Tänään alkaa uusi elämä. Tavoitteena 20 kg laihtuminen. Anna yksi hyvä neuvo!
Mä aloitan tänään uuden elämän. Olen lopenkyllästynyt liikakiloihini, raskaaseen oloon, suklaanmässytykseen, polvikipuihin, vetämättömyyteen, pullottavaan mahaan...
Olen konkarilaihduttaja, tiedän lautasmallin ja säännöllisen syömisen, arkiaktiivisuuden lisäämisen, hiilareiden vähentämisen, kärsivällisyyden...
Mutta mikä on se sun yksi ja paras neuvo, jonka annat laihduttajalle? Etenkin isoja kilomääriä itse pudottaneilta otan mielelläni vastaan oivalluksia.
Kommentit (2329)
Vierailija kirjoitti:
Jos puhutaan ihan konkreettisista keinoista, niin kehonrakennusta ja fitnessiä pidempään harrasteena oma systeemini on joustava kaloribudjetti. EN sano, että kaikkien pitäisi tehdä näin. Ihmisillä on erilaisia luonteita, eri mielitekoja, aivan erilaisia tottumuksia, impulseja, vaikka mitä.
Mutta on meitä, jotka tekevät tätä todella hyvin tuloksin.
Minä siis vuoroin lisään ja vähennän massaa - yleensä kesäksi haluan aina olla timmimpi, ja kevään aikana tulee tehtyä kuuri.
Kuuria tehdessäni minulla on koko viikoksi kaloribudjetti ylös kirjattuna. Lasken tavoitteeni, että minne haluan päästä, ja sen mukaan lasken budjetin.
Lasken budjetin sen mukaan, että ensin sisällytän pakolliset, eli proteiinin ja kuidun. Se mikä jää yli on ns. fair game. Syön mitä huvittaa, kalorirajojen puitteissa.
Tykkään viikottaisesta budjetista siksi, että se antaa joustoa: jos haluan ensi perjantaina syödä pizzan tai
Kaloreihin panostaminen on typerää. Enemmän merkitsee ruuan koostumus ja makrojen suhde.
Syö kahdeksan tunnin syönti-ikkunassa, mieluiten aamupainotteisesti. Juo runsaasti vettä, liiku riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen ateriarytmi ja vedenjuonti.
Kerro lisää tuosta säännöllisestä.
Ikuisena laihduttajana olin jo lyönyt hanskat tiskiin ja läskiä kertyi yksi kilo vuodessa tahdilla, mutta viimeiset pari kk olen vetänyt mennyttä aikaa takaisin; menin lääkäriin ja sain GLP-1 lääkettä. 10 kiloa tippui ihan normaalin laihdutuksen keinoin tosi lyhyessä ajassa, eikä ole ollut nälkä. Ainoa huono puoli on, että tätä lääkettä pitää jatkaa hamaan tappiin saakka mutta sellasta se on, krooninen läskeys.
Ole kärsivällinen, koska prosessi vie aikaa ja kiitä itseäsi joka päivä!
liiku paljon ja syö vähä vähemmän.
alle 100 kun pidät pulssin niin ei ala nahka valumaan
niin paljoa
Vierailija kirjoitti:
Mua itkettää kun aina tuputetaan vähähiilihydraattista ruokavaliota avaimena laihdutukseen. Toki niin voi syödä, ei siinä sinänsä mitään. Mutta kun sen hypetys laihdutuksen avaimena perustuu väärinkäsityksiin. Laihdutuksen suhteen sillä ei ole mitään väliä mitä syö, vaan kuinka paljon ottaa sisään kaloreita suhteessa kulutukseen. On ihan tyhmää tuputtaa ihmisille jotain tiettyä ruokavaliota koska sitten siitä tulee mahdollisesti epämukava dieetti, joka halutaan lopettaa koska ihminen haluaa kuitenkin syödä tykkäämiään asioita.
Jos tykkää syödä vähähiilihydraattisesti, niin ei siinä sitten mitään. Hiilihydraatti on kyllä kehon preferoima polttoaine, sillä se on aina ensisijainen rasvaan nähden silloin kun sitä on saatavilla.
Mutta "hiilihydraattisista ruoista" puhuminen ns. lihottavina ruokina on höpöhöpöä, ja haastan asiasta aina puhuvat lihomaan niin, että kuukauden verran kotona on pelkästään pastaa, perun
Nyt kun veisit ajatusketjusi loppuun asti, tajuaisit erään seikan VHH-ruokavaliosta. Jos söisit pelkkää pastaa, perunaa, kaurahiutaleita ja bataattia, et saisi juuri mitään tarpeellisia ravintoaineita, koska nuo eivät sisällä juurikaan mitään muuta kuin energiaa. Tyhjiä, turhia kaloreita, jotka voi ihan helposti jättää pois ja tadaa, päivän kalorimäärä pienenee huomattavasti.
Läski on ikuista. Elimistö pyrkii aina vähintään maksimipainoon, joka sinulla on joskus ollut.
Saatat hetkellisesti laihduttaa, niin, että mietit, mihin laskostat venyneet ylimääräiset nahkasi pois lepattamasta, mutta parin vuoden päästä olet taas entistä läskimpi.
Vierailija kirjoitti:
Jos voit heittää tuollaisen faktaväitteen kuten "Aika moni", sulla on varmaan joku lähde väitteelle? Muutenhan vaan puhuisit omiasi. Kuulostaa vaikealta uskoa, että kukaan lihoaisi pelkästään ruisleipää ja perunaa syömällä kumpikaan ruoka sellaisenaan ei ole erityisen maukasta. Sitten taas jos sanot, että no niiden kanssa syötiin muuta, niin mistä sitten vedät johtopäätöksen, että spesifisti peruna ja ruisleipä olisivat aterioissa olleet jotenkin erityisen obisogeenisiä? Siis sen ulkopuolella, että toki lisäävät kokonaiskaloreita. Mutta se taas pätee kaikkeen ruokaan.
Ihan samalla logiikalla väitetään, että sekasyöjän ruokavaliossa nimenomaan liha on se lihottava elementti, sen kummemmin perustelematta. Ja kuitenkin samaan aikaan on olemassa huomattavan ylipainoisia kasvissyöjiä ja vegaaneja.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei sovi minkään ruuan demonisointi. Alkuun ehkä voisi ottaa sellaisen riisutun lautasen, esim. kolme viikkoa. Mutta mitä enemmän ajattelee, ei pastaa ei pastaa..sitä rnemmän ivot ajattelee...pastaa!!
Parempi olisi syödä mitä ikinä juat tekee mieli. Sitä puolet ja toinen puoli vihanneksia. Keho alkaa tottua vihanneksiin ja haluamaan niitä enemmän.
Sinulla taitaa olla nämä ongelmat olla jossakin aivan muualla kuin painonhallinnassa, kun tuossa kerrot mielihalujesi kurissapitämisestä.
Ap:n ensimmäinen virhe. Uusi elämä ja laihdutus aloitetaan huomenna, ei tänään. Ja aina voi vastata samoin jos joku kysyy, että milloin aloitatat sen laihduttamisen.
Huomenna, paras vastaus ikinä ja aina.
Vierailija kirjoitti:
Mä aloitan tänään uuden elämän. Olen lopenkyllästynyt liikakiloihini, raskaaseen oloon, suklaanmässytykseen, polvikipuihin, vetämättömyyteen, pullottavaan mahaan...
Olen konkarilaihduttaja, tiedän lautasmallin ja säännöllisen syömisen, arkiaktiivisuuden lisäämisen, hiilareiden vähentämisen, kärsivällisyyden... Mutta mikä on se sun yksi ja paras neuvo, jonka annat laihduttajalle? Etenkin isoja kilomääriä itse pudottaneilta otan mielelläni vastaan oivalluksia.
Lopetat vain sen turhan syömisen. Ei se niin vaikeaa voi olla, läski.
Vierailija kirjoitti:
On ihan ok myös vaan olla tekemättä mitään. Ei joka päivä tarvitse liikkua.
Itse lopetin liikunnan kokonaan ja heti on ollut keveämpi olo. Ei tarvitse koko ajan olla nälkäinen ja voi vaikka olla syömättäkin. Joskus jää jokin ateria välistä, mutta pyrin kuitenkin syömään säännöllisesti, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Annoskoko on minulla aika pieni, eikä aina edes tee mieli syödä. Joskus tulee herkuteltua leivonnaisilla.
Helpoin tapa on pätkäpaasto. 16h syömättä/vrk. Vältä sokeria ja eineksiä. Kävele paljon. Aika helppo pitää... Jos haluaa jalostaa vielä, tee aamulla 5-10 min jotain jumppaliikkeitä ja kyykkyhyppyjä, että tulee hieni hiki ja hengästyminen. Kroppa ja aineenvaihdunta lähtee heti käyntiin ja rasva palaa...
Jos puhutaan ihan konkreettisista keinoista, niin kehonrakennusta ja fitnessiä pidempään harrasteena oma systeemini on joustava kaloribudjetti. EN sano, että kaikkien pitäisi tehdä näin. Ihmisillä on erilaisia luonteita, eri mielitekoja, aivan erilaisia tottumuksia, impulseja, vaikka mitä.
Mutta on meitä, jotka tekevät tätä todella hyvin tuloksin.
Minä siis vuoroin lisään ja vähennän massaa - yleensä kesäksi haluan aina olla timmimpi, ja kevään aikana tulee tehtyä kuuri.
Kuuria tehdessäni minulla on koko viikoksi kaloribudjetti ylös kirjattuna. Lasken tavoitteeni, että minne haluan päästä, ja sen mukaan lasken budjetin.
Lasken budjetin sen mukaan, että ensin sisällytän pakolliset, eli proteiinin ja kuidun. Se mikä jää yli on ns. fair game. Syön mitä huvittaa, kalorirajojen puitteissa.
Tykkään viikottaisesta budjetista siksi, että se antaa joustoa: jos haluan ensi perjantaina syödä pizzan tai jäätelöä, otan sen muina päivinä huomioon. Loppujen lopuksi vain viikottaisilla keskiarvoilla on tässä tilanteessa merkitystä.
Joillekin sopii paremmin täysrajoitus, mutta itsellä kyllä elämänlaatu kärsii liikaa jos pitää luopua maailman parhaasta asiasta, eli hyvästä ruoasta. Näin ollen olen tästä löytänyt itselle toimivan tavan olla ja pysyä painotavotteissa.
En paasaa tätä kaikille, painotan jälleen. On ihmisiä, joille tämä ei sovi. Mutta se on yksi vaihtoehto. Itsellä on vapautuneempi olo kun mitä vaan voi syödä - pitää vaan silmällä määrää. Ja kun tätä tekee tarpeeksi pitkään, se ei enää edes vaadi asioiden punnitusta ja kalorien seuraamista. Osaan nykyään aika hyvin jo päässä laskea, että mitä mistäkin tulee. Kirjaan vaan budjettiin ylös. Onhan se kyllä ylimääräinen vaiva, jota kaikki eivät halua ja se on ymmärrettävää.