Lue keskustelun säännöt.
Olen todella kyllästynyt päiväkodin "väsyneeseen" henkilökuntaan.
24.08.2020 |
Provosoiva otsikko, pahoittelut siitä. Mutta päiväkotimme on ollut vasta 3 viikkoa auki, henkilökuntaa on paljon. Myös harjoittelijoita lisänä/apuna. Ymmärrän täysin hoitajien ja lto:iden työn rankkuuden, olen itsekkin aikanaan tätä työtä tehnyt.
Homma on nyt kuitenkin se että he ovat itse työnsä valinneet ja siinä pysyneet->se työ on siis vain kestettävä ja tehtävä niin hyvin kuin osaa. Niin me muutkin töissämme teemme vaikka olisi kuinka per###stä. Kyse on nyt lapsista. Ja minun lapseni ei voi hyvin. Lapsi on rohkea ja reipas missä tahansa paitsi päiväkodissa. Henkilökuntaa ei kiinnosta eikä ilmeisesti johtajaakaan.
Olen kyllästynyt. Minua ei kiinnosta jos olet väsynyt. Tee työsi. Siitä sinulle maksetaan.
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Mä lähdin alalle, koska koko ikäni ihmiset oli sanonu "sä sopisit niiin hyvin päiväkotiin töihin!!!"
Tykkäsin lapsista, kouluttauduin, pääsin töihin ja opin työn ja rakastin/rakastan lapsia. :)
Valitettavasti heti ensimmäisessä työharjoittelussa oli pelottava "pomo" joka huus mulle pää punasena (tein valituksen, en ollut tottunut tollaseen huutoon, opettaja kuulemma ymmärs mutta ei asiaa puiti sen enempää, sanottiin että mun täytyy oppia tilannetajua :D oon siis ystävällinen ihminen), sitten ensimmäisessä paikassa missä tein lyhyen määräaikasuuden, kohtasin muutaman todella ilkeen ja tympeen ihmisen, no sen jälkeen sain vakkaripaikan, vastaanotto oli ihan karmiva - miestyökaveri kuolasi mun rintoja, seksuaalisesti "häiriköi", ja loput naiset oli vihamielisiä mua kohtaan ja tuli olo kun ne ei edes haluais tutustua muhun. Tätä kestin kuitenkin, kunnes siirryin seuraavaan paikkaan, jonka ilmapiiri oli ihan kamala. Kaikista vanhemmista juoruavia työntekijöitä, mut yritettiin syyllistää KAIKESTA mahollisesta mistä ikinä keksittiinkään, mut nähtiin uhkana (että veisin lton vapautuvan paikan) jonka takia yks vanha työntekijä alko savustamaan mua ulos ja yritti mustata mun mainetta kaikin tavoin. Pomo huus, kaikki vaan huus, keksi kaikkea valitettavaa yms.
Jokapaikassa olen saanut kiitosta asiakkailta, mutta harvassa on ollut mukavat ja vilpittömät työkaverit.
Vaihdoin sitten alaa 1,5 vuoden jälkeen enkä kadu! :) Toi ala ei selkeesti oo suunnattu aidosti työstä kiinnostuneille, ilosille ja positiivisille ihmisille, vaan just päin vastaisille - kuppikuntia luoville vihamielisille tyypeille jotka inhoaa kaikkea mutta saa voimaa siitä ku kerääntyy "jengiin" juoruamaan pahaa kaikesta ja kaikista.
Jos olis ollu järkevämpää työskentelyä, niin olisin ehdottomasti halunnut jäädä, mut näin paremmaks vaihtoehdoks vaihtaa suoraan alaa ja jättää ne vihaset tyypit sinne raivoomaan keskenään:)!
Varmasti järkevä päätös. Olen kuullut samanlaista muiltakin alalla työskenteleviltä. Tuntuu, että usein päiväkodeissa melkeinpä mukavimmat työntekijät ovat harjoittelijoita ja nuorempia hoitajia. Ikävää lasten kannalta, että ystävälliset savustetaan ulos ja jäljelle jää työhönsä kyllästyneet ankeuttajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen pitää olla niin suunnitelmallista, niin tavoitteellista ja niin sitä ja tätä.
Toista oli ennen, kun hoitaja leipoi pullaa, ja lapset senkun leikki. Oi niitä aikoja. Onnellinen lapsuus.
Nyt lapset pakotetaan opettelemaan asioita, joihin kaikilla ei riitä taidot eikä motivaatio.
Lapset tungetaan samaan muottiin, ja kaikkien pitää tehdä juuri se sama open määräämä kynätehtävä. Kiukutellaan ja kaikilta palaa hermo ja aikuiset uupuvat.Ja miksi näin toimitaan? Että saadaan kasvatettua hyvää ainesta yhteiskunnan rattaisiin..
Höpöhöpö 😁. Ihan omasta päästäsikö keksit? Jos et tiedä, niin miksi tuut tänne esittämän noin älytöntä "tietoa"?
No mene lukemaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, mitä tavoitteita varhaiskasvatukselle on asetettu.
Ongelma on se, että päiviin ja viikkoihin pitää tunkea niin paljon toimintaa, ettei vapaalle leikille ja kiireettömälle olemiselle jää aikaa. Nämä toiminnat pitää myös suunnitella työajalla. Ja pitää olla ihan kaikkea, lukemista, laskemista, kädentaitoja joka lähtöön, ilmaisua joka lähtöön, kulttuuria jne.jne
Kuulostaa mahtavalta ja hienolta, mutta jossain välissä pitää keretä myös käydä aamupalalla, lounaalla, välipalalla, päivälevolla ja ulkoilla puolet päivästä. Pelkkiin wc käynteihin, käsien pesuun ja pukemiseen kuluu ihan tolkuttoman paljon aikaa.
Yhtälö on mahdoton, lapset eikä hoitajat ei ole yli-ihmisiä, vaatimukset on liian kovat. Kauaa ei jaksa. Käykääpä kokeilemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa hoitaja kotiin niin ei tartte valittaa.
Mun myötätunto on lastentarhatätien puolella. Pitää kuunnella kiljuntaa aamusta iltaan, saa varmasti ensimmäisenä kaikki tartuntataudit niistä räkälingoista.
Bonus: pakko asioida nyrpeiden vanhempien kanssa.Siis millä perusteella sun myötätuntosi on heidän puolella? Hehän ovat ITSE valinneet alansa. ITSE!!!!! Ja vuodesta toiseen siellä pysyvät. Ensin saivat viettää koko kevään vain muutamien lapsien kanssa ja kahvitellen rauhassa. Meidänkin päiväkodissa oikein kehuskelivat kun on ihanan rauhallista ja vähän tekemistä. Sitten pitivät kesälomansa. Nyt olleet hetken OMASSA VALITSEMASSAAN työssä ja yhyyyyyy en jaksa ja sitten ollaan naama nyrpeänä. Lapset itkevät ahdistuneena pihalla kun henkilökuntaa ei kiinnosta. Kenkää tällaisille vätyksille, te ette missään nimessä ansaitse enempää palkkaa!!
Mistä tiedät, että vuodesta toiseen pysyvät siellä? Alalla on todella paljon myös vaihtuvuutta. Itse jaksoin 2 vuotta kunnes vaihdoin. Tänä kesänä ei muuten ollut lomia, koska etätöissä kevään olleet vanhemmat toivat tietenkin lapsensa hoitoon. Kesällä pääsi osa porukasta kyllä lomalle, mutta lomia pätkittiin esim. viikon pituisiksi. Kokonaisvaltainen lepo ja lataaminen jäi saamatta. Työntekijät ovat todella väsyneitä. Tiedän, koska olin vähän aikaa sitten sijaisena ja näin omin silmin kuinka väsyneitä ovat. Siinäkin ryhmässä missä olin, niin olivat päivätolkulla menneet "vajaalla" eli ei ollut tarpeeksi aikuisia lapsiin nähden, sijaista ei saatu. Ja sen ryhmän ope sanoi, että on irtisanoutunut ja on enää muutaman päivän ryhmässä. Ryhmä sinänsä oli helppo, mutta johtaja ihan hirveä, ailahtelevainen ja epäreilu. Hyvin yleistä ikävä kyllä. Johtaminen on yksi isoimmista ongelmista. Kun tein ne pari vuotta töitä, niin johtaja vaihtui sinä aikana 8 kertaa ja joskus oltiin useita kuukausia ilman johtajia. Yli puolet ajasta oltiin liian vähillä aikuisilla meidän ryhmässä. Työntekijät ovat todella väsyneitä. Sympatiani ovat heidän puolellaan, mutta pidän tilannetta erittäin huolestuttavana lasten kehityksen kannalta. Miksi kukaan ei puutu tähän, vaikka henkilökunta kuinka yrittää tuoda epäkohtia julkisuuteen (ja saa siitä johtajan, aluepäällikön ja lammasmaisten kollegoiden vihat niskoilleen...)? Kuka välitää lapsista? Missä tilanteessa olemme sitten kun tämä sukupolvi kasvaa teiniksi?
Vierailija kirjoitti:
Mä lähdin alalle, koska koko ikäni ihmiset oli sanonu "sä sopisit niiin hyvin päiväkotiin töihin!!!"
Tykkäsin lapsista, kouluttauduin, pääsin töihin ja opin työn ja rakastin/rakastan lapsia. :)
Valitettavasti heti ensimmäisessä työharjoittelussa oli pelottava "pomo" joka huus mulle pää punasena (tein valituksen, en ollut tottunut tollaseen huutoon, opettaja kuulemma ymmärs mutta ei asiaa puiti sen enempää, sanottiin että mun täytyy oppia tilannetajua :D oon siis ystävällinen ihminen), sitten ensimmäisessä paikassa missä tein lyhyen määräaikasuuden, kohtasin muutaman todella ilkeen ja tympeen ihmisen, no sen jälkeen sain vakkaripaikan, vastaanotto oli ihan karmiva - miestyökaveri kuolasi mun rintoja, seksuaalisesti "häiriköi", ja loput naiset oli vihamielisiä mua kohtaan ja tuli olo kun ne ei edes haluais tutustua muhun. Tätä kestin kuitenkin, kunnes siirryin seuraavaan paikkaan, jonka ilmapiiri oli ihan kamala. Kaikista vanhemmista juoruavia työntekijöitä, mut yritettiin syyllistää KAIKESTA mahollisesta mistä ikinä keksittiinkään, mut nähtiin uhkana (että veisin lton vapautuvan paikan) jonka takia yks vanha työntekijä alko savustamaan mua ulos ja yritti mustata mun mainetta kaikin tavoin. Pomo huus, kaikki vaan huus, keksi kaikkea valitettavaa yms.
Jokapaikassa olen saanut kiitosta asiakkailta, mutta harvassa on ollut mukavat ja vilpittömät työkaverit.
Vaihdoin sitten alaa 1,5 vuoden jälkeen enkä kadu! :) Toi ala ei selkeesti oo suunnattu aidosti työstä kiinnostuneille, ilosille ja positiivisille ihmisille, vaan just päin vastaisille - kuppikuntia luoville vihamielisille tyypeille jotka inhoaa kaikkea mutta saa voimaa siitä ku kerääntyy "jengiin" juoruamaan pahaa kaikesta ja kaikista.
Jos olis ollu järkevämpää työskentelyä, niin olisin ehdottomasti halunnut jäädä, mut näin paremmaks vaihtoehdoks vaihtaa suoraan alaa ja jättää ne vihaset tyypit sinne raivoomaan keskenään:)!
Mulla on aika samanlainen tarina. Kouluttauduin yliopistossa varhaiskasvatuksen opettajaksi. Ensimmäisessä harkassa sain elämäni järkytyksen. Tunnelma oli todella kireä, ohjaava opettaja epäreilu (otti harjoittelijoista suosikkeja ja simputti muita), henkilökunta ei edes tervehtinyt toisiaan ja siitä piti johtajan antaa noottia (!), perheistä puhuttiin aivan todella paljon pahaa ja se oli se mun suurin järkytys, lapsista ei oltu kiinnostuttu eikä lämpimiä heitä kohtaan ja lapset siis jätettiin suurimmaksi osaksi puuhailemaan omiaan (todistin pitkittynyttä kiusaamista johon kukaan ei puuttunut). Toiset harkat oli vähän parempia, mutta tunnistan tuon kuolaava-mieskollega ilmiön (tuli kuiskaamaan mulle, että olen kaunis vaikka en ehkä tajua sitä) ja huutavan pomon. Mihinkään näistä harkkapaikoista en olis halunnut mennä töihin, ehkä 1 olis ollut varteenotettava. No sitten työelämässä olen törmännyt moniin näistä samoista ilmiöistä. Paljon huutamista. Lapsille huudetaan, kollegoille henkisesti huudetaan eli ollaan ilkeitä ja ajatellaan pahinta & etsitään jatkuvasti virheitä. Perheistä puhutaan pahaa. Todella huonoja johtajia joilla taitaa monella olla luonnevika ja oma pikku kerhonsa alueen muiden johtajien ja päälliköiden kanssa. Eikä johtajia edes paljoa näy, kun niillä on monta päiväkotia. Heidän isot kermakakut vilahtanut joskus kahvihuoneessa, kun taas me rivityöntekijät ei koskaan saada mitään. Kerran työntekijät oli antaneet kahvihuoneen keksejä lapsille juhlapäivän kunniaksa (vappu, pääsiäinen yms.) ja johtaja sai sellaset raivarit ja piti puhuttelun koko henkilökunnalle, että tämä on petos. Johtajat siis tarttuu tällaisiin mitä typerimpiin asioihin, kun oikeasti on olemassa ihan oikeita ja ISOJA ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Mun pointti oli se että päiväkotilaiset /koulujen henkilökunta pitää meteliä siitä miten raskasta työ on, haluamatta ymmärtää että useimmissa tulosta vaativissa yhtiöissä on jopa rankempaa.
Mutta ne yhtiön henkilöt ei valita koska ymmärtävät pelin hengen. Ja jos on asennevamma omaa työtä ja asiakkaita kohtaan, saa potkut 100% seuraavissa yt-neuvotteluissa. Ja niitä riittää, yksityisellä ei ole mikään varmaa. Kukaan ei uskalla valittaa koska työpaikka voi mennä alta.
Tätä ongelmaa ei ole julkisella puolella, joten vuodesta toiseen työntekijät uhriutuvat ymmärtämättä että toisilla voi olla vielä tätäkin stressaavampaa, kiireisempää ja epäreilumpaa työpaikalla. Mutta silti ei saa näyttää sitä asiakkaille tai kolleegoille. Kermaperseet julkisella puolella ei tätä ymmärrä.
Höpö höpö. Oletko tehnyt molempia töitä? Minä olen. Pörssiyhtiössä jaksoin 10 vuotta ja vaihdoin tylsistymistäni. Päiväkodissa jaksoin noin vuoden ja vaihdoin riitämättämyydentunteesta, väsymyksestä, kohtuuttoman pienestä palkasta, terveyden vuoksi (kuulo menee ja päiväkodit homeessa)... Molemmissa töissä on omat kuormittavat puolensa, mutta en todellakaan väheksyisi varhaiskasvatustyön kuormittavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kysynyt tätä kymmeniä kertoja myös täällä:
Olisiko työolot paremmat, jos työntekijöitä olisi enemmän?
En kuitenkaan ole saanut tähän vastausta. Halutaan lisää palkkaa, ja haukutaan sekä lapset että vanhemmat surkeiksi, huonoiksi ja syytetään heitä omista työoloista.
En ehkä ole huomannut vastata, mutta olen myös tuonut asiaa esille. Henkilökuntamitoitus ei ole riittävä. Ryhmissä ei välttämättä ole taitoa erityisen tuen tarpeessa olevien lasten kasvatukseen muuten kuin konsultoinnin kautta. Se ei aina ole tarpeeksi. Kaikki kasvattajat ovat samaan aikaan paikalla vain osan päivästä. Alku-ja loppuivästä ei välttämattä ole oman ryhmän työntekijä paikalla.
Vanhemmat voivat yhdessä vaikuttaa asiaan, työntekijät eivät voi.
Suurempi palkka olisi kiva. En ole lapsia ja vanhempia haukkunut.
Suurempi palkka vaikuttaisi monellakin tavalla:
1. Se motivoisi jatkamaan. Palkka jo osoittaisi sitä arvostusta mitä tämä työ ansaitsisi. Ei olisi enää se kurahousun pukija täti, vaan palkkakin osoittaisi "tyhmemmillekin", että työ on itse asiassa paljon vaativampaa.
2. Se vähentäisi vaihtamisen helppoutta. Tällä hetkellä on helppo vaihtaa, kun missä tahansa työssä saa vähintään yhtä hyvää palkkaa. Jos menet kaupan kassalle ilman koulutusta, niin saat saman palkan kuin mitä tästä työstä koulutettuna. Korkeampi palkka pistäisi miettimään pariin kertaan ja ehkä ajamaan muutoksia työssä eikä vaihtamaan.
3. Se houkuttelisi hyviä opiskelijoita hakemaan alalle ja vastavalmistuneita jäämään alalle. Tällä olisi lumipalloefekti eli nämä fiksut ja sitoutuneet työntekijät alkaisivat tekemään niitä muutoksia mitä tarvitaan. Yksi yksittäinen työntekijä ei siihen pysty. Siihen tarvittaisiin motivoitunut ja sitoutunut porukka työyhteisön sisällä. Muutosten kautta alalla olisi pysyvyyttä, henkilöstö- ja sijaispulaa vähemmän ja sitä kautta työ olisi paljon, paljon merkityksellisempää ja laadukkaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ päiväkodissa on raskasta, se on koettu. Mitä enemmän ikää tulee, niin rankemmaksi käy jollain tapaa. Itse yritän olla näyttämättä väsymystä vanhemmille. Onhan se joskus aikamoista teatteria. Kun kotiin pääsen, annan väsymyksen tulla. Väsyneitä vanhempiakin näkyy pk. ssa, miksei sitten henkilökuntaakin. Tietenkin se ammatillisuus pitää muistaa ja yrittää esittää, että on niin hauskaa ja helppoa. Vähän karrikoidusti mutta... 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen sinänsä palkkatoiveita, että miten palkankorotus helpottaa niitä työssä olevia ongelmia? Käsittääkseni ongelmia ovat liian vähäinen henkilökunta, ylisuuret lapsiryhmät, sijaisten puute kun joku sairastuu ja liika kiire suunnitella jokaiselle yksilöllistä suunnitelmaa, jota pitäisi vielä ehtiä toteuttaakin. Eihän palkankorotus ratko näitä ongelmia. Kaikki nämä ongelmat lähtevät esimiestasolta ja myös laista. Toki lakia voi tulkita monella tavalla ja sitäkin voisi tarkastella uudelleen.
Minun lapseni ehti olla päivähoidossa 4,5 vuotta. Kävin vasukeskustelussa todennäköisesti 9 kertaa. Siellä keksittiin väkisin kehityskohteita ja vahvoja puolia. Kyseessä lapsi, joka pärjäsi kaikessa erinomaisesti, myös sosiaalisesti.
Ei minulle ikinä selvinnyt, miten niitä vasun kehityskohteita (tyyliin tuetaan Mirkkua hienomotoriikassa) kukaan käytännössä toteutti. Eihän se ole mahdollista, jos lapsia on 20 ja aikuisia 3. Ja koko ajan on kiire seuraavaan hommaan: aamupiiriltä aamupalalle, vessaan, käsipesulle, pukemaan, ulos, sisälle, käsipesulle, ryhmiin leikkimään, syömään, vessaan, päiväunille... Oman lapsen lempparihetki oli se, kun muut nukkuivat ja nämä, jotka eivät nukkuneet, saivat leikkiä kaikessa rauhassa pitkään. Ei ohjattuja leikkejä tai mitään toimintaa.
No eihän sitä palkkaa vaadita siksi, että työ helpottuu, vaan siksi että palkka vastaa koulutustasoa ja työn vaatimuksia. Tuolla logiikalla lääkärille voi antaa kolmen tonnin palkkaa, kun ei saa palkka vaikuta hänen työn vaativuuteen. Sehän on vain palkka. Ei ja en väitä että varhaiskasvatuksen opettajan tai hoitajan pitää saada lääkärin palkkaa, koska joku kuitenkin tästä tahallaan ymmärtää niin.
Ihan joka alalla pätee perussääntö, että jos alalle ei löydy tekijöitä niin palkkaa pitää nostaa. Jostain syystä vain matalapalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla tätä ei noudateta, vaan tehdään vajeella töitä ja otetaan sijaiseksi kuka tahansa.
T. Vaka ope
Harva maisteri haluaa olla vaipanvaihtaja edes vaikka siitä vaipanvaihdosta saisi kolme tonnia kuussa. Yliopistokoulutettu haluaa tehdä asiantuntijatyötä eikä perustason suorittavaa työtä. Tämä lienee se tärkein syy sille, miksi "vaka opeiksi" ei saada niitä maistereita vaan joudutaan tyytymään kouluttamattomiin.
Kyllä minunkin työ on enimmäkseen suorittavaa työtä ja nautin siitä. Voin yhdistää teoriaa ja käytäntöä, sekä soveltaa niitä oman asiantuntijuuteni avulla. Käyn myös päiväkodeissa töissä (en nyt korona-aikana), ja näen kyllä siellä aikuisten toimivan ihan samalla tavalla kuin minä.
Kaikki eivät halua elämältä toimistotyötä, vaikka olisi kuinka maisterin paperit.
T. Puheterapeutti
Puheterapeutin työssä on älyllistä haastetta jossa juurikin pitää tietää paljon teoriasta voidakseen tehdä käytännön työtä.
Jokin kurahousujen pukeminen ei vastaavaa haastetta tarjoa, ja siitä voikin suoriutua hyvin myös aivan kouluttamaton henkilö (mistä syystä niitä kouluttamattomia henkilöitä palkataan runsaasti päiväkoteihin).
Luulenpa että minä tiedän enemmän varhaiskasvatuksen opettajan työstä kuin sinä, jos käsität kyseisen työn noin. Luulen että olen enemmän nähnyt työtä siellä päiväkodin sisällä ja ihan palavereissa kuullut heidän asiantuntijuuden. Sinä sen sijaan tiedät vain sen mitä näet kun viet lapsesi sinne tai haet hänet kotiin.
En ymmärrä miksi joillakin on hirveä tarve vähätellä yhtä kokonaista ammattiryhmää. Johtuuko se siitä, että esimerkiksi niissä hakutilanteissa ja vasuissa joutuu myös kuulemaan palautetta lapsen käytöksestä ja sen voi kokea myös kritiikkinsä omaa vanhemmuutta kohtaan? Tiedän nimittäin omasta kokemuksesta kyllä sen tunteen, ja se voi olla vaikeaa käsitellä.
Ihan kaikella ystävyydellä yritän ymmärtää, mistä tuollainen väheksyntä ja jopa vihamielisyys johtuu. Minä en näe varhaiskasvatuksen opettajan työtä lainkaan noin. Ja tuolla logiikalla esimerkiksi toimintaterapeutin työ olisi yhtä lailla jotain pientä jumppaa tai leikkiä. Ihan samalla tavalla se opettaja käyttää asiantuntijuutta päiväkodissa kuin me terapeutit työssämme.
T. Puheterapeutti
Miksi sitten varhaiskasvatuksen opettajaksi voidaan palkata kouluttamaton, mutta puheterapeutiksi ei voida?
Ei "varhaiskasvatuksen opettajan" virkaan voida valita epäpätevää.
Kyllä voidaan, mikäli työsopimus tehdään vain vuoden mittaiseksi. Vuoden kuluttua tehdään sitten uusi vuoden mittainen työsopimus.
Viran sijaisuuteen voidaan ylipäätään valita ketään ellei pätevää henkilöä ole valittavaksi virkaan.
Ei tuo silloun ole virka.
Väännetäänpä rautakangesta vielä. On olemassa virkoja, näihin on määritykset mikä pätevyys pitää olla. Jos ei ole pätevää hakijaa, voidaan tilapäisesti tietyin kriteerein lipsua vaatimuksista korkeintaan vuoden ajaksi. Tällainen ihminen on viran sijainen. Mikäli haussa on päteviä hakijoita, heidät on valittava virkaan.
Eli hän ei edelleenkään saa virkaa eikä häntä ”palkata varhaiskasvatuksen opettajaksi”.
Hän vain tuuraa kun ei oikeaa löydy.
Julkisella puolella on tarkat vaatimukset mitä virkaan valittavalla tulee olla. Tämä koskee niin lastentarhan opettajia kuin vaikkapa lääkäreitä. Virat ovat usein täyttämättä, koska päteviä hakijoita ei ole.
Ei taida vaka opettajilla virkoja olla missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos puheterapeutille hyvistä kommenteista. Minäkin ihmettelen mikä tarve ihmisillä on vähätellä kokonaista ammattiryhmää, varsinkaan kun työ ei ole kommentoijille itselleen tuttua. Ilmoille heitellään omituisia fraaseja kuten "kurahuousujen pukemista" johon ei älyä tai teoreettista tietoa kuulemma tarvita. Olen työskennellyt kaiken ikäisten päiväkotiryhmissä enkä ole koskaan mieltänyt työtäni kurahousujen pukemiseksi. Ensinnäkin kurahousuja ei pueta kuin kaikkein pienimille. Lapsi ei ole passiivinen tekemisen kohde. Heti kuin vain mahdollista lapsi alkaa harjoitella omatoimista pukemista. En siis tule eteiseen sillä mielialalla, että nytpä minä alan pukemaan lapsia. Sen sijaan tulen sillä mielialalla, että nytpä minä alan kannustamaan omatoimisuutta (esim. hienoa Venla, osaat vetää vetoketjun noin hyvin, oletpa ollut sinnikäs ja oppinut), tukemaan tunteiden kanssa (esim. on ihan ok tuntea ärtymystä kieputtunutta lahjetta kohtaan, näin pääsemme siitä tunteesta eteenpäin, näin opimme empatiaa kun autetaan myös kaveria), kannustamaan toimimaan yhteisten sääntöjen mukaisesti (esim. nyt mennään ryhmänä ulos eikä jäädä sisälle hidastelemaan, otetaan toiset huomioon), jakamaan ilon hetkiä (esim. ihanaa, minustakin on niin kivaa olla pukemassa teidän kanssa, oi onpa sinulla tosiaan kiva pipo, joo ulkona leikin kanssasi), opettamaan suomen kieltä (esim. tämä on takki, työnnä käsi sisään, vedä hanskat ulos) yms.yms. Jos nämä jostain tuntuu pieniltä ja vähäpätöisiltä asioilta, niin ne eivät sitä kuitenkaan ole lapselle ja hänen kehitykselleen. Voit halutessasi vaihtaa vetskarin vetämisen johonkin sinulle tärkeään taitoon jonka olet oppinut ja saanut jakaa oppimisen ilon jonkun kanssa, esimerkiksi hyvin onnistunut tietoteknisen järjestelmän oppiminen. Onnistuminen, oppiminen, oivaltaminen, yhdessä toimiminen, tunteet...ne yhdistää kaikkia ihmisiä ikätasosta ja toiminnan sisällöstä riippumatta. Kurahousuista vielä... jos ihan ajallisesti alkaa miettimään, niin aika pieni osuus työajasta menee kurahousujen parissa. Useimpina päivinä kurahousuja ei tarvita ollenkaan. Jos niitä tarvitaan, niin ne puetaan max kahteen ulkoiluun päivässä. Jos joku oikeasti nappaisi lapsen ja liukuhihnalla, täysin aivottomasti pukisi hänelle kurikset jalkaan (mitä siis ei tehdä, eikä kuulu tehdä), niin siihen menisi ehkä 1-2 minuuttia per lapsi. Eli max 28 minuuttia päivässä (3 aikuista, 21 lasta). Se on pieni 6% osuus sen päivän työajasta. Tuollaiset kommentti osoittavat ainoastaan, että henkilöllä ei ole ollenkaan käsitystä työn sisällöstä ja vaatimuksista.
Vierailija kirjoitti:
Suurempi palkka vaikuttaisi monellakin tavalla:
1. Se motivoisi jatkamaan. Palkka jo osoittaisi sitä arvostusta mitä tämä työ ansaitsisi. Ei olisi enää se kurahousun pukija täti, vaan palkkakin osoittaisi "tyhmemmillekin", että työ on itse asiassa paljon vaativampaa.
2. Se vähentäisi vaihtamisen helppoutta. Tällä hetkellä on helppo vaihtaa, kun missä tahansa työssä saa vähintään yhtä hyvää palkkaa. Jos menet kaupan kassalle ilman koulutusta, niin saat saman palkan kuin mitä tästä työstä koulutettuna. Korkeampi palkka pistäisi miettimään pariin kertaan ja ehkä ajamaan muutoksia työssä eikä vaihtamaan.
3. Se houkuttelisi hyviä opiskelijoita hakemaan alalle ja vastavalmistuneita jäämään alalle. Tällä olisi lumipalloefekti eli nämä fiksut ja sitoutuneet työntekijät alkaisivat tekemään niitä muutoksia mitä tarvitaan. Yksi yksittäinen työntekijä ei siihen pysty. Siihen tarvittaisiin motivoitunut ja sitoutunut porukka työyhteisön sisällä. Muutosten kautta alalla olisi pysyvyyttä, henkilöstö- ja sijaispulaa vähemmän ja sitä kautta työ olisi paljon, paljon merkityksellisempää ja laadukkaampaa.
Tutkimusten mukaan raha motivoi 1-3 kuukautta. Sen jälkeen ei.
Ja alallahan ei ole huonot palkat.
Sen sijaan varmasti esimerkiksi Helsingissä auttaisi, jos olisi tarjolla työsuhdeasunto yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap itse on niiiin pirtsakka aina ja tekee kaiken lasten ehdoilla. Ei ikinä valita väsymystä tai surkuttele omaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Ap itse on niiiin pirtsakka aina ja tekee kaiken lasten ehdoilla. Ei ikinä valita väsymystä tai surkuttele omaa oloa.
Harva työpaikalla asiakkaille marisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempi palkka vaikuttaisi monellakin tavalla:
1. Se motivoisi jatkamaan. Palkka jo osoittaisi sitä arvostusta mitä tämä työ ansaitsisi. Ei olisi enää se kurahousun pukija täti, vaan palkkakin osoittaisi "tyhmemmillekin", että työ on itse asiassa paljon vaativampaa.
2. Se vähentäisi vaihtamisen helppoutta. Tällä hetkellä on helppo vaihtaa, kun missä tahansa työssä saa vähintään yhtä hyvää palkkaa. Jos menet kaupan kassalle ilman koulutusta, niin saat saman palkan kuin mitä tästä työstä koulutettuna. Korkeampi palkka pistäisi miettimään pariin kertaan ja ehkä ajamaan muutoksia työssä eikä vaihtamaan.
3. Se houkuttelisi hyviä opiskelijoita hakemaan alalle ja vastavalmistuneita jäämään alalle. Tällä olisi lumipalloefekti eli nämä fiksut ja sitoutuneet työntekijät alkaisivat tekemään niitä muutoksia mitä tarvitaan. Yksi yksittäinen työntekijä ei siihen pysty. Siihen tarvittaisiin motivoitunut ja sitoutunut porukka työyhteisön sisällä. Muutosten kautta alalla olisi pysyvyyttä, henkilöstö- ja sijaispulaa vähemmän ja sitä kautta työ olisi paljon, paljon merkityksellisempää ja laadukkaampaa.
Tutkimusten mukaan raha motivoi 1-3 kuukautta. Sen jälkeen ei.
Ja alallahan ei ole huonot palkat.
Sen sijaan varmasti esimerkiksi Helsingissä auttaisi, jos olisi tarjolla työsuhdeasunto yms.
Eli tekisit itse töitä motivoituneena, jos palkkasi olisi nykyistä huonompi. Hyvä tietää.
Niin lämmin ja valoisa ihminen hän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempi palkka vaikuttaisi monellakin tavalla:
1. Se motivoisi jatkamaan. Palkka jo osoittaisi sitä arvostusta mitä tämä työ ansaitsisi. Ei olisi enää se kurahousun pukija täti, vaan palkkakin osoittaisi "tyhmemmillekin", että työ on itse asiassa paljon vaativampaa.
2. Se vähentäisi vaihtamisen helppoutta. Tällä hetkellä on helppo vaihtaa, kun missä tahansa työssä saa vähintään yhtä hyvää palkkaa. Jos menet kaupan kassalle ilman koulutusta, niin saat saman palkan kuin mitä tästä työstä koulutettuna. Korkeampi palkka pistäisi miettimään pariin kertaan ja ehkä ajamaan muutoksia työssä eikä vaihtamaan.
3. Se houkuttelisi hyviä opiskelijoita hakemaan alalle ja vastavalmistuneita jäämään alalle. Tällä olisi lumipalloefekti eli nämä fiksut ja sitoutuneet työntekijät alkaisivat tekemään niitä muutoksia mitä tarvitaan. Yksi yksittäinen työntekijä ei siihen pysty. Siihen tarvittaisiin motivoitunut ja sitoutunut porukka työyhteisön sisällä. Muutosten kautta alalla olisi pysyvyyttä, henkilöstö- ja sijaispulaa vähemmän ja sitä kautta työ olisi paljon, paljon merkityksellisempää ja laadukkaampaa.
Tutkimusten mukaan raha motivoi 1-3 kuukautta. Sen jälkeen ei.
Ja alallahan ei ole huonot palkat.
Sen sijaan varmasti esimerkiksi Helsingissä auttaisi, jos olisi tarjolla työsuhdeasunto yms.
Kyllä ne mediaanin alle jää.
Alalla työskentelee myös avustajia ja lastenhoitajia, ja mahdollisimman paljon kieliharjoittelijoita ja tukityöllistettyjä. Hulluimmat epäkohdat joita tiedän:
Polvi- ja lonkkakipuinen lastenhoitaja ei jaksanut tehdä työtään - laitettiin tukityöhön päiväkotiin ja hänelle annettiin raskaimmat työt. Vanhempi, kokenut lastenhoitaja ei saanut töitä. Laitettiin työkokeiluun ja teki samaa hommaa.
Palkkoja saa tulevaisuudessa kätevästi pienennettyä näin. Tarvitaan vain yksi vastuuhenkilö vaikka naapuriryhmään. Toisessa ryhmässä voi työskennellä ilmaiseksi joku joka osaa hommat ja pari, jotka tekee ne mihin tarvii fyysistä voimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempi palkka vaikuttaisi monellakin tavalla:
1. Se motivoisi jatkamaan. Palkka jo osoittaisi sitä arvostusta mitä tämä työ ansaitsisi. Ei olisi enää se kurahousun pukija täti, vaan palkkakin osoittaisi "tyhmemmillekin", että työ on itse asiassa paljon vaativampaa.
2. Se vähentäisi vaihtamisen helppoutta. Tällä hetkellä on helppo vaihtaa, kun missä tahansa työssä saa vähintään yhtä hyvää palkkaa. Jos menet kaupan kassalle ilman koulutusta, niin saat saman palkan kuin mitä tästä työstä koulutettuna. Korkeampi palkka pistäisi miettimään pariin kertaan ja ehkä ajamaan muutoksia työssä eikä vaihtamaan.
3. Se houkuttelisi hyviä opiskelijoita hakemaan alalle ja vastavalmistuneita jäämään alalle. Tällä olisi lumipalloefekti eli nämä fiksut ja sitoutuneet työntekijät alkaisivat tekemään niitä muutoksia mitä tarvitaan. Yksi yksittäinen työntekijä ei siihen pysty. Siihen tarvittaisiin motivoitunut ja sitoutunut porukka työyhteisön sisällä. Muutosten kautta alalla olisi pysyvyyttä, henkilöstö- ja sijaispulaa vähemmän ja sitä kautta työ olisi paljon, paljon merkityksellisempää ja laadukkaampaa.
Tutkimusten mukaan raha motivoi 1-3 kuukautta. Sen jälkeen ei.
Ja alallahan ei ole huonot palkat.
Sen sijaan varmasti esimerkiksi Helsingissä auttaisi, jos olisi tarjolla työsuhdeasunto yms.
Eli tekisit itse töitä motivoituneena, jos palkkasi olisi nykyistä huonompi. Hyvä tietää.
Lu-ku-tai-to? Se että palkkaa nostetaan ei motivoi kuin 1-3 kuukautta. Tutkimustulos.
Vastaus edelliseen puheenvuoroon.
Itselläni on myös kaksi lasta joista toinen on jo koulussa, toinen vielä päiväkodissa. Ilmapiiri on ollut huono niin kauan kuin muistan ja käsittämättömiä ongelmia ollut päiväkotien toiminnassa koko sen ajan mitä olen itse ollut katselemassa.
Kuitenkin minä ymmärrän että päiväkotityö on ihan perseestä. Jos olet joskus teininä opiskellut itsesi lastenhoitajaksi (lähihoitaja) tai vaikka sitten pari vuotta myöhemmin LTO:ksi niin eipä niitä valintoja voi enää myöhemmin syyttää "mitäs läksit" tyyppisesti. Ihminen voi haluta muuta eri elämänvaiheissa ja työelämä Myö muuttuu koko ajan. 30v sitten päivähoito oli aivan erilaista kuin nykyään. On tullut hyviä ja huonoja uudistuksia ja lasten kasvatus on muuttunut, on eri kulttuureja jne.
Ymmärrän täysin että työ noissa laitoksissa on ihan karseaa pienellä palkalla aherrusta ja työedut naurettavan surkeat.
Jos täällä arvostettaisiin päiväkodin työntekijöitä ja maksettaisiin asiallista palkkaa ja tehtäisiin työolot paremmaksi niin varmasti olisi energiaa ja mielenkiintoa enemmän työtään kohtaan. Tietysti vanhempana haluan ja vaadi kin lapsilleni parasta mutta elämän realiteetit täytyy jokaisen ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempi palkka vaikuttaisi monellakin tavalla:
1. Se motivoisi jatkamaan. Palkka jo osoittaisi sitä arvostusta mitä tämä työ ansaitsisi. Ei olisi enää se kurahousun pukija täti, vaan palkkakin osoittaisi "tyhmemmillekin", että työ on itse asiassa paljon vaativampaa.
2. Se vähentäisi vaihtamisen helppoutta. Tällä hetkellä on helppo vaihtaa, kun missä tahansa työssä saa vähintään yhtä hyvää palkkaa. Jos menet kaupan kassalle ilman koulutusta, niin saat saman palkan kuin mitä tästä työstä koulutettuna. Korkeampi palkka pistäisi miettimään pariin kertaan ja ehkä ajamaan muutoksia työssä eikä vaihtamaan.
3. Se houkuttelisi hyviä opiskelijoita hakemaan alalle ja vastavalmistuneita jäämään alalle. Tällä olisi lumipalloefekti eli nämä fiksut ja sitoutuneet työntekijät alkaisivat tekemään niitä muutoksia mitä tarvitaan. Yksi yksittäinen työntekijä ei siihen pysty. Siihen tarvittaisiin motivoitunut ja sitoutunut porukka työyhteisön sisällä. Muutosten kautta alalla olisi pysyvyyttä, henkilöstö- ja sijaispulaa vähemmän ja sitä kautta työ olisi paljon, paljon merkityksellisempää ja laadukkaampaa.
Tutkimusten mukaan raha motivoi 1-3 kuukautta. Sen jälkeen ei.
Ja alallahan ei ole huonot palkat.
Sen sijaan varmasti esimerkiksi Helsingissä auttaisi, jos olisi tarjolla työsuhdeasunto yms.
Kyllä ne mediaanin alle jää.
Alalla työskentelee myös avustajia ja lastenhoitajia, ja mahdollisimman paljon kieliharjoittelijoita ja tukityöllistettyjä. Hulluimmat epäkohdat joita tiedän:
Polvi- ja lonkkakipuinen lastenhoitaja ei jaksanut tehdä työtään - laitettiin tukityöhön päiväkotiin ja hänelle annettiin raskaimmat työt. Vanhempi, kokenut lastenhoitaja ei saanut töitä. Laitettiin työkokeiluun ja teki samaa hommaa.Palkkoja saa tulevaisuudessa kätevästi pienennettyä näin. Tarvitaan vain yksi vastuuhenkilö vaikka naapuriryhmään. Toisessa ryhmässä voi työskennellä ilmaiseksi joku joka osaa hommat ja pari, jotka tekee ne mihin tarvii fyysistä voimaa.
No ongelmahan on väistyvä. Kukaan ei hanki enää lapsia.
Höpöhöpö 😁. Ihan omasta päästäsikö keksit? Jos et tiedä, niin miksi tuut tänne esittämän noin älytöntä "tietoa"?