Lue keskustelun säännöt.
Olen todella kyllästynyt päiväkodin "väsyneeseen" henkilökuntaan.
24.08.2020 |
Provosoiva otsikko, pahoittelut siitä. Mutta päiväkotimme on ollut vasta 3 viikkoa auki, henkilökuntaa on paljon. Myös harjoittelijoita lisänä/apuna. Ymmärrän täysin hoitajien ja lto:iden työn rankkuuden, olen itsekkin aikanaan tätä työtä tehnyt.
Homma on nyt kuitenkin se että he ovat itse työnsä valinneet ja siinä pysyneet->se työ on siis vain kestettävä ja tehtävä niin hyvin kuin osaa. Niin me muutkin töissämme teemme vaikka olisi kuinka per###stä. Kyse on nyt lapsista. Ja minun lapseni ei voi hyvin. Lapsi on rohkea ja reipas missä tahansa paitsi päiväkodissa. Henkilökuntaa ei kiinnosta eikä ilmeisesti johtajaakaan.
Olen kyllästynyt. Minua ei kiinnosta jos olet väsynyt. Tee työsi. Siitä sinulle maksetaan.
Kommentit (230)
Olin ennen töissä varhaiskasvatuksessa. Alkoi ketuttamaan todenteolla vanhemmat, jotka toivat herranterttunsa hoitoon räkää valuvina kerta toisensa jälkeen, vaikka sanoimme, että ei kipeinä lapsia hoitoon, sairastelin itsekin usein tämän takia. Sitten vitutti vanhemmat, jotka eivät millään osanneet pitää kiinni sovituista hakuajoista, useamman kerran törötin siellä sen yhden taaperon kanssa, vaikka vanhemman olisi pitänyt tulla hakemaan ajat sitten, edes myöhästymisestä ei osata ilmoittaa. Ketuttaa myös vanhemmat joiden lapset kiusaavat muita hoitopaikassa ja, kun näille vanhemmille siitä sanoo, syy ei todellakaan löydy siitä omasta ihanasta Pirkko-Petteristä, vaan vika on hoitopaikassa, jos kakara lyö ja repii muita hiuksista kerta toisensa jälkeen. Tässä muutamia esimerkkejä, miksi mua ei enää kiinnostanut vetää aamuisin sitä perkeleen tekohymyä naamalle. Onneksi tajusin ottaa loparit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän voisi kyllä ap avata enemmän, että miten lapsi on päiväkodissa arka ja mitä sille sitten pitäisi mielestäsi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen sinänsä palkkatoiveita, että miten palkankorotus helpottaa niitä työssä olevia ongelmia? Käsittääkseni ongelmia ovat liian vähäinen henkilökunta, ylisuuret lapsiryhmät, sijaisten puute kun joku sairastuu ja liika kiire suunnitella jokaiselle yksilöllistä suunnitelmaa, jota pitäisi vielä ehtiä toteuttaakin. Eihän palkankorotus ratko näitä ongelmia. Kaikki nämä ongelmat lähtevät esimiestasolta ja myös laista. Toki lakia voi tulkita monella tavalla ja sitäkin voisi tarkastella uudelleen.
Minun lapseni ehti olla päivähoidossa 4,5 vuotta. Kävin vasukeskustelussa todennäköisesti 9 kertaa. Siellä keksittiin väkisin kehityskohteita ja vahvoja puolia. Kyseessä lapsi, joka pärjäsi kaikessa erinomaisesti, myös sosiaalisesti.
Ei minulle ikinä selvinnyt, miten niitä vasun kehityskohteita (tyyliin tuetaan Mirkkua hienomotoriikassa) kukaan käytännössä toteutti. Eihän se ole mahdollista, jos lapsia on 20 ja aikuisia 3. Ja koko ajan on kiire seuraavaan hommaan: aamupiiriltä aamupalalle, vessaan, käsipesulle, pukemaan, ulos, sisälle, käsipesulle, ryhmiin leikkimään, syömään, vessaan, päiväunille... Oman lapsen lempparihetki oli se, kun muut nukkuivat ja nämä, jotka eivät nukkuneet, saivat leikkiä kaikessa rauhassa pitkään. Ei ohjattuja leikkejä tai mitään toimintaa.
No eihän sitä palkkaa vaadita siksi, että työ helpottuu, vaan siksi että palkka vastaa koulutustasoa ja työn vaatimuksia. Tuolla logiikalla lääkärille voi antaa kolmen tonnin palkkaa, kun ei saa palkka vaikuta hänen työn vaativuuteen. Sehän on vain palkka. Ei ja en väitä että varhaiskasvatuksen opettajan tai hoitajan pitää saada lääkärin palkkaa, koska joku kuitenkin tästä tahallaan ymmärtää niin.
Ihan joka alalla pätee perussääntö, että jos alalle ei löydy tekijöitä niin palkkaa pitää nostaa. Jostain syystä vain matalapalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla tätä ei noudateta, vaan tehdään vajeella töitä ja otetaan sijaiseksi kuka tahansa.
T. Vaka ope
Harva maisteri haluaa olla vaipanvaihtaja edes vaikka siitä vaipanvaihdosta saisi kolme tonnia kuussa. Yliopistokoulutettu haluaa tehdä asiantuntijatyötä eikä perustason suorittavaa työtä. Tämä lienee se tärkein syy sille, miksi "vaka opeiksi" ei saada niitä maistereita vaan joudutaan tyytymään kouluttamattomiin.
Kyllä minunkin työ on enimmäkseen suorittavaa työtä ja nautin siitä. Voin yhdistää teoriaa ja käytäntöä, sekä soveltaa niitä oman asiantuntijuuteni avulla. Käyn myös päiväkodeissa töissä (en nyt korona-aikana), ja näen kyllä siellä aikuisten toimivan ihan samalla tavalla kuin minä.
Kaikki eivät halua elämältä toimistotyötä, vaikka olisi kuinka maisterin paperit.
T. Puheterapeutti
Puheterapeutin työssä on älyllistä haastetta jossa juurikin pitää tietää paljon teoriasta voidakseen tehdä käytännön työtä.
Jokin kurahousujen pukeminen ei vastaavaa haastetta tarjoa, ja siitä voikin suoriutua hyvin myös aivan kouluttamaton henkilö (mistä syystä niitä kouluttamattomia henkilöitä palkataan runsaasti päiväkoteihin).
Luulenpa että minä tiedän enemmän varhaiskasvatuksen opettajan työstä kuin sinä, jos käsität kyseisen työn noin. Luulen että olen enemmän nähnyt työtä siellä päiväkodin sisällä ja ihan palavereissa kuullut heidän asiantuntijuuden. Sinä sen sijaan tiedät vain sen mitä näet kun viet lapsesi sinne tai haet hänet kotiin.
En ymmärrä miksi joillakin on hirveä tarve vähätellä yhtä kokonaista ammattiryhmää. Johtuuko se siitä, että esimerkiksi niissä hakutilanteissa ja vasuissa joutuu myös kuulemaan palautetta lapsen käytöksestä ja sen voi kokea myös kritiikkinsä omaa vanhemmuutta kohtaan? Tiedän nimittäin omasta kokemuksesta kyllä sen tunteen, ja se voi olla vaikeaa käsitellä.
Ihan kaikella ystävyydellä yritän ymmärtää, mistä tuollainen väheksyntä ja jopa vihamielisyys johtuu. Minä en näe varhaiskasvatuksen opettajan työtä lainkaan noin. Ja tuolla logiikalla esimerkiksi toimintaterapeutin työ olisi yhtä lailla jotain pientä jumppaa tai leikkiä. Ihan samalla tavalla se opettaja käyttää asiantuntijuutta päiväkodissa kuin me terapeutit työssämme.
T. Puheterapeutti
Miksi sitten varhaiskasvatuksen opettajaksi voidaan palkata kouluttamaton, mutta puheterapeutiksi ei voida?
Ei "varhaiskasvatuksen opettajan" virkaan voida valita epäpätevää.
Kyllä voidaan, mikäli työsopimus tehdään vain vuoden mittaiseksi. Vuoden kuluttua tehdään sitten uusi vuoden mittainen työsopimus.
Viran sijaisuuteen voidaan ylipäätään valita ketään ellei pätevää henkilöä ole valittavaksi virkaan.
Ei tuo silloun ole virka.
Väännetäänpä rautakangesta vielä. On olemassa virkoja, näihin on määritykset mikä pätevyys pitää olla. Jos ei ole pätevää hakijaa, voidaan tilapäisesti tietyin kriteerein lipsua vaatimuksista korkeintaan vuoden ajaksi. Tällainen ihminen on viran sijainen. Mikäli haussa on päteviä hakijoita, heidät on valittava virkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen sinänsä palkkatoiveita, että miten palkankorotus helpottaa niitä työssä olevia ongelmia? Käsittääkseni ongelmia ovat liian vähäinen henkilökunta, ylisuuret lapsiryhmät, sijaisten puute kun joku sairastuu ja liika kiire suunnitella jokaiselle yksilöllistä suunnitelmaa, jota pitäisi vielä ehtiä toteuttaakin. Eihän palkankorotus ratko näitä ongelmia. Kaikki nämä ongelmat lähtevät esimiestasolta ja myös laista. Toki lakia voi tulkita monella tavalla ja sitäkin voisi tarkastella uudelleen.
Minun lapseni ehti olla päivähoidossa 4,5 vuotta. Kävin vasukeskustelussa todennäköisesti 9 kertaa. Siellä keksittiin väkisin kehityskohteita ja vahvoja puolia. Kyseessä lapsi, joka pärjäsi kaikessa erinomaisesti, myös sosiaalisesti.
Ei minulle ikinä selvinnyt, miten niitä vasun kehityskohteita (tyyliin tuetaan Mirkkua hienomotoriikassa) kukaan käytännössä toteutti. Eihän se ole mahdollista, jos lapsia on 20 ja aikuisia 3. Ja koko ajan on kiire seuraavaan hommaan: aamupiiriltä aamupalalle, vessaan, käsipesulle, pukemaan, ulos, sisälle, käsipesulle, ryhmiin leikkimään, syömään, vessaan, päiväunille... Oman lapsen lempparihetki oli se, kun muut nukkuivat ja nämä, jotka eivät nukkuneet, saivat leikkiä kaikessa rauhassa pitkään. Ei ohjattuja leikkejä tai mitään toimintaa.
No eihän sitä palkkaa vaadita siksi, että työ helpottuu, vaan siksi että palkka vastaa koulutustasoa ja työn vaatimuksia. Tuolla logiikalla lääkärille voi antaa kolmen tonnin palkkaa, kun ei saa palkka vaikuta hänen työn vaativuuteen. Sehän on vain palkka. Ei ja en väitä että varhaiskasvatuksen opettajan tai hoitajan pitää saada lääkärin palkkaa, koska joku kuitenkin tästä tahallaan ymmärtää niin.
Ihan joka alalla pätee perussääntö, että jos alalle ei löydy tekijöitä niin palkkaa pitää nostaa. Jostain syystä vain matalapalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla tätä ei noudateta, vaan tehdään vajeella töitä ja otetaan sijaiseksi kuka tahansa.
T. Vaka ope
Harva maisteri haluaa olla vaipanvaihtaja edes vaikka siitä vaipanvaihdosta saisi kolme tonnia kuussa. Yliopistokoulutettu haluaa tehdä asiantuntijatyötä eikä perustason suorittavaa työtä. Tämä lienee se tärkein syy sille, miksi "vaka opeiksi" ei saada niitä maistereita vaan joudutaan tyytymään kouluttamattomiin.
Kyllä minunkin työ on enimmäkseen suorittavaa työtä ja nautin siitä. Voin yhdistää teoriaa ja käytäntöä, sekä soveltaa niitä oman asiantuntijuuteni avulla. Käyn myös päiväkodeissa töissä (en nyt korona-aikana), ja näen kyllä siellä aikuisten toimivan ihan samalla tavalla kuin minä.
Kaikki eivät halua elämältä toimistotyötä, vaikka olisi kuinka maisterin paperit.
T. Puheterapeutti
Puheterapeutin työssä on älyllistä haastetta jossa juurikin pitää tietää paljon teoriasta voidakseen tehdä käytännön työtä.
Jokin kurahousujen pukeminen ei vastaavaa haastetta tarjoa, ja siitä voikin suoriutua hyvin myös aivan kouluttamaton henkilö (mistä syystä niitä kouluttamattomia henkilöitä palkataan runsaasti päiväkoteihin).
Luulenpa että minä tiedän enemmän varhaiskasvatuksen opettajan työstä kuin sinä, jos käsität kyseisen työn noin. Luulen että olen enemmän nähnyt työtä siellä päiväkodin sisällä ja ihan palavereissa kuullut heidän asiantuntijuuden. Sinä sen sijaan tiedät vain sen mitä näet kun viet lapsesi sinne tai haet hänet kotiin.
En ymmärrä miksi joillakin on hirveä tarve vähätellä yhtä kokonaista ammattiryhmää. Johtuuko se siitä, että esimerkiksi niissä hakutilanteissa ja vasuissa joutuu myös kuulemaan palautetta lapsen käytöksestä ja sen voi kokea myös kritiikkinsä omaa vanhemmuutta kohtaan? Tiedän nimittäin omasta kokemuksesta kyllä sen tunteen, ja se voi olla vaikeaa käsitellä.
Ihan kaikella ystävyydellä yritän ymmärtää, mistä tuollainen väheksyntä ja jopa vihamielisyys johtuu. Minä en näe varhaiskasvatuksen opettajan työtä lainkaan noin. Ja tuolla logiikalla esimerkiksi toimintaterapeutin työ olisi yhtä lailla jotain pientä jumppaa tai leikkiä. Ihan samalla tavalla se opettaja käyttää asiantuntijuutta päiväkodissa kuin me terapeutit työssämme.
T. Puheterapeutti
Miksi sitten varhaiskasvatuksen opettajaksi voidaan palkata kouluttamaton, mutta puheterapeutiksi ei voida?
Ei "varhaiskasvatuksen opettajan" virkaan voida valita epäpätevää.
Kyllä voidaan, mikäli työsopimus tehdään vain vuoden mittaiseksi. Vuoden kuluttua tehdään sitten uusi vuoden mittainen työsopimus.
Viran sijaisuuteen voidaan ylipäätään valita ketään ellei pätevää henkilöä ole valittavaksi virkaan.
Ei tuo silloun ole virka.
Väännetäänpä rautakangesta vielä. On olemassa virkoja, näihin on määritykset mikä pätevyys pitää olla. Jos ei ole pätevää hakijaa, voidaan tilapäisesti tietyin kriteerein lipsua vaatimuksista korkeintaan vuoden ajaksi. Tällainen ihminen on viran sijainen. Mikäli haussa on päteviä hakijoita, heidät on valittava virkaan.
Eli hän ei edelleenkään saa virkaa eikä häntä ”palkata varhaiskasvatuksen opettajaksi”.
Hän vain tuuraa kun ei oikeaa löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa hoitaja kotiin niin ei tartte valittaa.
Mun myötätunto on lastentarhatätien puolella. Pitää kuunnella kiljuntaa aamusta iltaan, saa varmasti ensimmäisenä kaikki tartuntataudit niistä räkälingoista.
Bonus: pakko asioida nyrpeiden vanhempien kanssa.Siis millä perusteella sun myötätuntosi on heidän puolella? Hehän ovat ITSE valinneet alansa. ITSE!!!!! Ja vuodesta toiseen siellä pysyvät. Ensin saivat viettää koko kevään vain muutamien lapsien kanssa ja kahvitellen rauhassa. Meidänkin päiväkodissa oikein kehuskelivat kun on ihanan rauhallista ja vähän tekemistä. Sitten pitivät kesälomansa. Nyt olleet hetken OMASSA VALITSEMASSAAN työssä ja yhyyyyyy en jaksa ja sitten ollaan naama nyrpeänä. Lapset itkevät ahdistuneena pihalla kun henkilökuntaa ei kiinnosta. Kenkää tällaisille vätyksille, te ette missään nimessä ansaitse enempää palkkaa!!
Jos useampi lapsi itkee ahdistuneena ulkona, niin mitä työntekijöiden pitäisi tehdä? Lopettaa kaikki muu toiminta ja pitää niitä muutamaa itkevää lasta koko ulkoilun ajan sylissä, niin että muut saavat sitten puuhailla yksinään, elleivät tajua haluta huomiota myös sillä itkulla?
Entä jos sulla on neljä pientä, joista kolme itkee yhtäaikaa, mitä teet? Jos sun pitää lasten itkiessä joutua ruokailuun ja päiväunille ja tiedät, että lapset itkevät kun heillä on nälkä ja väsy, niin mitä teet? Sylittelet lapsia tunnin pari, vai "olet välittämättä" sen aikaa että saat hommat hoidettua ja katraan vessattettua ja syömään ja sitten sinne nukkumaan?
Kauhisteluita näkee joo, mutta harvemmin näihin vastauksia tulee, että miten voisi toimia paremmin, vaikka ideat ovat kyllä tervetulleita ilman muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen sinänsä palkkatoiveita, että miten palkankorotus helpottaa niitä työssä olevia ongelmia? Käsittääkseni ongelmia ovat liian vähäinen henkilökunta, ylisuuret lapsiryhmät, sijaisten puute kun joku sairastuu ja liika kiire suunnitella jokaiselle yksilöllistä suunnitelmaa, jota pitäisi vielä ehtiä toteuttaakin. Eihän palkankorotus ratko näitä ongelmia. Kaikki nämä ongelmat lähtevät esimiestasolta ja myös laista. Toki lakia voi tulkita monella tavalla ja sitäkin voisi tarkastella uudelleen.
Minun lapseni ehti olla päivähoidossa 4,5 vuotta. Kävin vasukeskustelussa todennäköisesti 9 kertaa. Siellä keksittiin väkisin kehityskohteita ja vahvoja puolia. Kyseessä lapsi, joka pärjäsi kaikessa erinomaisesti, myös sosiaalisesti.
Ei minulle ikinä selvinnyt, miten niitä vasun kehityskohteita (tyyliin tuetaan Mirkkua hienomotoriikassa) kukaan käytännössä toteutti. Eihän se ole mahdollista, jos lapsia on 20 ja aikuisia 3. Ja koko ajan on kiire seuraavaan hommaan: aamupiiriltä aamupalalle, vessaan, käsipesulle, pukemaan, ulos, sisälle, käsipesulle, ryhmiin leikkimään, syömään, vessaan, päiväunille... Oman lapsen lempparihetki oli se, kun muut nukkuivat ja nämä, jotka eivät nukkuneet, saivat leikkiä kaikessa rauhassa pitkään. Ei ohjattuja leikkejä tai mitään toimintaa.
No eihän sitä palkkaa vaadita siksi, että työ helpottuu, vaan siksi että palkka vastaa koulutustasoa ja työn vaatimuksia. Tuolla logiikalla lääkärille voi antaa kolmen tonnin palkkaa, kun ei saa palkka vaikuta hänen työn vaativuuteen. Sehän on vain palkka. Ei ja en väitä että varhaiskasvatuksen opettajan tai hoitajan pitää saada lääkärin palkkaa, koska joku kuitenkin tästä tahallaan ymmärtää niin.
Ihan joka alalla pätee perussääntö, että jos alalle ei löydy tekijöitä niin palkkaa pitää nostaa. Jostain syystä vain matalapalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla tätä ei noudateta, vaan tehdään vajeella töitä ja otetaan sijaiseksi kuka tahansa.
T. Vaka ope
Harva maisteri haluaa olla vaipanvaihtaja edes vaikka siitä vaipanvaihdosta saisi kolme tonnia kuussa. Yliopistokoulutettu haluaa tehdä asiantuntijatyötä eikä perustason suorittavaa työtä. Tämä lienee se tärkein syy sille, miksi "vaka opeiksi" ei saada niitä maistereita vaan joudutaan tyytymään kouluttamattomiin.
Kyllä minunkin työ on enimmäkseen suorittavaa työtä ja nautin siitä. Voin yhdistää teoriaa ja käytäntöä, sekä soveltaa niitä oman asiantuntijuuteni avulla. Käyn myös päiväkodeissa töissä (en nyt korona-aikana), ja näen kyllä siellä aikuisten toimivan ihan samalla tavalla kuin minä.
Kaikki eivät halua elämältä toimistotyötä, vaikka olisi kuinka maisterin paperit.
T. Puheterapeutti
Puheterapeutin työssä on älyllistä haastetta jossa juurikin pitää tietää paljon teoriasta voidakseen tehdä käytännön työtä.
Jokin kurahousujen pukeminen ei vastaavaa haastetta tarjoa, ja siitä voikin suoriutua hyvin myös aivan kouluttamaton henkilö (mistä syystä niitä kouluttamattomia henkilöitä palkataan runsaasti päiväkoteihin).
Luulenpa että minä tiedän enemmän varhaiskasvatuksen opettajan työstä kuin sinä, jos käsität kyseisen työn noin. Luulen että olen enemmän nähnyt työtä siellä päiväkodin sisällä ja ihan palavereissa kuullut heidän asiantuntijuuden. Sinä sen sijaan tiedät vain sen mitä näet kun viet lapsesi sinne tai haet hänet kotiin.
En ymmärrä miksi joillakin on hirveä tarve vähätellä yhtä kokonaista ammattiryhmää. Johtuuko se siitä, että esimerkiksi niissä hakutilanteissa ja vasuissa joutuu myös kuulemaan palautetta lapsen käytöksestä ja sen voi kokea myös kritiikkinsä omaa vanhemmuutta kohtaan? Tiedän nimittäin omasta kokemuksesta kyllä sen tunteen, ja se voi olla vaikeaa käsitellä.
Ihan kaikella ystävyydellä yritän ymmärtää, mistä tuollainen väheksyntä ja jopa vihamielisyys johtuu. Minä en näe varhaiskasvatuksen opettajan työtä lainkaan noin. Ja tuolla logiikalla esimerkiksi toimintaterapeutin työ olisi yhtä lailla jotain pientä jumppaa tai leikkiä. Ihan samalla tavalla se opettaja käyttää asiantuntijuutta päiväkodissa kuin me terapeutit työssämme.
T. Puheterapeutti
Miksi sitten varhaiskasvatuksen opettajaksi voidaan palkata kouluttamaton, mutta puheterapeutiksi ei voida?
Ei "varhaiskasvatuksen opettajan" virkaan voida valita epäpätevää.
Kyllä voidaan, mikäli työsopimus tehdään vain vuoden mittaiseksi. Vuoden kuluttua tehdään sitten uusi vuoden mittainen työsopimus.
Viran sijaisuuteen voidaan ylipäätään valita ketään ellei pätevää henkilöä ole valittavaksi virkaan.
Ei tuo silloun ole virka.
Väännetäänpä rautakangesta vielä. On olemassa virkoja, näihin on määritykset mikä pätevyys pitää olla. Jos ei ole pätevää hakijaa, voidaan tilapäisesti tietyin kriteerein lipsua vaatimuksista korkeintaan vuoden ajaksi. Tällainen ihminen on viran sijainen. Mikäli haussa on päteviä hakijoita, heidät on valittava virkaan.
Eli hän ei edelleenkään saa virkaa eikä häntä ”palkata varhaiskasvatuksen opettajaksi”.
Hän vain tuuraa kun ei oikeaa löydy.
Julkisella puolella on tarkat vaatimukset mitä virkaan valittavalla tulee olla. Tämä koskee niin lastentarhan opettajia kuin vaikkapa lääkäreitä. Virat ovat usein täyttämättä, koska päteviä hakijoita ei ole.
Vie
</p>
<p>railija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen sinänsä palkkatoiveita, että miten palkankorotus helpottaa niitä työssä olevia ongelmia? Käsittääkseni ongelmia ovat liian vähäinen henkilökunta, ylisuuret lapsiryhmät, sijaisten puute kun joku sairastuu ja liika kiire suunnitella jokaiselle yksilöllistä suunnitelmaa, jota pitäisi vielä ehtiä toteuttaakin. Eihän palkankorotus ratko näitä ongelmia. Kaikki nämä ongelmat lähtevät esimiestasolta ja myös laista. Toki lakia voi tulkita monella tavalla ja sitäkin voisi tarkastella uudelleen.
Minun lapseni ehti olla päivähoidossa 4,5 vuotta. Kävin vasukeskustelussa todennäköisesti 9 kertaa. Siellä keksittiin väkisin kehityskohteita ja vahvoja puolia. Kyseessä lapsi, joka pärjäsi kaikessa erinomaisesti, myös sosiaalisesti.
Ei minulle ikinä selvinnyt, miten niitä vasun kehityskohteita (tyyliin tuetaan Mirkkua hienomotoriikassa) kukaan käytännössä toteutti. Eihän se ole mahdollista, jos lapsia on 20 ja aikuisia 3. Ja koko ajan on kiire seuraavaan hommaan: aamupiiriltä aamupalalle, vessaan, käsipesulle, pukemaan, ulos, sisälle, käsipesulle, ryhmiin leikkimään, syömään, vessaan, päiväunille... Oman lapsen lempparihetki oli se, kun muut nukkuivat ja nämä, jotka eivät nukkuneet, saivat leikkiä kaikessa rauhassa pitkään. Ei ohjattuja leikkejä tai mitään toimintaa.
No eihän sitä palkkaa vaadita siksi, että työ helpottuu, vaan siksi että palkka vastaa koulutustasoa ja työn vaatimuksia. Tuolla logiikalla lääkärille voi antaa kolmen tonnin palkkaa, kun ei saa palkka vaikuta hänen työn vaativuuteen. Sehän on vain palkka. Ei ja en väitä että varhaiskasvatuksen opettajan tai hoitajan pitää saada lääkärin palkkaa, koska joku kuitenkin tästä tahallaan ymmärtää niin.
Ihan joka alalla pätee perussääntö, että jos alalle ei löydy tekijöitä niin palkkaa pitää nostaa. Jostain syystä vain matalapalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla tätä ei noudateta, vaan tehdään vajeella töitä ja otetaan sijaiseksi kuka tahansa.
T. Vaka ope
Harva maisteri haluaa olla vaipanvaihtaja edes vaikka siitä vaipanvaihdosta saisi kolme tonnia kuussa. Yliopistokoulutettu haluaa tehdä asiantuntijatyötä eikä perustason suorittavaa työtä. Tämä lienee se tärkein syy sille, miksi "vaka opeiksi" ei saada niitä maistereita vaan joudutaan tyytymään kouluttamattomiin.
Kyllä minunkin työ on enimmäkseen suorittavaa työtä ja nautin siitä. Voin yhdistää teoriaa ja käytäntöä, sekä soveltaa niitä oman asiantuntijuuteni avulla. Käyn myös päiväkodeissa töissä (en nyt korona-aikana), ja näen kyllä siellä aikuisten toimivan ihan samalla tavalla kuin minä.
Kaikki eivät halua elämältä toimistotyötä, vaikka olisi kuinka maisterin paperit.
T. Puheterapeutti
Puheterapeutin työssä on älyllistä haastetta jossa juurikin pitää tietää paljon teoriasta voidakseen tehdä käytännön työtä.
Jokin kurahousujen pukeminen ei vastaavaa haastetta tarjoa, ja siitä voikin suoriutua hyvin myös aivan kouluttamaton henkilö (mistä syystä niitä kouluttamattomia henkilöitä palkataan runsaasti päiväkoteihin).
Luulenpa että minä tiedän enemmän varhaiskasvatuksen opettajan työstä kuin sinä, jos käsität kyseisen työn noin. Luulen että olen enemmän nähnyt työtä siellä päiväkodin sisällä ja ihan palavereissa kuullut heidän asiantuntijuuden. Sinä sen sijaan tiedät vain sen mitä näet kun viet lapsesi sinne tai haet hänet kotiin.
En ymmärrä miksi joillakin on hirveä tarve vähätellä yhtä kokonaista ammattiryhmää. Johtuuko se siitä, että esimerkiksi niissä hakutilanteissa ja vasuissa joutuu myös kuulemaan palautetta lapsen käytöksestä ja sen voi kokea myös kritiikkinsä omaa vanhemmuutta kohtaan? Tiedän nimittäin omasta kokemuksesta kyllä sen tunteen, ja se voi olla vaikeaa käsitellä.
Ihan kaikella ystävyydellä yritän ymmärtää, mistä tuollainen väheksyntä ja jopa vihamielisyys johtuu. Minä en näe varhaiskasvatuksen opettajan työtä lainkaan noin. Ja tuolla logiikalla esimerkiksi toimintaterapeutin työ olisi yhtä lailla jotain pientä jumppaa tai leikkiä. Ihan samalla tavalla se opettaja käyttää asiantuntijuutta päiväkodissa kuin me terapeutit työssämme.
T. Puheterapeutti
Miksi sitten varhaiskasvatuksen opettajaksi voidaan palkata kouluttamaton, mutta puheterapeutiksi ei voida?
Ei "varhaiskasvatuksen opettajan" virkaan voida valita epäpätevää.
Kyllä voidaan, mikäli työsopimus tehdään vain vuoden mittaiseksi. Vuoden kuluttua tehdään sitten uusi vuoden mittainen työsopimus.
Viran sijaisuuteen voidaan ylipäätään valita ketään ellei pätevää henkilöä ole valittavaksi virkaan.
Ei tuo silloun ole virka.
Väännetäänpä rautakangesta vielä. On olemassa virkoja, näihin on määritykset mikä pätevyys pitää olla. Jos ei ole pätevää hakijaa, voidaan tilapäisesti tietyin kriteerein lipsua vaatimuksista korkeintaan vuoden ajaksi. Tällainen ihminen on viran sijainen. Mikäli haussa on päteviä hakijoita, heidät on valittava virkaan.
Eli hän ei edelleenkään saa virkaa eikä häntä ”palkata varhaiskasvatuksen opettajaksi”.
Hän vain tuuraa kun ei oikeaa löydy.
Julkisella puolella on tarkat vaatimukset mitä virkaan valittavalla tulee olla. Tämä koskee niin lastentarhan opettajia kuin vaikkapa lääkäreitä. Virat ovat usein täyttämättä, koska päteviä hakijoita ei ole.
Miksi sinä sitä minulle paasaat???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin tarhassa töissä kiinnitin huomiota siihen, että hoitajia ei kiinnostanut lasten leikitys. Juttelivat keskenään pihalla. Itse halusin leikkiä lasten kanssa erilaisia leikkejä, lapsenmielinen kun olen. Mikä ahdisti ja miksi en alalle kuitenkaan halunnut oli ryhmäkoot.
Koin, että en kestäisi sitä jos jollekin lapselle sattuisi jotain yhtenä pienenä hetkenä kun en näkisi tilannetta...niin en sitten päätynyt tuohon. Mutta mistäs tietää jos jäänkin lapsettomaksi jolloin työ voisi hyvin sopiakin täyttämään ikävää.
Jos leikität lapsia, niin huomio on niissä lapsissa joita leikität, kokeiltu on, että silloin vasta tapahtuukin onnettomuuksia, ku leikitetään lapsia ulkona. Yksi aikuinen voi toki leikittää kun muut vahtii niitä lapsia jotka eivät leikkiin osallistu, mutta tämäkin vaatii resursseja ja esim. sitä ettei lasten joukossa voi olla sellaista erityisesti silmälläpidettävää tapausta, joka jo yksinään vie yhden aikuisen huomion.
Näitä vaatimuksia näkee paljon, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta se on kuulkaas helpommin sanottu kuin tehty. Ja emme juttele "niitänäitä" vaan työasioita, joita emme ehdi muulloin jutella kuin siellä ulkona ja jutellessamme katsomme kyllä samalla mitä lapset tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa hoitaja kotiin niin ei tartte valittaa.
Mun myötätunto on lastentarhatätien puolella. Pitää kuunnella kiljuntaa aamusta iltaan, saa varmasti ensimmäisenä kaikki tartuntataudit niistä räkälingoista.
Bonus: pakko asioida nyrpeiden vanhempien kanssa.Siis millä perusteella sun myötätuntosi on heidän puolella? Hehän ovat ITSE valinneet alansa. ITSE!!!!! Ja vuodesta toiseen siellä pysyvät. Ensin saivat viettää koko kevään vain muutamien lapsien kanssa ja kahvitellen rauhassa. Meidänkin päiväkodissa oikein kehuskelivat kun on ihanan rauhallista ja vähän tekemistä. Sitten pitivät kesälomansa. Nyt olleet hetken OMASSA VALITSEMASSAAN työssä ja yhyyyyyy en jaksa ja sitten ollaan naama nyrpeänä. Lapset itkevät ahdistuneena pihalla kun henkilökuntaa ei kiinnosta. Kenkää tällaisille vätyksille, te ette missään nimessä ansaitse enempää palkkaa!!
Jos useampi lapsi itkee ahdistuneena ulkona, niin mitä työntekijöiden pitäisi tehdä? Lopettaa kaikki muu toiminta ja pitää niitä muutamaa itkevää lasta koko ulkoilun ajan sylissä, niin että muut saavat sitten puuhailla yksinään, elleivät tajua haluta huomiota myös sillä itkulla?
Entä jos sulla on neljä pientä, joista kolme itkee yhtäaikaa, mitä teet? Jos sun pitää lasten itkiessä joutua ruokailuun ja päiväunille ja tiedät, että lapset itkevät kun heillä on nälkä ja väsy, niin mitä teet? Sylittelet lapsia tunnin pari, vai "olet välittämättä" sen aikaa että saat hommat hoidettua ja katraan vessattettua ja syömään ja sitten sinne nukkumaan?
Kauhisteluita näkee joo, mutta harvemmin näihin vastauksia tulee, että miten voisi toimia paremmin, vaikka ideat ovat kyllä tervetulleita ilman muuta.
Päivähoidossa on myös lapsia, jotka itkevät lähes tauotta koko päivän (varsinkin syksyn alussa kun moni lapsi aloittaa ensimmäistä kertaa päiväkodissa). Pitäisikö tällaista lasta yhden aina pitää sylissä ja huomioida ja jättää muut kokonaan huomiotta? Entä jos tällaisia on useampi samassa ryhmässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpas ketju, tottakai epäasiallinen tai kovakourainen kohtelu on väärin, mutta koittakaa nyt muistaa, että päiväkodissa on 4 alle kolmevuotiasta tai 7 yli kolmevuotiasta yhdellä aikuisella, joten sellainen on täysi mahdottomuus, että keskittyisi täysin koko hoitopäivän ajan vain sinun arkaan lapseesi tai jonkun todella itkuisen kanssa olisi huomio koko ajan juuri siinä lapsessa. Kun lapsia on useita, täytyy kaikki heistä huomioida ja tarjota syliä kaikille, myös niille jotka eivät itke, on pakko välillä priorisoida.
Kun ohimennen näette päiväkodin pihalla tilanteen, niin muistakaa, että se on vain hyvin lyhyt hetki siitä päivästä, ettekä tiedä esim. miksi joku lapsi itkee, kauanko hän on itkenyt ja jatkuuko itku silloinkin kun lapsi nostetaan syliin. Pienelle lapselle päivähoidon aloitus on todella rankka paikka, kun on vaistomainen tarve olla vanhempien lähellä, koska vanhemmat ovat olleet lapsen turvana siihen saakka usein lähes tauotta, yhtäkkiä joutuukin vieraaseen paikkaan, vieraiden aikuisten keskelle, joilla on muitakin lapsia kaitsettavana ja vanhempia ei näy missään, eikä se pieni lapsi ymmärrä, että vanhemmat ovat vain töissä ja tulevat kyllä takaisin.
Päivähoidon aloitus on aina kriisi lapsen elämässä, se on sitten yksilöllistä, että miten kukin lapsi tähän kriisiin reagoi, joidenkin kohdalla sopeutuminen tilanteeseen voi olla hyvinkin haasteellista, eikä mikään määrä sylitystä ja halimista sitä ahdistusta poista (silti tulisi tietenkin sylitellä ja halitella niin paljon kuin suinkin vain mahdollista, mutta on epärealistista ajatella, että sitä voisi yksikään työntekijä koko päivää tehdä yhdelle lapselle).
Epäasiallisiakin työntekijöitä on, olen heitä itsekkin kohdannut, mutta kyllä suurimmalla osalla on sydän paikallaan ja yrittävät parhaansa, riittämättömyyden tunteet ovat työssä hyvin yleisiä esim. tilanteissa missä lapsi vain itkee eikä mikään auta, muu kuin aika, se on todella turhauttavaa ja oikeasti riipii sydäntä, mutta kun olemme vain ihmisiä, niin emme parempaan pysty.
Kaikki lapset kuitenkin ajanmyötä sopeutuvat hoidossa olemiseen ja tämän kokeneet hoitajat ja varhaiskasvatuksen opettajat kyllä tietävät ja juuri se tieto auttaakin jaksamaan ne vaikeat hetket joita lapsi käy läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko ap, että sun mieliala ja fiilis on tasan sama kuin mistä valitat? Ne tunteet ja paikan mieliala on voinut tarttua mistä vaan, henkilökunnasta, korona lannistanut vanhemmat, kaikki stressaa. Kaikki kuitenkin ylläpidätte sitä, jokainen voi vaikuttaa siihen, ettei ainakaan pahenna tilannetta. Aamulla jo itse heijastat lapsellesi viestiä, onko odotettavissa mukavan hoitopaikan mukava päivä, vai odotatko kohtaavasi nyrpeää ja tympeää henkilökuntaa ja näin käydessä lapsesi voi lukea sinusta reaktion. Varmasti lukee sinua, kun kerta henkilökunnankin mieliala vaikuttaa. Vanhempien positiivinen palaute, kannustus, osallistuminen jonkun mukavan suunnitteluun auttaa paljon. Etenkin vaikeina aikoina. Jos siellä on työyhteisössä jotain ongelmaa, niin he tarvitsevat tukea, työnohjausta tms. sinne.
Mä teen asiakkaalta suoraan laskutettavaa työtä ja tasan tarkkaan asiakkaan ensimmäinen ilme palaverissa ei ole oikeutus omalle asiattomalle käytökselle. Jos mulla on ongelmia työnantajan kanssa, sitä ei näytetä asiakkaalle.
En ymmärrä, miten julkisiin palveluihin on voinut päästä valloilleen kulttuuri, jossa on oikeus näyttää maksavalle asiakkaalle pitkää naamaa työpaikan ongelmien takia. Ja se että yhteiskunta maksaa osan maksusta, ei ole mikään syy käyttäytyä huonosti. Aika moni vanhempi maksaa kuussa aivan varmasti veroja kattaakseen koko maksun.
Lapsi ei ole maksava asiakas, vaan varhaiskasvatuksessa oleva lapsi. Heidän kohdallaan vastuu kohtaamisesta on hieman suurempi, kuin sinun työssäsi asiakkaita kohtaan. Olisi surullista, jos se jäisi siihen maksavan asiakkaan kohtaamiseen tai vanhempien maksukyky vaikuttaa siihen, ansaitseeko lapsi hyvää kohtaamista ja kasvatusta. Tuolla lainaamassasi tekstissäni en ole oikeuttanut pitkää naamaa. Tuleepahan kuitenkin tämäkin puoli esiin, että kyseessä on vanhemman ja varhaiskasvattajan kasvatuskumppanuus, joka on kaksisuuntainen suhde. Ei maksavan asiakkaan ja palveluntarjoajan asiakaspalvelijan kohtaaminen. Voit vapaasti ostaa lapsesi hoidon ja varhaiskasvatuksen ja edellyttää haluamaasi asennetta. En ole eri mieltä siitä, että lapsi ansaitsee tulla turvalliseen ja positiiviseen ilmapiiriin.
Ja sinä tiedät mikä vastuu minulla on töissäni asiakkaita kohtaan? Mutta tähän kiteytyy hyvin tämä sote-alan naisten märinä; oikeasti kuvitellaan, ettei kukaan muu voi tehdä _yhtä_tärkeää_työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli. Väsymys aiheuttaa virheitä. Voi sattua joku vakava onnettomuus, joka olisi ollut vältettävissä pienemmillä ryhmäko'oilla ja muilla järjestelyillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko ap, että sun mieliala ja fiilis on tasan sama kuin mistä valitat? Ne tunteet ja paikan mieliala on voinut tarttua mistä vaan, henkilökunnasta, korona lannistanut vanhemmat, kaikki stressaa. Kaikki kuitenkin ylläpidätte sitä, jokainen voi vaikuttaa siihen, ettei ainakaan pahenna tilannetta. Aamulla jo itse heijastat lapsellesi viestiä, onko odotettavissa mukavan hoitopaikan mukava päivä, vai odotatko kohtaavasi nyrpeää ja tympeää henkilökuntaa ja näin käydessä lapsesi voi lukea sinusta reaktion. Varmasti lukee sinua, kun kerta henkilökunnankin mieliala vaikuttaa. Vanhempien positiivinen palaute, kannustus, osallistuminen jonkun mukavan suunnitteluun auttaa paljon. Etenkin vaikeina aikoina. Jos siellä on työyhteisössä jotain ongelmaa, niin he tarvitsevat tukea, työnohjausta tms. sinne.
Mä teen asiakkaalta suoraan laskutettavaa työtä ja tasan tarkkaan asiakkaan ensimmäinen ilme palaverissa ei ole oikeutus omalle asiattomalle käytökselle. Jos mulla on ongelmia työnantajan kanssa, sitä ei näytetä asiakkaalle.
En ymmärrä, miten julkisiin palveluihin on voinut päästä valloilleen kulttuuri, jossa on oikeus näyttää maksavalle asiakkaalle pitkää naamaa työpaikan ongelmien takia. Ja se että yhteiskunta maksaa osan maksusta, ei ole mikään syy käyttäytyä huonosti. Aika moni vanhempi maksaa kuussa aivan varmasti veroja kattaakseen koko maksun.
Lapsi ei ole maksava asiakas, vaan varhaiskasvatuksessa oleva lapsi. Heidän kohdallaan vastuu kohtaamisesta on hieman suurempi, kuin sinun työssäsi asiakkaita kohtaan. Olisi surullista, jos se jäisi siihen maksavan asiakkaan kohtaamiseen tai vanhempien maksukyky vaikuttaa siihen, ansaitseeko lapsi hyvää kohtaamista ja kasvatusta. Tuolla lainaamassasi tekstissäni en ole oikeuttanut pitkää naamaa. Tuleepahan kuitenkin tämäkin puoli esiin, että kyseessä on vanhemman ja varhaiskasvattajan kasvatuskumppanuus, joka on kaksisuuntainen suhde. Ei maksavan asiakkaan ja palveluntarjoajan asiakaspalvelijan kohtaaminen. Voit vapaasti ostaa lapsesi hoidon ja varhaiskasvatuksen ja edellyttää haluamaasi asennetta. En ole eri mieltä siitä, että lapsi ansaitsee tulla turvalliseen ja positiiviseen ilmapiiriin.
Lisäksi se lapsi on siellä varhaiskasvutuksessa ainoastaan sen takia, että meidän on käytävä töissä. Kuvitteletko oikeasti, että toisimme lapsen hoitoon, jos voittaisimme esim. Lotossa ja työnteko olisi mahdollista lopettaa? Näissä yleistyksissä kannattaa sitten myös muistaa, että asiakastyötä tekevät muutkin kuin "palveluntarjoajan asiakaspalvelijat", vaikka tokihan me sitä myös olemme... Kolmanneksi, jos se lapsi on keskiössä, miten ihmeessä vanhempien asenne tai käyttäyminen onkin avainasemassa ja niin suuri ongelma kuten tässä ketjussa on yritetty väittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytit lapsesi, tee siis sinäkin työsi.
Vierailija kirjoitti:
Synnytit lapsesi, tee siis sinäkin työsi.
Hänhän tekee ja malsaa myös sen hoitajan palkan
Päiväkodithan on pullollaan lapsia joiden äiti on esim. vauvan kans kotona tai ihan muuten vaan vapaapäivää viettämässä, pahimmillaan vielä molemmat vanhemmat kotona. Töistä ei tulla suoraan hakemaan vaan nautitaan lapsi vapaasta ajasta ja haetaan tasan klo 17 kun päiväkoti menee kiinni. Toki niin saa tehdä mutta herää vaan kysymys että kuka tässä ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Amen. Olen täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Meillä jokaisella on työmme ja monilla se on hyvinkin raskas, jopa raskaampaa kuin päiväkodin henkilökunnalla. Minä hyppisin ilosta jos voisin tehdä vaikka vuoden päiväkodissä työtä, se olisi rentoa ajanvietettä nykyiseen työhöni verrattuna. Johdan nykyisessä työssäni globaalin pörssiyhtiön IT-organisaatiota ja palveluaika on aamu klo 7 - ilta klo 20. Välissä yritän sitten kulkea kodin ja toimiston väliä tehden osan työstä etänä kotoa käsin.
Oma lapsi ei ole enää onneksi päiväkodissa vaan jo koulussa. Mutta kyllä muistan kuinka kihisin joskus muinoin kiukkua, kun talvipakkasella hain lasta työpäivän jälkeen päiväkodista. 4 hoitajan rinki juoruili keskenään yhdessä pihan nurkassa ja kaikki lapset 1- vuotiaasta 6 - vuotiaaseen olivat isolla pihalla keskenään. Kuka kiusasi yhtä, 1- vuotiaat itkivät lumeen kaatuneina, kun eivät toppapuvuista tönkköinä päässet omin avuin ylös.
Miten hel*etin vaikeaa se on hajaantua niiden lasten luo siellä pihalla? Auttaa ylös niitä maahan kaatuneita, pyyhkiä räkää ja kyyneleitä itkeviltä, pitää sylissä niitä 1- vuotiasita ja isompiakin ja välillä leipoa muutama hiekkakakku lasten kanssa? Ja välillä hiukan vetää lapsia pulkassa ja antaa keinussa vaihtia? Jos tähän ei pysty ja jos tämä on liian haastavaa aikuiselle niin sitten on väärässä paikassa töissä. Minusta tuo touhu vaikutti lähinnä ihmisarvoa halveksivalta heittellepanolta.
Minä ainakin tein noita mainitsemiasi asioita ja moni muukin. Toki on näitä juoruilijoitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitähän se on ollut jo kauan. Mammat valittavat vain, laahustavat siellä naama nyrpeänä ja mitään työniloa ei näy. Ei todellakaan ollut aikanaan kivaa jättää lastaan sinne, kun jo kaukaa näki, että lapset ovat päiväkodissa vain riesa vakkareille. Työharjoittelijat olivat hyviä ja innokkaita, mutta muita ei kiinnostanut yhtään.
Ei se työharjoittelijoidenkaan innokkuus kauaa kestä, kun pääsevät tositoimiin. Sitten näkee millaista se työ todellisuudessa on. Paljon on myös harjottelijoita, jotka jo heti päättävät, etteivät todellakaan ala tekemään töitä päiväkodissa...
Millaista se työ todellisuudessa on?
Varhaiskasvatussuunnitelman toteumaraporttien täyttämistä toimistohuoneessa ja sitten pikainen pyrähdys osastolle, jotta saadaan vaipat vaihdettua edes kerran päivässä.
Hmm opettajan suunnitteluaika on 5h viikossa, joten päivittäin aikaa olla lapsiryhmässä jää karkeasti laskettuna seitsemän tuntia. Omissa tiimeissäni lapset ovat aina olleet etusijalla ja pikemminkin on ollut vaikea päästä suunnittelemaan ja irrottautumaan lapsiryhmästä.
Kyllä muillakin (kunnan/valtion) aloilla laiskat "prinsessa-työntekijät" ovat "väsyneitä" eivätkä hoida hommiaan, käyttävät nykyään aina keppihevosenaan🐴 koronaa. Ja täydellä palkalla 💵!
Olen jo pari kertaa varannut terkkarien hammashoitajille 🦷 putsausajan 3 tunnin puhelinodotuksella. Ajan sai kuukausien päähän.
Sitten seuraavalla viikolla on tullut AINA KAKSI kummallista 👻, täysin samanlaista KIRJETTÄ, joissa selitetään muka koronan voivan peruuttaa ko. ajan! Myöhemmin nämä kunnallisesti palkatut prinsessat ovat sitten siirtäneet ko. aikaa kuukausia eteenpäin ja jonnekin horhan tuuttiin 😖!
PS. Myös poliisit 👮 "valitsevat" työnsä tarkasti "koska resurssipula", tavan tallaaja ei saa yhtäkään avukseen rikospaikalle. "Tee huomenna rikosilmoitus!"
Mutta yhden jo raudoitetun ressukan putkapahoipitelyyn sairaalakuntoon👨🦼 löytyy kyllä kevyesti 10 aseistetun 💩virkamiehen resurssit!
Ei tuo silloun ole virka.