Lue keskustelun säännöt.
Olen todella kyllästynyt päiväkodin "väsyneeseen" henkilökuntaan.
24.08.2020 |
Provosoiva otsikko, pahoittelut siitä. Mutta päiväkotimme on ollut vasta 3 viikkoa auki, henkilökuntaa on paljon. Myös harjoittelijoita lisänä/apuna. Ymmärrän täysin hoitajien ja lto:iden työn rankkuuden, olen itsekkin aikanaan tätä työtä tehnyt.
Homma on nyt kuitenkin se että he ovat itse työnsä valinneet ja siinä pysyneet->se työ on siis vain kestettävä ja tehtävä niin hyvin kuin osaa. Niin me muutkin töissämme teemme vaikka olisi kuinka per###stä. Kyse on nyt lapsista. Ja minun lapseni ei voi hyvin. Lapsi on rohkea ja reipas missä tahansa paitsi päiväkodissa. Henkilökuntaa ei kiinnosta eikä ilmeisesti johtajaakaan.
Olen kyllästynyt. Minua ei kiinnosta jos olet väsynyt. Tee työsi. Siitä sinulle maksetaan.
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa. Olen itse lto, nyt opintovapaalla syksyn. Olen ollut töissä vasta pari vuotta mutta järkyttunyt ja väsynyt muiden asenteisiin. Olen itse valinnut lto työn, se on ihanaa ja nautin lasten kanssa tekemisestä. Mutta henkilökunnasta suurin osa ei tee muuta kuin valittaa ja haukkuu lasten vanhempia ja jopa lapsia.Vanhanpolven ltot ovat pahimpia, ajattelevat työn olevan vain komentamista. Eniten järkyttää se ettei moni juttele lapsille, ovat vain hiljaa. Olenkin suoraan kysynyt valittajilta, oletko harkinnut alanvaihtoa? Eivät kuulemma tiedä mihin muualle menisivät töihin...
Itse ajattelen tekeväni maailman tärkeintä työtä, ja pidän kunniana saada kasvattaa ja huolehtia lapsista päivisin. Omakin lapseni on aarteeni, ja ajattelen että saan huolehtia ihmisten kallisarvoisimmista ( ja yhteiskunnan tärkeimmistä) koko päivän, opettaa ja kasvattaa heitä. Ja lapsista saa uskomattomasti energiaa ja voimaa vaikka olisi ns huono päivä itsellä. Mutta valittaminen on alalla ammattitauti, esim sairaanhoitajilla on voimakas ammatti- identiteetti joka puuttuu päiväkotityöstä.
Kuulostaa aika tulehtuneelta työyhteisöltä. Olen itsekin työskennellyt samantyyppisessä paikassa, jossa muutama valittaja pilasi koko päiväkodin ilmapiirin. Onneksi vaihdoin työpaikkaa ja muissa paikoissa työkaverit ovat olleet iloista ja hyväntuulista, ja koettavat pitää lippua korkealla vaikka sijaisia ei saada ja ryhmät ovat ylitäysiä. Ymmärrän hyvin alalla uupuvia ihmisiä. Omaa uupumista ei kuitenkaan missään nimessä saa purkaa lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä, itsellä hektinen ja kiireinen työ. Tulosta pitää aidosti tahkoa jota mittarein seurataan samoin tehokkuutta. Tuntuu todella leppoisalta päiväkotiyö tulospaineisiin verrattuna.
En ymmärrä, ovatko koulut ja päiväkodit vieraantuneet miltä työelämä pörssiyhtiössä tänä päivänä on???
Tämä saattaa tulla sinulle yllätyksenä, mutta erilaisissa töissä on erilaista kuormitusta. Ihmissuhdetyö kuormittaa eri tavalla kuin pörssiyhtiöm tulosvastuu. Kokeile joskus vaikka vuoden verran olla päiväkodissa töissä niin ehkä ymmärrät, että se väsymys saattaa tulla riittämättömyyden tunteesta, siitä että rutiinit toistuu muuttumattomana pukemisineen, ruokailuineen ja askarteluineen, siitä, että lapset tarvitsevat huomiota enemmän kuin on mahdollisuutta antaa... kyllä siellä pörssiyhtiössäkin on varmaan raskasta olla töissä, mutta siitä huolimatta sinun ei tarvitse vähätellä varhaiskasvatustyön kuormittavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mun pointti oli se että päiväkotilaiset /koulujen henkilökunta pitää meteliä siitä miten raskasta työ on, haluamatta ymmärtää että useimmissa tulosta vaativissa yhtiöissä on jopa rankempaa.
Mutta ne yhtiön henkilöt ei valita koska ymmärtävät pelin hengen. Ja jos on asennevamma omaa työtä ja asiakkaita kohtaan, saa potkut 100% seuraavissa yt-neuvotteluissa. Ja niitä riittää, yksityisellä ei ole mikään varmaa. Kukaan ei uskalla valittaa koska työpaikka voi mennä alta.
Tätä ongelmaa ei ole julkisella puolella, joten vuodesta toiseen työntekijät uhriutuvat ymmärtämättä että toisilla voi olla vielä tätäkin stressaavampaa, kiireisempää ja epäreilumpaa työpaikalla. Mutta silti ei saa näyttää sitä asiakkaille tai kolleegoille. Kermaperseet julkisella puolella ei tätä ymmärrä.
Ei ole mitään järkeä vertailla kenellä on stressaavinta. ihan älytön ajatus. Enkä todellakaan usko ettei missään yhtiöissä kukaan työntekijä näytä kolleegoille sitä, että on kiireistä, epäreilua tai stressaavaa. Yksityisellä puolella on aivan yhtä paljon työpaikkakiusaamista ja selkään ampumista kuin muuallakin.
Meillä kävi hyvä tuuri lapsen päiväkodin kanssa. Tuttavien suosituksesta pantiin lapsi yksityiseen päiväkotiin. Siis ei mikään ketju, vaan oikeasti yksityinen pieni päiväkoti, jossa on vakituiset motivoituneet työntekijät. Maksamaan jouduttiin lähestulkoon saman kuin kaupungin päiväkodissa.
Ihana viedä lapsi aamulla, kun vastassa on hymyilevä halaava hoitaja ja iltapäivällä lähtösuukot. (Okei tautipelkoiset, ei ehkä suukkoja parhaillaan, mutta itse koen että läheisyys oli pelkkää plussaa).
En todellakaan tiedä miten paljon he varhaiskasvattivat ja miten paljon hoitivat. Kaikki lapset haastavimpia myöten kuitenkin on tullut huomioitua yksilöinä ja jokainen sieltä lähtenyt eskari osaa leikata saksilla, lukea ja keskittyä. Ommella ja toimia ryhmässä.
Eli ehkä jollain pienellä tutkimustyöllä ap:kin voisi löytää päiväkodin, jossa on toisenlainen meininki. Ei ole pakko tyytyä.
Nykyään penskat ja heidän vanhempansa ovat asiakkaita, joiden kaikki poikkeuksen poikkeukset ja erikoisuudet pitää huomioida ja heti. Tätä samaa vaatii useampi kymmenen niin hankalaahan se on. Sama peli koulussa. Pikkukullanmurut ovat kultaakin arvokkaampia ja jokaisen pitäisi saada päivittäiseen mielialaan ja vireystilaan sovitettua yksilöllistä opetusta. Tämä kertaa 25 alakoulun luokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palkankorotus toisi lisää motivaatiota.
Se motivaatio ei pitkään kestä jos sitä ei muuten löydy.
Vierailija kirjoitti:
Amen. Olen täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Meillä jokaisella on työmme ja monilla se on hyvinkin raskas, jopa raskaampaa kuin päiväkodin henkilökunnalla. Minä hyppisin ilosta jos voisin tehdä vaikka vuoden päiväkodissä työtä, se olisi rentoa ajanvietettä nykyiseen työhöni verrattuna. Johdan nykyisessä työssäni globaalin pörssiyhtiön IT-organisaatiota ja palveluaika on aamu klo 7 - ilta klo 20. Välissä yritän sitten kulkea kodin ja toimiston väliä tehden osan työstä etänä kotoa käsin.
Oma lapsi ei ole enää onneksi päiväkodissa vaan jo koulussa. Mutta kyllä muistan kuinka kihisin joskus muinoin kiukkua, kun talvipakkasella hain lasta työpäivän jälkeen päiväkodista. 4 hoitajan rinki juoruili keskenään yhdessä pihan nurkassa ja kaikki lapset 1- vuotiaasta 6 - vuotiaaseen olivat isolla pihalla keskenään. Kuka kiusasi yhtä, 1- vuotiaat itkivät lumeen kaatuneina, kun eivät toppapuvuista tönkköinä päässet omin avuin ylös.
Miten hel*etin vaikeaa se on hajaantua niiden lasten luo siellä pihalla? Auttaa ylös niitä maahan kaatuneita, pyyhkiä räkää ja kyyneleitä itkeviltä, pitää sylissä niitä 1- vuotiasita ja isompiakin ja välillä leipoa muutama hiekkakakku lasten kanssa? Ja välillä hiukan vetää lapsia pulkassa ja antaa keinussa vaihtia? Jos tähän ei pysty ja jos tämä on liian haastavaa aikuiselle niin sitten on väärässä paikassa töissä. Minusta tuo touhu vaikutti lähinnä ihmisarvoa halveksivalta heittellepanolta.
Kuulostaa kyllä erikoiselta touhulta tuossa päiväkodissa. Itse koen tässä työssä olevani niin "kiinni" lapsissa, että hyvä jos ehdin jonkun tiedotusasian työkaverille huikata pihalla. Meillä ainakin ulkoilussa lasten kanssa leikkiminen ja heidän aktivoimisensa (esim. pallopeleihin, kiipeilemään, hiekkaleikkeihin) on ihan peruskauraa, puhumattakaan itkevien lasten sylittelystä.
Mutta jos olen ulkona kuuden/kahdeksan 1-2 -vuotiaan kanssa ei siinä paljon muuta ehdi kuin minimoimaan onnettomuudet... Montako itkevää lasta mahtuu kerralla syliin, ja kenellä onkaan kakka housussa? Vähäisten resurssien takia tällaiset tilanteet ovat ihan tavallisia. Että sellaista rentoa ajanvietettä tämä päiväkotityö. Kiinnostaisi tietää oletko työskennellyt varhaiskasvatuksessa, kun tiedät sen niin helpoksi työksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne: Lapsi huutaa ulkona, välinpitämättömät aikuiset seisovat vieressä ja juttelevat keskenään.
Todellisuus: Lapsi on ollut hoitajan sylissä huutamassa yhtäkyytiä 45 minuuttia, hoitaja päättää laskea hänet alas ja juttelee muiden työntekijöiden kanssa lapsesta, niin ettei lapsi kuule ja neuvottelee että mitä tehtäisiin, kun lapsi vain itkee.
Tilanne: Lapsi huutaa ja haluaa rattaisiin, eikä kukaan välitä.
Todellisuus: Lapsi on ollut rattaissa melkein jatkuvasti jo usean viikon ajan, varhaiskasvattajat päättivät, että nyt on lapsen aika vierottautua rattaista ja opetella myös leikkimään ja touhuamaan päiväkodissa, lapsi protestoi tätä vastaan itkemällä, kun kokee rattaissa olon turvalliseksi, mutta fakta on, ettei lasta voi pitää rattaissa kuukausikaupalla istumassa, koska täytyy oppia tekemään muutakin ja milloin tahansa voi tulla uusi pienempi lapsi, joka niittä rattaita saattaa tarvita vielä kipeämmin kuin se itkijä.
Tilanne: Lapsi itkee ulkona eikä kukaan näytä välittävän.
Todellisuus: Lapsi löi juuri toista lasta lapiolla ja nyt häntä harmittaa, kun lapio otettiin pois, lapsi työnsi pois hoitajan, joka olisi häntä lohduttanut.
Tilanne: Työntekijät seisoo ringissä ja juttelee ulkona.
Todellisuus: Työntekijät juttelevat lasten asioista, ulkona on helpompi jutella niin, etteivät lapset kuule, koska voi olla kauempana lapsista ja silti vahtia heitä, näitä tilaisuuksia on muulloin yleensä kerran viikossa tiimipalaverissa maks. tunnin ajan, mutta tilanteita ja uusia ratkaisumalleja taas voi tulla eteen päivittäin. On paljon asioita, joista ei ole hyvä jutella lasten kuullen, koska lapset ymmärtävät yllättävän paljon.
Asiat ei aina ole sitä mitä kuvittelisi ensinäkemältä.
Kaikki tuollaiset "hoitajat" (saraaloissa, päiväkodeissa tms.) ovat järjestään kaakattavia kanoja 🐓, eivät kykene järkeistämään töitään. Muka kiireisiä. Kun olin itse vähän aikaa sairaalassa, huomasin sen järjettömyyden miten nuo tekevät työnsä.
Esim. he kiikkuttivat kaukaa varastosta hampaiden harjauksessa tarvittavan paperisen maljan joka päivä aina yksi kerrallaan minun yöpöydälle. Kehotin tuomaan kerralla useita yöpöydän laatikkoon, säästyisi jalkavaivoja ja aikaa. Kananaivot 🐔 muistivat tämän vain vähän aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään penskat ja heidän vanhempansa ovat asiakkaita, joiden kaikki poikkeuksen poikkeukset ja erikoisuudet pitää huomioida ja heti. Tätä samaa vaatii useampi kymmenen niin hankalaahan se on. Sama peli koulussa. Pikkukullanmurut ovat kultaakin arvokkaampia ja jokaisen pitäisi saada päivittäiseen mielialaan ja vireystilaan sovitettua yksilöllistä opetusta. Tämä kertaa 25 alakoulun luokassa.
No älkää puiko vasussa joka ikistä luonteenpiirrettä ynnä muuta seikkaa ja keksikö väkisin lapsista vikaa. Jos useimmat lapset nähtäisiin normaaleina yksilöinä, mitä he ovatkin, niin ei vanhempienkaan tarvitsisi luulla, että heidän lapsensa on epänormaali tai erityinen. Tuo vasuhomma on viety liian pitkälle ja ampuu itseään jalkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kysynyt tätä kymmeniä kertoja myös täällä:
Olisiko työolot paremmat, jos työntekijöitä olisi enemmän?
En kuitenkaan ole saanut tähän vastausta. Halutaan lisää palkkaa, ja haukutaan sekä lapset että vanhemmat surkeiksi, huonoiksi ja syytetään heitä omista työoloista.
Huomatkaa, ettei kukaan taaskaan ole vastannut.
Tulkitsen sen itse niin, että oikeasti työolojen kehittäminen, itsensä kehittäminen, järjestäytyminen ja vaikuttaminen ei hoitajia kiinnosta. Helpompaa on valittaa ja syyttää muita, sekä vaatia lisää rahaa.
Mistä se lisäraha sitten maksettaisiin? Ja millä perusteella te kuvittelette, että olette sen ansainneet? Oma lapsi sai kylmää kyytiä päiväkodissa (eikä ole riehuva erityislapsi, vaan sieltä toisesta ääripäästä eli ujo ja syrjäänvetäytyvä, tavallinen lapsi) nimenomaan hoitajilta, joten joissain päiväkodeissa on henkilökunnalla peiliinkatsomisen paikka. Ja nimenomaan jos tuntuu, että vanhemmat on kamalia, niin kannattaisiko sitä omaa toimintatapaa vähän tarkastella?
Ja ehkä yrittää oikeasti vaikuttaa omiin työoloihinsa?
Niin ne vanhemmatkin yrittää parhaansa, iso osa ihan tavallisia työssäkäyviä tai opiskelevia vanhempia.
"Kerran kysyin vauvapalstalla. Kysyin kahdesti. Kukaan varhaiskasvattaja ei tullut hämähäkkivaiston hälyttämänä kanssani tappelemaan. Olen siis oikeassa, ja nyt minun sopii solvata heitä estoitta. Hrrrr drrr."
Olet naurettava.
- Aineenopettaja, joka kohtaa kaltaisiasi vanhempia joka päivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun pointti oli se että päiväkotilaiset /koulujen henkilökunta pitää meteliä siitä miten raskasta työ on, haluamatta ymmärtää että useimmissa tulosta vaativissa yhtiöissä on jopa rankempaa.
Mutta ne yhtiön henkilöt ei valita koska ymmärtävät pelin hengen. Ja jos on asennevamma omaa työtä ja asiakkaita kohtaan, saa potkut 100% seuraavissa yt-neuvotteluissa. Ja niitä riittää, yksityisellä ei ole mikään varmaa. Kukaan ei uskalla valittaa koska työpaikka voi mennä alta.
Tätä ongelmaa ei ole julkisella puolella, joten vuodesta toiseen työntekijät uhriutuvat ymmärtämättä että toisilla voi olla vielä tätäkin stressaavampaa, kiireisempää ja epäreilumpaa työpaikalla. Mutta silti ei saa näyttää sitä asiakkaille tai kolleegoille. Kermaperseet julkisella puolella ei tätä ymmärrä.
Siis mikä kisa tää on? Julkisen puolen työntekijät eivät saa puhua epäkohdista tai vaatia lisää palkkaa koska sulla menee huonommin?
Täällä näyttää olevan pari kirjoittajaa, jotka luulevat keskustelevan varhaiskasvattajat vastapuolenaan. Ihmeellisiä vastauksia, että te siellä päiväkodissa. Minusta tässä näyttää olevan vain vähän henkilökuntaa vastailemassa, enimmäkseen eri näkemyksiä vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut lto:ista niin ilmeisesti olet joskus päivähoidon aikaan ollut töissä siellä. Nykyään päiväkodeissa varhaiskasvatetaan eikä enää päivähoideta. Koko toiminnan luonne ja tarkoitus on muuttunut, eikä sitä enää voi mitata niillä vanhoilla mittareilla kuten työntekijöiden läsnäololla. Tänä päivänä keskiössä on varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen, ihan niin kuin kouluissa on opetussuunnitelman toteutuminen.
Lapset eivät ole muuttuneet miksikään. Heidän hyvinvointiinsa vaikuttaa 90-prosenttisesti OPETTAJIEN ja HOITAJIEN hyväntuulisuus ja myönteinen asenne.
Kun lapsesi aloittaa koulun, niin pidätkö kaikista tärkeimpänä sitä, että opettaja on hyväntuulinen ja hänellä on myönteinen asenne? Vai olisiko jokin muu sittenkin tärkempää?
Varhaiskasvatus on osa lapsen koulutuspolkua ihan siinä missä alku- ja perusopetuskin. Monessa mielessä varhaiskasvatus on jopa se tärkein osa, sillä perusta kaikelle muulle tulevalle oppimiselle luodaan varhaiskasvatuksessa.
Tutkimukset kylläkin osoittavat, että ei ole eroa onko lapsi ollut varhaiskasvatuksessa vai kotona ennen koulun aloittamista. Turha yrittää nostaa lastentarhaa joksikin ihme paikaksi, joka määrää koko lapsen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut lto:ista niin ilmeisesti olet joskus päivähoidon aikaan ollut töissä siellä. Nykyään päiväkodeissa varhaiskasvatetaan eikä enää päivähoideta. Koko toiminnan luonne ja tarkoitus on muuttunut, eikä sitä enää voi mitata niillä vanhoilla mittareilla kuten työntekijöiden läsnäololla. Tänä päivänä keskiössä on varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen, ihan niin kuin kouluissa on opetussuunnitelman toteutuminen.
Lapset eivät ole muuttuneet miksikään. Heidän hyvinvointiinsa vaikuttaa 90-prosenttisesti OPETTAJIEN ja HOITAJIEN hyväntuulisuus ja myönteinen asenne.
Kun lapsesi aloittaa koulun, niin pidätkö kaikista tärkeimpänä sitä, että opettaja on hyväntuulinen ja hänellä on myönteinen asenne? Vai olisiko jokin muu sittenkin tärkempää?
Varhaiskasvatus on osa lapsen koulutuspolkua ihan siinä missä alku- ja perusopetuskin. Monessa mielessä varhaiskasvatus on jopa se tärkein osa, sillä perusta kaikelle muulle tulevalle oppimiselle luodaan varhaiskasvatuksessa.
Opettajan hyväntuulisuus ja myönteisyys vaikuttaa aivan älyttömästi! Opin todella hyvin näiltä opettajilta, ja niiltä paskapäämurjottajilta en oppinut mitään. Meillä oli esim. aivan mielipuoli reksi joka oli myös matikanope, vieläkin tekisi mieli vetää sitä lättyyn ja lujaa, olen 55.
Lasten opettajien - kaikenikäisten lasten tarhasta lukioon - tulisi olla mahdollisimman hyviä opettajia ja positiivisia tyyppejä, ja hyvin palkattuja. Koko yhteiskunta hyötyy hyvistä opettajista. Kansanedustajien palkoista voidaan leikata opettajien palkkoihin.
Pienemmät luokat myös, ja kyläkoulut takaisin. Tai vaihtoehtoisesti ope tulee paikalle kuin kauppa-auto.
Varhaiskasvatuksen pitää olla niin suunnitelmallista, niin tavoitteellista ja niin sitä ja tätä.
Toista oli ennen, kun hoitaja leipoi pullaa, ja lapset senkun leikki. Oi niitä aikoja. Onnellinen lapsuus.
Nyt lapset pakotetaan opettelemaan asioita, joihin kaikilla ei riitä taidot eikä motivaatio.
Lapset tungetaan samaan muottiin, ja kaikkien pitää tehdä juuri se sama open määräämä kynätehtävä. Kiukutellaan ja kaikilta palaa hermo ja aikuiset uupuvat.
Ja miksi näin toimitaan? Että saadaan kasvatettua hyvää ainesta yhteiskunnan rattaisiin..
Mä lähdin alalle, koska koko ikäni ihmiset oli sanonu "sä sopisit niiin hyvin päiväkotiin töihin!!!"
Tykkäsin lapsista, kouluttauduin, pääsin töihin ja opin työn ja rakastin/rakastan lapsia. :)
Valitettavasti heti ensimmäisessä työharjoittelussa oli pelottava "pomo" joka huus mulle pää punasena (tein valituksen, en ollut tottunut tollaseen huutoon, opettaja kuulemma ymmärs mutta ei asiaa puiti sen enempää, sanottiin että mun täytyy oppia tilannetajua :D oon siis ystävällinen ihminen), sitten ensimmäisessä paikassa missä tein lyhyen määräaikasuuden, kohtasin muutaman todella ilkeen ja tympeen ihmisen, no sen jälkeen sain vakkaripaikan, vastaanotto oli ihan karmiva - miestyökaveri kuolasi mun rintoja, seksuaalisesti "häiriköi", ja loput naiset oli vihamielisiä mua kohtaan ja tuli olo kun ne ei edes haluais tutustua muhun. Tätä kestin kuitenkin, kunnes siirryin seuraavaan paikkaan, jonka ilmapiiri oli ihan kamala. Kaikista vanhemmista juoruavia työntekijöitä, mut yritettiin syyllistää KAIKESTA mahollisesta mistä ikinä keksittiinkään, mut nähtiin uhkana (että veisin lton vapautuvan paikan) jonka takia yks vanha työntekijä alko savustamaan mua ulos ja yritti mustata mun mainetta kaikin tavoin. Pomo huus, kaikki vaan huus, keksi kaikkea valitettavaa yms.
Jokapaikassa olen saanut kiitosta asiakkailta, mutta harvassa on ollut mukavat ja vilpittömät työkaverit.
Vaihdoin sitten alaa 1,5 vuoden jälkeen enkä kadu! :) Toi ala ei selkeesti oo suunnattu aidosti työstä kiinnostuneille, ilosille ja positiivisille ihmisille, vaan just päin vastaisille - kuppikuntia luoville vihamielisille tyypeille jotka inhoaa kaikkea mutta saa voimaa siitä ku kerääntyy "jengiin" juoruamaan pahaa kaikesta ja kaikista.
Jos olis ollu järkevämpää työskentelyä, niin olisin ehdottomasti halunnut jäädä, mut näin paremmaks vaihtoehdoks vaihtaa suoraan alaa ja jättää ne vihaset tyypit sinne raivoomaan keskenään:)!
Jep, vähän ankeaa on viedä lapsi hoitoon ja hakea hoidosta ja kuunnella aina eteisessä vartti ryhmän open nurinaa siitä mikä tänään on hankalaa. Reklamoisi edes minun lapsestani jos aihetta on, mutta ne on aina jotain työn järjestelyihin, säähän, jonkun toisen poissaoloon tms. liittymää johon minulla ei ole osaa eikä arpaa. Tämän syksyn teema on tietysti korona, joka kerta hirveä huokailu siitä miten vaikeaa on näiden kaikkien ohjeiden kanssa - juu, tiedetään, mutta mun ei kuuluisi hengata tässä eteisessä kuuntelemassa sinun valitustasi pidempään kuin on pakko, ja itse asiassa mun pitäisi päästä oman terveydenhuollon työn pariin, kiitosta vaan.
Uupunuthan sen ihmisparka on, sen näkee puusilmäkin, mutta toivoisin että siihen etsittäisiin ratkaisua työyhteisössä tai työnjohdon tai työterveyden kanssa - ei minun kanssani lapseni kuullen.