Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mullistava teoriani: jos et saa niitä, joihin ihastut, ihastut ihmisissä vääriin asioihin.
25.08.2020 |
Esim. ulkonäköön. Et tunne edes henkilöä kunnolla vaan tuijotat häntä etäältä kuin jotain taideteosta.
Toinen vaihtoehto: olet itse liian kaukana siitä, mitä ihastuksesi kohde on, ja ihastumisesi perustuu haluun saada noita ominaisuuksia välillisesti itsellesi, sitä kautta että kumppanillasi olisi niitä. Mutta koska sinulla ei ole hänelle mitään tarjottavaa vastavuoroisesti, hän ei ihastu sinuun.
Kumpikin tilanne on sellainen, jota on mahdollista parantaa kehittämällä itseään. Ensimmäisessä tilanteessa kannattaa kehittää kykyään lukea ja ymmärtää muiden ihmisten persoonallisuutta, ja empatiakykyään. Mitä empaattisempi olet, sitä realistisemmin osaat kuvitella minkälaista olisi oikeasti olla parisuhteessa jonkun tietyn ihmisen kanssa, ja silloin myös todennäköisemmin ihastut sellaiseen, joka myös ihastuu takaisin. Jälkimmäisessä tilanteessa auttaa, jos mietit mihin persoonallisuudenpiirteisiin yleensä ihastut, ja sitten keskityt kehittämään näitä piirteitä itsessäsi.
Itse ihastuin teininä perusteettomasti, enkä saanut vastakaikua. Aikuistuessani hahmotuskykyni on tarkentunut, ja 25-vuotiaasta eteenpäin olen aina saanut sen kumppanin, jonka olen halunnutkin. Uskon, että näin sen kuuluukin mennä, ja ne joilla on aikuisena asiassa ongelmia, ovat jääneet jumiin johonkin aikuistumiseen liittyvään kehitysvaiheeseen. Kun sen vaiheen vie onnistuneesti läpi, tällaiset ongelmatkin poistuvat.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki liittyy tasoteoriaan. Jos ihastut jatkuvasti niihin joita et voi saada niin kohteet ovat liian tasokkaita, näin yksinkertaista se on.
Minäkin olen tällä viikolla menossa treffeille naisen kanssa jota en pidä kovin viehättävänä jos kerrankin saisin vastakaikua tällä tavoin..
Kiinnostus on tosiaan melkoisen sidottu näihin tasoihin. Tälläisenä kasi/ysi-miehenä tavalliset naiset käyvät kuumina, mutta kun yrittää tutustua niihin hieman nätimpiin ja paikoin fiksumpiin, niin saattaa heti huomata, että kaikki menee paljon vaikeammaksi ja vastakaiku on harvinaista. Kysyntä lienee niin kova heillä, että kaiken pitäisi olla oikein ja olen saanut pakit mm. kevyen murteeni takia, vaikka nainen oli ennen näkemistä hyvin kiinnostuneen oloinen.
No näillä mennään ja kun pakkoa ei ole pariutua, niin kestäähän tämän.
Näin se on valitettavasti. Esim jos käyn sokkotreffeillä ja nainen on pullukka niin nainen kysyy 5 kertaa 2.treffien perään. Jos käyn treffeillä hoikan perusnätin urheilullisen naisen kanssa niin todella nuivaa on suhtautuminen. Aivan eri planeetalta tuohon pullukkaan verrattuna. Taso menee yhteensopivuuden edelle.
Mistä tiedät olevasi yhteensopivampi noiden hoikkien ja perusnättien kanssa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäs, kun itse ihastun miehiin, joissa näen jollain tavalla itseni? Useimmiten luonteessa, mutta monen kanssa myös ulkoisesti. Ihastukseni ovat olleet aina niin sanotusti realistisia, ei mitään kaikkien tavoittelemia alfoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki liittyy tasoteoriaan. Jos ihastut jatkuvasti niihin joita et voi saada niin kohteet ovat liian tasokkaita, näin yksinkertaista se on.
Minäkin olen tällä viikolla menossa treffeille naisen kanssa jota en pidä kovin viehättävänä jos kerrankin saisin vastakaikua tällä tavoin..
Kiinnostus on tosiaan melkoisen sidottu näihin tasoihin. Tälläisenä kasi/ysi-miehenä tavalliset naiset käyvät kuumina, mutta kun yrittää tutustua niihin hieman nätimpiin ja paikoin fiksumpiin, niin saattaa heti huomata, että kaikki menee paljon vaikeammaksi ja vastakaiku on harvinaista. Kysyntä lienee niin kova heillä, että kaiken pitäisi olla oikein ja olen saanut pakit mm. kevyen murteeni takia, vaikka nainen oli ennen näkemistä hyvin kiinnostuneen oloinen.
No näillä mennään ja kun pakkoa ei ole pariutua, niin kestäähän tämän.
Näin se on valitettavasti. Esim jos käyn sokkotreffeillä ja nainen on pullukka niin nainen kysyy 5 kertaa 2.treffien perään. Jos käyn treffeillä hoikan perusnätin urheilullisen naisen kanssa niin todella nuivaa on suhtautuminen. Aivan eri planeetalta tuohon pullukkaan verrattuna. Taso menee yhteensopivuuden edelle.
Minulla ei kyllä ole ilmennyt tuollaista säännönmukaisuutta treffaillessa. Olen saanut pakkeja myös pullukoilta.
Se on yksi buddhalaisuuden kulmakivistä että suru/paha olo juontaa haluista.
En ole itse buddhalainen ja mietin pitkän aikaa että tarkoittaa tämä että ihmisen ei pitäisi haluta yhtään mitään ettei olisi sen takia onneton, kaikkien pitäisi olla rutiköyhiä munkkeja joilla ei ole mitään?
Mutta eihän se sitä tarkoita, vaan nimenomaan sitä ettei kannata haluta sellaisia asioita joita ei voi saada.
Kun haluaa vain asioita jotka pystyy saavuttamaan, ei ole onneton siitä että asioita jää saavuttamatta sekä on onnellinen saavutetuista asioista. Win-win.
Joten ihan fiksusti pohti Siddharhta Gautama aikoinaan.
itsevarmuus on aika isojuttu tässäkin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Itse ihastun sellaisiin ihmisiin, jotka ovat mahdollisimman paljon kuin minä. Elämäntyyliltään, harrastuksiltaan, mielipiteiltään ja ajatusmalleiltaan. Mitä enemmän toinen on samankaltainen kuin minä, sitä enemmän ihastun.
Tunnen useampia näin ajattelevia ihmisiä, joilla on epärealistinen minäkäsitys. He siis kuvittelevat olevansa esim. urheilullisia ja avarakatseisia, vaikka eivät monen muun näkökulmasta sellaisia olekaan. Kun tällainen ihminen ihastuu sellaiseen, joka on oikeasti urheilullinen ja avarakatseinen, ihastuksen kohdetta ei voisi vähempää kiinnostaa, koska hänen näkökulmastaan ihastuja on lähinnä takapajuisesti ajatteleva sohvaperuna. Näin hieman kärjistäen, asiathan eivät ole mustavalkoisia tosielämässä, vaan monessa persoonallisuuden piirteessä on paljon aste-eroja.
En väitä että sinullakin olisi vastaavaa epärealismia, mutta kannattaa ainakin pohtia asiaa. Omia puutteita voi olla yllättävän vaikea hahmottaa realistisesti.
ap
Vierailija kirjoitti:
No mitäs, kun itse ihastun miehiin, joissa näen jollain tavalla itseni? Useimmiten luonteessa, mutta monen kanssa myös ulkoisesti. Ihastukseni ovat olleet aina niin sanotusti realistisia, ei mitään kaikkien tavoittelemia alfoja.
Näetkö sen itsesi, joka olet, vai sen joka haluaisit olla?
Persoonallisuustestien kehitystyössä on havaittu sellainen ilmiö, että kun ihminen vastailee itseään koskeviin kysymyksiin, vastauksissa kuvaillaan usein ihmisen haavekuvaa omasta itsestään. Ei niinkään sitä, mitä tämä ihminen ihan oikeasti sillä hetkellä on. Uskon, että samanlaiset harhakuvat sotkevat myös joidenkin ihmisten deittailua. Ajatellaan, että ollaan X ja Y, vaikka oikeastaan on enemmän kyse piirteistä joita arvostetaan ja ihaillaan muissa, ja haluttaisiin itsekin tulla sellaiseksi. Tämä selittää sitä, miksi joku peräkammarin kaulapartapoju ihastuu yltiösosiaaliseen instagram-malliin, ja saattaa kuvitella että heistä tulisi hyväkin pari. Kuitenkin, vaikka ulkonäköä koskevat "tasot" jätettäisiin kokonaan huomioimatta, näiden välillä on niin iso ero sosiaalisissa taidoissa, että hyvää paria ei syntyisi. Sosiaalisesti heikkotaitoinen osapuoli ei vain hahmota, kuinka valtava se ero todellisuudessa on, koska sen hahmottamiseen pitäisi olla juuri sitä sosiaalista hahmotuskykyä, jota tältä ihmiseltä puuttuu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa edes määritellä tarkasti mihin ihastun, eri ihmisissä eri asioihin. Ilman oikeanlaista ominaistuoksua, en voi ihastua. Mikä se tuoksu on, en osaa sanoa.
Myös ääni on tärkeä, kuten on myös tapa liikkua ja kantaa itseään.
Näitä kolmea asiaa ei mikään kompensoi, koska ne on oltava kohdillaan tai en tunne vetoa. Ollenkaan. Olen erehtynyt yrittämään, enää en. Siksi en myöskään nettitreffaile.
Vierailija kirjoitti:
Se on yksi buddhalaisuuden kulmakivistä että suru/paha olo juontaa haluista.
En ole itse buddhalainen ja mietin pitkän aikaa että tarkoittaa tämä että ihmisen ei pitäisi haluta yhtään mitään ettei olisi sen takia onneton, kaikkien pitäisi olla rutiköyhiä munkkeja joilla ei ole mitään?
Mutta eihän se sitä tarkoita, vaan nimenomaan sitä ettei kannata haluta sellaisia asioita joita ei voi saada.
Kun haluaa vain asioita jotka pystyy saavuttamaan, ei ole onneton siitä että asioita jää saavuttamatta sekä on onnellinen saavutetuista asioista. Win-win.
Joten ihan fiksusti pohti Siddharhta Gautama aikoinaan.
Kyllä, tämä sopii teoriaan loistavasti.
Ajatusleikkinä, jos minä olisin saanut tuon ihastukseni kohteen parisuhteeseen, joka oli todellisuudessa minulle sopimaton kumppani, niin siitähän olisi tullut ihan kamala suhde. En olisi ollut siinä suhteessa onnellinen. Olisi siis minulta epätervettä haaveilla ja haluta suhteeseen tuon henkilön kanssa. Jos ihastukseni ei olisi lopahtanut siihen kun selvisi, minkälainen tuo mies on oikeasti (vs. haavekuvani hänestä), se aiheuttaisi minulle vahinkoa. Haaveilisin miehestä jota en ensinnäkään saa, ja jonka kanssa tulisin onnettomaksi jos hänet saisin. Tämä haaveilu estäisi minua ihastumasta sellaiseen mieheen, jonka kanssa tulen onnelliseksi, ja jonka voin myös saada.
Tuntuu, että tällä palstalla on huolestuttavan paljon tällaiseen vahingolliseen ihastumiskierteeseen joutuneita ihmisiä. Osa menee jopa niin pitkälle, että yrittävät palstalla vaikuttaa vastakkaisen sukupuolen pariutumismieltymyksiin ja -tyyliin, jotta he voisivat saada sen itselleen sopimattoman kumppanin. Eihän tuo voi päättyä muuten kuin ikävästi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki liittyy tasoteoriaan. Jos ihastut jatkuvasti niihin joita et voi saada niin kohteet ovat liian tasokkaita, näin yksinkertaista se on.
Minäkin olen tällä viikolla menossa treffeille naisen kanssa jota en pidä kovin viehättävänä jos kerrankin saisin vastakaikua tällä tavoin..
Niin että millään muulla asialla ei ihmisten välisten suhteiden syntymisessä ole merkitystä kuin TASOILLA. Ei yhteisillä kiinnostuksenkohteilla, ei kemialla, ei arvoilla, kunhan vain TASOT ovat kohdallaan.
Taso on kaikista suurin tekijä treffailussa. Nuo yhteiset kiinnostuksenkohteet, kemiat ja arvot kiinnostavat naista vasta jos mies on tarpeeksi tasokas.
Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki liittyy tasoteoriaan. Jos ihastut jatkuvasti niihin joita et voi saada niin kohteet ovat liian tasokkaita, näin yksinkertaista se on.
Minäkin olen tällä viikolla menossa treffeille naisen kanssa jota en pidä kovin viehättävänä jos kerrankin saisin vastakaikua tällä tavoin..
Kiinnostus on tosiaan melkoisen sidottu näihin tasoihin. Tälläisenä kasi/ysi-miehenä tavalliset naiset käyvät kuumina, mutta kun yrittää tutustua niihin hieman nätimpiin ja paikoin fiksumpiin, niin saattaa heti huomata, että kaikki menee paljon vaikeammaksi ja vastakaiku on harvinaista. Kysyntä lienee niin kova heillä, että kaiken pitäisi olla oikein ja olen saanut pakit mm. kevyen murteeni takia, vaikka nainen oli ennen näkemistä hyvin kiinnostuneen oloinen.
No näillä mennään ja kun pakkoa ei ole pariutua, niin kestäähän tämän.
Tuo ei kyllä minusta vaikuta ongelmalta, että tavalliset naiset käyvät kuumana sinuun. Mieti, jos treffeillä lähinnä 4-5:n naiset kävisivät kuumana sinuun ja tavisten kanssa olisi hankalaa...
Eikö se ole aika sama asia kuin että jotkut pulsut mankuvat seksiä nuorilta pimuilta. Ei mitenkään kovin mieltä ylentävää pidemmän päälle, vaikka asiat voisi tietenkin olla paljon huonomminkin.
Koitan olla ajattelematta tasoja, mutta väkisinhän ne ajatteluun tunkeutuvat, kun käyttäytymismallit ovat niin orjallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki liittyy tasoteoriaan. Jos ihastut jatkuvasti niihin joita et voi saada niin kohteet ovat liian tasokkaita, näin yksinkertaista se on.
Minäkin olen tällä viikolla menossa treffeille naisen kanssa jota en pidä koåvin viehättävänä jos kerrankin saisin vastakaikua tällä tavoin..
Niin että millään muulla asialla ei ihmisten välisten suhteiden syntymisessä ole merkitystä kuin TASOILLA. Ei yhteisillä kiinnostuksenkohteilla, ei kemialla, ei arvoilla, kunhan vain TASOT ovat kohdallaan.
Taso on kaikista suurin tekijä treffailussa. Nuo yhteiset kiinnostuksenkohteet, kemiat ja arvot kiinnostavat naista vasta jos mies on tarpeeksi tasokas.
Ei pidä paikkaansa! Mitä tarkoittaa taso?? Olen käynyt treffeillä eri ikäisten miesten kanssa ja olen huomannut yhden yhdistävän asian yli 50v miehissä, ei osata edes perus käytöstapoja. Jos en halua enää toisille treffeille niin heti alkaa h*orittelu, syyttely, katkerointi ja uhriutuminen. Hyvän "tason" saisi aikaan jo hyvällä käytöksellä.
Nro33 jatkaa vielä että jos treffeille tullaan verkkareissa, kulahtaneessa T-paidassa joka on vielä niin pieni että läskimaha näkyy, niin kyllä on tasossa todellakin parantamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tästäkin nyt taas pitäisi ajatella. Itse ihastun miehissä pääasiassa älykkyyteen ja korkeaan sivistystasoon...
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tällä palstalla on huolestuttavan paljon tällaiseen vahingolliseen ihastumiskierteeseen joutuneita ihmisiä. Osa menee jopa niin pitkälle, että yrittävät palstalla vaikuttaa vastakkaisen sukupuolen pariutumismieltymyksiin ja -tyyliin, jotta he voisivat saada sen itselleen sopimattoman kumppanin. Eihän tuo voi päättyä muuten kuin ikävästi.
ap
Niinhän säkin yrität vaikuttaa, kun jo avausviestissä yrität sanoa, että ulkonäköön ihastumisessa on jotain väärää. Se nyt sattuu olemaan meille miehille ykköskriteeri nyt ja tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästäkin nyt taas pitäisi ajatella. Itse ihastun miehissä pääasiassa älykkyyteen ja korkeaan sivistystasoon...
Niinhän te naiset aina sanotte, mutta historian saatossa nerot eivät ole oikein olleet naisten suosiossa. Tästä on aiheutunut kaunaa ja monet filosofiaan taipuvaiset nerot ovatkin päätyneet lopulta pohtimaan naisten henkistä alempiarvoisuutta sekä koko sielun olemassaoloa.
Naiset kieltämättä vaikuttavat hyvin biologisilta laumaolennoilta, mutta en itse aivan noin pitkälle menisi sentään.
Vierailija kirjoitti:
Se on yksi buddhalaisuuden kulmakivistä että suru/paha olo juontaa haluista.
En ole itse buddhalainen ja mietin pitkän aikaa että tarkoittaa tämä että ihmisen ei pitäisi haluta yhtään mitään ettei olisi sen takia onneton, kaikkien pitäisi olla rutiköyhiä munkkeja joilla ei ole mitään?
Mutta eihän se sitä tarkoita, vaan nimenomaan sitä ettei kannata haluta sellaisia asioita joita ei voi saada.
Kun haluaa vain asioita jotka pystyy saavuttamaan, ei ole onneton siitä että asioita jää saavuttamatta sekä on onnellinen saavutetuista asioista. Win-win.
Joten ihan fiksusti pohti Siddharhta Gautama aikoinaan.
Miten muuten rakastuminen sopii yhteen tämän filosofian kanssa? Sitä ei kuitenkaan oikein voi ohjailla tai kohdetta määrätietoisesti valita.
Muuten kyllä periaatteessa olen samoilla linjoilla. Tuo vaan ei saa johtaa siihenkään, että "tyydytään" möllöttämään jonkun "riittävän hyvän" kanssa vaikka rakkautta ei ole.
Niin ja itsehän pelkään olevani tuollainen "riittävän hyvä".
Kyse on siitä et ku ihastuu johonkin ihmiseen, niin oma käytös muuttuu! Ja se karkoittaa sen ihastuksen kohteen pois.
Kun taas lähistöllä on ihminen kuka ei sua kiehdo/viehätä käyttädyt erilailla. Sit se kiinnostuu susta.
Mut sä et tietenkään siitä, koska se käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. Tää on loputon oravanpyörä, missä tuloksena on se et KUKAAN ei saa sitä ketä haluaa.
Alue: Aihe vapaa
Jaa. Itse ihastun sellaisiin ihmisiin, jotka ovat mahdollisimman paljon kuin minä. Elämäntyyliltään, harrastuksiltaan, mielipiteiltään ja ajatusmalleiltaan. Mitä enemmän toinen on samankaltainen kuin minä, sitä enemmän ihastun.