Tänään alkaa uusi elämä. Tavoitteena 20 kg laihtuminen. Anna yksi hyvä neuvo!
Mä aloitan tänään uuden elämän. Olen lopenkyllästynyt liikakiloihini, raskaaseen oloon, suklaanmässytykseen, polvikipuihin, vetämättömyyteen, pullottavaan mahaan...
Olen konkarilaihduttaja, tiedän lautasmallin ja säännöllisen syömisen, arkiaktiivisuuden lisäämisen, hiilareiden vähentämisen, kärsivällisyyden...
Mutta mikä on se sun yksi ja paras neuvo, jonka annat laihduttajalle? Etenkin isoja kilomääriä itse pudottaneilta otan mielelläni vastaan oivalluksia.
Kommentit (2329)
Vierailija kirjoitti:
Lisää kasviksia! Eikä se tarkoita, että pelkästään kasviksia syödään; tietenkin syödään monipuolisesti proteiinin lähteitä ja täysjyvää ja hedelmiä, marjoja yms nk. normaalia ruokaa. Mutta kasvisten lisäys auttaa energiatiheydeltään isomman ruoan mättämiseltä.
Älyttömän paljon hiilareita tuossa dieetissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paloittele annokset. Esim. Kun seuraavan kerran juot kahvia, ota vain yksi ainoa keksi tai kahvipulla ja jaa se 2-4 palaan. Syö palat kuvitellen, että jokainen niistä olisi uusi keksi tai pulla.
Tai sitten vain jättää sen pullan ja keksin ottamatta. Turha alkaa pelleilemään niiden kanssa.
Tuollainen "jätä kaikki herkut äläkä edes yritä löytää tapoja vähentää" -ajattelu on just sitä mikä saa ihmiset luovuttamaan ja ahmimaan. Toki joillain onnistuu lopettaa herkuttelu kokonaan mutta ei se mun mielestä ainakaan ole mitenkään välttämätöntä laihduttajalle. Tällaiset niksit tekee elämäntapojen muuttamisesta helpompaa ja madaltaa kynnystä tehdä niitä pieniä muutoksia ainakin mun kokemuksen mukaan paljon tehokkaammin kuin täydellisyyden tavoittelu ja tiukat rajoitukset.
Pienemmät annoskoot, niin että kun sitten myöhemmin yrittää syödä paljon, huomaa mahalaukkunsa kutistuneen.
Olen 160 senttinen mummeli ja ennen kuin kun viimeinen lapsi syntyi, painoin 65 kiloa.
Paino normalisoitui ihan huomaamatta parissa kuukaudessa.
Ennen raskauksia normipainoni oli 53- 55 kiloa.
Työelämä ja säännölliset / normaalit elämäntavat pitivät huolen normipainossa
pysymiseen.
Sitten alkoivat elämänmuutokset eroineen ja paikkakunnan vaihtoineen muuttamaan
myös elämäntapojani ja kun lapset lähtivät opiskelemaan, aikaa alkoi olla kapakoissakin
istumiseen.
Siitä se lihominenkin alkoi, kun ensin imuroi kitusiinsa olutta tai viinaa ja sen jälkeen
tuli niin himottava nälkä, että tuli ahmittua ruokaa ihan yli tarpeen niin, että kilojakin alkoi siunaantumaan huomaamatta...
Nyt paino on pysynyt 20 kiloa yli normipainon jo parikymmentä vuotta, eli painan n.
73- 75 kiloa ja tiedän, etteivät nuo liikakilot lähde muutoin kuin syömällä vähemmän ja
liikkumalla enemmän.
Liikkumisessa on se huono puoli, että se myös lisää ruokahaluja, enkä näin eläkeläiseksi
päästyäni juurikaan viitsi rasittaa itseäni fyysisesti ja seliselinä on tietty fyysisten työelämävuosien kokemukset ja myös niistä saadut mm. nivelrikot, joiden kanssa on vain
tultava toimeen.
Kivempaa olisi elämä kai kevyempänäkin, mutta siitä olen onnellinen, että elän ja saan vastinetta työeläke- ym muille yli 40- vuoden aikana palkoistani perityille maksuilleni näin elämäni ehtoollakin ;)
Monet maksavat kaikenlaisia yhteiskuntaa ylläpitäviä veroja ja maksuja koko työelämänsä ajan ja kuukahtavat juuri ennen eläkeikää pääsemättä nauttimaan saavutuksistaan...
Eläkevakuutusyhtiöille pitäisikin langettaa vastuu myös ylipainoisten terveydenhuollosta,
koska ylipainoisuus alkaa olla maailmanlaajuinen ongelma ja eläkelaitokset nettoavat ennen eläkeikää kuolleista miljardeja vuosittain.
7400 lääkäria yrittää saada tämän tiedon jokaiselle ympäri maailman:
We have UNDERCOVER FOOTAGE| IT’S TIME TO MAKE THIS PUBLIC| Dr Rashid Buttar (NEW)
Ehkä sellainen ruokavalio joka pitää nälkää ja jonka pystyt ottamaan elämäntavaksi. Pätkäpaasto auttaa monia, samoin keto, mutta pystyykö näitä ottamaan pysyviksi tavoiksi on yksilöllistä.
Vehnän ja sokerin ja muiden lihottavien herkkujen karsiminen vain juhliin tms. erityistilaisuuksiin.
Ruuan syöminen rakkaudella, syyllistymättä.
Mielekäs liikunta.
Tunnesyömisen syiden käsittely mikäli sellaista ilmenee. Ja jos retkahtaa niin ei kannata luovuttaa. Tsemppiä! ❤ mulla sama edessä, tosin ylipainoa lievää.
ei saa hotkia. kirjoitti:
Pikkuisen pienempiä annoksia. Levitä ruoka lautaselle näyttämään täydeltä ja syö hitaasti pureskellen 20 min. Leptiini eli kylläisyyshormoni sanoo että olet kylläinen 20 min kuluttua. Siksi hitaasti pureskeltavat kasvikset laihduttavat ja ahmiminen ja pureskelemattomuus lihottavat.
Paitsi jos olet onnistunut hankkimaan itsellesi leptiiniresistenssin.
Kolme asiaa, vaikka kysyit vain yhtä... Huolehdi siitä, että saat 1) mielitekosi tyydytettyä 2) tavalla, jolla hyvä olo säilyy ja 3) nälkä pysyy loitolla. Onnistuminen vaatii kaikkien näiden yhdistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meal prepping. Tee ihan joka ikinen päivän ateria (myös välipalat) valmiiksi. Nälän iskiessä nappaat vaan ja syöt. Ei tule tehtyä nälissään huonoja ratkaisuja. Noutoruokaankaan ei repsahda, kun ajattelee että valmiiksi tehdyt ruuat menisi sitten pilalle.
Herkkuhimoon sitten kasviksia valmiiksi pilkottuna ja pestynä, joita voi syödä myös jos aterian jälkeen jää vielä nälkä.
73->65kg ja homma jatkuu.
Esim. fitness-piireissä, joissa ruokavalio on tosi tarkkaa, näin tekee tosi monet eli vahva peukku tälle. Jos ei ole mahdollisuutta tehdä ruokia valmiiksi, niiden suunnitteleminen ja aineksien hankkiminen on jo iso plussa. Huomaan, että jos ei ole miettinyt seuraavia sapuskoita valmiiksi eikä hankkinut mitään valmiiksi, suuhun lappaa mitä tahansa, millä nälkä lähtee ja verensokeri alkaa korjaantua. Ja sitten harmittaa kun repsahti.
Tämä neuvo ei toimi ollenkaan, jos ruokailu on tähän asti ollut ihmiselle nautinnollinen tai sosiaalinen hetki. Kuka menee oman Tupper-boxinsa kanssa kahvilaan tai italialaiseen?
Kuka on sanonut että menen eväineni yhtään minnekkään? No töissä mulla on kyllä omat eväät, kuten monella muullakin. Syödään niitä omia eväitämme yhdessä.
Kahviloissa en ole koskaan viihtynyt ja jos menen ravintolaan, niin toki sitten syön sitä ravintolan ruokaa. Ravintolat eivät kuitenkaan kuulu mun arkiruokailuun. Kotona syön yksin tai miehen seurassa, joten sillä ei ole väliä mitä tai mistä astiasta syön.
Ja kyllä nautin ruokailuistani edelleen. Ehkä jopa enemmän kun ei tarvitse joka välissä miettiä mitä söisi tai laittaa ruokaa. Nautin myös siitä, että syömäni ruoka tekee minulle hyvää eikä jälkikäteen tule morkkista.
Sosiaalinen syöminen on aina ahdistanut minua ja onkin varmaan osasyy ylipainooni ja vinoutuneeseen ruokasuhteeseen. Toki meal prepping ei välttämättä ole perheelliselle mikään ideaaliratkaisu, mutta sinkuille tai parisuhteessa eläville ihan toimiva.
Meal prepping ei myöskään ole sama asia kuin fitnesstyyppien kuiva riisi+kana+parsakaali. Syön ihan tavallista, kasvisvoittoista ruokaa ilman juustoja ja kermoja. Välipala voi olla esim. leipää, hedelmiä ja kananmunaa.
Suosittelen edelleen Nutrausta. Ei tarvitse ostella, punnita, pähkäillä, valmistaa ruokia. Nutratessa nälkä lähtee muutaman päivän kun jaksat ensin sinnitellä. Päivän hinnaksi tulee 5 pussia maksamaan noin 6-7 e, - siis sisältää koko päivän ruuat! Saat kaikki tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet. Käy kurkkaamassa ja motivoitumassa Optifast Vlcd Results , amerikkalainen vastine Nutriletille. Ja kilot eivät kyllä tule takaisin. Laihdutin 30 kiloa Nutriletilla alle puolessa vuodessa. Kevensin sen syömisiäni ja annoskokoja. Se oli helppoa kun vatsalaukku pienentynyt.
Kirjoita ikkunaan ohikulkijoille nähtäväksi painosi.
Vierailija kirjoitti:
ei saa hotkia. kirjoitti:
Pikkuisen pienempiä annoksia. Levitä ruoka lautaselle näyttämään täydeltä ja syö hitaasti pureskellen 20 min. Leptiini eli kylläisyyshormoni sanoo että olet kylläinen 20 min kuluttua. Siksi hitaasti pureskeltavat kasvikset laihduttavat ja ahmiminen ja pureskelemattomuus lihottavat.
Paitsi jos olet onnistunut hankkimaan itsellesi leptiiniresistenssin.
Sekin vielä. Ylipainoisella on usein se. Mikähän siihen auttaisi?
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen edelleen Nutrausta. Ei tarvitse ostella, punnita, pähkäillä, valmistaa ruokia. Nutratessa nälkä lähtee muutaman päivän kun jaksat ensin sinnitellä. Päivän hinnaksi tulee 5 pussia maksamaan noin 6-7 e, - siis sisältää koko päivän ruuat! Saat kaikki tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet. Käy kurkkaamassa ja motivoitumassa Optifast Vlcd Results , amerikkalainen vastine Nutriletille. Ja kilot eivät kyllä tule takaisin. Laihdutin 30 kiloa Nutriletilla alle puolessa vuodessa. Kevensin sen syömisiäni ja annoskokoja. Se oli helppoa kun vatsalaukku pienentynyt.
Älä suosittele tapaa, jolla saa vain elimistönsä sekaisin ja syömishäiriön kaupan päälle!
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen edelleen Nutrausta. Ei tarvitse ostella, punnita, pähkäillä, valmistaa ruokia. Nutratessa nälkä lähtee muutaman päivän kun jaksat ensin sinnitellä. Päivän hinnaksi tulee 5 pussia maksamaan noin 6-7 e, - siis sisältää koko päivän ruuat! Saat kaikki tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet. Käy kurkkaamassa ja motivoitumassa Optifast Vlcd Results , amerikkalainen vastine Nutriletille. Ja kilot eivät kyllä tule takaisin. Laihdutin 30 kiloa Nutriletilla alle puolessa vuodessa. Kevensin sen syömisiäni ja annoskokoja. Se oli helppoa kun vatsalaukku pienentynyt.
Yäk mitä pashaa, huonoa "ravintoa".
Vierailija kirjoitti:
Ei herkkuja kotiin!
Ei heräteostoksia kaupassa!
Vaakaan joka päivä ja lukemat seinälle!
Säännöllinen syöminen -> ei kiljuvaa nälkää!
Ei kitukuureja; kunnon ateriat, lautasmalli on ihan hyvä!
Pienemmän lautaset!
Pienemmät kattilat ja kauhat!
Iltanaposteluksi porkkanaa ja kaalia!
Liikuntaa joka päivä!
Telkkaria ja nettiä niukasti!
Nukkumaan ajoissa!
Muiden lihavien bongailu!
Mulle toimii iso lautanen, joka on täytetty littanasti ja syön hitaasti nautiskellen. Ilman tv:tä ja nettiä syön ja pureskelen parhaiten.
Joka päivä jotain liikuntaa max. tunti. Kerran viikossa lepopäivä ja saa herkutella kohtuudella.
Aloita ihan vaan siitä, että syöt ihan normaalia ruokaa säännöllisesti.
Yksi neuvo:
EI MITÄÄN DIEETTIÄ. Ainakaan alkuun.
En tiedä, toimiiko tämä kaikilla, mutta minunlaisellani lukutoukalla tästä on apua. Jos tarvitsisi saada innostusta, niin luen aiheesta kaikenlaista. Esimerkiksi juuri tällaista keskustelua. Tai jotain terveellisen elämän kirjaa. Se voi olla hyvinkin myös joku amerikkalainen puolihumpuukikirja, jonka väitteistä en välttämättä ole samaa mieltä, mutta jokusen käyttökelpoisen idean niistä voi saada. Aihe pysyy mielessä mukavalla tavalla, ja voi löytää tsemppiä vaikeisiin hetkiin.
Itsellä kilot lähtee hitaasti. (Sekin on tutkittu ihmisillä on erityyppisiä aineenvaihduntoja)
Kuitenkin kun aloin liikkumaan neljästi viikossa 2t kerrallaan ja puolitin kaiken tervellisen ruoan (makeita hyvin harvoin, yksi, korkeintaan kaksi suklaapatukka kk), paino putosi tasaisesti. noin vuosi ja 25kg. Joku toinen pääsee samaan pudotukseen viikoissa, mutta silloin kirjaimellisesti joutuu tuijottamaan omaan napaansa, kaikki muu elämä ihan seis. Minun tavallani moni ei edes huomannut että laihdutin.
Sentit häviää myös nopeammin kuin kilot!
Muista (ja kumpa muutkin muistaisivat) paino pyrkii aina takaisin ylös, joten elämänmuutoksen tulisi olla loppuiän kestävää. Siinä se haaste on. Niitä on vähän jotka jaksaa olla nälässä aina. Siksi järkevä syöminen voittaa ihmedietit aina.