Miksi ikälopuilla autoilla ajavilla kauhea tarve kehua rotiskojaan?
OLen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka useimmilla vanhoilla autoilla ajavilla on omituinen vimma olla joka käänteessä kehumassa kotteroitaan. Joo onhan se toki todella tarpeellinen tieto, että auto on maksanut uutena 90-luvulla niinjaniin paljon, mutta sillä ei ole tänä päivänä mitään väliä, koska auto on vanha niin vuosimalliltaan kuin korimalliltaankin ja sen näkee jokainen, auton arvo on nyt muutaman tonnin etkä sinä sitä uutena ostanut ja paljon maksanut, vaan toisen käyttämän ja polkeman halvalla ostit.
Toinen yleinen kummallisuus on joka käänteessä selittely, kuinka paljon parempia autoja ennen tehtiin. Mielenkiintoista kuitenkin on, että sama ihminen lässytti samaa jo silloin kun sen nykyinen auto oli uusi eikä silloin olisi kelvannut, vaan kehuttiin silloista vanhaa romua. Kuinka ollakaan, nyt tuo silloin moitittu uusi auto onkin yllättäen todella hyvä ja taas nykyautot on huonoja. Mielenkiintoista (tai ei oikeastaan, kateudessa ole mitään mielenkiintoista), kuinka samasta autosta tulee hyvä kun siihen on varaa, mutta uutena se oli tosi huono.
Ihmiset on todella huvittavia kun eivät huomaa, kuinka tuovat kateuttaan esille joka käänteessä. Mutta hyvä vastaus on, että eikö ole kiva että joku ostaa ne uudet "huonot" autot niin on sinullakin millä ajaa sitten kun ne ei muille kelpaa ja niistä tulee "hyviä".
Kommentit (147)
En tiedä, kehuvatko ne ikälopuilla ajavat romujaan, mutta kaikille tuntemilleni vanhoilla autoilla ajaville on jostakin syystä käsittämättömän vaikeaa kehua kenenkään uutta, hienoa ja varsinkaan kallista autoa. Sama ilmiö on havaittavissa asumisen suhteen monessa kerrostalossa asuvassa; kun jossakin tulee puheeksi omakotitalossa asuminen, alkaas selostus kuinka he eivät vain edes haluaisi asua omakotitalossa kun joutuu pihahommatkin tekemään itse ja on se kiinteistöverokin niin kova (joo todella kovahan se :D) että mieluummin lähiössä halvassa kerrostalonrähjässä naapurin kolinoita kuunnellen.
Monelle on jonkinlaista oman katkeruuden peittämistä se kun vähätellään sitä hienompaa mitä muilla on ja sanotaan lapsellisesti, etttä en mä vaan haluaisikaan vaikka kelpaisi heti autot ja talot jos vaan saisi.
Mulla just tuollainen tuttava, joka ei millään voi kehua mitään eikä ketään. Taannoin työkaveri vaihtoi autoa ja koska pieni ja vanha räpsä vaihtui kerrasta uuteen ja isoon, ei kukaan voinut olla huomaamatta kun parkkipaikka kuitenkin oli pieni. Me muut kun ihasteltiin työkaverin uutta autoa ja kyseltiin siitä, tämä oli että en mä edes huomannut että olet autoa vaihtanut ja lähti lätkimään eikä sanaakaan puhunut kenenkään kanssa autosta. Kun työkaveri kertoili aikanaan
entisen, vanhan autonsa vioista, kyllä tämä silloin kuunteli ja osallistui keskusteluun että niinkö oli rikki ja sieltäkö oli korjattava, mutta kun samalle työkaverille tulikin hieno ja uusi auto, ei voinut muka edes huomata.
Kateus on kamalaa varsinkin kun siitä tulee noin katkeraksi.
Yleensä "raha tulee rahan luokse", ja siihen on syynä on yleensä se että osaa käyttää sitä rahaa oikein.
Jos ajatellaan vaikka ihmistä jolla on 50´000€ ns. ylimääräistä (summa joka ei ole mitenkään erityisen iso vert. 5miljoonaan tmv.) käytössään, niin idiootti käyttää sen autoon --> arvo laskee, ei koskaan saa omiaan pois.
Fiksu sijoittaa sen 50´000€ johonkin, (jos on taitoa esim. osakkeisiin) suht riskittömästi voi ostaa esim. pienen sijoitus yksiön/kaksion jostakin suositusta kaupungista (ei pk-seudulta) ja laittaa sen vuokralle.
Eli fiksu saa rahalle koko ajan tuottoa, esim. vuokraa asuntoa vaikka 5vuoden ajan ja saa vuokrasta esim. joka kuukausi nettotuloa 200€ =200€ X (5X12) =12´000€ ja sitten myy asunnon (ehkä pienen pintarempan jälkeen) pienellä voitolla, esim. 10% nettoarvonnousu toisi fiksulle 5000€ + se 12´000€ vuokrista tekee yht. n. 17´000€ voittoa.
Joten se alkupanostus 50´000€ on toiselle 5 vuoden kuluttua 67´000€ arvoinen, ja sille joka panosti autoon on tullut ns. vain takkiin (tuons 50´000€ osalta) joten kumpi sitten on fiksumpaa?
Toki on "Donalt Trumpeja" joilla on varaa ns. kaikkeen, mutta jos puhutaan ns. "tavallisista ihmisistä" niin on aika iso merkitys sillä että tekeekö voitto/tappiota jos vaikka säästää tietyn summan/saa perintöä tmv. mihin sen rahansa laittaa.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 04:28"]
Niin että mieluummin 5000e:n omalla kuin 50 000e:n leasingautolla? Muahahaha.
[/quote]
Anteeksi vain, mutta en voi kuvitella mitä iloa saisin 50 000 euron autosta, vaikka minulla olisi kuinka paljon rahaa. Oli se auto sitten oma tai liisattu. Olen kai sitten mielikuvitukseton.
Vaikka täällä jostakin syystä halutaan nähdä jokainen uudella ja kalliilla autolla ajava tyhmänä oikeasti peeaana, joka on laittanut kaikki rahansa autoon näyttääkseen naapureille, väitän että harvassa ovat kuitenkin ne joilla ei oikeasti ole varaa siihen vaikka 50 000e hintaiseen autoonsa. On se sitten kerralla omaksi ostettu, velkainen tai liisarilla hankittu. Tuon hintaluokan autoissa liisarimaksut kuukaudessa on jos sitä luokkaa että ei peeaat pysty. Että etteköhän voi olla aika rauhassa sen suhteen että ei motarilla ohittava uusi Mese tai samoissa liikennevaloissa seisova Audi ole viimeisillä taskunpohjaroposilla hankittu.
Sitäpaitsi, autoa vaihtaessa maksetaan vain väliraha, ei auton myyntihintaa. Jos saat vanhasta autosta 25 000e vaihdossa 50 000e autoon, maksat vain 25 000e. Ei liene mahdoton summa normaalille työssäkäyvälle aikuiselle.
Naapureille näyttämisessä huvittavuuden huippu on se joka hommaa jonkun 2000-mallisen ns. merkkiauton käytettynä ja jaksaa joka käänteessä mouhota kuinka hänelle ollaan kateellisia puussa ja maassa siitä vanhasta käytetystä autosta. Siihen todennäköisemmin on laitettu kaikki roposet kun tärkeintä on ollut saada vain se tietty merkki, vaikka itse auton glooria on mennyt aikapäiviä sitten ja on nähtävissä suoraan hintalapusta.
Minun entinen mies ajoi arkiajonsa kuten työmatkat isolla Mersulla ja vapaa-ajan ajoja varten oli 4-vetoinen maasturi-Mersu. Autot vaihtuivat aina tehtaalta tilattuihin uusiin 3 vuoden välein. Mitä kummallista siinä on? Kun ihminen tekee töitä, saahan se koko ajan lisää rahaa. En oikein tajunnut noita ylimääräisen sijoittamisia sikäli että eihän kenelläkään tavallisella ihmisellä ole x summaa vakiona jossakin ja siinä on kaikki raha mitä sillä on ja tulee olemaan. Normaalisti ihmiset tekee töitä ja siitä tulee rahaa ja uusia säästöjä.
Aika älytöntä on sekin että säästetään eikä käytetä rahoja mihinkään. Mitä iloa siitä on että tilillä on säästöjä jos ei niistä nauti (muuten kuin tiliotteen kyttäämisen ajan)?
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 15:13"]
Minun entinen mies ajoi arkiajonsa kuten työmatkat isolla Mersulla ja vapaa-ajan ajoja varten oli 4-vetoinen maasturi-Mersu. Autot vaihtuivat aina tehtaalta tilattuihin uusiin 3 vuoden välein. Mitä kummallista siinä on? Kun ihminen tekee töitä, saahan se koko ajan lisää rahaa. En oikein tajunnut noita ylimääräisen sijoittamisia sikäli että eihän kenelläkään tavallisella ihmisellä ole x summaa vakiona jossakin ja siinä on kaikki raha mitä sillä on ja tulee olemaan. Normaalisti ihmiset tekee töitä ja siitä tulee rahaa ja uusia säästöjä.
Aika älytöntä on sekin että säästetään eikä käytetä rahoja mihinkään. Mitä iloa siitä on että tilillä on säästöjä jos ei niistä nauti (muuten kuin tiliotteen kyttäämisen ajan)?
[/quote]
No tuota, jos minulla olisi ylimääräistä rahaa noin paljon, käyttäisin sen johonkin kivaan enkä mersujen ostelemiseen.
Ensimmäinen autoni oli Seat, se Fiat 127:n kopio. Opin siitä, minkälainen auto ei saa olla. Toinen auto oli 4 vuotta vanha ja alle 40 000 ajettu Ford Scorpio. Pidin sitä yhtä ja samaa autoa (siis itse) yhteensä vielä yli 22 vuotta, kunnes sen korjaaminen ei ollut enää mitenkään kannattavaa. Koskaan se auto ei käynyt vieraan huollossa, itse tein sille kaiken ja sen rakenne oli avara ja selkeä ja looginen. Se auto oli satavuotisen takavetoisten autojen kehityskaaren yhdenlainen loppuhuipentuma. Kärry oli jopa virtaviivainen ja aerodynaaminen, ja suuresta koostaan huolimatta sangen taloudellinen.
Ostin sitten täysalumiinisen Audin, elämä oli silleen mennyt jo visullekin kaverille eteenpäin... senkin juuri mukavasti vain pari vuotta käytettynä ja lähes melkein puoleen hintaan uuden hinnasta. (ja vieläkin se oli kalliimpi kuin monet aivan uudet autot) Hyvin pidetty ja ei sitä uudesta oikein edes erottanut. Säädyllinen pitäjä, vaikka se johtotason työsuhde autona oli ollutkin.
Nyt auto on ollut minulla jo yli 5 vuotta, ja joka perkeleen kerta kun siihen kajoaa, niin kaiholla muistelee sitä vanhaa Fordia. Tämä vuoden 2004 Audi on suoraan sanoen aivan kauhea, pakko jo kiroilla että "vittu mitä teknistä etumatkaa...." Jos vain jokin asia on voitu vaikeaksi tehdä, niin se on tehty.
Ilman mitään järjellistä syytä, mitä ei teknisesti suuntaunut ja huom. myöskin koulutettu ihminen voi edes ymmärtää. Melkein jokaiseen kohtaan tarvitsee jonkin ihmeellisen ja huomaa: erikoisen kalliin erikoistyökalun, ja vuodesta toiseen nekin vain muuttuvat ja muuttuvat koko ajan. Mikään dokumentaatio ei pysy noiden perässä, mikään kohta avattuna ei näytä siltä miltä sen pitäisi näyttää. Jokseenkin kaikki dokumentaatio on kuin kokonaan eri autosta peräisin. Sokkona kuin lepakko päivällä pitää tuollaisen kanssa koko ajan mennä kun sitä joutuu huoltamisen takia purkamaan.
Ainoa lohtu on se, ettei se ruostu. Muuten se on pelkkää ... en viitsi edes sanoa, että mitä. Yhden jakopään remmin (no, monikossa remmien) ja vesipumpun vaihtamisen takia pitää käytännössä puolet etupäästä purkaa, ja kyseessä on siis ihan normaalisti huollettava ja vaihdettava osa. Vanhassa Fordissa homman teki sipistellenkin ja puolet ajasta paikkoja "ihmetellen" (=mies makaa auton alla patjalla ja ajattelee sinisiä ajatuksia ja LeMansin 24 tunnin kisoja...) tunnissa parissa, mutta tuo Audin perkele teettää aivan mielettömän määrän töitä. Homma on hidasta kuin käsipohjan uiminen tervassa, mitään kun ei kannata repiä eikä rikkoa, koska omaansa siinä silloin rikkoo, ja oma auto sitä sitten rikkinäisenä repsottaa.
Jos minulla olisi vielä se vanha foordi, niin kehua retostaisin sitä minäkin. Se oli oikeasti vielä auto, vaikka vanha olikin. Tämä uusi on kuin kiinni liimattu muovimankka, ghettoblasteri, sitä ei suoraan sanoen ole edes tarkoitettukaan korjattavaksi eikä huollettavaksi. Ei mikään - ei siis niin yhtään mikään - rakenteessa tue tätä. Laite on siis tosissaan ja aikuisten oikeasti tarkoitettu pysymään hyvänä sen 5 vuotta, välttävänä ehkä sen 10 vuotta ja sen jälkeen laitteen käyttöiän pitääkin ilmeisesti valmistajan mielestä päättyä. Noin se on pakko vain tuo asia ymmärtää.
Ikuinen laatu tuo ikuisen nälän... autoteollisuus on tuon asian nyt viimein 2000-luvulla ihan oikein kunnolla sisäistänyt. Eli: Jatkakaa vain noiden vanhojen autojenne kehumista ja niillä retostelua. On nimittäin ihan aihettakin. Pitäkää niitä vanhoja kaaroja kuin kukkaa kämmenellä, koska kun vaihdon aika tulee, niin huonompaan suuntaan ainakin teknisesti se sitten menee. Aina.
Ja suoraan sanoen: Vitut minä siitä, että 1000 autotehtaan insinööriä ja kauppamiestä ikisee ja vinisee jotain jostain ihmeen kehityksestä ja edistyksellisyydestä, koska oma pää ja omat empiiriset havainnot kertovat kuitenkin jotain aivan muuta. Tässä on menossa yksi suuri kusetus ja puhallus tässäkin asiassa, ja artisti maksaa. Ja se joka ei maksa ja yrittää tollona itse, sille homma on tehty ihan tahallaan todella ikäväksi ja vaikeaksi.
Kiitos että jaksoitte lukea. Anteeksi myös puhtaan raivon mukanaan tuoma alatyylisyys, mutta kun ei muuten osaa tarpeeksi painokkaasti ilmaista itseään. Ei ole sanoja kertomaan sitä, mitä oikeasti asioista ajattelee.
Suomalainen kotitalous maksaa käteen jäävistä nettotuloistaan 50% asumiseen ja noin 30% liikkumiseen. (=auto.) Sille koko lopulle muulle elämälle jää vain se noin 20%. Miettikääpä sitä, kun seuraavan kerran näette automainoksia ja se autokuume alkaa nousta.
Välillä on olo tuon Audin kanssa räpiessä, että on kuin lammas jota raahataan (yritetään raahata) teuraalle. Alkaa akateeminen naamio säröilemään reunoista, ja alta alkaa paljastumaan se jätkä. Puhelinkuplat ovat vielä pientä näihin autoteollisuuden kupliin verrattuna, lopputuote kun on kuitenkin sata kertaa kalliimpi. Autolehdetkin ovat mainostajistaan riippuvaisia munattomien jees miesten kerhoja. Tulipa nyt sanottua tämäkin. Testin sisältö on lähinnä se, montako kaljakoppaa takakonttiin mahtuu. No, jos se kontin koko ei riitä, niin ostaa pykälää isomman auton. Mikä helvetin testikohde se tuo oikein on ? Vaihtaisivat vaikka niistä kohteista yhden lampun tai vaikka öljyt, ja arvostelisivat sitä muuta teknistä rakennetta. Homma on luisunut sivuraiteelle niin kauan aikaa sitten, etteivät ne enää edes itse huomaa sitä(kään) asiaa.
Mikä helvetin auto se sellainen on, mitä ei pysty huoltamaan ja korjaamaan ?
-.-
Monenkin mielestä uusien mersujen osteleminen ja varsinkin niillä ajaminen on kivaa. Joka muuta väittää ei ole ajanut kuin jollakin karvalakkimallin C180 tai E200:lla, jotka nekin on keskimääräistä parempia autoja mutta mopoja mersun mallistossa.
Miten mersujen osteleminen muuten sulkee pois muun(kin) kivan? Ei varmaan tuon kirjoittajan mies taskut tyhjinä ollut mersukauppojensa jälkeenkään. Monille ihmisille uuden mersun osto on suhteessa sama asia kuin jollekulle toiselle kolmentonnin tojota.
Jotenkin tuntuu siltä, että mun ja AP:n tuttavapiirit ei ole samat. Tuskin edes leikkaavat. Mä tunnen ihan erilaisia ihmisiä kuin AP.
"Yhden jakopään remmin (no, monikossa remmien) ja vesipumpun vaihtamisen takia pitää käytännössä puolet etupäästä purkaa"
Alfa Romeossa oli sama homma. Samoin toisen puolen polttimon vaihtoa varten oli otettava etulokasuoja irti. Upea auto, kulki komeasti ja loistava ajaa eikä tule joka käänteessä vastaan, mutta noista käytännön syistä ei tullut uutta Alfaa.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 15:25"]
Monenkin mielestä uusien mersujen osteleminen ja varsinkin niillä ajaminen on kivaa. Joka muuta väittää ei ole ajanut kuin jollakin karvalakkimallin C180 tai E200:lla, jotka nekin on keskimääräistä parempia autoja mutta mopoja mersun mallistossa.
Miten mersujen osteleminen muuten sulkee pois muun(kin) kivan? Ei varmaan tuon kirjoittajan mies taskut tyhjinä ollut mersukauppojensa jälkeenkään. Monille ihmisille uuden mersun osto on suhteessa sama asia kuin jollekulle toiselle kolmentonnin tojota.
[/quote]
Tällaista lukiessa mietin aina, kumpi meistä on rajoittunut. Vähän sama juttu kuin silloin, kun puhutaan Vuittonin laukkujen tuottamasta nautinnosta. Tosin tietysti Mersua pystyy sentään käyttämään kulkuneuvona. Toisaalta jonkin erikoisemman, kauniin auton ymmärrän hiukan paremmin. Tai Vuittoninkin voisi ymmärtää, jos ne olisivat edes kauniita. Makuasiat eivät kohtaa :)
94:lle ei se "mersujen ostaminen" tietenkään poissulje "kaiken muun kivan" ostamista, mutta moni joka haluaa ns. päteä panostaa autoon, vaikka se useimpien mielestä o on mitä typerin kohde sijoittaa rahaa.
Jos vaikka ajatellaan Mattia ja Mikkoa, joilla molemilla on sama työ ja sama palkka:
Matti panostaa autoon ja kalliiseen pukuun ja kalliseen puhelimeen ja kelloon =tuo näkyy kaikille.
Mikko panostaa sijoittamiseen, antiikkiin ja perheen yhteisiin lomamatkoihin =tuo eo näy kenellekkään.
Mutta kummalle jää ns. enemmän loppuviimeksi käteen? Toisen ostamat asiat menettävät arvonsa, toisen taas säilyttävät ja kavattavat arvoaan ajan mittaan.
Harvalla on varaa ns. kaikkeen mitä haluaa. Yleensä vanha raha ei näytä varallisuuttaa muilla (tieto siitä ettän itse tietää mitä omstaa riittää) ja uusi raha haluaa kaikkien näkevän että hei nyt meikäpojallakin on varaa hienoon autiin tmv. minkä kaikki näkevät (ettei kukaan vaan köyhäksi luule...)
Jaa. Mä ajan vanhalla autolla ihan huvikseni. Nissan vm. -98, just tuli 200 tkm täyteen ja aina on ollut luotettava. Ruosteeton. En keksi oikeastaan yhtään syytä, miksi vaihtaisin auton, kun rahalla voi tehdä jotain kivempaakin kuin sijoittaa peltilehmään jonka arvo laskee muutamassa vuodessa järkyttävän paljon.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 14:49"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 04:28"]
Niin että mieluummin 5000e:n omalla kuin 50 000e:n leasingautolla? Muahahaha.
[/quote]
Anteeksi vain, mutta en voi kuvitella mitä iloa saisin 50 000 euron autosta, vaikka minulla olisi kuinka paljon rahaa. Oli se auto sitten oma tai liisattu. Olen kai sitten mielikuvitukseton.
[/quote]
Kakkosautoni maksoi juurikin tuon 50 k€.
Rahalla sai ajettavuutta ja huippuluokan suorituskyvyn.
Se vaan on hauskaa kun kuivalla asfaltilla 120 km/h vauhdissa luistoneston valo vilkkuu vielä merkkinä että "hiukan" kovempaa vielä pääsisi.
Oma vm.1989 olevan auton katasastus remontti 20 euroa + siihen katsastus maksu. Taas saa ajaa reilun vuoden. Eikä ole Toyota ;)
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 14:49"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 04:28"]
Niin että mieluummin 5000e:n omalla kuin 50 000e:n leasingautolla? Muahahaha.
[/quote]
Anteeksi vain, mutta en voi kuvitella mitä iloa saisin 50 000 euron autosta, vaikka minulla olisi kuinka paljon rahaa. Oli se auto sitten oma tai liisattu. Olen kai sitten mielikuvitukseton.
[/quote]
Kakkosautoni maksoi juurikin tuon 50 k€.
Rahalla sai ajettavuutta ja huippuluokan suorituskyvyn.
Se vaan on hauskaa kun kuivalla asfaltilla 120 km/h vauhdissa luistoneston valo vilkkuu vielä merkkinä että "hiukan" kovempaa vielä pääsisi.
[/quote]
Minä ajelen kotteroilla mm. siksi, että hyvällä autolla kuivalla asfaltilla 130 km/h ajellessa vituttaa raskaasti kun ei uskalla ajaa kovempaa. Sakkoihin ei ole varaa, mutta auto kulkisi 100 km tunnissa lujempaa. Mielestäni tuo 100 km/h on resurssien hukkaa. Eri asia tietenkin jos kävisin jollain radalla kaahaamassa luvan kanssa, mutta se tuntuisi naurettavalta, koska en ole mikään moottoriurheilija.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 13:28"]
OLen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka useimmilla vanhoilla autoilla ajavilla on omituinen vimma olla joka käänteessä kehumassa kotteroitaan. Joo onhan se toki todella tarpeellinen tieto, että auto on maksanut uutena 90-luvulla niinjaniin paljon, mutta sillä ei ole tänä päivänä mitään väliä, koska auto on vanha niin vuosimalliltaan kuin korimalliltaankin ja sen näkee jokainen, auton arvo on nyt muutaman tonnin etkä sinä sitä uutena ostanut ja paljon maksanut, vaan toisen käyttämän ja polkeman halvalla ostit.
Toinen yleinen kummallisuus on joka käänteessä selittely, kuinka paljon parempia autoja ennen tehtiin. Mielenkiintoista kuitenkin on, että sama ihminen lässytti samaa jo silloin kun sen nykyinen auto oli uusi eikä silloin olisi kelvannut, vaan kehuttiin silloista vanhaa romua. Kuinka ollakaan, nyt tuo silloin moitittu uusi auto onkin yllättäen todella hyvä ja taas nykyautot on huonoja. Mielenkiintoista (tai ei oikeastaan, kateudessa ole mitään mielenkiintoista), kuinka samasta autosta tulee hyvä kun siihen on varaa, mutta uutena se oli tosi huono.
Ihmiset on todella huvittavia kun eivät huomaa, kuinka tuovat kateuttaan esille joka käänteessä. Mutta hyvä vastaus on, että eikö ole kiva että joku ostaa ne uudet "huonot" autot niin on sinullakin millä ajaa sitten kun ne ei muille kelpaa ja niistä tulee "hyviä".
[/quote]
Mä kehun mun vanhaa autoa, koska se maksoi mulle 2000e ja on toiminut jo 3 vuotta moitteettomasti, syö bensaa 5-6l/100 ja on halpa pitää. Ennen mulla oli Audi, joka hajosi heti ja jonka korjaaminen maksoi yhtä paljon kuin toi nykyinen räppänä.
Mulla olisi kyllä rahaa ostaa "parempikin" auto, mutta kun en keksi mikä voisi olla parempi kuin erittäin halpa ja luotettavasti toimiva auto.
tyhmiä ihmisiä, ei auto ole todellakaan romu, jos se on yli 10 v vanha! muutaman vuoden vanha auto saattaa romutus kunnossa, jos siitä ei ole pidetty huolta ja huoltoja ei ole suoritettu ja 20 vuotta vanha auto saattaa olla jopa melkein uudenveroisessa kunnossa ja toimia hyvin, jos on perushuollot tehty ja pidetty hyvin.