Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Kannattaa vaan kylmän viileästi esittää miehelle suunnitelma, miten ap aiot toimia.
mies ei selvästi uskalla itse tehdä päätöstä lasten hankinnasta. Älä vaadi sitä häneltä.
vaan sanot että nyt jätit pillerit pois. Jos ei ala kuulua vauvaa, sitten sanot nyt on varattu aika hedelmöitysklinikalle jne
lopeta neuvottelu. Ilmoita asiat ja se on siinä.
näitä ihmisiä on olemassa jotka sulkeutuu koska eivät kestä sitä valinnan ajatusta .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tahtoisin niin kovasti lasta. t: mj
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?
Miksi?
Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.
Se kuuluu ihmisen ja eläinten maailmaan ja on evoluution tulosta. Muistan itsekin, kun tuli se halu saada oma lapsi, mies ei olisi halunnut, mutta sanoin että löytyy niitä miehiä muualtakin-antoi periksi.
Luin, et mies pukeutuu kun otan lapsen teon esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahimmat? tapaukset joista olen lukenut niin niissä ei mies halua lasta vuosikausiin ja sitten kun nainen on 'liian vanha' niin vaihtavat nuoreen joka hetikohta haluaa lapsen ja sitten se yhtäkkiä miehelle sopiikin,, Toisinaan vielä henkäisee että kun sen edellisen vaimon kanssa niitä lapsia ei tullut..
Pahin tapaus olisi kyllä tossukka, joka tekee lapsen vain toisen mieliksi. Siinähän menisi kolme elämää pilalle.
Ei se nyt aina niinkään mene. Semmostakin on sattunut, että vauvasta tuleekin miehelle oikea silmäterä, kun se on syntynyt. Näitäkin isiä löytyy lähipiiristä, mitkä viimeiseen asti "venkoili" ja kuitenkin kun se nyytti viimein tuli kotiin, miehet oli sulaa vahaa. 🤗
Mulla kävi niin koiran kanssa. Olin se "järjen ääni" ja jarrumies siihen asti, kun pentu tuli taloon.
Lasten kohdalla tilanne oli toinen. Halusin niitä jo ennen kuin vaimo oli valmis ajatukseen. Kolmen muksun jälkeen jarrumies minussa taas heräsi, mikä oli ok vaimolle.
Harvempi meistä on täysin ehdottomia näiden asioiden suhteen. Jos on, niiden pitäisi tulla esiin jo ennen seurustelua tai viimeistään sen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rakasta sinua (enää). Ei näe yhteistä tulevaisuutta.
At84 kirjoitti:
Kiitos noista muutamista asiallisista vastauksista. Kyllä 84 on ikävuoteni ja TIEDÄN että aikaa ei ole hukattavaksi - tätä olen yrittänyt painottaa puolisollenikin.
Olemme olleet vuosia yhdessä ja kaikki elämässämme on tähdännyt siihen viime vuosina että urat on kunnossa jotta lapsia voidaan alkaa hankkia. Siksi ihmettelen suuresti JOS kaikkien näiden vuosien jälkeen yhtäkkiä hän ei haluakaan lapsia.
Tuntuu että alan olemaan epätoivoinen asian suhteen. Olen aina halunnut lapsia ja hän tietää sen. Olen laittanut uran omasta valinnastani lastenhankinnan edelle ja pari viime vuotta käyttänyt puolison herättelemiseen ajatukselle. Tähänkö nyt on tultu että on urat ja koti kunnossa ja sitten hän ei haluakaan? Ja minkälainen ihminen tekisi edes noin että elättelee toiveita toiselle ja sitten sulkeutuu odottaen että asia menee ohi??
Nii in, sen kun tietäisi. Sisarelleni kävi aikanaan niin, että mies juurikin asetteli käytännön esteitä/vaatimuksia lapsen teolle; tyyliin "valmistu ensin", sen jälkeen "harjoittelut ensin", sen jälkeen "hanki kunnon työpaikka ensin", ja sitten kun viimein oli 1) valmistuttu 2) suoritettu kelpoisuusvaatimukset täyttävä harjoittelu ja 3) onnistuttu hankkimaan vakituinen työpaikka, niin herralta ilmeisesti loppuivat tekosyyt. Sisareni oli 39 -vuotias ja mies ilmoitti ettei hän oikeastaan koskaan ole halunnut lasta ja itse asiassa hänellä on toinen nainen jonka luokse hän muuttaa (toiselle paikkakunnalle). Ja muutti.
Minkälainen siis on ihminen, joka elättelee toisen toiveita sen sijaan että sanoisi suoraan ettei halua. Kusipää? Jos on edes alkeellista lojaalisuutta/kunnioitusta kumppania kohtaan, niin asialliseen käytökseen kuuluisi sanoa että minä en näe itseäni isänä lähitulevaisuudessa (en ehkä koskaan), niin että jos haluat lapsen sinun tulee etsiä toinen isäehdokas.
Nähdäkseni sinun on nyt tullut aika valita: joko jatkat tämän miehen kanssa sillä oletuksella, että lasta ei tule, tai sitten jätät ehkäisyn pois ja vaan "teet" sen lapsen. Siitä tosin saattaa seurata pikainenkin ero, mutta sittenhän sinulla on se lapsi.
Vanhan ystäväni mummo aikoinaan nuoruudessamme antoi hänelle neuvoksi (kun halusi lasta mutta miestä ei ollut tiedossa) että mitä kannattaisi tehdä: odottaako että mies löytyy sillä riskillä ettei sitä löydy koskaan ja jäädä ilman kaivattua lasta, vai tehdä vain lapsi "jonkun" kanssa riippumatta siitä haluaako mies sitä vaiko ei. 1980 -luvun isoäidin neuvo oli selkeä: "hanki se lapsi, miehen ehdit löytää myöhemminkin"...
Sun mies ei halua lapsia ollenkaan. Jos onnistut tekemään lapsen hänen kanssaan, hän jättää sut. Eli vaihda miestä, jätä mies ja tee lapsi yksin.