Mitä tehdä kun tyttöystävä tahtoo aina väitellä, mutta häviää ja on sitten pahalla päällä

Vierailija kirjoitti:

Semmosia ne nyt vain ovat. Luonto komentaa auktoriteettiaan vastaan.

Mies52v

Mies52v ja vieläkin on kuparinen rikkomatta että olisi tullut ensimmäinen älykäs viesti palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Sun tyttöystävä on varmaan nainen. Tarviiko muuta selitystä?

Tarvii. Tyttöystävän käyttäytyminen ei kuulosta yhtään tutulta.

t. myös nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosia ne nyt vain ovat. Luonto komentaa auktoriteettiaan vastaan.

Mies52v

Mies52v ja vieläkin on kuparinen rikkomatta että olisi tullut ensimmäinen älykäs viesti palstalle.

Forrest Gump:n sanoin: "Stupid is as stupid does"

mies52v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Ai että jos taitavuus johtuu myös koulutuksesta ja kokemuksesta eikä pelkästä luovuudesta, se on vähättelyä?

Kyllä. Tuossa voi sanoa vaikka: joo, hän on muutenkin tosi kiinnostavan oloinen ihminen. Ei siitä henki lähde, jos olet mukava ja kehut muita ihmisiä. Vaikka hämmästyttävän moni luulee kuolevansa siihen. Erityisesti miehet.

Eikö kokemuksen ja koulutuksen arvostaminen ole kehu?

Ei. Hän kehui tätinsä luovuutta. Ap tokaisi että ei tuo nyt mitään luovuutta ole vaan koulutuksen tulos.

Heikoilla mennään, kun pitää ruveta vääristelemään Ap:n sanomisia, jotta saa mielipiteensä perusteltua.

Ahaa. Ap:n fanikerho ei hyväksy mitään negatiivista tulkintaa.

Kun pitäisi katsoa faktat faktoina eikä tulkita.

Ja näköjään sinä määrittelet faktat. Ilmeisesti ap siellä vinkuu. Ja vinkumisesi on fakta.

En ole Ap, en vingu, ja Ap:n kertomus sanomisistaan on lähinnä faktaa oleva asia, mitä kellään meistä on käytettävissä.

Eli perustamme tyttöystävän haukkumisketjun kun kerran et hyväksy muuta kuin ap:n fanittamisen. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Mielenkiintoista miten eri tavalla tuon esimerkin voi tulkita. Mielestäni se, että ap on todennut tädin ollevan myös äiti ja ammattikokki on ihan neutraali toteamus.

Ahaa. Neutraali toteamus. Tyttöystävä alkoi itkeä tuon "neutraalin toteamuksen" seurauksena.

Tästä johtuu tulkintaeromme. Minä lähden siitä oletuksesta että nainen on normaali ja järkevä ihminen. Sinä lähdet siitä oletuksesta että hän on hermoheikko hysteerikko. Tämä ei kerro mitään kyseisestä naisesta kun emme tiedä hänestä mitään, mutta kertoo kyllä miten erilaisia oletuksia sinulla ja minulla on hänestä.

En oleta tytöstä mitään, koska en tunne häntä. Enkä myöskään ap:stä. Voi olla, että tyttö ottaa turhan herkästi itseensä tai ap on tyly häntä kohtaan tai mitä tahansa muuta. Totesin vain, että toteamus on mielestäni neutraali, jos noin sanottaisiin missä tahansa keskustelussa. Esim. jos kyseinen keskustelu käytäisiin minun ja mieheni välillä, ei siinä olisi mitään ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Ai että jos taitavuus johtuu myös koulutuksesta ja kokemuksesta eikä pelkästä luovuudesta, se on vähättelyä?

Kyllä. Tuossa voi sanoa vaikka: joo, hän on muutenkin tosi kiinnostavan oloinen ihminen. Ei siitä henki lähde, jos olet mukava ja kehut muita ihmisiä. Vaikka hämmästyttävän moni luulee kuolevansa siihen. Erityisesti miehet.

Eikö kokemuksen ja koulutuksen arvostaminen ole kehu?

Ei. Hän kehui tätinsä luovuutta. Ap tokaisi että ei tuo nyt mitään luovuutta ole vaan koulutuksen tulos.

Heikoilla mennään, kun pitää ruveta vääristelemään Ap:n sanomisia, jotta saa mielipiteensä perusteltua.

Ahaa. Ap:n fanikerho ei hyväksy mitään negatiivista tulkintaa.

Kun pitäisi katsoa faktat faktoina eikä tulkita.

Ja näköjään sinä määrittelet faktat. Ilmeisesti ap siellä vinkuu. Ja vinkumisesi on fakta.

En ole Ap, en vingu, ja Ap:n kertomus sanomisistaan on lähinnä faktaa oleva asia, mitä kellään meistä on käytettävissä.

Eli perustamme tyttöystävän haukkumisketjun kun kerran et hyväksy muuta kuin ap:n fanittamisen. Ei kiitos.

Voitte jatkaa tätä Ap:n haukkumisketjua rauhassa. Näköjään se faktoihin tukeutuminen on täysin mahdoton ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat pitää tyttöystäväsi lakkaat olemasta kusipää.

Mutta se tyttis saa edelleen olla kusipää?

Mitä kusipäistä on pitää tätiään luovana ja pitää kissoista? Aphän tässä lähtee jankkaamaan ja haastamaan riitaa ihan turhaan. Ei kannata yllättyä kun tyttökaveri jättää.

Ei siinä olekaan, vaan siinä, että alkaa kiukutella, kun Ap kertoo oman mielipiteensä eikä vain soittele komppikitaraa.

Täällä ketjussa on useampi mies jo todennut, että parempi vain myönnellä kaikkeen eikä kertoa omia mielipiteitään mistään. Näin Ap:täkin yritetään nyt painostaa tekemään. Nuo miehet ovat myös kertoneet, että sitä myötä on sitten hiipunut mielenkiinto koko suhteeseen. Ehkä parempi tulla heti kiukkuprinsessan jättämäksi kuin roikkua vuosikaudet jeesmiehenä.

Ap ei kerro mielipidettään vaan vääntää asiat väittelyksi , jonka hän haluaa " voittaa". Millä perusteella koirista pitäminen "voittaa" kissoista pitämisen? Tai miten tädin koulutus voittaa syynä luovuuden? Kyseessä kun on vain mielipiteet ei universaalit faktat.

Jos tyttis kysyy, että pitääkö Ap enemmän kissoista vai koirista ja Ap vastaa kysymykseen, niin millä logiikalla Ap on aloittanut väittelyn?

Tädistä Ap ei sanonut (ainakaan täällä kertomansa mukaan), että koulutus voittaa luovuuden.

"että ei taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse."

Ei siis kiistä, etteikö luovuudellakin olisi osuutta asiaan.

Ap itse ilmoittaa tyttöystävän "häviävän" nämä keskustelut. Lisäksi ap kertoo oikaisevansa väärät luulot. Jos joku häviää ja jollain on apn mielestä vääriä luuloja niin sinun mielestäsi tässä on keskusteltu vain mielipiteistä? Ap mielestään "voittaa" ja hänellä itsellään on "oikeat" luulot. Millä perusteella? Ap on se, joka vääntää normaalin keslustelun tädin taidoista ja lemmikkieläimistä väittelyksi, jonka hän vieläpä mielestään "voittaa". Ap on todella lapsellinen ja toista vähättelevä kusipää tai tosiaan joku nepsy, jolla on haastavaa tulla ihmisten kanssa toimeen.

Se tykkääkö kissoista vai koirista on makuasia, ei väittelyä.

Ap kerro vähän itsestäsi, edes ikä , työ , koulutus?

Kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

Kiukuttelijan kanssa voi oppia elämään (jos hän on muuten ihana ja haluaisit olla hänen kanssaan) kun toimii niin kuin pienen lapsen kanssa: kääntää huomion toisen ärsytyksen kohteesta johonkin mukavaan. Voit vaikka halata ja suukottaa spontaanisti tai alkaa jutella jotain tosi mukavaa, kehua vaikka miten kaunis toinen on. Tai vaihtaa keskustelunaihetta ja kysyä, mitä toinen haluaisi syödä tänään. Ja ainahan voi todeta, että ”kyllä tuossa sinunkin näkökulmassa on hyvä pointti” ja ehdottaa samaan hengenvetoon, että lähdetäänkö yhdessä lenkille.

Tietysti jos oikeasti olisi jokin vakava tunnereaktio meneillään, voi vaikka sanoa, että ”huomaan että sua ärsyttää tämä homma; sori jos mun kommentti loukkasi sua, ei se ollut tarkoitus mutta sanoin varmaan oman mielipiteeni liian kärkkäästi. Eikö voitais sopia, haluan että meillä on kaikki hyvin.”

Toi ei kaikkien kanssa pitkässä juoksussa auta. Hajottaa ihmisen huomata aina olevansa se joustava toisen lepyttelijä ja joka tilanteessa silotella toisen tunteita ja tilanteita ettei se vaan kilahda ja suutu. Nimimerkillä elin kymmenen vuotta tuollaisen äkäpussin kanssa. Erottiin. Luojan kiitos. Se menee siihen että toinen kuvittelee olevansa niskan päällä ja en kestänyt yhtään mitään valtapelejä koska mielestäni ne ei kuulu parisuhteeseen. Lopussa hän määräsi mitä kahvia ostetaan ja joka jumalan asian minkä tein sain olla hänelle selittämässä ja perustelemaan eikä tietenkään mikään koskaan sopinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Mielenkiintoista miten eri tavalla tuon esimerkin voi tulkita. Mielestäni se, että ap on todennut tädin ollevan myös äiti ja ammattikokki on ihan neutraali toteamus.

Ahaa. Neutraali toteamus. Tyttöystävä alkoi itkeä tuon "neutraalin toteamuksen" seurauksena.

Tästä johtuu tulkintaeromme. Minä lähden siitä oletuksesta että nainen on normaali ja järkevä ihminen. Sinä lähdet siitä oletuksesta että hän on hermoheikko hysteerikko. Tämä ei kerro mitään kyseisestä naisesta kun emme tiedä hänestä mitään, mutta kertoo kyllä miten erilaisia oletuksia sinulla ja minulla on hänestä.

En oleta tytöstä mitään, koska en tunne häntä. Enkä myöskään ap:stä. Voi olla, että tyttö ottaa turhan herkästi itseensä tai ap on tyly häntä kohtaan tai mitä tahansa muuta. Totesin vain, että toteamus on mielestäni neutraali, jos noin sanottaisiin missä tahansa keskustelussa. Esim. jos kyseinen keskustelu käytäisiin minun ja mieheni välillä, ei siinä olisi mitään ihmeellistä.

Totta kai oletit. Tiesit että kommentti sai hänet itkemään. Silti pidit kommenttia neutraalina. Eli tulkitsit naisen reagoivan noin voimakkaasti ihan tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Toki AP saattaa jättää jotain kertomatta, mutta täällä kerrotun perusteella APlla ei todellakaan ole mitään vikaa sosiaalisissa taidoissa. Tyttöystävä sanoo tädin ruuanlaittotaitojen olevan luovuuden ansiota, AP tuo esille muita seikkoja luovuuden lisäksi, tyttöystävä loukkaantuu. Tyttöystävä haluaa tietää pitääkö AP enemmän kissoista vai koirista, AP pitää enemmän koirista, kissan omistava tyttöystävä ilmeisesti ottaa tämän verisenä loukkauksena kissoille.

Vaikuttaa enemmän siltä, että tyttöystävällä on päässä joku käsikirjoitus, jonka mukaan keskustelujen pitäisi sujua. Jos näin ei suju, hän ei kestä siitä tulevaa pettymystä.

Toki on myös mahdollista, että AP käyttää esim. väitteleviä tai vähätteleviä äänenpainoja, mikä sitten aiheuttaa nämä väittelyt. Äänensävyllä on tosi suuri merkitys siinä, koetaanko erilainen mielipide hyökkäävänä vai ei, ja sehän ei tekstin välityksellä välity.

Kumpi on persoonallisuushäiriöinen , tyttöystävä vai ap?

Emme saa koskaan tietää.

Ap tule takaisin!

Haluan että osallistut väittelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat pitää tyttöystäväsi lakkaat olemasta kusipää.

Mutta se tyttis saa edelleen olla kusipää?

Sen perusteella, mitä ap on kertonut tilanteesta, "tyttis" ei ole mikään kusipää.

Vierailija kirjoitti:

Ala tosissaan ymmärtää näitä miehiä, jotka ketjussa ovat kertoneet olevansa pelkän komppaajan roolissa parisuhteessaan.

Tämä! Ettei se toinen vaan hermostu ja järjestä kohtausta tai ala itkemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Ai että jos taitavuus johtuu myös koulutuksesta ja kokemuksesta eikä pelkästä luovuudesta, se on vähättelyä?

Kyllä. Tuossa voi sanoa vaikka: joo, hän on muutenkin tosi kiinnostavan oloinen ihminen. Ei siitä henki lähde, jos olet mukava ja kehut muita ihmisiä. Vaikka hämmästyttävän moni luulee kuolevansa siihen. Erityisesti miehet.

Eikö kokemuksen ja koulutuksen arvostaminen ole kehu?

Ei. Hän kehui tätinsä luovuutta. Ap tokaisi että ei tuo nyt mitään luovuutta ole vaan koulutuksen tulos.

Heikoilla mennään, kun pitää ruveta vääristelemään Ap:n sanomisia, jotta saa mielipiteensä perusteltua.

Ahaa. Ap:n fanikerho ei hyväksy mitään negatiivista tulkintaa.

Kun pitäisi katsoa faktat faktoina eikä tulkita.

Ja näköjään sinä määrittelet faktat. Ilmeisesti ap siellä vinkuu. Ja vinkumisesi on fakta.

En ole Ap, en vingu, ja Ap:n kertomus sanomisistaan on lähinnä faktaa oleva asia, mitä kellään meistä on käytettävissä.

Eli perustamme tyttöystävän haukkumisketjun kun kerran et hyväksy muuta kuin ap:n fanittamisen. Ei kiitos.

Voitte jatkaa tätä Ap:n haukkumisketjua rauhassa. Näköjään se faktoihin tukeutuminen on täysin mahdoton ajatus.

Ap:n esittämiin faktoihin. Ja hänen käytöksestään on tehty tulkinnat jotka eivät sinua miellytä. Siksi jankutat miten ap:n faktoja on kuunneltava kuin jumalan sanaa.

Minä tykkään koirista ap, mutta en tykkää susta .

En osaa laittaa ruokaa.En ole myöskään luova.

Väittele jostain kanssani

Ap uskaltaa kiusata vain tyttökaveri parkansa.

Se on kiusaamista jos toinen itkee.

Kiusaaja kukee voitontunnetta.

Mutta ap ei uskalla osallistua keskusteluun

KOSKA AP ON NAINEN JA AP ON TROLLI PORVOOSTA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki AP saattaa jättää jotain kertomatta, mutta täällä kerrotun perusteella APlla ei todellakaan ole mitään vikaa sosiaalisissa taidoissa. Tyttöystävä sanoo tädin ruuanlaittotaitojen olevan luovuuden ansiota, AP tuo esille muita seikkoja luovuuden lisäksi, tyttöystävä loukkaantuu. Tyttöystävä haluaa tietää pitääkö AP enemmän kissoista vai koirista, AP pitää enemmän koirista, kissan omistava tyttöystävä ilmeisesti ottaa tämän verisenä loukkauksena kissoille.

Vaikuttaa enemmän siltä, että tyttöystävällä on päässä joku käsikirjoitus, jonka mukaan keskustelujen pitäisi sujua. Jos näin ei suju, hän ei kestä siitä tulevaa pettymystä.

Toki on myös mahdollista, että AP käyttää esim. väitteleviä tai vähätteleviä äänenpainoja, mikä sitten aiheuttaa nämä väittelyt. Äänensävyllä on tosi suuri merkitys siinä, koetaanko erilainen mielipide hyökkäävänä vai ei, ja sehän ei tekstin välityksellä välity.

Kumpi on persoonallisuushäiriöinen , tyttöystävä vai ap?

Emme saa koskaan tietää.

Ap tule takaisin!

Haluan että osallistut väittelyyn.

Ei kyse välttämättä ole persoonallisuushäiriöstä. AP voi tietämättään asetella sanansa tavalla, joka satuttaa tyttöystävää. Toisaalta tyttöystävä voi kokea paljon stressiä esim. töiden takia, ja siksi on itku herkässä, tai sitten hänellä on traumataustaa (esim. lapsuudessa kokenut väkivaltaa riitatilanteissa, nyt tulee vahva tunnereaktio kaikessa konfliktissa).

AP:n täti-esimerkissä tyttöystävä ei selvästikään halunnut väitellä, ja AP:n töksäytyksen aikaansaama vahva reaktio kertoo siitä, että joko tyttöystävä ottaa helposti itseensä tai sitten töksäytys ei ole todellakaan ainoa laatuaan. Tuo kissojen ja koirien paremmuudesta väitteleminen taas kuulostaa joltain ala-asteen väittelyharjoitukselta, ja haluaisin kuulla kyseisen väittelyn etenemisestä vähän tarkemmin.

Kissoista tai koirista pitäminen on mielipidekysymys, eikä siinä voi siis todistaa kenenkään olevan väärässä tai oikeassa. Ottiko AP mielipiteen kysymisen kutsuna väittelyyn, joka on tarkoitus voittaa tyttöystävän argumenttien heikot kohdat esiin kaivamalla, vai suuttuiko tyttöystävä siitä, että AP:n mielipide on eri kuin hänellä? Sitä ei tarina kerro.

Sen sijaan tarina kertoo sen, että AP on kaikessa todella faktakeskeinen ihminen, ja että tyttöystävä on taas sellainen, joka näkee tällaiset asiat esimerkiksi arvostusten kautta. Esimerkiksi tyttöystävä kertoo tädin luovuudesta = tuo esiin arvostusta tätiään kohtaan, johon AP taas tuo esille täydentäviä faktoja. Tyttöystävä loukkaantuu, koska AP ei kuuntele eikä arvosta hänen mielipidettään, AP puolestaan ihmettelee miksi ja päättelee, että kyseessä on se, ettei tyttöystävä kestä väittelyn häviämistä. Molemmilla olisi varmasti opittavaa, mutta melko selvää on se, ettei suhde näin erilaisten ihmisten ympärillä voi toimia. Joko AP toimii luontonsa vastaisesti ja nyökyttelee menemään tylsistyen siihen, ettei saa tuoda eri näkökulmiaan esille, tai sitten tyttöystävä saa jatkuvasti nieleskellä kyyneliään ja katkeroitua tunteettomalle kumppanilleen.

Ap tyttöystävälle:

Itkeminen ei ole alentumista lapsen tasolle. Se on itkemistä. Se ei satuta ketään, alenna tai ylennä. Sinä ahdistut miehesi käytöksestä, koska sinulle se heijastaa jotain mistä et pidä. Mies ahdistuu sinun käytöksestä samasta syystä. Nyt jos pystyisitte löytämään yhdessä, mitä nämä syyt puolin ja toisin ovat, niin pääsisitte vähän eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala tosissaan ymmärtää näitä miehiä, jotka ketjussa ovat kertoneet olevansa pelkän komppaajan roolissa parisuhteessaan.

Tämä! Ettei se toinen vaan hermostu ja järjestä kohtausta tai ala itkemään.

Ihmettelen näitä ihmisiä, joille se itkeminen on ongelma, eikä suinkaan kaikki se, mikä siihen johtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Mielenkiintoista miten eri tavalla tuon esimerkin voi tulkita. Mielestäni se, että ap on todennut tädin ollevan myös äiti ja ammattikokki on ihan neutraali toteamus.

Ahaa. Neutraali toteamus. Tyttöystävä alkoi itkeä tuon "neutraalin toteamuksen" seurauksena.

Tästä johtuu tulkintaeromme. Minä lähden siitä oletuksesta että nainen on normaali ja järkevä ihminen. Sinä lähdet siitä oletuksesta että hän on hermoheikko hysteerikko. Tämä ei kerro mitään kyseisestä naisesta kun emme tiedä hänestä mitään, mutta kertoo kyllä miten erilaisia oletuksia sinulla ja minulla on hänestä.

En oleta tytöstä mitään, koska en tunne häntä. Enkä myöskään ap:stä. Voi olla, että tyttö ottaa turhan herkästi itseensä tai ap on tyly häntä kohtaan tai mitä tahansa muuta. Totesin vain, että toteamus on mielestäni neutraali, jos noin sanottaisiin missä tahansa keskustelussa. Esim. jos kyseinen keskustelu käytäisiin minun ja mieheni välillä, ei siinä olisi mitään ihmeellistä.

Vänkäisikö sinun miehesi sinun olevan väärässä ja oikoisi sinun vääriä luulojasi niinkuin ap tekee?