Mitä tehdä kun tyttöystävä tahtoo aina väitellä, mutta häviää ja on sitten pahalla päällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Ai että jos taitavuus johtuu myös koulutuksesta ja kokemuksesta eikä pelkästä luovuudesta, se on vähättelyä?

Kyllä. Tuossa voi sanoa vaikka: joo, hän on muutenkin tosi kiinnostavan oloinen ihminen. Ei siitä henki lähde, jos olet mukava ja kehut muita ihmisiä. Vaikka hämmästyttävän moni luulee kuolevansa siihen. Erityisesti miehet.

Eikö kokemuksen ja koulutuksen arvostaminen ole kehu?

Ei. Hän kehui tätinsä luovuutta. Ap tokaisi että ei tuo nyt mitään luovuutta ole vaan koulutuksen tulos.

Semmosia ne nyt vain ovat. Luonto komentaa auktoriteettiaan vastaan.

Mies52v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta tiskikoneen laitosta mieleen, että sama kai se on miten sen täyttää, kunhan sitten myös korjaa jälkensä.

Eli ne astiat jotka eivät mahdu huonolla tyylillä koneeseen, tiskaa se huonosti täyttäjä itse. Kun huonosti täyttäjän jälkeen kaikki kauhat ja muovikipot ovat täynnä likavettä kun ovat joko olleet alunperin, tai kääntyneet kuppipuoli ylöspäin, niin tämä huonosti täyttänyt pesaisee ne uudestaan, kuten myös ne alaritsillä olevat joiden päälle tuo likavesi on roiskunut. Huonosti täyttäjä myös putsaa tiskikoneen itse.

Tämä. Tiskikoneessa on tietyt paikat tietyille astioille tietyssä järjestyksessä. Tämän voi lukea ohjekirjasta. Muuten ei mahdu se luvattu 15 hengen astiasto koneeseen ja kaikki tule puhtaaksi.

Harvoin perheessä pestään astianp.koneella 15 heng. astioita, vaan seassa on kippoa ja kuppia, kattiloita jne. eli varsinaista oikeaa tapaa ast.pesukoneen täytelle ei ole.

Ohjekirjasta selviää myös ne kippojen kuppien ja kattiloiden oikeat sijoituspaikat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Ai että jos taitavuus johtuu myös koulutuksesta ja kokemuksesta eikä pelkästä luovuudesta, se on vähättelyä?

Kyllä. Tuossa voi sanoa vaikka: joo, hän on muutenkin tosi kiinnostavan oloinen ihminen. Ei siitä henki lähde, jos olet mukava ja kehut muita ihmisiä. Vaikka hämmästyttävän moni luulee kuolevansa siihen. Erityisesti miehet.

Eikö kokemuksen ja koulutuksen arvostaminen ole kehu?

Ei. Hän kehui tätinsä luovuutta. Ap tokaisi että ei tuo nyt mitään luovuutta ole vaan koulutuksen tulos.

Heikoilla mennään, kun pitää ruveta vääristelemään Ap:n sanomisia, jotta saa mielipiteensä perusteltua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Mielenkiintoista miten eri tavalla tuon esimerkin voi tulkita. Mielestäni se, että ap on todennut tädin ollevan myös äiti ja ammattikokki on ihan neutraali toteamus.

Ahaa. Neutraali toteamus. Tyttöystävä alkoi itkeä tuon "neutraalin toteamuksen" seurauksena.

Tästä johtuu tulkintaeromme. Minä lähden siitä oletuksesta että nainen on normaali ja järkevä ihminen. Sinä lähdet siitä oletuksesta että hän on hermoheikko hysteerikko. Tämä ei kerro mitään kyseisestä naisesta kun emme tiedä hänestä mitään, mutta kertoo kyllä miten erilaisia oletuksia sinulla ja minulla on hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Ai että jos taitavuus johtuu myös koulutuksesta ja kokemuksesta eikä pelkästä luovuudesta, se on vähättelyä?

Kyllä. Tuossa voi sanoa vaikka: joo, hän on muutenkin tosi kiinnostavan oloinen ihminen. Ei siitä henki lähde, jos olet mukava ja kehut muita ihmisiä. Vaikka hämmästyttävän moni luulee kuolevansa siihen. Erityisesti miehet.

Eikö kokemuksen ja koulutuksen arvostaminen ole kehu?

Ei. Hän kehui tätinsä luovuutta. Ap tokaisi että ei tuo nyt mitään luovuutta ole vaan koulutuksen tulos.

Heikoilla mennään, kun pitää ruveta vääristelemään Ap:n sanomisia, jotta saa mielipiteensä perusteltua.

Ahaa. Ap:n fanikerho ei hyväksy mitään negatiivista tulkintaa.

Arvasin jo aloituksesta, että on kyse siitä, että ap:lla on pakonomainen tarve väittää vastaan tyttöystävälle ja yrittää osoittaa itse olevansa oikeassa kaikessa.

Nuo esimerkit ovat juuri sellaisia, mitättömiä mielipidekysymyksiä, eivätkä mistään faktoista keskustelua. "Mikä tekee tädistä hyvän ruuanlaittajan", "kummat ovat parempia, kissat vai koirat". Voin kuvitella työttöystävän pian ottavan eron k-päästä.

Tunnen muutamia tuollaisia miehiä ihan elävästä elämästäkin.

Toki AP saattaa jättää jotain kertomatta, mutta täällä kerrotun perusteella APlla ei todellakaan ole mitään vikaa sosiaalisissa taidoissa. Tyttöystävä sanoo tädin ruuanlaittotaitojen olevan luovuuden ansiota, AP tuo esille muita seikkoja luovuuden lisäksi, tyttöystävä loukkaantuu. Tyttöystävä haluaa tietää pitääkö AP enemmän kissoista vai koirista, AP pitää enemmän koirista, kissan omistava tyttöystävä ilmeisesti ottaa tämän verisenä loukkauksena kissoille.

Vaikuttaa enemmän siltä, että tyttöystävällä on päässä joku käsikirjoitus, jonka mukaan keskustelujen pitäisi sujua. Jos näin ei suju, hän ei kestä siitä tulevaa pettymystä.

Toki on myös mahdollista, että AP käyttää esim. väitteleviä tai vähätteleviä äänenpainoja, mikä sitten aiheuttaa nämä väittelyt. Äänensävyllä on tosi suuri merkitys siinä, koetaanko erilainen mielipide hyökkäävänä vai ei, ja sehän ei tekstin välityksellä välity.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Ai että jos taitavuus johtuu myös koulutuksesta ja kokemuksesta eikä pelkästä luovuudesta, se on vähättelyä?

Kyllä. Tuossa voi sanoa vaikka: joo, hän on muutenkin tosi kiinnostavan oloinen ihminen. Ei siitä henki lähde, jos olet mukava ja kehut muita ihmisiä. Vaikka hämmästyttävän moni luulee kuolevansa siihen. Erityisesti miehet.

Eikö kokemuksen ja koulutuksen arvostaminen ole kehu?

Ei. Hän kehui tätinsä luovuutta. Ap tokaisi että ei tuo nyt mitään luovuutta ole vaan koulutuksen tulos.

Heikoilla mennään, kun pitää ruveta vääristelemään Ap:n sanomisia, jotta saa mielipiteensä perusteltua.

Ahaa. Ap:n fanikerho ei hyväksy mitään negatiivista tulkintaa.

Kun pitäisi katsoa faktat faktoina eikä tulkita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ahaa, olen tavannut kaltaisiasi, se on tavallinen ongelma josta tulisi päästä eroon mikäli haluaa vaikuttaa ympäristöönsä positiivisesti. Olet hieman päsmäri jonka pitää aina väitellä siitä mitä joku sanoo. Mitään pointtia tai hyötyä ei ollut tuossa esimerkissä. Ehkäpä hänestä tuntuu että aina kun hän avaa suunsa, sinä "korjaat" kaiken mitä hän sanoo. Näet kaikessa vaan sen "korjattavan" vaikka olisitte samaa mieltä. Tuo tapa olisi hyvä käsitellä - miksi koet tarvetta korjata kaikkea vähäpätöistä mitä toinen sanoo, vaikkei siinä edes ole korjattavaa?

Miksi naisen on käytettävä juuri oikeita sanoja joita sinä olisit käyttänyt jos olisit sanonut saman asian, vaikka käytännössä olette samaa mieltä? Tästä saa sen kuvan että kun hän sanoo jotakin positiivista, sinä keksit siitäkin jotain negatiivista ja puhut ikäänkuin hän olisi tyhmä ja hänen pitäisi katua että avasi suunsa. 

Lyhyesti sanottuna jos puhut toisille noin, he kokevat olonsa tyhmäksi kun yrittivät puhua sinun kanssasi, sinä vaikutat heidän silmissään nipottajalta jolle ei kelpaa mikään, ja he lakkaavat ennen pitkää puhumasta sinulle kun eivät jaksa sitä että säästä puhumistakin pitää kritisoida. Väittely on sitä, että ihmiset keskustelevat jostain mielipiteitä jakavasta aiheesta kohteliaasti. Riitely ja kiusaaminen on sitä, että aina kun toinen avaa suunsa, sinulla on jotain nokan koputtamista vaikka hän sanoisi että on hyvä päivä.

Esimerkkitilanne, mieti jos olisit itse kohde:

Kohde: Oho, onpa siellä kaunis ilma!

Päsmäri: Jaa, no ei siellä nyt niin kaunista oo. Säätiedotus sano että iltapäivällä sataa.

Kohde: Ai... no, mä tykkään sateestakin, ja tämmönen vähän pilvinen ilma on mun mielestä kiva.

Päsmäri: Ei sateella ole kivaa, pitää nököttää sisällä koska ulkona kastuu. 

Kohde: Aha. Okei, anteeks. (moni pyytää tässä kohti anteeksi, ei pottuillakseen vaan koska päsmärin asenne viestii että häntä olisi loukattu vaikka ei ole)

Olet varmaankin kasvanut riitaisassa kodissa, jossa positiivisuus ja mielipiteet lytättiin "tyhminä". Koita opetella ottamaan muiden ja omat tunteesi huomioon paremmin. Minäkin itkisin jos haluaisin iloita jostain ja toinen aina tekisi oloni tyhmäksi ja saisi minut katumaan että puhuin hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Ai että jos taitavuus johtuu myös koulutuksesta ja kokemuksesta eikä pelkästä luovuudesta, se on vähättelyä?

Kyllä. Tuossa voi sanoa vaikka: joo, hän on muutenkin tosi kiinnostavan oloinen ihminen. Ei siitä henki lähde, jos olet mukava ja kehut muita ihmisiä. Vaikka hämmästyttävän moni luulee kuolevansa siihen. Erityisesti miehet.

Eikö kokemuksen ja koulutuksen arvostaminen ole kehu?

Voihan se olla, mutta tuossa esimerkissä ei ollut. Ap:n tyttöystävä kehui tätiään luovaksi. Ap alkoi haastaa tätä kehua sanomalla, että ei kyse ole pelkästä luovuudesta, ihan kuin tyttöystävä olisi jotenkin sanomisellaan väittänyt, ettei tädin kokemuksella ja koulutuksella ole mitään painoarvoa asiassa. Kyseessä ei ollut alunperin mikään väittely, mutta AP:n piti "korjata" tyttöystävänsä positiivista sanomista tädistä. Toisin sanoen AP vähätteli sekä tyttöystäväänsä että vähän myös tämän tätiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Ai että jos taitavuus johtuu myös koulutuksesta ja kokemuksesta eikä pelkästä luovuudesta, se on vähättelyä?

Kyllä. Tuossa voi sanoa vaikka: joo, hän on muutenkin tosi kiinnostavan oloinen ihminen. Ei siitä henki lähde, jos olet mukava ja kehut muita ihmisiä. Vaikka hämmästyttävän moni luulee kuolevansa siihen. Erityisesti miehet.

Eikö kokemuksen ja koulutuksen arvostaminen ole kehu?

Ei. Hän kehui tätinsä luovuutta. Ap tokaisi että ei tuo nyt mitään luovuutta ole vaan koulutuksen tulos.

Heikoilla mennään, kun pitää ruveta vääristelemään Ap:n sanomisia, jotta saa mielipiteensä perusteltua.

Ahaa. Ap:n fanikerho ei hyväksy mitään negatiivista tulkintaa.

Kun pitäisi katsoa faktat faktoina eikä tulkita.

Ja näköjään sinä määrittelet faktat. Ilmeisesti ap siellä vinkuu. Ja vinkumisesi on fakta.

Väittelyn tavoitteena ei tulisi olla voitto, vaan kehitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Ai että jos taitavuus johtuu myös koulutuksesta ja kokemuksesta eikä pelkästä luovuudesta, se on vähättelyä?

Kyllä. Tuossa voi sanoa vaikka: joo, hän on muutenkin tosi kiinnostavan oloinen ihminen. Ei siitä henki lähde, jos olet mukava ja kehut muita ihmisiä. Vaikka hämmästyttävän moni luulee kuolevansa siihen. Erityisesti miehet.

Eikö kokemuksen ja koulutuksen arvostaminen ole kehu?

Ei. Hän kehui tätinsä luovuutta. Ap tokaisi että ei tuo nyt mitään luovuutta ole vaan koulutuksen tulos.

Heikoilla mennään, kun pitää ruveta vääristelemään Ap:n sanomisia, jotta saa mielipiteensä perusteltua.

Ahaa. Ap:n fanikerho ei hyväksy mitään negatiivista tulkintaa.

Kun pitäisi katsoa faktat faktoina eikä tulkita.

Ja näköjään sinä määrittelet faktat. Ilmeisesti ap siellä vinkuu. Ja vinkumisesi on fakta.

En ole Ap, en vingu, ja Ap:n kertomus sanomisistaan on lähinnä faktaa oleva asia, mitä kellään meistä on käytettävissä.

Ala tosissaan ymmärtää näitä miehiä, jotka ketjussa ovat kertoneet olevansa pelkän komppaajan roolissa parisuhteessaan.

Ihan pienellä pintaraapaisulla olen lukenut että narsistit usein valehtelevat tai liioittelevat asioita mitätöidäksesi sinua tai korostaakseen itseään ja sitten kun jäävät kiinni ensin raivostuvat, loukkaavat todella ikävästi ja sen jälkeen luiskahtavat uhriksi ja syyttävät sinua. Kiinni jäätyään heiltä löytyy uskomattomia selityksiä ja koko ajan on hakusassa sinuun parhaiten uppoava. Jos et jatkossa luota olet estoinen ja epäluuloinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Taivas, miten typerä olet. Oletko aikuinen ihminen?

Vierailija kirjoitti:

InhaKyynikko kirjoitti:

Tärkeintä on, että mies ei koskaan ole naisen kanssa eri mieltä.

Jos aikoo parisuhteessa pysyä niin näin kannattaa toimia. Jos on tärkeämpää päteä ja päsmäröidä kaikessa kannattaa pysytellä sinkkuna.

Oletteko te vänkääjät 15 vuotiaita?

Niin että toinen vänkää ja itkee ja toinen aina myötää koska ei halua kohtausta?! Olisko ero mitään?! Jos se vänkääjä ja itkijä ei koskaan tule vastaan, luuletteko että olisi tulossa jotenkin onnellinen loppuelämä? Kummallekaan. Mitä jos olisi yksin tai etsisi sellaisen ihmisen joka ei ole kuin myrkkyä? Voin kertoa että suurella todennäköisyydellä tilanne ei tule muuttumaan, pahenee vaan.

Vierailija kirjoitti:

Ala tosissaan ymmärtää näitä miehiä, jotka ketjussa ovat kertoneet olevansa pelkän komppaajan roolissa parisuhteessaan.

Tämä vahvasti. Lisäksi musta tuntuu, että jos aloituksen sukupuolet vaihdettaisiin, AP saisi paljon enemmän sympatiaa.

Sun tyttöystävä on varmaan nainen. Tarviiko muuta selitystä?