Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun tyttöystävä tahtoo aina väitellä, mutta häviää ja on sitten pahalla päällä
24.08.2020 |
Minä en jaksaisi tätä leikkiä enää, varsinkaan näiden seurausten takia.
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän aiheen vierestä, mutta en ymmärrä miten sen voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, jos toinen esittää eriävän mielipiteen, jos siinä ei sinällään ole mitään henkilökohtaista.
- Minusta kissat ovat ihania. Pidätkö sinä kissoista?
- Minä pidän koirista enemmän, koska niiden kanssa on helpompi lenkkeillä.Ei kai tuossa mitään ongelmaa pitäisi olla. Tietty jos vastaus kysymykseen on tyyliin: "kuka hullu nyt kissoista pitäisi, vain idiootit hankkivat kissan. Koira se olla pitää!", se ei ole enää vain mielipiteen esittämistä...
En minäkään. Mutta tässä tapauksessa ei olekaan kyse siitä, vaan AP sanoi että tyttöystävä suuttui kun ei osannut perustella väitettään kissojen paremmuudesta. Keskustelu on siis mennyt kutakuinkin näin:
TY: Tykkätkö enemmän koirista vai kissoista?
AP: Koirista, niiden kanssa voi lenkkeillä.
TY: Okei, minä tykkään enemmän kissoista.
AP: Siis miten niin, perustele? Kissojen kanssa on mahdotonta lenkkeillä, nehän rimpuilevat hihnassa.
TY: ... minusta kissat ovat söpöjä.
AP: Koirilla on myös paljon enemmän käyttötarkoituksia. Oletko kuullut ikinä paimenkissasta? Kissasta, joka osaa noutaa? Metsästyskissasta? Enkä nyt puhu mistään hiiristä, joita nämä nykyiset kotikissat eivät ole nähneetkään? Lisäksi vapaasti liikkuvista kissoista on haittaa luonnon eläimille. Koiranomistajat taas vastuullisina pitävät lemmikkinsä kontrollissa.
TY: No, minä nyt vaan tykkään kissoista,
Lopuksi tyttöystävä, jonka tarkoitus ei ollut todellakaan aloittaa väittelyä, vaan vaihtaa mielipiteitä ja kertoa itsestään, loukkaantuu. AP taas tulkitsee tyttöystävän hävinneen väittelyn ja suuttuneen siitä, että häneltä loppuivat argumentit.
Missä kohtaa AP on sanonut vaativansa perusteluja? Yhtä hyvin keskustelu on voinut mennä näin:
- Mä niin tykkään kissoista, ne on kaikista parhaita! Tykkäätkö sä enemmän kissoista vai koirista?
- Tykkään enemmän koirista, koska niitä voi kouluttaa toimimaan ihmisen apuna.
- Mutta kissat on söpöjä! Paljon söpömpiä kuin koirat!
- Toki kissat on söpöjä, mut on jotkut koiratkin söpöjä.
- Kissoja voi pitää lemmikkeinä eikä vaan lammaspaimenina!
- onhan niitä koiria lemmikkeinä myös.
- Miksi sun pitää aina riidellä mun kanssa? Etkö voi vaan arvostaa kissojen söpöyttä? Vihaatko sä kissoja?No, jos AP kokee tilanteen väittelynä ja uskoo tyttöystävänsä suuttuneen, koska tämä ei ole onnistunut väittelyssä vakuuttamaan AP:ta oman kantansa puolelle, niin veikkaan, että AP on halunnut nimenomaan perusteluita tyttöystävänsä väitteelle. Keskeistä tässä on se, että AP koki keskustelun siitä, pitääkö hän enemmän koirista vai kissoista väittelynä siitä, ovatko koirat vai kissat parempia. Tyttöystävälle kyse oli taas siitä, että hän kertoo itsestään AP:lle sen, että pitää enemmän kissoista, ja halusi vastaavasti kuulla AP:lta onko tämä enemmän kissa- vai koiraihmisiä. Tarkoituksena ei siis ollut vakuutella AP:ta omalle kannalle, vaikka AP asian näin kokikin.
Keskustelu on voinut mennä tietysti myös esittämälläsi tavalla, jolloin siis tyttöystävä olisi loukkantunut siitä, että AP:lla on eri mielipide kuin hänellä. Mutta AP on jo kauan sitten kadonnut ketjusta, joten emme kai saa koskaan tietää totuutta.
Mulla on ehkä vähän eri näkökulma, koska oon nuorempana ollut ehkä vähän tuon tyttöystävän kaltainen ihminen. Kasvoin sellaisen isän kanssa, jolle piti väkisin perustella kaikki pyynnöt. Kyytiä ei kavereiden synttäreillekään voinut saada, ennen kuin on perustellut, että juhlavaatteissa voi kävellä useamman kilometrin matkaa ja ei, bussi ei mene siihen aikaan sinne kaverin luo.
Kannoin sitten tätä selviytymistaktiikkaa nuoruuteen asti: aina kun yritin sanoa jotain mielipidettä, tuntui että minun oli pakko esittää vakaat perustelut sille, tai muuten en ollut minkään arvoinen. Enhän kotonakaan ollut saanut mitään arvostusta muuten. Valitettavasti se, että alat "normaalissa" keskustelussa vetämään faktoja pöytään yleensä tulkitaan väittelyn aloittamiseksi. Päädyin siis riitelemään aiheista, joista en alunperinkään halunnut riidellä, mutta en tiennyt miten ilmaista mielipiteeni ja toiveeni ilman, että muut tulkitsee sen väittelyn aloitukseksi.
Aikuisikään mennessä olen yrittänyt opetella keskustelemaan "kevyemmin", etten joudu väittelemään koko ajan, ja ohjaamaan keskustelun pois "väittelymoodista". Mut se vei aikaa, työtä ja terapiaa. Voin kuvitella, että maailmassa on paljonkin porukkaa, Jotka on edelleen tuossa tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän aiheen vierestä, mutta en ymmärrä miten sen voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, jos toinen esittää eriävän mielipiteen, jos siinä ei sinällään ole mitään henkilökohtaista.
- Minusta kissat ovat ihania. Pidätkö sinä kissoista?
- Minä pidän koirista enemmän, koska niiden kanssa on helpompi lenkkeillä.Ei kai tuossa mitään ongelmaa pitäisi olla. Tietty jos vastaus kysymykseen on tyyliin: "kuka hullu nyt kissoista pitäisi, vain idiootit hankkivat kissan. Koira se olla pitää!", se ei ole enää vain mielipiteen esittämistä...
En minäkään. Mutta tässä tapauksessa ei olekaan kyse siitä, vaan AP sanoi että tyttöystävä suuttui kun ei osannut perustella väitettään kissojen paremmuudesta. Keskustelu on siis mennyt kutakuinkin näin:
TY: Tykkätkö enemmän koirista vai kissoista?
AP: Koirista, niiden kanssa voi lenkkeillä.
TY: Okei, minä tykkään enemmän kissoista.
AP: Siis miten niin, perustele? Kissojen kanssa on mahdotonta lenkkeillä, nehän rimpuilevat hihnassa.
TY: ... minusta kissat ovat söpöjä.
AP: Koirilla on myös paljon enemmän käyttötarkoituksia. Oletko kuullut ikinä paimenkissasta? Kissasta, joka osaa noutaa? Metsästyskissasta? Enkä nyt puhu mistään hiiristä, joita nämä nykyiset kotikissat eivät ole nähneetkään? Lisäksi vapaasti liikkuvista kissoista on haittaa luonnon eläimille. Koiranomistajat taas vastuullisina pitävät lemmikkinsä kontrollissa.
TY: No, minä nyt vaan tykkään kissoista,
Lopuksi tyttöystävä, jonka tarkoitus ei ollut todellakaan aloittaa väittelyä, vaan vaihtaa mielipiteitä ja kertoa itsestään, loukkaantuu. AP taas tulkitsee tyttöystävän hävinneen väittelyn ja suuttuneen siitä, että häneltä loppuivat argumentit.
Missä kohtaa AP on sanonut vaativansa perusteluja? Yhtä hyvin keskustelu on voinut mennä näin:
- Mä niin tykkään kissoista, ne on kaikista parhaita! Tykkäätkö sä enemmän kissoista vai koirista?
- Tykkään enemmän koirista, koska niitä voi kouluttaa toimimaan ihmisen apuna.
- Mutta kissat on söpöjä! Paljon söpömpiä kuin koirat!
- Toki kissat on söpöjä, mut on jotkut koiratkin söpöjä.
- Kissoja voi pitää lemmikkeinä eikä vaan lammaspaimenina!
- onhan niitä koiria lemmikkeinä myös.
- Miksi sun pitää aina riidellä mun kanssa? Etkö voi vaan arvostaa kissojen söpöyttä? Vihaatko sä kissoja?No, jos AP kokee tilanteen väittelynä ja uskoo tyttöystävänsä suuttuneen, koska tämä ei ole onnistunut väittelyssä vakuuttamaan AP:ta oman kantansa puolelle, niin veikkaan, että AP on halunnut nimenomaan perusteluita tyttöystävänsä väitteelle. Keskeistä tässä on se, että AP koki keskustelun siitä, pitääkö hän enemmän koirista vai kissoista väittelynä siitä, ovatko koirat vai kissat parempia. Tyttöystävälle kyse oli taas siitä, että hän kertoo itsestään AP:lle sen, että pitää enemmän kissoista, ja halusi vastaavasti kuulla AP:lta onko tämä enemmän kissa- vai koiraihmisiä. Tarkoituksena ei siis ollut vakuutella AP:ta omalle kannalle, vaikka AP asian näin kokikin.
Keskustelu on voinut mennä tietysti myös esittämälläsi tavalla, jolloin siis tyttöystävä olisi loukkantunut siitä, että AP:lla on eri mielipide kuin hänellä. Mutta AP on jo kauan sitten kadonnut ketjusta, joten emme kai saa koskaan tietää totuutta.
Mulla on ehkä vähän eri näkökulma, koska oon nuorempana ollut ehkä vähän tuon tyttöystävän kaltainen ihminen. Kasvoin sellaisen isän kanssa, jolle piti väkisin perustella kaikki pyynnöt. Kyytiä ei kavereiden synttäreillekään voinut saada, ennen kuin on perustellut, että juhlavaatteissa voi kävellä useamman kilometrin matkaa ja ei, bussi ei mene siihen aikaan sinne kaverin luo.
Kannoin sitten tätä selviytymistaktiikkaa nuoruuteen asti: aina kun yritin sanoa jotain mielipidettä, tuntui että minun oli pakko esittää vakaat perustelut sille, tai muuten en ollut minkään arvoinen. Enhän kotonakaan ollut saanut mitään arvostusta muuten. Valitettavasti se, että alat "normaalissa" keskustelussa vetämään faktoja pöytään yleensä tulkitaan väittelyn aloittamiseksi. Päädyin siis riitelemään aiheista, joista en alunperinkään halunnut riidellä, mutta en tiennyt miten ilmaista mielipiteeni ja toiveeni ilman, että muut tulkitsee sen väittelyn aloitukseksi.
Aikuisikään mennessä olen yrittänyt opetella keskustelemaan "kevyemmin", etten joudu väittelemään koko ajan, ja ohjaamaan keskustelun pois "väittelymoodista". Mut se vei aikaa, työtä ja terapiaa. Voin kuvitella, että maailmassa on paljonkin porukkaa, Jotka on edelleen tuossa tilassa.
Olipa kaukaa haettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n täti-esimerkissä tyttöystävä ei selvästikään halunnut väitellä, ja AP:n töksäytyksen aikaansaama vahva reaktio kertoo siitä, että joko tyttöystävä ottaa helposti itseensä tai sitten töksäytys ei ole todellakaan ainoa laatuaan. Tuo kissojen ja koirien paremmuudesta väitteleminen taas kuulostaa joltain ala-asteen väittelyharjoitukselta, ja haluaisin kuulla kyseisen väittelyn etenemisestä vähän tarkemmin.
Kissoista tai koirista pitäminen on mielipidekysymys, eikä siinä voi siis todistaa kenenkään olevan väärässä tai oikeassa. Ottiko AP mielipiteen kysymisen kutsuna väittelyyn, joka on tarkoitus voittaa tyttöystävän argumenttien heikot kohdat esiin kaivamalla, vai suuttuiko tyttöystävä siitä, että AP:n mielipide on eri kuin hänellä? Sitä ei tarina kerro.
Sen sijaan tarina kertoo sen, että AP on kaikessa todella faktakeskeinen ihminen, ja että tyttöystävä on taas sellainen, joka näkee tällaiset asiat esimerkiksi arvostusten kautta. Esimerkiksi tyttöystävä kertoo tädin luovuudesta = tuo esiin arvostusta tätiään kohtaan, johon AP taas tuo esille täydentäviä faktoja. Tyttöystävä loukkaantuu, koska AP ei kuuntele eikä arvosta hänen mielipidettään, AP puolestaan ihmettelee miksi ja päättelee, että kyseessä on se, ettei tyttöystävä kestä väittelyn häviämistä. Molemmilla olisi varmasti opittavaa, mutta melko selvää on se, ettei suhde näin erilaisten ihmisten ympärillä voi toimia. Joko AP toimii luontonsa vastaisesti ja nyökyttelee menemään tylsistyen siihen, ettei saa tuoda eri näkökulmiaan esille, tai sitten tyttöystävä saa jatkuvasti nieleskellä kyyneliään ja katkeroitua tunteettomalle kumppanilleen.
Tarina kertoo aika selvästikin. Ap tulkitsee tyttöystävän huomautuksen tätinsä lahjakkuudesta haasteena väittelyyn. Ap tulkitsee tyttöystävän itkun suuttumiseksi. Ja ap ilakoi miten hän voittaa nämä "väittelyt".
Voi olla että ap on faktakeskeinen. Mutta hän on ehdottomasti myös riidanhaastaja.
Ei AP välttämättä yritä haastaa riitaa, vaan omien sanojensa mukaan "lähtee mukaan väittelyyn" ymmärtämättä, että mitään väittelyä ei ollut ennen kuin hän aloitti sen. Kyllähän tässä ketjussa monet ovat sanoneet, että heistä tuo tätikommentti oli ihan neutraali. Minunkin mielestäni se kuulostaa kettuilulta, mutta se onkin vain minun tulkintani. Olen itsekin joskus käynyt itkemään, kun mielipidettäni ei ole kuultu ihan validina sellaisenaan, vaan mielipidekysymyksestä on pitänyt väkisin vääntää väittely. Toisaalta joskus olen myös pahoittanut jonkun muun mielen keskustelussa, jonka olen itse nähnyt faktapohjaisena väittelynä, ja toiselle asia onkin ollut henkilökohtainen. Enkä ole mitenkään tarkoituksella haastanut riitaa.
No useimmat riidanhaastajat eivät ymmärrä haastavansa riitaa. Tai eivät ainakaan näe sitä riidan haastamisena.
Minusta riidan haastaminen on kyllä lähtökohtaisesti ihan tarkoituksellista toimintaa. Pelkkä eri mieltä oleminen ja sen esille tuominen ei ole riidan haastamista, ellei tarkoituksena ole nimenomaan ärsyttää toista ja saada tämä suuttumaan.
Totta kai on tarkoituksellista toimintaa. Mutta eiväthän ihmiset näe asiaa niin että MINÄ haastan tarkoituksella riitaa. Jokainen näkee itsensä hyviksenä. Eli toisin sanoen uskoo vain haastavansa muita. Muut voivat nähdä sen eri tavalla, esim. jos "haastettu" ihminen alkaa itkeä. Mutta ei tämä henkilö itse.
Hmm no jaa, uskoisin kyllä, että riidan haastaja monesti itsekin tietää haastavansa riitaa. Kyllähän toisinaan keskusteluihin lähdetään syystä tai toisesta sellaisella "suutu jo" -asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän aiheen vierestä, mutta en ymmärrä miten sen voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, jos toinen esittää eriävän mielipiteen, jos siinä ei sinällään ole mitään henkilökohtaista.
- Minusta kissat ovat ihania. Pidätkö sinä kissoista?
- Minä pidän koirista enemmän, koska niiden kanssa on helpompi lenkkeillä.Ei kai tuossa mitään ongelmaa pitäisi olla. Tietty jos vastaus kysymykseen on tyyliin: "kuka hullu nyt kissoista pitäisi, vain idiootit hankkivat kissan. Koira se olla pitää!", se ei ole enää vain mielipiteen esittämistä...
En minäkään. Mutta tässä tapauksessa ei olekaan kyse siitä, vaan AP sanoi että tyttöystävä suuttui kun ei osannut perustella väitettään kissojen paremmuudesta. Keskustelu on siis mennyt kutakuinkin näin:
TY: Tykkätkö enemmän koirista vai kissoista?
AP: Koirista, niiden kanssa voi lenkkeillä.
TY: Okei, minä tykkään enemmän kissoista.
AP: Siis miten niin, perustele? Kissojen kanssa on mahdotonta lenkkeillä, nehän rimpuilevat hihnassa.
TY: ... minusta kissat ovat söpöjä.
AP: Koirilla on myös paljon enemmän käyttötarkoituksia. Oletko kuullut ikinä paimenkissasta? Kissasta, joka osaa noutaa? Metsästyskissasta? Enkä nyt puhu mistään hiiristä, joita nämä nykyiset kotikissat eivät ole nähneetkään? Lisäksi vapaasti liikkuvista kissoista on haittaa luonnon eläimille. Koiranomistajat taas vastuullisina pitävät lemmikkinsä kontrollissa.
TY: No, minä nyt vaan tykkään kissoista,
Lopuksi tyttöystävä, jonka tarkoitus ei ollut todellakaan aloittaa väittelyä, vaan vaihtaa mielipiteitä ja kertoa itsestään, loukkaantuu. AP taas tulkitsee tyttöystävän hävinneen väittelyn ja suuttuneen siitä, että häneltä loppuivat argumentit.
Missä kohtaa AP on sanonut vaativansa perusteluja? Yhtä hyvin keskustelu on voinut mennä näin:
- Mä niin tykkään kissoista, ne on kaikista parhaita! Tykkäätkö sä enemmän kissoista vai koirista?
- Tykkään enemmän koirista, koska niitä voi kouluttaa toimimaan ihmisen apuna.
- Mutta kissat on söpöjä! Paljon söpömpiä kuin koirat!
- Toki kissat on söpöjä, mut on jotkut koiratkin söpöjä.
- Kissoja voi pitää lemmikkeinä eikä vaan lammaspaimenina!
- onhan niitä koiria lemmikkeinä myös.
- Miksi sun pitää aina riidellä mun kanssa? Etkö voi vaan arvostaa kissojen söpöyttä? Vihaatko sä kissoja?No, jos AP kokee tilanteen väittelynä ja uskoo tyttöystävänsä suuttuneen, koska tämä ei ole onnistunut väittelyssä vakuuttamaan AP:ta oman kantansa puolelle, niin veikkaan, että AP on halunnut nimenomaan perusteluita tyttöystävänsä väitteelle. Keskeistä tässä on se, että AP koki keskustelun siitä, pitääkö hän enemmän koirista vai kissoista väittelynä siitä, ovatko koirat vai kissat parempia. Tyttöystävälle kyse oli taas siitä, että hän kertoo itsestään AP:lle sen, että pitää enemmän kissoista, ja halusi vastaavasti kuulla AP:lta onko tämä enemmän kissa- vai koiraihmisiä. Tarkoituksena ei siis ollut vakuutella AP:ta omalle kannalle, vaikka AP asian näin kokikin.
Keskustelu on voinut mennä tietysti myös esittämälläsi tavalla, jolloin siis tyttöystävä olisi loukkantunut siitä, että AP:lla on eri mielipide kuin hänellä. Mutta AP on jo kauan sitten kadonnut ketjusta, joten emme kai saa koskaan tietää totuutta.
Mulla on ehkä vähän eri näkökulma, koska oon nuorempana ollut ehkä vähän tuon tyttöystävän kaltainen ihminen. Kasvoin sellaisen isän kanssa, jolle piti väkisin perustella kaikki pyynnöt. Kyytiä ei kavereiden synttäreillekään voinut saada, ennen kuin on perustellut, että juhlavaatteissa voi kävellä useamman kilometrin matkaa ja ei, bussi ei mene siihen aikaan sinne kaverin luo.
Kannoin sitten tätä selviytymistaktiikkaa nuoruuteen asti: aina kun yritin sanoa jotain mielipidettä, tuntui että minun oli pakko esittää vakaat perustelut sille, tai muuten en ollut minkään arvoinen. Enhän kotonakaan ollut saanut mitään arvostusta muuten. Valitettavasti se, että alat "normaalissa" keskustelussa vetämään faktoja pöytään yleensä tulkitaan väittelyn aloittamiseksi. Päädyin siis riitelemään aiheista, joista en alunperinkään halunnut riidellä, mutta en tiennyt miten ilmaista mielipiteeni ja toiveeni ilman, että muut tulkitsee sen väittelyn aloitukseksi.
Aikuisikään mennessä olen yrittänyt opetella keskustelemaan "kevyemmin", etten joudu väittelemään koko ajan, ja ohjaamaan keskustelun pois "väittelymoodista". Mut se vei aikaa, työtä ja terapiaa. Voin kuvitella, että maailmassa on paljonkin porukkaa, Jotka on edelleen tuossa tilassa.
Mutta aloitko itkemään, kun huomasit, että tilanne on muuttunut väittelyksi, jonka olit häviämässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n täti-esimerkissä tyttöystävä ei selvästikään halunnut väitellä, ja AP:n töksäytyksen aikaansaama vahva reaktio kertoo siitä, että joko tyttöystävä ottaa helposti itseensä tai sitten töksäytys ei ole todellakaan ainoa laatuaan. Tuo kissojen ja koirien paremmuudesta väitteleminen taas kuulostaa joltain ala-asteen väittelyharjoitukselta, ja haluaisin kuulla kyseisen väittelyn etenemisestä vähän tarkemmin.
Kissoista tai koirista pitäminen on mielipidekysymys, eikä siinä voi siis todistaa kenenkään olevan väärässä tai oikeassa. Ottiko AP mielipiteen kysymisen kutsuna väittelyyn, joka on tarkoitus voittaa tyttöystävän argumenttien heikot kohdat esiin kaivamalla, vai suuttuiko tyttöystävä siitä, että AP:n mielipide on eri kuin hänellä? Sitä ei tarina kerro.
Sen sijaan tarina kertoo sen, että AP on kaikessa todella faktakeskeinen ihminen, ja että tyttöystävä on taas sellainen, joka näkee tällaiset asiat esimerkiksi arvostusten kautta. Esimerkiksi tyttöystävä kertoo tädin luovuudesta = tuo esiin arvostusta tätiään kohtaan, johon AP taas tuo esille täydentäviä faktoja. Tyttöystävä loukkaantuu, koska AP ei kuuntele eikä arvosta hänen mielipidettään, AP puolestaan ihmettelee miksi ja päättelee, että kyseessä on se, ettei tyttöystävä kestä väittelyn häviämistä. Molemmilla olisi varmasti opittavaa, mutta melko selvää on se, ettei suhde näin erilaisten ihmisten ympärillä voi toimia. Joko AP toimii luontonsa vastaisesti ja nyökyttelee menemään tylsistyen siihen, ettei saa tuoda eri näkökulmiaan esille, tai sitten tyttöystävä saa jatkuvasti nieleskellä kyyneliään ja katkeroitua tunteettomalle kumppanilleen.
Tarina kertoo aika selvästikin. Ap tulkitsee tyttöystävän huomautuksen tätinsä lahjakkuudesta haasteena väittelyyn. Ap tulkitsee tyttöystävän itkun suuttumiseksi. Ja ap ilakoi miten hän voittaa nämä "väittelyt".
Voi olla että ap on faktakeskeinen. Mutta hän on ehdottomasti myös riidanhaastaja.
Ei AP välttämättä yritä haastaa riitaa, vaan omien sanojensa mukaan "lähtee mukaan väittelyyn" ymmärtämättä, että mitään väittelyä ei ollut ennen kuin hän aloitti sen. Kyllähän tässä ketjussa monet ovat sanoneet, että heistä tuo tätikommentti oli ihan neutraali. Minunkin mielestäni se kuulostaa kettuilulta, mutta se onkin vain minun tulkintani. Olen itsekin joskus käynyt itkemään, kun mielipidettäni ei ole kuultu ihan validina sellaisenaan, vaan mielipidekysymyksestä on pitänyt väkisin vääntää väittely. Toisaalta joskus olen myös pahoittanut jonkun muun mielen keskustelussa, jonka olen itse nähnyt faktapohjaisena väittelynä, ja toiselle asia onkin ollut henkilökohtainen. Enkä ole mitenkään tarkoituksella haastanut riitaa.
No useimmat riidanhaastajat eivät ymmärrä haastavansa riitaa. Tai eivät ainakaan näe sitä riidan haastamisena.
Minusta riidan haastaminen on kyllä lähtökohtaisesti ihan tarkoituksellista toimintaa. Pelkkä eri mieltä oleminen ja sen esille tuominen ei ole riidan haastamista, ellei tarkoituksena ole nimenomaan ärsyttää toista ja saada tämä suuttumaan.
Totta kai on tarkoituksellista toimintaa. Mutta eiväthän ihmiset näe asiaa niin että MINÄ haastan tarkoituksella riitaa. Jokainen näkee itsensä hyviksenä. Eli toisin sanoen uskoo vain haastavansa muita. Muut voivat nähdä sen eri tavalla, esim. jos "haastettu" ihminen alkaa itkeä. Mutta ei tämä henkilö itse.
Hmm no jaa, uskoisin kyllä, että riidan haastaja monesti itsekin tietää haastavansa riitaa. Kyllähän toisinaan keskusteluihin lähdetään syystä tai toisesta sellaisella "suutu jo" -asenteella.
Miksi kukaan mies lähtisi moisiin keskusteluihin tuolla asenteella? Naiset ehkä, tai miehet, jos jo syvästi inhoavat koko ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän aiheen vierestä, mutta en ymmärrä miten sen voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, jos toinen esittää eriävän mielipiteen, jos siinä ei sinällään ole mitään henkilökohtaista.
- Minusta kissat ovat ihania. Pidätkö sinä kissoista?
- Minä pidän koirista enemmän, koska niiden kanssa on helpompi lenkkeillä.Ei kai tuossa mitään ongelmaa pitäisi olla. Tietty jos vastaus kysymykseen on tyyliin: "kuka hullu nyt kissoista pitäisi, vain idiootit hankkivat kissan. Koira se olla pitää!", se ei ole enää vain mielipiteen esittämistä...
En minäkään. Mutta tässä tapauksessa ei olekaan kyse siitä, vaan AP sanoi että tyttöystävä suuttui kun ei osannut perustella väitettään kissojen paremmuudesta. Keskustelu on siis mennyt kutakuinkin näin:
TY: Tykkätkö enemmän koirista vai kissoista?
AP: Koirista, niiden kanssa voi lenkkeillä.
TY: Okei, minä tykkään enemmän kissoista.
AP: Siis miten niin, perustele? Kissojen kanssa on mahdotonta lenkkeillä, nehän rimpuilevat hihnassa.
TY: ... minusta kissat ovat söpöjä.
AP: Koirilla on myös paljon enemmän käyttötarkoituksia. Oletko kuullut ikinä paimenkissasta? Kissasta, joka osaa noutaa? Metsästyskissasta? Enkä nyt puhu mistään hiiristä, joita nämä nykyiset kotikissat eivät ole nähneetkään? Lisäksi vapaasti liikkuvista kissoista on haittaa luonnon eläimille. Koiranomistajat taas vastuullisina pitävät lemmikkinsä kontrollissa.
TY: No, minä nyt vaan tykkään kissoista,
Lopuksi tyttöystävä, jonka tarkoitus ei ollut todellakaan aloittaa väittelyä, vaan vaihtaa mielipiteitä ja kertoa itsestään, loukkaantuu. AP taas tulkitsee tyttöystävän hävinneen väittelyn ja suuttuneen siitä, että häneltä loppuivat argumentit.
Missä kohtaa AP on sanonut vaativansa perusteluja? Yhtä hyvin keskustelu on voinut mennä näin:
- Mä niin tykkään kissoista, ne on kaikista parhaita! Tykkäätkö sä enemmän kissoista vai koirista?
- Tykkään enemmän koirista, koska niitä voi kouluttaa toimimaan ihmisen apuna.
- Mutta kissat on söpöjä! Paljon söpömpiä kuin koirat!
- Toki kissat on söpöjä, mut on jotkut koiratkin söpöjä.
- Kissoja voi pitää lemmikkeinä eikä vaan lammaspaimenina!
- onhan niitä koiria lemmikkeinä myös.
- Miksi sun pitää aina riidellä mun kanssa? Etkö voi vaan arvostaa kissojen söpöyttä? Vihaatko sä kissoja?No, jos AP kokee tilanteen väittelynä ja uskoo tyttöystävänsä suuttuneen, koska tämä ei ole onnistunut väittelyssä vakuuttamaan AP:ta oman kantansa puolelle, niin veikkaan, että AP on halunnut nimenomaan perusteluita tyttöystävänsä väitteelle. Keskeistä tässä on se, että AP koki keskustelun siitä, pitääkö hän enemmän koirista vai kissoista väittelynä siitä, ovatko koirat vai kissat parempia. Tyttöystävälle kyse oli taas siitä, että hän kertoo itsestään AP:lle sen, että pitää enemmän kissoista, ja halusi vastaavasti kuulla AP:lta onko tämä enemmän kissa- vai koiraihmisiä. Tarkoituksena ei siis ollut vakuutella AP:ta omalle kannalle, vaikka AP asian näin kokikin.
Keskustelu on voinut mennä tietysti myös esittämälläsi tavalla, jolloin siis tyttöystävä olisi loukkantunut siitä, että AP:lla on eri mielipide kuin hänellä. Mutta AP on jo kauan sitten kadonnut ketjusta, joten emme kai saa koskaan tietää totuutta.
Minä taas ymmärsin ap:n kertomuksen kissa ja koira-keskustelusta siten, että tyttöystävä koitti muuttaa ap:n mielipidettä ja loukkaantui siitä, ettei onnistunut siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n täti-esimerkissä tyttöystävä ei selvästikään halunnut väitellä, ja AP:n töksäytyksen aikaansaama vahva reaktio kertoo siitä, että joko tyttöystävä ottaa helposti itseensä tai sitten töksäytys ei ole todellakaan ainoa laatuaan. Tuo kissojen ja koirien paremmuudesta väitteleminen taas kuulostaa joltain ala-asteen väittelyharjoitukselta, ja haluaisin kuulla kyseisen väittelyn etenemisestä vähän tarkemmin.
Kissoista tai koirista pitäminen on mielipidekysymys, eikä siinä voi siis todistaa kenenkään olevan väärässä tai oikeassa. Ottiko AP mielipiteen kysymisen kutsuna väittelyyn, joka on tarkoitus voittaa tyttöystävän argumenttien heikot kohdat esiin kaivamalla, vai suuttuiko tyttöystävä siitä, että AP:n mielipide on eri kuin hänellä? Sitä ei tarina kerro.
Sen sijaan tarina kertoo sen, että AP on kaikessa todella faktakeskeinen ihminen, ja että tyttöystävä on taas sellainen, joka näkee tällaiset asiat esimerkiksi arvostusten kautta. Esimerkiksi tyttöystävä kertoo tädin luovuudesta = tuo esiin arvostusta tätiään kohtaan, johon AP taas tuo esille täydentäviä faktoja. Tyttöystävä loukkaantuu, koska AP ei kuuntele eikä arvosta hänen mielipidettään, AP puolestaan ihmettelee miksi ja päättelee, että kyseessä on se, ettei tyttöystävä kestä väittelyn häviämistä. Molemmilla olisi varmasti opittavaa, mutta melko selvää on se, ettei suhde näin erilaisten ihmisten ympärillä voi toimia. Joko AP toimii luontonsa vastaisesti ja nyökyttelee menemään tylsistyen siihen, ettei saa tuoda eri näkökulmiaan esille, tai sitten tyttöystävä saa jatkuvasti nieleskellä kyyneliään ja katkeroitua tunteettomalle kumppanilleen.
Tarina kertoo aika selvästikin. Ap tulkitsee tyttöystävän huomautuksen tätinsä lahjakkuudesta haasteena väittelyyn. Ap tulkitsee tyttöystävän itkun suuttumiseksi. Ja ap ilakoi miten hän voittaa nämä "väittelyt".
Voi olla että ap on faktakeskeinen. Mutta hän on ehdottomasti myös riidanhaastaja.
Ei AP välttämättä yritä haastaa riitaa, vaan omien sanojensa mukaan "lähtee mukaan väittelyyn" ymmärtämättä, että mitään väittelyä ei ollut ennen kuin hän aloitti sen. Kyllähän tässä ketjussa monet ovat sanoneet, että heistä tuo tätikommentti oli ihan neutraali. Minunkin mielestäni se kuulostaa kettuilulta, mutta se onkin vain minun tulkintani. Olen itsekin joskus käynyt itkemään, kun mielipidettäni ei ole kuultu ihan validina sellaisenaan, vaan mielipidekysymyksestä on pitänyt väkisin vääntää väittely. Toisaalta joskus olen myös pahoittanut jonkun muun mielen keskustelussa, jonka olen itse nähnyt faktapohjaisena väittelynä, ja toiselle asia onkin ollut henkilökohtainen. Enkä ole mitenkään tarkoituksella haastanut riitaa.
No useimmat riidanhaastajat eivät ymmärrä haastavansa riitaa. Tai eivät ainakaan näe sitä riidan haastamisena.
Minusta riidan haastaminen on kyllä lähtökohtaisesti ihan tarkoituksellista toimintaa. Pelkkä eri mieltä oleminen ja sen esille tuominen ei ole riidan haastamista, ellei tarkoituksena ole nimenomaan ärsyttää toista ja saada tämä suuttumaan.
Totta kai on tarkoituksellista toimintaa. Mutta eiväthän ihmiset näe asiaa niin että MINÄ haastan tarkoituksella riitaa. Jokainen näkee itsensä hyviksenä. Eli toisin sanoen uskoo vain haastavansa muita. Muut voivat nähdä sen eri tavalla, esim. jos "haastettu" ihminen alkaa itkeä. Mutta ei tämä henkilö itse.
Hmm no jaa, uskoisin kyllä, että riidan haastaja monesti itsekin tietää haastavansa riitaa. Kyllähän toisinaan keskusteluihin lähdetään syystä tai toisesta sellaisella "suutu jo" -asenteella.
Miksi kukaan mies lähtisi moisiin keskusteluihin tuolla asenteella? Naiset ehkä, tai miehet, jos jo syvästi inhoavat koko ihmistä.
Tarkotin tässä nyt siis ihan vain tuota riidan haastamisen käsitettä, kun edellä joku väitti, että AP on riidanhaastaja. Ja siis mielestäni AP ei ole riidanhaastaja, jos hänen nimenomainen tarkoituksensa ei ole ollut saada tyttöystäväänsä suuttumaan. Enkä usko että se on ollut hänen tarkoituksensa, vaan kyse on ollut jostain aivan muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta jo tämä rasittava trollailu, aikuinen nainen. 😑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän aiheen vierestä, mutta en ymmärrä miten sen voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, jos toinen esittää eriävän mielipiteen, jos siinä ei sinällään ole mitään henkilökohtaista.
- Minusta kissat ovat ihania. Pidätkö sinä kissoista?
- Minä pidän koirista enemmän, koska niiden kanssa on helpompi lenkkeillä.Ei kai tuossa mitään ongelmaa pitäisi olla. Tietty jos vastaus kysymykseen on tyyliin: "kuka hullu nyt kissoista pitäisi, vain idiootit hankkivat kissan. Koira se olla pitää!", se ei ole enää vain mielipiteen esittämistä...
En minäkään. Mutta tässä tapauksessa ei olekaan kyse siitä, vaan AP sanoi että tyttöystävä suuttui kun ei osannut perustella väitettään kissojen paremmuudesta. Keskustelu on siis mennyt kutakuinkin näin:
TY: Tykkätkö enemmän koirista vai kissoista?
AP: Koirista, niiden kanssa voi lenkkeillä.
TY: Okei, minä tykkään enemmän kissoista.
AP: Siis miten niin, perustele? Kissojen kanssa on mahdotonta lenkkeillä, nehän rimpuilevat hihnassa.
TY: ... minusta kissat ovat söpöjä.
AP: Koirilla on myös paljon enemmän käyttötarkoituksia. Oletko kuullut ikinä paimenkissasta? Kissasta, joka osaa noutaa? Metsästyskissasta? Enkä nyt puhu mistään hiiristä, joita nämä nykyiset kotikissat eivät ole nähneetkään? Lisäksi vapaasti liikkuvista kissoista on haittaa luonnon eläimille. Koiranomistajat taas vastuullisina pitävät lemmikkinsä kontrollissa.
TY: No, minä nyt vaan tykkään kissoista,
Lopuksi tyttöystävä, jonka tarkoitus ei ollut todellakaan aloittaa väittelyä, vaan vaihtaa mielipiteitä ja kertoa itsestään, loukkaantuu. AP taas tulkitsee tyttöystävän hävinneen väittelyn ja suuttuneen siitä, että häneltä loppuivat argumentit.
Missä kohtaa AP on sanonut vaativansa perusteluja? Yhtä hyvin keskustelu on voinut mennä näin:
- Mä niin tykkään kissoista, ne on kaikista parhaita! Tykkäätkö sä enemmän kissoista vai koirista?
- Tykkään enemmän koirista, koska niitä voi kouluttaa toimimaan ihmisen apuna.
- Mutta kissat on söpöjä! Paljon söpömpiä kuin koirat!
- Toki kissat on söpöjä, mut on jotkut koiratkin söpöjä.
- Kissoja voi pitää lemmikkeinä eikä vaan lammaspaimenina!
- onhan niitä koiria lemmikkeinä myös.
- Miksi sun pitää aina riidellä mun kanssa? Etkö voi vaan arvostaa kissojen söpöyttä? Vihaatko sä kissoja?No, jos AP kokee tilanteen väittelynä ja uskoo tyttöystävänsä suuttuneen, koska tämä ei ole onnistunut väittelyssä vakuuttamaan AP:ta oman kantansa puolelle, niin veikkaan, että AP on halunnut nimenomaan perusteluita tyttöystävänsä väitteelle. Keskeistä tässä on se, että AP koki keskustelun siitä, pitääkö hän enemmän koirista vai kissoista väittelynä siitä, ovatko koirat vai kissat parempia. Tyttöystävälle kyse oli taas siitä, että hän kertoo itsestään AP:lle sen, että pitää enemmän kissoista, ja halusi vastaavasti kuulla AP:lta onko tämä enemmän kissa- vai koiraihmisiä. Tarkoituksena ei siis ollut vakuutella AP:ta omalle kannalle, vaikka AP asian näin kokikin.
Keskustelu on voinut mennä tietysti myös esittämälläsi tavalla, jolloin siis tyttöystävä olisi loukkantunut siitä, että AP:lla on eri mielipide kuin hänellä. Mutta AP on jo kauan sitten kadonnut ketjusta, joten emme kai saa koskaan tietää totuutta.
Minä taas ymmärsin ap:n kertomuksen kissa ja koira-keskustelusta siten, että tyttöystävä koitti muuttaa ap:n mielipidettä ja loukkaantui siitä, ettei onnistunut siinä.
Minäkin ymmärsin, että AP oli käsittänyt asian näin. Mutta tuon tätikertomuksen valossa asiat näyttäytyvät hieman toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän aiheen vierestä, mutta en ymmärrä miten sen voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, jos toinen esittää eriävän mielipiteen, jos siinä ei sinällään ole mitään henkilökohtaista.
- Minusta kissat ovat ihania. Pidätkö sinä kissoista?
- Minä pidän koirista enemmän, koska niiden kanssa on helpompi lenkkeillä.Ei kai tuossa mitään ongelmaa pitäisi olla. Tietty jos vastaus kysymykseen on tyyliin: "kuka hullu nyt kissoista pitäisi, vain idiootit hankkivat kissan. Koira se olla pitää!", se ei ole enää vain mielipiteen esittämistä...
Jätit tuosta pois sen, että toinen alkaa itkeä mielipiteenvaihdon tuloksena ja toinen riemuitsee että voitti väittelyn saatuaan toisen itkemään. Eli sinun esimerkissäsi ongelmaa ei olekaan eikä esimerkkisi liity tähän keskusteluun muuta kuin näennäisesti.
Johtuuko tyttöystävän sukupuolesta, että hänen reaktionsa sivuutetaan ja mitätöidään noin kevyesti?
Koska tyttöystävän reaktio ei välttämättä johdu siitä, että ap olisi k.usipää ja ilkeä tyttöystävälle.
Eli mitätöit naisen reaktion koska se ei EHKÄ johdu tuosta?
Ei, vaan en ota kantaa kumpi on tapauksen "pahis". Aika vähillä tiedoilla ap on nyt joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Kommentit kertonevatkin enemmän kirjoittajastaan kuin ap:stä.
Miksi näet hyökkäyksenä sen, että jotkut pitävät tyttöystävän reaktiota merkityksellisenä?
Mistä päättelet niin, että pitäisin sitä hyökkäyksenä? En pidä.
Usein naiset luulee olevansa niin hemmetin fiksuja ja tahtovat päästä pätemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP. On mahdollista että tyttöystävälläsi on henkinen tarve kääntää normaali keskustelu "väittelyksi" ja olla siinä voittaja. Tällaiset ihmiset ovat usein sisäisesti epävarmoja ja yrittävät kompensoida sitä luomalla tavallisista keskusteluista keinotekoisia vastakkainasettelutilanteita ja sitten voittaa ne argumentoimalla --> Oma ego saa nostetta. Tämä voi olla jopa hänellä ihan tiedostamatontakin. Tähän ei ole yksiselitteistä nopeaa apukeinoa, jotkut kasvavat tästä ulos ja toiset eivät koskaan.
Jos haluat pitää suhdetta yllä, voit oikeastaan tehdä seuraavaa:
- Älä väitä vastaan vaan myötäile, olit itse mitä mieltä tahansa. Älä yritä voittaa.
- Varo ilmaisemasta mitään sellaista mistä hän on toista mieltä.
Tämä voi käydä henkisesti raskaaksi ajan mittaan. Joudut koko ajan kuvannollisesti kävelemään munakuorilla.
Jos haluat olla reilu ja riskeerata suhteen jatkuvuuden, kerro tyttöystävällesi (tilanteesta riippuen) että mielestäsi tässä ei ole kyseessä väittely ja mielipiteesi ei ole ristiriidassa hänen mielipiteensä kanssa. Jos kyseessä on jokin tärkeä tai periaatteellinen asia, voit todeta että arvostat hänen mielipidettään ja satut tällä kertaa olemaan eri mieltä. Tämä vaatii paljon pelisilmää sinulta. Arvostat häntä erittäin paljon vaikka mielipiteesi eivät kohtaa tässä asiassa. Tästä tulee todennäköisesti mökötystä ja uutta riitaa, mutta on mahdollista että hän ymmärtää että yhdessä voi olla vaikka on eri mielipiteitä asioista. Tällöin suhteenne voi olla paljon vahvemmalla pohjalla. Onnea matkaan.
Miksi kukaan haluaisi ylläpitää suhdetta jossa pitää varoa sanojaan tai välttää faktojen kertomista / pelätä olevansa oikeassa väittelyissä?
Vierailija kirjoitti:
Väittelyn tavoitteena ei tulisi olla voitto, vaan kehitys.
Saahan sitä toivoa, mutt miehen suhteen toivo on turha. Tämäkin vinkuketju sen osoittaa. Halu lätistäää ja mitätöidä jopa oma kumppaninsa on vaan niin suuri. Ego ei kestä kehitystä miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP. On mahdollista että tyttöystävälläsi on henkinen tarve kääntää normaali keskustelu "väittelyksi" ja olla siinä voittaja. Tällaiset ihmiset ovat usein sisäisesti epävarmoja ja yrittävät kompensoida sitä luomalla tavallisista keskusteluista keinotekoisia vastakkainasettelutilanteita ja sitten voittaa ne argumentoimalla --> Oma ego saa nostetta. Tämä voi olla jopa hänellä ihan tiedostamatontakin. Tähän ei ole yksiselitteistä nopeaa apukeinoa, jotkut kasvavat tästä ulos ja toiset eivät koskaan.
Jos haluat pitää suhdetta yllä, voit oikeastaan tehdä seuraavaa:
- Älä väitä vastaan vaan myötäile, olit itse mitä mieltä tahansa. Älä yritä voittaa.
- Varo ilmaisemasta mitään sellaista mistä hän on toista mieltä.
Tämä voi käydä henkisesti raskaaksi ajan mittaan. Joudut koko ajan kuvannollisesti kävelemään munakuorilla.
Jos haluat olla reilu ja riskeerata suhteen jatkuvuuden, kerro tyttöystävällesi (tilanteesta riippuen) että mielestäsi tässä ei ole kyseessä väittely ja mielipiteesi ei ole ristiriidassa hänen mielipiteensä kanssa. Jos kyseessä on jokin tärkeä tai periaatteellinen asia, voit todeta että arvostat hänen mielipidettään ja satut tällä kertaa olemaan eri mieltä. Tämä vaatii paljon pelisilmää sinulta. Arvostat häntä erittäin paljon vaikka mielipiteesi eivät kohtaa tässä asiassa. Tästä tulee todennäköisesti mökötystä ja uutta riitaa, mutta on mahdollista että hän ymmärtää että yhdessä voi olla vaikka on eri mielipiteitä asioista. Tällöin suhteenne voi olla paljon vahvemmalla pohjalla. Onnea matkaan.
Miksi kukaan haluaisi ylläpitää suhdetta jossa pitää varoa sanojaan tai välttää faktojen kertomista / pelätä olevansa oikeassa väittelyissä?
Kannattaisi pitää suu soukemmalla mikäli väittelyssä faktat ovat ap tasoa eli koira on parempi lemmikki kuin kissa ja tyttöystävän täti ei ole luova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän aiheen vierestä, mutta en ymmärrä miten sen voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, jos toinen esittää eriävän mielipiteen, jos siinä ei sinällään ole mitään henkilökohtaista.
- Minusta kissat ovat ihania. Pidätkö sinä kissoista?
- Minä pidän koirista enemmän, koska niiden kanssa on helpompi lenkkeillä.Ei kai tuossa mitään ongelmaa pitäisi olla. Tietty jos vastaus kysymykseen on tyyliin: "kuka hullu nyt kissoista pitäisi, vain idiootit hankkivat kissan. Koira se olla pitää!", se ei ole enää vain mielipiteen esittämistä...
En minäkään. Mutta tässä tapauksessa ei olekaan kyse siitä, vaan AP sanoi että tyttöystävä suuttui kun ei osannut perustella väitettään kissojen paremmuudesta. Keskustelu on siis mennyt kutakuinkin näin:
TY: Tykkätkö enemmän koirista vai kissoista?
AP: Koirista, niiden kanssa voi lenkkeillä.
TY: Okei, minä tykkään enemmän kissoista.
AP: Siis miten niin, perustele? Kissojen kanssa on mahdotonta lenkkeillä, nehän rimpuilevat hihnassa.
TY: ... minusta kissat ovat söpöjä.
AP: Koirilla on myös paljon enemmän käyttötarkoituksia. Oletko kuullut ikinä paimenkissasta? Kissasta, joka osaa noutaa? Metsästyskissasta? Enkä nyt puhu mistään hiiristä, joita nämä nykyiset kotikissat eivät ole nähneetkään? Lisäksi vapaasti liikkuvista kissoista on haittaa luonnon eläimille. Koiranomistajat taas vastuullisina pitävät lemmikkinsä kontrollissa.
TY: No, minä nyt vaan tykkään kissoista,
Lopuksi tyttöystävä, jonka tarkoitus ei ollut todellakaan aloittaa väittelyä, vaan vaihtaa mielipiteitä ja kertoa itsestään, loukkaantuu. AP taas tulkitsee tyttöystävän hävinneen väittelyn ja suuttuneen siitä, että häneltä loppuivat argumentit.
Missä kohtaa AP on sanonut vaativansa perusteluja? Yhtä hyvin keskustelu on voinut mennä näin:
- Mä niin tykkään kissoista, ne on kaikista parhaita! Tykkäätkö sä enemmän kissoista vai koirista?
- Tykkään enemmän koirista, koska niitä voi kouluttaa toimimaan ihmisen apuna.
- Mutta kissat on söpöjä! Paljon söpömpiä kuin koirat!
- Toki kissat on söpöjä, mut on jotkut koiratkin söpöjä.
- Kissoja voi pitää lemmikkeinä eikä vaan lammaspaimenina!
- onhan niitä koiria lemmikkeinä myös.
- Miksi sun pitää aina riidellä mun kanssa? Etkö voi vaan arvostaa kissojen söpöyttä? Vihaatko sä kissoja?
Keskustelu ei mennyt noin. Ap itse kertoo "voittaneensa väittelyn" ja kehuu oikaisevansa tyttöystävän väärät mielipiteet. Ap on joko nepsy jankkaaja tai kusipää.
Voin kuvitella millainen AP olet. Kyse ei ole niinkään siitä mitä sanot, ainakaan pelkästään, vaan miten sanot, puhetapasi. Onko se ylemmyydentuntoinen, alentuva, paasaava, epäkunnioittava? Pidät toista vähän tyhmänä, ajattelet että on väärässä ja sun täytyy vähän opettaa ja oikoa? Pahimmanlaatuinen besserwisser? Aina oikeassa ja aina valmis vääntämään sen muille rautalangasta?
Todennäköisesti olet muidenkin kuin tyttöystäväsi mielestä sietämätön.
hankkiudu eroon mikäli on todella rasittavaa jatkuvasti, kukaan sellaista viitsi.
ja ennenkaikkea tee se selväksi tälle nyt,eikä täällä palstoilla.
"
Voin kuvitella millainen AP olet. Kyse ei ole niinkään siitä mitä sanot, ainakaan pelkästään, vaan miten sanot, puhetapasi. Onko se ylemmyydentuntoinen, alentuva, paasaava, epäkunnioittava? Pidät toista vähän tyhmänä, ajattelet että on väärässä ja sun täytyy vähän opettaa ja oikoa? Pahimmanlaatuinen besserwisser? Aina oikeassa ja aina valmis vääntämään sen muille rautalangasta?
Todennäköisesti olet muidenkin kuin tyttöystäväsi mielestä sietämätön."
yrität kovasti johdatella tätä ap ta. näissä sosilogisissa ongelmissa sitten jaa ja ei äänet ratkaissevat?
mä sanoin "et nyt ei tapella vaan tanssitaa", ja sit mentiin diskoon?
Miksi näet hyökkäyksenä sen, että jotkut pitävät tyttöystävän reaktiota merkityksellisenä?