Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille

Vierailija kirjoitti:

At84 kirjoitti:

Miksi pitäisi ns. löysässä hirressä eikä sanoisi suoraan jos ei halua? Tietää kuitenkin että olen aina halunnut ja se ei muutu. Mikä järki olisi sanoa että on huomannut haluavansa?

Ei uskalla sanoa suoraan, koska pelkää että sinä lähdet. Niinkuin lähdetkin.

Näin yksinkertainen asia ei mene naisille jakeluun...

Mitähän asioita se mies vielä haluaa tehdä ennen lapsia? Kaiken ei tarvitse olla valmista (mitä edes tarkoittaa "valmis"??) Elämä ei pysähdy eikä lopu lapsensaantiin (toki muuttuu) ja haaveita ja tavoitteita on hyvä olla olemassa läpi elämän.

Mä olen nainen, mutta tavallaan ymmärrän miehesi fiilikset. Mä olin aina ajatellut haluavani lapsen, mutta en sitten kuitenkaan ollut valmis luopumaan lapsettomasta elämästäni. Mutta se erohan siinä tosiaan on, että miehelläsi on vielä aikaa. Jos juna menee ohi sinun kohdallasi, hän voi saada lapsen jonkun toisen kanssa, jos se yhtäkkiä tuntuukin tärkeältä. Minä päätin yrittää lasta 35-vuotiaana, vaikka suurta epävarmuutta edelleen tunsin. Eikö teillä ole sellaisia tuttuja, joilta miehesi olisi voinut saada vahvistusta sille, ettei elämä ole ohi lastenkaan jälkeen.

Jätä pillerit pois. Kyllä mies tottuu lapseen.

Meillä oli miehen kanssa sama tilanne. Kun lasten hankinnasta oli kyse, toinen vaan keksi ja keksi syitä odottaa vielä. Kerran jo alettiin yrittämään lasta, mutta muutaman kuukauden jälkeen mies keksi että halusikin ottaa virkavapaata ja muuttaa muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille.. Jolloin lopetettiin yrittäminen ja lykättiin vielä lastensaantia.

Pelastuksenani oli meidän lähes 10 vuoden ikäero. Mies oli 39 kun saatiin ensimmäinen lapsi. Tuskin olisi enää onnistunut, jos itse olisin samanikäinen. Noh, olen tyytyväinen edes tästä.

Vierailija kirjoitti:

En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?

Miksi?

Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.

Se mies joutuu kuitenkin maksamaan elatusmaksuja ja yh saa tukia kelasta enemmän kuin töissäkäyvä saa töistä. Yh:n asiat ovat oikein hyvin. Se itkeminen johtuu naisten luonteesta. Aina pitää valittaa, vaikka asiat olisivat ihan hyvin. Ja pitäähän yh:nkin johonkin purkautua, kun kotona ei ole sitä miestä jonka elinikää lyhentäisi nalkuttamisella.

Vierailija kirjoitti:

En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?

Miksi?

Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.

Missä ne yksinhuoltajat itkee ja valittaa? En ole itse huomannut, enkä itse niin tehnyt, vaikka yh olenkin.

Ja kyllä, ottaisin miljoona kertaa ennemmin nämä lapset kuin unelmieni miehen. Lapset vaan on jotain niin paljon parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?

Miksi?

Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.

Se mies joutuu kuitenkin maksamaan elatusmaksuja ja yh saa tukia kelasta enemmän kuin töissäkäyvä saa töistä. Yh:n asiat ovat oikein hyvin. Se itkeminen johtuu naisten luonteesta. Aina pitää valittaa, vaikka asiat olisivat ihan hyvin. Ja pitäähän yh:nkin johonkin purkautua, kun kotona ei ole sitä miestä jonka elinikää lyhentäisi nalkuttamisella.

:D Nyt oli jo sellainen pökäle, että varmaan persauksesi repesi kun tuon väänsit.

Vierailija kirjoitti:

Kun luen näitä kommentteja täällä niin kyllä helpolta kuulostaa "Lemppaat miehen ja teet vauvan yksin tai uuden miehen kanssa". Kunpa se olisikin noin yksinkertaista. Lapsen yrittäminen yksin ei ole mikään pikkujuttu henkisesti eikä taloudellisesti, eikä 36-vuotiaana tosiaankaan voi laskea senkään varaan, että ehtisi vielä löytää uuden kumppanin jonka kanssa onnistuu lisääntymään. Itse kipuilen nyt sen kanssa, että jatkaako lapsettomana muuten hyvässä parisuhteessa silläkin uhalla että tulen katkeraksi toiselle, vai eroanko ja jään todennäköisesti lapsettomaksi sinkuksi. Toki uusi parisuhde voi joskus taas löytyä mutta sitten olen luultavasti sen ikäinen että lapsista on turha edes haaveilla.

Aika moni mies kuitenkin tekee myös sen, että huomaa siinä 40+ iässä, että oishan se lapsi ihan kiva, kas tuo muija on jo maho, ja hankkii nuoremman ja perustaa perheen.

Jos haluaa lapsen, niin se on vaan tehtävä sitten vaikka yksin. Kyllä sen parisuhteen voi löytää yksinhuoltajanakin, ja vieläpä erittäin hyvän parisuhteen <3 

Fiksulla miehellä ei ole kiirettä pilaamaan parisuhdettaan.

”Lukuisat tutkimukset Euroopassa ja Yhdysvalloissa osoittavat, että lapsia hankkineet ihmiset ovat vähemmän onnellisia, tyytymättömämpiä elämäänsä ja parisuhteeseensa sekä voivat henkisesti huonommin kuin lapsettomat ikätoverinsa.

Princetonin yliopiston psykologian tutkija, nobelisti Daniel Kahneman kysyi yli 900 teksasilaisnaiselta, mitkä ovat heidän mielestään mieluisia ja epämieluisia ajanviettotapoja. Kahneman listasi 19 eri ajanviettotapaa ja huomasi, että lasten kanssa puuhastelu oli vasta 16. mieluisin tapa viettää aikaa. Miellyttävämmiksi asioiksi naiset listasivat muun muassa ystävien tapaamisen, tv:n katsomisen, puhelimessa puhumisen, shoppailun, nukkumisen ja jopa kotityöt.

Andrew Oswald, muun muassa Harvardissa ja Oxfordissa työskennellyt ekonomisti, puolestaan tutki kymmenientuhansien brittien onnellisuutta. Tulos: lapset eivät tee ihmisestä onnellisempia. Onnellisuus alkaa pudota erityisesti silloin, kun lapsia ilmestyy kaksi tai enemmän.

Sosiologi Robin W. Simon Wake Forestin yliopistosta tutki 13 000 yhdysvaltalaista ja havaitsi, että lapsia hankkineet ovat masentuneempia kuin lapsettomat riippumatta lapsien määrästä.

”Ihmiset, joilla on omia alaikäisiä lapsia, ottolapsia, lapsipuolia tai aikuisia kotona asuvia lapsia, ovat masentuneempia kuin ihmiset, joilla ei ole lapsia”, hän kirjoittaa. Masentuneimpia olivat yksinhuoltajat, joilla oli vauva- tai taaperoikäisiä lapsia.

Myrkkyä parisuhteelle

Erityisen myrkyllinen lapsi on parisuhdeonnen kannalta. Tyytyväisyys parisuhteeseen vähenee raskausaikana, ja vuosi synnytyksen jälkeen se on selvästi alempana verrattuna lapsettomien pariskuntien tyytyväisyyteen.

Psykologit Lauren Papp ja E. Mark Cummings tutkivat sataa pariskuntaa, jotka olivat olleet naimisissa vähintään kymmenen vuotta ja joilla oli lapsia. He pyysivät pariskuntia kirjaamaan riitojensa aiheet kahden viikon ajalta. Kävi ilmi, että 40 prosenttia riidoista käsitteli lapsia ja kasvatusta. Tutkijat huomauttivat, että vielä suurempi osa riidoista saattoi olla välillisesti lasten aiheuttamia: lapset aiheuttivat vanhemmilleen stressiä, ja nämä riitelivät ylipäätään herkemmin.

Jos pariskunnalla on ongelmia ennen lapsia, vanhemmuus pahentaa niitä entisestään, osoittaa eräs hollantilaistutkimus.

Kalifornian yliopistossa UCLAssa tehdyssä tutkimuksessa nauhoitettiin yli 1 500 tuntia 32 keskiluokkaisen, vähintään kaksilapsisen perheen elämää. Eräs nauhoja purkaneista tutkijoista totesi The Sunday Times -lehdelle nauhojen olevan ”tehokkain mahdollinen ehkäisykeino”. Nauhat osoittivat, että pariskunnat viettivät kahdestaan alle 10 prosenttia siitä ajasta, jonka olivat kotona ja hereillä. Suurimman osan tuosta 10 prosentista vanhemmat olivat niin poikki, että jaksoivat vain katsoa televisiota.

Harvardin yliopiston psykologian professori Daniel Gilbert summaa tutkimustuloksia kirjassaan Stumbling on Happiness. Hän toteaa kaikkien tutkimusten osoittavan suunnilleen samaa: pariskunnat ovat onnellisimpia ennen lapsia, ja seuraava onnen hetki koittaa lasten muuttaessa kotoa pois omilleen. Yksi suuri syy siihen, miksi lapsia hankkineet pariskunnat ovat lapsettomia onnettomampia, onkin se, että lasten myötä parisuhteen laatu romahtaa."

Älä pakota miestä lapsentekoon. Tunnen naisen, joka teki lapsen, koska niin kuuluu tehdä ja koska mies halusi. Myöhemmin erosi, koska ei saanutkaan elää sinkkuelämää vaan olisi pitänyt olla perheenkin kanssa. Isä on lähi ja vaikka äiti lastaan näkeekin säännöllisesti, nyt jo koululainen tietää vallan hyvin, ettei äitiä oikein hän ja äitinä olo kiinnosta. Tätä sivusta seuranneena: Kenenkään ei pitäisi tehdä lapsia, jos ei niitä itse oikeasti halua.

Sinulla on tyypillinen mies, joka ei halua lasta vielä. Hän havahtuu kuolevaisuuteensa vasta lähempänä viittäkymppiä ja silloin alkaa epätoivoisesti etsimään itselleen nuorempaa hedelmällisessä iässä olevaa naista, joka voisi tehdä hänelle vielä jälkeläisiä. Näitä papparaisia on deittipalstat pullollaan.

Tajutonta nössöilyä.

Isäni ei piitannut lapsista lainkaan, mutta äitini sanoi tosissaan, että sitten heidän tiensä eroavat eikä rakaskaan mies riistä häneltä koko mahdollisuutta perheeseen, jollaisen hän haluaa. Oho, isä sitten halusikin olla perhe äidin kanssa, muutenhan minua ei olisi. (Ne jotka haaveilevat perheestä tohvelin kanssa, joka ei tuossa tilanteessa osaa päättää toiveistaan, eivät tietenkään voi kissa pöydälle -metodia soveltaa.) Minulla on myös veli ja olisi toinenkin sisarus jos viimeiset yritykset eivät olisi menneet kesken.

Tuollainen periaatteesta venkoilu ja nössöily, jossa vielä yhdestä lapsettomasta vaellusviikosta ja Ahvenanmaan risteilystä tehdään kynnysehto oman lapsen saamiselle, on tae mieslapsihelvetistä ja tuollaista vedettäjäkakaraa et halua murheeksesi. Moni on tehnyt siitä lapsensa isän karmivin seurauksin. Lapsi on arvojärjestyksissänne aivan eri sijalla ja tulevaisuudessa se kostautuu.

Joko mies haluaa lapsia yhtä paljon kuin sinä tai ei. Älä usko valheita miehistä, jotka vuosia seurasivat naisen surua lapsettomuudesta "olematta vaan valmiita ihan vielä" ja sitten heistä kuitenkin tuli tukevia puolisoita ja kaikki meni niiiiiin putkeen sitten. Eri juttu jos molemmat empivät, samat arvot ja näkemys. Nämä "halusin lapsia, mutta mies ei halunnut niitä kanssani. Katkeroiduin miehelle vuosi vuodelta turvattomuuden ja epävarmuuden vuoksi valehdellen itselleni, että mies oli minulle oikea (ainoa mahdollisuuteni) ja viimein lapsia tehtiin ja... kaikki meni hyvin, meillä on kaikki hyvin." Uskoo ken tahtoo.

Ap. Nyt puhut miehesi kanssa HETI asian läpi. On sinua kohtaan valtava vääryys, jos et saa miehestäsi johtuen niitä lapsia tai lasta. Jos ei mies suostu, jätä hänet. Olet hänelle muuten ikuisesti katkera. Mitä enemmän aikaa kuluu, sen pahemmalta se tuntuu. Tee ensimmäinen lapsi vaikka yksin❤️ niin itse tekisin. Tai jätät kylmästi ehkäisyn pois.

Väestönräjähdys ja ilmastonmuutos on sellainen tuhoisa yhdistelmä, että aika itsekästä haluta jälkeläisiä kärsimään tähän maailmaan.

"Nykyisessä ilmastotodellisuudessa tämän vuosisadan aikana miljardit ihmiset tulevat kuolemaan kuumuuteen, janoon, tauteihin, tulviin, tulipaloihin ja ennen kaikkea siihen, että ruokaa ei enää ole. Ja lopulta, kansainvälisen kaaoksen seurauksena, järjettömään ampumiseen ja räiskintään. Miljardit ihmiset ovat pian liikkeellä. Monissa paikoissa ei pian voi enää elää. Tämä on tietenkin jo alkanut: joka vuosi jo viime vuosikymmenellä miljoonat pakenivat kodeistaan, mutta tilanteen massiivisuus voi alkaa tuntua täällä Suomessakin ehkä huomenna, tai ehkä viiden, ehkä kymmenen, ehkä kahdenkymmenen vuoden päästä. Kukaan ei tiedä. Se riippuu jokaisesta meistä itsestämme ja siitä, päätämmekö elää ikään kuin massiiviset asiat jotka oikeasti tapahtuvat ja ovat tapahtumassa ovat totta vai ei.

Sivilisaation romahtaminen kuulostaa erikoiselta, mutta se ei ole sitä. Se tarkoittaa vuosisatojen inhimillisen, yhteiskunnallisen ja älyllisen kehityksen sortumista ja lopulta mitätöitymistä. Se tarkoittaa maailmantalouden ja kansainvälisen kaupan kaatumista, sosiaaliturvajärjestelmien hajoamista, yhteiskuntarauhan murenemista. Se tarkoittaa epäonnistuneita ruokasatoja, vallankaappauksia, pelosta ja sekasorrosta nousevaa diktatuuria ja fasismia, maa-alueiden ja resurssien väkivaltaista puolustamista. Se tarkoittaa myös ei enää ulkomaanmatkoja, ei kahvia, ei viiniä tai oliiviöljyä, ei yliopistollista perustutkimusta, ei asumistukia, ei ehkä enää kela-korvattuja lääkkeitä, tai lääkkeitä ylipäätään."

Täällä melkein kaikki ovat sitä mieltä, ettei mies halua lapsia. Kannattaa muistaa, että toiset vain eivät pysty tekemään suuria päätöksiä. Oma mieheni on tällainen. Samanlaista vetkuttelua oli meillä, ja ympäripyöreää mutku-sitku arpomista. Meillä oli jo silloin pitkä yhteinen historia ja tunnistin tämän ominaisuuden jo entuudestaan - samanlaista arpomista oli mm. ensimmäisen asunnon osto. Niinpä ilmoitin aikani odotettuani, että nyt jätän ehkäisyn pois, minulta aika loppuu. Mies kalpeni, ja kävi jopa ostamassa kortsuja hätäpäissään. Ilmoitin kuitenkin, että niitä ei käytetä vaan nyt saa tosissaan miettiä onko valmis. Päätti viimein, että vauva saa tulla jos on tullakseen ja on lapsen syntymän sen jälkeen monesti sanonut, että tyttömme on paras asia ikinä, ja että häntä kaduttaa ettemme aloittaneet lapsentekoa aiemmin (lapsi nyt jo iso).

Jos ihminen ei yhtään tiedä mitä on odotettavissa, ja on epäröivä luonne muutenkin niin päätöksen tekeminen voi olla todella vaikeaa, mahdotonta suorastaan. Jos ap yhtään tunnistaa miestään tästä, niin joissain tapauksissa ultimatum voi olla oikea ratkaisu, vaikka en todellakaan pidä painostamisesta. Joidenkin kohdalla asiat vain eivät tapahdu. Tsemppiä, ja toivottavasti asiat järjestyvät parhain päin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luen näitä kommentteja täällä niin kyllä helpolta kuulostaa "Lemppaat miehen ja teet vauvan yksin tai uuden miehen kanssa". Kunpa se olisikin noin yksinkertaista. Lapsen yrittäminen yksin ei ole mikään pikkujuttu henkisesti eikä taloudellisesti, eikä 36-vuotiaana tosiaankaan voi laskea senkään varaan, että ehtisi vielä löytää uuden kumppanin jonka kanssa onnistuu lisääntymään. Itse kipuilen nyt sen kanssa, että jatkaako lapsettomana muuten hyvässä parisuhteessa silläkin uhalla että tulen katkeraksi toiselle, vai eroanko ja jään todennäköisesti lapsettomaksi sinkuksi. Toki uusi parisuhde voi joskus taas löytyä mutta sitten olen luultavasti sen ikäinen että lapsista on turha edes haaveilla.

Aika moni mies kuitenkin tekee myös sen, että huomaa siinä 40+ iässä, että oishan se lapsi ihan kiva, kas tuo muija on jo maho, ja hankkii nuoremman ja perustaa perheen.

Jos haluaa lapsen, niin se on vaan tehtävä sitten vaikka yksin. Kyllä sen parisuhteen voi löytää yksinhuoltajanakin, ja vieläpä erittäin hyvän parisuhteen <3 

Totta joka sana. Monelle lapsettomalle miehelle tosiaan iskee oman jälkeläisen kaipuu 40+ ikäisenä ja siinä kriisissä saa vanha parisuhde väistyä. Olen itse kahden lapsen totaali-yh ja silti löysin aivan upean miehen elämänkymppanikseni.

Jos siis itse haluat lapsen, niin älä jätä sitä asiaa miehesi päätettäväksi, vaan tee itse ratkaisut. Mikään ei takaa, että miehesi olisi rinnallasi loppuelämäsi, vaikka jäisitkin nyt hänen takiaan lapsettomaksi. Mies voi kuolla nuorena (kuten omalle miehelleni kävi) tai hän voi rakastua toiseen naiseen.

Kannattaa myös miettiä vaihtoehto, että välttämättä toinen teistä tai kumpikaan ei ole enää lisääntymiskykyinen. Tuossa iässä kannattaisi mennä suoraan gynekologin juttusille, joka tutkii molempien hedelmällisyyden.

Miestä arveluttaa varmaan se, mitä parisuhteelle käy. Kun teillä on lapsi, olette ensisijaisesti äiti ja isä, ette mies ja nainen. Tuo muuttaa suhdetta peruuttamattomasti. En väitä, ettei parisuhde olisi tärkeä naisille, mutta miehille se on ehkä vielä tärkeämpi. Varmaksi en tiedä, mutta miehen kipuilut voivat liittyä tähän.

Vierailija kirjoitti:

Väestönräjähdys ja ilmastonmuutos on sellainen tuhoisa yhdistelmä, että aika itsekästä haluta jälkeläisiä kärsimään tähän maailmaan.

"Nykyisessä ilmastotodellisuudessa tämän vuosisadan aikana miljardit ihmiset tulevat kuolemaan kuumuuteen, janoon, tauteihin, tulviin, tulipaloihin ja ennen kaikkea siihen, että ruokaa ei enää ole. Ja lopulta, kansainvälisen kaaoksen seurauksena, järjettömään ampumiseen ja räiskintään. Miljardit ihmiset ovat pian liikkeellä. Monissa paikoissa ei pian voi enää elää. Tämä on tietenkin jo alkanut: joka vuosi jo viime vuosikymmenellä miljoonat pakenivat kodeistaan, mutta tilanteen massiivisuus voi alkaa tuntua täällä Suomessakin ehkä huomenna, tai ehkä viiden, ehkä kymmenen, ehkä kahdenkymmenen vuoden päästä. Kukaan ei tiedä. Se riippuu jokaisesta meistä itsestämme ja siitä, päätämmekö elää ikään kuin massiiviset asiat jotka oikeasti tapahtuvat ja ovat tapahtumassa ovat totta vai ei.

Sivilisaation romahtaminen kuulostaa erikoiselta, mutta se ei ole sitä. Se tarkoittaa vuosisatojen inhimillisen, yhteiskunnallisen ja älyllisen kehityksen sortumista ja lopultka mitätöitymistä. Se tarkoittaa maailmantalouden ja kansainvälisen kaupan kaatumista, sosiaaliturvajärjestelmien hajoamista, yhteiskuntarauhan murenemista. Se tarkoittaa epäonnistuneita ruokasatoja, vallankaappauksia, pelosta ja sekasorrosta nousevaa diktatuuria ja fasismia, maa-alueiden ja resurssien väkivaltaista puolustamista. Se tarkoittaa myös ei enää ulkomaanmatkoja, ei kahvia, ei viiniä tai oliiviöljyä, ei yliopistollista perustutkimusta, ei asumistukia, ei ehkä enää kela-korvattuja lääkkeitä, tai lääkkeitä ylipäätään."

Eli lapsia ei kannata hankkia, koska ihmiskunta tuhoutuu? Uutinen sulle: ihmiskunta tuhoutuu ainakin ihan varmasti, jos kukaan ei hanki enää lapsia.