Mitä tehdä kun tyttöystävä tahtoo aina väitellä, mutta häviää ja on sitten pahalla päällä

Vierailija kirjoitti:

AP:n täti-esimerkissä tyttöystävä ei selvästikään halunnut väitellä, ja AP:n töksäytyksen aikaansaama vahva reaktio kertoo siitä, että joko tyttöystävä ottaa helposti itseensä tai sitten töksäytys ei ole todellakaan ainoa laatuaan. Tuo kissojen ja koirien paremmuudesta väitteleminen taas kuulostaa joltain ala-asteen väittelyharjoitukselta, ja haluaisin kuulla kyseisen väittelyn etenemisestä vähän tarkemmin.

Kissoista tai koirista pitäminen on mielipidekysymys, eikä siinä voi siis todistaa kenenkään olevan väärässä tai oikeassa. Ottiko AP mielipiteen kysymisen kutsuna väittelyyn, joka on tarkoitus voittaa tyttöystävän argumenttien heikot kohdat esiin kaivamalla, vai suuttuiko tyttöystävä siitä, että AP:n mielipide on eri kuin hänellä? Sitä ei tarina kerro.

Sen sijaan tarina kertoo sen, että AP on kaikessa todella faktakeskeinen ihminen, ja että tyttöystävä on taas sellainen, joka näkee tällaiset asiat esimerkiksi arvostusten kautta. Esimerkiksi tyttöystävä kertoo tädin luovuudesta = tuo esiin arvostusta tätiään kohtaan, johon AP taas tuo esille täydentäviä faktoja. Tyttöystävä loukkaantuu, koska AP ei kuuntele eikä arvosta hänen mielipidettään, AP puolestaan ihmettelee miksi ja päättelee, että kyseessä on se, ettei tyttöystävä kestä väittelyn häviämistä. Molemmilla olisi varmasti opittavaa, mutta melko selvää on se, ettei suhde näin erilaisten ihmisten ympärillä voi toimia. Joko AP toimii luontonsa vastaisesti ja nyökyttelee menemään tylsistyen siihen, ettei saa tuoda eri näkökulmiaan esille, tai sitten tyttöystävä saa jatkuvasti nieleskellä kyyneliään ja katkeroitua tunteettomalle kumppanilleen.

Tarina kertoo aika selvästikin. Ap tulkitsee tyttöystävän huomautuksen tätinsä lahjakkuudesta haasteena väittelyyn. Ap tulkitsee tyttöystävän itkun suuttumiseksi. Ja ap ilakoi miten hän voittaa nämä "väittelyt".

Voi olla että ap on faktakeskeinen. Mutta hän on ehdottomasti myös riidanhaastaja.

Vierailija kirjoitti:

Ap uskaltaa kiusata vain tyttökaveri parkansa.

Se on kiusaamista jos toinen itkee.

Kiusaaja kukee voitontunnetta.

Mutta ap ei uskalla osallistua keskusteluun

KOSKA AP ON NAINEN JA AP ON TROLLI PORVOOSTA.

Vaikka toinen alkaisi itkeä, ei se välttämättä tarkoita, että kiusaa tai olisi edes ilkeä. Joskus tunnereaktioilla on paljon syvemmät juuret. Tässä tapauksessa tyttöystävä ehkä pelkää hylätyksi tulemista, jos toinen on eri mieltä kuin hän. (jos ap puhuu hänelle alentavaan tai halventavaan sävyyn, on asia tietenkin eri)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Voi että sentään. Eli ette siis keskustele mistään faktapohjaisesta vaan lähinnä mielipiteistä? Kun keskustellaan mielipiteistä, kannattaa muistaa että kukaan ei ole oikeassa. Ymmärrän kuitenkin mainitsemasi syy-seuraus suhteen tuossa, mutta ehkä hänen tätinsä on myös luova? On aivan eri asia keskustella asioista, joissa on olemassa absoluuttinen totuus ja sellaiset ihmiset ovat todella rasittavia, jotka levittävät omaa valhettaan eteenpäin, eivätkä oikeasti tutki miten asiat ovat. Kaikista absoluuttisista totuuksista on todisteet.

Mitä tämä pahalla päällä oleminen tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Mielenkiintoista miten eri tavalla tuon esimerkin voi tulkita. Mielestäni se, että ap on todennut tädin ollevan myös äiti ja ammattikokki on ihan neutraali toteamus.

Ahaa. Neutraali toteamus. Tyttöystävä alkoi itkeä tuon "neutraalin toteamuksen" seurauksena.

Tästä johtuu tulkintaeromme. Minä lähden siitä oletuksesta että nainen on normaali ja järkevä ihminen. Sinä lähdet siitä oletuksesta että hän on hermoheikko hysteerikko. Tämä ei kerro mitään kyseisestä naisesta kun emme tiedä hänestä mitään, mutta kertoo kyllä miten erilaisia oletuksia sinulla ja minulla on hänestä.

En oleta tytöstä mitään, koska en tunne häntä. Enkä myöskään ap:stä. Voi olla, että tyttö ottaa turhan herkästi itseensä tai ap on tyly häntä kohtaan tai mitä tahansa muuta. Totesin vain, että toteamus on mielestäni neutraali, jos noin sanottaisiin missä tahansa keskustelussa. Esim. jos kyseinen keskustelu käytäisiin minun ja mieheni välillä, ei siinä olisi mitään ihmeellistä.

Vänkäisikö sinun miehesi sinun olevan väärässä ja oikoisi sinun vääriä luulojasi niinkuin ap tekee?

En tiedä tekeekö ap niin, mutta ei se tuossa esimerkissä ainakaan siltä kuulosta. Hän vain tuo asiaan yhden näkökulman lisää luovuuden lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n täti-esimerkissä tyttöystävä ei selvästikään halunnut väitellä, ja AP:n töksäytyksen aikaansaama vahva reaktio kertoo siitä, että joko tyttöystävä ottaa helposti itseensä tai sitten töksäytys ei ole todellakaan ainoa laatuaan. Tuo kissojen ja koirien paremmuudesta väitteleminen taas kuulostaa joltain ala-asteen väittelyharjoitukselta, ja haluaisin kuulla kyseisen väittelyn etenemisestä vähän tarkemmin.

Kissoista tai koirista pitäminen on mielipidekysymys, eikä siinä voi siis todistaa kenenkään olevan väärässä tai oikeassa. Ottiko AP mielipiteen kysymisen kutsuna väittelyyn, joka on tarkoitus voittaa tyttöystävän argumenttien heikot kohdat esiin kaivamalla, vai suuttuiko tyttöystävä siitä, että AP:n mielipide on eri kuin hänellä? Sitä ei tarina kerro.

Sen sijaan tarina kertoo sen, että AP on kaikessa todella faktakeskeinen ihminen, ja että tyttöystävä on taas sellainen, joka näkee tällaiset asiat esimerkiksi arvostusten kautta. Esimerkiksi tyttöystävä kertoo tädin luovuudesta = tuo esiin arvostusta tätiään kohtaan, johon AP taas tuo esille täydentäviä faktoja. Tyttöystävä loukkaantuu, koska AP ei kuuntele eikä arvosta hänen mielipidettään, AP puolestaan ihmettelee miksi ja päättelee, että kyseessä on se, ettei tyttöystävä kestä väittelyn häviämistä. Molemmilla olisi varmasti opittavaa, mutta melko selvää on se, ettei suhde näin erilaisten ihmisten ympärillä voi toimia. Joko AP toimii luontonsa vastaisesti ja nyökyttelee menemään tylsistyen siihen, ettei saa tuoda eri näkökulmiaan esille, tai sitten tyttöystävä saa jatkuvasti nieleskellä kyyneliään ja katkeroitua tunteettomalle kumppanilleen.

Tarina kertoo aika selvästikin. Ap tulkitsee tyttöystävän huomautuksen tätinsä lahjakkuudesta haasteena väittelyyn. Ap tulkitsee tyttöystävän itkun suuttumiseksi. Ja ap ilakoi miten hän voittaa nämä "väittelyt".

Voi olla että ap on faktakeskeinen. Mutta hän on ehdottomasti myös riidanhaastaja.

Ei AP välttämättä yritä haastaa riitaa, vaan omien sanojensa mukaan "lähtee mukaan väittelyyn" ymmärtämättä, että mitään väittelyä ei ollut ennen kuin hän aloitti sen. Kyllähän tässä ketjussa monet ovat sanoneet, että heistä tuo tätikommentti oli ihan neutraali. Minunkin mielestäni se kuulostaa kettuilulta, mutta se onkin vain minun tulkintani. Olen itsekin joskus käynyt itkemään, kun mielipidettäni ei ole kuultu ihan validina sellaisenaan, vaan mielipidekysymyksestä on pitänyt väkisin vääntää väittely. Toisaalta joskus olen myös pahoittanut jonkun muun mielen keskustelussa, jonka olen itse nähnyt faktapohjaisena väittelynä, ja toiselle asia onkin ollut henkilökohtainen. Enkä ole mitenkään tarkoituksella haastanut riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap uskaltaa kiusata vain tyttökaveri parkansa.

Se on kiusaamista jos toinen itkee.

Kiusaaja kukee voitontunnetta.

Mutta ap ei uskalla osallistua keskusteluun

KOSKA AP ON NAINEN JA AP ON TROLLI PORVOOSTA.

Vaikka toinen alkaisi itkeä, ei se välttämättä tarkoita, että kiusaa tai olisi edes ilkeä. Joskus tunnereaktioilla on paljon syvemmät juuret. Tässä tapauksessa tyttöystävä ehkä pelkää hylätyksi tulemista, jos toinen on eri mieltä kuin hän. (jos ap puhuu hänelle alentavaan tai halventavaan sävyyn, on asia tietenkin eri)

Se ainakin on selvää, että tyttöystävän itku ei herätä ap:ssa myötätuntoa vaan voitonriemua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n täti-esimerkissä tyttöystävä ei selvästikään halunnut väitellä, ja AP:n töksäytyksen aikaansaama vahva reaktio kertoo siitä, että joko tyttöystävä ottaa helposti itseensä tai sitten töksäytys ei ole todellakaan ainoa laatuaan. Tuo kissojen ja koirien paremmuudesta väitteleminen taas kuulostaa joltain ala-asteen väittelyharjoitukselta, ja haluaisin kuulla kyseisen väittelyn etenemisestä vähän tarkemmin.

Kissoista tai koirista pitäminen on mielipidekysymys, eikä siinä voi siis todistaa kenenkään olevan väärässä tai oikeassa. Ottiko AP mielipiteen kysymisen kutsuna väittelyyn, joka on tarkoitus voittaa tyttöystävän argumenttien heikot kohdat esiin kaivamalla, vai suuttuiko tyttöystävä siitä, että AP:n mielipide on eri kuin hänellä? Sitä ei tarina kerro.

Sen sijaan tarina kertoo sen, että AP on kaikessa todella faktakeskeinen ihminen, ja että tyttöystävä on taas sellainen, joka näkee tällaiset asiat esimerkiksi arvostusten kautta. Esimerkiksi tyttöystävä kertoo tädin luovuudesta = tuo esiin arvostusta tätiään kohtaan, johon AP taas tuo esille täydentäviä faktoja. Tyttöystävä loukkaantuu, koska AP ei kuuntele eikä arvosta hänen mielipidettään, AP puolestaan ihmettelee miksi ja päättelee, että kyseessä on se, ettei tyttöystävä kestä väittelyn häviämistä. Molemmilla olisi varmasti opittavaa, mutta melko selvää on se, ettei suhde näin erilaisten ihmisten ympärillä voi toimia. Joko AP toimii luontonsa vastaisesti ja nyökyttelee menemään tylsistyen siihen, ettei saa tuoda eri näkökulmiaan esille, tai sitten tyttöystävä saa jatkuvasti nieleskellä kyyneliään ja katkeroitua tunteettomalle kumppanilleen.

Tarina kertoo aika selvästikin. Ap tulkitsee tyttöystävän huomautuksen tätinsä lahjakkuudesta haasteena väittelyyn. Ap tulkitsee tyttöystävän itkun suuttumiseksi. Ja ap ilakoi miten hän voittaa nämä "väittelyt".

Voi olla että ap on faktakeskeinen. Mutta hän on ehdottomasti myös riidanhaastaja.

Ei AP välttämättä yritä haastaa riitaa, vaan omien sanojensa mukaan "lähtee mukaan väittelyyn" ymmärtämättä, että mitään väittelyä ei ollut ennen kuin hän aloitti sen. Kyllähän tässä ketjussa monet ovat sanoneet, että heistä tuo tätikommentti oli ihan neutraali. Minunkin mielestäni se kuulostaa kettuilulta, mutta se onkin vain minun tulkintani. Olen itsekin joskus käynyt itkemään, kun mielipidettäni ei ole kuultu ihan validina sellaisenaan, vaan mielipidekysymyksestä on pitänyt väkisin vääntää väittely. Toisaalta joskus olen myös pahoittanut jonkun muun mielen keskustelussa, jonka olen itse nähnyt faktapohjaisena väittelynä, ja toiselle asia onkin ollut henkilökohtainen. Enkä ole mitenkään tarkoituksella haastanut riitaa.

No useimmat riidanhaastajat eivät ymmärrä haastavansa riitaa. Tai eivät ainakaan näe sitä riidan haastamisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Mielenkiintoista miten eri tavalla tuon esimerkin voi tulkita. Mielestäni se, että ap on todennut tädin ollevan myös äiti ja ammattikokki on ihan neutraali toteamus.

Ahaa. Neutraali toteamus. Tyttöystävä alkoi itkeä tuon "neutraalin toteamuksen" seurauksena.

Tästä johtuu tulkintaeromme. Minä lähden siitä oletuksesta että nainen on normaali ja järkevä ihminen. Sinä lähdet siitä oletuksesta että hän on hermoheikko hysteerikko. Tämä ei kerro mitään kyseisestä naisesta kun emme tiedä hänestä mitään, mutta kertoo kyllä miten erilaisia oletuksia sinulla ja minulla on hänestä.

En oleta tytöstä mitään, koska en tunne häntä. Enkä myöskään ap:stä. Voi olla, että tyttö ottaa turhan herkästi itseensä tai ap on tyly häntä kohtaan tai mitä tahansa muuta. Totesin vain, että toteamus on mielestäni neutraali, jos noin sanottaisiin missä tahansa keskustelussa. Esim. jos kyseinen keskustelu käytäisiin minun ja mieheni välillä, ei siinä olisi mitään ihmeellistä.

Vänkäisikö sinun miehesi sinun olevan väärässä ja oikoisi sinun vääriä luulojasi niinkuin ap tekee?

En tiedä tekeekö ap niin, mutta ei se tuossa esimerkissä ainakaan siltä kuulosta. Hän vain tuo asiaan yhden näkökulman lisää luovuuden lisäksi.

Tämä nyt menee vahvasti tulkinnan puolelle, mutta tyttöystävän tunnereaktiosta päätellen hän ei nähnyt asiaa niin, että AP tuo näkökulman lisää, vaan että AP esimerkiksi pitää häntä niin tyhmänä, ettei hän ole osannut ajatella asiaa muulta kannalta, ja siksi kokee tarpeelliseksi alkaa selittää tyttöystävälle auki asiaa, joka oli alunperin ihan vain kevyesti heitetty kehu. Se, että AP näki tämän keskustelun väittelynä, tukee oletusta siitä, että hänen sävynsä ei ollut toteavan neutraali, vaan jotain ihan muuta. AP:n pitäisi ymmärtää, ettei jokaiseen lillukanvarteen ei tarvitse aina takertua, sillä se on todella rasittava tapa keskustella.

-eri

Saatat olla tunnelukkoinen ihminen. Jos et osaa pysyä kerran asiassa sinulla voi olla myös tarkkaavaisuushäiriö. Ilman muuta ja ehdottomasti vika on aina ja iänkaikkisesti sinussa. Tutkituta siis mielenterveytesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n täti-esimerkissä tyttöystävä ei selvästikään halunnut väitellä, ja AP:n töksäytyksen aikaansaama vahva reaktio kertoo siitä, että joko tyttöystävä ottaa helposti itseensä tai sitten töksäytys ei ole todellakaan ainoa laatuaan. Tuo kissojen ja koirien paremmuudesta väitteleminen taas kuulostaa joltain ala-asteen väittelyharjoitukselta, ja haluaisin kuulla kyseisen väittelyn etenemisestä vähän tarkemmin.

Kissoista tai koirista pitäminen on mielipidekysymys, eikä siinä voi siis todistaa kenenkään olevan väärässä tai oikeassa. Ottiko AP mielipiteen kysymisen kutsuna väittelyyn, joka on tarkoitus voittaa tyttöystävän argumenttien heikot kohdat esiin kaivamalla, vai suuttuiko tyttöystävä siitä, että AP:n mielipide on eri kuin hänellä? Sitä ei tarina kerro.

Sen sijaan tarina kertoo sen, että AP on kaikessa todella faktakeskeinen ihminen, ja että tyttöystävä on taas sellainen, joka näkee tällaiset asiat esimerkiksi arvostusten kautta. Esimerkiksi tyttöystävä kertoo tädin luovuudesta = tuo esiin arvostusta tätiään kohtaan, johon AP taas tuo esille täydentäviä faktoja. Tyttöystävä loukkaantuu, koska AP ei kuuntele eikä arvosta hänen mielipidettään, AP puolestaan ihmettelee miksi ja päättelee, että kyseessä on se, ettei tyttöystävä kestä väittelyn häviämistä. Molemmilla olisi varmasti opittavaa, mutta melko selvää on se, ettei suhde näin erilaisten ihmisten ympärillä voi toimia. Joko AP toimii luontonsa vastaisesti ja nyökyttelee menemään tylsistyen siihen, ettei saa tuoda eri näkökulmiaan esille, tai sitten tyttöystävä saa jatkuvasti nieleskellä kyyneliään ja katkeroitua tunteettomalle kumppanilleen.

Tarina kertoo aika selvästikin. Ap tulkitsee tyttöystävän huomautuksen tätinsä lahjakkuudesta haasteena väittelyyn. Ap tulkitsee tyttöystävän itkun suuttumiseksi. Ja ap ilakoi miten hän voittaa nämä "väittelyt".

Voi olla että ap on faktakeskeinen. Mutta hän on ehdottomasti myös riidanhaastaja.

Ei AP välttämättä yritä haastaa riitaa, vaan omien sanojensa mukaan "lähtee mukaan väittelyyn" ymmärtämättä, että mitään väittelyä ei ollut ennen kuin hän aloitti sen. Kyllähän tässä ketjussa monet ovat sanoneet, että heistä tuo tätikommentti oli ihan neutraali. Minunkin mielestäni se kuulostaa kettuilulta, mutta se onkin vain minun tulkintani. Olen itsekin joskus käynyt itkemään, kun mielipidettäni ei ole kuultu ihan validina sellaisenaan, vaan mielipidekysymyksestä on pitänyt väkisin vääntää väittely. Toisaalta joskus olen myös pahoittanut jonkun muun mielen keskustelussa, jonka olen itse nähnyt faktapohjaisena väittelynä, ja toiselle asia onkin ollut henkilökohtainen. Enkä ole mitenkään tarkoituksella haastanut riitaa.

No useimmat riidanhaastajat eivät ymmärrä haastavansa riitaa. Tai eivät ainakaan näe sitä riidan haastamisena.

Minusta riidan haastaminen on kyllä lähtökohtaisesti ihan tarkoituksellista toimintaa. Pelkkä eri mieltä oleminen ja sen esille tuominen ei ole riidan haastamista, ellei tarkoituksena ole nimenomaan ärsyttää toista ja saada tämä suuttumaan.

Vähän aiheen vierestä, mutta en ymmärrä miten sen voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, jos toinen esittää eriävän mielipiteen, jos siinä ei sinällään ole mitään henkilökohtaista.

- Minusta kissat ovat ihania. Pidätkö sinä kissoista?

- Minä pidän koirista enemmän, koska niiden kanssa on helpompi lenkkeillä.

Ei kai tuossa mitään ongelmaa pitäisi olla. Tietty jos vastaus kysymykseen on tyyliin: "kuka hullu nyt kissoista pitäisi, vain idiootit hankkivat kissan. Koira se olla pitää!", se ei ole enää vain mielipiteen esittämistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Mielenkiintoista miten eri tavalla tuon esimerkin voi tulkita. Mielestäni se, että ap on todennut tädin ollevan myös äiti ja ammattikokki on ihan neutraali toteamus.

Ahaa. Neutraali toteamus. Tyttöystävä alkoi itkeä tuon "neutraalin toteamuksen" seurauksena.

Tästä johtuu tulkintaeromme. Minä lähden siitä oletuksesta että nainen on normaali ja järkevä ihminen. Sinä lähdet siitä oletuksesta että hän on hermoheikko hysteerikko. Tämä ei kerro mitään kyseisestä naisesta kun emme tiedä hänestä mitään, mutta kertoo kyllä miten erilaisia oletuksia sinulla ja minulla on hänestä.

En oleta tytöstä mitään, koska en tunne häntä. Enkä myöskään ap:stä. Voi olla, että tyttö ottaa turhan herkästi itseensä tai ap on tyly häntä kohtaan tai mitä tahansa muuta. Totesin vain, että toteamus on mielestäni neutraali, jos noin sanottaisiin missä tahansa keskustelussa. Esim. jos kyseinen keskustelu käytäisiin minun ja mieheni välillä, ei siinä olisi mitään ihmeellistä.

Vänkäisikö sinun miehesi sinun olevan väärässä ja oikoisi sinun vääriä luulojasi niinkuin ap tekee?

En tiedä tekeekö ap niin, mutta ei se tuossa esimerkissä ainakaan siltä kuulosta. Hän vain tuo asiaan yhden näkökulman lisää luovuuden lisäksi.

Tämä nyt menee vahvasti tulkinnan puolelle, mutta tyttöystävän tunnereaktiosta päätellen hän ei nähnyt asiaa niin, että AP tuo näkökulman lisää, vaan että AP esimerkiksi pitää häntä niin tyhmänä, ettei hän ole osannut ajatella asiaa muulta kannalta, ja siksi kokee tarpeelliseksi alkaa selittää tyttöystävälle auki asiaa, joka oli alunperin ihan vain kevyesti heitetty kehu. Se, että AP näki tämän keskustelun väittelynä, tukee oletusta siitä, että hänen sävynsä ei ollut toteavan neutraali, vaan jotain ihan muuta. AP:n pitäisi ymmärtää, ettei jokaiseen lillukanvarteen ei tarvitse aina takertua, sillä se on todella rasittava tapa keskustella.

-eri

Varmastikin tyttöystävä on jotenkin noin tilanteen kokenut, mutta tarkoitukseni oli kommentoida vain kyseistä täti-keskustelua kontekstistaan irrotettuna. Eli sinällään tuossa keskustelussa noilla sanoilla ei mielestäni ole mitään pahaa. Jostain syystä tyttöystävä on loukkaantunut, aiheesta tai aiheetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Mielenkiintoista miten eri tavalla tuon esimerkin voi tulkita. Mielestäni se, että ap on todennut tädin ollevan myös äiti ja ammattikokki on ihan neutraali toteamus.

Ahaa. Neutraali toteamus. Tyttöystävä alkoi itkeä tuon "neutraalin toteamuksen" seurauksena.

Tästä johtuu tulkintaeromme. Minä lähden siitä oletuksesta että nainen on normaali ja järkevä ihminen. Sinä lähdet siitä oletuksesta että hän on hermoheikko hysteerikko. Tämä ei kerro mitään kyseisestä naisesta kun emme tiedä hänestä mitään, mutta kertoo kyllä miten erilaisia oletuksia sinulla ja minulla on hänestä.

En oleta tytöstä mitään, koska en tunne häntä. Enkä myöskään ap:stä. Voi olla, että tyttö ottaa turhan herkästi itseensä tai ap on tyly häntä kohtaan tai mitä tahansa muuta. Totesin vain, että toteamus on mielestäni neutraali, jos noin sanottaisiin missä tahansa keskustelussa. Esim. jos kyseinen keskustelu käytäisiin minun ja mieheni välillä, ei siinä olisi mitään ihmeellistä.

Vänkäisikö sinun miehesi sinun olevan väärässä ja oikoisi sinun vääriä luulojasi niinkuin ap tekee?

En tiedä tekeekö ap niin, mutta ei se tuossa esimerkissä ainakaan siltä kuulosta. Hän vain tuo asiaan yhden näkökulman lisää luovuuden lisäksi.

Tämä nyt menee vahvasti tulkinnan puolelle, mutta tyttöystävän tunnereaktiosta päätellen hän ei nähnyt asiaa niin, että AP tuo näkökulman lisää, vaan että AP esimerkiksi pitää häntä niin tyhmänä, ettei hän ole osannut ajatella asiaa muulta kannalta, ja siksi kokee tarpeelliseksi alkaa selittää tyttöystävälle auki asiaa, joka oli alunperin ihan vain kevyesti heitetty kehu. Se, että AP näki tämän keskustelun väittelynä, tukee oletusta siitä, että hänen sävynsä ei ollut toteavan neutraali, vaan jotain ihan muuta. AP:n pitäisi ymmärtää, ettei jokaiseen lillukanvarteen ei tarvitse aina takertua, sillä se on todella rasittava tapa keskustella.

-eri

Varmastikin tyttöystävä on jotenkin noin tilanteen kokenut, mutta tarkoitukseni oli kommentoida vain kyseistä täti-keskustelua kontekstistaan irrotettuna. Eli sinällään tuossa keskustelussa noilla sanoilla ei mielestäni ole mitään pahaa. Jostain syystä tyttöystävä on loukkaantunut, aiheesta tai aiheetta.

Siis kun joku aiemmin piti sitä ilmiselvänä kettuiluna. Mielestäni sellaista päätelmää ei pysty esimerkin perusteella tekemään. Voi olla tai olla olematta.

Vierailija kirjoitti:

Vähän aiheen vierestä, mutta en ymmärrä miten sen voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, jos toinen esittää eriävän mielipiteen, jos siinä ei sinällään ole mitään henkilökohtaista.

- Minusta kissat ovat ihania. Pidätkö sinä kissoista?

- Minä pidän koirista enemmän, koska niiden kanssa on helpompi lenkkeillä.

Ei kai tuossa mitään ongelmaa pitäisi olla. Tietty jos vastaus kysymykseen on tyyliin: "kuka hullu nyt kissoista pitäisi, vain idiootit hankkivat kissan. Koira se olla pitää!", se ei ole enää vain mielipiteen esittämistä...

En minäkään. Mutta tässä tapauksessa ei olekaan kyse siitä, vaan AP sanoi että tyttöystävä suuttui kun ei osannut perustella väitettään kissojen paremmuudesta. Keskustelu on siis mennyt kutakuinkin näin:

TY: Tykkätkö enemmän koirista vai kissoista?

AP: Koirista, niiden kanssa voi lenkkeillä.

TY: Okei, minä tykkään enemmän kissoista.

AP: Siis miten niin, perustele? Kissojen kanssa on mahdotonta lenkkeillä, nehän rimpuilevat hihnassa.

TY: ... minusta kissat ovat söpöjä.

AP: Koirilla on myös paljon enemmän käyttötarkoituksia. Oletko kuullut ikinä paimenkissasta? Kissasta, joka osaa noutaa? Metsästyskissasta? Enkä nyt puhu mistään hiiristä, joita nämä nykyiset kotikissat eivät ole nähneetkään? Lisäksi vapaasti liikkuvista kissoista on haittaa luonnon eläimille. Koiranomistajat taas vastuullisina pitävät lemmikkinsä kontrollissa.

TY: No, minä nyt vaan tykkään kissoista,

Lopuksi tyttöystävä, jonka tarkoitus ei ollut todellakaan aloittaa väittelyä, vaan vaihtaa mielipiteitä ja kertoa itsestään, loukkaantuu. AP taas tulkitsee tyttöystävän hävinneen väittelyn ja suuttuneen siitä, että häneltä loppuivat argumentit.

Onko sinun ap pakko jaksaa tuollaista tyttöystävää. Vai haluatko väitellä hänen kanssaan lopun ikää. Kahdella ihmisellä on useinkin asioista erilaiset mielipiteet, mutta on hirmu rasittavaa , jos pitää päivittäin väitellä.

Olemme puolisoni kanssa olleet 40v naimisissa ja monin tavoin eriluonteisia. En jaksa väitellä ja totean vain : minä olen tätä mieltä ja sinä olet sitä mieltä, eikä kummankaan mielipide tarvitse olla sen parempi. Elikkä ” nyt on asia loppuunkäsitelty” , eikä jatketa inttämistä. Se on siinä ,eikä siitä jatketa mälväämistä.

Jos tuo ei toimi tyttöystäväsi kanssa, vaihda toisenlaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vähän aiheen vierestä, mutta en ymmärrä miten sen voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, jos toinen esittää eriävän mielipiteen, jos siinä ei sinällään ole mitään henkilökohtaista.

- Minusta kissat ovat ihania. Pidätkö sinä kissoista?

- Minä pidän koirista enemmän, koska niiden kanssa on helpompi lenkkeillä.

Ei kai tuossa mitään ongelmaa pitäisi olla. Tietty jos vastaus kysymykseen on tyyliin: "kuka hullu nyt kissoista pitäisi, vain idiootit hankkivat kissan. Koira se olla pitää!", se ei ole enää vain mielipiteen esittämistä...

Tai sitten keskustelu jatkuisi..     Kissaihminen sanoo.   "Minä en pidä koirista juuri tuon lenkkeilyn takia. Ovat aina vaatimassa ulos ja liikkumaan".  "Vain niin"  vastaa koiraihminen ," kyllä se lenkkeily tekisi sullekin hyvää" . "Mitä tarkoitat" vastaa kissaihminen.  "No on tullut sulle noita kiloja taas lisää",  sanoo koiraihminen.

"Haukutko sä mua lihavaksi"  sanoo kissaihminen ja suuttuu.

"Pitäisi kai hankkia se koira"  huutaa koiraihminen vihaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n täti-esimerkissä tyttöystävä ei selvästikään halunnut väitellä, ja AP:n töksäytyksen aikaansaama vahva reaktio kertoo siitä, että joko tyttöystävä ottaa helposti itseensä tai sitten töksäytys ei ole todellakaan ainoa laatuaan. Tuo kissojen ja koirien paremmuudesta väitteleminen taas kuulostaa joltain ala-asteen väittelyharjoitukselta, ja haluaisin kuulla kyseisen väittelyn etenemisestä vähän tarkemmin.

Kissoista tai koirista pitäminen on mielipidekysymys, eikä siinä voi siis todistaa kenenkään olevan väärässä tai oikeassa. Ottiko AP mielipiteen kysymisen kutsuna väittelyyn, joka on tarkoitus voittaa tyttöystävän argumenttien heikot kohdat esiin kaivamalla, vai suuttuiko tyttöystävä siitä, että AP:n mielipide on eri kuin hänellä? Sitä ei tarina kerro.

Sen sijaan tarina kertoo sen, että AP on kaikessa todella faktakeskeinen ihminen, ja että tyttöystävä on taas sellainen, joka näkee tällaiset asiat esimerkiksi arvostusten kautta. Esimerkiksi tyttöystävä kertoo tädin luovuudesta = tuo esiin arvostusta tätiään kohtaan, johon AP taas tuo esille täydentäviä faktoja. Tyttöystävä loukkaantuu, koska AP ei kuuntele eikä arvosta hänen mielipidettään, AP puolestaan ihmettelee miksi ja päättelee, että kyseessä on se, ettei tyttöystävä kestä väittelyn häviämistä. Molemmilla olisi varmasti opittavaa, mutta melko selvää on se, ettei suhde näin erilaisten ihmisten ympärillä voi toimia. Joko AP toimii luontonsa vastaisesti ja nyökyttelee menemään tylsistyen siihen, ettei saa tuoda eri näkökulmiaan esille, tai sitten tyttöystävä saa jatkuvasti nieleskellä kyyneliään ja katkeroitua tunteettomalle kumppanilleen.

Tarina kertoo aika selvästikin. Ap tulkitsee tyttöystävän huomautuksen tätinsä lahjakkuudesta haasteena väittelyyn. Ap tulkitsee tyttöystävän itkun suuttumiseksi. Ja ap ilakoi miten hän voittaa nämä "väittelyt".

Voi olla että ap on faktakeskeinen. Mutta hän on ehdottomasti myös riidanhaastaja.

Ei AP välttämättä yritä haastaa riitaa, vaan omien sanojensa mukaan "lähtee mukaan väittelyyn" ymmärtämättä, että mitään väittelyä ei ollut ennen kuin hän aloitti sen. Kyllähän tässä ketjussa monet ovat sanoneet, että heistä tuo tätikommentti oli ihan neutraali. Minunkin mielestäni se kuulostaa kettuilulta, mutta se onkin vain minun tulkintani. Olen itsekin joskus käynyt itkemään, kun mielipidettäni ei ole kuultu ihan validina sellaisenaan, vaan mielipidekysymyksestä on pitänyt väkisin vääntää väittely. Toisaalta joskus olen myös pahoittanut jonkun muun mielen keskustelussa, jonka olen itse nähnyt faktapohjaisena väittelynä, ja toiselle asia onkin ollut henkilökohtainen. Enkä ole mitenkään tarkoituksella haastanut riitaa.

No useimmat riidanhaastajat eivät ymmärrä haastavansa riitaa. Tai eivät ainakaan näe sitä riidan haastamisena.

Minusta riidan haastaminen on kyllä lähtökohtaisesti ihan tarkoituksellista toimintaa. Pelkkä eri mieltä oleminen ja sen esille tuominen ei ole riidan haastamista, ellei tarkoituksena ole nimenomaan ärsyttää toista ja saada tämä suuttumaan.

Totta kai on tarkoituksellista toimintaa. Mutta eiväthän ihmiset näe asiaa niin että MINÄ haastan tarkoituksella riitaa. Jokainen näkee itsensä hyviksenä. Eli toisin sanoen uskoo vain haastavansa muita. Muut voivat nähdä sen eri tavalla, esim. jos "haastettu" ihminen alkaa itkeä. Mutta ei tämä henkilö itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän aiheen vierestä, mutta en ymmärrä miten sen voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, jos toinen esittää eriävän mielipiteen, jos siinä ei sinällään ole mitään henkilökohtaista.

- Minusta kissat ovat ihania. Pidätkö sinä kissoista?

- Minä pidän koirista enemmän, koska niiden kanssa on helpompi lenkkeillä.

Ei kai tuossa mitään ongelmaa pitäisi olla. Tietty jos vastaus kysymykseen on tyyliin: "kuka hullu nyt kissoista pitäisi, vain idiootit hankkivat kissan. Koira se olla pitää!", se ei ole enää vain mielipiteen esittämistä...

Tai sitten keskustelu jatkuisi..     Kissaihminen sanoo.   "Minä en pidä koirista juuri tuon lenkkeilyn takia. Ovat aina vaatimassa ulos ja liikkumaan".  "Vain niin"  vastaa koiraihminen ," kyllä se lenkkeily tekisi sullekin hyvää" . "Mitä tarkoitat" vastaa kissaihminen.  "No on tullut sulle noita kiloja taas lisää",  sanoo koiraihminen.

"Haukutko sä mua lihavaksi"  sanoo kissaihminen ja suuttuu.

"Pitäisi kai hankkia se koira"  huutaa koiraihminen vihaisena.

No tuossahan on jo paljon muuta kuin oman mielipiteen esittäminen ja mennään henkilökohtaisuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko "väittely" joku leikki? Voittajat ja häviäjät.

Normaaliin parisuhteeseen ei tuollainen väittely kuulu, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, ei ainakaan meillä, vaikka parisuhdetta takana yli 30v. Ja mieluimmin käyttäisin sanaa keskustelu, tosin siinäkin voi väitellä, mutta molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, jota toisen on kunnioitettava ja arvostetta, eikä edes synny tilannetta voittajasta tai häviäjästä.

Tuo ap. väittely kuulostaa alistamiselta, jossa ap. yrittää muokata ja alistaan kumppanin mielipiteen omansa kaltaiseksi. Ei lupaa pitkää ja hyvää parisuhdetta.

Esimerkiksi viikonloppuna tuli keskustelu siitä että hänen mielestään hänen tätinsä on hyvä laittamaan ruokaa koska hän on niin luova. Minä jatkoin siihen että eikös tuo täti ole kasvattanut kaksi lasta ja ollut aiemmin ammattikokki, tietää juuri miten ruoka-aineet toisiinsa suhtautuvat, että ei  taida ihan pelkästä luovuudesta olla kyse. Tämä riitti saamaan aikaan itkun kun minä en koskaan arvosta tuollaisia ominaisuuksia ihmisissä...

Ei tuo mitään väittelyä ole. Hän kehui itselleen tärkeää ihmistä ja sinä aloit vähätellä. Suomeksi sanottuna vittuilit. Ja naisen reaktiosta päätellen et ilmeisesti ensi kertaa...

Olet ilmeisesti niitä ihmisiä joiden mielestä kaikki muille annetut kehut ovat itseltäsi pois.

Mielenkiintoista miten eri tavalla tuon esimerkin voi tulkita. Mielestäni se, että ap on todennut tädin ollevan myös äiti ja ammattikokki on ihan neutraali toteamus.

Ahaa. Neutraali toteamus. Tyttöystävä alkoi itkeä tuon "neutraalin toteamuksen" seurauksena.

Tästä johtuu tulkintaeromme. Minä lähden siitä oletuksesta että nainen on normaali ja järkevä ihminen. Sinä lähdet siitä oletuksesta että hän on hermoheikko hysteerikko. Tämä ei kerro mitään kyseisestä naisesta kun emme tiedä hänestä mitään, mutta kertoo kyllä miten erilaisia oletuksia sinulla ja minulla on hänestä.

En oleta tytöstä mitään, koska en tunne häntä. Enkä myöskään ap:stä. Voi olla, että tyttö ottaa turhan herkästi itseensä tai ap on tyly häntä kohtaan tai mitä tahansa muuta. Totesin vain, että toteamus on mielestäni neutraali, jos noin sanottaisiin missä tahansa keskustelussa. Esim. jos kyseinen keskustelu käytäisiin minun ja mieheni välillä, ei siinä olisi mitään ihmeellistä.

Vänkäisikö sinun miehesi sinun olevan väärässä ja oikoisi sinun vääriä luulojasi niinkuin ap tekee?

En tiedä tekeekö ap niin, mutta ei se tuossa esimerkissä ainakaan siltä kuulosta. Hän vain tuo asiaan yhden näkökulman lisää luovuuden lisäksi.

Tämä nyt menee vahvasti tulkinnan puolelle, mutta tyttöystävän tunnereaktiosta päätellen hän ei nähnyt asiaa niin, että AP tuo näkökulman lisää, vaan että AP esimerkiksi pitää häntä niin tyhmänä, ettei hän ole osannut ajatella asiaa muulta kannalta, ja siksi kokee tarpeelliseksi alkaa selittää tyttöystävälle auki asiaa, joka oli alunperin ihan vain kevyesti heitetty kehu. Se, että AP näki tämän keskustelun väittelynä, tukee oletusta siitä, että hänen sävynsä ei ollut toteavan neutraali, vaan jotain ihan muuta. AP:n pitäisi ymmärtää, ettei jokaiseen lillukanvarteen ei tarvitse aina takertua, sillä se on todella rasittava tapa keskustella.

-eri

Varmastikin tyttöystävä on jotenkin noin tilanteen kokenut, mutta tarkoitukseni oli kommentoida vain kyseistä täti-keskustelua kontekstistaan irrotettuna. Eli sinällään tuossa keskustelussa noilla sanoilla ei mielestäni ole mitään pahaa. Jostain syystä tyttöystävä on loukkaantunut, aiheesta tai aiheetta.

Mitä ihmeen järkeä oli kommentoida sitä kontekstista irrotettuna?