyt lähtö mut sit ei taas mitään. :) Tosin meiän remppa vieläkin kesken, maanantaina vissiin laittavat valmiiksi et ihan hyvä jos vielä viihtyis sisällä. Sateista päivää vaan vietellyt tänään ja kohta alan leipomaan.

39+1

Piitkästä aikaa tulin tänne lueskelemaan muiden kuulumisia ja ajattelin itsekin vähän kirjoitella. Täällä tänään 36+0, reilun viikon verran oon äitiyslomalla ollut. Hyvin mennyt edelleen, eikä suurempia oireita ole vielä tullut. Salillakin pystyy vielä käymään ja se on kyllä suuri henkireikä. Ensi viikolla on lääkärineuvola ja jännittää saada tietää, missä asennossa vauveli on. Mahassa tuntuu tosi paljon möyrintää päivittäin, enkä usko, että vauva olisi vielä laskeutunut. Ainakaan mitään siihen liittyviä tuntemuksia ei ole, tokikaan niitä tuntemuksia ei ilmeisesti kaikille tulekaan. Vähän pelottaa nämä uudet systeemit, mitkä täälläkin neuvolassa on otettu käyttöön, että viimeisen kuukauden aikana neuvolakäynnit on vain kahden viikon välein. Vielä viime vuonna niitä oli viimeisen kuukauden aikana viikon välein. Varsinkin, jos vauva ei vielä ole laskeutunut ja asettunut lopulliseen asentoonsa, niin kaksi viikkoa on pitkä aika odotella seuraavaa neuvolakäyntiä ja tutkimusta. Voihan synnytyskin jo käynnistyä ennen sitä... Miten teillä on neuvolakäyntien kanssa? Onko teillä uusien suositusten mukaisesti eli vain kahden viikon välein viimeisen kuukauden aikana?

Meidän paikkakunnalla mennään vielä toistaiseksi vika kuukausi niin, että neuvolakäyntejä on kerran viikossa. Tähän on kuitenkin kuulemma tulossa muutos piakkoin... Mulla on vauva kuulemma jo melko alhaalla, mutta ei ole kiinnittynyt eli pää pääsee vielä heilumaan. Raivotarjonnassa on onneksi ollu rv 28 alkaen, joten tuskin (tai no toivottavasti) ei pääsee enää niin paljon heilumaan, että kääntyisi poikittain tai perätilaan. Ei kaikki vauvat vissiin edes kiinnity ennen synnytyksen alkamista. Noh neukkutädin mukaan tärkeintä on toi raivotarjonta-asento mahdollisen synnytyksen alkamisen kanssa et jos on siinä asennossa todettu olevan niin voi olla ihan rauhassa kun synnytys joskus alkaa :)

38+3

Täällä oltu laskeutuneena nyt 2 vkoa, mutta viime vkolla pää vielä irtonainen lantiosta. Harjoitussupistuksia ei kaiketi ole ollut, sellaista vihlontaa alapäässä kyllä ja epämääräistä menkkamaista pientä kipuilua. Salilla saanut käydä yllättävänkin kovalla intensiteetillä, mutta kävelylenkit jo haastavia varsinkun ylämäissä ei meinaa päästä eteenpäin. Olen niiiiiiiin onnellinen, että olen saanut treenailla näin hyvin näille viikoille saakka. Pienokaista kovasti odotellessa:)

Rv 37 + 2

Laskettu aika on ylihuomenna ja alkaa kärsivällisyys loppua... Tiedän, että ensisynnyttäjillä menee yleensä lasketun ajan yli jokusen päivän mutta kun on kärsimätön luonne niin minkäs sille mahtaa. :D Maha alkaa olemaan todella hankala ja kaikenlainen liikkuminen sattuu. Eilen lenkillä ollessa oli pakko lopettaa kesken ennen kuin pääsi liian pitkälle ja suppareita on tullut. Mitään ei siltikään tunnu tapahtuvan. Hohhoijaa!

Katem, samoja tuntemuksia... Maanantaina on laskettu aika ja kyllä sitä alkaa olla jo aika kyllästynyt tähän olotilaan :D Muutamana yönä on tullut melko tiheästikin supistuksia ja ajatellut, että nyt se on sitten menoa, mutta sitten laantuukin ja aamulla herättyä ei mitään... On sitä jo kaikenlaisia poppakonstejakin kokeiltu, mutta eipä ole ollut niistä hyötyä :P Mieskin on jo viimeiset kaksi viikkoa puhunut mahalle, että koitas nyt tulla jo pois, mutta ei vaikutusta silläkään :D

Nyt parina päivänä on kyllä tunteet heitelleet ihan ihmeellisesti. En siis ole raskauden aikana mitenkään ollut erityisen itkuinen tms., mutta nyt parin viimeisen päivän aikana olen saattanut tuhertaa itkua mistä ikinä! Esim. kun neuvolasta soitettiin, että oma hoitsu on sairaana ja sain ajan toiselle hoitsulle tai kun äiti kertoi 5v veljenpojan jalkapallo-ottelusta, niin yhtäkkiä olenkin sitten alkanut itkemään :D Mahtaako tämä olla jotain synnytystä enteilevää, ken tietää :D

Onko täällä muita Katemin ja Janelanen lisäksi, joilla laskettu aika on viilettänyt jo ohi? Mulla ois laskettu aika ylihuomenna, mutta tuntuu, ettei ole tapahtumassa mitään pitkään aikaan! Ois kyllä hyvä saada vaavi kotiin ennen juhannusta, ei hirveesti nappais viettää juhannuspyhiä sairaalassa :D

39+5

Täällä tosiaan laskettu päivä oli ja meni ja voi sanoa, että kroppa kyllä kestäisi vielä, mutta pää ei! Tänään on ollut varsin enteilevää supistelua, joten ehkä sitä yöllä tulee vielä lähtö. Toivottavasti! Vaikka todella ristiriitaiset tunteet onkin (ensisynnyttäjä kun olen ja samaan aikaan synnytys sekä pelottaa että jännittävästi kutkuttaa ja kyllä tämän pikkukaverin jo tahtoisi nähdä!). Toivottavasti kaikki menisi vaan putkeen... Mutta jos ei häntä näy, niin perjantaina (13.pvä!) on seuraava neuvola ja maanantaina pitäisi soitella sitten sairaalaan käynnistystä (terkka lupaili, että ennen juhannusta on keinolla millä hyvänsä tämä kaveri kyllä pihalla). Toivottavasti ei tarvisi käynnistellä, se vähän kammoksuttaa :/

janelane, koska sul oli laskettu aika? Mulla on seuraava neuvola ylihuomenna torstaina, la oli tosiaan 6.6. Mietin että koska tää mahdettais käynnistää, juhannus olis meinaan kiva viettää kotona eikä sairaalassa. Täällä on suppareita kans mut mitään eivät oo tarkottaneet vielä.. Toivotaan et meillä alkais kohta puoliin synnytys ihan oikeasti! :)

Heippa!

Lauantaina 14.6 olisi laskettu aika, mutta niin siinä vaan kävi että tasan rv 38, 31.5. synnytin tytön 49cm ja 3,5kg. Pikkusiskollani oli samana päivänä lakkiaiset, joten missasin ne ihan täysin. Ihan kesäkuista lasta en sitten saannutkaan!

Kerronpa teille synnytyksestäni:

Olen siis ensisynnyttäjä, joten tiesin vain suurinpiirtein mitä synnytykselä odottaa: paljon kipua ja kärvistelyä. Minua jännitti eniten se, että en tiennyt kuinka synnytys tulee menemään: Kuinka siedän kipua? Jaksanko ponnistaa? Saanko tarpeeksi kivunlievitystä? Millainen synnytyskipu on?

Helatorstaina minulla oli aamusta vähän sellainen olo, että mahani oli laskeutunut selvästi alas. Harjoitussupistuksia tuli epäsäännöllisesti ja alapäässä saattoi vähän väliä vihlaista. Minulla oli illalla suunnitelmana lähteä tapaamaan kavereita, mutta peruutin tapaamisen tuntien, että ei ehkä kannata poistua kotoa tänään. Iltapäivällä päätimme mieheni kanssa, että käydään lähikaupasta hakemassa ruokaa/herkkuja ja katsotaan vaan leffoja koko päivän. Kaupasta käveltyämme kodin alaovelle tunsin selvästi, että nyt tuli vähän lapsivettä. Kerroin miehelleni, joka oli huolissaan, että eihän me ehditty edes syömään :D. Sanoin, että ei tämä ihan niin nopeasti tästä etene (kuten elokuvissa) :D. 

Kotiin päästyämme menin vessaan ja olin ihan varma lapsiveden tulosta. Vaaleanpunaista kirkasta vettä. Soitin Kättärille, mistä sanoivat, että tulisin viimeistään seuraavana aamuna klo. 7. Siinä välissä me sitten syötiin (minulle ei oikein maistunut ja kädet vaan tärisivät) ja yritettiin katsoa leffaa. Eihän siitä mitään tullut. Tunnin kuluttua vesien menosta, minulla alkoivat säännölliset supistukset, jotka olivat vielä ihan kivuttomia. Nämä jatkuivat klo. 01 asti. Kestivät alle minuutin ja n. 5-10min. 

Yhden aikaan yöllä supistukset voimistuivat, mutta ei mitenkään sietämättömiksi. Äiti (toinen tukihenkilöistäni) tuli meille yöksi pitämään minulle seuraa, kun en pystynyt itse nukkumaan. Kävin suihkussa ja supistukset loppuivat siihen! Kyllä vesi lievittää maagisesti..ehdin jopa säikähtää, että tässäkö tämä oli. Puolen tunnin jälkeen suihkusta supistukset tulivatkin voimakkaampina takaisin. Klo 3.30 soitin Kättärille, että pitäisikö minun tulla kun kipu alkaa tuntumaan kovemmalta ja supistuksia n. 5-6min. välein. Sanoivat, että kannattaisi ensisynnyttäjänä odottaa kotona tuohon aamuun seitsemään asti. Niin minä vaan kärvistelin Panadolin (ei ollut mitään apua) voimalla sinne asti. Supistukset alkoivat olemaan sellaisia, että en pystynyt puhumaan niiden aikana ja maha selvästi näytti supistuvan toispuoleiseksi. Minulle oli kuitenkin apua siitä, että äitini jutteli kaikkea maan ja taivaan väliltä supistuksista huolimatta. Sain muuta ajateltavaa! Suosittelenkin erityisesti ensisynnyttäjille olemaan kotona mahdollisimman pitkään. Sairaalassa on jotenkin ankeaa ja yksityisyys on kaukana.

Seitsemältä Kättärillä tehtiin tarkastus, jossa ilmeni että olen GPS-positiivinen (eli vesien menosta sen verran pitkä aika, että oli suuri infektioriski). Olin sormelle auki ja sain kivunlivitykseksi lämpimän vesipussin (joka ei kohdallani auttanut). Minut siirrettiin vuodeosastolle, jossa pistivät tippumaan antibiootit. Supistukset pidentyivät ja makaaminen tuntui sietämättömältä. Teki mieli olla koko ajan liikkeessä ja parasta olikin huomata, että keinutuoli ihan oikeasti auttoi!! Suosittelen kaikille keinutuolia! Kävin välissä myös suihkussa ja sekin lievitti ainakin suihkussa olon ajaksi. Klo. 14 kätilö tarkisti avautumistilanteen ja olin edelleen vain sormelle auki!! Oloni tuli niin epätoivoiseksi, että rupesin itkemään. Tuntui, kuin olisin jo epiduraalin tarpeessa ja olinkin näin lähtökuopissa. Lisäksi kätilö sanoi, että tuskin tänään ainakaan synnytän ja yritä nukkua sai minut entistä enemmän epätoivon partaalle. Yritä tässä nyt nukkua, kun tunnet viiden minuutin välein kipua n. kahden minuutin ajan. Sain kipuun Litalginia suun kautta..siis jonkinmoinen vatsan relaksantti..ei auttanut yhtään mitään.

Klo. 15 minua tuli katsomaan lääkäri, joka sanoi että veden menosta niin pitkä aika, että on parempi yrittää käynnistellä synnytys oksitosiinitipalla. Minut siirrettäisiin klo. 18 saliin, jossa käynnistystä yritettäisiin keskiyöhön asti. Jos synnytys ei käynnisty siihen mennessä, niin saan tulla takaisin vuodeosastolle "nukkumaan".

Oksitosiinitippa!! Sitä taisin pelätä eniten. Sain muiden synnytyskertomuksista sellaisen kuvan, että se käynnistää varoittamatta heti kauheat supistukset. 

Me siirryttiin saliin ja siitä lähtien minulla oli selvästi turvallisempi olo. Tilaa ja yksityisyyttä! Ihan niin kuin siskoni sanoi, että saliin päästyäsi kaikki on hyvin. Pahin aika oli tuo vuodeosastolla kärvisteleminen vain verho toisen synnyttäjän välissä. Menin heti kiikkutuoliin ja se riittikin kivunlievitykseksi tunnin ajan. Tunnin kuluttua oksitosiinitipan laiton jälkeen sain ilokaasua. Rakastan ilokaasua. Siitä syntyi toivon kipinä, että kyllä tämä tästä. Oksitosiinitippa teki tehtävänsä, mutta ei voimistanut supistuksia kertaheitolla. Supistukset voimistuivat vähitellen ja sanonkin muille ettei kannata pelätä käynnistystä! Sitä annetaan niin vähitellen ja kontrolloidusti. Supistukset näkyvät koko ajan monitorilla, joten kätilöt tulevat tarjoamaan kivunlivitystä käyrän perusteella. Sain epiduraalin keskiyöllä ja se oli hieno hetki! Kipu hävisi täysin ja epiduraalin laitto ei tuntunut missään. Ilokaasua vedin koko epiduraalin laiton aikana. Vaikeinta oli pysyä paikallaa kyljellään n. 5min, mutta kivuttomuus kummasti motivoi :). 

Nukuin pari tuntia rauhassa ja heräsin kutinaan. Tajusin, että epiduraalin vaikutus hälvenee, joten pyysin lisäannoksen. Sain toisen annoksen ja ajattelin nukkua lisää. 10min lisäannoksesta heräsin siihen, että minulla oli kakkahätä. Arvasin aikalailla heti, että tämä on sitä ponnistuttamista. Soitettiin kätilö paikalle, joka sanoikin että olen täysin auki ja voin alkaa ponnistelemaan rauhassa. Käitilö hävisi vähäksi aikaa ja tuli takaisin 10min. kuluttua, kun olin alkanut puskemaan jo tositarkoitusella. Ihmeellistä, miten keho ohjailee sinua! Ponnistusvaihe pelotti itseäni eniten, mutta se oli paras osuus koko synnytyksessä! Siinä vaiheessa pystyi itse tekemään jotain ja loppu jo häämötti. Epiduraali vei kivulta pahimman terän, mutta tunsin silti edistymiseni. Pään synnyttäminen kesti luonnollisesti pisiten, mutta siitä eteenpäin ehkä pari minuuttia ja lapsi oli syntynyt! Synnytin itse kyljelläni, koska selälläni en saannut kunnon ponnistusvoimaa. Ponnistaminen on ihan täysin samanlaista kuin ison kakan vääntöä. Kannattaa kuunnella kätilön ohjeita. Niistä on oikeasti apua ja vaikka tuntuisi että tilanne ei etene mihinkään, niin jokaisen ponnistuksen jälkeen tilanne etenee. Minun ponnistusvaihe kesti 15min. Sain tyttöni heti rinnalleni ja jälkeiset tulivat aikalailla heti (ei tuntunut ollenkaan). Sain viisi tikkiä vähän jokapuolelle, mutta sekään ei sattunut kun olin niin keskittynyt tyttööni. Puudute tietysti kirpaisi, mutta sekin alkoi vaikuttamaan heti. Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi hyvä maku ja ensi kerralla tiedän jo enemmän. Kipu loppuu synnytyksen loputtua ja jälkisupistukset tuntuvat lähinnä kuukautiskivuilta aina imettäessä. Minua ainakin helpottin ajatella, että kaikki kipu on edistystä. Ja sekin, että ensimmäisten neljän sentin jälkeen ei kestänyt kuin 3h, kun olin jo täysin valmis synnyttämään. Kätilöt sanoivat, että loppu etenee aina paljon nopeammin kuin alku. 

Vauvani on nyt n. 1,5 viikon ikäinen ja olen jo lähes täysin toipunut synnytyksestä. Eilen kävin reilun tunnin ripeällä vaunulenkillä, joten sekin jo kertoo miten hyvin synnytyksestä toipuu. Tsemppiä kaikille koitokseen! Hyvää kannattaa odottaa :).

Wau, kiitos synnytyskertomuksesta ja paljon onnea pienestä tytöstä!:) Kuulostaa kyllä aika rajulta, että vaikka olit kärvistellyt kivuissasi jo monta tuntia niin silti kohdunsuu vasta sormelle auki! Voin vaan kuvitella, miten epätoivoinen olo siinä kohtaa on tullut. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin :)

39+6

Tänään viimeinen neuvolakäynti ja varaan tänään myös yliaikaiskontrolliin ajan. Alkuviikosta sinne sitten ja käynnistys viimeistään rv 42 eli ensi viikon perjantaina. Jotenkin masentaa ja hirveän pettynyt olo ettei se synnytys käynnistynytkään itsestään. :/ Vauva on kyllä kiinnittynyt muttei anna mitään merkkejä enää että olisi tulossa. :/

Katem, voin "lohduttaa" sen verta et niin mentiin täälläkin sit lasketun ajan ohitse :D Uus neuvola-aika jouduttiin vielä varaamaan ja jos ei sinne mennessä ole tullut niin sitten uus aika yliaikaiskontrolliin, jee... Mäkään en tykkää ajatuksena käynnistyksestä yhtään, kaikkein mieluiten ottaisin sen spontaanin, itse alkavan synnytyksen. No vielä on toivoa, myöskin sulla! Jostain luin, että oisko se ollu vaan jotain 5 % luokkaa kun menee oikeesti yliaikaiseksi eli rv 42:lle eli onhan se pieni prosentti. Toivottavasti ei kuuluta siihen pieneen marginaaliin :)

40+1

Hinnii, Tsemppiä teille! Ja kiitos lohdutuksen sanoista :D Tänään kävin vyöhyketerapiassa jossa olen käynyt koko raskauden ajan, nyt paineltiin kohdun pisteitä niin kovaa että irvistää sai. Terapeutti myös lohdutti että viimeistään viikon päästä on nyytti sylissä eli ei kauaa enää. Ensi keskiviikkona on yliaikaiskontrolli ja veikkaisin että viimeistään perjantaina rv 42 käynnistellään. No, katsotaan miten käy, eipä tuo pieni tonne sisälle ainakaan jää! :D Tsempit kaikille vaan täältäkin!

Rv 41+0

Nyt alkaa tosissaan tuntumaan siltä ettei tää tajua tulla omin avuin ulos. Kärsivällisyys on nollissa, en haluais odottaa enää yhtäkään päivää. Kaiken lisäks julmettu päänsärky on löytäny tiensä tänne. Onneks ei muita raskausmyrkytysoireita oo ilmaantunu.