Tänään alkaa uusi elämä. Tavoitteena 20 kg laihtuminen. Anna yksi hyvä neuvo!

Valmistaudu pitkään muutosprosessiin. Kuuri-ajattelu ei toimi eikä musta-valkoajattelu.

Varaa aikaa projektille:nukkumiselle, ruokien valmistamiselle, liikunnalle. Vältä liikaa stressiä. Ennakoi ruokailut siten, että vältät hallitsemattoman nälän kertymisen.

Liiku. Et halua menettää lihasmassaa.

Valitse ruokavalio, joka toimii sinulle ja ruokia, joista pidät. Esim. turha karpata, jos se ei oo yhtään sun juttu. Tietysti terveellisiä jne.

Laske kaloreita. Monta kuukautta, myös tavoitteen saavuttamisen jälkeen, että opit syömään laihtuneen kehon tarpeen verran.

Pidä välillä taukoa laihduttamisesta, mutta vain niin että syöt kulutuksen verran. Syy: ettei aineenvaihdunta mene jumiin.

Elä sorru selittelyyn...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi netistä terveellisiä, mutta herkullisia ruokareseptejä, ettei harmita syödä terveellisemmin.

Mikä ihmeen kuvitelma sulla on, että terveesti syöminen harmittaa??

Jos terveellisesti syöminen olisi yhtä lystiä kuin herkkujen mättäminen, ei meillä olisi missään yhtään ylipainoista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on muutama kymmenen kiloa ylipainoa. En minä jaksa mitään liikunta harrastuksia, koska olo on liian raskas. Ja mitä se edes auttaa? Kovalla rehkimisellä kulutan ehkä 600 kaloria ja ne ovat syöty takaisin yhdellä pienellä aterialla ja lisäksi nälkä kasvaa. Ei liikunnasta ole laihduttajaksi.

Olen toista mieltä. Olen laihtunut, en laihduttanut 12 kiloa, kun lisäsin liikuntaa. Olen seurannut, että viikossa kulutan keskimäärin 8000kcal enemmän, kuin ennen. Joten siihen mahtuu jopa pienet repsahtamiset syömisessä

Itse en usko kaloriteoriaan ollenkaan. Haluan vain sanoa, että sen jälkeen kun aloin harrastaa säännöllisesti liikuntaa ja tehdä lajitreenin lisäksi pari kertaa viikossa pitkän peruskuntolenkin (kävely, sauvakävely, hölkkä noin 1,5-2 h kerralla), vaatekokoni on pudonnut koosta 40 kokoon 36 ja pysynyt siinä noin kolme vuotta. En omista vaakaa joten en osaa sanoa, montako kiloa putosi.

Älä anna periksi!

(vaikka joskus on rankkaa tai vaikka joskus lipsut, jatka vaan)

Missä on ap? Tule kertomaan ja päivittämään mikä on tilanteesi.

Mieti mitkä laihduttamiseen ja kuntoiluun liittyvät jutut ovat toimineet sinulla ja palaa niiden pariin.  Mieti mikä niissä oli hyvää ja miksi meni pieleen. Me ollaan kaikki erilaisia, itse onnistun yleensä hyvin kun pystyn tekemään jostakin uudesta jutusta itselleni tavan eli kuntoilen aina esim. tiettyyn aikaan, koska silloin se menee vähän niinkuin automaattiohjauksella ja koitan käydä kaupassa sellaiseen aikaan kun en ole nälkäinen (ei tule sorruttua herkkuihin niin helposti). En myöskään  kaupassa koskaan kävele karkki-tai sipsihyllyn kautta koska on helpompaa vastustaa kiusauksia kun ei näe niitä. Mieti, mitkä ovat sinun sudenkuoppiasi ja kuinka voisit kiertää ne.

Aseta itsellesi välitavoitteita, vaikka tietty tuntimäärä liikuntaa viikossa tai vaikka ei herkkuja viikkoon ja lupaa itsellesi palkinto välitavoitteen saavuttamisesta. Palkinto ei tietty voi olla ruokaa, mutta vaikka laita vaikka kasvonaamio illalla tai mikä nyt sinusta tuntuisi kivalta hemmottelulta.

Kuuntele kehoasi, äläkä pidä esim. suklaan syöntiä epäonnistumisena tai repsahduksena. Elämässä saa syödä myös suklaata ja levätä, kun se tuntuu tarpeelliselta. Tee tämä muutos itsesi vuoksi, että sinusta tuntuisi hyvältä, terveeltä ja kauniilta.

https://www.perttimustajoki.fi/

Lainaa tuon kirja kirjastosta ja sepä onkin siinä.

Älä kysy neuvoja ventovierailta. Tee homma itse, älä vastuuta muita, ei se muuten onnistu.

Varaudu siihen että välillä pitää mennä nälkäisenä nukkumaan. Näin ei ollut nuorempana, mutta kun 40 vuotta tuli täyteen, niin paino ei itselläni muuten laske.

Itse sairastan BED'iä eli ahmimishäiriötä. Laihdutin muinoin ja ainoa tapa miten sain itselleni iskostettua päähän ne pienemmät ateriakokonaisuudet oli aina välillä miettiä, että ruoka ei maailmasta lopu ja sitä on vielä jäljellä silloinkin, kun olen tyytyväinen painooni. Se oli ihan ainoa tapa. Elin joskus elämää, jossa ruokaa ei ollut ja se laukaisi ahmimishäiriön.

Syö kunnolla aamulla ja varsinkin proteiinia. Koko päivä tulee syötyä terveemmin ja verensokeri pysyy tasaisena.

Suosittelen laittamaan herkut "piiloon", Poissa silmistä, poissa mielestä. Omia herkkujani pidän puuropaketin takana. Jos on nälkä, niin ensin syödään kulhollinen puuroa, ja jos sen jälkeen tekee vielä herkkua mieli niin sallin sen itselleni, hyvin harvoin enää puuron jälkeen herkkuhammasta kolottaa.

Ja toinen on se että kannattaa jo aamusta syödä hyvin niin ei sitten yöllä tule kamala nälkä, ja kannattaa pitää sellaista ruokaa kaapissa mitä voi nopeasti syödä jos tulee ihan kamala nälkä eikä oikea ruoka ole vielä valmis, siis ihan vaikka porkkanaa tai banaania tai sitten sitä puuroa

– Yksinäinen puurtaminen ei kiinnosta, en ota tosta pyörää ja lähde pyörälenkille. Mä olen pyörälenkkini tehnyt. Jos kyse on jostain höntsäkiekosta, jääkiekosta, tenniksestä tai padel-tenniksestä, niin sellaisesta mä kyllä tykkään, Palander summaa.

Kaikille elämäntapamuutosta hautoville Palanderilla on yksi neuvo – kannattaa hakea apua.

– Vaikka kuinka luulisi, että pystyy itse tekemään kaikkia asioita, niin kyllä apu helpottaa sitä hommaa. Melkein vaatii sen potkijan sanomaan vieressä. Kun alkaa yksin jumppaamaan, se on hankalaa. Arvostan lääkäreitä ja personal trainereita ihan perkeleesti.

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/76f5e5e0-54ad-4050-9e4c-adcb7ec…

Syö kasvispainotteisesti ja vältä kovia rasvoja.

Minulla on kaksi:

- Älä osta kotiin herkkuja, niin et voi mennä herkkukaapille heikolla hetkellä. Kaupassa kiusausta on helpompi vastustaa kuin kotona.

- Löydä itsellesi liikuntamuoto, josta aidosti nautit.

Jos yrität vaikuttaa johonkin systeemiin (tässä tapauksessa painoon) on sinun edes jollakin tavalla seurattava sitä, niin että saat palautteen. Vaaka on ystävä, ei vihollinen. Tai vaikka vyötärönympäryksen seuraaminen.

Punnitse itsesi säännöllisesti, mutta älä lannistu jos vaa´an lukema näyttää välillä väärään suuntaan. Kehossa voi olla esim. väliaikaisesti enemmän nestettä joka vaikuttaa painoon huomattavasti.

Osa itsepetosta on se, että tuntuu laihemmalta tai kevyemmältä. Siltä voi tuntua, jos liikut tai vähän paastoat välillä. Mutta paino voikin olla jotain muuta kun hyppäät kuukauden kuluttua vaakaan.

Anteeksi, jos joku loukkaantuu tästä. Kysyisin kuitenkin, että miksi syötte niitä ns herkkuja? Esimerkiksi täällä yksi kirjoittaja kertoi laihtuneensa 13 kg kun jätti sipsit ja karkit ja sokerilimut  ym pois. Miksi syötte noita tuotteita, vaikka ne ovat todella lihottavia? Pyydän teiltä asiallisia vastauksia, älkää haukkuko minua, en pilkkaa teitä, vaan haluaisin tietää, miksi toimitte näin?

Vierailija kirjoitti:

Varaudu siihen että välillä pitää mennä nälkäisenä nukkumaan. Näin ei ollut nuorempana, mutta kun 40 vuotta tuli täyteen, niin paino ei itselläni muuten laske.

Nuorempana tuli aina vedettyä iltapalat ja mentyä maha killillään nukkumaan. Ja tulihan se uni sieltä kun verensokerin nousu toi sen pikku väsymyksen.

Nykyisin en syö iltaisin lainkaan klo 18 jälkeen. Ja siitä huolimatta on ihan helppo mennä nukkumaan. En kärsi minkäänlaisesta nälästä nukkumaan mennessä. -eri.