Lue keskustelun säännöt.
Ystävä järkyttyi vauvauutisesta - mitä tehdä?
26.08.2020 |
Ensimmäinen kolmas on nyt takana ja kerroin raskaudesta viestitse ystävilleni. Ajattelin laittaa viestiä, koska korona-ajan vuoksi emme ole livenä nähneet.
Raskaus on ollut minulle ja miehelleni hyvin toivottu asia. Olemme miehen kanssa hieman yli kolmekymppisiä, olleet yhdessä muutaman vuoden ja asumme avoliitossa. Elämämme on tasaista, on vakityöt jne. Olen puhunut ystäville, että lapset kuuluvat tulevaisuuden suunnitelmiin. Eli ei ole kyse mistään "yllätysraskaudesta". Olin varautunut raskauden yrittämisen kestävän kauankin, mutta raskaus alkoi iloksemme muutamassa kuukaudessa.
Muuten ystävät ovat ottaneet raskausuutisen hyvin, iloinneet kanssamme ja kyselleet kaikkea, mutta yksi ystävä ei osannut suhtautua asiaan. Olen tuntenut tämän ystävän kanssa yli vuosikymmenen. Tiedän, että hän on lapsirakas ja haluaa perheen joskus. Hän on kuitenkin sanonut tänä vuonna, ettei vielä ole ajankohtaista/pohtii, koska olisi tai uskaltaisi yrittää. Kun kerroin raskaudesta, hän vastasi "Onneksi olkoon, onpa yllätys. Minä en muuten ole raskaana. Nyt täytyy sulatella tätä raskausuutistasi."
Ihmettelin ystävän vastausta, sillä en ole kysynyt mitään siihen viittaavaakaan, onko hän raskaana. En koskaan kysele, onko joku raskaana. Ihmettelin myös, miksi hieman yli kolmekymppisen, lapsia halunneen ystävän raskautuminen on yllätys ja sulateltava asia? Jäin myös miettimään, onko ystäväni oikeasti yrittänyt lasta, mutta lasta ei ole kuulunut ja raskauteni on siksi sulateltava asia? Miten tällaisen tilanteen kanssa kannattaisi edetä, jotta huomioisin hänet mahdollisimman hyvin? Ystävästä ei ole kuulunut mitään sen jälkeen, kun kerroin raskaudesta (yleensä hän viestittelee).
Ap
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ystävä tuntisikin kateutta toisen raskautumisesta niin eihän tuo viesti silti ole ok. Varsinkin kun viestiä voi sulatella itse ennen kuin vastaa, puhelimessa nyt saattaisi todennäköisemmin tulla sammakko suustaan. En ymmärrä miksei voi vaan onnitella pyyteettömästi. Vaikka joskus saattaa tulla jostain asiasta kateuden vihlaisu kaveria kohtaan niin en kyllä ikinä näytä sitä, ja loppujen lopuksikin olen pyyteettömästi iloinen että kaveri sai mitä halusi.
Tämä! Miksei voi iloita toisen onnesta!
Kyllähän ihminen voi olla kateellinen vaikka mistä: lapsesta, miehestä, kodista, ammatista, ulkonäöstä, älykkyydestä, rahasta, autosta, polkupyörästä, vaikka mistä! Nostatteko itkupotkuraivarin, jos kaveri löytää miehen tai saa paremman työpaikan?
T. Se 4 vuotta lasta yrittänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan".
Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?
Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.
Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".
Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.
Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.
Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.No, tässä tapauksessa mistä kirjoitin, hyysätään nimenomaan sitä lapsetonta. Itse en saa olla vanhempieni luona viettämässä esim. joulua. Se on sinusta ihan ok? Minun lapsilleni reilua?
Mikä sinusta olisi kaikille sopiva, ja kaikkien mieltä pahoittamaton tilannejärjestely?
Ne jotka eivät kestä olla samassa tilassa, ovat siellä missä kestävät.
-ohis
Eli jälleen tullaan tilanteeseen, että lapsettoman tunteita ei pitäisi ottaa huomioon mitenkään, vaan eristää.
Tasapaino asian kanssa varmasti löytyisi, mutta se edellyttäisi tähän halua molemmilta puolilta ja myös ymmärrystä. Kun nythän lapsettomien odotetaan vain olevan hiljaa ja riemuitsevan kaikkien raskauksista. Kun sanallakaan tuovat julki omaa tilannettaan ja tunteitaan, niin ollaan heti katkaisemassa välit.
Oma kokemukseni on että aihe on monille 25-35-vuotiaille naisille ihan hirveä iso, eikä mikään mikä toisen elämässä tuolla saralla tapahtuu, ole neutraalia. Samoin ekaa kertaa mummoksi tuleville homma menee ihan omiin sfääreihinsä.
Siis sellaista itkemistä ja tunteella elämistä. Tuppaudutaan ja itketään, tai koetaan että saadaan unohtaa kaikki käytöstavat ja käyttäytyä vaikka kuinka rumasti.
Itsekään en oikein osannut suhtautua yllättävään vauva-uutiseen vauvakuumevaiheessa, vaikka minulla ei edes ollut kyse mistään muusta kuin uskaltaa tehdä päätös, että yritetään.
Eli parempi vaan tottua ja hyväksyä asia. Eikä olla liian tuomitseva ketään kohtaa. Tämä on selvästi yhtä naista suurempi asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ystävä tuntisikin kateutta toisen raskautumisesta niin eihän tuo viesti silti ole ok. Varsinkin kun viestiä voi sulatella itse ennen kuin vastaa, puhelimessa nyt saattaisi todennäköisemmin tulla sammakko suustaan. En ymmärrä miksei voi vaan onnitella pyyteettömästi. Vaikka joskus saattaa tulla jostain asiasta kateuden vihlaisu kaveria kohtaan niin en kyllä ikinä näytä sitä, ja loppujen lopuksikin olen pyyteettömästi iloinen että kaveri sai mitä halusi.
Tämä! Miksei voi iloita toisen onnesta!
Kyllähän ihminen voi olla kateellinen vaikka mistä: lapsesta, miehestä, kodista, ammatista, ulkonäöstä, älykkyydestä, rahasta, autosta, polkupyörästä, vaikka mistä! Nostatteko itkupotkuraivarin, jos kaveri löytää miehen tai saa paremman työpaikan?T. Se 4 vuotta lasta yrittänyt
Ihmiset käsittelevät asioita eri tavalla. Taustalla on kuitenki hätä siitä, että saako omia lapsia ikinä. Ja kun samalla siitä kriisistä ei saa puhua sanallakaan, kun jo leimataan katkeraksi ja ollaan katkaisemassa välejä.
Se, että sanoo onneksi olkoon, ei ole keneltäkään pois.
Sisimmissään voi tuntea vaikka mitä katkeruutta ja vihaa, mutta ei ole oikein tuoda sitä esille kun toinen kertoo hyviä uutisia.
Eli, ei tarvitse tuntea onnea, vaikka viestittäisi että onneksi olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan".
Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?
Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.
Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".
Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.
Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.
Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.No, tässä tapauksessa mistä kirjoitin, hyysätään nimenomaan sitä lapsetonta. Itse en saa olla vanhempieni luona viettämässä esim. joulua. Se on sinusta ihan ok? Minun lapsilleni reilua?
Mikä sinusta olisi kaikille sopiva, ja kaikkien mieltä pahoittamaton tilannejärjestely?
Ne jotka eivät kestä olla samassa tilassa, ovat siellä missä kestävät.
-ohisEli jälleen tullaan tilanteeseen, että lapsettoman tunteita ei pitäisi ottaa huomioon mitenkään, vaan eristää.
Tasapaino asian kanssa varmasti löytyisi, mutta se edellyttäisi tähän halua molemmilta puolilta ja myös ymmärrystä. Kun nythän lapsettomien odotetaan vain olevan hiljaa ja riemuitsevan kaikkien raskauksista. Kun sanallakaan tuovat julki omaa tilannettaan ja tunteitaan, niin ollaan heti katkaisemassa välit.
Keskity iloisiin ja hyviin asioihin elämässäsi. Itsesäälissä vellominen ei edistä raskautumistasi tai mitään muutakaan asiaa elämässäsi.
Aivan älyttömän itsekäs ajattelutapa! "Asia ei ole minun mielestäni hyvä eikä onnellinen, joten minulla on oikeus näyttää tunteeni ja pettymykseni muille".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma ehdotukseni ap on se, että kysyt suoraan ystävältä, että onko hänellä lapsettomuutta ja kerro, että olet koska tahansa valmis kuuntelemaan. Jos kertoo asian olevan näin, älä tuputa neuvoja, vaan ole vain läsnä.
Näin voi ystävälläkin olla paljon helpompi suhtautua raskauteesi ja myötäiloita, kun sinäkin ymmärrät hänen tilannettaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan".
Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?
Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.
Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".
Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.
Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.
Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.No, tässä tapauksessa mistä kirjoitin, hyysätään nimenomaan sitä lapsetonta. Itse en saa olla vanhempieni luona viettämässä esim. joulua. Se on sinusta ihan ok? Minun lapsilleni reilua?
Mikä sinusta olisi kaikille sopiva, ja kaikkien mieltä pahoittamaton tilannejärjestely?
Ne jotka eivät kestä olla samassa tilassa, ovat siellä missä kestävät.
-ohisEli jälleen tullaan tilanteeseen, että lapsettoman tunteita ei pitäisi ottaa huomioon mitenkään, vaan eristää.
Tasapaino asian kanssa varmasti löytyisi, mutta se edellyttäisi tähän halua molemmilta puolilta ja myös ymmärrystä. Kun nythän lapsettomien odotetaan vain olevan hiljaa ja riemuitsevan kaikkien raskauksista. Kun sanallakaan tuovat julki omaa tilannettaan ja tunteitaan, niin ollaan heti katkaisemassa välit.
Keskity iloisiin ja hyviin asioihin elämässäsi. Itsesäälissä vellominen ei edistä raskautumistasi tai mitään muutakaan asiaa elämässäsi.
Minulla on lapsi. Mutta osaan yhä miettiä asioita myös toisesta näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan".
Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?
Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.
Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".
Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.
Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.
Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.No, tässä tapauksessa mistä kirjoitin, hyysätään nimenomaan sitä lapsetonta. Itse en saa olla vanhempieni luona viettämässä esim. joulua. Se on sinusta ihan ok? Minun lapsilleni reilua?
Mikä sinusta olisi kaikille sopiva, ja kaikkien mieltä pahoittamaton tilannejärjestely?
Ne jotka eivät kestä olla samassa tilassa, ovat siellä missä kestävät.
-ohisEli jälleen tullaan tilanteeseen, että lapsettoman tunteita ei pitäisi ottaa huomioon mitenkään, vaan eristää.
Tasapaino asian kanssa varmasti löytyisi, mutta se edellyttäisi tähän halua molemmilta puolilta ja myös ymmärrystä. Kun nythän lapsettomien odotetaan vain olevan hiljaa ja riemuitsevan kaikkien raskauksista. Kun sanallakaan tuovat julki omaa tilannettaan ja tunteitaan, niin ollaan heti katkaisemassa välit.
Keskity iloisiin ja hyviin asioihin elämässäsi. Itsesäälissä vellominen ei edistä raskautumistasi tai mitään muutakaan asiaa elämässäsi.
Minulla on lapsi. Mutta osaan yhä miettiä asioita myös toisesta näkökulmasta.
Ja minulla on takana 4 vuotta lapsen yritystä ja lapsettomuushoitoja. Itsesäälissä vellominen ei auta ketään.
Omia kokemuksia raskausuutisen kertomisesta:
- isä sanoi, että luulin ettet halua lapsia
- broidi sanoi että mitä helvettiä
- pitkäaikainen kaveri (mies) kysyi, pitäiskö nyt siis onnitella
- toinen pitkäaikainen kaveri (mies) kysyi, millä aiotte elättää lapsen
- joukkuekaveri piti moraalisaarnan, että asiaa ei olisi saanut kertoa kasvotusten pukuhuoneessa, sillä jollekin lapsettomuus voi olla kipeä asia
- paras ystävä lapsuudesta saakka rupesi täysin yllättäen itkemään, ja huusi raivoissaan, että ei ole reilua (että saan lapsen ennen häntä, sillä olen 2v nuorempi)
- kaksi opiskelukaveria kysyi, aiotko pitää sen
Ihan hyvissä väleissä oon kaikkien kanssa nyt lapsi on 6v.
-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan".
Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?
Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.
Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".
Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.
Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.
Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.No, tässä tapauksessa mistä kirjoitin, hyysätään nimenomaan sitä lapsetonta. Itse en saa olla vanhempieni luona viettämässä esim. joulua. Se on sinusta ihan ok? Minun lapsilleni reilua?
Mikä sinusta olisi kaikille sopiva, ja kaikkien mieltä pahoittamaton tilannejärjestely?
Ne jotka eivät kestä olla samassa tilassa, ovat siellä missä kestävät.
-ohisEli jälleen tullaan tilanteeseen, että lapsettoman tunteita ei pitäisi ottaa huomioon mitenkään, vaan eristää.
Tasapaino asian kanssa varmasti löytyisi, mutta se edellyttäisi tähän halua molemmilta puolilta ja myös ymmärrystä. Kun nythän lapsettomien odotetaan vain olevan hiljaa ja riemuitsevan kaikkien raskauksista. Kun sanallakaan tuovat julki omaa tilannettaan ja tunteitaan, niin ollaan heti katkaisemassa välit.
Keskity iloisiin ja hyviin asioihin elämässäsi. Itsesäälissä vellominen ei edistä raskautumistasi tai mitään muutakaan asiaa elämässäsi.
Minulla on lapsi. Mutta osaan yhä miettiä asioita myös toisesta näkökulmasta.
Ja minulla on takana 4 vuotta lapsen yritystä ja lapsettomuushoitoja. Itsesäälissä vellominen ei auta ketään.
Jos toisen osapuolen tunteitten ymmärtäminen on mielestäsi itsesääliä, iin et ymmärrä mistään mitään. Olet vain tyhmä.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mutta itse en kyllä kertoisi noin isoa asiaa viestissä läheisille ystävilleni vaan soittaisin, jos ei voi tavata.
Oon kyllä niin eri mieltä! Kerroin ystävilleni tekstiviestitse, ei se heille ole niin iso asia mitä itselle on. Viesti on juuri hyvä, jokainen saa reagoida omalla ajallaan ja tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ystävä tuntisikin kateutta toisen raskautumisesta niin eihän tuo viesti silti ole ok. Varsinkin kun viestiä voi sulatella itse ennen kuin vastaa, puhelimessa nyt saattaisi todennäköisemmin tulla sammakko suustaan. En ymmärrä miksei voi vaan onnitella pyyteettömästi. Vaikka joskus saattaa tulla jostain asiasta kateuden vihlaisu kaveria kohtaan niin en kyllä ikinä näytä sitä, ja loppujen lopuksikin olen pyyteettömästi iloinen että kaveri sai mitä halusi.
Tämä! Miksei voi iloita toisen onnesta!
Kyllähän ihminen voi olla kateellinen vaikka mistä: lapsesta, miehestä, kodista, ammatista, ulkonäöstä, älykkyydestä, rahasta, autosta, polkupyörästä, vaikka mistä! Nostatteko itkupotkuraivarin, jos kaveri löytää miehen tai saa paremman työpaikan?T. Se 4 vuotta lasta yrittänyt
Ihmiset käsittelevät asioita eri tavalla. Taustalla on kuitenki hätä siitä, että saako omia lapsia ikinä. Ja kun samalla siitä kriisistä ei saa puhua sanallakaan, kun jo leimataan katkeraksi ja ollaan katkaisemassa välejä.
Minusta on eri asia kommentoida:
"Olen iloinen vauvauutisestasi, onnea. Samalla minua stressaa, saanko itse koskaan lasta. Olemme Pekan kanssa yrittäneet kohta vuoden, eikä lasta ole kuulunut. Toivon, että saamme vielä lapsen."
"Olen iloinen vauvauutisestasi, onnea. Mutta kyllä mua rehellisesti sanottuna v*tuttaa, että tekin saatte lapsen, kun me on yritetty kauemmin. On niin väärin, että muut saa lapsia ja me ei."
Mahdollista lapsettomuutta saa stressata ja siitä saa puhua, mutta on eri asia puhua yleisesti asiasta kuin syyllistää toista hänen raskaudestaan. Kuuntelen mielelläni ystävien huolta mahdolliseen lapsettomuuteen liittyen, mutta en kettuilua omasta raskaudestani.
Vierailija kirjoitti:
Mirva33 kirjoitti:
Heivaa koko ihminen elämästäsi. Onko sellainen ihminen edes tosi ystävä, jos ei toisen onnesta pysty iloitsemaan.
Niin juuri, heivataan elämästämme kaikki ne ystävät joille tulee ongelmia ja jotka eivät koko ajan jaksa huutaa hurraata meille ja palvoa meitä. Jäämme lopulta yksin, mutta mitäpä se haittaa!
Ei kaikki, mutta kyllä sellaiset, jotka eivät aidosti ole onnellisia puolestamme. Jotkut vain vaipuvat ongelmiensa ympärille ja ankeuttavat muiden elämää tuolla. Toinen on onnellinen ja toinen jotain aivan muuta.
Joskus käy vaan niin, että se surullinen ja kaikesta ahdistunut ei vaan kestä toisen elämää ollenkaan ja käytös on sen mukaista. Eikä itse tajua kuormittavansa ja ymmärrä ottaa etäisyyttää. Pitäisikö sellaista vain jaksaa ilman mitään "toimenpiteitä"?
En itsekään odottanut mitään riemunkiljahduksia ja raskaus tuli osalle ilmi vasta kun näkyi selvästi. Ei muiden tarvinnut asiaa huomioida mitenkään, mutta vaikuttaahan se nyt jotenkin elämään ja kerrottaviin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Se, että sanoo onneksi olkoon, ei ole keneltäkään pois.
Sisimmissään voi tuntea vaikka mitä katkeruutta ja vihaa, mutta ei ole oikein tuoda sitä esille kun toinen kertoo hyviä uutisia.
Eli, ei tarvitse tuntea onnea, vaikka viestittäisi että onneksi olkoon.
Samaa mieltä. Vaikka sillä hetkellä on vaikea tuntea onnea ystävän puolesta niin voi silti ne sanat sanoa. Oman raskautumisen vaikeuden voi ystävän kanssa ottaa puheeksi toiste, jos tarvitsee, ei tarvitse toisen ilouutisia kommentoida katkerasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ystävä tuntisikin kateutta toisen raskautumisesta niin eihän tuo viesti silti ole ok. Varsinkin kun viestiä voi sulatella itse ennen kuin vastaa, puhelimessa nyt saattaisi todennäköisemmin tulla sammakko suustaan. En ymmärrä miksei voi vaan onnitella pyyteettömästi. Vaikka joskus saattaa tulla jostain asiasta kateuden vihlaisu kaveria kohtaan niin en kyllä ikinä näytä sitä, ja loppujen lopuksikin olen pyyteettömästi iloinen että kaveri sai mitä halusi.
Tämä! Miksei voi iloita toisen onnesta!
Kyllähän ihminen voi olla kateellinen vaikka mistä: lapsesta, miehestä, kodista, ammatista, ulkonäöstä, älykkyydestä, rahasta, autosta, polkupyörästä, vaikka mistä! Nostatteko itkupotkuraivarin, jos kaveri löytää miehen tai saa paremman työpaikan?T. Se 4 vuotta lasta yrittänyt
Ihmiset käsittelevät asioita eri tavalla. Taustalla on kuitenki hätä siitä, että saako omia lapsia ikinä. Ja kun samalla siitä kriisistä ei saa puhua sanallakaan, kun jo leimataan katkeraksi ja ollaan katkaisemassa välejä.
Minusta on eri asia kommentoida:
"Olen iloinen vauvauutisestasi, onnea. Samalla minua stressaa, saanko itse koskaan lasta. Olemme Pekan kanssa yrittäneet kohta vuoden, eikä lasta ole kuulunut. Toivon, että saamme vielä lapsen."
"Olen iloinen vauvauutisestasi, onnea. Mutta kyllä mua rehellisesti sanottuna v*tuttaa, että tekin saatte lapsen, kun me on yritetty kauemmin. On niin väärin, että muut saa lapsia ja me ei."
Mahdollista lapsettomuutta saa stressata ja siitä saa puhua, mutta on eri asia puhua yleisesti asiasta kuin syyllistää toista hänen raskaudestaan. Kuuntelen mielelläni ystävien huolta mahdolliseen lapsettomuuteen liittyen, mutta en kettuilua omasta raskaudestani.
Minusta tuo ap:n ystävän viestin sävy kyllä on lähempänä tuota esimerkki nro 1.
Eihän ap:n ystävä sanonut, että on väärin kun ap saa lapsen ja hän ei.
Kertoi, että itse ei ole raskaana ja vähän pitää nyt sulatella uutista.
Vastaus viestiisi on niin outo, että siinä on jotain muuta takana. Kuulostaa siltä että hänellä on tämä oma raskautuminen ollut juuri jostain syystä mielen päällä. Ehkä oli kuukautiset myöhässä, ja juuri alkaneet tms. Viestisi on sattunut huonoon saumaan. Vaikka se ei ole syytäsi, kai tällaiset jutut voisi jutella, kun silloin on helpompi lukea tilannetta. Molempien kuulumiset on yhtä tärkeitä tasapuolisessa ystävyydessä. En tiedä oletko kysellyt ystävän kuulumisia vai ehkä radiohiljaisuuden jälkeen laittanut tiedotusviestin, jossa olet vieläpä jo edennyt raskauden kanssa yli alkuvaiheen.
Jos ystävä olisi ollut rakas, haluaisin ymmärtää. Lasten saaminen on herkkä ja kipeä asia. Yhtä lailla kuin uutinen on ihana, se osuu kipeästi toiseen. Ehkä teillä ei ole ollut yhteyttä ja tämä todella tuli hänelle yllätyksenä. Ja tosiaan taitaa sulatella lähinnä omia tunteitaan peilatessa sinun tilanteeseesi.
Samoin kävi mulle, kerroin raskausuutisesta ja "ystäväni", joka oli salaa yrittänyt lasta muutaman vuoden, järkyttyi uutisestani melkoisesti ja pitkin hampain onnitteli. Hän koki että minulla ja puolisollani ei olisi ollut oikeutta hankkia lasta ennen häntä, kun hän oli ollut miehensä kanssa vuosikausia yhdessä.
Vaikka ystävä tuntisikin kateutta toisen raskautumisesta niin eihän tuo viesti silti ole ok. Varsinkin kun viestiä voi sulatella itse ennen kuin vastaa, puhelimessa nyt saattaisi todennäköisemmin tulla sammakko suustaan. En ymmärrä miksei voi vaan onnitella pyyteettömästi. Vaikka joskus saattaa tulla jostain asiasta kateuden vihlaisu kaveria kohtaan niin en kyllä ikinä näytä sitä, ja loppujen lopuksikin olen pyyteettömästi iloinen että kaveri sai mitä halusi.