Lue keskustelun säännöt.
Ystävä järkyttyi vauvauutisesta - mitä tehdä?
26.08.2020 |
Ensimmäinen kolmas on nyt takana ja kerroin raskaudesta viestitse ystävilleni. Ajattelin laittaa viestiä, koska korona-ajan vuoksi emme ole livenä nähneet.
Raskaus on ollut minulle ja miehelleni hyvin toivottu asia. Olemme miehen kanssa hieman yli kolmekymppisiä, olleet yhdessä muutaman vuoden ja asumme avoliitossa. Elämämme on tasaista, on vakityöt jne. Olen puhunut ystäville, että lapset kuuluvat tulevaisuuden suunnitelmiin. Eli ei ole kyse mistään "yllätysraskaudesta". Olin varautunut raskauden yrittämisen kestävän kauankin, mutta raskaus alkoi iloksemme muutamassa kuukaudessa.
Muuten ystävät ovat ottaneet raskausuutisen hyvin, iloinneet kanssamme ja kyselleet kaikkea, mutta yksi ystävä ei osannut suhtautua asiaan. Olen tuntenut tämän ystävän kanssa yli vuosikymmenen. Tiedän, että hän on lapsirakas ja haluaa perheen joskus. Hän on kuitenkin sanonut tänä vuonna, ettei vielä ole ajankohtaista/pohtii, koska olisi tai uskaltaisi yrittää. Kun kerroin raskaudesta, hän vastasi "Onneksi olkoon, onpa yllätys. Minä en muuten ole raskaana. Nyt täytyy sulatella tätä raskausuutistasi."
Ihmettelin ystävän vastausta, sillä en ole kysynyt mitään siihen viittaavaakaan, onko hän raskaana. En koskaan kysele, onko joku raskaana. Ihmettelin myös, miksi hieman yli kolmekymppisen, lapsia halunneen ystävän raskautuminen on yllätys ja sulateltava asia? Jäin myös miettimään, onko ystäväni oikeasti yrittänyt lasta, mutta lasta ei ole kuulunut ja raskauteni on siksi sulateltava asia? Miten tällaisen tilanteen kanssa kannattaisi edetä, jotta huomioisin hänet mahdollisimman hyvin? Ystävästä ei ole kuulunut mitään sen jälkeen, kun kerroin raskaudesta (yleensä hän viestittelee).
Ap
Kommentit (215)
Minulle on täysin uusi asia, että raskaudesta ilmoitetaan erityisesti jotenkin. Siis vain sen vuoksi otetaan yhteyttä. Kummallista myös, että siihen sitten kommentoidaan jotakin omasta tilanteestaan.
Meillä kaikki saivat tietää kasvotusten, suurin osa vasta silloin, kun se näkyi ja alkoivat jo arvailemaan. Osa oli kyllä arvannut aiemminkin, mutta eivät olleet sanoneet mitään. Isovanhemmille kerrottiin hieman aiemmin jollakin käyntikerralla ja parhaalle kaverilleni kerroin myös sopivalla hetkellä. Kaverini oli ainut, joka tiesi yrityksestä.
Äitini järkyttyi ei oikein sanonut mitään. Soitti vasta parin päivän päästä sulateltuaan asiaa. Oli varma, etten koskaan hanki lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan".
Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?
Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.
Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".
Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.
Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.
Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.No, tässä tapauksessa mistä kirjoitin, hyysätään nimenomaan sitä lapsetonta. Itse en saa olla vanhempieni luona viettämässä esim. joulua. Se on sinusta ihan ok? Minun lapsilleni reilua?
Mikä sinusta olisi kaikille sopiva, ja kaikkien mieltä pahoittamaton tilannejärjestely?
Ne jotka eivät kestä olla samassa tilassa, ovat siellä missä kestävät.
-ohisEli jälleen tullaan tilanteeseen, että lapsettoman tunteita ei pitäisi ottaa huomioon mitenkään, vaan eristää.
Tasapaino asian kanssa varmasti löytyisi, mutta se edellyttäisi tähän halua molemmilta puolilta ja myös ymmärrystä. Kun nythän lapsettomien odotetaan vain olevan hiljaa ja riemuitsevan kaikkien raskauksista. Kun sanallakaan tuovat julki omaa tilannettaan ja tunteitaan, niin ollaan heti katkaisemassa välit.
Pitääkö raskaana olevan osallistua ei-raskaana olevan kriisiin? Pyytää anteeksi?
Miten onnitella uudesta autosta?
Onnea, meillä ei tule koskaan olemaan varaa tuohon ja polkupyöräkin varasttiin viime yönä.
Vai vaan Vau, hieno 😎 tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan".
Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?
Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.
Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".
Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.
Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.
Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.No, tässä tapauksessa mistä kirjoitin, hyysätään nimenomaan sitä lapsetonta. Itse en saa olla vanhempieni luona viettämässä esim. joulua. Se on sinusta ihan ok? Minun lapsilleni reilua?
Mikä sinusta olisi kaikille sopiva, ja kaikkien mieltä pahoittamaton tilannejärjestely?
Ne jotka eivät kestä olla samassa tilassa, ovat siellä missä kestävät.
-ohisEli jälleen tullaan tilanteeseen, että lapsettoman tunteita ei pitäisi ottaa huomioon mitenkään, vaan eristää.
Tasapaino asian kanssa varmasti löytyisi, mutta se edellyttäisi tähän halua molemmilta puolilta ja myös ymmärrystä. Kun nythän lapsettomien odotetaan vain olevan hiljaa ja riemuitsevan kaikkien raskauksista. Kun sanallakaan tuovat julki omaa tilannettaan ja tunteitaan, niin ollaan heti katkaisemassa välit.
Pitääkö raskaana olevan osallistua ei-raskaana olevan kriisiin? Pyytää anteeksi?
Miten onnitella uudesta autosta?
Onnea, meillä ei tule koskaan olemaan varaa tuohon ja polkupyöräkin varasttiin viime yönä.
Vai vaan Vau, hieno 😎 tms.
Pitääkö lapsettoman osallistua raskaana olevan odotusonneen? Jos kerran raskaana olevallekaan ei ystävän kriisi kuulu millään lailla. Niin miksi sitten oletetaan, että tämän raskaudenkaan pitäisi kiinnostaa?
Ite laittaisin kaverille viestin tyyliin "Kiitos onnitteluista. Jäin miettimään sitä mitä kirjoitit. Vaikuttaa siltä, että teillä on ehkä ollut asian kanssa jotain vaikeuksia? Olet mulle tärkeä ja tahdon olla sun tukena, kuuntelen mielelläni jos haluat puhua asiasta. Ymmärrän myös jos kaipaat ennemminkin aikaa ja etäisyyttä."
Jos kaveri kertoisi, että ovat yrittäneet onnistumatta tms. vastaisin varmaan jotain sellaista, että elämä on kyllä välillä epäreilua. Saattaisin kysyä, että ovatko käyneet lääkärissä.
En ainakaan laittaisi mitään että kyllä te vielä onnistutte tai että keskity muihin asioihin niin se tapahtuu kuin itsestään, älä stressaa. Nuo on ihan suoraa vittuilua, kun ei sitä oikeesti voi tietää ketkä onnistuu ja ketkä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoin kävi mulle, kerroin raskausuutisesta ja "ystäväni", joka oli salaa yrittänyt lasta muutaman vuoden, järkyttyi uutisestani melkoisesti ja pitkin hampain onnitteli. Hän koki että minulla ja puolisollani ei olisi ollut oikeutta hankkia lasta ennen häntä, kun hän oli ollut miehensä kanssa vuosikausia yhdessä.
Että et olisi saanut saada lasta ennen häntä?
Onko olemassa jokin järjestys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko olla provo. Ei oikeille ystäville kerrota ensimmäisestä raskaudesta viestillä.
Tai sitten voi olla, että ystävän reaktio johtuu juuri siitä: hän itse lapsettomana, ehkä vielä vähän eri elämänvaihetta (teini-iän symbioottisen ystävyyden jälkilaineissa) elävänä kuvitteli olevansa läheisempi. Sellainen luottoystävä, jolle soitetaan heti kun raskaustesti näytti positiivista.
Sen sijaan tekstari-ilmoitus 3kk raskauden alusta saattaa tämän ystävän pohtimaan, missäs teidän ystävyydessä mennään nyt ja etenkin tulevaisuudessa, jossa lapsi saattaa erottaa vielä enemmän.
Oikean ystävän tunnistaa siitä, että hänelle voi kertoa ne hyvät uutiset. Kaikki kyllä kuuntelevat mielellään huonot uutiset, mutta ystävät myös ne hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tylyä, jos sanonut, että pitää sulatella sitä, että ystävänsä on raskaana. Ymmärtäisin ehkä, jos lapsi olisi jotenkin yllättävä, jos olisitte 16 v/olisit mainostanut olevasi 100% vela jne.
Ystäväsi pitäisi niellä pettymyksensä. Sun vauvasi ei ole häneltä pois.
Tämä. Vaikka ystävä olisi vuosikausia yrittänyt lasta ja saanut juuri traumaattisen keskenmenon, toisen ihmisen raskausuutiseen ei sivistynyt ihminen kommentoi kääntämällä asiaa itseensä. Varsinkin jos ei ole vastoinkäymisistään mitään kertonut.
Ei sinun ap tarvitse menetellä mitenkään. Älä ota yhteyttä, odottele että kiukkuiita tyyntyy ja ottaa itse. Jos ei ota, et ole menettänyt mitään.
Joko on yrittänyt raskautta, ja ei ole onnistunut, tai on juuri kokenut alkuraskauden keskenmenon, tai yrittää taivutella puolisoaan suostumaan lapsen hankkimiseen, mutta puoliso vielä empii.
Ei välttämättä ole varsinaisesti kateellinen, mutta toivoisi itsekin olevansa raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ystävän pitäisi kiljua riemusta kun sinä olet raskaana?
Hänhän sanoi sulattelevansa asiaa.
Eikö se kelpaa?
Sitä paitsi kuten tiedät, raskaus ei ole vielä vauva. Mitä vain voi sattua.
Miksi raskaana olevat muuttuvat niin itsekkäiksi? Heidän kanssaan on vaikea olla, kun ei uskalla sanoa oikein mitään ja silti pitäisi uskottavasti esittää että on riemusta repeämäisillään.
Valtaosa kivasta yhteisestä tekemisestå loppuu siihen kun kaveri saa lapsen.
Joten on siinä sulattelemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on luisumassa siihen kuiluun, jota lapsettomuudeksi sanotaan. Se on kaiken salliva ja suojaava kuilu, joten tästä lähtien mitä tahansa teet tai et tee, se on väärin lapsettomuudesta kärsivän ihmisen mielestä.
Varaudu siihen, että hän ei siedä sinulta mitään vauvajuttuja, eikä mitään lapsijuttuja. Varaudu, että hänestä tulee katkera, ja hän sulkee sinut elämänsä ulkopuolelle. Varaudu varsinkin siihen, että muiden mielestä ystäväsi tekee oikein.
Minulle kävi näin oman siskon kanssa. Loppu tulema vuosikymmenen jälkeen on, että minun pitää varoa edelleen sanojani, ja emme voi olla samaan aikaan lapsuudenkodissa koko perheeni kanssa kylässä. Sisko varaa vanhemmat itselleen joka joulu ja juhannus, ja katkerana vetää vanhempiamme puolelleen koska HÄN kärsii. Toinen veljeni on ottanut kannan, että ei ole kenenkään puolella ja toinen taas on sitä mieltä, että minun pitäisi vaan ymmärtää. Sisko on siis saanut koko perheemme varpailleen toistemme kanssa, ja vain siksi, että ei saanut lapsia ja minä sain.
Ihmettelen tuota "vanhempien varaamista".
Sinulla on oma perheesi, joiden kanssa viettää juhlapyhiä. Pitäisikö mielestäsi siskosi olla yksin?En ole tervetullut silloin sinne, siskon mielestä. Hän myös aiheuttaa käytöksellään ikävän ilmapiirin, ja sen vuoksi minulle alussa vihjailtiinkin, että voisin vauvan ja miehen kanssa viettää joulun miehen vanhempien luona tai keskenämme. "Ettei ole sitten niin hankalaa kaikki, ymmärrät varmaan".
Oletko edes yrittänyt ottaa huomioon siskon tilannetta, vai odottanut vain onnitteluja?
Monesti noissa tilanteissa pääsee pitkälle jo sillä, että hyväksyy sen tahattomasti lapsettoman oikeuden omiin tunteisiinsa ja ottaa niitä myös huomioon.
Vähän liian usein törmää asetelmaan, että tahattomasti lapsettomalta odotetaan vilpittömiä onnitteluita ja mukanahehkutusta, mutta ollaan valmiita katkaisemaan välit jos tämä mitenkään tuo ilmi oman lapsettomuutensa tuomaa mielipahaa.Itse entisenä tahattomasti lapsettomana törmäsin tilanteisiin, joissa käytös oli oikeasti jo todella törkeää, mutta mielipahani kuitattiin aina sillä kuuluisalla lauseella "ei ole teiltä pois".
Esimerkki törkeästä tilanteesta: lapsettomuudesta tiennyt läheinen tuli kesken työpäivän työpaikalleni kertomaan raskaudestaan. Odotti vilpittömiä onnitteluita ja vaikka mitä, muttei ollut vaivautunut miettimään yhtään, miltä tuo tilanne itsestäni tuntui. Suuttui, kun kerroin ettei tuo nyt vaan ole ok tulla työpaikalleni hehkuttamaan asiaa.
Vastaavasti tilanteesta tietävä ystäväni kertoi raskaudestaan tekstiviestillä, samalla kertoen toivovansa kovasti meillekin pian samaa ja ymmärtävänsä, jos en heti halua asiasta puhua.
Ystävää pystyin heti onnitella vilpittömästi.No, tässä tapauksessa mistä kirjoitin, hyysätään nimenomaan sitä lapsetonta. Itse en saa olla vanhempieni luona viettämässä esim. joulua. Se on sinusta ihan ok? Minun lapsilleni reilua?
Mikä sinusta olisi kaikille sopiva, ja kaikkien mieltä pahoittamaton tilannejärjestely?
Ne jotka eivät kestä olla samassa tilassa, ovat siellä missä kestävät.
-ohisEli jälleen tullaan tilanteeseen, että lapsettoman tunteita ei pitäisi ottaa huomioon mitenkään, vaan eristää.
Tasapaino asian kanssa varmasti löytyisi, mutta se edellyttäisi tähän halua molemmilta puolilta ja myös ymmärrystä. Kun nythän lapsettomien odotetaan vain olevan hiljaa ja riemuitsevan kaikkien raskauksista. Kun sanallakaan tuovat julki omaa tilannettaan ja tunteitaan, niin ollaan heti katkaisemassa välit.
Pitääkö raskaana olevan osallistua ei-raskaana olevan kriisiin? Pyytää anteeksi?
Miten onnitella uudesta autosta?
Onnea, meillä ei tule koskaan olemaan varaa tuohon ja polkupyöräkin varasttiin viime yönä.
Vai vaan Vau, hieno 😎 tms.Pitääkö lapsettoman osallistua raskaana olevan odotusonneen? Jos kerran raskaana olevallekaan ei ystävän kriisi kuulu millään lailla. Niin miksi sitten oletetaan, että tämän raskaudenkaan pitäisi kiinnostaa?
Miksi on edes ystäviä, kun mistään itseään koskevasta tai ainoastaan määrätyistä ja valituista aiheista voi puhua? Kun toisen onni on pois omasta se ei ole enää ystävyyttää, vaan kateutta ja sitä sen on jos samaan aikaan ei osaa olla iloinen ystävän menestyksestä vaikka itsellä olisi huono hetki.
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Ei oikeille ystäville kerrota ensimmäisestä raskaudesta viestillä.
Tai sitten voi olla, että ystävän reaktio johtuu juuri siitä: hän itse lapsettomana, ehkä vielä vähän eri elämänvaihetta (teini-iän symbioottisen ystävyyden jälkilaineissa) elävänä kuvitteli olevansa läheisempi. Sellainen luottoystävä, jolle soitetaan heti kun raskaustesti näytti positiivista.
Sen sijaan tekstari-ilmoitus 3kk raskauden alusta saattaa tämän ystävän pohtimaan, missäs teidän ystävyydessä mennään nyt ja etenkin tulevaisuudessa, jossa lapsi saattaa erottaa vielä enemmän.
Tervetuloa vuoteen 2020. Kaikki ei soittele yhtään kenellekään vaan viestittelevät. Katsos kun sen viestin vastaanottaja voi lukea sitten kun sopii, puhelu tulee useimmiten huonoon aikaan.
Ja kolmen kuukauden raja on aivan normaali, sitä ennen ei ainakaan kukaan minun tuntemani ole kertonut raskaudesta muille kuin tulevan lapsen isälle. Sitten kun 12 viikko on takana, kerrotaan ensin tuleville isovanhemmille ja sitten kavereille.
Ei myöskään ole millään tavalla normaalia miettiä, "missä ystävyydessä mennään". Seurustelusuhteessa ehkä, mutta eihän ystävyys nyt sellainen ole. Ystävien kanssa mennään sillä tavalla kuin kummallekin sattuu sopimaan, ei se ole mikään sitoumus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ystävän pitäisi kiljua riemusta kun sinä olet raskaana?
Hänhän sanoi sulattelevansa asiaa.
Eikö se kelpaa?
Sitä paitsi kuten tiedät, raskaus ei ole vielä vauva. Mitä vain voi sattua.Miksi raskaana olevat muuttuvat niin itsekkäiksi? Heidän kanssaan on vaikea olla, kun ei uskalla sanoa oikein mitään ja silti pitäisi uskottavasti esittää että on riemusta repeämäisillään.
Miksi ihmeessä ystävien pitäisi tosiaan iloita asioista, joista sinä olet onnellinen? Miksei suoraan puukota selkään? Miksei lähde kylälle puhumaan sekään takaa pahaa? Miksi ihmeessä ystävä käyttäytyisi niinkuin hyvät ystävät käyttäytyy?
Mun mielestä toi oli ihan hyvä viesti kaverilta. Kertoo että asia on hänelle jotenkin vaikea, hän tarttee aikaa sen sulatteluun. Eli ilmeisesti tää on kipeä asia, jopa shokki, voimavarat on vähissä yms. Parempi jopa että pystyy rehellisesti sen sanomaan, jos on hyvä ystävä ja molemmat haluaa jatkaa ystävyyttä. Silloin ei oo hyvästä että kumpikaan joutui feikkaamaan. Toinen saa kertoa oman elämänsä ilouutisen ja toinen saa kertoa että se on aihe joka on kivulias.
Kun oma siskoni kertoi olevansa raskaana se oli mulle ISO shokki. En arvannut että olisi, enkä halunnut että olisi, mutta puhkesin heti itkemään ja tuntui että sydän hajoaa omaan lapsettomuuteen. Samoin kun kävin sitten synnärillä katsomassa vauvaa, olin siellä hymyilevä ja onnittelin ja sitten huutoitkin koko tunnin kotimatkan. Reaktion vahvuus yllätti ja hävetti, itse päädyin salaamaan tunteeni täysin.. ja siinä ehkä tein virheen kun en antanut edes siskolle mahdollisuutta olla tukenani.
Vierailija kirjoitti:
Ite laittaisin kaverille viestin tyyliin "Kiitos onnitteluista. Jäin miettimään sitä mitä kirjoitit. Vaikuttaa siltä, että teillä on ehkä ollut asian kanssa jotain vaikeuksia? Olet mulle tärkeä ja tahdon olla sun tukena, kuuntelen mielelläni jos haluat puhua asiasta. Ymmärrän myös jos kaipaat ennemminkin aikaa ja etäisyyttä."
Jos kaveri kertoisi, että ovat yrittäneet onnistumatta tms. vastaisin varmaan jotain sellaista, että elämä on kyllä välillä epäreilua. Saattaisin kysyä, että ovatko käyneet lääkärissä.
En ainakaan laittaisi mitään että kyllä te vielä onnistutte tai että keskity muihin asioihin niin se tapahtuu kuin itsestään, älä stressaa. Nuo on ihan suoraa vittuilua, kun ei sitä oikeesti voi tietää ketkä onnistuu ja ketkä ei.
Jos ystävä ei ole itse kertonut että yrittää lasta, miksi ap:n pitäisi nähdä vaivaa kaivaakseen hänestä sen tiedon? Jos minun ystäväni ei kerro minulle jotain, oletan että hän haluaa pitää asian omana tietonaan.
Ap, ystävälläsi on nyt meneillään joku oma pikku draamansa, joka ei liity sinuun millään tavalla. Älä sillä päätäsi vaivaa. Eiköhän sinulla ole muitakin ystäviä, jos tämä nyt haluaa temppuilla.
Itse luultavasti vastaisin: "Siinähän sulattelet sitten." En jaksa tuollaisia ihmisiä. Annetaan ymmärtää, että asia ei ole ok, mutta ei sanota suoraan vaan odotetaan että toinen alkaa kärttää että mikäs sinulla nyt on.
Raskaaksi tuleminen on täysin normaalia hedelmällisessä iässä olevalle naiselle. Omassa vahinkoraskaudessa voi olla sulattelemista, mutta kenelläkään ei oikeasti ole mitään järjellistä syytä sulatella jonkun muun raskautta. Ei vaikka itse olisikin maho. Ei se toisen lapsi ole itseltä pois. Jos niin kokee, on vain itsekäs. Ja kukapa sellaisia ystäviä kaipaisi?
Minulle tässä ei ole mitään ihmeellistä. Myös minulle kävi samoin. Ystävä lopetti ystävyyden siihen paikkaan kun ilmoitin olevani raskaana. Siitä on nyt 3,5 vuotta. Hän oli kärsinyt lapsettomuudesta vuosia ja hänen oma suhde päätyi asian vuoksi avioeroon. Hän ei kestänyt toisen onnea eikä voinut enää olla kanssani tekemisissä kun tiesi, että saan lapsen. Tämä tarina on tosi.